Friday, 7 July 2017

DIY: ikkunalautojen uudistus

Sarjassamme "otanpa tästäkin kuvan, niin voin sitten blogiin kirjoittaa miten kivat tuli". Ja sitten menee se 3kk ja joskus muistaa, että ainiin ne hemmetin ikkunalaudat. No tässä ne nyt olisi.

Eli tosiaan muutin tähän nykyiseen asuntooni huhtikuun alussa. Kyseessä on n. 30 neliön yksiö Töölössä (haluaisin sanoa Etu-Töölössä, mutta olen sen parikymmentä metriä liian pohjoisessa, että jouduin luopumaan 00100 postinumerosta. Kyynel. Joka tapauksessa ihan kohtuullinen säkä kävi asunnon kanssa, että vuokranantajan ainut ehto oli luottotietojen puhtaus. Ei rajoituksia lemmikkien suhteen, vuokra on Helsingin keskustan markkinoilla ihan kohtuullinen, asunnon ikkunat on pohjoiseen (eli ei ole liian kuuma koiran kanssa asumiseen), kylppäriin mahtuu pesukone, asunto on kohtuu siisti, keittiö uusittu ja sitä rataa.

Asunnon ensimmäisen kerran nähdessä oikeastaan huomioni kiinnitty pariin muutosta vaativaan asiaan. Ensimmäinen oli eteisen tummankeltaiset seinät ja toinen tummansinisillä laatoilla päällystetyt ikkunalaudat. Eteiseen löytyi vaaleampi maali vuokranantajalta varastosta, joten minulle jäi väin maalaaminen. Ikkunalaudoista en kehdannut kysyä, kun pelkäsin loukkaavani jonkun henkilökohtaista makua (vaikka lopulta selvisikin, että kyseessä oli jonkun edeltävää edeltävän vuokralaisen oma projekti, eikä vuokranantajalla ollut juuri mielipidettä asiaan), joten päätin kustomoida ne mahdollisimman väliaikaisella ratkaisulla. Jos olisin tiennyt vuokranantajan asenteen paremmin, olisin varmaan ostanut kaakelimaalia ja maalannut laatat, mutta tällä kertaa näin. Ja hyvähän siitä tuli :)



DC-fix sisustusmuovi siis kyseessä, ja tarjouksessa tuollainen rulla kustansi huimat 5e, jolla päällysti helposti molemmat ikkunalaudat. Jos olisin päätynyt tekemään tämän diy-projektin maalaten, olisin värissä päätynyt varmasti valkoiseen. Muovin valinnassa vaikutti ihan liikaa tuo edullinen hinta, joten päätin kokeilla tuollaista sekavaa harmaata, joka tuo mieleeni lähinnä jotkut keittiötasot :D Mutta siis joo, ihan hyvältä ne tähän hätään näyttävät. Eihän tuo sininenkään laatta sinäällään ruma ole, mutta ei vain istu omaan tyyliin sitten ollenkaan.

Edellisessä kämpässä tuli jotenkin enemmän tehtyä kaikkea pientä remppaa ja projektia koko ajan, mutta nyt kun on ollut kevään täysipäiväisesti töissä, kaikki tuollainen on jotenkin vaan jäänyt. Kyllä asunto ihan asuttavassa kunnossa on ja varmaan yleisellä mittarilla ihan valmiin oloinen, mutta itsellä nyt vaan vielä ole sellaista fiilistä, joka pitäisi omasta kodista olla. Se on jotenkin keskeneräinen. Tietyllä tapaa ongelmana on myös asunnon hieman hankala pohja, joka jättää huonekaluille aika vähän "liikkumavaraa", joten liikaa ei pääse luovuutta käyttämään niiden suhteen. Mutta pitää nyt vielä miettiä, ehkä se tästä pikkuhiljaa :)



Että tällaista. Katsotaan, josko saisi jotain muutakin postausta aikaan, kunhan tuon asunnon kanssa pääsee johonkin suuntaan liikkumaan. Vaikka tosiaan kyse onkin vuokrakämpästä, itsellä on aina kova tarve fiksailla kotia oman näköiseksi niissä rajoissa kuin se on mahdollista. Parhauttahan olisi vihdoin jossain vaiheessa saada se ihan ikioma koti, mutta sitä saa vielä hetken odotella. Säästötoimenpiteet on olleet kyllä käynnissä jo jonkin aikaa, mutta vielä pitäisi se vakkariduuni jostain jossain vaiheessa saada. Nyt siis toistaiseksi näin :) Onneksi kuitenkin osui kohdalle kiva kämppä ja kaikki asiat toimii kohtuudella, niin saa olla tyytyväinen. 

Tuesday, 4 July 2017

Pikainen Dubrovnik

Kaukana ovat ne vuodet, kun Kroatia oli jotenkin "eksoottinen" lomakohde. Tai eksottinen on ehkä hieman väärä sana, mutta vielä muutama vuosi taaksepäin Kroatia lomakohteena oli suurimmalla osalla matkatoimistoja se erikoinen uutuus, Adrianmeren helmi. Ja eikai se kohde itsessään siitä suosiosta kärsi, mutta populaa on kyllä kuin pipoa. Ainakin tuolla Dubrovnikissa. Enkä edes valehtele, mutta jos olisin ajoittanut lomani tähän kesä-heinäkuun vaihteeseen, olisi reissussa voinut törmätä ainakin viiteen eri tuttuun samalla viikolla... sen verran tahtiin on instagramin feedi täyttynyt Kroatian matkakuvista jos miltä taholta.

Kuten aikasemmin kirjoittelin, meidän loma keskittyi kuitenkin pitkälti sinne Bracin saarelle, mutta otettiin sitten yhden päivän retki Dubrovnikiin. Ihan vaan, koska pitihän sekin nähdä. Ja tässä olisi näitä kuvia....








Itse reissuhan oli ihan p***a, ihan vaan koska ei ole mitään järkeä lähteä Splitistä Dubrovnikiin yhdeksi päiväksi järjestetylle retkelle ja kuvitella, että siinä jotain ehtisi nähdäkin. Ei nimittäin ehdi. Tosin olen kyllä monesta suunnasta kuullut, että Dubrovnikin se suurin nähtävyys on ehdottomasti tuo vanha kaupunki ja mahdollisesti näkymät tuolta kaupunkia ympäröivältä muurilta. Tuo osahan kaupungista joutui sodassa 90-luvun alussa pommitusten kohteeksi ja rakennuksia on viime vuosikymmenien aikana korjailtu hyvää tahtia. Olisin kyllä kovasti halunnut muurille kiipeillä, mutta korkeanpaikankammoinen äitini matkaseurana vähän sitten vei tämän mahdollisuuden ja aikaa oli muutenkin ihan liian rajatusti. Käytettiin se muutama tunti ihan vaan kietelyyn muurien sisäpuolella ja lounastamiseen. 

Ja jos jo toukokuussa tuolla oli läpötila reippaasti 30 asteen tienoilla, en edes halua tietää miten tuskallista noiden muurien sisäpuolella on heinä-elokuun pahimmilla helteillä kauden vilkkaimmassa turistiryysiksessä. Varmaan tosi kivaa. Mutta siis olihan tuolla ihan hienon näköistä... ja nuo kapeat jyrkät portaat sivukujilla oli todella sympaattiset. Hämmentävää, että onnistui siellä ottamaan kuvia ilman yhtäkään toista turrea taustalla :D Ei siinä, että itsellä olisi mitään turisteja vastaan, mutta jotenkin koen sellaiset tukalat tilanteet isojen ihmismassojen keskellä todella ahdistaviksi... ehkä en siksi ole koskaan ollut liian innostunut mistään festareista tai jostain telttakylistä niiden ohessa. Ei ei... eli älkää tulkitko tätä postausta Dubrovnik-vastaiseksi - kaupunki on todella hieno ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Iso suositus sinäällään... mutta yksin ei ainakaan tarvitse tämän kohteen nähtäviä katsella :D







Game of Thrones -sarjan fanit ovat myös varmasti tietoisia Dubrovnikin ympäristön osallisuudesta sarjan kuvauksissa..? Itse en ole sarjaa katsonut kuin puolikkaan jakson verran, mutta kävi tuon reissun aikana hyvin selville, että mikä sarja on kyseessä. Paikallinen turismi on todella haistanut tässä täydellisen markkinaraon, sillä jokaisen mutkan takana tarjoillaan jos minkälaisia eri tavoin räätälöityjä retkiä sarjan kuvauspaikoille. Lisäksi ihan vaan vanhaa kaupunkia kierrellessä tuli vastaan kaksi sarjan lisenssituotteita kauppaavaa myymälää. 

Mikäs siinä. Jos kyseessä olisi joku Harry Potter tai Taru Sormusten Herrasta -kierros, niin enpä olisi hetkeäkään miettinyt... voidaan vaan muistella kuinka tämän tädin Madridin reissun kohokohta oli vierailu Serranon perheen talolle :D Eli ymmärrän kyllä hyvin, että tällaiset elämykset tekevät kauppansa oikealle kohderyhmälle. Serranon perheen kuvauspaikat sai kyllä silloin aikanaan käydä ihan omin avuin etsimässä... mistä lienee johtuu.







Mutta niin, sellainen kohde se. Ihan jees. Vaikka tosiaan itse päiväreissu toteutuksena ei ollut se paras mahdollinen, tulipahan ainakin kaupunki nähtyä. Ja viimeiset kaksi kuvaahan ei tosiaan ole Dubrovnikista, ei edes Kroatiasta, vaan siltä 10km matkalta Bosnia-Hertsegovinan sisällä. Tätä reissua ei tosiaan tehty ilman passeja, vaan päästiin tulliin odottelemaan neljästi reissun aikana. Kaikkea sitä.

Eli melkein oli kahden maan reissu tämä. Melkein :)



Monday, 12 June 2017

Kroatia, Brac

Viikon loma menee aina niin nopeasti. Nyt on jo reilu viikko oltu töissäkin, joskin työviikko kyllä meni lomaviikkoakin nopeammin - harvemmin näin päin. Kuten viimeksi mainitsin, varattiin tosiaan äidin kanssa loma Kroatiaan ja reissussa oltiin 26.5.-2.6. "Reissu" kuulostaa jo itsessään sanana jotenkin tosi aktiiviselta, mutta kyse oli tosiaan kaikkea muuta kuin aktiivisesta lomasta. Me vaan oltiin ja nautittiin auringosta.

About kuukausi takaperin lomaviikkoa miettiessä ja kalenteria tuijottaessa pysähdyin pelkkiin duunimerkintöihin ja totesin tuon ajankohdan olevan se paras. Halusin reissuun ehdottomasti ennen sen pahimman turistikauden alkamista, koska haluan lomalla lomaa myös ihmisistä. Enkä kaipaa lomalta mitään yli 30 asteen helteitä, vaan ihan joku reilu 20 astetta riittää mitä parhaiten, kunhan aurinko paistaa. Siksi siis tuo toukokuun viimeinen viikko oli tosi jees. Ja se osui töidenkin osalta hyvään rakoon. Jokin pieni kutina oli kyllä takaraivossa, että ihan kuin olisin aikaisemmin miettinyt tuon viikonlopun olevan jotenkin hankala, mutta koska mitään ei tullut mieleen, niin annoin kutinan olla ja maksettiin reissu.

Ja miten se sanonta nyt meneekään; suutarin lapsella ei ole kenkiä ja sitä rataa...? Itsehän olen siis työni puolesta ns. tapahtumakoordinoinnin ammattilainen, ainakin noin niinkuin melkein. Siis töissä. Mutta ei kai se mitään, että lyöt kalenterista päivän omille tupareille 27.5., kutsut kaikki kaverit ulkomailta lähtien juhlimaan ja varaat edelliselle päivälle lennot ulkomaille. Ihan hyvin. Noh, tuparit siirtyivät kohtuu kivuttomasti helatorstain aatolle keskiviikkoiltaan, joskin meno hieman kärsi työpäivän tuomasta väsymyksestä ja toisaalta myös harmitti, ettei Anu Lahdesta päässyt sitten ollenkaan mukaan (oli jo lauantaille ostanut bussiliputkin ja kaikki), mutta joo... näitä sattuu. Eikö satukin? Yleensä olen viimeinen joka tällaisella tavalla omat kuviot säätää, mutta joo, kerta se on ensimmäinenkin. Ehkä sitä vaan oli niin väsynyt kaikista duunikuvioista sillä hetkellä, ettei vaan osannut ajatella yhtään mitään. 

Mutta Splitiä kohti suunnattiin tosiaan silloin perjantaina ja kohteena oli tarkemmin ottaen Bracin saari siinä Splitin edustalla. Splitistä pääsee kätevimmin lautalla Supetariin, mutta meidän kohde oli saaren eteläpuolella Bolin pieni kylä, jonka vierustalla sijaitsee myös jossain määrin Kroatian kauneimmaksikin rannaksi kehuttu Zlatnirat.

Ja olihan se paikka tosi kaunis. Ja jos kuvittelin lämpötilan olevan parhaimmillaan sen 20 astetta, saatiin se jatkuva 26-29 c' täyttä aurinkoa koko viikon, joten ihan jees.











Oikeastaan tähän postaukseen ei muuta tarvittaisi kuin nuo kuvat, koska se oli päällisin puolin asia, joka Kroatiasta jäi mieleen. Siellä on vaan niin mielettömän kaunista!! Siis tuo vesi. Joka päivä jaksoin ääneen siellä rannalla miettiä, että miten se vesi vaan voi olla niin kirkasta. Harvassa paikassa rannat on sellaiset, että uimaan olisi voinut oikeasti mennä ihan mistä tahansa poukamasta, koska se vesi ja ne rannat oli vaan joka paikassa niin ihanat. 

Bolin kaupunki oli todella pieni, eikä siellä itsessään ollut mitenkään ihan kauheasti mitään suurempaa nähtävää. Oikeastaan noiden Kroatian saarten juttu onkin juuri se luonto ja rantojen kauneus. Eli jos matkustat Kroatiaan vaikkapa juuri Splitiin kaupunkilomalle, käy kurkkaamassa myös joku saari, et pety. Itse ei Splitissä juurikaan vierailtu sitä lautalla siirtymistä enempää, valittiin sen sijaan Dubrovnik päiväreissukohteeksi (josta erillinen postaus). Olisihan se Split ollut siinä vieressä, mutta jotenkin ei sitten jaksanut. Oli paljon kivempi vain relata tuolla kaikessa hiljaisuudessa, ottaa aurinkoa ja uida.

Mutta ne rannat...










Kuvia selatessa havaitsin, etteipä sitten tullut noiden allas- ja aamiaiskuvien lisäksi yhtään kuvaa meidän hotellista. Yövyttiin sellaisessa neljän tähden Bluesun Hotel Elaphusassa. Noita Bluesun-ketjun hotelleja tuntui olevan joka nurkan takana ja ihan jo tuossa meidän hotellin yhteydessä oli kaksi muutakin, erona vissiinkin vain luokitus. 

Tuo meidän oli joku 'wellness'-tyyppinen ratkaisu, joten olihan sitä pakko sitten ainakin kerran hieronnassa käydä. En kyllä vieläkään vakuuttunut. Joka kerta, kun olen hierontaan eksynyt, yritän tehdä hyvin selväksi, että saa ihan suosiolla ajaa jollain katujyrällä niiden mun niskojen päältä, mutta joo ei. Tällä kertaa omalle kohdalleni osunut hieroja oli mies ja tietenkin odotin toiveikkaasti, että sieltä tulee oikein sellainen kunnon muskeliäijä, joka runttaa viimeisetkin jumit kehosta, mutta ei... se oli sellainen 40+ pygmi, joka ei kyllä tajunnut yhtään tuota katujyrävertausta. Ihme lääppimistä siis jälleen kerran koko homma (paitsi siinä vaiheessa meinasin itkeä, kun se veti ne ulkoreisien kalvot auki, sattuu joka ikinen kerta niin paljon, ettei turhempaa kipua ihan heti tule mieleen).

Hotellin vieressä oli myös ihan huikea tenniskeskus kymmenillä massakentillä, joiden tyhjyys oikein raastoi mieltä. Äiti ei pelaa tennistä, enkä sitten itsekään viitsinyt mitään kamoja mukaan raahata, kun ei sitä ihan heti miettinyt, että sieltä olisi voinut ottaa myös valmennetun tunnin... mutta joo. Joskus olisi kiva kyllä reissata jonkun about samantasoisen tennistaitoisen kanssa, että voisi käydä myös pelaamassa. Ja sitten mennä sellaisen moottoriveneen perässä sellaisella patjalla tenniksen jälkeen (myös aktiviteetti, jota olisin halunnut tehdä, mutta äiti ei). Ihan tuollainen noin täysi "tekemättömyys" tai lähinnä vain oleminen ja rentoutuminen ei sitten kuitenkaan tunnu olevan se oma juttu, kun mietin hieronnassakin vain työjuttuja. Luin reissun aikana pari kirjaa alusta loppuun ja tosi usein tuli hetkiä, että pitäisi olla jotenkin "tehokkaampi". Lomalla, miksi? :D











Mutta joo, kaiken kaikkiaan kuitenkin erittäin onnistunut viikko, ja välillä varmaan tuollainen ihan täysi aivot narikkaan hetki tekee ihan hyvää. Ja siis en vain voi enempää hehkuttaa tuota turkoosia vettä ja noita rantoja!! Tuolla oli vain niin kaunista. Ja noita samanlaisia kuvia oli puhelin täynnä, en vain päässyt sen asian yli. En edes tykkää merivedessä uimisesta niin paljon, mutta tuolla sitä teki mieli lillua siellä koko aika, kun kerrankin näki missä lillui. Eikä kalojakaan ollut paljon, sellaisia ihan pieniä vain... En ikinä unohda, kun Thaimaassa sellainen värikäs kala puraisi kerran pakarasta, niin että veri vaan valui. Tai no ei sitä verta oikeasti niin paljon tullut, mutta vähän kuitenkin ja isointa oli se järkytys, että ne kauniit kalat voi oikeasti purra. Siksi on ollut hieman nihkeää tuo meressä uiminen omilla etelänreissuilla, mutta nyt oli ihan ok, kun kaloja ei juuri ollut.

Että niin, suosittelen kyllä ehdottomasti. Äidin kanssa kun reissussa oltiin, otettiin reissu helpoimmalla mahdollisella kaavalla eli suoraan TUI:n kautta. Yleisesti ottaen homma pelasi ihan jees, ja oli tosi kiva, että kuljetukset Splitin kentältä oli järjestetty pientä maksua vastaan perille asti, koska julkisilla tuo ei ilta-aikaan ihan kaikista helpoin homma olisi ollut (lue: julkiset ei mene sinne perille asti ihan joka aikaan vuorokaudesta). Lentokoneruoka oli ihan karmeaa kuraa, mutta muuten ihan jees. En ole yleisesti ottaen kovin innokas valmismatkailija, mutta pahimman sesongin ulkopuolella se menettelee. Myöskään tuonne saarelle kuskatussa jengissä ei mitään kovin isoja urpoja ollut joukossa, vaan ihan täyspäisen oloista porukkaa. Mistä tulikin mieleen, että meidän paluulento oli muuten pari tuntia myöhässä, koska ne oli joutuneet heittämään jonkun sekoilijan pois koneesta ihan viime hetkellä... ehkä siinä syy - ei niitä urpoja enää edes oteta mukaan.

Mutta hei joo. Bol, Brac - rantakohteena antaisin kiitettävän. Ja aurinkoa riitti! Palataan Dubrovnikiin pian.