13 February 2018

Just forget it. Lahti.

Naisen saa pois Lahdesta, muttei Lahtea naisesta. Paitsi, että 'se on Lahest ilman d:tä voisit tarkistuttaa kuulos --' kuten Brädi asian on todennut. No mutta oli miten on, tämä paita on ainakin Lahesta, Lahden muotoiluinstituutin joulumyyjäisistä tarkemmin ottaen. Näitä oli joskus vuosia sitten myynnissä mitä ilmeisemminkin samoissa kekkereissä ja paitojen takana häärää tietenkin kuuluisan Lahtiblogin ylläpitäjät. Olisiko ollut vuosi tai pari takaperin, kun näiden perään kyselin, mutta silloin sain vastaukseksi, ettei ole eikä tuskin enää tule.

No tuli. Ja itse kun en Lahdessa enää asu, eikä muuten asu äitikään (ja lyhytpinnaista isää nyt olisi edes turha yrittää pyytää lauantaiaamusta klo 10 kärkkymään jotain ostoksia), pyysin sitten apua ihanalta Anulta, joka ystävällisesti meni heti aamusta tuonne myyjäisiin ja facetimessa samalla konsultoimalla paidat minulle sieltä osti. Ryöstöhintaan 30e/kpl, mutta suomalaista käsityötä hei ;) Ja kokoja nyt oli oletettavasti aika huonosti tarjolla, joten otin itselleni L:n tuunattavaksi ja siskolle M:n joululahjaksi.




Ja kivahan siitä tuli. Tässä tapauksessa lähdin hakemaan tuollaista löysää croptop-mallia, eli helmasta about 15cm pois ja ompelukoneella siistiminen, sekä hihoista hiukkasen, jonka jälkeen käärin ne pari kertaa ulospäin ja ompelin päältä. Tuolla tyylillä saa kyllä todella kätevästi isoista t-paidoista käyttökelpoiset. Muistan ne ajat, kun yritti vastaavia t-paitoja fiksailla kaula-aukkoa suurentamalla, mutta siitä ei kyllä tullut lasta eikä sitä toista, koska t-paidan malli harvoin toimi lopulta oikein sen ajatuksen kanssa.

Mutta tämä tuunaus toimi ja paidasta tuli hyvinkin käyttökelpoinen. Joskin on pakko sanoa, etten ole ihan hirveästi tuolle vielä käyttötilanteita löytänyt :D Taitaa jäädä pitkällä juoksulla ihan vaan kotipaidaksi, ellei sitten joskus töihin kehtaisi laittaa. Saa nähdä.



Mutta sellaista. Seuraavaksi pohdin vanhan BSB-paidan fiksaamista samaan tyyliin, mutta siinä lähtisi lyhentäessä yhden bäkkärin pää kokonaan pois, joten en tiedä olisiko sen arvoista... eli tosiaan tämä tuunailu onnistuu lähinnä sellaisten paitojen kanssa, joissa printti on pääsääntöisesti tuolla rinnuksissa. Harmi, bäkkäripaita croptoppina olisi ollut kyllä hieno... pitää vielä pohtia.

Palataan taas.

11 February 2018

Uuden vuoden lupauksia

H-he-hei vaan hei. Varovaisesti näin muutaman vuoden (ei nyt sentään liioitella) kuukauden hiljaisuuden jälkeen. Jos olette itse blogia koskaan kirjoittaneet, tiedätte varmaan ne muutamat ikuiset luonnospostaukset, jotka vain roikkuvat siellä tekstien joukossa odottamassa omaa aikaansa. Joskus muutaman viikon tai kuukauden, joidenkin kohdalla menee useampi vuosi. Omissa luonnoksissa on roikkunut tällainen "new year's resolutions" postaus, jos oikein muista, sitten vuoden 2015. En tiedä miksi, mutten ole vain saanut sitä ulos. Ja postaushan ei sinäällään ole edes ollut mikään kunnon postaus. Tarkoitus oli mitä ilmeisemminkin aloittaa näillä Bridget Jonesin legendaarisilla lupauksilla, kommentoida niitä ja sitten loppuun kirjoittaa omat lupaukset.

Mutta aloitetaan sillä useamman vuoden takaisella luonnoksella heti alkuun..

Resolution #1: Lose 20 lbs. (5kg riittänee...)

Resolution #2: Always put last night's panties in the laundry basket. (En ole koskaan ymmärtänyt miten kenellekään naispuoliselle ihmiselle tämä olisi jonkunlainen ongelma? Yök.)

Equally important #3 #2: Find nice sensible boyfriend and stop forming romantic attachments to any of the following: alcoholics, workaholics, sexaholics, commitment-phobics, peeping toms, megalomaniacs, emotional fuckwits or perverts. - Will especially stop fantasizing about a particular person who embodies all these things.

Ihan ensimmäiseen voisin ottaa tuon vanhan kommenttini pois ensimmäisen kohdan osalta, sillä tuo about 10kg olisi tässä vaiheessa ihan optimi pudotusmäärä. Just saying. Toisen kohdan osalta olen edelleen samaa mieltä, yök - ei ole ongelma. Ja viimeinen... no se nyt pitää niin paikkansa, joskaan en ihan kyllä voi kaikkiin noihin miestyyppeihin (onnekseni) väittää törmänneeni, eikä kiinnostukseni myöskään ole näitä kaikkia ominaisuuksia yhdistelevässä tapauksessa. Oikeasti kiinnostukseni ei ole ole yhtään missään, joten voidaan nuo fantasioinnitkin unohtaa.


Mutta ne omat lupaukset! Teittekö te uuden vuoden lupauksia ja oletteko jo rikkoneet niitä? Itsehän olen perinteisesti (peräti parin vuoden ajalta) tällainen ruokalupausten tekijä. Kuten jotkut vanhat lukijat tietääkin (jos teistä enää ketään on jäljellä), olen aina ollut eläinoikeuksien puolestapuhuja ja jotenkin se oman ymmärryksen kasvaminen näiden asioiden ympärillä vielä entisestään viime vuosien aikana on vienyt siihen mielentilaan, että olen sitten päättänyt vuoden vaihteen olevan erinomainen hetki luvata aina jotain uutta parannusta omiin kulutustottumuksiin.

Erityisesti parin viime vuoden aikana kaupoissa kasvanut vegaanituotteiden määrä on tehnyt minusta jo lähes 98% kotivegaanin, tarkoittaen sitä, että oman kauppakassini sisältö on lähes aina vegaaninen. Työnluonteeni puolesta olen kuitenkin todella usein tilanteissa ja tilaisuuksissa, joissa ruuan sorttaaminen täysin eläinperättömäksi on lähes mahdotonta. Lihaa en luonnollisesti ole syönyt about 15 vuoteen, mutta viime aikoina olen kuitenkin alkanut systemaattisesti karsimaan ruokavaliostani myös muita eläinperäisiä asioita. Vuosi sitten uuden vuoden lupaukseni oli kanan (vaalean lihan) jättäminen ruokavaliostani pois kokonaan, eikä asia ole tuottanut minkäänlaista hankaluutta, ja jotenkin siinä samalla on vuoden mittaan karsiutunut kotikäytöstä myös kaikki maitotuotteet. Sitä huomaa kaupassa asioidessa oikeastaan kaikkien tuotteiden kanssa tekevän aina sen eläinystävällisen valinnan. Hesburgerissakin kun tilaa kasvistortillan, on itsestään selvää, että majoneesi ranskalaisillekin pitää olla sitten se vegaaninen. Kun vaihtoehto on, se pitää hyödyntää.

No mutta siihen tämän vuoden lupaukseen. Ikiaikaisena herkuttelijana päätin tällä kertaa ottaa kiinni tästä kulutustottumuksesta. Tein päätöksen, että aina kun ostan itselleni herkkuja, niiden on oltava vegaanisia. Ei enää karkkihyllystä Twix-patukkaa matkaan, eikä iänikuista Makuunin irtokarkkilaarien hamuamista, ei mitään eläinperäistä makeaa herkkua matkaan, kun itse ostokseni maksan - ei kaupoissa, ei kahviloissa. Kun menen sinne kaupan karkkilaarille, ostan vain täysin vegaanisia karkkeja. Samoin, jos ostan leivoksia tai jäätelöä, vain vegaanista. Suolaisten "herkkujen" perään en edes ole niin perso, mutta niidenkin kohdalla pyrin aina tekemään vegaanisen valinnan. Tässäkin kyseessä juuri se itseostaminen (eli about 80% kaikesta karkkimätöstä), mutta jos nyt töissä joku tarjoaa ei-veget kakkukahvit, niin kyllä kiitos. Olen tosin huomannut, ettei maitotuotteet muutenkaan vatsalleni sovi, joten välttelen hyvin pitkälle, enkä esim. jäätelöä juuri siksi voi muuten kuin kasvisversiona syödä, mutta anyhow, got the point.


Olen aina tiennyt, ettei omalla kohdallani sellainen täyskieltäytyminen toimi kunnolla. Pikkuhiljaa siis. On hyvä huomata, että kun sitten tulee tilanteita, että tällaisia "kiellettyjä karkkeja" on jossain tarjolla, ei ne enää edes niin hyviltä maistu mitä muisteli. Ja sehän on hienointa, että ihmisen makumieltymykset muuttuvat ja kaikkeen tottuu. Siinä missä soijamaito kahvissa maistui vielä vuosia takaperin todella oudolta, on nykyään se aito ja oikea maitokahvin maku - lehmän tissimaito tuo lähinnä puistatukset ja kasvimaidon puuttuessa olen oppinut juomaan kahvini mustana. Näin se menee. Ja jos joskus on tehnyt sen lupauksen, että on tammikuun tipattomalla, kyllä vain alkaa ties mitä bileitä olemaan joka kulman takana. Ei ehdottomuuksia, mutta pienillä päätöksillä parempaan päin.

Mutta että tällaista. Toistaiseksi on mennyt hyvin ja kauppojen vegekarkkivalikoimat on yllättäneet todella positiivisesti. Ikuisena Marianne-fanaatikkonakin on niin helppoa, kun kyseinen makeinen tähän kastiin kuuluu. Tässä on nyt sitten hyvä vuosi pohtia mitä ensi vuodenvaihteessa itselleen lupaa. Ehkä jätän kalan pois? Tai maitotuotteet ihan kokonaan ja lopullisesti, myös lounasravintoloissa? Saa nähdä. Siinä vaiheessa voi tosin olla helpompi vain siirtyä omiin eväisiin, ellei tässä vuoden aikana taas tarjonta kehity. Kuitenkin tällaisilla pienillä muutoksilla tätä vuotta eteenpäin.

Ja oma vuosihan vaihtui Lontoossa - vihdoinkin tuli sekin kaupunki koettua edes pienellä kosketuksella. Voisin siitäkin tänne kuvia jossain vaiheessa laittaa. Palataan taas :)

12 November 2017

Ensikosketukseni Romaniaan

Kaksi viikkoa Kulkurien sterkkareissusta. Lähdettiin 26.10. aamulennolla ja palattiin lauantaina 28.10. takaisin. Myöskin aamulennolla, joskin jatkolento viipyi hieman, kun Damin päässä oli joku häikkä koirien lastaamisen kanssa... eli toisin sanoen, kone seisoi paikallaan tunnin ihan vain meidän kullanarvoisen lastin takia. Anyhow, eli sterilointireissu oli kyseessä, vaikka tottakai aina jokaisella reissulla Romaniaan tuodaan myös adoptiokoiria mukana takaisin Suomeen. 

Varsinaisilla Kulkurien yhteistyökoiratarhoillahan en sitten lopulta päässyt lainkaan tällä matkalla käymään, vaan vietimme tuon perjantain Center of Hope -klinikalla, joka toimii käytännössä lahjoitusvaroin. RAR (Romania Animal Rescue) on perustettu alunperin Romanian kulkukoiraongelmasta järkyttyneen amerikkalaisen turistin toimesta, ja nykyään klinikalla autetaan pääsääntöisesti vähävaraisten ihmisten lemmikkejä ja pyritään viestimään sterilointien tärkeydestä. Tuon kyseisen perjantain koira- ja kissalasti tuli läheisestä kylästä, josta ne aamulla haettiin ja illalla palautettiin omistajilleen steriloituna.

Siinä missä Suomessa koiran sterilointi on huomattavasti isompi operaatio, Romaniassa toiminta on todella tehokasta ja leikkauksessa menee yhden koiran kohdalla maksimissaan se 15min. RAR:in eläinlääkärit ovat kouluttautuneet nimenomaan massasterilointeihin, minkä vuoksi yhden työpäivän aikana steriloitiin helposti 24 eläintä. 10 kissaa, 14 koiraa. Lisää steriloinneista voitte lukea täältä.

Eläimet odottamassa sterilointipäivän alkaessa. Haju oli melkoinen,
sillä moni koira on jännityksen vuoksi tehnyt tarpeensa tai oksentanut kuljetuskoppiin. 


Eläimet tunnistetaan juoksevilla numeroilla, joita vastaavat tiedot kirjataan paperille
ja annetaan myöhemmin omistajille.




Tämä koira oli viimeisillään tiinenä - siinä myös syy, miksi omistaja on lähettänyt koiran steriloitavaksi.
Kolikon kääntöpuoli, kuten leikkaava eläinlääkäri totesi. Pennut abortoitiin.

Tämä oli aivan hurjan sosiaalinen ja iloinen tyttö. Ihan kakara vielä ja oli heti herättyäänkin valmis leikkimään.
Suloinen.



Lucky number seven.




Narttukoiran vatsaan tehdään pieni n. 1cm viilto, jonka kautta munasarjat ja kohtu vedetään ulos ja poistetaan. 





Koiria heräämössä.


Kissat leikattiin heti ensimmäisenä, koska ne jostain syystä nukkuvat aina ihan hurjan pitkään nukutuksen jälkeen.
Mikäs siinä on lämpimän peiton alla mukavasti köllötellä.



Kopit on siivottu ja pesty kotimatkaa varten.


Päivä pulkassa ja eläimet lähdössä pikkuhiljaa kotejaan kohti.
Mitkä fiilikset reissusta sitten jäi? Moni kysyy ensimmäisenä, että mitä tykkäsin Romaniasta. No, varsinaisesti en kovin paljoa Romaniaa nähnyt. Bukarestiin tutustuin lähinnä sen verran mitä kaupungin läpi tuli taksilla ajettua. Ja otinpa tuolla myös Uberin ensimmäistä kertaa käyttöön, aiemmin ei ole vielä tarvetta tullut. Mutta niin, kaupungista tuli ehkä vähän Unkari ja Kroatiamaiset vibat, mutta paljon köyhemmät. Paljon oli kauniita taloja päästetty ihan kamalaan kuntoon ja jotenkin fiilis oli ränsistynyt. Haluaisin nähdä enemmän, koska tällä kosketuksella en oikeastaan saanut mitään irti. 

Ihmiset ainakin tuolla klinikalla olivat ystävällisiä ja kovasti yritti yksi hoitajistakin kommunikoida ja auttaa, kun koiria kuvasin, vaikkei sanaakaan englantia puhunut. Taksikuskit tosin kusettivat aika huolella, kun kentältä taksin tullessa nappasimme, joten mitä ilmeisemminkin tuo Uber on tuolla huomattavasti luotettavampi tapa liikkua. Ruokakaupassa valikoimat olivat kohtuullisen surkeat kasvissyöjänä, mutta kyllä siitä parin päivän verran selvisi. Ehkä sitä on Suomessa jo niin tuudittautunut erityisesti hyvään kasvimaitotuotevalikoimaan, joten menee ihan hämilleen tuollaisissa tilanteissa.

Mutta niin, koirien takia tuonne mentiin ja sehän se tärkeintä oli. Ensi kerralla sitten pidemmällä kaavalla ja jos silloin pääsisi jo sinne tarhoillekin käymään. Tosin en tiedä miten sydän kestää, kun olin jo noiden omistettujenkin koirien kanssa ihan myyty. Siinä vaiheessa, kun tuo kuvien vaalea pentu likaisine turkkeineen parkkeerasi syliin, en olisi voinut sanoa ei, jos se olisi ollut koditon... 

Loppuun vielä kuva meidän parvekkeen näkymistä. Ihan noin hurja sää siellä ei ollut, kuvassa käytetty kamerasta löytyvää hieman dramaattisemman fiiliksen tuomaa filtteriä. Taustalla näkyy mm. Bukarestin about ainoa nähtävyys, järkyttävän suuri parlamenttitalo. Kyseisen rakennuksen tieltä on  80-luvulla aikanaan tuhottu kymmenien tuhansien ihmisten kodit sekä Bukarestin historiallinen keskusta, silti se nimettiin "kansan palatsiksi". Jotenkin surullista. Lisäksi rakennus jäi aikanaan kesken, kun sen rakennuttaja, sen hetkinen maan diktaattori, syrjäytettiin. Rakennuksessa on yli tuhat huonetta, mutta vain murto-osa on niistä oikeasti käytössä.


Sellaista. Eiköhän tuonne koirien takia vielä palata...