Friday, 20 October 2017

High tea at the 'Haagse Toren', Den Haag

"Welcome to The Penthouse on the top floors of The Hague Tower: a truly unique setting. Inspired by the famous New York City flat iron building. Our venue, at 135 meters, is higher than the restaurant at the Eiffel Tower, offering a truly international and cosmopolitan atmosphere and an amazing view of up to 45 kilometers. 

 Holland’s Highest Tea…. enjoy this luxury experience!"

Ja näin tehtiin. Kuten jo aiemmin mainitsin, vietin myös synttäreitäni tällä kesäisellä Haagin reissulla. Maanantaipäivä on viikon tylsin päivä, ja synttäripäiväksi vieläkin tylsempi, mutta hyvällä tuurilla reissun aurinkoisin päivä osui juuri tähän. Ja kun aamupäivä nautittiin rannalla, iltapäiväksi olikin hyvä suunnata iltapäiväteelle "Haagse Toreniin", joka on kuulemma paikallisten keskuudessa paremmin tunnettu nimellä "Het Strijkijzer" (silitysrauta). Mitä ilmeisemminkin nimi johtaa tuosta katon muodosta... ja jos jotain reissun aikana opin taas hollannista lisää, paikalliset todella tykkäävät antaa lempinimiä erinäisille rakennuksille.












Ja tämä iltapäiväteekokemus oli tosiaan syntymäpäivälahja Marliesilta. Jos jotain on näin vuosien saatossa oppinut, tällaiset lahjat on aina niitä parhaita! Korkeanpaikankammoisena en niin tuollaisista tuulisista yli sadan metrin korkeudessa olevista näköalapaikoista perusta, mutta olihan ne maisemat tosi hienot. Enemmän kyllä fiilistelin tuota ruokapuolta... olin tuon jälkeen niin ähky, ettei mitään rajaa... :D

Mutta suositukset tällekin, jos Haagissa vierailette. Tarkemmat detaljit löytyy paikan nettisivuilta.

...ja onpa muuten ihana palata näihin kesäisiin fiiliksiin tällein lokakuussa, eikö? :)

Tuesday, 17 October 2017

Kesäinen Den Haag

Viimeisten viikkojen aikana en varmasti ole ainut, joka on valittanut säästä. Hetkittäin tuntui, ettei ollut käynyt koiran kanssa päiväkausiin normaaleilla kävelylenkeillä, kun tuntuu, että koko ajan vain sataa. Mietin, että kyllähän sitä Hollannissakin silloin aikanaan satoi, mutta miten se ei tuntunut jotenkaan niin kamalaltai kuin sade Helsingissä?

Ja tänään huomasin sen eron. Aamulla Tetén kanssa puistossa tuli jotenkin todella 'hollantilainen' tuntuma sään suhteen... sää oli kostea, maa märkä ja tuuli todella navakka - mutta oli 'lämmin'. Ei mikään kesäinen lämpö, mutta se n. 14 astetta lokakuisessa tuulessa tuntui lämpimältä. Sellaiselta millainen syksy oli Hollannissa.


De Passage.

Haagin China Town





Long time no see. Get-together with friends.

Ei vuotta ilman visiittiä tässä rakkaassa puukenkämaassa. Tämä perinne alkoi 2011 joulun jälkeen, jolloin vietettiin kaverin kanssa vajaa viikko uuden vuoden yli Groningenissa ja juhlittiin 2012 vaihtumista. Seuraavan kerran reissu Hollantiin kohdistui Utrechtiin tammikuussa 2013, ja syksyllä 2013 olikin edessä muutto Bredaan. 2015 syksyllä koitti lopullinen paluu Suomeen, ja seuraava reissu osuikin jo heti talvelle 2016 karnevaaleihin...

Ja siitä seuraava 2017 kesällä, kun nappasin lennot ja lähdin viettämään pitkää viikonloppua Haagiin. Jos nyt tässä vaiheessa pitäisi valita kaupunki, jossa Hollannissa asuisin, se olisi ehdottomasti Den Haag. Hollannin hallinnollinen 'pääkaupunki' ja maan kolmanneksi suurin kaupunki heti Amsterdamin ja Rotterdamin jälkeen. Ja ei siinä, että kyseessä on muutenkin iso kaupunki Bredaan verrattuna, mutta jos jotain, niin siellä on aivan ihana pitkä hiekkaranta... Voitte vaan arvata, mikä oli synttäreideni pääaktiviteetti...

Scheveningen







Kyllä. Päiväkännit Scheveningen rantaklubeilla. No ei vaan. Sää oli kyllä kaunis ja päivä alkoi aivan liian vahvoilla kookoksen makuisilla drinkeillä, joista omani tarjoilija koristeli synttäreiden kunniaksi tuollaisella "tähtisadetikulla" (vähän eri luokkaa mitä yleensä tottunut, mutta niin on hollantilaisten ilotulituksetkin, joten eipä siinä), joten kyllä sitä ihan mielellään maanantaiaamuna synttäreiden kunniaksi vähän kuplivaa otti. Ja aurinkoa. Huomaa, ettei iho ole enää entisensä, kun onnistuin tuolla muutaman tunnin makoilulla saamaan sen iltaa kohden kohtuu punakaksi - onneksi pieni puna oli seuraavan päivän bruna, mutta silti. 

Niin ja tosiaan Haagissa olin vierailemassa Marliesin luona, joka itsenäisenä naisena osti ensimmäisen oman asuntonsa kyseisestä kaupungista. Kyseinen tyttö oli aikanaan ensimmäinen hollantilainen tyyppi kenen kanssa juttelin ensimmäisenä koulupäivänä, ja vaikka hän ei itse tuota premaster-vuotta jaksanut viikkoa enempää, lähti meidän ystävyys vähän paremmalla jaksamispohjalla liikenteeseen. Seuraavan kerran yhteistä reissua tiedossa Lontooseen uutena vuotena - can't wait!

De Passage


Noordeinde Palace

Binnenhof


Binnenhof




En noita ytimekkäitä kuvatekstejä enempää jaksa mitään turistilätinöitä, vaikkakin kaikki tärkeimmät kohteet paikanpäällä kierrettiinkin (pari postausta vielä luonnoksissa odottelemassa), kuvat kertokoot tärkeimmän. Onhan se nyt ihana kaupunki - ensi kesänä uusiksi. 

Mutta kyllä, vaikka joskus pohdinkin vakavissani Amsterdamiin muuttoa, näkisin kyllä, ettei tuo junamatka noiden kahden kaupungin välillä ole kovinkaan paha... Ehdottomasti näistä kahdesta kaupungista valitsisin tämän. Olen vain niin kesäihminen, etten pääse tuon Scheveningenin rannan yli. Heinäkuussa, olkoonkin maanantai, 23 astetta lämmintä, eikä about meidän lisäksi ketään missään. Täydellinen rantalomakohde muillekin suomalaisille :´D

Monday, 11 September 2017

Koska syksy.

... niin kesäisiä kuvia. Niinkin kaukaa kuin kesäkuulta. Kesä meni itsellä pitkälti töissä, joten mitään sen kummempia lomia ei juuri tullut vietettyä. Nämäkin kuvat itseasiassa työpaikan tilaisuudesta, jossa olin markkinoinnin puolesta kuvaamassa. Skumppalasin kera tietenkin ;) Kesän alussa tuli tosiaan reissattua sinne Kroatiaan viikoksi ja seuraavat lomapäivät osuivat sitten heinäkuulle pitkän Hollannin viikonlopun myötä. Ja siinä se olikin tämä kesä tiiviissä paketissa. En kyllä edes muista milloin viimeksi olisi ollut näin surkeat ilmat Suomessa, jotenkin tuntui koko kyseinen vuodenaika jääneen välistä, kun ei saanut minkäänlaisista helteistä kiinni. Siinä vaiheessa ei siis juuri haitannut toimistolla istua. Joskin on niitä kesiä ollut aikaisemminkin, kun on ei lomaa ole juuri ollut... sitähän se viime kesäkin ole, mutta jotain tästä kesästä puuttui. En tiedä onko se lopulta se sää vai sitten vain jokin mielentila. 

Lapsena kesät tuntuivat aina ihan käsittämättömän pitkiltä. Vaikka kyseessä oli vain reilu parin kuukauden loma, se tuntui lähes yhtä pitkältä kuin lukuvuosi koulussa. Sitähän sanotaan, että parikymppisenä aika tuntuu juoksevan tuplanopeudella, kolmikymmpisenä kolminkertaisella vauhdilla ja nelikymppisenä... no saitte ideasta kiinni. Uskon, että se on omalla tavallaan totta, mutta ehkä suurin syy on sellainen elämän tasaantuminen. Lapsena aikaa laski aina kouluvuosissa ja erilaisissa saavutuksissa. Oli ala-aste, sitten yläaste, jonka jälkeen lukio ja sitä rataa. Aina oli jokin projekti, jota määritti aika. Jos minulta kysytään jonkun menneen vuoden tapahtumia, osaan aika hyvin asetella ne aikajanalle tiettyjen kohdennettujen muistojen kanssa. Silti, Hollannista takaisin Suomeen muutettuani ei ole elämässä tapahtunut mitään tiettyä ihmeellistä.... jotenkin se aikajana on hämärtynyt.

2010 oli vuosi, jolloin valmistuin Haaga-Heliasta. 2011 on vuosi, jolloin erosin pitkästä seurustelusuhteesta. 2012 oli selkeä sinkkuvuosi pelkkää hauskanpitoa (ja samalla edellisen blogin kulta-aikaa kaikkine "sinkkuelämää"-teemaisine postauksineen). 2013 oli vuosi, kun turhauduin elämääni ja muutin Hollantiin - ja Vili nukkui pois. 2014 oli täyttä taistelua opintojen kanssa ja ainut täysi vuosi Hollannissa. Ja 2015 tulee aina olemaan vuosi, jolloin sain maisterin paperit. Mutta mites vuosi 2016? No olin takaisin Suomessa, etsin kuumeisesti oman alan töitä ja kärsin paluukulttuurishokista ja jotenkin hain itseäni uudelleen. Tuntuu ihan kauhealta sanoa, mutta vuodesta 2016 en jotenkin saa ainakaan vielä tässä vaiheessa mitenkään kiinni. Se vaan oli ja meni. 2017 on taas ollut täysi vuosi oman alan tehtävissä ja jotenkin elämä on normalisoitunut. On "oma" kämppä, päiväduuni... ja jotenkin elämä on tasaisempaa. 


Toisaalta tämä tasainen elämä on hetkellisesti tehnyt ihan hyvää. Jotenkin on taas löytänyt paikkansa Helsingistä. Ystäväpiiri on tasaantunut ja jotenkin tuntuu taas sulautuneen joukkoon. Tietää mitä kaupungissa tapahtuu, enää ei tule liikaa "onko tämäkin paikka lopettanut"-shokkeja ja muutenkin jotenkin löytänyt ne omat jutut. Kuten aiemmin olen jo maininnut, pääsin viime keväänä säännölliseen tennisryhmään, josta olen ollut todella iloinen, ja tänä syksynä ilmoittauduin mukaan myös useampiin seuran peli-iltoihin, mikä harrastuskokonaisuutena tuo taas omalta osaltaan sellaista kivaa säännöllisyyttä elämään. 

Tietenkään tähän ei voi liikaa tuudittautua, sillä ensi vuoden alussa oma määräaikaisuuteni nykyisessä duunissa päättyy, mikä tietää taas muutoksia, mutta toisaalta ehkä myös jaksottaa tätä kaikkea. En tiedä olenko aiemmin sanonut, mutta olen aina ollut projekti-ihminen. Tämä tapahtumien parissa työskentely on siinäkin mielessä oma juttu, että jokainen tapahtuma on itsessään aina pieni projekti. Niissä on alku ja loppu. Rakastan projekteja, koska jokainen projekti on aina mahdollisuus arvioida omaa suoritustaan ja parantaa seuraavaa varten. Ehkä Hollantiinkin muutto oli omansalainen projekti. Pääsi katkaisemaan hetkellisesti syntymässä olevan oravanpyörän ja miettimään tavoitetta parin vuoden päähän. Ja nyt työelämässä nautin siitä, että saan jaksottaa omaa elämääni erilaisten tapahtumatoteutusten myötä. 

Omassa ikäluokassani on paljon jo tuoreita vanhempia, jotka aloittelevat ns. ruuhkavuosia. Voin täysin ymmärtää tuon termin. Vuodet, jotka ovat niin saatanan kiireisiä, ettei ehdi miettiä mitään muuta kuin asioiden suorittamista ja sitten ne ovatkin jo menneet. Ne vuodet. Siksi ehkä se ajantahdin kiihtyminen tuntuu koko ajan kovemmalta, ehkä. En tiedä. Kyllä sitä itsekin pysähtyy miettimään, että miten ihmeessä siitä Hollantiinkin muutosta on jo neljä vuotta, vastahan se oli. Mutta toisaalta, kun miettii mitä kaikkea on neljän vuoden aikana ehtinyt tapahtua, niin ei sitä enää ihmettele. Toivon kyllä, ettei elämässä tulisi liian montaa vuotta, joiden sisältöä ei osaa jälkeenpäin hahmottaa niin selkeästi mitä tähän asti on osannut. Se olisi jotenkin surullista.


Joskin tämä kesä oli ehkä vähän sellainen. Tapahtui ja teki kyllä paljon kivoja juttuja, mutta jotenkin sillein tasaisesti. On kesiä, jotka muistaa jostain tietystä jutusta, mutta tätä kesää ei kyllä niinkään. Tänä kesänä ei ollut edes yksiäkään häitä. Tai no, syyshäät on tulossa, kun parikymppinen serkku menee naimisiin tämän kuun lopulla. Taas hetken saa kelailla tätä omaa statustaan ja antaa sitten asian olla. Että mitähän hittoa. Mutta mikäs siinä.

Joka tapauksessa, kesä meni ja se vaivalla Kroatiassa hankittu rusketuskin katosi ennen heinäkuun loppua. Niin surkeaa. Ehkä siis se tämän kesän ongelma on juurikin puuttuvat kesämuistot nimenomaan Suomen kesän osalta - koska sitä ei ollut! Muistellaan siis lämmöllä Kroatiaa ja parin päivän lämpöjä Den Haagissa. 

Ja sitten kohti syksyä. Se muuten räjähti töiden puolesta ihan käsiin, en edes muista milloin olisin viettänyt töissä kellonympäripäiviä näin montaa kuin mitä viimeisen kuluneen kuukauden aikana. Ja nähnyt siihen päälle stressipainajaisia muka unohtuneista velvotteista. No mutta, kyllä se taas tästä lähtee, kohtahan on jo joulu :)