29 March 2013

Kohti pääsiäistä.

Piiitkäperjantai. Ja tuntuuko vähän kivalta, kun eilenkin oli periaatteessa perjantai ja oikeastaan huominenkin on perjantai?! Pääsiäisen pituisia vapaita pitäisi olla niin paljon enemmän vuodessa, koska tällaiset pikkulomat on niin jees.

Datailen tässä itseasiassa Sannan sohvalla, koska tehtiin Inkerin kanssa diili tästä viikonlopusta tyyliin "Pääsiäisrauhaa" molemmille. Lupasin pysyä poissa kotoa to-la ja vastineeksi saan omaa aikaa la-ma!!! Ja se vasta on jotain!! :D Oikeasti.. Tavallaan ikävöin niin kovasti sitä Kampin kämppää, vaikka muuten tää yhteiselo onkin ihan hyvin sujunut. Lähinnä siis sen takia, että joskus olisi vaan kiva olla ihan rauhassa Vilin kanssa kaksin. Se, että Inkeri on ottanut paljon vastuuta myös Vilin hoitamisessa on tavallaan tosi kiva ja antaa itselle mahdollisuuden tulla ja mennä tosi paljon vapaammin, mutta se on samalla myös vienyt itseltä sellaisen rutiinin päivistä. Ja se ahdistaa! En olisi uskonut, että näin olisi, mutta onpa vaan.

Eli joo, saattaapa olla, että jossain vaiheessa, kun se kamelin selkä lopulta katkeaa, alkaa taas yksiön metsästys.. hehe. On se vaikeaa. Mutta katsotaan nyt.

Coat/VeroModa, boots/Guess, bag/Michael Kors, scarf/Acne
Mutta jotain positiivista kuitenkin: Kevät! Kuinka ihanaa, että maanantai on jo huhtikuuta. Ja siitä kuukausi vappuun, josta taas alle pari viikkoa Espanjan reissuun. Jee! (Ehkä voisi noita hotellejakin alkaa katselemaan pikkuhiljaa...) mutta voi että on taas vuosikin mennyt ihan käsittämättömän vauhdilla. Kohta on kesä. Siitä ei pääse mihinkään... Ihanaa!

Mutta joo, oikeastaan ei ollut mitään kummempaa asiaa ja voisin tässä jatkaa seurustelua Sannan kanssa, joten palaillaan myöhemmin paremmalla ajalla. Sitä ei jostain syystä ole viime aikoina ollut, mutta eiköhän sitä tule... :)

Ja muistutuksena vielä, että jos ette ole Biancon fashionistaksi hakeneet, niin nyt on jo aika! Ihan superetuja tarjolla sekä Fashion Armyyn valituille (mm. ainutlaatuista tietoa kenkä- ja muotialasta, mahdollisuus suunnitella kenkiä, nähdä uudet trendit ja mallistojen esittelyt, sekä saada ennen muita kutsuja VIP-tapahtumiin, Biancon Bootcampille ym.)



Ja muistakaahan myös osallistua edellisen postauksen EMP-arvontaan!! Aikaa on maanantaihin asti! :)

26 March 2013

EMP-Arvonta!!!

Aloittelin tänkin postauksen kirjoittelemista jo viime viikolla, mutta jotenkin ne päivät vaan katoaa johonkin ja siis ei taas kuin pari päivää ja on jo pääsiäinen ja viikonloppu. Ja neljän päivän loma! Kuinka hyvältä voi tuntua?! Todella.

Tosin vaikka olinkin suunnitellut, että oikeasti vaan rentoudun koko pääsiäisen, niin voitte vaan kuvitella, että jo tässä vaiheessa on jokainen ilta lyöty milteinpä lukkoon. Noh, palaillaan niihin myöhemmin ja mennään itse asiaan...

Sain tuossa joku aika sitten yhteydenottoa EMP-nimiseltä verkkokaupalta, ja täytyy sanoa, että kun kävin nettisivut tuolloin kurkkaamassa, mietin hetken jos toisenkin, että tulikohan tämä nyt ihan oikeaan osoitteeseen?! Tummanpuhuva ulkoasu henkii vahvasti bändi- ja goottivaikutteista sisältöä ja itse noin niinkuin Bäkkäreiden ja Antti Tuiskun keikoilla lähinnä itseäni rikastuttaneena en eeeeehkä ihan kokenut olevani kohderyhmää... Tai ainakin näin alkuun ajattelin, mutta kuitenkin siinä sitten selaillessani valikoimaa läpi, yllätyksekseni sieltä kaikkien bändipaitojen joukosta löytyikin ihan kivoja juttuja. 

Kyseinen kauppahan on tosiaan ihan tarkoituksella profiloitunut tuollaiseksi enemmän rock-henkiseksi valikoimaltaan, mutta kuten jo tuossa totesin, joukossa on paljon myös ihan "tavallisia" vaatteita ja juttuja, joiden joukosta löysin vaikka mitä kivaa itsellenikin ajateltuna...

Siis jopa minulle, jonka pukeutumista ja tyyliä rakas siskoni joskus kuvasi niiiin tylsäksi käyttäen esimerkkinä kohtausta SATC:sta... :D

Big: So, how are you?
Carrie: Great!
Big: And Daniel Boone, is he a nice guy?
Carrie: His name is Aidan.
Big: Where's your sense of humor?
Carrie: Where's your wife?
Big: Guarding her bid on a silent acution. She's got her eye on a beige chair. Everything in my apartment is now beige. Beige, is bull shit.
Carrie: I thought you wanted beige?
Big: Yea, well, it doesn't quite fit.


Beige it is. Or is it? Joka tapauksessa, sain valita nettikaupasta muutamia tuotteita ja vielä kun talvi on, en millään voinut vastustaa tuota isohuppuista ja ihan superpehmeää hupparia. Sama löytyy itseasiassa myös mustana ja turkoosina. Hupparivalikoimassa oli muutenkin yllättävän paljon kivoja malleja, mutta tosiaan tuo pitkä oli ehdottomasti itselle eniten mieleen.

Muita omia suosikkeja EMP:n valikoimissa oli ehdottomasti Conversen tuotteet (ne omat tennarit odottaa edellen hankintaa...) sekä Billabongin ja Roxyn kaltaiset rentoilumerkit. Itseasiassa ensimmäisen valikoimasta lähtikin yksi kesämekko Espanjaa varten myös itselleni... :)

Lisäksihän tuolla nettikaupassa on vaikka mitä muuta sisustus ja fanisälää myynnissä, joiden joukossa olevat Taru Sormusten Herrasta-fanikamat herättikin sen 17-vuotiaan TSH-fanin taas niin henkiin... Ja ihan oikeasti, jos käyttäisin hopeisia koruja, olisin aivan varmasti kotiuttanut itselleni tuollaisen Arwenin iltatähden!! Ei epäilystäkään :D Mutta nyt oli tyytyminen johonkin vähän "järkevämpään" ja Virpi 17v. sai tyytyä vain Keski-Maan karttaan. Sitä tosin postissa edelleen odotellaan, mutta kun sen jossain vaiheessa seinälle saan, niin ehdottomasti täälläkin sitten esittelen... I know. Mutta en vaan voinut vastustaa!! :D

Mutta tosiaan... palataan noihin juttuihin vielä myöhemmin ja mennään nyt siihen arvontaan...

---

Eli sain EMP:ltä arvottavaksi teille lukijoille 75 euron lahjakortin tuonne EMP:n nettikauppaan, ja arvontaan osallistutte kommentoimalla tähän postaukseen, mihin te mahdollisesti tuon summan verkkokaupassa käyttäisitte?!

Arvontaan voi osallistua aprillipäivään eli maanantaihin 1.4. asti ja ilmoitan arvonnan voittajan sitten heti pääsiäisen jälkeen! :)

23 March 2013

Kuulumisia.

Kohta viikon verran miettinyt, että nyt on kyllä jotain unohtunut, mutta kun ei millään keksi että mikä se on... Eikun ainiin! Mullahan on blogi! 

Tää viikko on ollut jotenkin ihan käsittämättömän sekava ja täynnä kaikkea mahdollista ja sitä on vaan ollut joka päivä menossa ja sitten onkin jo viikonloppu. Mutta koska se bloggaus on jotenkin jo mennyt niin selkärankaan, niin kuvia on kuitenkin tullut napsittua pitkin viikkoa ja niiden kautta ajattelinkin purkaa kaiken tänne nyt tälleen koosteena :)

Tällä viikolla on siis ainakin tapahtunut seuraavaa...

Viikko käynnistyi tosi kivoissa merkeissä maanantaina, kun ohjelmassa oli Yves Rocherin pressitilaisuus Ranskan suurlähetystössä. Ehkä kivoin lounas sitten hetkeen.

...Sain ihanan huulimeikin (ja tajusin kuinka paljon eri aineita ja pohjustustuotteita siinäkin voi käyttää... vähän eri meininki kuin arkiaamuna kotona..)

#make up moment by Yves Rocher

...Söin megaähkyn macaronseilla (miten se sana edes taipuu?!)


... en myöskään nirsoillut sen "pääruuan" kanssa...


... Tutustuin kevään ihaniin uutuusmeikkeihin ja sain kivoja juttuja myös kotiinviemisiksi. Niistä myöhemmin muutama sana sitten erikseen.


Ja sitten muita sekalaisia juttuja menneiltä päiviltä:

...Tajusin viikon myötä, että voisi ehkä enemmänkin alkaa sisällyttämään juttuja arkipäiviin eikä aina vain viikonloppuun.



...Kelailin, että miten erilaisia ja aivan mahtavia naisia mulla elämässäni on! Se miten viimeisen vuoden aikana se oma ystäväpiiri on laajentunut sellaisesta aikaisemmasta yhdestä bästasta useampaan luottotyttöön, on ihan mieletöntä. Ja se, että niihin rakkaisiin ystäviin kuuluu ihania tyyppejä, jotka on kaikki täysin eri elämänvaiheissa mukaan poimittuja, tekee sen mahtavuuden, että jokaisen kanssa se ystävyys on niin erilainen. Parhautta < 3

#Moments when u get it. You have the best friends ever! And that's something....


...Pohtimisten ohella on tullut myös syötyä... ja vaihteeksi suosikkikotiruuan paikan on varastanut setti marinoidut soijasuikaleet + wokkivihannekset + mustapekkaruokakerma. Superhelppoa, hyvää ja kevyttä.

#more eating...



...Viikkoon kuului myös pari lasia viiniä hyvässä seurassa, uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin tutustumista ja Stand Up-viihdettä Apollossa.

#Wine o'clock... too many nights.

...kesäfiilistelya vaatekaupoissa...


#Can you feel the summer coming soon...?!

...naureskelua kaverin oudolle miesmaulle...

#He's hot! Says no one ever... except Vivve.

...Uuden kevättakin sovittelua ja fiilistelyä... (...sekä liikunnan iloa taustalla näkyvistä vermeistä päätellen.)

#New spring coat.

... Rusketusraitojen hankkimisen aloitusta + mielenkiintoisten mustelmien havaitsemista. Niistä tietää aina, että kesä on tulossa, koska itsehän aloitan itseni telomisen aina siinä vaiheessa, kun tietää, että kohta sitä paljasta pintaa näyttää taas enemmän...

#start for tanning... and bruises. It's seriously spring time...

...Mielenkiintoisia kohtaamisia joukkoliikenteessä. Pääsiäinen on selkeästi ovella.

Yep. Jesus is coming, no doubts.

... Ja ne hetket, kun pystyy kääntämään omat heikkoudet päälaelleen... Ei se myöhästely olekaan niin pahasta. Ainakaan, jos on hyvä syy! ;)

True that!

Mites teidän viikko on mennyt? :)

18 March 2013

Join the Bianco Fashion Army!

Sain meiliä liittyen Biancon Fashion Army "kamppikseen", jossa kerätään nyt kasaan oikein kunnon fashionistojen armeijaa! Ei epäilystäkään, ettenkö tähän itse mukaan hakisi ja koska tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on varmasti aivan yhtä intohimoisia kenkäfriikkejä, niin jaan tämän teillekin tänne blogin puolelle!! :)

Tässä hieman infoa Biancon Fashion Armysta...

"Haluamme koota upeiden ja innostavien fashionistojen ryhmän Pohjois-Euroopan Fashion Armyymme."

1) Mikä on Bianco Fashion Army?

Olemme valittujen fashionistojen yhteisö. Emme käytä aseita, mutta kylläkin valtavasti kenkiä. Haluamme siirtää hyvän tyylin rajoja, vaihtaa ajatuksia kenkien muotoilusta, innoittaa toisiamme - sekä paikallisesti omassa kaupungissasi että maan rajojen ulkopuolella.

Mukanaolo ei maksa sinulle mitään - vain sen, että sitoudut yhteisöön. Kyseessä on ensisijaisesti online-yhteisö, jossa kirjoitamme yhdessä silloin, kun sinulla on aikaa. Mutta haluamme mielellämme tavata sinut pari kertaa vuodessa.

Sinä saat: 
ainutlaatuista tietoa kenkä- ja muotialasta
mahdollisuuden suunnitella kenkiä
nähdä uudet trendit ja mallistojen esittelyt ennen muita
kutsuja VIP-tapahtumiin, Biancon Bootcampille ym.

Teemme tämän, koska: 
Tarvitsemme sinua ja mielipiteitäsi.
Haluamme tehdä yhteistyötä kanssasi tyyliin, suunnitteluun, bloggaukseen ja trendeihin liittyvissä asioissa.
Kerro meille, mitä kenkämuotiin kohdistuvia toiveita sinulla on ja mitä odotat meidän tarjoavan myymälöissämme sinulle ja ystävillesi.
Haluamme tehdä siitä entistä paremman!

Näin pääset Biancon fashionistaksi:  
- rakastat muotia ja kenkiä 
- olet 18–30-vuotias 
- asut Biancon myymälän lähellä  
- täytät Biancon Fashion Army-hakemuksen ja lähetät sen meille 1.5.2013 mennessä.  

Mitä, jos en tule valituksi?

- Ei hätää! Joka tapauksessa saat MyBianco-jäsenyyden, jonka myötä saat kutsuja erilaisiin VIP-tilaisuuksiin, erikoistarjouksia sekä saat ensimmäisten joukossa tiedon uusimmista trendeistä!

Kaikin puolin siis ehdottomasti liitymisen arvoinen juttu!! :) Ei muuta kuin hakemusta täyttämään, niin olet jo askeleen lähempänä tätä huippusiistiä yhteisöä!


Bileitä ja alekoodia!

Pikaista palautetta viikonlopusta. Kyllä meni nopeasti!! Ja hyvässä seurassa ehdottomasti. Molemmat illat ihanassa seurassa ihanien tyttöjen (ja vähän poikienkin) kanssa ja kivaa oli. Ärsyttää, kun vapaa-aikaa on niin vähän. Tai siis vapaapäiviä... Olisin oikeasti melkeen valmis työskentelemään sen 10h/päivä ja pitämään sitten kolmen päivän viikonlopun. Toimisi huomattavasti paremmin ja silti työtunteja olisi saman verran... Kannattaisitteko?

Perjantaina vietettiin iltaa Sannan ja Hennan kanssa ja se "mennään parille" päätyi linjaan Dubliner-Apollo-Molly. Lauantaina oli taasen vuorossa Vivven tuparit ja oli tosi ihana nähdä pitkästä aikaa tyttöjä sellaisella viime kesän kokoonpanolla :) Myös Laura oli Barcelonasta Suomen vierailulla, joten nappasin hänet sitten aveciksi bileisiin... ja oikeasti, tuollaisia "kotibileitä" pitäisi olla niin paljon enemmän! Niin siistiä tavata uusia ihmisiä tuollaisella kaavalla.

Vivveltä lähtiessä porukka hajosi aika lahjakkaasti heti Punavuoren Ahvenen (ja Party Aliaksen) jälkeen, ja osan kanssa suunnattiin sitten Bläkiin. Meno oli aika hyytynyttä ja lopulta päädyttiin tuttuun ja turvalliseen, josta postauksen kuvatkin on napsittu. Yllättävää :)

Anna < 3


Mutta tosiaan, viikonlopusta jäi eripositiivinen fiilis ja kivaa oli. Nyt kohti uutta viikkoa ja viikonloppua!

Ainiin, ja oli mulla teille alekoodiakin!!! Nimittäin Nellyltä saatte tänään maanantaina -10% alea kirjoittamalla kassalla koodikenttään nellycom10p. Itse jotenkin eksyn aina erityisesti tuonne juhlamekko-osastolle, sillä jostain syystä sitä kesää kohti taas tuntuu, että niitä vaan kuuluu katsella :D Eli jos on häitä tai valmistujaisia tulossa, niin nythän on hyvä aika alkaa kurkkimaan sitä täydellistä mekkoa... Ja Nelly jos jokin on siihen ihan paras shoppailupaikka ;)

Ostoksille pääsette TÄSTÄ tai banneria klikkailemalla :)

Palaillaan taas myöhemmin, kivat viikonalut kaikille!

15 March 2013

Love is in the air... Try not to breathe.

Noniin. Alkuun pahoittelut tästä blogimotivaation lopahtamisesta pariksi päiväksi. Lähinnä syynä pienimuotoinen ajanpuute. Käväisin keskiviikkona pitkästä aikaa charleston tunnilla ja siitä saamani energiapiikin ansiosta tyhjensin koko vaatekaappini ja siirsin sitä metrin verran. Kuulostaapa kovalta duunilta näin kirjoitettuna, mutta tosiaan kyseinen kapistus romahti aika lahjakkaasti muuton yhteydessä ja on pysynyt tähän asti kasassa lähinnä uskon ja jeesusteipin varassa. Mutta nyt sain vihdoin ne takalevyt vedettyä paikalleen ja koko komeus pysyy jopa suorassa, kun vielä laitoin toiselle sivulle sinne takaseinän väliin sellaiset kumiset ovikiilat. Ehehe. Ei mutta oikeasti, nyt se jopa näyttää silleen ihan vaatekaapilta J

Niin ja tiedättekö mitä muuta tein sen tunnin jälkeen?! No kävi ostamassa 10 kerran kortin salille!! Siis en oikealle salille vaan sellaisiin erilaisiin jumppiin! Ja se on jotain, koska yleensä inhoan niitä itseään toistavia tunteja, joilla ei kehity mihinkään. Tästä syystä omat lajivalintani on yleensä olleet enemmän tai vähemmän jotain muuta kuin perusjumppia. Mutta noh, nyt ajattelin, että ehkä sieltä valikoimista löytyy juuri se kymmenen erilaista tuntia, joihin voin tuon kortin käyttää J


Mutta sitten jotain muuta… Eilen oli tosi hassu päivä tavallaan. Satuin aamulla facebookissa kommentoimaan yhden yläasteaikaisen kaverin statusta ja tosiaan kyseessä on sellainen poika, johon olin joskus 14-vuotiaana ihan superihastunut, mutta se ihastus hyytyi sitten siihen, kun en saanut vastakaikua. Edelleenkin hämmentää, ettei se adidaksen tuulipuku + bsb bändipaita look iskenyt koulun urheiluluokkien kermaan, mutta näin vaan kävi.

Anyhow, tämä tyyppi sitten sattumalta kertoi, että oli jokunen aika sitten löytänyt kaappeja siivotessaan ystävänpäiväkortin, jonka olin aikanaan sille tehnyt!! Ei mitään muistikuvaa, mutta en epäile. Etenkin kun se oli kuulemma osoitettu salkkareista poimitulle fiktiiviselle henkilölle… (tosiaan harrastin tätä ihastusten nimeämistä jo 14-vuotiaana ja kerroin sen niille avoimesti). Tästä lähtikin sitten nostalginen yläasteaikojen muistelu, joka johti siihen, että oli ihan pakko illalla kaivaa vanha teiniaikojen päiväkirja esille. Vuosiin 1999-2004 (13-18v) mahtuu reilu 200 sivua käsin kirjoitettua vuodatusta milloin mistäkin pojasta ja voi se myötähäpeän määrä, mitä voi itseään kohtaa tuntea :D Mutta toisaalta taas niin siistiä… Oli pakko muutama kuva ottaa tälle kaverillekin ihan vaan todistuksena, kuinka paljon mun herkkä mieli on joskus järkkyny siitä, etten oo saanu rakkaudelleni vastakaikua. Siks musta varmaan onkin niin kyyninen tullut.


Ei vaan, ei se kyynisyys siitä johdu. En tiedä oonko joskus täällä sitä nillittänyt (olen varmaan), etten koskaan käy treffeillä. En koskaan. Yksi kaveri tuossa sen hyvin tiivistikin, että esim. kahvilla käyminen on ihan niin kuin työhaastattelu, ainut vaan, että siinä on se kylmenevä kahvi, jota ei kuitenkaan osaa juoda ja kysymykset on vieläkin kiusallisempia kuin mitä työhaastattelussa. Meinaan kyllähän niitä positiivisia ”mitä kehittäisin itsessäni” on helppo työhaastattelussa säveltää, mutta voi että kun päästään sinne ”mites entiset suhteet” alueelle, niin voi elämä.

Ja toinen on syöminen… miehen kanssa voi mennä syömään vasta kun sen tuntee tosi hyvin (koska työkaveritkin on sanoneet, että älä Virpi koskaan mene miehen kanssa ekoilla  treffeillä syömään, koska et tuu niin näkemään sitä sen jälkeen)… mistä siis päästään siihen, että ei kahveja – ei syömistä – ei treffejä. Ei mitään mikä voitaisiin luokitella siihen, että tässä nyt testataan tykätäänkö me toisistamme ja halutaanko elää elämä happily ever after. Ei kiitos.


Jään niin yksin ja kissat grumpy cat syö mut. Edelleenkin.

Mutta siis mistä tää kaikki kumpuaa?! Oon aina miettinyt sitä ja luulen vahvasti, että päiväkirjamerkintöjen perusteella tää ahdistuksen rakentaminen on lähtenyt jo sieltä jostain teini-iästä (mun ikäkriisi on muuten alkanut jo 14-vuotiaana!! Oon kirjottanu päiväkirjaan itkukohtauksista, joita oon saanu tajutessani, että joudun kasvamaan aikuiseks), mutta sitten tuli vastaan mun 16-vuotiaana kirjottama teksti. Olen siis ihastunut poikaan, jutellut sen kanssa puhelimessa (koska sen kaveri oli soittanut mulle, että tää tyyppi haluaa jutella sun kanssa) ja sitten nähtiin… Kahvilla, Lahden Sokoksella. Ja oli ihan kamalaa… Ainakin mitä tästä voi päätellä: (luojan kiitos tohon aikaan ei ollut blogeja… )


Erityiset terveiset tolle "kuvoo"-verbille. Lisäksi, ei mulla mitään hirveetä vihasuhdetta ole golfiin... ja kolmanneksi, en edes tiedä missä on Kytölä..?! Mutta aika kova reaktio noin niinkuin yhden kahvittelun jälkeen sanoisinko... :D

Noh, tästä kaikesta huolimatta olen kuitenkin päätynyt parisuhteeseen ja selvinnyt siinä huimat kuusi vuotta, mutta fakta on, että se parisuhteeksi päätynyt juttu ei alkanut millään kahvitteluilla. Tästä kahvittelu- ja treffikammosta kertonee sekin, etten ikinä maailmassa koskaan pystyisi kuvitella jotain sokkotreffejä. Merihän itse asiassa huijasi mut yksille, tavallaan. Se sanoi, että tyyppi on tosi kiva ja 185 pitkä (mulla on tarkat kriteerit ton pituuden kanssa) ja joo, ei siinä mitään, mutta tiedättekö… Oltiin ”kävelyllä” Vilin kanssa (tää siis tapahtui joskus syksyllä) ja se oli silleen 10min jälkeen, että hän haluaa asettua aloilleen, löytää vaimon ja saada lapsia silleen viiden vuoden sisään. Meinasin oksentaa pelkästä ahdistuksesta. Ei miehet sano noin?! Ainakaan ekalla kerralla, kun tapaa naisen :D


Tulipa taas oikein asiantäyteinen postaus jälleen kerran… Enkä edes keksinyt, että mikä se varsinainen pointti tässä oli, mutta tosiaan tulipahan tosta eilisestä oikein sellainen paluu teinivuosiin fiilis ja kaikkien niiden ongelmien alkulähteille. Tai onko ne edes ongelmia? Elämänkatsomusta ehkä. Meidän äitihän on ollut kovasti huolissaan, että mitä ihmettä oikein etsin, kun ei ”tavalliset” miehet kelpaa. En ihan ymmärtänyt tota ”tavallisen miehen” määritelmää, mutta sen tiedän, että tuollainen perhe-elämä ei todellakaan ole suunnitelmissa muutamaan vuoteen todellakaan… Tai ”Ikea-putki” niin kuin tuttavallisemmin työkaverin kanssa sitä kutsutaan (tiedättekö sen tunteen, kun herää Ikeassa lastenrattaita kärrätessään siihen tilanteeseen, että miten tässä nyt näin kävi?!)

Tää on kaikki tätä Peter Pan syndrooomaa, joka leviää kuin rutto meidän kaveripiirissä.
Mutta hei, mitä teille kuuluu? Onko kenties jollain muullakin teiniaikojen päiväkirjat tallessa vai onko ne jo poltettu?!  Tarinoita saa jakaa! :D Ja jos jollain on parannuskeino kahvittelukammoon, niin saa kertoa…

13 March 2013

Puuterijämät hyötykäyttöön

Ihan teinistä asti olen tykännyt pitää omat meikkini ja meikkivälineeni tosi hyvässä ja siistissä kunnossa. Harvemmin säilytän kovin vanhoja tai epäsiisteiksi menneitä tuotteita ja ripsivärkin on yleensä käytössä maksimissaan sen kaksi kuukautta, jos päivittäin kysesistä käytän.

Pesen meikkisutini ehkä pari kertaa vuodessa (pitäisi pestä useammin, i know) ja säilytän ne siististi. Ostin omat Body Shopin sutini itseasiassa 16-17-vuotiaana (yli kymmenen vuotta sitten!!) ja nuo samat sudit palvelevat edelleen, mikä kyllä kertoo laadusta! Ainoastaan Aurinkopuuterisuti on kerran vaihtunut, vaikkakin nykyinenkin on jo varmaan 6 vuotta vanha vähintäänkin. Ja kabukisiveltimen hankin ehkä 5 vuotta sitten(?!) Anyhow, kun välineistä pitää huolen, ne kestää. Ja itseasiassa nuo Body Shopin siveltimet ja sudit kestävät vähän huonollakin pidolla. Karva on keinotekoista (ja maailman pehmeintä) ja se laatu vaan on jotain niin käsittämätöntä... Suosittelen todella!!

Mutta sudeista niihin meikkeihin, ja nimenomaan tässä tapauksessa puutereihin. Olen jo parin vuoden ajan vannonut aurinkopuuterin osalta Yves Rocherin tummempaan duoon, ja jos taas mineraalipuuteria koskaan käytän, niin Body Shopin yksilö on ehdoton suosikkini, muistaakseeni sävy 4 (1-5).

Noh, Tuollainen iso aurinkopuuteri kuluu helposti tosi sellaiseksi ohueksi käytössä, jonka jälkeen  se lohkeilee ja uuden puuterin osto on listalla. Onpa käynyt myös niinkin, että postissa saapunut tuote on mennyt jo matkalla tuhannen päreiksi... Kummin vain, molemmissa tapauksissa hyvää tuotetta on jäljellä, mutta ei ihan siinä käytettävimmässä muodossaan.

Sain Elle-lehden tilaajalahjana mineraalimeikit, joiden väitettiin sävyn puolesta sopivan jokaiselle iholle... Joooooh, noh se puuteri oli todella kuultavaa, mutta myös aivan järkyttävän vaaleaa. Mietin ensin, että heitän koko moskan pois, kunnes muistin nuo aurinkopuuterin jämät ja päätin tehdä niistä oman coctailin!



Olen jostain syystä jättänyt laatikon pohjalle myös ylimääräisen tyhjän mineraalipuuteripurkin, joka sopi tähän tarkoitukseen kuin valettu! Itselläni oli siis aurinkopuuteria kokonainen rikkoontunut versio, sekä yksi jämä ja tietenkin tämä täysi purkki vaaleaa mineraalipuuteria. Mineraalipuuteri oli todella riittoisaa, joten sekotin sen reippaasti kaiken aurinkopuuterin kanssa kerralla. Tuollainen pieni minigrip pussi oli todella kätevä puuterin sekoittamiseen ja niiden kökköjen rikkomiseen, kun mitään ei päässyt pöllyämään ulos.

Sekoituksen jälkeen sitten lusikoin valmiin täydelliseksi sävyitetyn seoksen purkkeihin ja tadaa! Nyt  on liian vaalea puuteri saanut käyttöä, hajonneen aurinkopuuterin jämät hyödynnetty ja meikkilaatikossa odottaa peräti kaksi purkillista "uutta" mineraalipuuteria :)





Parhaiten tuo mineraalipuuterin ja aurinkopuuterin seos levittyy kabukisiveltimellä, mutta jos haluaa hieman kevyemmin sitä kasvoilleen sutia, niin sitten aurinkopuuterisivellin toimii hyvin apuna!

Eli vaikka usein tulee noita meikkejä ihan redikaalisti karsittua ja vanhoja pois vistakattua, niin onneksi sitä joskus tajuaa jotain säästääkin! Ja tässä tapauksessa myös tuo yksi tyhjillään ollut mineraalipuuteripurkkikin sai uuden elämän.

Hyvä minä, vaikka itse sanonkin! :D Onko teillä jotain omia vinkkejä, joilla pidennätte meikkituotteiden käyttöikää tai keksitte niille täysin uusia käyttötarkoituksia?!

Ps. Yves Rocherilla on muuten tällä hetkellä kaikki itseruskettavat tuotteet -50% alessa! Näin niinkuin kevättä kohti selkeästi ;) Ja maaliskuun ajan saa lisäksi valinnaisesta tuotteesta -30% alea! :)

11 March 2013

Viikonlopun yli...

Ja jälleen maanantaissa, ehkä väsyneempänä kuin koskaan. Viikonloppuna riitti ihan hyvin ohjelmaa ja purkaa koko homman tällaisena yhtenä kuvaoksennuksena... 

Perjantai oli alunperin tarkoitus viettää ihan kotona lepäillen, mutta jotain ihme kautta tuli sitten päädyttyä Foren golf-iltamiin ja muotinäytökseen Apolloon. Trust me, mulla ei ole mitään tekemistä golfin kanssa, mutta tavallaan on ihan mielenkiintoista käydä välillä sen oman mukavuusalueen ulkopuolella (tosi uskottavaa, kun tilaisuus oli kuitenkin Apollossa, jossa lauantaina narikkamies ehdotti postien kääntämistä sinne) ja hengata todella uskottavasti noiden todellisten harrastajien parissa. Oman golf-historiani huippu on varmaankin ollut lukioaikana treffit jonkun golffarin kanssa, jotka tosin jäivät ekaksi että vikoiksi, koska se ihminen oli vaan niin tylsä. Ja niin päättelin, että kaikki muutkin on ja the end. Mutta silti tuonne mentiin ja ihan hauskaa oli :)

Leppilampi oli niin ihana! Tosin paljon lyhyempi, kuin mitä luulin, mutta enivei...

Hauskintahan koko hommassa oli, että miehet lähestyi sillä "Mikäs teidän golf-tausta on" tyyppisellä kysymysmuotoilulla ja siinä sitten sai tarinoida oikein kunnolla, kunnes lopulta myönsi faktat faktoina, ettei lajista tiedä mitään... Paitsi, että oltiinhan me seuraavana päivänä menossa "golf-messuille", tietenkin. Suurin osa ajasta tuli tosin kierrettyä sitä fillari- ja kuntopuolta, mutta siltikin.

Ehdoton tärppi oli tietenkin Hollanti vs. Suomi pyöräilykulttuuriluennot... Miksei meilläkin se toimi niin hyvin?!?



Ja pakko myöntää, että kuulun edelleen niihin kypärättömiin pyöräilijöihin, koska en ole vain yksinkertaisesti saanut edes aikaiseksi sovittaa kypärää. Tämä tanskalainen(?) kypäräajatus herätti kyllä hilpeyden sekaisia fiiliksiä, koska tuohon kypärään periaaatteessa kuuluu mukaan tuollainen hattu!! :D Siis joo, sitähän se usein on, että kypärän ajatellaan olevan tosi tyylitön ratkaisu, ja siksi se jätetään mieluummin pois, mutta ääääh, en nyt ihan osaa sanoa onko tuo oikeasti sitten se ratkaisu asiaan?!

Itseasiassa olen pitkään miettinyt, että jos ja kun sen kypärän mahdollisesti jossain vaiheessa ostaa, niin onko se sellainen perinteinen malli vai tuo tuollainen "uudempi" retromalli? Olen ehkä jo kääntynyt tosi pitkälle tämän uuden puoleen, mutta siis oma mielipiteeni on kyllä, että jos sen kypärän hankkii, niin sitten ihan oikeasti käyttää sitä kypäränä eikä yritä epätoivoisesti naamioida sitä hatuksi... Koska mun mielestä tosta tulee vaan sellainen vesipää-fiilis... Eikö?! :D


Yleensä messuilla käydessä olen sellainen päämäärätön haahuilija, mutta tällä kertaa selailin ohjelman oikeasti läpi ja suunnittelin, missä haluan käydä ja mitä nähdä. Ja siltikin, missasin ohjelmasta kohdan, joka kyllä kaiveleeeee... Tuolla valokuvauspuolella oli esillä Madventures-stillkuvanäyttely ja Riku ja Tunna olivat osastolla hengailemassa 12-16. Ja arvatkaa vaan, että luin kyseisen faktan siitä esitteestä 16.11... Kyllä otti päähän niiiiin paljon!!! Ja siis me oltiin jo ennen neljää siellä vakokuvauspuolellakin pyörimässä ja ei siltikään vaan tajua. Voi että.

Kuvat oli pysäyttäviä. Huh. Itsehän kolmatta kautta telkkarista joskus katsoneena tulin niin vihaiseksi niistä eläinkohtauksista, vaikka tiedänkin, että jossain Afrikassa rituaaleissa uhratut koiranpennut on pientä länsimaalaisen lihateollisuuden rinnalla, mutta silti. Hyi että. Hieno sarja, siitä ei pääse mihinkään (ja ihme, että nuo kundit on edelleen edes elävien kirjoissa), joten kyllä harmittaa, ettei osastolle ajoissa tajunnut mennä... Höh. 



Ja mitä tarttui messuilta mukaan?! No se perinteinen pari laatikko proteiinipatukoita... Noi EasyBodyn protskupatukat on parhaimpia ikinä ja makujärjestys on ehdottomasti mansikka, kookos, banaani ja suklaa. Noista on olemassa myös vanilja, mutta sitä en edes viitsinyt ottaa ja ensi kerralla jää myös suklaa pois, sekään ei ole niin hyvää. Mutta noi muut on täydellisiä karkin korvikkeita, joten suositten kyllä todella maistamaan! :) Messuilla noi oli 20e/24kpl (tai 1e/kpl) ja kaupoissa nuo maksaa sen 1,50-2e/kpl, riippuen vähän mistä ostaa.

Kaupasta noita tulee aina sillon tällön osteltua, mutta tosiaan messuilta tykkään aina ostaa sitten hieman enemmän. Samoin mukaan tarttui uudet urheiluliivit, koska juurikin noilla GoExpoilla sekä syksyn muotimessuilla on yleensä poikkeuksessa ShockAbsorberin ständi, josta ensinnäkin löytyy oikeasti ihan kaikki koot, hyvät myyjät ja kaiken lisäksi todella hyvät tarjoukset, koska nuohan ei mitään ilmaisia liivejä ole muutenkaan. Tarjousten perässä mennään siis :)

Itseasiassa tästä juurikin töissä kahvitunnilla puhuttiin, että jos esim. netistä tilaa, oli se mitä tahansa, niin yleensä niihin nettikauppoihin löytyy aina joku alekoodi, kun hieman lähtee kaivelemaan... Ja kerrotakoon, että minä kyllä kaivelen, hehe :D Blogithan paljon noista vinkkaileekin ja googlettamalla löytyy yleensä aina jotain, mutta ainakin yksi tosi hyvä sivusto on alennuskoodi.com. Tuolta löytyy top 20 listat suosituimmista sekä uusimmista alekoodeista heti etusivulta ja sitten voi ihan nettikaupoittain selailla noita. Ihan jees kurkata läpi, jos on jotain jostain nettikaupoista tilailemassa :)  



Ja back to business, lauantaina messuilujen jälkeen suunnattiin vielä hieman ulos tyttöjen kanssa ja nyt pääsi tuo uusi paitakin käyttöön! Se on kyllä tosi kiva... on varmaan pakko käydä jostain metsästämässä vielä se mintunvärinenkin versio. Harmittaa, kun sitä ei sillon stockalla ollut...

Ja yläkuva hei... Minä olen se idiootti, joka lähikaupassa kuvailee siideritölkkejä, mutta kattokaa nyt noita!!!! Ihan jäätävä hinta maksaa yhdestä siideristä melkeen neljä euroa, mutta onhan se nyt söpö!!! Oli pakko ostaa, mutten tietenkään ole raaskinut sitä edes avata. Ja tosiaan tuo siideri on päärynä light versio, mikä ei suoraan tölkistä käy ilmi... Mausta en vielä tiedä, mutta ulkonäkö saa täyden kympin!! (Jos mulla olisi poikaystävä, se olisi saanut kaupasta tuliaiseksi tuon oluen...)


Että sellainen viikonlopputarinointi tällä kertaa. Ja viikonloppuna nauratti ehkä eniten tämä kuva, jonka kaveri laittoin whatsapissa meidän hunting-ryhmään (tyttöjen ryhmänillityskeskustelu, jossa käydään jokainen mahdollinen miehiin liittyväongelma tai tapahtunut kuvio läpi jäätävillä analyyseillä)...


Mä oon niin toi grumpy cat... :D

8 March 2013

TBS Naisten Päivä kamppis!!

Iiiiihana, perjantaissa ollaan taas ja koko viikonloppu edessä! Avattiin juuri kaverin kanssa viinipullo ja kohta olisi tarkoitus suunnata vähän viihteelle :) Sitä ennen ajattelin kuitenkin nopsaan vinkata teille vain TÄNÄÄN voimassa olevasta -20% alesta The Body Shopissa! 

Eli Naisten Päivän kunniaksi tänään saat Body Shopin verkkokaupasta -20% koko valikoimasta! Kannattaa ehdottomasti hyödyntää tämä tarjous, jos vaan kaikilta perjantain menoilta ehtii netissä shoppailla ;)

Tuon -20% alen lisäksi kahden kasvotuotteen ostaja saa kaupan päälle paperipuuterin (tarjous voimassa maaliskuun ajan)! Omat suosikkini on kasvotuotteissa ehdottomasti koko E-vitamiinisarja, erityisesti päivävoide, joka on nyt kantistarjouksessakin, sekä Tea Tree sarjan clearing lotion, joka pitää ei toivotut näpyt kätevästi loitolla kosteusvoiteen muodossa :)


Mutta nyt hyvät perjantain jatkot kaikille.... Tämä tyttö laittaa vapaalle än yy tee nyt!

Blijf van mijn Lijf

Itse en ole mikään kielten moniosaaja ollut koskaan ja oikeastaan sujuvasti pärjään tilanteissa kuin tilanteissa ainoastaan suomeksi ja englanniksi. Ruotsia olen lukenut ikuisuuden ja espanjankin opintoja on ihan kiitettävästi takakana, mutta niiden puhuminen otetaan asiaksi vain kun on ihan pakko. Ensimmäisen kanssa ei siis juuri koskaan ja jälkimmäisen osalta vain lomamatkoilla :)

Näiden lisäksi en ole koskaa lukenut esim. saksaa, joka kuuluu melkein jokaisen opinto-ohjelmaan jossain vaiheessa, ja osaankin kyseisellä kielellä ainoastaan esitellä itseni, kiittää, haistattaa paskat, kertoa rakastavani poliisikoiraani sekä ilmaista, että moottoripyöräni kaipaa korjausta... Mutta mitään muuta ei kyllä irtoa. Saksaa ja ruotsia jonkin verran lähellä on kuitenkin eräs tutuksi käynyt kieli, nimittäin hollanti, ja siitä on fraasia jos toista hallussa vaikkei kieliopista tai muista kiemuroista olekaan mitään hajua! :D

Varmasti jo arvasittekin, että otsikko on hollantia (ehkä joku jopa ymmärsi sen), ja kun blogityttöjen (ja poikien) kanssa oli suunnitelmaa kirjoitella tänään Naisten Päivänä tästä tärkeästä aiheesta, tuli tämä lause samantien mieleeni. Hollantilaiset kaverini usein ihmettelevät miten ihmeessä kaikkien lausahdusten ohella juuri tämän tiedän, mutta se on joskus lukioaikoina minulle Hollannissa kerrottu ja jäänyt siitä sitten mieleen.... "Blijf van mijn Lijf" on vapaasti käännettynä kehotus pysyä erossa vartalostani - 'älä koske minuun'. Pitkän aikaa tämä oli lähinnä hauska läppä heittää hollantilaisille pojille, mutta vasta myöhemmin minulle selvisi, että tuon termin takana on oikeasti hollantilainen 24h palveleva turvatalo, joka on tarkoitettu perheväkivallasta kärsiville naisille ja lapsille turvapaikaksi. Siitä siis hämmästelevät kommentit, en enää ihmettele...



Aikaisemmin hauskaksi ajateltu vitsi ei enää niin paljoa nauratakaan... Kyseessä on oikeasti vakava asia. Monesti sitä ei edes ajattele, että meillä länsimaissakin on niin paljon epäreilussa tilanteessa eläviä naisia. Kun puhutaan "naisten oikeuksista", itselle piirtyy aina mieleen kuva jostain teini-ikäisestä, maha pystyssä olevasta pikkutytöstä, joka ei ole koulua nähnytkään eikä tule näkemäänkään. Mm. Unicefin kautta viedään apua tällaisiin maihin, jotta tytöilläkin olisi mahdollisuus kouluttautua. Ja on hienoa, että viedään. Kuukausilahjoittajana on mahdollisuus tukea monia maailman pikkutyttöjä, joilla ei muuten olisi mahdollisuutta koulutukseen ja turvattuun tulevaisuuteen.

Anna linkkasi tähän aiheeseen liittyen facebookissa tosi hyvän videon, joka todella herättää ajattelemaan. ...Ja jälleen kerran kiittämään sitä arpaonnea, jolla on saanut näin hyvät kortit omalle elämälleen. Naisena.





Jotenkin sitä ei edes itse aina tajua kuinka hyvin omat asiat on niin monessa mielessä. Sitä jaksaa valittaa vaikka mistä asioista ja vetää herneen nenään ties mistä pienistäkin kohdalleen osuvista loukkauksista, koska Suomessa se nyt on vaan itsestään selvyys, että näin ei mulle naisena tehdä, ja jos tehdään, sitä ei tarvitse hyväksyä. Kenenkään.

Minä, ja moni muu tätäkin blogia lukeva nainen on niin etuoikeutetussa asemassa verrattuna moniin muihin maailmalla oleviin naisiin, mutta kuten tuossa aikaisemminmainitsin mm. tästä Hollannin naisten turvatalosta, on aika selkeää, ettei tällaiset organisaatiot ole turhaan olemassa. Apua tarvitaan myös meillä Suomen kaltaisissa hyvinvointivaltioissa.




Suomessa apua väkivallasta kärsiville naisille tarjoaa mm. Naisten Linja, joka toimii monen muun vastaavan järjestön tavoin pitkälti lahjoitusten vapaaehtoisten voimin. Nyt Naisten Päivän "kunniaksi" Naisten Linja aloittaa ison rekrykampajan, jonka tavoite on saada vapaaehtoisia puhelinpäivystäjiä myös viikonlopuiksi. Naisten Linja kuvaa toimintaansa näin...

"Naisten Linja on valtakunnallinen neuvonta- ja tukipuhelin väkivaltaa kokeneille naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen. Naisten Linja kuuntelee, tukee ja antaa tietoa väkivallasta ja siitä selviytymisestä. Sen kautta naiset ja tytöt voivat kysyä väkivallasta, käsitellä kokemuksiaan ja saada neuvoja ja tukea vaikeiden elämäntilanteiden ratkaisemiseen. Naisten Linja on auki maanantaista perjantaihin klo 16-20.

Yhteyttä voi ottaa myös verkkopalvelu Naisten Netin kautta. Palvelut ovat maksuttomia, anonyymeja ja luottamuksellisia. Palvelut tuotetaan Raha-automaattiyhdistyksen avustuksella ja ne tavoittivat vuonna 2012 reilusti yli 1000 naista.

Naisten Linjan toiminnan mahdollistavat kymmenet vapaaehtoiset naiset, jotka haluavat antaa aikaansa väkivaltaa kokeneiden naisten tukemiseen ja ovat kouluttautuneet päivystäjiksi. Naisten Linja aloittaa naistenpäivänä ennätyksellisen suuren vapaaehtoisrekrytoinnin. Etsimme pääkaupunkiseudulla noin 60:tä uutta vapaaehtoista naista päivystäjiksi Naisten Linjalle. Tavoitteena on päivystysaikojen laajentaminen vuonna 2014 myös viikonloppuihin."

Jos juuri Sinulla on ylimääräistä aikaa ja halua antaa konkreettista tukea, niin käy tutustumassa Naisten Linjan rekrysivuihin tästä!

Ja postauksen lopuksi lainauksena lyriikat, joista ainakin itselle tulee joka ikisellä kuuntelukerralla niin se fiilis, että oli se asia mikä tahansa, liian usein niin monia asioita osaa arvostaa vasta siinä vaiheessa, kun ne menettää. Ja juurikin tämän takia, erityisesti tänään, olen superkiitollinen siitä, miten onnellinen Nainen saan olla!


"Well you only need the light when it's burning low
Only miss the sun when it starts to snow
Only know you love her when you let her go

Only know you've been high when you're feeling low
Only hate the road when you’re missin' home
Only know you love her when you let her go
And you let her go"

(Passenger - Let Her Go)


Ihanaa Naisten Päivää kaikille DOV:n lukijoille!!! < 3

(...ja kaikille miehille: Katsokaakin, ettette mene tänään kotiin ilman niitä kukkia! ... ja saa myös siivota.)


7 March 2013

Misc.

En edelleenkään ole löytänyt sitä LV:n hihnaa (viitaten vaan edelliseen postaukseen)... hieman kaivelee. Katselin Vuittonin sivuilta, että uusi vastaava maksaisi sellaisen pari sataa, enkä kyllä millään haluaisi laittaa tuollaista summaa oman huolimattomuuteni piikkiin. Kyllä kaivelee, voitte vaan uskoa! Ehkä pitää vielä yrittää noita tavaroita kaivella, vaikka aika epätoivoista alkaa olemaan. Toisaalta, sama oli kun etsin jossain vaiheessa Haaga-Helian todistuksiani enkä löytänyt sitten millään, kunnes lopulta ne putosi ripariaikojen valokuvakansion välistä... järkevää.

Mutta mutta, jos nyt jotain muutakin. Nää mun postaukset on aika sekavia, kun yleensäkin otan kuvia tilanteista ja jutuista, joista ajattelen, että voisi kirjoittaa, mutta sitten mikään ei liity mihinkään ja en oikein tykkää sellaisia parin rivin postauksia edes kirjoitella, joten tää nyt on tällaista :D


Ylempi kuva liittyy itseasiassa mun ikuiseen ongelmaan liittyen täydellisen ripsivärin löytämiseen. En ole vieläkään löytänyt sitä oikeaa, mutta aika lähellä ollaan. Tai noh, ainakin olen keksinyt ratkaisun käyttää kahta ripsaria samaan aikaan... Itse kaipaan ripsarilta erityisesti sitä, että se on pidentävä. Ok, omistan kyllä jo valmiiksi kohtuu pitkät ripset, mutta eikös juuri niitä hyviä juttuja pidä korostaa, ehehehe? :) 

Parhaimmaksi pidentäväksi ripsiväriksi olen toistaiseksi todennut tuon Lash Stiletton, ehdottomasti. Mutta sitten se lopetettiin, how is that? Totta kai kaikki hyvät tuotteet lopetetaan!! Tai ainakaan missään kaupoissa en ole niitä nähnyt ikuisuuksiin, mutta kun tarpeeksi turhauduin (tuhlattuani taas omaisuuden johonkin muka yhtä hyvään) aloin googlettelemaan ja kappas vaan, netistä löytyi! Tilasin kerralla kuusi kappaletta varastoon... onpahan jotain mitä käyttää siinä ohella kunnes löydän sen vielä paremman ratkaisun.

Sillä vaikka tuo on hyvä ripsiväri ja se oikeasti pidentää kunnolla, niin jotenkin olen nykyään alkanut kaipaamaan myös sitä tuuheuttavaa ominaisuutta, mutta ehdottomasti ilman mitään köntsiä. Käytin jossain vaiheessa sitä Colossal Cat Eye ripsaria, joka samalla taivuttikin, mutta äh, jotenkin siitäkin puuttuu se juttu.... 

SITTEN, uskaltauduin Hollannin reissulla myyjän pitkän vakuuttelun jälkeen ostaa Lancomen Doll Eyes ripsarin ja vau! Se on tosi lähelle sitä mitä pitääkin! Sen harja on tosi kätevän mallinen, se tuuheuttaa ilman paakkuja ja avaa katsetta tosi kivasti. Se tuo myös pituutta ihan kivasti ja toimii yksinään myös, mutta siinä vaiheessa, kun tajusin iltameikkiä tehdessä yhdistää nuo molemmat niin  aika lähelle täydellistä!

Periaatteessa tuo pidentävä Stiletto toimii yksinään arkimeikkinä ja Doll Eyes ajaa sitten sen iltaripsarin paikan... Se on itseasiassa tällä hetkellä Sokoksen "kutsu kauneuteen"-kampanjassa tarjouksessakin 2kpl 49,90, mikä on itseasiassa tosi hyvä ale, koska normaalisti tuo maksaa yksinään sen 36e... mutta mietin, että pitäisikö vielä kokeilla jotain muuta, jos vaikka sittenkin löytyisi "se" ripsiväri, joka ajaisi molemmat asiat?

Itseasiassa olen nyt jonkun aikaa pohtinut, että pitäisiköhän kokeilla (myöskin) Lancomen L'Extreme mascaraa?! Onko se hyvä, onko jollain kokemuksia? Sen pitäisi olla superpidentävä ja ilmeisesti myös tehdä ripsistä näyttävät eikä sellaiset perus liian ylierotellut hämähäkinjalat, joka yleensä on noiden pidentävien ongelma.

Onko jollain kokemuksia tuosta L'Extremestä, onko se hyvä?!


Ja ripsiväristä muihin shoppailuihin... bongasin tuollaisen ihanan Vertsun topin Stockalta ja oli pakko kotiuttaa se. Olisin halunnut saman tosi paljon myös mintunvihreänä, mutta siinä oli koot menneet, harmitti aikalailla. Mutta ainakin on tuo valkoinen nyt :)

Näin itseasiassa Stockalla myös aivan ihanan Vero Modan takin, joka jäi tosi paljon kaivelemaan, koska siitäkin oli koot loppu... Se oli sellainen tummansininen kevät parka ja aivan ihan kultaisine yksityiskohtineen... Olen ihan hirveä harakka tuon kultajutun kanssa, mutta kun yleensä kaikki on aina hopeaa mitä vetoketjuihin tai muihin tulee, niin kultaiset vaan pistää silmään! No can do.

Mutta jooh, nyt voisin käydä vielä hetkeksi luonnoksissa odottelevien postausten kimppuun, palaillaan pian! Ja hei käykää ihmeessä kurkkimassa Sokoksen tarjouksia kaikkeen kauneuteen liittyen, ne on voimassa vielä tämän viikon ja postaritkin saa kaupan päälle! :)


5 March 2013

Huuto.net kohteita

Lisäisin tuonne Huutoon nyt vihdoin muutaman kohteen. Nuo on kaikki auki 10 päivää, mutta kaikissa on myös 'osta heti'-hinnat, eli nopeat syö - hitaat ei, ja sitä rataa...

Katsotaan miten nuo menee ja lisäilen sitten myöhemmin ehkä lisää tavaraa, jos saan itsestäni irti ja jaksan kuvata noita :D Ihanaa oli sentään se, että nykyään tuonne Huutoon on tosi kätevä lisäillä noita extrakuvia, kun ei enää tartte niillä html-koodeilla leikkiä. Parhautta.

Tuotteita pääsette katselemaan tästä tai kuvaa klikkailemalla...


4 March 2013

Asialliset lökäpöksyt

Kerrankin on tullut kuvattua asua talteen... Eli tällaista löytyi päältä eräänä iltana, kun tyttöjen kanssa käytiin ulkoilemassa. Ja se mikä tässä poikkeaa siitä normaalista totutusta, on ehdottomasti nuo housut! Itsellänihän on yleensä aina joku mekko/tunika yhdistettynä sukkahousuihin, oli se sitten päivä- tai ilta-asu. Tai noh, ei se aina ole niin ollut, mutta jotenkin tänä talvena olen vaan vihannut kaikkia omistamiani housuja ja farkkuja.... 

Muutenkin jotenkin pukeutuminen on ollut tosi hankalaa ja turhauttavaa. Mikä siinä sitten onkin, mutta odotan vaan niin paljon kevättä ja kesää, että pääsee taas käyttämään ballerinoja ja pukeutumaan jotenkin kevyemmin... 


Mutta tosiaan, näiden housujen kanssa oli poikkeus, sillä nuo on ehkä mukavimmat "siistit housut" hetkeen :D Olen jo pidemmän aikaa etsinyt tuollaisia jopa ihmisten ilmoilla käytettäviä lökäpöksyjä, silti maksamatta niistä kuitenkaan omaisuutta. Paljon on kaupoissa ollut jotain värikkäitä versioita ym. ja monissa tapauksissa ilman kunnon resoreita lahkeet on aina olleet tosi lyhkäiset tai muuten vaan joku on mallissa mättänyt.

Noh, sattumalta eksyin jonkun nettilinkin kautta Seppälän sivuille ja nämä sieltä bongasin! En millään malttanut netistä niitä tilata, vaan marssin suoraan Forumin liikkeeseen ja siellä niitä oli rekkikaupalla vaikka kuinka monet! Hintaakaan ei ollut kuin huimat vajaa 27e, joten jos noita olisi muissakin väreissä löytynyt, olisin kyllä ostanut kaapin täyteen kaikissa sateenkaaren väreissä! :D Mutta tosiaan, mustat nyt toistaiseksi ja mikä täydellisintä: kultaisilla vetoketjuilla ja metalliyksityiskohdilla. Perfect.


Ainut pieni "ongelma" on se, minkä kanssa noita oikein käyttäisi?! Tai kun jotenkin on kiva, että tuo housujen yläosakin näkyy, koska siinä on tuollaiset narut, mutta toisaalta taas ihan liian tiukkojen toppien/paitojen kanssa en oikein osaa olla. Jotenkin tykkäsin hirveästi tuon lyhyen ja löysän paidan yhdistämisestä noihin lökäpöksyihin, mutta se on oikeasti tällä hetkellä ainut tuon mallinen paita, jonka omistan...

Pitäisi ehkä hankkia jotain sellaista arkeenkin sopivaa. Vai mitä te yhdistäisitte tuollaisten pöksyjen kanssa, jos arkena "ei niin virallista pukeutumista vaativalla toimistolla" tuollaisia käyttäisitte?!


Olin äsken miettinyt jotain muutakin sanomista tähän postaukseen, mutta kun menin välissä järjestelemään vaatekaappiani ja pakkasin kaikki laukut kauniisti niiden pölypusseihin (yleensä ne on vaan heiteltynä päällekkäin hyllyn perälle), niin tajusin aivan kamalan asian... Olen muuton yhteydessä kadottanut johonkin LV Eva clutchini pitkän olkahihnan!!! 

Missä hemmetissä se voi olla???! Onko tää vaan naisten juttu olla näin kiintynyt johonkin materiaan, koska oikein vatsassa muljahti, kun tajusin, ettei se ole siellä missä pitäisi (tai missään missä sen ei pitäisi olla...) Ja edelleen on sellainen yhtä hirveä tunne vatsassa, samanlainen kuin mikä tulee, jos vaikka tajuaa ettei joku kiva poika vastaakaan sun viestiin tai jos ei saanutkaan jotain työpaikkaa, jota tosi kovasti halusi tai jos huomaa, ettei tilillä olekaan tarpeeksi rahaa maksaa laskuja tai käy vaa'alla ja se näyttää aivan jäätävän paljon tai joku muu yhtä kamala asia... Tää on sellainen kamala epätietoisuuden tunne, että nyt on ihan varmasti menettänyt jotain todella tärkeää ja todennäköisesti vain omaa tyhmyyttään. Mitä jos se on muutossa jäänyt jonkun jätesäkin pohjalle ja mennyt roskiin?!

Tänään en nuku, ennen kuin löydän sen pirun hihnan.