Päivitystä!

Viimeset pari viikkoa on olleet tosi hiljaisia täällä blogin puolella, pahoittelut siitä, mutta nyt on jotenkin ollut niin saamaton fiilis tän blogin suhteen, että olen vaan yksinkertaisesti jättänyt kirjoittelun suosiolla sivuun. Kuten nyt olette varmaan huomanneet, en myöskään oikein perusta mistään pelkkien kollaasien tai tyhjäpäisten shoppailupostausten julkaisusta ainakaan silleen montaa päivää putkeen, joten mieluummin olen säästellyt ne tyhjäpää-jututkin kaiken muun "tosi oleellisen" yhteyteen... :D

Olen joskus kovasti yrittänyt miettiä vastausta sille kysymykselle, jonka usein blogin esiin tullessa kuulee: "Mistä sä oikein kirjotat?" enkä oikein vieläkään osaa vastata siihen. Elämästä? Nillitän kaikesta mahdollisesta vaatteista miehiin ja muuhun enemmän tai vähemmän turhaan... Olisi ihan kamalaa, jos joutuisi jotenkin rajoittamaan jutut johonkin tiettyyn, vaikkapa vaan siihen "muotiin". Hämmästelen edelleen niitä ihmisiä, jotka oikeasti saa kirjoitettua tuhat ja yksi sanaa päivittäin jostain päälleen pukemasta asusta, mutta ei terve, ei kyllä onnistu itseltäni....


Mutta tosiaan, kun en ole täällä mitään ehtinyt kirjoitella, niin käydäänpäs nyt kaikkien kuvien muodossa vähän läpi mennyttä reilua viikkoa ja siihen mahtuneita juttuja....



Tosiaan sitten Göteborgin päivitysten jälkeen en olekaan täällä käynyt kunnolla... Eli reiluun viikkoon. Huh. Ruotsissa oli jo ehtinyt kevät alkaa oikein kunnolla... Asteita oli joku lähemmäs 15 ja lunta ei näkynyt enää juurikaan missään. Oltiinhan me tosin hieman Helsinkiä etelämmässä, mutta silti. Miksi on aina sellainen fiilis, että ruotsalaiset saa kaiken ennen meitä?! Siis kaikista kivoista kaupoista lähtien, niiltä löytyy kaikki. Myös söpöimmät miehet. Ja nyt vielä kevätkin... 

Tulipa Vadelmavenepakolainen taas mieleen, hehe. Se on kyllä koominen kirja. Lukekaa ihmeessä, jos on jäänyt lukematta :)

Reissussa kävi myös toinen aivan ihana jokapäiväisen fiilistelyni pelastanut juttu. Nimittäin puhelimeeni tuli Spotifyn ilmoitus, että The Overtonesien Good Ol' Fashioned Love on taas kuunneltavissa!!!!! Olin ihan hajalla joskus viime kesänä, kun se vaan katosi sieltä, eikä ollut enää Suomessa saatavilla lainkaan... Sitten joskus lokakuussa niiltä ilmestyi uusi albumi Higher, jota onkin tullut kuunneltua jo kyllästymiseen asti, mutta voi että sitä fiilistä, kun nuo vanhat soittolistalla olleet biisit vaan ilmestyi listalle takaisin :D Se oli hyvä fiilis se.

Ja edelleen ballerinakelien fiilistelyä. Ei ehkä paras valinta siihen nähden, että Suomessa oli vielä lunta maassa, kun takaisin tultiin, mutta voi voi. Noilla mentiin ja hyvältä tuntui. Itseasiassa nyt olenkin jo vaihtanut aikalailla pelkkiin baltsuihin myös täällä kotona, vaikka eilinen sää hieman sitä saikin epäilemään, mutta silti. Enää en luovuta!




Viikonlopuksi suuntaisin perjantaina töiden jälkeen Lahteen. Tai no oikeastaan vaan pe-la väliseksi ajaksi, ja tosiaan perjantaina käytiin piiiiiitkästä aikaan kurkkaamassa myös Lahden yöelämää. No ei siellä mitään ollut. Ainoan suosituksena haluan antaa Jaskan eli Jackalopen shottitiskistä, josta saa mustikkashotteja 2e/kpl. Se on mun mielestä ihan terve baarihinta maksaa shotista, jossa on 15%sta alkoholijuomaa huimat 2cl... Kyseessä on siis ihan erillinen tiski siellä "välikerroksessa" eli tavallisella tiskillä ne on sen normaalin 5e pintaan. Ja tuo oli tosiaan ainut positiivinen asia Lahden yöelämästä, mitä tähän hätään keksin :D Sori Lahti.

Mutta joo, hyydyin aika ajoissa ja lähdin kotiin nukkumaan. Tai no äitin kotiin ja äiti oli Helsingissä Vilin kanssa. Sellainen kämppien vaihto :)



Lauantaina oli sitten vuorossa se Lahti-vierailun oikea syy eli meidän papan hautajaiset. Ja voi, että nuo on kyllä taas niin sellaisia tilanteita, että vaikka kuinka se oma paketti on yleensä kasassa, niin noissa vaan hajoaa kaikki. Itsellä se alkoi jo siitä, kun tultiin sinne kappeliin sisälle ja näin arkun. Ja tottakai mietin heti, että se arkku ei todellakaan ole tyhjä... Voiko enää ahdistavampaa elementtiä olla kuin arkku?! Tai että vaikka kuinka miettisi valmiiksi, miten tilanteeseen suhtautuu ja, että pitää ne tunteet itsellään, niin ei sitä vaan voi suunnitella. En taas osaa selittää tätä sillein oikein, mutta ehkä tajuatte...

Itselläni on sellainen joku pakottava tarve tai ehkä jopa kykenemättömyys olla surullinen tai vakava. Tai olen kyllä sitä, mutta en muiden ihmisten läsnäollessa. Voin suuttua ja menettää hermoni, raivota ja antaa muiden kuulla kunniansa, mutta sellaiset vakavat tilanteet ovat kompastuskiveni. En yksinkertaisesti kykene niihin, ja valehtelematta aina heitän jossain vaiheessa jonkun "keventävän" vitsin tai muun tyhmän lausahduksen rikkoakseni sen hetken. Oli se sitten tissi-nimiset nenäliinat (jotka itseasiassa huvitti vain itseä, kun niitä laukusta kaivoin) tai jotain muuta, mutta vakavuus on niiiiiin vaikeaa.. Ja noh, onneksi se itse muistotilaisuus muuttuikin sitten paljon keveämmäksi, kun syötiin ja muisteltiin niitä hyviä juttuja... :) Se hautajais-osio on se pahin. Ja itsehän vaadin läheisiltäni joskus tulevaisuudessa tuhkauksen. Piste. Minun hautajaisissa ei arkkua katsella.

Ja tosiaan muistotilaisuudesta suuntasinkin sitten suoraan junalla Helsinkiin... 




Sunnuntaina tsemppasin oikein kunnolla ja kävin ensin kokeilemassa Himo-clubilla reaggaeton tuntia, jonka jälkeen suunnattiin pitkästä aikaa pelailemaan tennistä. Tai no ei se nyt pelaamista ollut, vaan enemmänkin vanhan "vakiovalmentajan" pitämät tennistreenit, jotka tuli kyllä parin vuoden jälkeen tosi tarpeeseen :) Ja oli kyllä tosi jees. Tennis on niin kivaa... Ja olisi superia, jos olisi joku suunnilleen saman tasoinen kaveri, jonka kanssa sitä kävisi useamminkin hakkaamassa. 

Työkavereiden kanssa käytiin viime viikolla kokeilemassa neluria, mutta se oli ihan hirveää. Siis kolme miestä ja minä, ja kaikki ihan eritasoisia ja muutenkin. Itsellä oli lisäksi viime viikolla ehkä hirveimmät menkat hekeen, joten olin maailman raskain ihminen jo muutenkin plus vielä se, ettei mikään sujunut kentällä, joten maila lensi ja kirosanoja putosi... huuuh. Aloitin tosiaan tuossa kuukausi takaperin pillerit taas uusiksi puolenvuoden "en minä mitään turhia hormooneja tarvitse" tauon jälkeen ja se on kyllä ollut ehkä kaikista huonoista päätöksistä huonoin koskaan lopettaa ne pillerit, koska se, että nyt kun ne alotti uusiksi (eikä ihan ohjeiden mukaan oikeaan aikaan kierrosta) jäi välistä yhdet normimenkat ja nämä seuraavat tuli oikein sellaisina monsteritunnetilahirveyksinä jäätävien kipujen kanssa, joten ehkä siinäkin syy tähän blogitaukoon, hehe :D En ole ihan ollut oma itseni. Mutta nyt kun taas saan elämäni hallintaan kaikilla osa-alueilla, niin asiat on hyvin. 

Ja hei loppuun vielä sellainen oikea kuva mun tämänhetkisestä huoneestani... Tiedättekö kun aina tehdään niitä "asuntopostauksia" silleen, ettei missään ole mitään ylimääräistä roinaa, niin tässä on täysin päinvastainen tilanne. Tää oli sellainen "onko täällä räjähtänyt pommi"-hetki, joka oli pakko ikuistaa teillekin. Mutta otan sen verran takaisin, että nyt tilanne ei ole enää näin paha. Vähän olen tsempannut, ehehe :D

Mutta jooh, tällainen päivitys tähän väliin ja ehkä sitä voisi alkaa jotenkin elämään tätäkin viikonloppua. Oltiin eilen kaverin kanssa leffassa katsomassa "I give it a year / Vuoden se kestää" (tai jotain sinnepäin) ja oli kyllä ihan hauska, voin jopa suositella! Siitä suuntasinkin suoraan kotiin nukkumaan viikon univelkoja pois. Kohta saan Sannan kyläilemään ja leikitään vähän liukuhiusväreillä, ei tosin omiin hiuksiini vaan Sannan, ja sitten olis tarkoitus jossain käydä vähän pyörähtämässäkin... :)

Ja tosiaan postaus oli nyt vähän tällainen irrallisten osien summa, kun yritin ottaa tätä viikon taukoa kiinni :D Mutta ehkä se sallittakoon. Tulossa on kyllä vaikka mitä postausta, kun noita luonnoksiakin katselee, mutta en ole vain mitään saanut ulos. Ehkä tässä jossain vaiheessa...

---

Niin ja hei... Nyt on enää pari päivää aikaa hakea Biancon Fashion Armyyn, eli jos ette ole vielä hakemusta laittaneet niin pikapikaa se tekemään!!



Tässä vielä uudestaan aikaisemmin julkaisemani infopaketti koko hommasta:


Olemme valittujen fashionistojen yhteisö. Emme käytä aseita, mutta kylläkin valtavasti kenkiä. Haluamme siirtää hyvän tyylin rajoja, vaihtaa ajatuksia kenkien muotoilusta, innoittaa toisiamme - sekä paikallisesti omassa kaupungissasi että maan rajojen ulkopuolella.

Mukanaolo ei maksa sinulle mitään - vain sen, että sitoudut yhteisöön. Kyseessä on ensisijaisesti online-yhteisö, jossa kirjoitamme yhdessä silloin, kun sinulla on aikaa. Mutta haluamme mielellämme tavata sinut pari kertaa vuodessa.

Sinä saat: 
ainutlaatuista tietoa kenkä- ja muotialasta
mahdollisuuden suunnitella kenkiä
nähdä uudet trendit ja mallistojen esittelyt ennen muita
kutsuja VIP-tapahtumiin, Biancon Bootcampille ym.

Teemme tämän, koska: 
Tarvitsemme sinua ja mielipiteitäsi.
Haluamme tehdä yhteistyötä kanssasi tyyliin, suunnitteluun, bloggaukseen ja trendeihin liittyvissä asioissa.
Kerro meille, mitä kenkämuotiin kohdistuvia toiveita sinulla on ja mitä odotat meidän tarjoavan myymälöissämme sinulle ja ystävillesi.
Haluamme tehdä siitä entistä paremman!

Näin pääset Biancon fashionistaksi:  
- rakastat muotia ja kenkiä 
- olet 18–30-vuotias 
- asut Biancon myymälän lähellä  
- täytät Biancon Fashion Army-hakemuksen ja lähetät sen meille 1.5.2013 mennessä.  

Mitä, jos en tule valituksi?
Ei hätää! Joka tapauksessa saat MyBianco-jäsenyyden, jonka myötä saat kutsuja erilaisiin VIP-tilaisuuksiin, erikoistarjouksia sekä saat ensimmäisten joukossa tiedon uusimmista trendeistä!


Kommentit

  1. Heippa! Ajattelin tohon tuhkaus kohtaan korjata sen verran, että vaikka vainaja tuhkattaisiin, ni siunaustilaisuudessa on yleensä kyllä arkku. Tuhkaus suoritetaan sen jälkeen, kun vainaja on siunattu ja uurna lasketaan sitten tuhkauksen jälkeen.. Tai näin on ollu ainakii niissä hautajaisissa, joissa ite oon ollu ja vainaja on tuhkattu. Mukaan lukien oma äitini...:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei välttämättä. Monesti on myös tapana pitää pelkkä "muistotilaisuus" ja erikseen sitten myöhemmin se uurnanlasku. Mutta tosiaan, tapoja on monia, ei noissa varmaan mitään tiettyä selkeää kaavaa ole koskaan... Osanottoni äitisi puolesta. En edes halua miettiä, miten pahalta se voi tuntua :/

      Poista
  2. Meillä kans sekä mummani että äitin hautajaisissa tehtiin noin, että eka "normaalit" hautajaiset arkkuineen, sitten tuhkaus (kun oltiin jo lähdetty). Siitä olikohan viikon päästä sitten se uurnan lasku. Tuntui todella pahalta, ihan kuin kahdet rankat hautajaiset. Voi, jos olisin silloin tuon tiennyt niin oltas tehty just noin kuin Virpi sanoi! Tai sitten niin, että pelkkä uurnanlasku ja sen jälkeen muistotilaisuus!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

DIY: ikkunalautojen uudistus

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti