Apollosta Keski-Maahan ja kotiin.

Aaargh. Mulla on ihan SE punainen lanka kadoksissa, kun yritän näitä postauksia tehdä. Luonnoksissa on tällä hetkellä kuusi (6) luonnosta kuvineen (ja mielessä ideoita sama määrä), muta kun en vaan saa itseäni tähän koneen ääreen sitten millään niitä kirjoittamaan ja julkaisemaan. Vaikeaa.

Mutta nyt jos jotain sekavia juttuja taas jakaisi, niin päästään takaisin rytmiin. Kellohan on siis lähemmäs puolenyön ja on lauantai-ilta, mikä tarkoittaa huolenhetkiä Apollon narikkamiehille, kun ne jossain vaiheessa tajuaa, etten tänään olekaan siellä. Voi raukkoja. En edelleenkään ole kääntänyt posteja sinne, (vaikka tätäkin talon puolesta ehdotettiin), joten ehkä ne ymmärtää, etten ainakaan vielä toistaiseksi kuulu ihan vakiolauantaikalustoon. Ja voih, kun en mene sinne ensi viikonloppunakaan... tai sitäkään seuraavalla viikolla (!!) Kävelin siitä kuitenkin eilen ohi ja moikkasin pokeja ovella, eli ainakin ne tietää, että olen elossa, joten ehkä tästä melkeen kuukauden erosta tullaan selviämään joten kuten. Ehkä.

EDIT: Kello on siinä kolmen pintaan ja jotenkin siinä sitten kävi niin, että kun tässä koneen ääressä peiton alla olin, tuli Sannalta vihjailevaa viestiä, että Adamsissa on tympeää ja jopa hänellä olisi Apollo-fiilis, niin ei terve taas joo... Ei muuta kuin vartin valmistautuminen ja pyörällä keskustaan :D Ja oltiinhan me siellä peräti se tunti, mutta oli ihan hauska vaihtaa perusjuoruilut viinilasin ääressä tuollein nopeastikin. Jotenkin tuosta baareilusta (tai siitä yhdestä ainoasta) on tullut enemmänkin nykyään sellaista "käynpä nyt nopeaan moikkaamassa tuttuja"... Ei sinne baariin enää sillein tälläydy ja jotenkin odota "löytävänsä" jotain. Mutta etenkin nyt kesäaikaan (optimistista ajattelua) on niin kiva, kun voi vaan sillein helposti lähteä pyörähtämään, kyllä te tiedätte :)

Postauksen kuvat ehkä vähän hämmentää, kun ei taas mikään liity asiaan millään tapaan. Tai mikä täällä blogissa olisi oikeasti asiaa, mutta enivei... Sain vihdoin viime viikolla aikaseksi käydä postissa hakemassa siellä odottaneen paketin, jonka sisällön EMP:ltä yhteistyön merkeissä sain, mutta tosiaan toimitus tuli sitten hieman viiveellä, kun ei kyseistä juttua varastossa juuri silloin ollut. Mutta on siis pakko teillekin tuo esitellä, koska olen ehkä aikaisemminkin Tolkien-friikkiyttäni täällä tuonut esiin, joten kun sain silloin muutama kuukausi sitten valita pari juttua itselleni EMP:n verkkokaupasta, niin ei epäilystäkään, etteikö jotain noista fanikrääsistä mukaan lähtisi, hehe :D

No mutta koska olen ainakin yrittänyt hillitä sellaisia todella epämääräisiä hankintoja, päädyin kiltisti ihan vaan tuollaiseen Keski-Maan karttaan. Ensinnäkin siksi, että oman TSH-kirjani välissä ollut kartta (jonka aikoinaan ihan kontaktimuovilla päällystin ja seinällekin ripustin) on kadonnut, ja toiseksi, onhan tuo nyt ihan hemmetin hieno!! Ja jos jopa sen vanhan kartan laitoin joskus lukioikäisenä seinälle, niin miettikää miten kivannäköinen tuo olisi jossain kehyksissä oikeanlaisessa ympäristössä... Sitten joskus, kun päädyn asumaan Westendiin sen jonkun suomenruotsalaisen hipsterimiehen kanssa ja meillä on elokuiset rapujuhlat, niin tuo juliste voi olla siinä ylimitoitetun katetun terassin seinällä rikkomassa sitä raidallista Gant/Lexingtong tyyppistä purjehdusteemaista sisustusta sopien tyyliin, mutta tarkemmin katsottuna kuitenkin ollen jotain ihan muuta... Osaatteko kuvitella? Itse en ihan vielä näe tätä Espoo-idylliä, mutta hieman sekavan työkaverini mielestä olen jo Espoo-putkessa. Siis vaikka mitään miestä ei ole, niin kuulemma se vaan paistaa läpi, että Espoota kohti ollaan menossa. Jep.

Sieltä se Frodo lähti...

...ja sinne se pääty.

No mutta onhan se hienoa, että ihmisestä saa tuollaisia viboja. Ja kun miettii vaikkapa vaihtoehtojen laajuutta noin niinkuin yleensä, voisi se aura huonommaltakin näyttää. Tosin Espootakin mieluummin näkisin itseni vaikka siellä Hollannissa tai miksei Espanjassakin (Serranojen talossa), kunhan vaan ne saisi ne talousongelmansa ratkaistua... Ja tuli muuten tuosta Keski-Maan kartasta mieleen, että kun joskus työkavereiden kanssa käytiin läpi mieskriteerejä ja muuta tosi tärkeää, yksi heistä tiivisti sen oman ihanteeni aika hyvin: Kusipää haltija. Kyllä. Ei saa olla liian kiva (haastetta täytyy löytyä) ja sellainen kiva prinssitukka (ei kuitenkaan ihan Legolasluokkaa) olisi tosi jees... Ja listahan oli loputon, mutta keskiarvollisesti. Ja tosiaan pisteet nousee, jos on taikavoimia. 

(Pliis sanokaa, että teilläkin on listat tehtynä ja niistä löytyy jotain mikä selittää sen, että joku muukin mun lisäksi elää yksin ja pitkään?!)

Nyt meni kyllä taas teksi harvinaisen sekavaksi, joten ehkäpä käyn yksinkertaisesti nukkumaan ja palaan huomenna uusiksi. Itseasiassa ajattelin taas järjestää teille pientä arvontaa, kun on muutama blogin siivellä saatu juttu jäänyt hieman ylimääräiseksi ja kukapa muu ne paremmin ansaitsisi kuin joku ihana lukija. Palailen siis asap nukuttuani hyvät yöunet ja tosiaan tekstikin saattaa olla hieman järkevämpää siinä vaiheessa...

Nyt hyvää yötä ja huomenta. Seuraavaan kertaan...