"Älä osta rakkautta, adoptoi se!"
Eilen osui Facebookissa silmään oheisella lainauksella otsikoitu SEY:n linkki ja tuli fiilis, että tästä on pakko ainakin lyhyesti kirjoittaa myös blogin puolella.
En tiedä onko se tää ikä vai mikä, mutta tuntuu, että tosi monet kaverit tai tutut on viime aikoina hommanneet lemmikkejä (joku perheenperustamisvietti ilman lasta). Yleensä se alkaa sillä, että joku kertoo miettineensä koiran hankintaa ja siihen samaan lauseeseen heittää sen pohdinnan mihin rotuun he on päätymässä. Naisilla se tuntuu olevan tosi usein joku pieni chihun tyyppinen karvapallo ja miehet taas suosii erilaisia buldoggeja... Ja tässä vaiheessa hymyni aina hyytyy ja esitän seuraavan kysymyksen:
Miksi ihmeessä pitää ostaa monen tonnin rotukoira, kun maailman koirista yli 80% on kodittomia tai muuten vaan ei-toivottuja?
Oma Vilini on alunperin hankittu vahinkopentueesta (vaikkakin kyse oli lopulta erittäin kysytystä pentueesta) ja taidettiin maksaa pojasta se n. 300mk pienen tinkimisen jälkeen. Joka tapauksessa molemmat vanhemmat oli keskikokoisia ja sekarotuisia, mikä ehkä omalta osaltaan on syynä noin mielettömiin geeneihin. Tyyppi siirtyi viime viikolla taivaltamaan 18. elinvuottaan ja kun tuossa mietin aikaa taaksepäin, eipä noita terveydellisiä ongelmia ole juuri vuosien aikana ollut ennen viime vuonna todettua sydänvikaa. 16 täysin tervettä vuotta. Pakko todeta, mutta harva rotukoira pystyy samaan ja usein juurikin jalostuksen mukaan tuomien rotukohtaisten sairauksien syystä :/
Suurin osa maailman kodittomista koirista on sekarotuisia, ja vaikka Suomi yleensä mielletään ihan hyväksi maaksi lemmikkien kannalta, niin täälläkin vuosittain jää kodittomaksi tuhansia lemmikkieläimiä. Eniten kotia kaipaavia eläinystäviä löytyy kissoista ja olisi enemmän kuin mahtavaa, että jokainen lemmikinhankkija harkitsisi ihan oikeasti kodin tarjoamista ennemmin sille kodittomalle yksilölle kuin kasvattajalta hankitulle pennulle. Etenkin jos kissaa tai koiraa ollaan ottamassa ihan vain kaveriksi, voin taata, että se rakkaus ei ole yhtään sen vähäisempää hylätyltä yksilöltä - usein jopa päinvastoin. Rakastavan kodin tarjoaminen kodittomalle eläimelle on iso eläinsuojeluteko.
Ensimmäistä eläintä ottavat saattavat tietenkin miettiä, että ehkä on helpompi ottaa eläin kasvattajalta, kun on se tuki ja turva tiedossa mistä kysyä neuvoa mahdollisissa tukalissa tilanteissa. Olen kuitenkin aika vakuuttunut, ettei nuo löytöeläinten kanssa päivittäin töitä tekevät järjestötkään ketään pulaan jätä, ja apua saa aina, kun sitä osaa kysyä. Ja muutenkin, ei koirasta tai mistään muustakaan eläimestä huolehtiminen ole loppujen lopuksi mitään rakettitiedettä. Tärkeintä on, että aikaa, kärsivällisyyttä ja rakkautta riittää tarpeeksi :) Sillä noita tarvitsee, oli lemmikin lähtökohdat mitkä tahansa.
Suomessa kaikki kotia etsivät lemmikit (kissat, koirat, kanit, linnut, kilpparit jne.) on nykyään koottu yhdelle sivustolle kodittomat.info. Sivuja päivitettän jatkuvasti, joten jos lemmikin hankkiminen on ajankohtaista (ja vaikka se tietty rotu olisikin jo mielessä), käy silti tutustumassa näihin onnettomiin kotia tarvitseviin yksilöihin. Kodittomana on myös todella paljon ihan elämänsä alussa olevia eläinlapsia, pentueita tai muuten vaan todella nuoria tapauksia, joten se oma karvapallero voi olla lähempänä kuin uskotkaan :) ...Ja ne jotka on joskus tuollaisessa löytöeläintalossa vierailleet, tietävät miten sydäntäsärkevää sieltä on poistua vähintäänkin ilman kolmea koiraa, yhdeksää kissaa ja paria pupua, kun sitä vaan haluaa pelastaa ne kaikki! Harvoin se on lemmikin valinta päätyä kodittomaksi.
Ja jos sitä omalta tuntuvaa kaveria ei jostain syystä Suomen kodittomista löydy, koditon lemmikki on mahdollista pelastaa myös ulkomailta. Ulkomailta lemmikkiä, erityisesti koiraa etsivän kannattaa kurkata ehdottomasti ainakin seuraavat linkit:
Koiratarhat.com sivustolta löytyy tosi kattava listä sekä eri eläinsuojelujärjestöistä, että koiratarhoista. Listattuna on mm. löytöeläinjärjestöt, Euroopan koiratarhat, Ulkoeuroopan koiratarhat sekä Suomen löytöeläintalot.
Itse olen vakaasti päättänyt, että jos (ja kun) joskus vielä hamassa tulevaisuudessa uuden koiran hankin, se tulee olemaan juuri tuollainen pelastusta kaipaava onneton karvakerä :)
Ensimmäistä eläintä ottavat saattavat tietenkin miettiä, että ehkä on helpompi ottaa eläin kasvattajalta, kun on se tuki ja turva tiedossa mistä kysyä neuvoa mahdollisissa tukalissa tilanteissa. Olen kuitenkin aika vakuuttunut, ettei nuo löytöeläinten kanssa päivittäin töitä tekevät järjestötkään ketään pulaan jätä, ja apua saa aina, kun sitä osaa kysyä. Ja muutenkin, ei koirasta tai mistään muustakaan eläimestä huolehtiminen ole loppujen lopuksi mitään rakettitiedettä. Tärkeintä on, että aikaa, kärsivällisyyttä ja rakkautta riittää tarpeeksi :) Sillä noita tarvitsee, oli lemmikin lähtökohdat mitkä tahansa.
 |
| Kuva: Espanjankoirat.com |
Suomessa kaikki kotia etsivät lemmikit (kissat, koirat, kanit, linnut, kilpparit jne.) on nykyään koottu yhdelle sivustolle kodittomat.info. Sivuja päivitettän jatkuvasti, joten jos lemmikin hankkiminen on ajankohtaista (ja vaikka se tietty rotu olisikin jo mielessä), käy silti tutustumassa näihin onnettomiin kotia tarvitseviin yksilöihin. Kodittomana on myös todella paljon ihan elämänsä alussa olevia eläinlapsia, pentueita tai muuten vaan todella nuoria tapauksia, joten se oma karvapallero voi olla lähempänä kuin uskotkaan :) ...Ja ne jotka on joskus tuollaisessa löytöeläintalossa vierailleet, tietävät miten sydäntäsärkevää sieltä on poistua vähintäänkin ilman kolmea koiraa, yhdeksää kissaa ja paria pupua, kun sitä vaan haluaa pelastaa ne kaikki! Harvoin se on lemmikin valinta päätyä kodittomaksi.
Ja jos sitä omalta tuntuvaa kaveria ei jostain syystä Suomen kodittomista löydy, koditon lemmikki on mahdollista pelastaa myös ulkomailta. Ulkomailta lemmikkiä, erityisesti koiraa etsivän kannattaa kurkata ehdottomasti ainakin seuraavat linkit:
Koiratarhat.com sivustolta löytyy tosi kattava listä sekä eri eläinsuojelujärjestöistä, että koiratarhoista. Listattuna on mm. löytöeläinjärjestöt, Euroopan koiratarhat, Ulkoeuroopan koiratarhat sekä Suomen löytöeläintalot.
Itse olen vakaasti päättänyt, että jos (ja kun) joskus vielä hamassa tulevaisuudessa uuden koiran hankin, se tulee olemaan juuri tuollainen pelastusta kaipaava onneton karvakerä :)
Moikka Virpi! Mulla tuli ihan kylmät väreet ja kyyneleet silmiin kun luin tuota tekstiä. Oon täysin samaa mieltä sun kanssa. Meidän ensimmäinen koira oli myös serafi, eli uskomattoman terveenä ja menehtyi muutama vuosi sitten 16 vuoden ikäisenä. Vanhemmillani on nyt kaksi pelastetaan koirat ry:n kautta hankittua koiraa ja itse hankin oman koirani saman yhdistyksen kautta. Koiriemme nassuista näkee joka päivä kuinka iloisia ne on elämäänsä tällä hetkellä, enkä edes halua ajatella mitä ne ovat joutuneet kokemaan pentuiässä. Maailmalla elää liikaa kodittomia eläimiä huonoissa oloissa ja on säälittävää miten kriittisiä ihmiset on koirarotujen suhteen :(
VastaaPoistaIhana kuulla! Paljon rapsutuksia teidän onnekkaille karvakorville :)
PoistaHyvä kirjoitus ja tärkeä aihe! Haluaisin niin kovasti koiraa, mutta allergiani takia en ehkä voi sellaista enää hankkia:( Mutta jos se joskus olisikin mahdollista, niin olen kyllä tosi kiinnostunut antamaan kodin tuollaiselle kodittomalle karvakorvalle! Katsoin joskus kesällä puolivahingossa sitä Riemuloma Kanarialla (tms) ohjelmaa yhden jakson, jossa Kana vieraili yhdellä koiratarhalla siellä. Se oli niin surullista katsottavaa, kun tarha oli täynnä koiria, jotka joutuvat piikille jos niitä ei kukaan halua adoptoida:(
VastaaPoistaSepä se. Se on vaan jotenkin niin väärin, ettei ihmiset ota vastuuta hankkimistaan eläimistä ja sitten niitä raukkoja on tarhat täynnä :/
PoistaOlipa tosiaan hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta! Oon tainnut joskus aiemminkin kommentoida blogiisi, muistaakseni johonkin postaukseen missä oli suloisia kuvia Vilistä :-) Onnittelut muuten pikkuiselle herralle noinkin mahtavasta iästä!
VastaaPoistaMeillä asustelee tällä hetkellä Romaniasta pelastettu pikkuinen Mauno ja sitä ennen mulla on ollut koira sekä Virosta että Viipurista. Oon ajatellut, että aion jatkossakin antaa kodin juurikin näille kodittomille koirille. Ihan mahtava se tunne, kun koira alkaa vähitellen luottamaan ja rentoutumaan ja millaisia luonteita niistä paljastuukaan kaikkien niiden kaduilla ja tarhoilla vietettyjen vuosien jälkeen :'-)♥
Kiitos :)
PoistaIhana kuulla, että sielläkin on koditon löytänyt kodin. Tulee niin hyvä mieli, kun kuulee näitä tarinoita :)
Juuri tälläisiä kirjoituksia blogeissa pitäisi olla! :) Hyvän asian puolesta puhujia ei ole ikinä liikaa. Toisin kuin kaupallista mainostusta kuten Nelly-kollaaseja pursuaa ihan liikaa joka paikasta.
VastaaPoistaKiitos :) Mielellään sitä tekee ilmaista mainontaa hyvän asian puolesta tätä kautta, kun ei noita rahallisiakaan lahjoituksia oikein tule annettua muuten ellei joku lippaan kanssa satu vastaan kävelemään :D
PoistaYmmärrän kyllä pointin ja oon osittain samaa mieltäkin, mutta pakko vähän puolustaa myös rotukoiria ja niiden ystäviä (itsekin omistan rotukoiran, mutta pidän myös sekarotuisista): Yleensä, kun koira jää kodittomaksi, on kyse siitä, että se on päätynyt osaamattomaan kotiin. Pienestä, suloisesta pennusta kasvoikin yllättävän suuri tai muuten voimakastahtoinen, liian metsästysviettinen tms, mitä kukaan ei voinut aavistaa, kun koirien taustoista ei välttämättä tiedetty mitään. Osaavissa ja kokeneissa käsissä varmasti hyvissä käsissä ja täysin koulutettavissa, mutta kun osa koiranomistajista ei ole niitä osaavia ja kokeneita niin se lemmikki on usein valitettavasti helpompi vain hylätä kuin nähdä sen eteen hurjasti vaivaa, mihin ei ollut koiraa hankkiessaan osannut varautua. Näin käy useammin juuri sekarotuisten kohdalla, koska niitä saa huomattavasti rotukoiria helpommin eli hankinnassa ei usein tarvitse niin pitkää harkinta-aikaa kuin rotukoiraa hankkiessa. Rotuun perehtyneet HYVÄT kasvattajat ovat usein todella tarkkoja siitä kenelle ja millaiseen kotiin koiran myyvät ja samoin ostajat, jotka ovat valmiita maksamaan sen 1500 euroa saadakseen juuri sellaisen koiran kuin unelmissa on, ovat yleensä sitoutuneempia lemmikkiinsä eivätkä ihan heppoisista syistä ole siitä luopumassa. Ja tämä on vain yleistystä siis, kummassakin kastissa on monenlaista sakkia niin suuntaan kuin toiseenkin, sitä en todellakaan kiellä, mutta näin niinkuin surullisena faktana... Sekarotuiset koirat eivät ole millään tavoin huonompia kuin rotukoirat, itse olen kuitenkin sitä mieltä että sekarotuisten koirien kasvattajien toimintaa ei tulisi tukea sillä siitä seuraa vain enenevässä määrin niitä koiria, joita on helppo ostaa halvalla ja ihan yhtä helppo hylätä kun ei enää jaksa kiinnostaa... Yhden koiran pelastaminen on toki ihailtavaa näin niinkuin periaatteessa, ja varsinkin jos on vilpittömästi kyse vahinkopentueesta, mutta pitkällä tähtäimellä ajateltuna se ei ehkä olekaan vain niin mustavalkoisen "oikein" ja "hyvin tehty" kuin äkkiseltään ehkä tuntuu. En tiedä saanko pointtiani selitettyä nyt kovin järkevästi, mutta toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan! Eikä kyse ole siis siitä, ettenkö tykkäisi sekarotuisista koirista tai tarkottaisin hyökätä sinun näkemystäsi vastaan, mutta näin niinkuin kolikon toisena puolena. Itse päädyin vuosia sitten pitkän harkinnan jälkeen rotukoiraan, sillä silloin tiesin paremmin saavani todennäköisemmin sitä mitä "tilaan" enkä vain sikaa säkissä ja näin ollen MINÄ itse pystyisin tarjoamaan SILLE parhaan mahdollisen kodin... Ja tuo sekarotuisten koirien parempi terveys on pelkkä myytti. On sekä sekarotuisia että ihan rotukoiria jotka ovat terveitä ja elävät pitkään eikä sillä ole paljoakaan tekemistä sen kanssa että onko se jotain rotua vai ei. Jotkin rodut ovat tietenkin sairaampia kuin toiset, kiitos vain paskojen kasvattajien, mutta kaikkia maailman rotukoiria ei voi sen perusteella tuomita sairaammiksi. Rotukoirien sairaudet ovat vain paremmin tiedossa, koska niitä ihan järjestelmällisesti tutkitaan ja tiedot kootaan lukuisiin tietokantoihin. En ole kuullut että sekarotuisilla olisi samanlaista järjestelmää, korjaa jos olen väärässä? Aika harvoin sekarotuisten omistajat käyvät vain mielenkiinnosta silmäpeilauttamassa koiriaan tai kuvaamassa polvia tai kuuntelemassa sydäntä ellei missään ole viitteitä siitä, että jossain voisi olla vikaa. Huh, tästä aiheesta voisi kirjoittaa ihan romaanin sillä minua henkilökohtaisesti ärsyttää niin paljon tämä mustavalkoinen kahtiajako joka nykypäivänä vallitsee. Usein se aito eläinrakkaus tuntuu puuttuvan koko touhusta.....
VastaaPoistaTarkoitus ei ollut eriarvoittaa sekarotuisia koiria ja rotukoiria, vaan postauksen pointti oli asetella vastakkain kodittomat lemmikit ja "teetetyt" pentueet, oli ne sitten sekarotuisia tai rotukoiria.
PoistaKyllähän niitä rotukoiriakin jää kodittomiksi, vaikka usein suurin osa sekarotuisia onkin. Ja juurikin sekarotuisten suureen määrään peilaten halusin tuoda niiden hyviä pointteja esille, jotta mahdollisesti rotukoirapennun hankintaa miettivät voisivatkin antaa kodin kodittomalle sekarotuiselle, joita usein enemmän on kodittomana tarjolla.
Kuten siis otsikkokin sanoo: "älä osta rakkautta, adoptoi se". Missä rodussa tahansa :)
mä olen kyllä samoilla linjoilla Säpsyn kanssa. Oikeita kunnon vahinkopentueita vastaan minulla ei ole mitään, mutta nykyään on niin trendiä nämä "pienet mixit" joita teetetään ties mistä roduista ja porukka ostaa paperittomia koiria tietämättä oikeasti niiden vanhempien terveydestä, saatika sitten muustakaan, kun se nyt vaan oli niin söpö. Itse olen läheltä nyt muutaman vuoden seurannut erään tuttavaperheen toimintaa, jossa pentuja on näiden vuosien aikana ollut useita. Sama mammakoira joka on kirjaimellisesti jo vanha, on saanut pentuja melkein joka vuosi, aina "vahingossa" kun lauman uusi poju pääsi aidan läpi polkaisemaan, ja muita tekosyitä.
VastaaPoistaItse en myöskään ikimaailmassa hakisi ulkomailta rescuekoiraa. Oheinen teksti says it all:
http://www.hesy.fi/info/rescue-tiedote.htm
Noista "vahingoista" olen itsekin kuullut, tosi harmillista, että tuollaista tapahtuu :/
PoistaLinkkaamasi tiedote on täyttä asiaa. Todellakin, jos ulkomailta koiran adoptoi, asioista pitää ottaa todella hyvin selvää ja pitää huolta, ettei ikäviä jälkiseuraamuksia tule.
Ja edelleenkin, postauksen pointti ei ollut kiistellä rotukoirien ja sekarotuisten paremmuudesta, vaan antaa näkyvyyttä hylätyille eläimille, jotka kipeästi kaipaavat uutta rakastavaa kotia.
Hyvä kirjoitus! Jos meille toinen koira hankitaan, niin tällainen koditon kaveri on ehdottomasti vaihtoehtona. Näissä adoptioissa pitää todellakin ottaa vain juuri hyvin selvää taustoista, sillä ei se koiraa adoptoivalle perheellekään ole mukavaa, jos sieltä paljastuu kamalia sairauksia tai luonteessa outoja oikkuja. Minusta tuntuu, että monet ottaa juurikin "hinnan takia" paperittomia koiria, jolloin sitoutuminen koiraan ei ole samalla tasolla. Koiraa hankkivan kannattaisi miettiä niitä jatkossa tulevia lääkärikuluja ynnä muita ja todella harkita tarkkaan hankintaansa. Minulla on käsitys, ettei "paperitonta" koiraa pysty vakuuttamaan / hankkimaan sille passia (=voin olla väärässä). No itsehän jos klikkaan noille löytöeläinsivuille olen heti adoptoimassa niitä kaikkia ja kyyneleet silmissä luen tarinoita niiden taustoista, sydäntä särkevää, kuinka joku voikaan oman rakkaan lemmikkinsä hylätä :(
VastaaPoistaTerveisin rotukoiran omistaja, kuka lahjoittaa kuukausittain rahaa löytöeläinten hyväksi ja toivottavasti vielä joku päivä pystyy niistä jollekin kodin tarjoamaan <3
Place for Dreams
Näinpä :) Ja ihana kuulla, että avustuskohteeksi on valikoitunut juurikin löytöeläimet <3
Poista