Fiets vol. 2

Aloitin postauksen lauseella "en ole materialisti", mutta muutin sen tähän muotoon, koska se olisi kuulostanut valheelta. Olen materialisti, mutta nykyään koko ajan valikoivampi ja valikoivampi. Etenkin täällä Hollannissa, jos ei noista välttämättömyyksistä puhuta (kodintarvikkeet etc.) olen shoppaillut todella vähän! En oikeastaan mitään, koska harvan jutun kanssa on tullut sellainen fiilis. Jos vaikka puhuttiin niistä laukuistakin joskus, niin en ole kohta vuoteen ostanut yhtään laukkua, koska ei ole vaan tullut sellaista tunnesidettä mihinkään yksilöön... Tiedättekö mitä tarkoitan?

Olen ehkä outo, mutta etenkin jos puhutaan sellaisista jokapäiväisistä jutuista, tunneside pitää olla. Kerroin teille muutama viikko takaperin, että ostin vähän pakon sanelemana ensimmäisen vastaan tulleen pyörän reilulla parilla kympillä, mutta sitä fiilistä ei vaan koskaan syntynyt, vaikka kuinka yritin. Pyörä toimi ihan hyvin ja näin, mutta ne pelkät käsijarrut ja liian "citypyörämäinen" muotoilu ei vaan toimineet. Halusin uuden - ja nyt löysin sellaisen!

Googlettelin ahkerasti hakusanalla "omafiets", joka tarkoittaa tuollaista mummomallia yleensä ilman vaihteita sun muuta ylimääräistä. Uusia olisi saanut itseasiassa netista jollain about 150e:lla, ilmeisesti aika heppoisia yksilöitä tosin, koska on mielestäni aika hassua, että pyöräliikkeet myyvät huollettuja käytettyjä yksilöitä samaan hintaan... Noh, joka tapauksessa hakusanoille omafiets+breda päädyin jälleen marktplaats.nl sivustolle ja sieltä se sitten löytyi. Söpö peruspyörä kuvattuna erittäin perushollantilaisella takapihalla. (En tiedä miksi, mutta niistä talon seinää vasten kuvatuista runkolukottomista 30e pyöristä tulee aina vaan se fiilis, että toi ei niin oo myyjän oma pyörä...)

Olin kuullut sivustosta aikaisemminkin ja se on ehkä vähän sellainen Huuto.netin ja Tori.fin yhdistelmä täällä. Ilmoitus oli juuri lisätty ja pyörällä oli hintaa 60e. Laitoin myyjälle viestiä josko pyörä lähtisi viidelläkympillä ja sain myöntävän vastauksen takaisin hollanniksi. Selkeää. Kysyin vielä mistä sen voisi hakea ja huomautin, etten oikeastaan puhu hollantia... Vastaus tuli taas pikaisesti osoitteen kera, edelleen hollanniksi, mutta ymmärsin kyllä, että pyörän voi noutaa vaikka heti.

Meillä on naapureiden kanssa sellainen facebook-ryhmä, jonne heitin samantien kyytikyselyä, koska pyörä oli toisella puolella Bredaa ja 15min sisään olinkin jo autossa matkalla sitä hakemaan yhden unkarilaisen pojan kanssa. Naurettiin kyllä molemmat sitä faktaa, että mitäköhän hommasta tulee, kun kumpikaan ei osaa sanaakaan hollantia silleen in real life :D

Päästiin perille ja myyjä osoittautui todella herttaiseksi vanhaksi mieheksi, joka ilmeisesti kyllä ymmärsi englantia, mutta ei sitä niin millään osannut/halunnut puhua. (Vihasin heti itseäni, kun mietin alunperin, että se on vaan joku laista, joka ihan tahallaan vastaa vaan hollanksi, vähän niinkuin ranskalaiset!) Joka tapauksessa pyörä oli heidän rivitalon takapihan varastossa (olisitte nähneet sen pihan!!! yläkuva antaa ehkä hieman viitettä, mutta aivan ihana - en kestä hollantilaisten pikkupihoja, kun ne vaan on niin söpöjä!!) ja osoittautui ihan hyväkuntoiseksi. Tehtiin kaupat ja saatiinpa pyörä vielä mahtumaan autoonkin! Se herttainen vanha mies selitti ihan hirveästi asioita hollanniksi siihen pyörään liittyen ja laittoi satulankin oikealle korkeudelle ja kaikkea. Ja hyvin meni, vaikkean hollantia sanaakaan puhu :D Mutta toisaalta, olen kyllä huomannut, että jollain tapaa ruotsin kielitaidostakin on täällä hyötyä, yllättävän paljon yhteneväisyyksiä sanojen suhteen!

Pyörä oli ihana, satula ei niinkään, joten se lähti heti lauantaina vaihtoon. Halusin ehdottomasti ruskean satulan, koska se toi pyörään jotenkin sellaista fiilistä ja myös vähän erottuvuutta. Yleensä koulun pihalla on kerrallaan rivissä sellainen 500 pyörää, joten siinä saa hetken miettiä, jos ei ihan tarkalleen muista mihin omansa jätti. Ja ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että tuollaisia mustia peruspyöriä on niistä ehkä 2/3.

Nyt tosin mietin, että pitää varmaan hommata tuohon sellainen kunnon extralukko, koska pyörä on oikeasti kiva ja postauksen alkuun viitaten, alan kiintyä tähän kaveriin. En personoi pyörääni, mutta silti, kun sen on itse hankkinut ja hieman laittanut kuntoon, siihen tulee tunneside. En halua menettää tätä pyörää :D Tänään esim. koulussa yksi meidän luokan poika oli unohtanut kokonaan pyörän lukon kotiin (kuinka riskialtista, oikeasti?), joten laitettiin sitten sillä mun heppoisella vaijerilukolla pyörät yhteen, koska itsehän pidän aina pyörää (etenkin jos se yhtään pidempään yksin seisoo) tuplalukossa, se on vaan tapa (Helsingissä Jopon kanssa arkipäivää). Ja tosiaan en ikinä yksinään luottaisi edes siihen vaijeriin, niin kuin monet tekee... Aivan kuten joku totesikin, se on tosi heppoinen ja ajattelin ostaa sellaisen kunnon ketjulukon ihan kaiken varalta. Etenkin kun tuon vaijerin se lukko on alkanut vielä kaiken lisäksi ruostuakin eikä oikein toimi. Täällä kun sataa koko aika...

Mutta tosiaan, taas joku asiaa tikusta sellaisen 800 sanan verran, joten ehkä lopettelen. Lopussa vielä kuva tuosta pyörän satulalle saamastani suojuksesta... Jos Suomeen on pikkuhiljaa alkanut tulla se markkinointitaktiikka, että auton pyyhkijöiden alle laitetaan niitä mainoksia, niin täällä on kovaa huutoa tuo pyörän satuloiden huputtaminen! Ihan huikea systeemi! :D Tällä kertaa mainostettiin opiskelijoille suunnattua Bress-sport centeriä, jossa on avoimet ovet parin viikon ajan... Aika tehokasta sanoisinko :)