Thursday, 28 November 2013

Suuri suru.

Siitä on jo yli 17 vuotta, kun koin elämäni parhaimman päivän. Se oli sen vuoden syyslomaa edeltävä perjantai jolloin sain ensimmäistä kertaa syliini oman pienen karvapalloni, Vilin. Otettiin hieman varaslähtöä tuolloin, koska Vili oli vasta 8 viikon ikäinen eikä pikkuista ollut vielä rokotettukaan, haluttiin tehdä se itse, kunhan vain saataisiin lapsi kotiin syyslomaksi. Olin tuolloin 11-vuotias ja onnellisempi kuin ikinä.

17 vuotta, 3 kuukautta ja 8 päivää.

Tänään oli elämäni kamalin päivä. Vili nukkui pois. Vain kaksi viikkoa ja kaksi päivää ennen joululoman alkua.

Tiesin, että tämä päivä tulee. Tiesin sen jo 11-vuotiaana, että joskus tulee se hetki, kun joudun Vilistä luopumaan. Viimeiset viikot on olleet todella epävarmoja, ja olen jo muutamaan kertaan meinannut blogissakin kysellä tietääkö joku Lahden alueelta kotikäyntejä tekevää eläinlääkäriä ihan vain varmuuden vuoksi, jos ja kun se tilanne tulee, että päätös pitää tehdä. Olin vain sokeasti ajatellut, että se tapahtuu silloin kun itse olen paikalla.

Äiti tuli tänään töistä kotiin ja löysi Vilin toisen makuuhuoneen nurkasta makaamasta. Vili oli tehnyt kakat lattialle eikä päässyt enää jaloilleen. Vili oli todella huonossa kunnossa. Äiti teki päätöksen ja soitti eläinlääkärille. Ensimmäisestä paikasta ei kotikäynnit onnistuneet, mutta kaupungin eläinlääkäri tuli reilun tunnin viiveellä, päivystysajalla kotikäynnille. Vili sai nukahtaa omaan sänkyyn äitin ollessa vierellä ja silitellessä sitä loppuun asti.

Tiesin kyllä, että Vili on ollut viime aikoina selkeästi huonommassa kunnossa ja dementoitunut entisestään, mutta silti tilanne on ollut vakaa. Sovittiin äitin kanssa, että teemme päätöksen yhdessä joululoman aikana, kunhan vain Vilin kunto kestää sinne asti. Halusin niin kovasti vielä nähdä pikkuisen. Varasin lennot viikkoa ennen varsinaista koulun loppumista, jotta saisin viettää Vilin kanssa melkein kuukauden laatuaikaa. Täytyy nyt sitten miettiä uudestaan mitä sen kuukauden tekee.

1-524664_10151763752821190_223875955_n


Sain oheisen kuvan siskolta pari viikkoa sitten whatsappissa. Viestissä luki: "Vili halus skarpata sulle. Se nauttii aurinkoisesta kelistä. Se sanoo, että odottaa sua tääl".

Laitoin kuvan jälkeenpäin Instagramiin kuvatekstillä:

"It's just the most amazing thing to love a dog, isn't it? It makes our relationships with people seem as boring as a bowl of oatmeal." 4 weeks to go! Without you every day is a rainy day. #Vili #darling #missyou #iwillloveyouforeverandaday

Tekisi mieli kirjoittaa, että te ette tiedä kuinka pahalta musta tuntuu, mutta uskon, että vaikka tämä suru onkin oma, jokainen rakkaan lemmikkinsä menettänyt sen tietää. Itse olen menettänyt kaikki isovanhempani, yhden siskon ja yhden koiran. Jälkimmäisten osalta olin todella nuori, mutta kyllä nuo hetket muistaa. En tiedä miten tän voi edes pukea sanoiksi. Ainut tunne on vain se, ettei mikään, ei mikään kipu tai menetys tässä elämässä ole vielä tähän mennessä sattunut niin paljon kuin mitä nyt sattuu. Ja se sattuu paljon.

"They say memories are golden
well maybe that is true.
I never wanted memories,
I only wanted you.
A million times I needed you,
a million times I cried.
If love alone could have saved you
you never would have died.
In life I loved you dearly,
in death I love you still.
In my heart you hold a place
no one could ever fill.
If tears could build a stairway
and heartache make a lane,
I'd walk the path to heaven
and bring you back again.
Our family chain is broken,
and nothing seems the same.
But as God calls us one by one,
the chain will link again."

Vili eli harvinaisen pitkän elämän koiraksi. Joku mies joskus koirapuistossa kysyi, että mitä ihmettä me sille syötetään, kun se on niin vanha? Vili oli tuolloin 12-vuotias. Vastasin hetkeäkään miettimättä: "Rakkautta". Sitä Vili on saanut. Vilillä oli hyvä olla, siksi se meidän kanssa niin pitkään viihtyi. Otettiin silloin reilu 17 vuotta sitten parin viikon varaslähtö onneen ja saatiin vielä näin paljon jatkoaikaa. En voisi kiitollisempi olla, vaikka tällä hetkellä suru onkin päällimmäisenä.

Vili eli pitkän ja onnellisen elämän. Sitä rakastettiin niin paljon, että moni koira olisi kateellinen. Jos Vili olisi tienannut euron, tai vaikka vaan sentin, jokaisesta saamastaan suukosta tai halauksesta, se olisi jättänyt jälkeensä miljoonaperinnön. Vili on aina ollut prioriteetti numero yksi kaikissa tilanteissa. Työhaastatteluissakin tein aina selväksi, ettei sitten tarvitse töihin odotella, jos Vilillä joku hätä on. En olisi voinut kuvitellakaan työskenteleväni firmassa, jossa tätä ei olisi ymmärretty.

Vili oli perheenjäsen, yksi meistä ja se kyllä tiesi sen. Vili tiesi paikkansa, ja kyllä sitä monet silmien pyörittelyt noiden vuosien aikana nähtiin, kun Vilin "oikeuksia" puolustettiin. Koiranomistajia on erilaisia, ja itse lukeudun ehdottomasti niihin, joille koira ei ole vain koira. Koira on todellakin ihmisen paras ystävä, Vili oli mun paras ystävä. Se tyyppi kulki rinnalla kaikki ylä- ja alamäet näiden vuosien varrella, lapsuudesta kaikkien teinikriiseilyjen läpi aikuisuuteen. Kuten joskus Vilille omistetussa postauksessakin totesin:

"Oikeastaan näitä asioita ei voi ymmärtää kukaan muu kuin toinen koiranomistaja. Koira antaa miljoona kertaa enemmän, kuin mitä se ottaa, enkä usko liioittelevani pätkääkään sanoessani, että Vili on viimeisen 15 vuoden 17 vuoden ajan kasvattanut minua enemmän, kuin minä sitä :)"


Kuuntelin, siis oikeasti kuuntelin, tämän biisin lyriikat ensimmäisen kerran, kun olin lenkillä Vilin kanssa Pitäjänmäellä noin reilu viisi vuotta takaperin. Muistan, että silloin oli lunta ja oli kylmä. Itkin. Sillä hetkellä tajusin, ettei tämä ole ikuista. Tulee vielä se päivä, kun kuuntelen tätä samaa biisiä ja itken omaa yksinäisyyttäni. Nyt on se päivä.

Mietin sillä hetkellä, että miten koskaan pääsen sen yli, kun Vilistä aika jättää? Sanoin aina kaikille, että ihan oikeasti kuolen, kun se päivä tulee. Vili oli tuolloin noin 11-vuotias. Siitä on ikuisuus, mutta se on kuin eilinen.

Olo on tällä hetkellä niin tyhjä. En tiedä mitä seuraavaksi. Tuntuu kuin sydämestä olisi repäisty pois niin iso pala, ettei se enää tee muuta kuin pidä yllä välttämätöntä. Tuntuu niin pahalta.

Monday, 25 November 2013

Alicante 2013

Valencian jälkeen oli tällä kertaa vuorossa Alicante. Itseasiassa alunperin lennettiinkin suoraan Alicanteen, koska Valenciaan en ole vielä tähän mennessä onnistunut todella edullisia lentoja bongaamaan. Tästä syystä itse asiassa joka vuosi ollaankin lennetty johonkin toiseen kaupunkiin, josta sitten ollaan tehty reissu myös Valenciaan.


2011 toisena kaupunkina oli Barcelona, 2012 Madrid ja nyt siis Alicante. Näistä jokainen on ehdottomasti Valenciaan verrattuna enemmän turisteille suunnattuja, ja Alicante on todellakin eniten sellainen "rantalomakohde", koska vaikka kaupungissa onkin nähtävää noin niinkuin muutenkin, en silti lähtisi sitä kaupunkilomailijoille suosittelemaan. Ranta oli kuitenkin todella kiva ja lähellä keskustaa (toisin kuin Valenciassa) ja monet isoimmat hotellit olikin sijoitettu heti siihen rannan tuntumaan. Itse majoituttiin Hotelli Mayassa, joka sijaitsi pikkuisen kauempana, mutta tässäkin tapauksessa puhutaan sellaisesta kilometrin matkasta keskustaan ja rannalle.


1-IMG_3162 1-IMG_3163 1-IMG_3189 1-IMG_3195

1-IMG_7178

1-IMG_3150

1-IMG_3225 1-IMG_3226

1-IMG_3237 1-IMG_3258

1-IMG_3240 1-IMG_3247 1-IMG_3249 1-IMG_3250

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, meillä kävi vähän tylsä tuuri noiden säiden kanssa ja rusketuksen buustauslomasta tulikin enemmän shoppailu- ja nähtävyystäyteinen. Rannalla viihdyttiin parina päivänä ja hotellin lähellä sijaitsevassa ostoskeskuksessa tuli vierailtua useammankin kerran. Kerran käytiin myös keskustassa kiertelemässä, mutta ostosten suhteen oli ehdottomasti tuo ostoskeskus parempi kohde. Jotenkin tuo Alicanten keskusta ei sytyttänyt eikä sieltä päiväsaikaan paljoa irronnut.


Explanada de España rantapromedani tosin oli muutenkin ihan kiva kävellä, joskin siitä tuli tosi sellainen "Kanariansaaret" fiilis :D Ja olipa muuten ensimmäinen kerta, kun tuli lomalla tutustuttua myös hotellin kuntosalitarjontaan, kun illalla oli ylimääräistä aikaa.


Yöelämään tutustuttiin vain yhtenä päivänä koko reissun aikana, hämmentävää sinäänsä, kun yleensä lomilla tulee todellakin enemmän juhlittua. Mutta kuten sanottu, tämä olikin tällainen eläkeläisreissu ;) Perjantaina keskustassa järjestettiin couchsurfing-event, johon päätettiin käydä tutustumassa. Couchsurfing-sivusto ei siis tosiaan ole pelkästään yöpaikkaa etsiville, vaan sitä kautta voi bongata myös kivoja tapahtumia eri kaupungeissa ja siten tavata paikallisia tai muita matkailijoita. Huutelin ryhmään jo matkaa edeltävällä viikolla, mitä myöten sain paljon kivoja vinkkejä ja mm. kutsun tähän Alicanten viikottaiseen meetinkiin. Ilta alkoi siis tuollaisessa pienessä baarissa, joka löytyi Calle de los Labradores-bilekadulta. Kyseisen baarin nimeä en todellakaan muista, mutta tosiaan tuolle kadulle on klusteroitunut baari poikineen, joten jos yöelämään Alicantessa suuntaa, suosittelen ehdottomasti lähtemään tuolta liikkeelle :)


1-IMG_7207

1-IMG_3262 1-IMG_3274 1-IMG_3277 1-IMG_7190 1-IMG_7191 1-IMG_7193 1-IMG_7220

1-IMG_3318 1-IMG_3317 1-IMG_3316

1-IMG_3264 1-IMG_7208

Santa Bárbaran linnoitus on ehdottomasti Alicanten tunnetuin nähtävyys ja siksi se oli myös meidän must see-listalla ykkösenä. Kuten kuvista näkyy, olin liikkeellä ihan vain läpsykkäissä, koska mitään kovin suuri ponnistuksia ei tarvitse tehdä tuonne kiivetäkseen. Linnaan pääsee helpoiten hissillä, joka nousee linnoitukselle Explanada de España -kävelykadulta. Jos ihan oikein ymmärsin, yleensä hissin käyttö maksaa jotain, ehkä euron kaksi, mutta meidän tuolla käydessä se oli jostain syystä ilmainen, kun ne lippukoneet ei toimineet. Joka tapauksessa ehdottomasti kätevin tapa päästä huipulle nopeasti.


Nauratti jälkikäteen nuo Hennan ottamat kuvat, koska luulin tuolloin kauempaa katsoessani, että tuosta reunalta oli oikeasti ihan suora pudotus alas, enkä siksi kyennyt ilman heikotusta siihen reunalle menemään. Kuitenkaan ihan näin ei ollut, vaan tuosta reunalta oli 'vain' n. 20m pudotus seuraavalle kalliotasanteelle, eikä se sitten läheltä tarkasteltuna ollutkaan niin paha. Kärsin vain yleisesti aivan järkyttävästä korkeanpaikankammosta, joten tuo oli vaikutti todella pahalta alkuun :D Tosin kun sen fiiliksen yli pääsi, kyllähän noista maisemista todella nautti!


1-IMG_3294

1-IMG_3295 1-IMG_3328 1-IMG_3329 1-IMG_3331 1-IMG_3332 1-IMG_3333 1-IMG_3334 1-IMG_3335 1-IMG_3336

1-IMG_3310 1-IMG_7234 1-IMG_7235

Nähtävyyksien lisäksi käytiin tietysti testailemassa myös paikalliset paellat erittäin traditionaalisin alkupaloin. Tässä vaiheessa pitäisi varmaan kehua kuinka herkullista ruoka oli, mutta ei pysty. Ei edes näin puolen vuoden jälkeen, koska nuo friteeratut merenelävät oli kamalinta ikinä, eikä tuo paellakaan makuhermoja hivellyt. Hyh hyh. Edelleenkään en ole vakuuttunut espanjalaisesta ruokakulttuurista jälkiruokia lukuunottamatta sitten niin yhtään! :D


Mutta katutaide viehätti ja vietettiinkin noiden runojen ääressä hetki jos toinenkin niitä kuvaten ja ihmetellen. Näin jälkeenpäin nuo hymyilyttää vielä enemmän, kun nyt syksyllä on tullut tuota ajankäyttöä ja sen historiaa luettua... olisihan ne extratunnit vuorokauteen ja lisäpäivät kuukausiin ihan tervetulleita.


Ja ah tuo ranta vikana iltana auringon laskiessa... Ihana. Espanja on kyllä kaikin puolin yksi lempparilomakohteista, ja itseasiassa kun kouluun keväällä hain, tutkin myös Valencian ja muutaman muun kaupungin opiskelumahdollisuuksia. Olihan niitä, mutta lukukausimaksut oli aivan älyttömiä ja lopulta tulin siihen tulokseen, että haluan pitää kyseisen maan muutenkin ihan vaan sellaisena stressittömänä lomakohteena, johon on aina kiva palata uudelleen. En usko, että olisin kestänyt niitä kulttuurieroja päivittäisessä elämässä, kielen kanssa taistelusta puhumattakaan.


Saa nähdä mitä ensi kevät tuo tullessaan tai tuoko mitään. Seuraavalla kerralla voisin haluta Valencian ohella matkustaa Alteaan. Kyseisestä kylästä tuli viime reissun aikana niin monet suositukset, ettei niitä vain voi ohittaa... Sinne on päästävä!


Mutta tosiaan edellisessä postauksessa linkkailin entiset Valencian postaukset, ja jos Espanjan kuulumiset kiinnostaa, muiden kaupunkien kuulumiset löytyy näiden linkkien takaa:




Sunday, 24 November 2013

Valencia 2013

Puoli vuotta siinä meni ja nyt sain ekan osan meidän toukokuiselta reissulta ulos. Tämä on jo kolmas kerta, kun Valenciasta tänne kirjoittelen, joten alkaa jo vähän asia loppumaan, vaikka matkaseura ja ohjelma onkin joka vuosi ollut erilainen. Edelliset Valencia-postaukset löytää seuraavien linkkien takaa:




2011 olin matkassa poikaystävän kanssa ja asuttiin tuttavien luona. Matkakumppanin päivät täyttyivät tuolloin tenniksestä ja itsellä lähinnä altaalla makoilusta. 2012 olin reissussa kaverin kanssa ja reissu oli erittäin shoppailun ja biletyksen täyteinen. Tänä vuonna olin reissussa Hennan kanssa ja naureskeltiin jälkeenpäin, että tämä oli tällainen eläkeläismatka :D Oltiin tasan yhtenä iltana ulkoilemassa ja sekin tapahtui vasta Alicantessa. Muuten aika kului aikalailla ostoksilla, altaalla ja pakollisia nähtävyyksiä kierrellessä. Ilmat ei suosineet ihan samalla tavalla kuin aikaisempina vuosina, johon saattoi vaikuttaa se kylmä fakta, että oltiin tällä kertaa reissussa viikkoa paria aikaisemmin, kuin edeltävinä vuosina.


Itse olen ehdottomasti kesäihminen, mutta tykkään silti nauttia auringosta kohtuulämpäötiloissa, eli sellainen 25 astetta on erittäin mieluisa. Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki ja sijaitsee siellä Espanjan länsirannikolla. Se sopii tosi kätevästi ranta-, kaupunki- kulttuuriloman yhdistelmään, sillä kaikkia on tarjolla. Mielestäni touko-/kesäkuun vaihde on täydellistä matkailuaikaa, koska vielä ei ole liian kuuma ja sesonkikauteen on aikaa. Hotellit on tuolloin kohtuuhintaisia ja hotellien kattoaltailla saa viettää aikaa usein täysin omassa seurassaan, koska muita lomalaisia ei juurikaan näy. Tänä vuonna lennettiin Hennan kanssa Alicanteen, josta otettiin sitten bussi Valenciaan. Viivyttiin molemmissa kaupungeissa 4 tähden hotelleissa se 3-4 päivää ja yhteensä reissulle tuli hintaa reilu 500e/naama lentoineen päivineen.


1-IMG_2912

1-IMG_2925 1-IMG_2948

1-IMG_3321

1-IMG_2976

1-IMG_2996 1-IMG_2997

1-IMG_7147

1-IMG_3004

1-IMG_3005

1-IMG_3008 1-IMG_3009 1-IMG_3012 1-IMG_3017

1-IMG_7158 1-IMG_7162_2 1-IMG_7167

1-IMG_3027

Viime vuonna majoituttiin kaverin kanssa Holiday Inniin ja tällä kertaa napattiin huone viereisestä rakennuksesta, hotelli Beatriz Rey Don Jaimesta. Molempia voin suositella lämpimästi ja erityisesti Ray Don Jaimessa sai ennakkotilatessa perinteiden espanjalaisen aamiaisbuffeen todella huokeaan hintaan. Hotellit oli aika samoissa hintaluokissa, mutta Holiday Innin plussaksi on annettava myös huoneessa toimiva netti, Ray Don Jaimessa se toimi vain yleisillä alueilla.


Molemmat hotellit sijaitsevat aikalailla keskustan ja rannan välisen matkan puolivälissä ja bussit kulkivat molempiin suuntiin ihan vierestä. Lisäksi hotellilta oli kävelymatka tiede- ja taidekaupunkiin 'Ciudad de las Artes y las Ciencias'. Tykkään tuosta alueesta ihan tuhottomasti ja voisin viettää tunteja vaan kiertäen noita altaita ja valkoisia rakennuksia. Puiston vastakkaisella puolella on myös tosi kiva kauppakeskus, jonka Zarasta löydän aina ihan liikaa ostettavaa. Kauppakeskuksessa on myös todella iso ruokakauppa ja paljon ravintoloita.


Hotellilta käveli myös reilussa puolessa tunnissa kätevästi keskustaan, josta löytyy paljon nähtävää ja ostettavaa. Parhaimmat jäätelöt löytyy ehdottomasti Plaze de la Reinalla sijaitsevasta jäätelöpaikasta. Nimeä en tietenkään muista, mutta jos aukiolle osaa, niin kyllä ne jätskitkin löytyy!


1-IMG_3060 1-IMG_3068 1-IMG_3075 1-IMG_3076 1-IMG_3097 1-IMG_3106 1-IMG_3111 1-IMG_3113 1-IMG_3126

1-IMG_3132

1-IMG_3135

1-IMG_7174

Tällä kertaa päästiin tosiaan käymään ihan tuolla rannallakin asti. Päivä tosin oli tuulinen ja ranta täysin autio, koska kuten sanottu, toukokuu ei ole sesonkiaikaa ja espanjalaiset katsoivat pariin kertaan, kun bussiin noissa bikinit juuri peittävissä pitsitopissa ja farkkushortseissa astuin. Paikallisethan pukeutuivat suunnilleen kuten mekin toukokuun alkupuolella Suomessa pukeudumme, vaikka lämpötilat muuta sallisivatkin eli kyllä varmasti pistettiin silmään...


Tällä reissulla käytiin myös kävelemässä tuollaisella puistoalueella, joka sijaitsee Valencian keskustaa kiertävässä vanhassa joen uomassa. Oppaana meillä toimi kaverin kaveri, johon edellisenä vuonna tutustuin parinkin bileillan merkeissä. Tämä itse "kaveri" eli se viime vuoden "lomaheila" (jos sitä sillä nimellä voi kutsua, kun ollaan tunnettu yli viisi vuotta), muutti vuoden alussa Lontooseen eikä ollut siis nyt maisemissa. MUTTA tietenkin meidän tuurilla herra tuli käymään Valenciassa sitten seuraavalla viikolla, kun oltiin jo Alicantessa. Huomasin asian facebookiin tagatuista kuvista ja nostin asiasta kamalan metelin, että on siinäkin ystävä, kun ei suunnitelmistaan voinut minulle kertoa etukäteen ja samalla postasin facebookiin kaikki mahdolliset kuvat mitä googlen "men are assholes quotes" kuvahaulla löytyi, jotta tyyppi tuntisi oikein kunnon pistoksen. Niin, ja kyllä se tunsikin. Sen ohella, että oma isä oli kuollut pari päivää aikaisemmin oli varmaan kauhean kiva pahoitella tälle draamakuningattarelle, miksei ne matkasuunnitelmat nyt menneet ihan yhteen. I'm a bad, a bad person.


No joo, joka tapauksessa kierreltiin sitten se yksi ilta kaupunkia Josen kanssa ja käytiin yhdessä tosi kivassa smoothie-mestassa, jota ne kuulemma kavereineen suosii aina etkoilla. Mielettömän isot drinkit tuoreista hedelmistä alkoholilla tai ilman ja hintakaan ei päätä huimannut. Paikka oli vielä sillein piilossa sivukadulla, ettei sinne kyllä enää uudelleen löydä edes vahingossa. Se sijaitsi samalla aukiolla, kuin aikaisemmin mainitsemani jäätelö paikka, mutta vastakkaisella puolella. Että niillä koordinaateilla sitten :D


Joka tapauksessa suosittelen ehdottomasti Valenciaa matkakohteeksi ja juurikin alkukesästä. Se on aivan ihana kaupunki, mistä kertoo varmaan sekin, että itse on sinne tullut matkattua viimeiset kolme kesää. Kaupunki ei ole liian turistitäyteinen, mikä ainakin omalla kohdalla on aina iso kriteeri. Etenkin kun meillä oli toisena kaupukina Alicante, joka sitten taas on pelkkää turistia turistin perään, jopa toukokuussa.


Espanjan kielen alkeista on Valenciassa hyötyä, koska toisin kuin noissa suosituimmissa turistikohteissa, tuolla ei juuri englantia osata. Muistaakseni Havaianaksen liike oli ainut, jossa myyjä oikeasti puhui myös englantia, mutta pääosin en edes itse jaksanut enää vaivautua kysymään asioita englanniksi. Yleensä kun se oma espanjan ymmärrys ja pienikin puhetaito löi paikallisten englannin 6-0. Suosittelen siis matkaamaan jonkun kanssa, joka kieltä osaa, se helpottaa huomattavasti :)


Alicanten kuvat heitänkin sitten erilliseen postaukseen...