Breda-Helsinki-Lahti

No ei auttanut sormet ristissä tervehtymisen toivominen. Onnea oli tosin siinä, että perjantaina pääsin matkustamaan ihan kohtalaisissa fiiliksissä ja illalle sovitut treffailut kavereidenkin kanssa sujui suunnitellun mukaisesti. Nyt on kuitenkin olo edelleen niin tukkoinen ja nuutunut, että kyllä se flunssa tosiaan hiipi sitten kunnolla silloin ensimmäisen Suomessa vietetyn yön aikana ja aamulla herätessä pää oli niin tukossa ettei ole hetkeen ollut.


Enpä muuten edes muistanut, että täällä oli oikein kunnon pikkujoulukausikin menossa. Apollon pikaisella visiitillä kuulumisia tuli kyllä vaihdettua vaikka kuinka monen kanssa, mutta ne kaikki oli henkilökuntaa. Yhtään tuttua ei vastaan tullut ja fiilis oli omalla kohdalla vähän lässähtänyt. Sama Maxinessa, mitäs suosin tuollaisia kaiken kansan paikkoja, tiedän. Eikä siinä mitään, ei se varmaan niiden ihmisten vika ole, vaan sen pikkujoulukulttuurin... Pikkujoulut tuntuu antavan kaikille ainakin kerran vuodessa olla oikeutetusti todella noloja. Kyllähän suomalaiset muutenkin juo ja on baarissa miten on, mutta ei se käytös silti koskaan vedä vertoja näille pikkujouluperjai-illoille, ei niin millään.


En tiedä oliko syynä perjantain ilottelut vai mikä, mutta flunssa todellakin iski ja kovaa sillä myös eiliselle sovitut sulkapalloilut tuli peruttua kaiken muun toiminnan ohella ja oikeastaan koko viikonloppu lauantaista alkaen on mennyt sellaisessa fiiliksessä, että jos nyt huomiseen selviytyisi. Lauantaina tuli itkettyä koko ilta niin, ettei sunnuntaina silmät meinanneet aueta. Ei käynyt samaa Hollannissa, joten kyllä tässä Suomen talvi-ilmastossa on se oma juttunsa... huulet rohtuivat kahdessa päivässä, ihoa saa rasvata kolmesti päivässä ja tosiaan kuivan ilman havaitsee oikein kunnolla ensimmäistä kertaa. Ikinä aikaisemmin ei ole näin voimakkaasti kyllä ero tuntunut, kun siihen on aina ehtinyt silleen hiljalleen tottua.


Joka tapauksessa monet itkut tuli lauantai-illan aikana itkettyä Vilin tavaroita pakkaillessa ja niiden kohtaloa miettiessä. Suurimman osan tosin päätin niistäkin säästää, sillä tiedän satavarmasti, että jonain päivänä annan vielä kodin jollekin pienelle onnettomalle elämän alkutaipaleen kolhimalle tapaukselle... Siihen päivään menee ehkä vielä hetki, mutta vain koiran omistajat tietävät sen fiiliksen, minkä ne karvapallerot tuovat. Sitä vaan ei korvaa mikään. Monelta on kuullut sitä samaa, että nauti nyt hetki siitä vapaudesta, kun saat mennä ja tehdä, että eikös se Vili kuitenkin sitonut aika paljon?! - No ei. En ole koskaan hetkeäkään miettinyt, että Vili olisi jotenkin "sitonut"... Rakensin kyllä arkeni pikkuisen ympärille, mutta täysin vapaaehtoisesti, ja jokainen koiran takia aikaisempi kotiinpaluu oli jälleennäkemisen iloa täynnä. Aina.


asu


Sunnuntaina iltapäivällä lähdin äidin seuraksi käväisemään Lahden joulumarkkinoilla, mutta eipä sieltä mitään mukaan tarttunut. Otin ennen lähtöä itsestäni peilin kautta kuvan, että katsokaa kuinka masentunutta tää pukeutuminen on, mutta ei nuo harmaat housut tuossa kuvassa tuoneet sitä samaa viestiä, kuin luonnossa :D Huono kamera. Ajattelin tosin tänne tullessa, että nytpä otan sen ihan oikean kameran mukaan, että saa kunnon kuvia blogiinkin... Niin, otin kyllä sen kameran, mutta laturi jäi, joten säästelen suosiolla sitä akkua Tallinnan joululle ja Titanic-näyttelyyn.


Onneksi tänä jouluna ei nyt sitten tarvitse juurikaan lahjoja ostella. Oikeastaan hankin perheellekin vain jotain hollantilaisia herkkuja (ai mitenniin ennalta-arvattavaa?) ja suklaakirjaimet. Hollannissa kun vietetään joulun sijaan joulukuun alussa Sinterklaasia, jossa sellainen joulupukin näköinen ukko (Sinterklaas) tulee espanjasta laivalla pienten mustien miesten (Svarte Piet) kanssa Hollantiin, ratsastaa valkoisella hevosella ja jakaa lahjoja. Tuhmat lapset ei tässä tarinassa saa risuja, vaan ne pakataan säkkiin ja viedään Espanjaan. Tuosta Svarte Piet-hahmosta on viime aikoina ollut hieman vääntöä, että onko se nyt liian rasistinen ja muinaiseen orjakulttuuriin heijastava, mutta niin, tällä tarinalla kuitenkin toistaiseksi siellä mennään.


Ja tosiaan ne suklaakirjaimet viittaa siis juurikin tuohon Sinterklaasiin, jolloin hollantilaiset antaa toisilleen suklaakirjaimia etunimeen viitaten ja liittää niihin jotain runoja. Tämän lisäksi luin jostain, että toisinaan harrastetaan itse tehtyjä lahjoja, että jos joku vaikkapa toivoo uutta televisiota, niin ollaan tosi vitsikkäitä ja askarrellaan sille tyyliin pahvilaatikosta tv... jossain taisin nähdä kuvan pyörästä, joka oli askarreltu paperista. Toivon tosin, että tämä on vain jotain tosi huonoa huumoria, koska noh, ei naurata :D Miettikää nyt kun itse ostais toiselle jotain tosi hienoa ja sitten saisi itse jonkun pahvin palan. Hetken saisi nieleskellä. Huomasin myös viikon takaisilla synttäreillä, että Hollannissa ollaan oikeasti paljon pihimpejä (pihi - miten tuo sana taipuu?!) lahjojen suhteen. Itse ostin kaverille 20e lahjakortin kirjakauppaan ja mietin pitkään, että onkohan se liian pieni summa. Noh, koska kyseinen kirjakauppa oli synttärisankarin suosikkeja, oli muutkin niitä lahjakortteja hankkineet; mm. tytön työkaverit hieman isommalla porukalla keränneet kasaan peräti 30e lahjakortin. Miten tunsinkin itseni tosi hyväksi ystäväksi sillä hetkellä. Ja suomalaiseksi.


sinterklaas

Opin siis ainakin pari asiaa, hollannissa on tosi ok olla pihi, mutta ehkä turha myös odottaa poikaystävältä sitä merkkilaukkua ensimmäiseksi lahjaksi. Tai sitten sen saattaa saada pahvisena versiona. Saatan tosin olla oletuksineni myös todella väärässä ja joku hollantilaisesta kulttuurista vielä enemmän perillä oleva saa korjata, jos siltä tuntuu, mutta tällaista on vastaan tullut... Olen kyllä kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen, että päätin ulkomaille lähteä, koska niin monia asioita katsoo ihan eri tavalla jopa näinkin lyhyen ajan jälkeen. Ja vitsit, että tämä Suomen kuiva ilma ärsyttää ihan liikaa tällä hetkellä!


Mutta nyt palaan noiden koulutehtävien pariin. 8 tehtävän palautus on perjantaina klo 12 ja mulla on tehtynä sellainen reilu neljä niistä. Aikaahan on tietenkin ollut koko syksy, mutta mitäs tässä turhaan kiirehtiä... Ei vaan. Kiire on. Tosin olen ne pahimmat saanut alta pois, joten nuo jäljellä olevat odottaa vaan kirjoittajaansa... Ja nyt ne sen saa, joten palaillaan taas asialla myöhemmin.


Ps. Yves Rocherilta saa muuten vielä 20.päivään asti -20% alennuksen koko ostoskorin sisällöstä koodilla YRXMAS20. Itse laitoin tilaukseen peitevoiteen ja detox-kuurin. Tiukkaakin tiukempi linja tällä kertaa. Tuo edellinen peitevoidepurkki on kestänyt käytössä melkeen kaksi vuotta (!!) ja on kyllä tuotteena todella hyvä. Detox-kuurin sain joskus aikoinaan YR:lta testiin ja tykkäsin sen mausta niin paljon, että tuli uudelleenkin tilailtua... Lähinnä tuo on erittäin kiva limppareiden korvike, kun se vähentää turvotusta ja maistuu superhyvälle ;)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

DIY: ikkunalautojen uudistus

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti