Kohti Helsinkiä

Terkut täältä Schipholin kentältä. Viimeisimmän viikon blogiaika on kadonnut johonkin koulutehtävien, nukkumisen ja harrastusten jalkoihin, joten ei ole tullut päiviteltyä. Nyt kuitenkin odottelen täällä kentällä josko kohta pääsisi koneeseen ja kohti kotia.

Luonnollisesti jätin pakkaamisenkin ihan viime tinkaan ja eilen tennistunnilla tuntui, ettei voimat ihan riitä niinkuin normaalisti... Kotiin päästyä se sitten iskikin, kunnon nuutuminen, kurkkukipu ja flunssainen olo. Kumosin siinä illan aikana yliannostuksen buranaa ja finrexiä kurkkuun, että jollain keinolla jaksaisi yöllä pakata ja aamulla selviytyä kentälle asti. Sormet ristissä tässä vaiheessa totean, että säikähdyksellä selvittiin, mutta on kyllä pirullinen tuo kylmän kostea ilmasto, kun pyörällä joka paikkaan liikkuu. Ei näiltä vilustumisilta oikein välty millään.

Joka tapauksessa seuraavat 3,5 viikkoa menee aikalailla äidin hoivissa ja jouluksi päädyttiin sitten perheen voimin varata jouluinen buffeeruokailujen täyteinen risteily. Sellainen pako todellisuudesta, joulu kotona ilman Viliä ei vaan ole joulu, joten pakko päästä karkuun. Ja edelleenkin, kiitos kaikille ihanista viesteistä tuohon parin viikon takaiseen postaukseen... olen jokaisesta saanut kyyneleet silmiini ja ne on tuntuneet niin helpottavilta. Jotenkin lohduttavaa, että siellä ruudun toisella puolella on niin paljon saman kohtalon jakaneita, ja nimenomaan sellaisia, jotka todella tajuavat millainen ystävä tuollainen pikkuinen karvapallo voi ihmiselle olla, kiitos <3

Nyt nuo kuulutavatkin jo koneeseen. Palataan taas Suomesta! Kivat viikonloput kaikille :)