29 January 2014

"...on vapaus ainut mitä käteen jää..."

Sydämiä.


Sain mun seinällä olleen sydämen viimein viime viikolla täytettyä kuvilla, kun koululla noita tulostelin. Ette edes usko kuinka ikävä mulla on Viliä. On niin tyhjä ja yksinäinen olo. Uskon tietenkin vakaasti siihen, että sitten kun aika itse kunkin korjaa, niiden rakkaimpien kanssa pääsee samaan paikkaan, mutta kun siihen on pieni ikuisuus. Tai eihän sitä tiedä kuinka kauan siihen menee, mutta sillä ajatuksella, että saa itsekin elää suhteessa yhtä vanhaksi kuin Vili, siihen on pitkä aika.


En oikeastaan sure Vilin pois nukkumista, vaan enemmänkin sitä omaa luopumisen tuskaa. Vili oli todella vanha ja eli huikean pitkän ja kaikin puolin rakkauden täyteisin elämän. Vili ei lähtenyt yhtään liian aikaisin, vaikka se siltä ehkä tuntuikin. Enitenhän harmittelin sitä, etten itse kerennyt pikkuista hyvästelemään sillä hetkellä, mutta niin, toisaalta uskon myös kohtaloon. Ehkä se oli tarkoitettu, etten ole sillä hetkellä paikalla. Meidän äiti oli, eikä Vili ollut yksin. Voi olla, etten olisi itse kyennyt sillä hetkellä sitten kuitenkaan tekemään päätöstä, vaikka sen aika oli, mutta meidän äiti kykeni. Vili oli väsynyt ja vanha, pikkuisen aika oli tullut. Olen pyöritellyt näitä "mitä jos" ajatuksia päässäni vaikka kuinka paljon tapahtuneen jälkeen välillä syytellen itseäni ulkomaille muutosta ja pienen hylkäämisestä vaikka saankin koko ajan vakuutteluja, ettei asia ollut niin. Lähdin Suomesta elokuun lopussa ja tulin uudelleen käymään lokakuun puolessa välissä. 1,5kk. Olin Suomessa viikon, tiukasti Vilin kanssa lähes koko ajan. Tästä kuukausi ja Vili nukkui pois. Mietin kovasti, että olisin marraskuun alkupuolella ottanut lennot Suomeen, mutta kouluhommat painoivat päälle ja ajattelin, että sitten joulukuussa… No, se oli liian myöhään. En tiedä. Ei näitä ehkä saisi enää vatvoa, mutta silti tulee vatvottua. Itku tulee aina, kun asiaa miettii ja ei ole yksi tai kaksi aamua, kun on herännyt ikävään.


Ehkä jotkut entiset koiran omistajat tietävätkin sen tunteen, kun luulee kuulevansa koiran äänet, itkun tai joskus jopa sen tuoksun. Vili ei varsinaisesti tuoksunut kovin voimakkaasti koiralle paitsi silloin kun se nukkui ja sen varpaiden tuoksu jotenkin voimistui. Kutsuttiin ja kutsutaan sitä tuoksua edelleenkin "Vilin hikivarpaiksi", vaikkei sillä ollut mitään tekemistä hien kanssa, mutta kun ne oli nimenomaan ne varpaat jotka tuoksui! :D Kuulostaa niin hölmöltä, mutta se oli maailman suloisin tuoksu, nukkuva ja unenpöpperöinen Vili. Toiset sanoo, että vauvat tuoksuu hyvälle, mutta itse sanon, että hauvavauvat ne parhaalta tuoksuu. Etenkin se oma. Ja voi että sitä tuoksua onkin ikävä…


1-IMG_5515


Olen facebookissa aika kiitettävästi pitänyt coverphotona Vilin kuvia ja sainkin yhdeltä koulukaverilta kommentin, että aika hankkia uusi koira. Se ei ollut tarkoitettu millään tavalla pahalla, niin että edellisen koiran voisi korvata uudella, vaan enemmänkin niin, että olen ihminen, joka tarvitsee sen koiran, ja se myös näkyy. Ollakseni ihan rehellinen, olen viime aikoina vieraillut eri adoptiosivustoilla katselemassa millaisia tapauksia siellä kodittomana on, ja niitähän on ihan liikaa. Tällä hetkellä mm. Romaniassa on aivan kamala tilanne mitä kulkukoiriin tulee (voitte lukea hyvin tiivistetyt taustatiedot täältä) ja olen miettinyt, että onhan se tavallaan hullua, että siellä koirat itkee kurjissa oloissa kotia ja itse itken täällä koirattomuutta. Kun koira olisi nuori ja pienikokoinen, se sopisi kyllä elämäntilanteeseeni täydellisesti. Olen paljon kotona ja kaipaan seuraa, ja jos matkustan, niin sellainen pienihän kulkisi tarpeen tullen myös mukana. Itsehän tiedostan täydellisesti mitä koiran pitäminen vaatii ja mikä tärkeintä, itsellä on myös tukiverkostot valmiina eli jos tulee tarve avulle hoidon kanssa, halukkaita on kyllä niin Suomessa kuin Hollannissakin. Ainut käytännön ongelma tällä hetkellä on oikeastaan vaan se, että tässä tämän hetkisessä asunnossani ei saa pitää eläimiä. En ole koskaan ymmärtänyt tuollaisia sääntöjä, mutta niiden kanssa ei kauheasti auta alkaa tappelemaan. Jossain vaiheessa voisi tietysti vaihtaa asuntoa koiramyönteisempään, mutta se olisi kyllä aikaisintaan kesällä.


Joka tapauksessa tällaista olen mielessäni pyöritellyt, joskin vielä toistaiseksi täysin vain ajatuksen tasolle. Moni aina sanoo, ettei ehkä heti kannata uutta koiraa hankkia, koska se sitoo kuitenkin niin paljon. Tavallaan onhan tuo totta, mutta sitten taas toisaalta en koskaan hetkeäkään kokenut Viliä mitenkään taakkana tai että Vili olisi jotenkin sitonut minut paikalleen. Tein valintani Vilin edun mukaisesti ja tein ne siksi, että halusin tehdä niin. Ehkä olen vain täysin koiraihminen, etten osaa ajatella asiaa tuolta kannalta. En osaa nauttia "vapaudestani" ilman koiraa. En koskaan nauttinut niistä hetkistä, kun Vili oli esim. useamman viikon kesällä 2012 äidillä hoidossa, vaikka tiesin, että sillä oli asiat hyvin. Samoin tietenkin tänä syksynä, kaipasin Vilin läsnäoloa koko ajan. Koira tuo niin paljon enemmän kuin mitä se ottaa ja tiedän itsekin olevani jollain tapaa parempi versio itsestäni, kun saan jakaa sitä huolenpitoa jollekin toiselle.


Vaikka ikäni puolestä lähestyn jo sitä vauva-vaihetta, en ole missään vaiheessa kokenut hoivaviettiä siihen suuntaan. En saa mitään fiiliksiä nähdessäni vauvoja, mutta jos vastaan kävelee koira, hymyilen väkisinkin. En tiedä. Ikävöin Viliä ihan kauheasti ja ikävöin sitä tunnetta, jonka vieressä köllöttelevä karvakorva itselle tuo. Olisiko se jotenkin väärin Viliä kohtaan ottaa uusi koira? Vai onko se tässä vaiheessa joku korvikkeen etsiminen? Teidän lukijoiden joukossa oli paljon koiranomistajia, joista osalla oli uusi koira hankittuna edellisen jälkeen. Millaisia kokemuksia teillä on asian suhteen? Tuliko se uusi koira kuinka nopeasti edellisen jälkeen ja millaisia fiiliksiä sen hankkimisen kanssa oli? Olisin tosi kiitollinen erilaisista kokemuksista myös rescue-koirien suhteen, jos sellaisia on?


Itsellä asia on tosiaan vasta täysin ajatuksen tasolla, mutta kuitenkin ehkä jossain vaiheessa ajankohtainen. Se, että missä vaiheessa - todella hankala sanoa, koska fiilikset vaihtelee päivittäin, mutta sen tiedän, että se aika tulee. Ennemmin tai myöhemmin.

28 January 2014

Kauneudeksi.

Eilen oli taas vaihteeksi pitkä päivä, ja kun tenniksen jälkeen kotiuduin, sammuin sänkyyn jälleen ennen puoltayötä ja nyt olen ollut hereillä seiskasta lähtien. 11 aikaan pitäisi olla koululla väsäämässä ryhmätehtävää, jota varten olisi yksi artikkelikin luettavana... Jostain syystä vaan tuo HIMYM on vienyt voiton viimeisen parin tunnin ajan. Mutta kohta, ihan kohta saan itseni sen artikkelin pariin. Sitä ennen jotain muuta.


En ole juurikaan tehnyt suurempia hankintoja viime aikoina, jos ostosrintamasta puhutaan, mutta muutamia juttuja on kyllä tullut tässä viime kuukausien, viikkojen, päivien aikana tullut oivallettua ja hankittua sitä myöten. Edelleen kuitenkin aika rauhallisesti, koska sitä rahaa ei ole yhtään ylimääräistä, mutta jotain kuitenkin ja tällä kertaa vähän enemmän kauneuden puolesta.


Granaattiomena


Koska Hollannissa on keskimääräisesti ruoka huomattavasti edullisempaa, olen erityisesti tykännyt tutustua hedelmätiskien antiin. Kun hinta ei ole liian korkea, ei pieleen menneet kokeilut tunnu niin pahalta. Tästä syystä päädyin ostamaan ensimmäiset granaattiomenat ihan oikeasti hedelminä. Ensimmäisen kerran kokeilin sellaista on-the-go-pakkausta, mutta sitten laskeskelin, että on ehkä pikkuisen edullisempaa kuoria se hedelmä itse. Enää en ole ihan varma siitä hinta-vaivannäkösuhteesta, koska granaattiomenan kuoriminen on kohtuu haasteellista eikä sitä missään nimessä kannata tehdä valkoinen paita päällä (virheistä oppii ja sitä rataa).


Mutta joka tapauksessa, luin jälkeenpäin granaattiomenan terveysvaikutuksista ja niitä on vaikka kuinka paljon. Erityisesti silmiin pisti monet artikkelit liittyen ihon hyvinvointiin ja "taisteluun ikääntymisen merkkejä vastaan". Ei siinä, että se olisi vielä ajankohtaista, mutta sanotaan, että pari vuotta eteenpäin ja olen helisemässä ihan oikean ikäkriisin kanssa. Nämä viimeisimmät synttärit on olleet vasta lämmittelyä, joten jos jotain tiettyä, ja vielä hyvän makuista, hedelmää syömällä saa kauniimman ja nuorekkaan ihon sekä luonnollisen suojan mm. auringon haittoja vastaan, niin kyllä kiitos granaattiomenat. Lisäksi hedelmä on vähäkalorinen, sisältää ties kuinka monia vitamiineja, alentaa kolesterolia ja on hyväksi sydän- ja verisuoniterveydelle. Kuitenkin on pakko sanoa, että tuo ihon hyvinvointi oli se joka sai ne suurimmat pisteet, jostain kumman syystä :D


1-1482892_10151880084381190_386767955_n


1-1555329_10151868540801190_749705714_n


Garnierin pohjustusvoide


Ja lisää trikkejä kauniiseen ihoon... Tästä on itseasiassa aikaa jo todella paljon, koska taisin saada suositukset voiteesta Stockan hulluilla viime syksynä ja kävin lopulta voiteen ostamassa Anttilasta pikkuisen edullisempaan hintaan. Voide on siis täysin väritön, mutta tasaa ja häivyttää ihon juonteita sekä poistaa kiiltoa ja luo iholle sellaisen tasaisen mattaisen pinnan. Täydellinen erityisesti kasvojen t-alueelle sekä luomivärin pohjustajaksi. Itse inhoan kaikkia meikkivoiteita tai mitään mikä tuo ylimääräistä väriä, koska tykkään käyttää vain aurinkopuuteria, joten tämä on ihan huikea tuote. Kannattaa kokeilla, jos yhtään samoja fiiliksiä jakaa :)


1-1503295_10151868542856190_1483358927_n


Naked 2 -luomiväripaletti


No joo. Tätä aloin pohtimaan ensimmäisen kerran kesän lopulla, mutta se oli joka paikasta loppu. Mietin pitkään 1 ja 2 väillä, kunnes lopulta päätin, että jos jonkun hankin se on tämä 2. Ihan siksi, että sävyt oli kylmemmät ja tässä oli mattamusta yhtenä sävynä. Naked 3 en edes pohtinut, koska sävyt vaikuttaa ihan liian punertavilta omaan makuun, mutta tätä tulikin sitten kytättyä nettikaupoista hetki jos toinenkin. Pitkään mm. BeautyBay näytti "out of stock", kunnes muutama viikko takaperin paletti oli kuin olikin tilattavissa. Enpä miettinyt hetkeäkään ja siinä se nyt on. Ja on ihan superkätevä, ei voi muuta kuin tykätä. Siinä on kaikki mitä perusmeikkiin voi tarvita, olen erittäin tyytyväinen.


1-1551509_10151873661431190_1703474094_n 1-1012014_10151873661261190_433075787_n


TennisPoint-tilaus


Olen viimeiseen asti välineurheilija, koska uskon vakaasti, että jopa ne huonoimmat urheilusuoritukset tuntuu suorituksilta, kun on ne itselle parhaimmat mahdolliset urheiluvaatteet päällä. En sano, etteikö se olisi yhtä hyvä liikkua niissä omissa lempparipieruverkkareissakin, mutta jotenkin itse tykkään erotella vaatteilla erilaiset tilanteet. Urheiluvaatteet motivoivat liikkumaan, pikkumusta bilettämään ja ne pieruverkkarit löhöämään sängyssä puoleenpäivään... ja sitä rataa.


Pesukone tai joku muu on syönyt mun kaikki urheilusukat. Tai no ainakin kaksi paria, koska en tiedä missä ne on. Ostin joskus aikoja sitten sellaisia Niken lyhytvartisia urheilusukkia eikä niistä ole ollut paluuta. Otin tuolloin koon S (34-38) ja se oli täydellinen. Tykkään, että sukat on napakat eikä yhtään liian väljät. Nyt mustia sukkia enää yhden parin omistavana lähdin Bredan urheilukenkäkaupoille etsimään uusia ja kohtasin uudenlaisen koko-ongelman. Heillä oli kyllä jokaisessa kaupassa kyseisiä sukkia tarjolla, mutta ainoastaan kokoa M (38-42). Selitys oli, että hollantilaisilla kun nyt vaan on keskimääräisesti iso jalka, niin ei niitä pieniä tilata. Vai niin. Jotain muita merkkejä oli pienemmässäkin koossa, mutta olen todella jäärä mitä urheiluvaatteisiin tulee ja luotan tasan siihen yhteen brändiin, koska tiedän, että sukkani on S, kengät 38,5 ja vaatteet M, aina.


Ei auttanut kuin mennä nettiin ja netissä on aina se paha, että niiden toimituskulujen takia tulee tunne, että pitää tilata muutakin ja sitten sitä tilaa muutakin. Kuten t-paidan, trikoot, päällysgrippejä ja putken tennispalloja. Ja sitten ne sukat, kuudet, jotta varmasti riittää. Mutta toisaalta olen kaivannut tuollaisia 3/4 treenitrikoita jo pidempään (syy mennä salille) ja tuo t-paita oli parodisella tekstilläänkin mitä sopivin (syy 2 mennä salille). Päällysgrippejä tarttee aina, kun ne menee niin nopeasti huonoksi ja noh, pallot sitä varten, jos joskus menisi tuntien ulkopuolellakin pelaamaan.


1-Kuvankaappaus 2014-1-26 kello 23.45.06


Tilasin muuten kesällä uudet mailat sekä muutaman hameen juuri tuolta Tennispointilta ja en voi kuin suositella. Toimitus on ihan supernopea ja hinnat reippaasti Suomen hintoja alhaisemmat. Postikulut on 6e paikkeilla, mutta jos tilaa yli 150e niitä ei tarvitse maksaa. Kesällä tosiaan tilailin melkein 400 eurolla, mutta nyt ei mennyt kuin se satanen. "Kuin satanen", se on ihan hemmetisti, mutta noh, onpahan nyt taas varusteet kunnossa…


Ja oikeasti ajattelin alkaa käymään salilla, kun se korttikin kerta on. Ja kyllä, lupaan ottaa kuvan, jolla todistan sen tapahtuneeksi :D

27 January 2014

Cupcake-teetä ja hammasongelmia

On huolestuttavaa kuinka ihmisestä voi kuoriutua pieni hirviö siinä vaiheessa, kun netti katkeaa pahimmalla hetkellä, eikä siihen ole parannusta tulossa kuin vasta korkeintaan seuraavana päivänä. Tämän meidän opiskelijakompleksin emäntä on täällä lähinnä vaan arkisin ja muutenkin päiväsaikaan eli ei toivoakaan netistä ennen maanantaiaamua. Kirjoittelen tätä tekstiä siis sunnuntai-iltana, mutta katsotaan nyt milloin sen saisi ulos.


Viikonloppu sujui verrattain rauhallisesti, nukuin ja tuijotin HIMYM netistä. Se sieltä valikoitui nyt sitten ensimmäisenä listalle, koska jaksot on lyhkäisiä ja kevyitä katsella, vaikka samaan aikaan tekisikin jotain muuta. Olin jopa niin epätoivoinen, että pari tuntia sitten katsoin pari jaksoa kännykän nettiä käyttäen, mutta ensin tuli viesti "je hebt nu 50% van het internettegoed…" ja melkein heti perään jakson parin jälkeen, että "je hebt nu 75% van het internettgoed…", jonka jälkeen luovutin. Suomessa kävi sama homma Soneran kanssa ja lopulta se nettiaika loppui ja jouduin vikan päivän elämään sen "hidastuneen" yhteyden kanssa. Voin vaan sanoa, että siihen tilaan ei puhelintaan kannata päästää, se netti ei ole nettiä nähnytkään. Joka tapauksessa olen teidän suositusten jälkeen vetänyt jo ensimmäisen kauden ja nyt mennään tokassa. Mitenniin ei elämää? Laskeskelin tosin, että yksi kausi vie sellaisen reilu 8h katsoa, kun jaksot kestää n. 20min kerrallaan. Ei siis lähellekään niin paha kuin vaikka Greyn anatomia…


Joka tapauksessa noiden jaksojen katselun ohella olen tietysti nauttinut uuden jääkaapin tuomasta autuudesta ja syönyt mm. paljon voileipiä ja jäätelöä. Huomasin tosin, että voileipien syöminen on yllättävän kallista, koska juusto on kallista. Ja ne juustoviipaleet ei kauaa kestä! Lisäksi Magnumin minipuikoissakin on yllättävän paljon kaloreita, joten joudun ehkä luopumaan tuosta jäätelöjutusta. En kykene puikko päivässä tahtiin vaan niitä menee helposti se pakettikin, kun ne on muka niin pieniä… Mitäköhän muuta sinne pakkaseen voisi ostaa?


1-IMG_5508 1-IMG_5513


Tänään päätin muutenkin skipata kauppareissun, koska ulkona satoi vettä koko päivän. Ajattelin vaan nukkua koko päivän, vaikken edes ollut ulkona lauantaina. Olen tosin huomannut, että krapulan korvikkeena saan tosi helposti päänsäryn pelkästi liiasta nukkumisesta vapaapäivinä, mutta toisaalta joskus on pakko, kun viikolla ei oikein kerkeä. Olen niin tyytyväinen, että hommasin tämän 140 leveän sängyn, koska vietän siinä niin paljon aikaa. En tosin ymmärrä miten tätä voidaan edes kutsua parisängyksi, koska en voisi koskaan kuvitella jakavani näin pientä tilaa jonkun toisen kanssa pysyvästi.


Nyt tosiaan oli sateinen viikonloppu, mutta viime viikolla oli jopa pakkasta. Ainakin parina aamuna. Oikeastaan ihan kiva, koska tuntuu, että hikoilen noissa talvitakeissani päivittäin enkä osaa pukeutua sään mukaan enää ollenkaan. On niin tottunut siihen, että tammikuussa on lunta, mutta nyt sitä ei olekaan. Toisaalta toivon, ettei myös tule, koska tuon oman pyöräni kumit on niin huonot, ettei sillä liukkaalla kelillä mihinkään pyöräillä.


1-IMG_5518


Taas on kyllä niin asiantäyteinen postaus, ettei paremmasta väliä. Ostin muuten viime viikolla sitä Strawberry Cupcake-teetä, jos tiedätte? Se on itseasiassa todella hyvää ja maistuu oikeasti ihan kuppikakuille. Joskin koko kaappi haisee nyt sille teelle, mutta kuitenkin. Tänään olin juonut aikaisemmin yhden kupin ja jättänyt sen pussin tuohon lautaselle odottamaan. Sitten join toisen ja mietin, että voisi ottaa vielä kolmannen, mutta siihen varmaan riittää että käyttää niitä kahta jo kerran käytettyä pussia, kun yleensä yhdestäkin melkeen saa kaksi ihan ok kupillista teetä. Mietin kuitenkin hetken, että ihan kun olisin tuolla aikaisemmalla pussilla tehnyt jo jotain, mutta en millään muista mitä… Noh sen enempää miettimättä kaadoin uuden teeveden ja huljuttelin molemmat pussit siinä. Sitä teetä juodessa mietin, että nyt on kyllä vähän turhankin kukkainen maku siinä teessä ja sitten tajusin, se maistui ihan mun hajuvedelle! Olin aikaisemmin pyyhkäissyt mun täytettävän matkahajuvesipullon pohjan siihen "roskikseen menevään teepussin" reunaan… Joo, ei enää käytettyjä teepusseja uudelleen käyttöön, jos se ei tapahdu heti. Hyi hemmetti. Ja aikaisemmin päivällä päädyin kuivaamaan sen hajuvesipullon pohjan siksi, että mun paperipakkauksessa olleet jenkki-purkat oli ottaneen samassa taskussa ollessaan itseensä sen hajuveden maun… Miten se edes on mahdollista?!


Noh, hajuvettä tänään usemmankin kerran syöneenä en suosittele samaa kenellekään. Ei ole hyvää ja sitä makua ei niin vaan saa pois, vaikka kuinka yrittäisi. Yök.


1-IMG_5529


Ainiin ja mistä lähtien kaupat on olleet täynnä ystävänpäivämateriaalia heti joulusta lähtien?! Kuvan pöytä on V&D:n paraatipaikalla ja sen täytteistä on aika helppoa todeta mikä vuodenaika on kyseessä. Ainut vaan, että se on näyttänyt tuolta sitten tammikuun alun, kun tänne takaisin tulin. Ehkä olen ainut, jotka asia kaivelee, koska ystävänpäivä ei millään tapaa kuulu lempijuhlapäiviini. Ei kuulunut edes silloin, kun olin suhteessa. Kamala stressi ja järjestely vain yhden päivän takia.


Toinen vastaava on muuten pöydän läheisyydessä oleva suklaatiski, joka on vuodenajasta riippuen täynnä mitä mielenkiintoisemman näköisiä suklaajuttuja...


1-IMG_4380 1-1620774_10151892646491190_186426490_n


... ja voitte vaan arvata miltä se näyttää tällä hetkellä, nuo kuvathan on tosiaan syksyltä.


Suklaasta puheenollen, huomasin jokunen hetki sitten, että olen onnistunu hankkimaan hampaisiini ainakin pari reikää. Niitä ei vihlo, mutta ne näkee selvästi, koska ne on noissa etummaisissa alaposkihampaissa. Hemmetti. Kaksikymppiseksi asti selvisin täysin ilman reikiä, mutta nyt sitten viime vuosien aikana niitä on ilmestynyt kuin sieniä sateella.


Pari vuotta takaperin hammaslääkärillä porattiin kerralla viisi reikää (puuduttamatta, tietenkin) ja viime vuonna määrä oli kolme. Ja nyt.. ainakin se kaksi. Olen kytännyt megaklinikan avoimia aikaikkunia maaliskuun alkuun, jotta saisi ajan varattua mahdollisimman ajoissa ja edullisesti. En tiedä millainen systeemi nykyään julkisella on, mutta haluan, että kaikki mikä on pielessä hoidetaan sillä yhdellä käynnillä eikä niin, että jokaista ongelmaa kohden pitää varata uusi aika.


Seuraavat lennot on siis tosiaan varattu Suomeen maaliskuun 7.päivä (Bäkkäreitten keikka!!) ja tarkoitus olisi pari viikkoa siellä viihtyä. Joskin tosin varasin siihen väliin myös lennot Tukholmaan Sannaa moikkaamaan, kun niin edullisesti Norwegianilta sai, neljällä kympillä. Sellainen loma siis tiedossa, ensin Helsinkiä muutama päivä, sitten Tukholma, jonka jälkeen taas Lahti.


Mutta joo, palataan noihin myöhemmin. Nyt keskityn tähähän luentoon, jolla istun (netti ei pelannut aamullakaan).... Kivaa viikkoa kaikille!

24 January 2014

If I was an animal...

(...or mom) I would definitely be a cat!!


Kaikella rakkaudella koiria kohtaan (koska minähän olen koiraihminen henkeen ja vereen), mutta olen aina jotenkin fiilistellyt, että jos olisin eläin, niin olisin kyllä kissa. Ja tämä video sai räkättämään ääneen tuon ajatuksen kanssa... :D


http://www.youtube.com/watch?v=ury-e4iej1M

21 January 2014

Just fine.

Onni on oma jääkaappi. Sain sellaisen huoneeseeni sunnuntai-iltana ja maanantaina pääsin ottamaan sen käyttöön. Silloin tosin harmitti, ettei siellä juurikaan ollut sisältöä, koska en tenniksen jälkeen kerennyt kauppaan, mutta fiilistelin vähän laittamalla sinne pöydällä olleet hedelmät ja puolillaan olevan viinipullon. Jostain syystä nukahdin illalla jo kymmenen jälkeen ja heräilin sitten yöllä useampaankin kertaan. Kuuden aikaan toivoin, että kello olisi ollut enemmän, jotta olisin jo voinut nousta ja lähteä vaikka niille ruokaostoksille, mutta ei... Ei kai kukaan oikeasti kuudelta vapaa-päivänä nouse, eihän? Sain kuin sainkin jatkettua unta sinne 11 asti, kunnes oli sellainen normaali aika nousta sängystä ja noh, lähteä sinne kauppaan. Vihdoinkin.


Oi että näki taas Albert Heijnin valikoimat niin uusin silmin. Olen siis tähän mennessä elänyt sellaisella pienen vihanneslokeron kokoisella jääkaappitilalla, koska tässä talossa on tasan yksi jääkaappi-pakastin yhdistelmä ja se jaetaan n. 10 asukkaan kesken. Siinä voi sitten miettiä kuinka hyvä saavutus se lokeronkin valtaaminen on ollut, eikä tosiaan ole tarvinnut juhlia kylmätuotevalikoimilla, vaan kotona syömiset on olleet pitkälti sitä pussikeitto + raejuusto valikoimaa sekä erilaisia on-the-go-tuotteita (Hollannissahan saa oikeasti melkeen kaiken mitä mieleen tulee yksittäispakattuna, ja jos ostaa isomman paketin, niin niidenkin sisältö on yleensä jaettu pienempiin pakkauksiin - välipalakulttuuri kukoistaa). Hedelmiä ja vihanneksia on voinut ostaa pienemmissä määrin mitä ne nyt tuossa pöydällä säilyvät, mutta jostain syystä tykkään nauttia omani kylmänä ja siihen ei ole kummoistakaan mahdollisuutta ollut. Mutta nyt on ja kyllä sinne ruokakauppaan sitä rahaa upposikin ihan kiitettävästi. Oikeastaan ainoat ei-jääkaappitavarat mitä tuli ostettua oli leipä ja popparit. Kyllä, leipää (jota en osta oikeastaan ikinä), koska sain kerrankin ostaa sen päälle normaalit juustot ja muut särpimet. Ostin jopa margariinin, koska olin niin fiiliksissä, että on tilaa säilyttää tuollaistakin turhaketta, jonka kulutus kestää yleensä useamman kuukauden!


Tavallaan tekee niin hyvää tälle omalle aikaisemmin niin kulutuskeskeiselle elämälle joutua yllättäen tällaiseen elämäntilanteeseen mitä se nyt on.  Osaa arvostaa asioita ihan eri tavalla ja huomaa kuinka vähällä sitä loppujen lopuksi pärjää (jääkaappi!!!). En muista tuliko sitä blogissa koskaan mainittuakaan, mutta tälle ekalle vuodellehan ei Kelalta sitä opintotukea sitten tippunut euroakaan. "Premaster"-vuotta ei lueta maisteriopintoihin, koska Suomessa ei vastaavaa koulutusta ole tarjolla. Voin palata asiaan sitten, kun se varsinainen maisterivuosi ensi syksynä alkaa. Eli periaatteessa Suomessa amk-pohjaisille maisteriopiskelijoille maksetaan kyllä opintotukea siltä lisäajaltakin, jonka pohjakoulutuksen täydentäminen vaatii, kunhan vain he ovat nimellisesti sen "maisteriohjelman alla". Samoin jos olisin hakenut uudelleen tukea alemman tutkinnon suorittamiseen, eli olisin aloittanut täällä kaiken alusta, olisin tuen saanut, koska se on "tutkintoon tähtäävää koulutusta"... Siis mitä paskaa oikeasti!??


Käyn tätä koulua täällä tasan kaksi vuotta, aivan saman verran kuin maisteriopiskelijat Suomessakin ja sitten sitä nillitetään vain tuosta ensimmäisen vuoden nimestä, että kun se ei ole tutkintoon tähtäävää koulutusta.... wtf. Oikeasti. Niin ja muita tukiahan ei voi saada, koska en ole työtön työnhakija ja mitään toimeentulotukea en myöskään voi saada, koska ei mitään "ulkomailla oleskelua" tueta... Opiskelijana en saa mitään tukia, mutta jos hengailisin Suomessa tekemättä mitään, silloin sitä elämää kyllä rahoitettaisiin valtionkin puolesta. Niin käsittämätöntä touhua. Miksei opintotukea voida vaikka sitoa siihen valmistumiseen ylipäätään? Eikö periaate, että "saat opintotukea kunhan valmistut" toimisi paljon paremmin? Jos ei valmistu, maksaa sitten takaisin tai jotain. Jotenkin olen vain niin täynnä koko tuota systeemiä asian kanssa useamman kuukauden tapelleena, että palaa kiinni joka kerta, kun asia tulee puheeksi. Omaan ymmärrykseeni ei vaan mahdu se, että työttömyyttä ja sosiaalitapauksia tuetaan enemmän kuin niitä, jotka pyrkivät tekemään sillä elämällään jotain saadakseen tulevaisuudessa töitä, joissa viihtyvät. Näkyyhän se jo siinä opintotuen määrässäkin (jos on niin onnekas, että sitä saa), että on taloudellisesti kannattavampaa elää työttömänä, kuin opiskella. Jokin on pielessä ja pahasti...


217525_1650253819282_1325086263_31307320_4473872_n_large


No joo. Piti niin kirjoittaa positiivinen postaus (mm. jääkaapista ja ruokaostoksista), mutta minkä sille voi kun asia aina lähtee käsistä. Mutta kuitenkin, olen tyytyväinen, että hankin sen jääkaapin, vaikka tällä hetkellä saakin hieman tarkemmin mietti mihin ne vähät euronsa sijoittaa. Tosin täällä kun elää muiden opiskelijoiden ympäröimänä muuttuu ne omat kulutustottumukset väkisinkin. Lisäksi hollantilaiset on todella pihiä porukkaa ja siksi facebook ja netti ylipäätään on täynnä ties millaista osta-myy-kierrätä sivustoa. En siis tosiaankaan tuosta jääkaapista täyttä hintaa maksanut, siitä ei huolta. Seuraavana olisi hankintalistalla uusi pyörä... Se edellinen on nyt kärsinyt vandaalien kourissa sen verran, että kohta sillä ei enää ajella. Pyörää ei siis ole vielä pöllitty, mutta yritystä on kyllä ollut ja ilmeisesti epäonnistumisesta turhautuneena on aina jotain hajotettu. Edellisellä kerralla katkaistiin lampusta johdot, jotka sain korjattua, mutta tällä kertaa oli revitty koko lamppu irti. Lisäksi lokasuojaakin oli muotoiltu oikein kivasti. Olen joka päivä onnellisempi, etten lähtenyt omaa jopoani tänne kuskaamaan.


Olin alunperin kirjoittamassa tuosta jääkaapista facebook-päivitystä, kunnes mietin, että jaan sen mieluummin tänne, vaikka aika vähän asiaa viime aikoina onkin ollut. Että puhutaan sitten vaikka siitä jääkaapista. Ehkä tää blogi onkin enemmän nykyään sellanen 'reality check' tyyppinen paikka. Monet blogit kun on nykyään pelkkää juhlaa ja ostosta ostoksen perään, niin tänne voi sitten tulla toteamaan, että ei se elämä aina niin hienoa ole. Viimeinen puoli vuotta on sisältänyt tavallaan paljon asioita, joita olen aina halunnut, mutta toisaalta myös elämäni tähän asti isoimmat haasteet sekä ehdottomasti kovimmat ja kipeimmät menetykset. Jos joku kysyy olenko onnellinen, en osaa vastata siihen. Olen tavallaan tosi lyhyessä ajassa tajunnut kuinka monesta asiasta saan olla onnellinen ja myös sen kuinka pahasti sen onnen menetys sattuukaan. Yritän siis kaikella tapaa nauttia niistä asioista, mistä saan nauttia, vaikka tälläkin hetkellä parin kuukauden takainen menetys sattuu toisinaan niin paljon, että silmissä sumenee.


395101_312771185433592_100001021383900_1017369_1450721602_n_large


Oikeastaan noihin blogeihin liittyen pitikin teiltä kysyä... Olen viime aikoina itseasiassa ollut todella kyllästynyt lukemaan noita pintaliitopostauksia milloin mistäkin  ostoksista ja sponssipippaloista (katkeraa, kun en enää itse niihin ole päässyt) ja siksi oikeastaan huutelisin sellaisten ihan "tavallisten" blogien perään..?! Jotenkin se oma suosikkilista linkkeineen on niin jumahtanut niihin muutamaan vanhaan, joista ei tunnu mitään irtoavan ja huomaakin, että eniten fiilistä saa kavereiden pienemmistä ihan arkisista blogeista. Usein kommenttien myötä tuleekin klikkailtua katsomaan löytyykö nimen takaa joku mielenkiintoinen, mutta sitten ne unohtuu eikä enää millään muista kenen blogista olikaan kyse. Eli jos siis kirjoitat blogia, niin laita vaikka kommenttia ja parilla sanalla mainostusta sisällöstä, niin osaan jatkossakin palata parhaiden pariin! :) Ja erityisesti jos joukossa on muitakin Hollannissa asuvia, niin olisi kiva lukea muidenkin tarinoita.


Ja sitten toinen vinkkipyyntö... Joku superhyvä sarja seurattavaksi!? Viimeksi lukijoiden kehotuksella löysin itseni ainakin Greyn anatomian pariin ja se on nyt sitten katsottu siihen asti, kun jaksoja on ilmestynyt. Once upon a time on tauolla ja sama pätee Gleen kanssa. Eli noiden kolmen lomaillessa olisi hyvin aikaa aloittaa väliin joku uusi ja hyvä. Olen nyt kauden verran katsonut Two broke girlsiä, mutta njaah... Se on todellakin vaan ajan täytettä eikä varsinaisesti tarjoa mitään. Ainoat sarjat, jotka olen boxeina tähän mennessä hankkinut on olleet O.C., Täydelliset naiset, Sinkkuelämää, Greyn anatomia ja Lost, joskin viimeisin meni eron yhteydessä J:lle, mutta kuitenkin. Nuo on ne mistä olen kovasti tykännyt ja jotain vastaavaa olisi haussa. Huumoria, draamaa ja samaistuttavia henkilöhahmoja. Mikä olisi siis seuraava katsomisen arvoinen sarja, hyviä ehdotuksia otetaan vastaan! :)


46_large


Jälleen kerran muuten aloitin postauksen niin, että olin aluksi lisännyt muutamia kuvia ja lopuksi jouduin poistamaan ne, koska kuvat ja asiasisältö ei kohdanneet niin lainaan. Nää on juuri niitä postauksia, joihin tarvitaan asukuvia, koska niiden ympäriltä on harvoin mitään kovin tyhjentävää sanottavaa. Pitää varmaan ryhdistäytyä sen osalta jossain vaiheessa... Yritetään :)


Nyt menen syömään jätskiä ja tuijottamaan tota tyhmää sarjaa, ennen kuin parempaa löytyy tilalle. Ostin kaupasta myös Ben&Jerry's pikareita, vaikken ko. tuotteesta edes kauheasti välitä, mutta kun uudessa jääkaapissa on myös pakastelokero(!!) oli pakko hankkia sinnekin jotain... Syyt itse kullakin.

19 January 2014

The Overtones: The Bare Necessities / I wanna be like you

Olen ehkä muutamaan kertaan hehkuttanut tätä kokoonpanoa täällä bloginkin puolella, ja kun viime syksynä The Overtonesilta ilmestyi uusi albumi, oli yksi biisi ihan ylitse muiden! Viidakkokirjastakin tuttu "The Bare Necessities" jammailu on yhdistetty kivasti samaisen elokun apinabiisiin (mikä lienee se oikea nimi onkaan?) ja fiilis on ihan huikea!


Itse on tuota ensimmäistä kappaletta tullut vedettyä joskus Charleston-tunneilla ja tästä tulee vaan niin hyvä fiilis, kun tätä kuuntelee, ei voi kuin hymyillä :) Itseasiassa tämä kirjoittamani postaus (eli nuo lyriikat) odotteli tuolla luonnoksissa jo pidemmän aikaa, kun kovasti toivoin, että pojilta olisi ilmestynyt joku tosi kiva video, jonka olisin voinut tähän liittää, mutta enää ei jaksa odottaa. Albumiversio siis tässä tarjolla, mutta nauttikaapa silti. On se vaan niin hyvä!


http://www.youtube.com/watch?v=c94YevxkGc4

Look for the bare necessities
The simple bare necessities
Forget about your worries and your strife
I mean the bare necessities
Old Mother Nature's recipes
That brings the bare necessities of life


Wherever I wander, wherever I roam
I couldn't be fonder of my big home
The bees are buzzin' in the tree
To make some honey just for me
When you look under the rocks and plants
And take a glance at the fancy ants
Then maybe try a few


The bare necessities of life will come to you
They'll come to you!


Look for the bare necessities
The simple bare necessities
Forget about your worries and your strife
I mean the bare necessities
That's why a bear can rest at ease
With just the bare necessities of life


Wherever I wander, wherever I roam
I couldn't be fonder of my big home
The bees are buzzin' in the tree
To make some honey just for me
When you look under the rocks and plants
And take a glance at the fancy ants
Then maybe try a few


The bare necessities of life will come to you
They'll come to you!


---
Now I'm the king of the swingers
Oh, the jungle VIP
I've reached the top and had to stop
And that's what botherin' me
I wanna be a man, mancub
And stroll right into town
And be just like the other men
I'm tired of monkeyin' around!


Oh, oobee doo
I wanna be like you
I wanna walk like you
Talk like you, too
You'll see it's true
An ape like me
Can learn to be human too


Now don't try to kid me, mancub
I made a deal with you
What I desire is man's red fire
To make my dream come true
Give me the secret, mancub
Come on, Clue me what to do
Give me the power of man's red flower
So I can be like you


Oh, oobee doo
I wanna be like you
I wanna walk like you
Talk like you, too
You'll see it's true
An ape like me
Can learn to be human too


Can learn to be human too...

16 January 2014

Tenttimasistelua.

Enpä sitten päässyt tilastotieteen teoriaosuuden tenttiä läpi. Voi voi. Toisaalta samaa itkee viisi muutakin itseni lisäksi ja meidän ryhmässä on se 11 opiskelijaa. Voiko tässä vaiheessa edes vähän syyttää opettajaa ja tentin vaikeusastetta? Itse asiassa noista läpäisseistäkin yli puolet oli vain muutaman desimaalin hyväksytyn yli eli ei siinäkään hurraamista ole. Tai on, koska se on sentään läpi. Täällä Hollannissahan tuo arvosteluasteikko on 0-10 eikä 0-5 kuten Suomessa oli tottunut. Läpi pääsee kun saa vähintään 5,5 ja arvosanat annetaan desimaalin tarkkuudella.


Itse sain tentistä huikean 3,9 enkä edes ollut surkein :D Tähän mennessä paras saamani arvosana on ollut 7 (niistä kolmesta, jotka olen saanut) ja sekin määritellään "above average". Hollantilaisten opiskelijakollegojen mukaan esim. kutonen on "ihan normaali ja hyvä" arvosana, eikä ysejä ja kymppejä kuulemma vaan saada :D Toisaalta kuitenkin kun mietin Haaga-Helia-aikaa taaksepäin, kyllä niitä nelosia ja vitosia oli siellä todistuksessa ihan siinä missä muitakin arvosanoja eli en nyt sitten tiedä.


Maanantai oli ihan hyvä päivä, tavallaan. Olin valmistautunut aamun tenttiin (Labour, care & leisure) kohtuullisesti ja se sujuikin ihan jees, kunnes viisi minuuttia ennen tentin päättymistä tajusin, että olin vastannut vain kuuteen... tentissähän piti olla seitsemän kysymystä? Ja niin siinä olikin. Se viimeinen (ja tottakai kaikista helpoin, mutta kuitenkin aikaa vievä) oli viimeisen sivun kääntöpuolella ja eipä siinä viidessä minuutissa ihmeitä tehty.


Kyllä otti päähän, todella. Jos kyseinen tentti jää muutamasta desimaalista kiinni hyväksytyn, sitten ottaa vielä enemmän päähän, koska tiedän, että se olisi ollut vaan se yksi kysymys!! Se, johon olisin vielä osannut täydellisesti vastatakin, jos olisi ollut aikaa ja olisin tajunnut silloin 20min aikaisemmin kääntää viimeisenkin sivun enkä junnannut ja keksinyt tarinoita siihen yhteen toiseen tehtävään, josta taas ei oikeasti ollut mitään hajua.... daaaah. En yleensä jää vellomaan tällaisiin asioihin ja yritän olla sitä tekemättä tälläkään kertaa. Täytyy vaan yrittää oppia virheistä, ja onpa muuten varma, että tulevaisuudessa katson myös sinne koepaperin viimeisen sivun kääntöpuolelle.


Kuva otettu 13.1.2014 klo 21.42

Ja tosiaan kuvaan liittyen maanantai oli myös tennispäivä. Joskin olin (ja olen edelleen) pienen vilustumisen kourissa, joten oli aika lähellä etten olisi sitäkin väliin jättänyt. Nukuin viime viikolla yhden yön ikkuna auki ja joo, se on tammikuussa juuri niin fiksu idea kuin miltä kuulostaakin. Eikä se ikkuna edes ollut auki koko yötä, vaan ainoastaan aamuyön, mutta sekin riitti. En ole minään syystalvena sairastanut vielä näin montaa flunssaa mitä tänä talvena olen tehnyt. Viimeksi olin kipeänä sen joulunalusviikon. Alkaa jo pikkuhiljaa ärsyttämään jatkuva nenän niistäminen ja nasaaliääni, heikosta olosta puhumattakaan. Ehkä se syy voi olla myös petollisen leuto ilmasto, kun koko ajan on "syksy". Syksyllä ja keväällähän sitä muutenkin kipeitä ollaan eikä talvella. +12 asteen kelit on täydellisiä flunssasäitä. Ei -15 asteen pakkasella tulla kipeäksi, koska silloin ilma on kylmä ja kuiva. Kipeäksi tullaan kun on kostea ja viileä sää, vähän niinkuin täällä.


Tiistaikin meni aikalailla sairastellessa, mutta eilen piti alkaa väsäämään yhden tutkimusmenetelmäkurssin esitelmää tälle päivälle. Kurssi tehtiin etänä ja omalla kohdalla aikataulutus meni aika katastrofiksi monen syyn summana. Oikeastaan joulun alla ennen palautusta mietin jopa, etten ala kiireessä viimeisiä tehtäviä väsäämään vaan palautan koko paketin joskus myöhemmin ja otan sitten varmasti hyväksytyn. Olin oikeastaan todella hämmentynyt, kun tänään esitelmän jälkeen saatiin numerot. Se meni läpi. Ja ensimmäistä kertaa tuli fiilis, että ei kyllä olisi pitänyt sillä panostuksella. Mua siis todellakin harmittaa, että pääsin tentistä läpi :D


En tiedä. Kaiken kaikkiaan tuo Vilin tapaus ja muu masistelu syksyn aikana vaikutti kyllä ihan liikaa koulumotivaatioon ja se on näkynyt numeroissakin. Tietysti olen tyytyväinen, että suurin osa kursseista on mennyt läpi ilman sen suurempaa ongelmaa, mutta tavallaan olisin itseni takia toivonut parempaa paneutumista. Mutta joo, täytyy ottaa nyt sitten keväällä takaisin noidenkin edestä, koska ensi vuosihan se pahin on... :)


1-1601269_10151868542886190_1173207641_n

Eipä muuten paljoa lunta näkynyt joulun aikana Suomessa... Ja nyt ilmeisesti se talvi on iskenyt sinne oikein kunnolla. Joo, ei tämä sateinen Hollanti aina niin miellyttävä ole, mutta jostain syystä +10 pyöräilysää on niin paljon kivempi kuin -15. Jotenkin vaan :D


Nyt lähden luokan tyttöjen kanssa juhlistamaan tenttien loppumista ja viimeistä vapaata viikonloppua ennen kevätlukukauden alkua. Palataan myöhemmin! :)

14 January 2014

Titanic

Kuten aikaisemmin mainitsin, kävimme tosiaan tapaninpäivänä vierailemassa Tallinnan merimuseossa ja siellä tällä hetkellä meneillään olevassa Titanic-näyttelyssä. Näyttelyyn on rakennettu useampiakin laivan alkuperäisen sisustuksen mukaisia elementtejä ja lisäksi esillä on lukuisa määrä erilaisia Titanicin hylystä löytyneitä esineitä tarinoineen.


Sisäänpääsylippuna toimii maihinnousukortti, jonka kääntöpuolelle on printattu jonkun oikeasti laivalla matkustaneen henkilön tarina. Käynti näyttelyyn kulkee elokuvastakin tuttua hyttikäytävää pitkin ja myöhemmin vastaan tulee lisäksi niin ensimmäisen kuin kolmannenkin luokan hytit ja paljon muuta mielenkiintoista, mutta hienoin rakennettu "lavaste" oli se kuuluisa porraskäytävä, ei epäilystäkään. Vitriineihin on koottu paljon mielenkiintoisia esineitä ja pakko sanoa, että oli kyllä aika outo fiilis niitä katsella yrittäen ymmärtää, että ne on oikeasti alkuperäisiä. Jotenkin karmivaa, tavallaan. Ja se kuinka elokuvan kymmeniä kertoja nähneenä miettii taas jälleen kerran, että kyse kun ei todellakaan ole pelkästä elokuvasta. Näyttelyn loppuun on seinälle koottu kaikkien matkustajien nimet, menehtyneiden ja selviytyneiden, joiden joukosta voi selvittää siihen omaan maihinnousukorttiin kirjatun matkustajan kohtalon.


Näyttely oli vaikuttava ja suosittelen ehdottomasti siellä vierailemaan, jos mahdollisuus vain on. Meillä valitettavasti loppui aika hieman kesken, vaikka oltiinkin paikalla heti aukeamisen jälkeen ja pari tuntia oltiin kiertämiseen varattu aikaa. Näyttelystä lähtiessä pihalle oli muodostunut jo useiden kymmenien metrien jono, eli ehkä nuo pyhät ja viikonloput ei ole niitä parhaita vierailuajankohtia tai sitten saa ainakin varautua jonotteluun. Sama näyttely on itse asiassa tällä hetkellä avoinna myös Amsterdamissa, joten salaa olen pohtinut senkin käydä kiertämässä...


1-IMG_8250


1-IMG_5394 1-IMG_8173 1-IMG_8175 1-IMG_8177 1-IMG_8179 1-IMG_8180 1-IMG_8187 1-IMG_8190 1-IMG_8191 1-IMG_8192 1-IMG_8193 1-IMG_8195 1-IMG_8196 1-IMG_8198 1-IMG_8199

1-IMG_8231

1-IMG_8200 1-IMG_8202 1-IMG_8203 1-IMG_8204 1-IMG_8206-001 1-IMG_8208

1-IMG_8209

1-IMG_8219-001

1-IMG_8223

1-IMG_8229 1-IMG_8232 1-IMG_8233 1-IMG_8236 1-IMG_8237 1-IMG_8240 1-IMG_8241 1-IMG_8242 1-IMG_8243 1-IMG_8245 1-IMG_8246 1-IMG_8248 1-IMG_8249 1-IMG_8251

--


"The number of wrecked ships on the bottom of seas and oceans is unknown but none of them is as famous as Titanic. Her story is known to everyone and yet even 101 years later, She can capture our attention and ignite our imagination.


This is a story of a luxurious sea-going palace and humankind’s faith in technical progress. This is a story of a search for better life and a voyage into the unknown — a story offering heated romance and icy tragedy. The grand steamer has been resting deep at the bottom of the Atlantic for a long time but Her mystery seems to be unsinkable.


The Estonian Maritime Museum is honoured to present — for the first time in Estonia and indeed the entire Northern Europe — TITANIC: The Artifact Exhibition. The exhibition will be opened festively in Tallinn Seaplane Harbour on 15 November 2013.


We do not intend to solve the mystery but we can assist in breaking some myths. We cannot promise answers to all questions but we wish you to be one of those who can see the artifacts recovered from the depth of almost four kilometres at the wreck site.


The ten rooms of the exhibition will display a total of more than 200 fragments of the Ship and its fixtures as well as passengers’ personal belongings, which, after long years at the ocean bottom, have emerged and brought along the stories of the forgotten. Your voyage with Titanic and Her era will be vivified by recreations of a first-class corridor, cabins of various classes and, of course, the famous Grand Staircase.


TITANIC: The Artifact Exhibition will be brought to Estonia in cooperation with Premier Exhibitions, Inc. The exhibition will be open until 31 March 2014." (Source.)'


http://www.youtube.com/watch?v=qtN01atqCoU