Monday w/ V

Päätin piiiiiitkästä aikaa tehdä tallaisen tylsän ketä-oikeasti-kiinnostaa-päivä-Virpin-kanssa-postauksen. Nyt kun tähän perusrytmiin on täälläkin päässyt, päivät on aika perustylsiä ja menee hyvin pitkältä samalla kaavalla. Tämäkin maanantai oli ihan juuri sellainen maanantai, kun se yleensä omalla kohdalla on...

Olen pikkuhiljaa tässä tammikuun aikana yrittänyt opetella sellaista asiaa kuin aamiainen. Se ei ole oikeastaan koskaan suurimmissa määrin kuulunut aamuihini, vaan yleensä olen vasta töihin/kouluun päästyäni syönyt jotain, kun se nälkä on oikeasti tullut. Nyt olen kuiten kovasti yrittänyt siirtää sitä rytmiä niin, että heräisin pikkuisen aikaisemmin ja ehtisin tekemään asioita ennen kouluun lähtöä.

Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, tällä kertaa sain syötyä jugurtin muroilla samalla, kun kertailin edellistunnilla käytyjä asioita ja läksyjä, jotta tietäisin mitä sitä unohtikaan viikonlopun aikana tehdä...

Aamiaisen jälkeen keräsin kasaan päivän tavarat ja koska tunteja oli lukkariin merkattu viiteen asti, otin mukaan myös tenniskamat, koska tunti alkaa kuudelta ja koulu on puolessa välissä matkaa.

Maanantaisin Neverfull on nimestään huolimatta kyllä todella täysi, koska sen pitää läppärin ja muiden tarvaroiden lisäksi mahduttaa myös tenniskengät, vaihtovaatteet ja maila. Läppäri löytyy muuten kuvasta Speedyn dustbagiin käärittynä, ajaa asiansa erittäin hyvin :D

Maanantaisin koulu alkaa melkeinpä poikkeuksetta 10.30 ja luennot kestää yleensä sen kaksi tuntia pienellä breikillä siinä välissä.

Tauolla ei yleensä kerkeä hakea kuin kahvia, mutta luentojen välissä tulee syötyäkin jotain pientä. Etenkin pitkinä päivinä suosin salaattia, joka tosin kokoonsa nähden on todella köyhä ja kallis (2,90). Lisäksi olen tykästynyt noihin erittäin hollantilaisiin juustojuttuihin - ei mitään tietoa mitä ne ovat, mutta siis vähän niinkuin jotkut mozzarellatikut tosin suuremmassa koossa.

Päällä koulussa oli maanantaina tällaista... Ja kyllä, ballerinat helmikuussa! Rakastan tätä ilmastoa. Joskin mukana tosin oli myös säärystimet matkalle, mutta silti.

Tuntien piti loppua vasta viideltä, mutta pari vikaa peruttiin ja päästiinkin jo kolmelta. Sama tapahtui edelliselläkin viikolla, mikä sinäänsä on ärsyttävää, koska olin raahannut kaikki tenniskamat koululle turhaan, molemmilla kerroilla. Joskin nyt päätettiin Ramonan kanssa käyttää aika hyväksi ja miettiä mitä tehdään meidän opinnäytetyön kanssa. Kyllä, meillä on sellainen.

Brainstrormattiin (mitä on brainstrorming suomeksi?) reilu tunnin verran kuvissa näkyvässä opiskelutilassa, joka on muuten parhain kaikista, koska siellä on sekä kahvi- että snackautomaatti ja koko koulun ainoat kokovartalopeilit. Niin ja ei ole yhtään huono, että näkymä on suoraan opettajanhuoneisiin, koska siellä usein pyörii yksi tosi komea dekaani... Joka tapauksessa tämän jälkeen Ramona lähti kotiin ja itse jäin vielä hetkeksi datailemaan, kunnes oli aika liikkua tennishallille päin.

Meidän koulun pohjakartta. Ette olisi pärjänneet ilman.



Viiden aikaan koulun pyörätelineet on jo todella tyhjillään...

Ja omani on jälleen kerran kaatunut, koska sen jalka on jotenkin vioittunut ja pienikin kolhaisu vie tasapainon. Koko pyörä on muutenkin saanut niin monena viikonloppuyönä keskustassa turpaansa, että alkaa olla aika hankkia uusi ja jättää tuo vierasvaraksi.

Tenniskeskukselle poljen koululta sellaisen 10min ja kotoa ehkä 20min. Riippuen vähän kauan joutuu valoissa seisomaan ja millainen tuuli on. Matkaa kotoa kertyy n. 5km suuntaansa ja toimii hyvin alkulämmittelynä, jos on myöhässä...

Koululta tullessa olen kuitenkin usein hyvissä ajoin paikalla, kuten tälläkin kertaa. Vaihdan usein pukkarissa kamat ja siellä on joka kerta samaan aikaan sellainen pikkutyttö äitinsä kanssa tekemässä lähtöä. Edellisellä kerralla olin todella ajoissa, ja kun tulin paikalle se tyttö oli sillä hetkellä suihkussa. Ei siinä muuten mitään ihmeellistä, mutta se tyttö oli edelleenkin siellä suihkussa, kun n. 25 min myöhemmin valmistuin kentälle lähtöön. Itsellä kestää suihkussa käynti hiustenpesuineen ehkä max. 10 min, jos sitäkään, eikä tämä tyttö edes pessyt hiuksiaan, kunhan vaan seisoi siellä.

Nää on taas näitä pidä-huoli-omista-asioista, mutta jotenkin lapsuuteni omakotitalossa viettäneenä olen tottunut siihen, että jokaisesta pisarasta maksetaan eikä vettä vaan tuhlata, oli tilanne mikä tahansa. Suihkussa peseydytään, ei siellä haaveilla tuntitolkulla vettä juoksuttaen. Äiti myös aina opetti, että jos pestään hiukset, hana suljetaan vaahdotuksen ajaksi, piste. Pakko tosin myöntää, että koska olen tosi nopea hiustenpesijä, saatan tästä joskus luistaa ja tehdä asian suihkun alla, mutta muuten on kyllä harvassa asiat, joiden yhteydessä jätän veden valumaan. Saan ahdistuksen siitäkin, jos joku toinen jättää hanan valumaan, esim. baarimikot, ja toisinaan vaivihkaa saatan siitä tiskin yli kurottautua sulkemaan sen, kun en enää kestä. Pakkomielteet itse kullakin.

Kentillä oli tyhjää, kun sinne saavuin. Meillä on yleensä käytössä kaksi kenttää, kun porukkaa on ryhmässä n. 6-8. Nuo kentät on pinnoitukseltaan tuollaista hassua mattoa enkä ole varmaan koskaan aikaisemmin vastaavalla pelannut. Mietin, että ehkä Talissa oli joskus aikoinaan muutama kenttä tuollaista samanlaista, mutta en ole kyllä varma. Joka tapauksessa mielenkiintoinen alusta.

Tennistunti kestää sen tunnin, jonka jälkeen pyöräilen yleensä suoraan kotiin, mutta toisinaan päätän mennä pientä kiertotietä kaupan kautta. Tennis loppuu seiskalta ja Albert Heijn on auki kahdeksaan, joten sinne ehtii juuri sopivasti ja tälläkin kertaa kävin nappaamassa pientä evästä illalle...

Hurjan terveellistä, mutta nuo quichet on yllättävän hyviä!

Ennen iltapalaa/illallista käyn kuitenkin suihkun kautta, jotta voi sitten hyvillä mielin kääriytyä sulattelemaan peiton alle HIMYM:n pariin (olen jo 7-kaudessa). Ostin vuosi sitten Utrechin Hunkemöllerista tuon yöpuvun mustana ja koska olen tykännyt siitä todella paljon, päätin hankkia saman myös valkoisena. Ja seuraavaksi ehkä pinkkinä... Äitikin sovitti tuota ja ihastui niin paljon, että lupasin käydä ostamassa samanlaisen mustan myös hänelle, kunhan liikkeeseen jossain vaiheessa kerkeän.

Illan rentoutumishetki...



Ja vielä ennen nukkumaanmenoa nopea vilkaisu seuraavan päivän koulujuttuihin...

Jonka jälkeen onkin aika käydä nukkumaan...

Okei myönnän, lavastettu tilanne, mutta ei ole kerta tai ensimmäinen, kun olen nukahtanut kaikki valot päällä ja herään vasta useamman tunnin jälkeen sammuttamaan ne.

Sellainen päivä siis maanantai ja tiistai meni melkeen samoilla kuvioilla, paitsi että tänään oli vuorossa... kuntosali!!! Kyllä vain. Eikä edes ollut niin kamalaa kuin kuvittelin, siis se eka kerta. Vaikka ainahan eka kerta missä vain asiassa on sellaista sähläystä, kun ei ole ihan varma mitä pitää tehdä, miten ja kuinka kauan, mutta kyllä se siitä. Seuraavaksi torstaina.

Nyt öitä. Palataan myöhemmin! :)