Thursday, 27 March 2014

4kk

Tänään on ollut taas tosi nihkeä päivä. Olen yrittänyt jonkun verran lukea tentteihin, mutta lähinnä aika on kulunut pohtien asioita, joille ei yksinkertaisesti voi mitään.


17 vuotta. Se on niin mielettömän pitkä aika ja silti tulee tunne, että elämä on epäreilua. Vaikka omalla kohdallanihan se on ollut päinvastoin, niin silti tuntuu, ettei se vaan riitä. Eikä se ikävä mihinkään katoa. Välillä on helpompaa, mutta kyllä sen menetyksen takia tulee edelleen viikoittain kyyneileitä tirauteltua, välillä enemmän, välillä vähemmän. Tänään taas vaihteeksi todella paljon.


Edelleenkään en halua asiaa hyväksyä. Vili on kuulunut mun elämään aina ja se vaan ei voi olla niin, ettei sitä enää muka ole. Muistan kun viimeisinä vuosina saatoin toisinaan makoilla tunteja Vilin vieressä lattialla miettien, että joskus tulee se päivä, kun se ei tuossa ole. Siksi se vieressä olo tuntui niin ehdottomalta, että jos sitä olotilaa voisi jotenkin saada varastoon. Mutta ei sitä voi. Joskin kiitän itseäni, että tajusin jo vuosia sitten saaneeni huimasti lisäaikaa pikkuisen kanssa ja voin sanoa nauttineeni siitä täysillä. Oikeastaan nautin siitä aina täysillä. Vaikka miettisin aikaa taaksepäin, niin koskaan ei kyllä Vili joutunut minkään asioiden takia jollain tapaa sivuun, ei edes murrosiän oikutteluiden takia, ei ikinä. Halusin sillon 11-vuotiaana koiraa niin paljon, ettei muusta väliä.


1-08 Elokuu 2012

Tuossa kuvassa taidan olla jo 12, lähempänä 13 ja toinen kuva on toissa kesältä Vilin 16v. synttäreiltä, joiden aikaan olin itse 27. Sama hymy molemmissa: "Mulla on maailman paras koira!"


Ja jos joku kysyy, niin on mulla koira edelleenkin. Vili ei ehkä ole juuri nyt täällä rapsutettavana, mutta pikkuinen on asuttanut niin ison paikan sydämestä, ettei se sieltä lähde koskaan. Ja kyllä me vielä joskus nähdään, kun aika tulee. Uskon siihen vahvasti. Ja vaikka se kuinka hölmöltä jonkun korvaan kuulostaisikin, niin usko on siinä mielessä kiva juttu, ettei kukaan ainakaan voi tulla todistamaan sitä tällaisessa asiassa vääräksi.


"Just this side of heaven is a place called Rainbow Bridge.


When an animal dies that has been especially close to someone here, that pet goes to Rainbow Bridge. There are meadows and hills for all of our special friends so they can run and play together. There is plenty of food, water and sunshine, and our friends are warm and comfortable.


All the animals who had been ill and old are restored to health and vigor. Those who were hurt or maimed are made whole and strong again, just as we remember them in our dreams of days and times gone by. The animals are happy and content, except for one small thing; they each miss someone very special to them, who had to be left behind.


They all run and play together, but the day comes when one suddenly stops and looks into the distance. His bright eyes are intent. His eager body quivers. Suddenly he begins to run from the group, flying over the green grass, his legs carrying him faster and faster. 


You have been spotted, and when you and your special friend finally meet, you cling together in joyous reunion, never to be parted again. The happy kisses rain upon your face; your hands again caress the beloved head, and you look once more into the trusting eyes of your pet, so long gone from your life but never absent from your heart.


Then you cross Rainbow Bridge together...."


(Sateenkaarisilta-runon versiot eri kielillä löytyy muuten täältä.)

Mitä jos vaikka pokat seuraavaksi?

Perustelin tänään koulukavereille, etten millään voi lähteä niiden kanssa ulos, koska on pakko lukea ensi viikon uusintoihin. Jostain syystä kuitenkin ilta hurahti pitkästä aikaa blogeja lukiessa ja sitten muistin, että tänäänhän tuli myös Hyvät ja Huonot Uutiset... täällä kun kello on kivasti sen tunnin jäljessä, niin ohjelmat voi tuolta TVkaistalta katsella aikalailla aikataulussaan. Mietin viikonloppuna, että voi kun siihen jaksoon on vielä aikaa, koska sitten kun näen sen, on eka tentti jo ohi. Ja nyt se on ohi.


En osaa taas sanoa juuta tai jaata tuosta tämänpäiväisestä kokeesta, kun tavallaan tuntuu, että vastasi kysymyksiin ihan ok, mutta jotenkin en ehkä ole vielä ihan tässä akateemisessa maailmassa niin syvällä, että osaisin sanoa menikö hyvin vai ihan puskiin. Sama fiilis on tosin ollut aikaisemmissa tenteissä muillakin. Viimeksikin yhden toisen tentin (jonka uusinta on ensi viikolla) kohdalla vaikka kuinka moni luuli, että meni tosi hyvin ja silti ne jotka pääsi läpi, pääsi läpi todella rimaa hipoen. Tavallaan todella ahdistavaa.


1-Kuva otettu 26.3.2014 klo 17.09


Tämänpäiväiseen kymmenen kysymyksen tenttiin, jossa kysymykset jakaantui neljään eri tapaukseen ("case") oli annettu aikaa vain 2h, mikä on mielestäni tosi vähän, jos haluaa kunnolla vastaukset jäsennellä. Itse muutenkin tykkään aina lukea kokeen läpi alkuun ja miettiä mitkä kysymykset on itselle vahvimpia ja mihin haluan panostaa, jonka jälkeen kirjoitan suttupaperille sitten kunkin kysymyksen kohdalla listauksen asioista, jotka haluan mainita jne. Meni kyllä taas niin minuutilleen, ettei siinä niitä tehtäviä enää lopussa läpi luettu, viimeisen pisteen laitoin, kun valvoja ilmoitti, että nyt loppu.


Lisäksi olen huomannut, että käsin kun kirjottaa englanniksi, on se tosi paljon hitaampaa kuin suomeksi kirjoittaminen. Tai etenkin verrattuna koneella kirjoittamiseen. Sitten kun haluaisikin vaihtaa jonkun virkkeen ennen edellistä, niin ala siinä sitten kumittamaan ja kirjoittamaan uusiksi. En muistanutkaan kuinka työlästä noiden kokeiden tekeminen on! :D


1-Kuva otettu 26.3.2014 klo 17.08


Mutta joo siis, en ole juuri tänään lukenut, mutta toisaalta jos olisin lähtenyt ulos, olisi tämä sama vetelehtiminen tapahtunut huomenna ja varmaan puolen päivän verran vähintään. Joten kotiinpäin ehkä edes vähän. Lisäksi sain tänään viestiä yhdeltä belgialaiselta pojalta, joka oli aikoinaan Helsingissä vaihdossa, että he on kaverin kanssa tulossa viikonloppuna Bredaan, jos haluan liittyä parille seuraan. No tottakai haluan! Ja kiva, että kutsu tulee tällein ajoissa, eikä kuten yhdeltä hollantilaiselta vaihtaritutulta keskellä yötä, että hän on Bredassa bilettämässä, tuu tänne. Että niin, minäkin sinua ja vain humalassa. Joooka tapauksessa, myös lauantai ja sunnuntai-ilta on buukattuja, joten todellakin lukemiset menee aikalailla huomiseen ja alkuviikkoon. Sunnuntaina siis sinne Bäkkäeiden Damin keikalle, jei! En malta odottaa, oli se niin hyvä jo ekallakin kierroksella! :)))


Toivottavasti muuten viikonlopulle on luvassa hyvää säätä, vaikka se konsertti nyt sisällä onkin. Tänään pyöräilin koulusta kotiin sellaisessa kelissä, ettei enää edes osannut olla vihainen, kun sitä vettä tuli vaan niin saatanasti. Sellainen todella luovuttanut olo. Ajoin sateessa vajaa 10min ja kotiin päästyäni tunsin pyörän selästä noustuani kuinka vesi valui vatsaa pitkin... Olin tuossa ajassa kastunut alusvaatteita myöten talvitakin läpi. Ihan hyvä ennätys sinäänsä. #fuckhyeahholland


1-Kuva otettu 26.3.2014 klo 17.10 #2


Joo. Ja asiaa on taas niin paljon ja sen vierestä, että voisi ehkä lopetella taas. Niin ja mitenniin muka typeriä kuvia tässä postauksessa? No kun löysin nuo vanhat lasit Lahdesta ja mietin, että miltäköhän tuntuisi näyttää fiksulta. Otin ne mukaan ja totesin, että ei, en edelleenkään näytä lasien kanssa fiksulta. Tai yhtään miltään. Ehkä se on lasien vika, kun noissa on muutenkin sellaiset hölmöt osittain hopeanväriset timanteilla (joo ihan oikeasti niillä) päällystetyt sangat ja niin, ei se hopea väri kauheasti nappaa. Ja muutenkin näytän lähinnä joltain kirjastotädiltä.


Aikoinaan hankit lasit päänsärkyä ehkäisemään, koska tykkäsin aina vältellä luokassa eturiviä. Samoin leffassa ne toi terävyyttä teksteihin. Tehojahan noissa on välttämättömän tarpeelliset -0.25, mutta optikon mukaan todella kannattava hankinta, jos vaikka autolla ajaa. Niin, no onhan mulla se ajokortti. Viimeksi taisin ajella Juhon autoa Helsingissä Hollantiin muuttopäivänä, kun piti kentälle menoa organisoida sen suuren laukkumäärän kanssa. J itseasiassa taitaakin olla ainut, joka mulle on koskaan autoaan uskaltanut antaa ajettavaksi, siinä on usko ja luottamus kyllä kohdillaan.


Mutta siis joo, lasit. Ehkä siinä voisi olla se seuraava turha hankinta, kun tota rahaa kuitenkin nyt on niin, että kipeää tekee. Joskus katselin jotain RayBanin tosi kivoja kehyksiä, että jos vaikka sellaiset. Ei tämä näkö vissiin mihinkään ole muuttunut vuosien aikana, mutta lasit on oikeasti aika kiva asuste. Ja saattaahan sitä vielä autoakin joskus ajella... Pitää ehkä keksiä vielä muutama peruste tätä hankintaa tukemaan. Ehdotuksia?


Ja nyt SPSS. Shit.


... tai pari jaksoa Awkwardia. Jostain syystä kaipaan Sadieta?!

Monday, 24 March 2014

Pari laukkua ja passikotelo. Hups.

Takaisin kotona! Ensimmäistä kertaa kutsun Hollantia oikeasti kodiksi. Lentokenttäpäivitys kulki tekstillä "Home to home." Nyt on sellainen fiilis, koska oikeasti odotin, että pääsen tänne taas takaisin. Enkä vähiten parempien säiden takia, joskaan täällä nyt tällä hetkellä mikään kummoinen ilma ole, mutta se on ollut parempi.


Tiedättekö meinaan mistä tietää, että kesä on käynyt täällä viimeisen parin viikon aikana? Siitä, että mun kookosöljy oli muuttunut taas nesteeksi. Talvella se oli kiteytynyttä, mutta nyt se on taas sulanut. Olen suosiolla jakanut osan öljystä toiseen purkkiin, jotta voi sitten huolella uittaa sormia siinä purkissa, mitä vartalorasvana käyttää. Jos joku ei siis vielä tiennyt, niin kylmäpuristettu kookosöljy on todella hyvää vartalorasvaa, erityisesti jalkoihin/sääriin. Ei kutise esim. sheivailun jälkeen ja kosteuttaa (+luo kivan heleyden kesäisin) todella hyvin. Hollannissa saa luontaistuotekaupoista myös sellaista hajutonta versiota, joka ei tuoksu kookokselle. Se on tarkoitettu vissiinkin lähinnä leivontarasvaksi, mutta toimii hyvin vartalollakin. Vaikka kookoksen tuoksusta tykkäänkin ja etenkin kesällä se aito ja alkuperäinen on parasta aurinkorasvaa, mutta näin talvella tuo hajuton on tosi jees. Suosittelen.


Mutta niin, oli mulla joku asiakin... Aha. Olen shoppaillut ja pitkästä aikaa esittelen ostokseni teille näin oikein blogissa! Ehdin sen puoli päivää olla ylpeä itsestäni, kun sain mun Hamiltonin myytyä (joskin rahat ei ihan vielä tilillä näy...), mutta sitten osui silmään Huuto.netissä ja Torissa samalta myyjältä Longchampin Roseau kultaisella soljella (Stockan juhlavuoden erikoiserä) ja sain kuin sainkin sen itselleni todella kivaan hintaan. Itseasiassa myyjä oli ehtinyt sen jo luvata jollekin toiselle, mutta sain sitten pienellä korotuksella ja toisen ostajan viivyttelyllä kaupat puolelleni. Ihana myyjä toi laukun vielä kaiken lisäksi lentokentälle, kun en olisi muuten ehtinyt sitä ennen lähtöä saamaan, joten kävi kyllä hyvä tuuri.  Pohdiskelin silloin aikaisemmin sitä MK:n Selmaa, mutta koska olen aikaisemmin tämän Roseaun hyväksi todennut, mitä sitä sitten ihmettelemään. Omistin muutama vuosi takaperin sen hopeasolkisen version krokokuosilla, mutta soljen väri ja kuosi menetti jossain vaiheessa fiilikset ja myin laukun eteenpäin. Nyt uskon, että suhde kestää hiukkasen pidempään :)


1-IMG_8408

1-IMG_8411

Ja niin. Kuten Instan puolella jo asiaa päivittelinkin, ei se kulutus vain tuohon jäänyt. Koska sain omasta Hamiltonista ihan kivasti takaisin, sorruin sitten vielä Damin kentän Victoria's Secretillä nappaamaan mukaan weekenderin. Katselin tuota jo äidin kanssa menomatkalla, mutta silloin päätin, että mitään ei osteta ennekuin vanha on myyty alta pois. Olen pitkään kaipaillut viikonloppulaukkua itselleni ja pitkään huokaillut LV:n Keepallin perään, mutta toistaiseksi ei ole hyvää/tarpeeksi edullista tullut vastaan Huuto.netissä (ihan sitä reilua tonnia ei tällä hetkellä laukkuun kykene laittamaan). Mutta tosiaan VS:lla ihastuin tämän version simppeliin ulkomuotoon ja kultaisiin yksityiskohtiin (ylläri), sekä aivan mielettömän kevyeen materiaaliin.


Vetoketjulla on tuossa pituutta 50cm, eli ihan kohtuukokoinen kassi on. Keepallista olen metsästänyt sitä 45:sta, mutta tämänkin kokoinen kyllä ajaa nyt asiansa. Uskoisin, että tänne voi heittää huoletta myös tenniskamat koulutavaroiden joukkoon niitä vaativina päivinä. Itselläni ei ole minkään maailman kokemusta VS:n laukuista ja niiden laadusta, joten toivon todella tuon olevan myös kestävä, vaikka kevyt onkin. Sen verran sillä kuitenkin oli hintaa. Onko jollain teistä mahdollisesti kokemusta ylipäätään VS:n assoista, kuinka hyvin kestää kulutusta?


Vika kuva ei ole oma, vaan netistä poimittu kuvastamaan laukun oikeaa muotoa, kun siellä sisällä on tarpeeksi tavaraa...


1-IMG_8402 1-IMG_8405 1-IMG_8418 1-IMG_8407

500-2270

Laukut sain molemmat paria euroa vaille mahtumaan Hamiltonin hintaan, joten periaatteessa ne meni melkein vaihtiksena :) Joskin mietin ensin, että laitanko rahat laukkuihin vai investoisinko "meet & greet" VIPpiin Bäkkäreiden keikalle, mutta niin. Laukut voitti. Pohdin kovasti Kevinin halauksen rahallista arvoa, mutta kun se ja ne kaikki muut kerta on varattujakin, niin pahan mielenhän siitä vaan saa, kun pääsee periaatteessa tosi lähelle, mutta on kuitenkin niin kaukana. Tiedättekö? Eihän tollaiset fanijutut tee muuta kuin särje sisäisen 14-vuotiaan Virpin sydämen. Parempi ottaa laukku.


Ja passikotelo. Se oli budjetin ulkopuolelta, joskaan ei liian kallis ollakseen nahkainen kotelo. Olen metsästänyt kaikki mahdolliset kaupat ja liikkeet nahkaista, ihan minkä merkkistä tahansa, passikoteloa, jossa olisi lisäksi tuollaiset korttipaikat esim. Finskin kantiskortille! Itsellä aina lojuu ne boarding passit jossain laukun pohjalla, vaikka kuinka olen asettavani sen sinne passin väliin, mutta ei. Ja odota vaan, jos joudutkin jossain vaiheessa sen Finskin kortin kaivamaan esiin. Sitä ei todellakaan löydy. Pari viikkoa sitten tätä passikotelomallia ei liikkeessä edes ollut ja koska olin muut jo edellisellä kerralla selaillut, en uskonut tämänkään eroavan, mutta kylläpä vain erosi. Ja oli muuten valikoiman ehdottomasti hillityin, sopii hyvin TB:n lompakkooni ja kruununa kaiken päälle tuo pieni kultainen logo < 3


1-IMG_8425 1-IMG_8426

1-IMG_8427

Onhan se aika kiva. Ja niin on laukutkin. Mutta se mikä ei ole kiva, niin väsymys huomenna aamulla. Kello on kolme. Moro. Ja lukemista keskiviikon tenttiin ihan liikaa jäljellä... mitä enää edes teen täällä?! Niin ja söin äsken kokonaisen pussin amerikan pastilleja, vaikka niin vannoin äitille, etten tietenkään syö niitä kerralla, vaan ne on tarkoitus olla kaapissa makeanhimoon silleen pikkuhiljaa nautittavaksi. Melkein uskoin itsekin itseäni. Melkein. Veikkaan, että äiti ei sitäkään vähää.


Äklöttävä olo. Nyt nukkumaan, öitä!

Thursday, 20 March 2014

Treffailun ikäkriisi ( + MK Hamilton)

Kylläpä meni tuo Tukholmassakin vietetty aika todellakin hujauksessa, mutta oli kyllä niin kivaa pitkästä aikaa juoruta oikein ajan kanssa, syödä liikaa ja liian epäterveellisesti sekä tutkia Tukholmaa hyvässä seurassa. Odotin luonnollisesti tapaavani ihan liian paljon komeita ruotsalaisia miehiä, mutta se saldo jäi aika heikoksi. Keskiviikko ja torstai meni oikeastaan vaan Sannan kanssa hengaillessa ja kuulumisia vaihtaen. Kierreltiin keskustaa ja torstaiaamun vietin yliopiston kahvilassa Hollantiin skypetellen koulujuttujen merkeissä. Shoppailua ei juurikaan tullut tehtyä, vaikka kauppoja kierreltiinkin... Lähinnä keräsin inspiraatiota siihen, mitä kesäkenkiä ja vaatteita sitä varastosta kaivaisikaan Hollantia varten. Ekologista ;)


Perjantaina ja lauantaina käytiin myös hieman ulkoilemassa, vaikka tosin ihan rauhallisissa merkeissä ja kotiinkin päästiin molempina iltoina kohtuullisen ajoissa. Alan selkeästi kasvamaan aikuiseksi asian suhteen (jos ei edellistä viikonloppua huomioida...) Perjantai-iltana tosin kohtasin ensimmäisen kerran oman ikäluokkani todellisuuden, kun pari vuotta vanhempi australialainen poika mies tuli baarissa juttelemaan. Ei siinä mitään, varmaan ihan kiva tyyppi, mutta siinä vaiheessa, kun se alkoi kertomaan tarinoita 3- ja 5-vuotiaista lapsistaan, joiden takia oikeastaan Ruotsissa asuu, päästiin oikein kunnolla sinne omalle epämukavuusalueelle...


1912368_10151974800306190_1138046612_n

Itselläni ei ole periaatteessa mitään lapsia vastaan, mutta on se vaan niin, että haluan niiden tulevaisuudessa olevan ihan omiani, ja jotenkin tuollaiset puheenaiheet ei ehkä ole parhaita muutaman viinilasillisen jälkeen. Ja jostain syystä vierastin aihetta todella paljon, enkä tosin edelleenkään edes ymmärrä miksi joku mies 10min baarituttavuuden jälkeen alkaa avautumaan jälkikasvustaan. Yritin kovasti miettiä jälkikäteen omaa reaktiotani ja sitä kuinka tämä ei välttämättä tule jäämään ainoaksi kerraksi, joten pitäisi ehkä oppia jotenkin tällaisiin tilanteisiin. Ja siis lapsiin. En osannut sanoa asiasta mitään ja lopulta yritin tuoda omaa kokemusta asiaan vertaamalla jotain tilannetta Viliin ja noh, olisitte vaan nähneet vieressä istuvan Sannan reaktion, kun se tajusi mistä puhutaan... häpesi varmaan silmät päästään :D


Oli miten oli, tilanteen myötä löin viimeisen niitin sille päätökselle, että nyt ihan oikeasti on laitettava ne omat järkyttävän pitkät kriteerilistat hetkeksi jäihin ja yritettävä olla avoin myös niiden ei ihan 185cm pitkien tai vaikka tapaamishetkellä hölmön paidan pukeneiden yksilöiden kanssa. Olen huomannut, että oikeastaan ne omat listaukset muuttuu sitä mukaa, kun jonkun tapaa, ettei vain tarvitsisi aloittaa sitä suhdesotkua. Yleensä jos jonkun kiinnostavan tapaan, ehdin hetkessä analysoida meidän "yhteisen elämän" sinne ensimmäisiin riidan aiheisiin asti ja lopulta totean, että turha sitä on aikaa tuhlata edes yrittämällä.


1922300_10151974800686190_737177221_n

Jostain syystä tuo lapsi-keskustelu kuitenkin herätti siihen faktaan, että alle pari vuotta ja olen 30, ja vaikka kuinka Carrien ja kumppaneiden elämänohjeiden varjossa teini-ikäni vartuin, en ehkä haluaisi samaa tulevaisuutta itselleni. Ja ne sentään käy siinä sarjassa treffeillä! 12-vuotiaana pohdittiin, että otetaankohan me sitten meidän lapset mukaan 10 vuoden päästä koittavaan luokkakokoukseen? Voi millaisissa kuvitelmissa sitä onkaan sillon elänyt :D Kyseisestä luokkakokouksestakin on jo vierähtänyt useampi vuosi ja joo, saa nähdä miten käy seuraavan kanssa.


No mutta joo, tää on taas tällaista hetkellistä elämän panikointia. Pari viikkoa eteenpäin ja olen unohtanut koko ongelmat. Jostain syystä sitä vaan aina etenkin tälleen perheen ympäröimänä nämä kysymykset tulee niin pinnalle ja alkaa ikävöimään sitä aikaa, kun oli siinä se poikaystävä (oli suhde millä tolalla tahansa), eipähän ainakaan tarvinnut ärsyttäviin kysymyksiin vastailla. Höhö.


Sunnuntaina on lento takaisin Hollantiin ja keskiviikkona koittaa tentti. Olin kauhean fiksuna miettinyt, että kyllähän siellä netissä oli ne kaikki materiaalit ja nyt tälleen viikkoa ennen tajua, että eihän mulla ole prkl niitä pakollisia tenttikirjoja! Paitsi yksi, sähköisenä. Sain sellaisen turhautumis-raivokohtauksen itselleni, jonka myötä soitin epätoivoisena Lahden kaupunginkirjastoon kuullakseni, että heillä vain yksi kappale niistä kirjoista ja sekin lainassa. Fellmannian (tiede)kirjastossa kuitenkin tärppäsi tämän yhden kohdalla ja nyt mulla on siis materiaalista 2/3. Toisin sanoen maanantaina paniikissa aamulla koululle lukemaan ne kolmannen kirjan kappaleet :D Onneksi tenttialueena ei siis tosiaan ole kuin vain tietyt kappaleet/kirja, mutta silti. Kyllä sitä voi ihminen olla lahopää... Sitä muuta materiaalia ja "suositeltua kirjallisuutta" nyt vain sattui olemaan niin hemmetin paljon, että jossain ihme kuplassa kuvittelin kaiken olevan siinä. Kirjastotäti oli ihan hämillään, että onko nämä Lamkin kurssikirjoja, että kamalaa jos heiltä näin moni puuttuu. No ei sentään.


Mitäs muuta. Ah, ostin liput Bäkkäreiden Damin keikalle. Meinasin jo postata siitä Helsingin keikasta, mutta kuvat oli niin huonoja, että käyn ottamassa viikon päästä parempia. Istuttiin Hartwallilla niin ylhäällä, että jäi vähän kaivelemaan... Rotterdamin keikka myytiin loppuun jo aikoja sitten, mutta Damiin tuli tosiaan lisäkeikka ja sinne irtosi liput. Lisäksi paikat on vapaasti valittavissa, joten ei muuta kuin ajoissa paikanpäälle, niin pääsee sitten mahdollisimman lähelle. Melkeen tekisi vielä jostain mieli kehitellä rahat ja ostaa tapaaminen Bäkkäreiden kanssa, saisi mun sisäinen 14-vuotias viimeinkin rauhan. Mutta se voi kyllä jäädä haaveeksi...


Niin ja kun rahan hankinnasta tuli puhe, se mun Hamilton näyttää nykyään tältä..


1-IMG_8334 1-IMG_8326 1-IMG_8325 1-IMG_8330 1-IMG_8324 1-IMG_8329 1-IMG_8327 1-IMG_8331


Tykkään laukusta tosi paljon, mutta jostain syystä sille ei ole tullut lainkaan käyttöä. Sinne mahtuu kyllä kohtuullinen määrä tavaraa ja laukku näyttää hyvältä asun kuin asun kanssa, mutta silti. Ei vain ole tullut käytettyä. Joku LV:n vaalea Neverfull on käytössä päivittäin, vaikka luulisi, ettei se mustaa voita. Jostain syystä kuitenkin tuo laukun tilavuus on mennyt sen kauneuden edelle. Mietin, että esim. MK:n Jet Set Macbook Travel Tote mustana ajaisi asian tätä Hamiltonia paremmin... Jos joltain löytyy sellainen nurkista pyörimästä, niin jonkunlaiset vaihtarit voisi myös toimia!


Stockalla Hamiltonin hinta näytti olevan tällä hetkellä 350e ja omani lähtee sen satasen edullisemmin, jos joku on tämän hankintaa miettinyt ja haluaisi sen hieman edullisemmin ostaa, mutta uudenveroisessa kunnossa. Laittakaa kiinnostuneet viestiä sähköpostilla :)  MYYTY!


...Ja hei muistakaahan osallistua Invisibobble arvontaan edellisessä postauksessa! Sunnuntaihin asti voi käydä kommenttia jättämässä!

Tuesday, 18 March 2014

Invisibobble-arvontaa!

Muutama postaus takaperin mainitsin, että kävin pitkästä aikaa kampaajalla katkaisemassa pienen pätkän hiuksista pois. Tykkäsin tuloksesta tosi paljon, joten nyt nämä postauksen kaksi ensimmäistä kuvaa on jonkinlaisia yritelmiä esitellä teille mun uusia hiuksia! :)


Koska pidän niitä aina ponnarilla, teistä ehkä 1/100 huomaa eron, mutta ne on siis lyhyemmät ja tuollein kerroksittain leikatut. Ja voi kuinka onkaan kevyempi fiilis!! Itsellänihän on aika paksut ja raskaat hiukset noin luonnostaan, joten päädyin leikkaamaan sellaisen 15cm pituudesta ihan vain elämäni helpottamiseksi. Kaverit usein kyselee miksen pidä koskaan hiuksia auki (pidän, mutta vain todella harvoin) ja syy on yksinkertaisesti se, että ponnarin kanssa on niin paljon helpompaa, ei hiosta ja hiukset on poissa naamalta.


1-IMG_8345

1-IMG_8346

Tästä(kin) syystä ilahduin suuresti saadessani Tangle Teezer tuoteperheeseen kuuluvia "puhelinjohtoponnareita" kokeiluun uuden TT:n ohella. Ostin joskus aikoinaan hieman skeptisenä tuon hittiharjan kokeiluun ja aivan kuten moni muukin, ihastuin siihen kertaheitolla. Vanha pinkki perusteezerini toimii edelleenkin täysin moitteetta, mutta olen pitkään katsellut tuota "vedenkestävää" versiota mielenkiinnolla ja nyt sen sitten itselleni sain. Tykkään kovasti.


Noista invisibobble-ponnareista olin myös aikaisemmin lukenut blogeissa kehuja ja mielenkiinnolla otin ne testiin, sillä omien hiusten kohdalla noita ponnareita tuppaa naksahtelemaan poikki vähän turhan tiuhaa tahtia. Kaksi kierrosta on liian vähän, mutta kolmas laittaa usean ponnarin vähän turhan tiukille ja siinä sitä sitten ollaan. Kokeilin ponnareita Ruotsin reissun ajan ja pakko sanoa, että kyllä ne huhupuheet paikkansa pitivät, nuo on todella käteviä!



1-IMG_8338

Erityisesti oma sotkunutturani sai ihan huikean pidon noilla tavalliseen ponnariin verrattuna, eikä epäilystäkään, etteikö erityisesti tennis/salikassista nuo saa ihan vakkaripaikan. Yleensä pidän pelatessa hiuksia ponnarilla, koska nuttura ei vaan pidä, mutta inhoan sitä fiilistä, että hiukset nuohoavat niskaa ja tulevat helposti lyöntien aikana naamalle, vaikka ponnarilla ovatkin. Nyt uskon vakaasti, että tuo nutturaongelma ratkeaa näiden vänkyröiden avulla, sen verran tukeva tuo pito oli.


Perusponnarikin toimi ihan kätevästi, joskin kun on tottunut sellaiseen naaman kiristävään pitoon normiponnareiden kanssa, niin näiden suhteen on tottumista, että ne hiukset pysyy ylhäällä, vaikkei ponnari ihan tuhottoman monella mutkalla olisikaan. Ideahan noissa on juuri se, ettei ne juurikaan kuluta hiusta ja se "paine" jakautuu hieman laajemmalle alueelle. Lisäksi näen hyvänä juttuna sen, että tuollaisen voi huoletta heittää myös märkiin hiuksiin ja käyttää heti perään hiusten kuivauksen jälkeen ilman, että ponnari on imenyt itsensä ihan märäksi. Onhan ne ulkonäöltään vähän tuollaisia lapsenmielisiä, mutta itse poimin joukosta vain neutraaleita värejä, joista itseasiassa musta osoittautui hiuksissakin ihan tyylikkääksi :)


1-IMG_8356 1-IMG_8365 1-IMG_8368

1-IMG_8336


Ja kuten otsikosta pystyikin päätellä, en pääse näistä Invisibobble-pontskuista vain yksin nauttimaan, vaan sain ilokseni peräti 10 pakettia Invisibobble-ponnareita jaettavaksi teidän lukijoiden kesken! Yhdessä voittopaketissa on siis kolme ponnaria ja värivaihtoehtoja löytyy joka fiilikseen. Lisätietoja itse tuotteesta ja noita värejä voi käydä kurkkimassa Invisibobblen nettisivuilta ja/tai Facebookista!


Arvonnassa olette mukana kommentoimalla tätä postausta tulevaan sunnuntai-iltaan mennessä. Sisällyttäkää kommenttiin:




  1. Toimiva sähköpostiosoite (riittää, että täytätte sen oikein sille varattuun kenttään)

  2. Mieluisin Invisibobble-värivaihtoehto

  3. Joku hauska juttu, kokemus, fiilistely, toive, palaute... ihan mistä vaan. Sain jo niin isot hymyt edellisen postauksen nettideittikommenteista, että se aihe ei ainakaan voi mennä pieleen! :'D


Voittajat julkaisen sitten ensi viikolla, kunhan olen arvonnan saanut suoritettua :)

Wednesday, 12 March 2014

Kentältä...

 

Terkut lentokentältä, kohta lähtee lento kohti Tukholmaa, jossa odottaa pitkä viilonloppu yhden parhaimman ystävän seurassa. Syksyllä, kun itse suuntasin Hollantiin, lähti Sanna opintojen perässä Ruotsiin ja näkemiset on olleet kyllä todella vähissä sitä myöten. Mutta nyt sitten pitkästä aikaa taas. Ja pääseepähän näkemään Tukholmaakin vähän toisesta perspektiivistä, kuin mitä yleensä joillain perusristeilyillä on tullut katseltua.


Tuntuu kyllä niin hassulta, kun niin pitkään lentäminen on ollut lähinnä sellaista pari kertaa vuoteen herkkua (jos noin voi edes sanoa, koska en siitä edes niin pidä), mutta nyt tuntuu, että täällä istuu vähän väliä. Eniten ahdistaa se, että lentämisen sanotaan olevan erittäin saastuttava matkustusmuoto, joten kyllä se oma hiilijalanjälki kasvaa kummasti näiden retkien myötä. Joka tapauksessa olen pikkuhiljaa oppinut tykkäämään sellaisista pienistä lentojen tuomista iloista, kuten Finskillä yhtiön BlueWings lehdestä. Eikä niin muuten, mutta jostain syystä olen harvinaisen viehättynyt Alexander Stubbista ja kyllä herran kolumni on aina se ensimmäinen luettava. Tälläkin kertaa hymyilytti ja pitkään oheisen katkelman myötä...


1-IMG_5915

Nyt istuskelen kahvilassa latailemassa puhelimen akkua ja tässä välissä kerkesi hyvin postaustakin kirjoittelemaan. Vieressä istuva mies muuten vastasi äsken puhelimeensa "joo oon nyt täällä torikahvilassa vai mikä tää on täällä kentällä..." - Kyllä. Torikahvila, sehän se.


Mitäs muuta todella asiaan liittyvää. Olen tainnut joskus blogiin kuvata mun hienon Hunksien avainnauhan, jota käytän Suomen avainnipussa. En edes harrasta avaimenperiä noin niinkuin yleensä, mutta muutama sellainen erittäin vakituinen on ehtinyt muodostua. Toinen on meinaan meidän (inkerin ja sen kämppiksen, ja mun) varaston avain, jossa löytyy paikkansa vakiinnuttanut varastoavaimenperä. Sopi niin hyvin viime viikonlopun teemaan, että oli kuvattava... Voikun ne bäkkäritkin oli joskus niin nuoria... <3


1-IMG_5932

Ja lauantaina oltiin ulkoilemassa. Mentiin Apollon streettiin jo joskus ysin jälkeen ja olin kotona siinä viiden jälkeen. Jostain syystä viihdyttiin taas ihan liian pitkään, mutta oli kyllä todella hauskaa pitkästä aikaa. Voi, että kaipaankin Helsingin yöelämää tuolla Bredassa. Ehkä pitää harkita muuttoa Hollannissa johonkin isompaan kaupunkiin tai jotain. Siis ihan vaan baarien takia (?). Tai sitten ei.


Mitä mieltä olette muuten Tinderistä?! Näin taas asiayhteydessä pysyen :D Tapasin perjantaina kaverin kaverin, joka on käyttänyt sovellusta parin viikon ajan ja ehtinyt käydä jo kolmilla treffeillä. Samaan hengenvetoon alkoi toinen kaveri ihan oikeasti harmitella, kun Nokiaan ei sovellusta saa, ja myöhemmin luen netistä vaikka mitä artikkelia niin Sotsin urheilijoista, kuin muistakin sovelluksen käyttäjistä. Kyllä, se on löytynyt myös omasta puhelimesta muutaman viikon verran, kun sisko applikaatiota niin kovaan hehkutti, mutta että treffit... Onko joku teistä ollut Tinder-treffeillä? Onko se outoa? Jotenkin olen vierastanut aina esim. nettideittailuakin, kun se on niin, noh, nettideittailua. Mutta onko Tinder jollain tapaa hyväksyttävämpi muoto, kun se on kerta kaikilla? Ja siinähän on vähän niinkuin pakko laittaa itsensä peliin, jos haluaa tietää, että onko joku itsestä kiinnostunut... Tavallaan kiehtovaa, tavallaan todella karmivaa (creepy?!) Muita mielipiteitä, olen todella utelias kuulemaan muidenkin tarinoita, koska olen selkeästikin jotenkin tosi myöhässä myös tämän "trendin" kanssa :D


1-IMG_5946

Ainiin ja loppuun (kohta on pakko mennä ja vauhdilla). Olen katsellut tätä MK:n Selma laukkua nyt muutaman hetken, koska olen tykästynyt sen malliin ja siihen, että se muistuttaa kovasti entistä Longchampin Roseauta, mutta hihnan kanssa... ja kultaisilla yksityiskohdilla. Olen jostain syystä hieman ikävöinyt kyseisen laukun mallia hieman ja nyt tämä kaivelee aikalailla mielessä. Koska en ole millään tavalla rahoissani, ajattelin myydä alta pois tuon oman mustan Hamiltonin, koska en ole tässä vuoden aikana käyttänyt sitä kuin ihan harvan sen kerran.


Jos siis mahdollisesti lähes uudessa kunnossa oleva Hamilton kiinnostaa (ennen kuin laitan sen Huutoon), niin laittakaa vaikkapa sähköpostilla tarjouksia. Kohtuudella kuitenkin, koska laukku on uuden veroinen :)


1-IMG_5896 1-IMG_5894

Ja nyt vauhdilla koneeseen! Palataan taas :)

Tuesday, 11 March 2014

Mulberry Check Lightweight Wrap

Kaverilta ehtikin jo tulla kärttyinen kysymys, että no mitä hemmettiä sä sieltä Mulberryltä sitten ostit, kun blogissa siitä vihjailit. No ostin huivin!! Mutta tottakai melkein ainakin oikeana bloggaajana halusin kirjoittaa siitä ihan oman postauksen, koska olen kyseistä asustetta hautonut mielessä sitten viime kesän ja syyskuulle jatkuneiden lämpimien säiden myötä paljon käytössä olleen maximekon ja liian avaran kaula-aukon tuoman ongelman takia. Omistan kyllä kaulahuiveja ja -liinoja, mutta melkeinpä kaikki tuppaavat olemaan niitä liian talvisia ja todella lämpimiä ollakseen käytössä myös kesäisempään aikaan.


Eräs tuttu hankki tämän kyseisen huivin pari kesää takaperin, mutta koska hinta oli järkyttävän suuri (vajaa 400e) en edes uhrannut ajatusta visiolle, että itse kyseisen asusteen joskus omistaisin. Kunnes vasta nyt myöhemmin, kun tarpeeksi monta asukokonaisuutta olin hylännyt siksi, ettei sopivaa huivia ollut tilannetta pelastamaan.


1-IMG_5765

1-IMG_5770

Tykkäsin kovasti siitä parin kesän takaisesta perinteisestä vihreäpohjaisesta versiosta, mutta pakko sanoa, että sen varsinaisen pakkomielteen sain aikaiseksi tämän ruskean myötä. Oikeastaan molemmissa on puolensa, mutta tätä ruskeaa onnistuin jo perustelemaan ihan sillä, ettei se ainakaan olisi sen talvihuivin kanssa samaa sävyä ja kyllä sen pari kertaa jopa ostoskoriinkin klikkailin, kuitenkaan kassalle päätymättä. Hinta oli vaan liian kova.


Siinä vaiheessa, kun selailin netistä Mulberryn myymälöitä ja tajusin, että heillä on Hollannissa outlet-myymälä, kehitin mielessäni hullun ajatuksen, että mitä jos voisi käydä niin hyvä tuuri, että sieltä tuon huivin saisi vaikka muutaman kymmenen prosentin alennuksella. Sekin olisi jo jotain. Tässä vaiheessa pohdin myös, että pienellä alennuksella kelpaisi vallan mainiosti myös se perinteisempi väritys, kun ei niissä niin paljon eroa ole, mutten kuitenkaan halunnut kasvattaa näitä toiveita liian suureksi ja päätin, että jos se löytyy, niin se löytyy ja sitten se on tarkoitettu niin, oli väri kumpi tahansa.


Ja kuten jo kerroinkin, äidin kanssa suunnattiin reilu viikko sitten sinne Roermondin Outlet-kylään ja olin tosiaan päättänyt, etten tuhlaa siellä euroakaan turhaan, mutta jos tuo lightweight wrap sieltä edes hieman edullisemmin löytyy, niin sitten sijoitan. Ja olen vaikka seuraavan kuukauden syömättä hemmetti! :D


1-IMG_8266 1-IMG_8268 1-IMG_8271

Ja sehän löytyi.


Kyllä, väritys on se vihreän sävyinen, mutta onhan tuokin ihan suunnattoman kaunis. Ja oikeasti menee ihan jokaisen asun kanssa. Ainakin melkeen :)


Niin joo ja mites se hinta sitten... Yleisesti ottaen noissa outleteissa ei tosiaan kaikissa niin kovin ihmeellisiä alennuksia ollut ja ne missä oli, tuotteet ei sitten itsessään ollut kovin kummoisia. Mutta Mulberryllä kävi päinvastoin. KERRANKIN! Huivin lähtöhinta on tosiaan ollut se 375e ja meinasi silmät pudota päästä, kun käänsin sen hintalapun ympäri... Outlet price: 145e! Alennusta oli siis alkuperäiseen verrattuna sellaiset -60% ja pikkuisen päälle. Eipä tarvinnut kovin kauaa ostosta kuulkaas pohtia! :D


1-Maaliskuu

Kerrankin näin. Outletissa vierailu oli siis todellakin menestys. Euroakaan en tuhlannut suunnitelmieni ulkopuolelle, eikä muuten edes tarvitse liiallisuuksiin kituuttaa ensi kuussa. Olen harvinaisen tyytyväinen.

Talviloman loppua

Ihan vaan pikkuisen kaivaa, että Bredassa on tällä hetkellä 19 astetta lämmintä ja täällä Helsingissä, noh, vähän vähemmän. Perjantaisen Bäkkäreiden keikan jälkeen tuntui, että olisi melkeen untuvakkia kaivannut, kun tuuli oli niin kylmä! Mutta toisaalta, en ole tänä talvena periaatteessa joutunut edes lunta näkemään lainkaan, joten ehkä en valita. Ehtiihän siitä Hollannin säästäkin vielä nauttimaan. Nyt nautitaan Suomesta.


Mutta ennen Suomen kuulumisia vielä kuvien muodossa viime viikkoa...


Maanantai vietettiin Bredan ympäristöä tutkien ja mm. koululle pyöräillen. Meidän koulun vieressä on tuollainen pieni lampi ja jotenkin tiesin jo etukäteen, että äiti ehdottaa sen ympäri kävelemistä. Ja sehän me tehtiin. Siellä oli jopa joutsenia!


1-IMG_5791 1-IMG_5802 1-IMG_5810

Tiistaina oli tarkoitus matkata Antwerpeniin, mutta Bredan ja Rosendahlin välillä oli joku junakärhämä tapahtunut ja matka olisi kestänyt vähän turhan kauan, joten päätettiin siirtää se seuraavalle päivälle ja käydä vielä keskustassa katselemassa karnevaalien jälkitunnelmia. Vaikka tiistai periaatteessa vielä lukeutui karnevaalipäiväksi, oli jo suurin osa kaupoista auki ja toria lukuunottamatta ihan kohtuu normaalia meininkiä.


1-IMG_5833 1-IMG_5837 1-IMG_5839 1-IMG_5846

Löysin muuten Zarasta aivan ihanan raidallisen mekon, joka ei edes ollut mitenkään liian kallis. Ihana kesäksi, mutta toimi erittäin hyvin jo tämän viikonlopun illanvietossa! :)


Keskiviikkona suunnattiin sitten sinne Belgian Antwerpeniin, jossa lähinnä kierreltiin kauppoja, käytiin syömässä ja katseltiin kaupunkia. Tosin on kyllä pakko sanoa, etten tuosta kyseisestä kohteesta juurikaan noiden kauppojen lisäksi juuri perusta. Sillä ainakaan tähän mennessä en ole saanut mitään suurempaa fiilistä noin niinkuin "kulttuurillisesti". Shoppailuun ehdottomasti todella mainio kohde, mutta muuten aika laimea. On paljon kaupunkeja, joista löytyy tekemistä ja näkemistä pienelläkin budjetilla, mutta omaan makuuni Antwerpen ei ole sellainen.


1-IMG_5862 1-IMG_5867 1-IMG_5868

Ja ne päivän shoppailut... kaulakoru Forever21:sta ja Starbucksin kahvimuki. Ja jos olen joskus tuhahdellut hollantilaisten Starbucks-työntekijöiden tavaustaidoille, niin nyt löytyi kyllä Belgiasta voittaja siinä kategoriassa! Käytiin kyseisessä kahvilassa etsimässä äitille sellaista frappuchino-pillimukia, jonka itselleni ostin vajaa pari vuotta sitten Madridista. Muki löytyi, mutta päätettiin, että napataan se mukaan takaisin tullessa... En osannut millään odottaa, että koko hylly myydään tyhjäksi parissa tunnissa, mutta näin kävi. Tietenkin.


Onneksi kyseinen tuote löytyi myöhemmin Helsingistä, mutta Antwerpenistä lähti mukaan kuitenkin tuollainen 1,5e muovinen on-the-go-kuppi. Kaikkea sitä ostaakin, mutta nykyään Satrbucksista (myös Helsingissä) saa 0,30e alennusta juomasta, jos on mukana oma muki... Veikkaan tosin, että enemmän tuohon tulee täytettyä kotikahvia, mutta onhan tuossa silti ideaa. Jotain taistelua kertakäyttökulttuuria vastaan.


1-IMG_5871

1-IMG_5909

Torstai oli viimeinen päivä ja se viettiin ihan Bredan keskustaa kierrellen. Päädyin extempore astelemaan keskustassa kampaajalle ja leikkauttamaan sellaisen 15cm latvoista pois pienellä kerrostetulla muotoilulla. Olen jo muutaman viikon verran harmitellut latvojeni kuntoa ja muutenkin ylipitkiksi kasvaneita hiuksia, joten nyt sitten päätin asialle vihdoinkin tehdä jotain. Yleensä leikkailen itse omia latvojani, mutta ehkä se on toisinaan ihan hyvä käydä kampaajalla, ainakin tälleen kerran pariin vuoteen. Hintakin oli tuosta lystista huimat 26e, joten ei kauheasti kaivellut. Istuin tuoliin ja googlettelin kampaajatytölle pari kuvaa Jennifer Anistonista (kuinka mielikuvituksellista) ja sain aikalailla mitä tilasinkin. Nyt tuntuu hiukset niin paljon kevyemmiltä ja helpommin käsiteltäviltä, parhautta.


Äitikin innostui sitten siinä samalla leikkauttamaan omia hiuksiaan ja molemmat saatiin uudet hiukset kohtuu hintaan. Tällaisia noiden kampaajakokemusten pitääkin olla, ei turhaa miettimistä tai aikojen varaamista. Tuoliin vaan hetken päähänpistosta.


1-IMG_5885 1-IMG_5887

1-IMG_5890


1-IMG_5901 1-IMG_5903 1-IMG_5905

Lisäksi käytiin viimeisen päivän aikana kahvittelemassa ja syömässä nuo perinteiset hollantilaiset ranut majoneesilla, ja tuliaisiksi Suomeen metsästettiin tietenkin vielä lopuksi Stroopwafelit AH:sta.


Hyvin sitä sai viikkoon mahtumaan kaiken melkeinpä oleellisen. Ensi kesänä sitten uudestaan, jos äiti päättää kesälomallaan vierailulle tulla :)