a, b, c or all of the above?

Pääsiäinen. Eikä tunnu missään, täällä kun oli perjantaikin ihan normaali arkipäivä, vaikkei nyt koulua ollutkaan. Loppuviikko viikonloppua myöten on mennyt hyvin pitkälle koulujuttujen parissa ja torstaina tuli sitten itkettyä koulussa ensimmäiset kyyneleet nimenomaan sen koulun takia. Tai turhautumisen, miten vaan. Kuten joskus pari viikkoa takaperin mainitsinkin, että on ollut aika kova koeputki tässä päällä. Kirjoittelin silloin, kuinka noista viime viikkojen tenteistä kolme neljästä oli uusintoja ja itseäni lainaten: "Hollannissapa ei mahdollisuuksia ole kuin kaksi. Paitsi kuulemma yhden tentin voi viedä syksylle, jos oikein huonosti käy. Jotenkin mulla on pieni kutina tuon tilastotieteen kanssa…"

No se kutina piti helvetin hyvin paikkansa. Eipä mennyt läpi ei... Se teoriakoe siis. SPSS-osuudesta olin kohtuu hyvillä fiiliksillä ja siitä tulikin sitten 7,5, mikä on oikeasti tosi hyvin. En muista olenko aikaisemmin asiaa täällä ihmetellyt, mutta tosiaan Hollannissa arvosanat annetaan asteikolla 0-10 ja yleisesti ottaen vaaditaan 5,5, että pääsee läpi. Meillä on pari kurssia koostuneet kahdesta osasta, esim. Labour, care & leisure; aineesta ja kokeesta, sekä juurikin tilastotieteet; teoria- ja SPSS-kokeesta, joissa painotus on ollut 50/50, niin että molemmista osioista on kuitenkin saatava vähintään se 5,5.

Kaikella järjellä voisi siis olettaa, että toisissa aineissa yltää helposti sinne ysiin-kymppiinkin, (ihan niin kuin samalla asteikolla esim. lukiossakin teki), mutta se ei ihan niin yksinkertaista ole. Kävin viime viikolla katsomassa yhtä koetta jälkikäteen, kun olin hieman pettynyt arvosanaan (vaikka se menikin ihan huolella läpi), mutta opettaja totesi tuosta arvosana-asteikosta, että oikeastaan 8 parempia arvosanoja ei edes anneta. 8 on kuulemma todella hyvä ja 9 ja 10 sitten erittäin poikkeuksellisia, eikä niitä juuri saadakaan. Mielenkiintoinen systeemi.

Joka tapauksessa siihen peilaten, tuo SPSS-osuuden 7,5 on siis oikeasti hyvä. Mutta kyllä kaivelee kovasti, ettei se hemmetin teoriakoe voinut mennä läpi... olisi nyt edes voinut antaa keskiarvon noista kahdesta ja siltikin se olisi ollut reippaasti yli kuuden, mutta ei niin ei... En vain yksinkertaisesti tajua monivalintakysymyksiä! Ylianalysoin niitä, sitten menen paniikkiin ja vastaan ihan päin helvettiä, vaikka asian osaankin. Ja osaan, koska eihän se käytäntö voi mennä kaikkine avoimine vastauksineen noin hyvin, jos en osaisi. Ette usko kuinka ottaa päähän!! Toisin sanoen, jos nyt kaikki muut kevään tentit pääsen kunnialla läpi, saa sitten syksyä odotella tuon yhden tentin varjostaessa koko kesää... kyllä kaivelee.

Voisihan tietysti asiat olla paljon huonomminkin, koska näiden tenttien myötä meidän luokalta putosi periaatteessa jo kaksi opiskelijaa kelkasta juurikin siksi, ettei syksylle voi viedä kuin yhden kokeen kolmannelle kierrokselle... Että niin, silver lining ja sitä rataa, mutta ette vaan usko tätä turhautumisen määrää (joskin toisilla se on varmaan vielä suurempi). Hyvää kesää siis vaan pienten paineiden kanssa. Tästä tulee kyllä ihan sellainen Nälkäpelifiilis pikkuhiljaa...

Jos siis jotain voi sanoa, niin terveisiä vaan Haaga-Heliaan ja huomattavasti kevyemmälle systeemille... Ikävä on sen ajan helppoutta! Mutta toisaalta niin, ei kai siinä voi muuta kuin omaa päätään syyttää, kun sinne ei noi monivalinnat tunnu uppoavan sitten millään. Aikoinaan kirjoitin englannin ylppäreissä mm. aineesta 82/99 pistettä, mutta loppujen lopuksi arvosanaksi tuli huima B. Tässäkin tapauksessa lähetän lämpimät terveiset monivalintakysymysten kehittelijöille... Miksi oi miksi?!? Jos jollain on kauhean hyviä vinkkejä noissa selviämiseen, niin otetaan vastaan! Kyllä meillä taisi muutama lottoajakin päästä siitä tentistä läpi, mutta itselläni nyt ei käynyt liian kova mäihä sen suhteen...

Yritän kovasti päästä tän asian yli ja miettiä nyt vaan tulevia tenttejä ja niistä selviämistä (mm. tilastotieteen neloskurssin koe...) enkä liikaa jäädä vatvomaan tätä yhtä tenttiä. Onhan se nyt ärsyttävää ja ottaa päähän, mutta sen itkeminen ei kyllä auta mitään. Pitää yrittää pitää mieli positiivisena. Ei ole ollut helpoin puolivuotinen takana ja se näkyy kyllä kaikessa, mutta eiköhän tämä tästä. Asioilla on tapana järjestyä, niin se äitikin sanoi. Ja näin haluan uskoa todella vahvasti.

Ja jos yritetään kaivaa niitä positiivisia juttuja vaikkapa arjesta, niin yksi super on kyllä nämä lämpimät säät täällä. Ihanaa, että on vasta huhtikuu ja silti asteet parissakymmenessä. Suomessa tosin makaisin tässä säässä jo bikinit päällä lähipuistossa, mutta täällä sitä edelleen pukeutuu ihan niinkuin Suomen keväässäkin pukeutuisi. Melkein ainakin. Ja koska kuvat puhuu aina puolestaan, niin enpä ainakaan laita kuvaa siitä kivasta säästä, vaan AH:sta ostamistani snack-hedelmistä hedelmädipillä (!) Ihan superhyviä. Turhan kalliita vaan, mutta välillä vähän täytyy hemmotella itseään vaikkei ne asiat niin putkeen menisikään...

Nyt koen kauheaa vaatekriisiä huomiselle, kun sovin treffit Rotterdamiin vanhan vaihtarikaverin kanssa. Tajusin juuri, että ollaan viimeksi nähty about kuusi vuotta sitten ja nyt pitäisi jollain tapaa viestittää, että mulla menee vähintäänkin yhtä hyvin kuin silloin - mihinkään en ole elämässä edennyt, mutta hei ainakin mulla on kiva mekko! (...jos siis päädyn mekkoon) Parikymmentä astetta ja pyöräilyä tiedossa, hankalaa. Ja nää ei siis ole mitkään "treffit-treffit", jos joku ehti jo henkeään pidätellä. Ei ehei. Mutta tarkoitus olisi kuitenkin tutustua tuohon naapurikaupunkiin hieman ja vaihtaa kuulumisia piiiitkästä aikaa. Jotain vaihtelua tähänkin arkeen! :)

Olen tässä menneellä viikolla kahvitellut myös yhden parin vuoden takaisen belgialaisen vaihtarin kanssa (joka sattumalta laittoi viestiä, että oli Bredassa käymässä), ja tämän lisäksi näin viikolla myös lukioaikaista ihastustani, jonka takia itseasiassa 17-vuotiaana päätin, että joskus muutan Hollantiin... Nostalgista. (Joskin tosin tavattiin kyllä Damissa 2011 joulukuussa, mutta kuitenkin). Se on kyllä edelleenkin tosi symppis tyyppi... Ärsyttävää. Toivoin, että aika olisi vaan kullannut muistot ja olisin vaihteeksi taas miettinyt, että mitä sen teini-Virpin päässä oikein silloin liikkui, mutta kerrankin oli osunut silmä johonkin vähän enemmän aikaa kestävään... Joskin kyseinen herra on ollut suhteessa kohta 12 vuotta, että ei silleen, mutta onhan se kiva, että kerrankin jotain positiivista. (Muistan tosin edelleen lukioajoilta sen sydäntä raastavan hetken, kun sain tyypiltä sähköpostilla viestin pari viikkoa meidän Hollannin vierailun jälkeen, että oli kuulemma alkanut seukkailemaan... Siis mitä?! Vielä pari viikkoa takaperin me pussailtiin koulun bileissä! Mistä se nyt tyttöystävän oli muka löytänyt?! Kirosin tietenkin suhteen alunalkaen ja olin varma, että se kestää ehkä maksimissaan kuukauden, koska meidäthän oli tarkoitettu yhteen... No vähän meni arvailut väärin...)

Voi voi. On se sellaista. Ja tosiaan kuva liittyy myös tosi syvästi tuohon tarinaan... Ei vaan se kuvaa positiivisia juttuja (ihan kuten hedelmätkin), nimittäin meidän naapurin kissaa, joka kiipeää aina syliin, kun sitä menee pihalle moikkailemaan. Täällä pyörii parikin kissaa toisinaan ja tuo mustavalkoinen on niin symppis... En edes ole koskaan ollut kissaihmisiä (pelkään kissojen kynsiä ihan liikaa), mutta jostain syystä tämä tyyppi on kyllä saanut fiilikset muuttumaan. Kaikista eläimistähän tykkään ihan liikaakin, mutta kissojen kanssa en ole sellaista yhteyttä tähän mennessä kokenut. Vähän sama fiilis kuin ekaa kertaa hevosten kanssa, meni hetki, että uskalsi rentoutua... hevoset ja kissat. Melkeen sama.

Mutta nyt painun nukkumaan, kun ei tuo kellokaan ole taas kun puoli neljä... Missä vaiheessa se noin pitkälle ehti mennä?!