In A World Like This

Toivottelen huomenta näin maanantaina kolmen aikaan iltapäivällä. Viime viikko oli kamalin hetkeen koulupaineiden osalta. En yleensä stressaa asioista, mutta ne joulun jälkeen penkin alle menneet tentit oli nyt uusinnassa ja niin, nehän on pakko päästä läpi, jos meinaa vuodesta kunnialla selvitä.

Olin Haaga-Heliassa tottunut siihen, että pahimmassa tapauksessa istuttiin jonkun kamalan ruotsin kurssin kanssa siellä vikassa uusinnassa, mutta Hollannissapa ei mahdollisuuksia ole kuin kaksi. Paitsi kuulemma yhden tentin voi viedä syksylle, jos oikein huonosti käy. Jotenkin mulla on pieni kutina tuon tilastotieteen kanssa... En ole ikinä elämässäni opiskellut tilastotieteitä ja nyt me aloitettiin 3. kurssista. Eli kahden verran laahataan jäljessä. SPSS:n jollain tapaa olen saanut haltuun, mutta se muu setti, yhtälöt ja ne termit... Se koekin monivalintana tuntuu enemmän joltain englannin kielioppitestiltä kuin itse kokeelta. Periaatteessa sitä tietää vastauksen, mutta sitten ne vaihtoehdot on jotain niin kamalaa, että sen sössii ihan vaan sillä.

No joo. Meillä viime syksynä putosi kelkasta pois jo muutama opiskelija joko stressin tai muuten vaan kiinnostuksen puutteen vuoksi. Yksi tyttö valitti, että hänellä lähtee stressaamisen takia jo hiuksiakin. En uskonut, että keho voi oikeasti reagoida muka niin vahvasti. Nyt uskon. Itsellä putosi paino pari/kolme kiloa viimeisen parin viikon aikana, hiustenlähtö on aivan käsittämätöntä (viime pesun yhteydessä harjasin ne suihkussa, -pientä lattiakaivon putsausta tiedossa lähipäivinä) ja kaiken kruunasi kunnon sairastuminen tähän loppuun (taas).

Perjantaina ennen vikaa tenttiä heräsin pieneen kurkkukipuun ja näin viikonlopun aikana tästä on kehittynyt oikein kunnon flunssa. Tai itseasiassa enenmmänkin kuin flunssa, perjantaina nukahdin ennen puoltayötä ja heräsin joskus lauantaina neljän aikaan iltapäivällä, pientä univelkaa ilmassa. Lähdin kuitenkin tyhmänä Marliesin kanssa illalla ulos parille ja sunnuntaina se kostaantui oikein kunnon köhänä. Ja tänä aamuna tuntui, etten pääse sängystä ylös vaikka olen käytännössä nukkunut viimeiset 20h vähintään.

Viime viikko meni muutenkin tosi hukkaan, koska täällä on ollu niin ihanat ilmat, yli 20 astetta joka päivä ja itse on saanut istua kirjojen kanssa sisällä. Kuinka turhauttavaa, voitte vaan kuvitella. Mutta toisaalta onpahan saanut tenteissä istua mahdollisimman mukavissa ja kevyissa vaatteissa. Tosin onhan se toisaalta hämmentävää, että vasta pari viikkoa sitten tuli lumisesta Suomesta talvitakki päällä tänne takaisin ja nyt tepastelee ulkona balleriinat jalassa. Ehkä se sairastelu voi johtua siitäkin!?

Ylläolevissa vaatteissa kuitenkin suuntasin viime viikonlopun Bäkkäreiden keikalle Amsterdamiin. Oli kieltämättä haastavaa pohtia asukokonaisuutta, joka ei ole liian kuuma menomatkalle ja keikalle, mutta jolla tarkenee kuitenkin yöllä tulla takaisin. Joskin se yön paluumatka ei nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun keikka venyi puoleenyöhön eikä sieltä Damin laitamilta sitten tullutkaan niitä junia enää takaisin päin kaikkien typerien ratatöiden sun muiden takia. Lopulta päädyin yhden puolitutun luo Utrechtiin yöksi ja pääsin vasta aamulla kotiin. NS on oikeasti välillä pahempi kuin VR ja lähdetään kuitenkin siitä faktasta, että itse käytän junia ehkä kerran kuukauteen, jos sitäkään.

• takki / H&M


• pusero / Zara


• housut / Seppälä


• huivi / Mulberry


• laukku / Tory Burch


• ballerinat / H&M

Mutta sitten se itse konsertti... No olihan se nyt ihana!! Ja oon niin tyytyväinen, että ostin liput tosiaan myös Damin keikalle sen Helsingin setin jälkeen. Meitä oli Helsingissä katsomassa kahdeksan tyttöä, joten lippujen buukkaaminen ei ehkä ollut se helpoin homma. Tästä syystä ne paikat sitten oli tuolla yläkatsomossa, jossa se fiilistely tällaiselle korkeanpaikankammoiselle ei ollut luontevinta. Keikka oli kuitenkin tosi hyvä ja jotenkin jäi kaivelemaan, että jälleen kerran sai kaikki ilmeet ja eleet tulkita sen screenin kautta... Siksi siis uusinta. Ja parhauttahan oli, että Damissa ei ollut numeroituja paikkoja, ja koska Heinekenin keikka oli Rotterdam Ahoyn jälkeen jo toinen, niitä lippujakin oli jäljellä.

Pari ekaa kuvaa on Helsingistä... Ja olihan se nyt ihana nähdä Redraman ja A.J:n yhteinen veto Clouds biisistä noin niinkuin livenä! :)

Ja sitten niitä Damin kuvia. Se Heineken Music Hall ei tosiaan ole mikään koolla pilattu, joten tuli ihan sellainen kotimaisten keikkojen fiilis, vaikka kuitenkin kyseessä oli noinkin iso bändi. Olin alusta asti visioinut kuinka hyviä kuvia sitten saankaan otettua ja voitte vaan arvata, että unohdin kameran kotiin! Pientä ärsyyntymistä oli asian suhteen ilmassa, mutta toisaalta mietin, että kerrankin sitä sitten nauttii keikasta ihan kunnolla eikä vain kameran linssin läpi. Iphonella sain kuitenkin tällaisia otoksia aikaiseksi ja suurin osa on ilman zoomia nappailtu, koska se nyt viimeistään ne kuvat pilaa. Mutta siis todettakoon, että ihan ok paikat saatiin :)

Joskin on pakko vaihteeksi todeta, että kyllä tällä 170cm pituudella on Hollannissa aika tappi. Suomessa on tottunut yleensä olemaan kaveriporukassa yksi pisimmistä, mutta tuolla erittäin naisvoittoisessa yleisössä olisi toivonut muutamaa lisäsenttiä, vaikken yleensä halua olla yhtään pidempi kuin mitä olen. Varsinkin siinä vaiheessa, kun edessä oleva todella ärsyttävä tyttö kuvasi melkein koko keikan kamerallaan... Mutta siltikin nautin keikasta suunnattomasti. Alaselkä oli loppuillasta todella kipeä ja ensi kerralla varaudun paremmilla kengillä, mutta olihan se nyt ihanaa nähdä teiniaikojen ehdoton suosikkibändi noin läheltä! <3 Ja onhan se edelleen yksi suosikkibändeistä. Meni aika huolella läpi myös ne kaikki uudet biisit. Mun lyriikkamuisti voisi vapauttaa hieman tilaa niille tilastotieteille. On väärin, että muistan mitä turhimmatkin biisit sanasta sanaan ulkoa, mutta sitten kaikessa muussa tökkii ja pahasti...

Ja kyllä. Kevin on ihan ehdoton suosikkini noista kaikista. Tykkäsin tosin joskus aikoinaan myös Nickistä tosi paljon, mutta sitten se vaihtui Keviniin... onhan se nyt tosi komea. Vaikka noin lähietäisyydeltä nähtyäni otan sanani takaisin siitä, etteikö pojat olisi vanhentuneet. Onhan ne. Ja voi apua, että näkyi kiertueväsymys naamasta, vaikkei sitä lavakarismasta huomannutkaan. Hyvin ne kyllä vetää. Ja toivottavasti vetää vielä pitkään :)

Kuvasin keikalta pari videotakin, mutta se laatu oli sen verran kuraa, että poimin mielummin suosikkini youtubesta. Ehdottomasti noista uusista biiseistä on eniten kolahtanut tuo Breathe ja nimenomaan se liveversio! Joku siinä taustalla pyörivässä vihreässä sydänfilmissä ja biisin fiilikseksessä toi kylmät väreet. Ja vaikka tuo video sisältää paljon muutakin kuvamateriaalia, niin siellä on myös ne livekohtaukset tuohon biisiin rytmitettynä. Parhautta.

...

http://youtu.be/VacCDmqb16I

...

Mutta joo, sellainen kokemus se. En kyllä millään ymmärrä porukkaa, jotka oikeasti kiertää en nyt sano, että bäkkäreiden, mutta jonkun artistin samoilla keikoilla kerta toisensa jälkeen samalla kiertueella. Luulisi käyvän tylsäksi. Kaksi kertaa vielä meni, kun toisella kertaa tosiaan sai enemmän irti ja on kyllä pakko antaa pisteet bändille siitä, että vaikka keikka pääosin toisti itseään, niin jutut ei olleet samat! Ne oli oikeasti kohdistettu yleisön mukaan ja molemmilla keikoilla oli eri tarinat.. Samoin huomasi, että mitä esim. Helsingissä Nick oli paljon esillä, niin Damissa taas tuntui, että AJ otti paljon lavaa haltuun... Ei siis turhan samalla kaavalla menty molempia keikkoja, mikä on tavallaan tosi positiivista.

Mutta mutta, ei kai tässä muuta. Olen kirjoittanut tätä postausta kaikkine häiriötekijöineen kohta kolme tuntia. Tehokasta ajankäyttöä todella. Ainiin ja jottei ihan unohdu, niin yhdestä kamppiksesta piti teille sanoa. Yves Rocher taitaa olla ainut yhteistyökumppani, jonka sähköpostit luen edes kohtuullisen säännöllisesti, koska niiden tuotteet nyt vaan on niin hyviä!

Eli siis vielä muutaman päivän ajan (10.4. asti) on voimassa kamppis, jossa saa koko tilauksesta -30% alennuksen + postarit veloituksetta! Jos siis meikkivarastot kaipaa täydennystä, niin nyt on vaihteeksi todella hyvä tarjous käynnissä. Omat ikuisuussuosikit YR:n valikoimista on ehdottomasti iso ja superriittoisa aurinkopuuteri (2 sävy), peitevoide (sävy 003 medium), kulmakynä (sävy 2) ja takaisin valikoimiin palannut silmänrajaustussi, tuolla ei vaan voi epäonnistua! :)

Tarjouksen pääsee hyödyntämään koodilla YR30 !

Ja vielä lopuksi kaipailen edelleen yhteystietoja parilta Invisibobble-kilpailun voittajalta...

Roosa R // Candy oinkik väriset ponnarit ois todi kiva saada! Oon kokeillut noista jotain halpisversioita ja ne on pysynyt hyvin hiuksissa! Ainoo mikä harmittaa on, että ne kaikki menivät poikki sauma kohdasta!!

Julia // Väri ”Crystal Clear” olis kivoin väri ponnareista:) ja Virpi sun blogista sen verran, että oon seurannu tätä jo alusta saakka ja ootan aina että postaisit, kun postaat se on aina sellanen päivänpiristys, sun kirjoitustyylis on ihana ja jutut aina niin piristäviä!

Eli Roosa R ja Julia, laittakaapa vauhdilla sähköpostia tulemaan!

Nyt yritän raahautua Buranan voimalla kauppaan... Palataan taas :)