Few more hours...
Taas on yhdet synttärit takana ja enää vajaa vuosi niihin pyöreisiin... Aika menee aivan liian nopeaa, siitä ei pääse mihinkään. Miten se sanotaankaan, että kahdestakympistä eteenpäin kaksinkertaisella vauhdilla, kolmestakympista kolminkertaisella jne. En epäile yhtään! Kaikesta huolimatta onneksi naama on säilynyt suht samannäköisenä viimeiset vuodet, ettei liian pahasti tartte sitä ikääntymistä itkeä... Se tässä vähiten auttaa. Mutta kuten Instagramissakin totesin, "21-vuotias 8 vuoden kokemuksella." (ja se kakku ei tosiaankaan ollut oma, vaan ihan netin syövereistä poimittu kuva... joskin harvinaisen hauska sellainen. Ensi vuotta odotellessa...)
Eilen käytiin vanhan työporukan kanssa skumpalla, joskin siitäkin porukasta enää alle puolet on kyseisessä firmassa töissä, mutta kuitenkin. Oli hauska nähdä kaikkia ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Loppuillasta lähdettiin Hennan kanssa vielä ulos, ja en tiedä oliko syynä Summer Sound vai mikä, mutta porukkaa ei oikein ollut missään. Se on kyllä muuten iso ero Helsingin ja Bredan välillä, joka suhteessa on vieläpä huomattavasti pienempi kaupunki, niin siellä on aina elämää! Jopa talvisin, kesästä puhumattakaan. Aina. Kai Suomessa sitten vaan on niin vähän ihmisiä, että kun pari isompaa tapahtumaa osuu samalle viikonlopulle, niin koko muu maa tyhjenee... en tiedä. Joka tapauksessa oli ihan hauskaa ja Apollon ihanat ovimiehet antoi meille niin monta drinkkilippua, että tulee varmaan käytyä ennen Hollantiin lähtöä vielä uusiksi.
Synttäripäivä oli aurinkoinen ja vaikka tänä kesänä ei ole juurikaan pihalla tullut auringosta nautittua, niin torstai-iltapäivällä loikoilin pari tuntia Töölönlahdella. En keksinyt mukaan mitään luettavaa, joten aika kului pitkälti Duolingon parissa. Se mobiiliaplikaatio on ihan parhautta! Suosittelen latamaan, se kun on vielä ilmainenkin. Itse kertailen sen avulla espanjaa aina kun aikaa on :)
Nyt taidan ottaa pienet päikkärit ennen kuin äiti ja eno saapuu Helsinkiin. Vielä muutama tunti ja sitten ollaankin pientä tulokasta lentokentällä vastassa :) Kyllä jännittää... Käytiin ostamassa hätävarana tuollainen hihna pannan kera, kun ei uskalla sovittamatta kunnon pantaa ostaa. Niin ja Vilin pantoja en ihan periaatteesta edes halua käyttää uudella koiralla, joskin ne varmaan olisi muutenkin liian isoja, mutta panta on mielestäni niin henkilökohtainen juttu, ettei sitä voi laittaa kiertoon :/ Haluan pitää ne tallessa muistona. Uudelle tytölle ostetaan sitten ihan oma panta ensi viikolla :)
Eikös siellä teidän lukijoidenkin joukossa ollut rescue-koirien omistajia? Miten teillä meni tuo saapuminen ja kotiutuminen?!
Kommentit
Lähetä kommentti