19/8/14

Äidin kanssa ollaan aina mietitty, mikä siinä onkin kun kaikki päivämäärät aina toistaa itseään meidän perheessä. Äiti ja sisko on molemmat syntyneet 23.päivä ja minä ja toinen (jo edesmennyt) sisko taas 17. päivä, molemmissa tapauksissa synttärit tasan kuukauden välillä. Vilillä on tänään syntymäpäivä, 19.8. ja Teté tuli meille tasan kuukausi sitten 19.7. Vili nukkui pois 27.11. joka on meidän ensimmäisen koiran Rokin syntymäpäivä. Samoin meidän mummon kuolinpäivä osuu oman 6-vuotis syntymäpäiväni kanssa päällekkäin. Jänniä sattumia mielestäni...


Joka tapauksessa jos Vili olisi vielä elossa, tänään täyttäisi pikkuinen 18 vuotta. Olo on syystäkin ollut jotenkin tosi haikea, on sitä pientä vaan niin kamala ikävä edelleen. Muutama kuukausi takaperin pohdin vielä uuden koiran tuomaa fiilistä ja mietin, etten sitten sillä yritä jollain tapaa täyttää sitä tyhjiötä, jonka Vili jätti. Tottahan se on, että koiralla täytetään koiran jättämä aukko, ei epäilystäkään, mutta nyt ymmärrän sen, ettei se uusi koira todellakaan korvaa sitä vanhaa millään tavalla. Teté on ollut meillä nyt kuukauden verran, ja luonnollisesti vertaan monia tytön tekemisiä Viliin ja totean usein, että 'noin se Vilikin teki' tai 'Vili olisi kyllä tehnyt toisin', mutta olen huomannut sen olevan sellaista hyväntahtoista vertailua.


Ajattelin aina, että Vili on maailman kiltein koira, mutta nyt tämän pienen tytön kanssa kuukauden verran touhutessa olen usein hymyillyt sille ajatukselle, että kyllä mulla loppujen lopuksi aika omapäinen pikkupoika oli sen reilu 17 vuoden ajan :´) Sanotaan, että tytöt on helpompia, ja on todella pakko tässä vaiheessa allekirjoittaa tuo lause täysin. Teté on aivan älyttömän kiltti ja helppo koira, mutta en kyllä vaihtaisi mihinkään niitä tahtojen taisteluita, joita Vilin kanssa tuli moneen otteeseen käytyä. Saa sitä pojissa vähän asennetta ollakin, ja sitä Vilissä todella oli, vaikka muuten se aika mammanpoika olikin <3 Lenkillä oli turha mennä pussailemaan, kun fiilis oli enemmänkin "äiti lopeta, sä nolaat mut", mutta sisällä oltiin sitten niin halausten kipeitä, ettei mitään rajaa... Teté sen sijaan ottaa halaukset vastaan ihan millä hetkellä tahansa. Hassuja tyyppejä molemmat :)


10428543_10152269491306190_8857528139319857015_n

Sanotaan aina, että koiranomistajat ehkä liiankin kanssa inhimillistää erilaisia koirien luonteenpiirteitä. Mielestäni väite on hieman typerä, koska jokainen eläinten ja koirien kanssa tekemisissä ollut tietää tasan tarkkaan, että ne on enemmän kuin tuntevia olentoja, ei kyse ole keksityistä tunteista. Erityisesti nyt Vilin ja Tetén käyttäytymistä vertaillessa on itsestään selvää, että kyseessä on kaksi aivan eri persoonaa. Ja jotenkin nyt uuden koiran myötä, se oma mielikuva Vilistä ja Vilin luonteesta on entisestään selkeytynyt. Ehkä kaikki muistot saa entistä vahvemman tunteen, kun osaa entisestään jonkun tietyn käyttäytymistavan tai luonteenpiirteen yhdistää juuri Vilin ominaisuudeksi. Se oli se minun Vili, joka teki asiat juuri sillä tavoin. Ja voi että niitä monia juttuja onkin niin kamalan kova ikävä.


Viime vuonna tein lähtöä Hollantiin näihin samoihin aikoihin ja se hyvästien jättö tuntui todella pahalta. Edelleen jotenkin syytän itseäni pikkuisen hylkäämisestä, vaikka tiedän edelleen, että Vilillä oli mitä parhaimmat oltavat äidin kanssa. Toisaalta silloin tiesin myös, ettei Vilillä enää kovin pitkää aikaa ole jäljellä, joten se lähtö tuntui pahalta. En tiedä, näitä asioita voi tietysti vatvoa viimeiseen asti, eikä ne siitä mihinkään muutu, mutta se mikä on ja pysyy, on ihan kamala ikävä pikkuista.


18 vuotta. Siitä on todella niin pitkä aika, kun Vili tähän maailmaan syntyi.  Yli 17 vuotta se meidän kanssa oli, reippaasti yli puolet tähän astisesta elämästäni. Se on paljon se. Vilin kanssa kasvaminen lapsesta aikuiseksi toi kyllä elämään niin paljon enemmän sisältöä, etten edes osaa kuvitella kuinka paljon tyhjempää ilman pientä olisikaan ollut. Rakkaudella pikkuista muistellen, joka ikinen päivä <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

DIY: ikkunalautojen uudistus

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti