27 September 2014

If it's meant to be, it will find its way - Room-hunting in Breda

Otsikon lause on oikeastaan jo muodostunut mantraksi itselleni. Viime keväästä asti koko ajan jokin asia on ollut epävarmaa, roikkuvat tentit toi stressiä, koulun jatkuminen oli epävarmaa ja sitä myöten asuntoasiat toivat myös oman hankaluuden. Tähän päälle päätös hankkia rescue-koira silläkin riskillä, ettei kaikki menekään ihan putkeen koiran sopeutumisen tai omien suunnitelmien kanssa, oli kyllä aikamoinen kasa asioita yhdellä kertaa mietittäväksi. Olen kuitenkin aina kuulunut niihin stressittömiin ihmisiin. En kuluta turhaa energiaa asioiden jatkuvaan murehtimiseen ja tulevaisuuden pelkäämiseen, koska yleensä asioilla on tapana järjestyä, ja uskon vahvasti, että kaikella on lopulta tarkoituksensa. Myönnän kyllä, että sen vikan tentin ollessa parin päivän päässä, aloin hetkellisesti tajuamaan kuinka hemmetin paljon ylimääräistä duunia epäonnistuminen tulee tuottamaan, ja silloin voin myöntää stressanneeni sen muutaman päivän. Tentti kuitenkin meni läpi ja maisterivuodelle päästiin.


Seuraava ongelma oli uuden asunnon hankkiminen, koska vanhaan ei kaikista yrityksistäni huolimatta herunut lupaa lemmikille. Ehkä tälläkin oli joku tarkoitus? Syyskuussa alakertaan on muuttanut hemmetin meluisia naapureita ja olen muutamaan kertaan kironnut oikein toden teolla, kun tuntuu, ettei edes omia ajatuksiaan kuule. Lisäksi sama jengi tupakoi ikkunani alla, ja jos ilta on yhtään rauhallisempi ilman näitä häiriötekijöitä, siitä osaa nauttia myös joku aasialainen jamppa treenaten laulutaitojaan samalla paikalla. Vaikka olenkin tykännyt periaatteessa asua nykyisessä huoneessa, on se aika pieni ja kokoonsa nähden vuokrakin on korkea. Lisäksi etelään päin olevat ikkunat tuovat sisään kaiken lämmön ja kesäisin tämä on todellinen sauna. Miettien näitä aspekteja, ei tämä ehkä muutenkaan olisi ollut se ideaalein vaihtoehto koiran kanssa. Kämpän etsiminen Bredassa ei kuitenkaan ole sieltä helpoimmasta päästä, kuten asiaa muutama postaus takaperin teille valotinkin. Kävin katsomassa sitä tarjottua huonetta tuolloin, ja koska se oli siihen mennessä ainut toivon pilkahdus koiramyönteisestä vuokranantajasta, meinasin todellakin masentua tilanteesta. Huone oli ihan kamala. Kymmenen neliötä asunnon aurinkoisella puolella ja muut todella ahtaat tilat jaettu neljän muun kämppiksen kanssa. Lisäksi kommentti "ikkunasta voi halutessaan kiivetä tuohon partsille" oli kyllä aika hämmentävä. Enpä ottanut huonetta vastaan, yllätys.


Kaiken lisäksihän Hollannissa on se ikävä puoli, että vuokralaiset maksavat täällä kaikki ylimääräiset kulut mitä vuokrasopimuksen yhteydessä tulee. Todella monet vuokranantajat käyttävät erilaisia välitysfirmoja, ja se ei todellakaan ole halpaa lystiä. Esimerkkinä juurikin tuon ehkä ainoan edes hieman lemmikkeihin myönteisesti suhtautuvan välittäjän kulut:


"If you have chosen your favourite appartment/studio and you definitely want to rent, you pay our agency a fee. The fee will be one month fully rent (excl.21% VAT). After we will make the rental-agreement, the costs will be € 125,00 (excl.21% VAT)."


Siitä voi sitten jokainen laskea mitä esim. 500e yksiön lisäkuluiksi tulee. Ja tuossa ei tosiaan ole kysymys mistään vuokravakuudesta vaan ihan vaan välityspalkkiosta, joka on siis täysin ilmaa. 500 euron vuokralla välityspalkkio + sopimuskulut olisi siis about sellaiset about 750e pyöristettynä verot mukaan lukien. Tähän vielä päälle ensimmäisen kuun vuokra ja takuuvuokra 1000e, niin siinä ei sitten tarvitsekaan hetkeen opiskelijan ruokaa miettiä :D


Erilaisten välitysfirmojen lisäksi on tietysti facebookissa muutamia sivuja, joilla opiskelijat voi ilmoittaa huoneitaan vuokralle. Facebookissa lysti on luonnollisesti edullisinta, koska siitä ei tule kuluja kummallekaan osapuolelle (riippuen tietenkin vuokrasopimuksesta), mutta siellä niitä asunnonetsijöitäkin riittää pilvin pimein. Etenkin Bredassa tilanne on todella inhottava, sillä kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa lainkaan, mikä antaa myös vuokranantajille mahdollisuuden ylläpitää kohtuuttomia vuokria, kun ottaa huomioon, että kyse ei ole mistään Amsterdamista ja silti pienestä huoneesta jaetussa kämpässä joutuu maksamaan helposti sen 400e.


Välitysfirmoja ja liiallista kysyntää kaihtaville on kuitenkin muitakin kanavia etsiä sitä huonetta, onneksi. Hollantilainen versio meidän Tori.fi:lle on Markplaats, jossa ihmiset myyvät kaikkea mahdollista kukkaruukuista asuntoihin. Sieltä löytyy siis myös välillä jopa vuokrattavia kohteita. Monet näistä ilmoituksista kuitenkin johtavat usein Kamernettiin, joka on maksullinen, mutta suhteessa välitysfirmoihin, kohtuuhintainen palvelu. Kyseinen sivusto on vuokranantajille ilmainen, mutta asunnon etsijöille maksullinen (ylläri). Palvelussa voi selailla asuntoja ilmaiseksi, mutta ilmoitusten kontaktointi vaatiikin sitten jo sen maksullisen tilin. Kahden viikon käyttöoikeus palveluun maksaa 19e. Jos käy hyvä tuuri, se maksaa itsensä takaisin, mutta mitään takeitahan ei asunnon löytämisestä ole.


1-Näyttökuva 2014-9-27 kello 1.03.29 1-Näyttökuva 2014-9-27 kello 1.03.37


Itse mietin todella pitään viitsinkö riskiä ottaa, mutta kuunvaihteen läheneminen painosti ratkaisun tekemiseen. Etsin liudan potentiaalisia ilmoituksia, ja kontaktoin tuon 19e maksamisen jälkeen noin viittätoista eri ilmoittajaa. Bredassa ei oikeastaan ollut yhtäkään huonetta suoranaisesti merkinnällä "pets: yes", mutta otin riskin noiden "not important"-ilmojen kanssa, ja se kannatti. Sain muistaakseeni yhteensä neljä vastausta. Kolme kieltävää, ja yhden kutsun näyttöön, joka sekin vielä vahvalla "i think it is possible. someone else also has a dog. But you have to ask the house boss. he will be there too!.. See you on thursday"-lisäyksellä.


Sormet ristissä parasta toivoen ja pahinta peläten pyöräilin torstai-iltana tuonne näyttöön, ja kuten epäilinkin, en ollut ainut. Olin ensimmäisenä paikalla ja omistaja esitteli paikat läpi - asunto oli ihan huippu! Periaatteessa diiliin kuului koko toinen kerros, jossa kahdesta huoneesta koostuu oma varsinainen asuintila ja lisäksi vain omassa käytössä on kerroksen kylppäri sekä alakerrassa sijaitseva vessa.  Yläkerran aula sekä keittiö on tavallaan jaettuja, mutta muut vuokralaiset niitä ei juurikaan käytä. Niin ja se vuokra on 15e tätä nykyistä kämppää kalliimpi, 495e sisältäen kaiken, sähkön, veden netin jne. Tietenkään en ollut näytössä yksin, vaan sinne oli kutsuttu myös pari muuta potentiaalisella profiililla varustettua vuokralaisehdokasta. Toisena paikalle tullut tyttö epäröi kuitenkin vuokran suuruutta ja päätti antaa asian olla. Kolmas tyttö oli asunnosta todella kiinnostunut, mutta ei kuitenkaan pystynyt päätöstä heti tekemään. Ja tämähän oli omalla kohdallani se onni, sillä omistaja oli valmis joustamaan koirassa, kunhan se on hiljainen eikä häiritse naapureita, ja niin, SAIN KÄMPÄN!!!


Vuokrasopparin kävin kirjoittamassa tänään ja avaimet haen huomenna. Muutto onkin sitten sunnuntaina! Ihan mieletön tuuri kyllä homman kanssa, ei voi muuta sanoa, sillä kun noita Kamernetin ilmoituksia on selaillut, se tarjonta koiran kanssa pientä asuntoa etsivällä on todella epätoivoinen. On siis sanottava, että olin todellakin aivan hemmetin onnekas! Lisäksi tämänhetkinen ihana vuokranantaja sanoi jo viime kuun lopulla, että voin muuttaa pois juuri silloin kun haluan ilman mitään irtisanomisaikaa, koska hän ymmärtää täysin tuon koiraongelman. Ongelmahan oli nimenomaan tämän opiskelijakompleksin omistaja, ei varsinainen vuokrasopimuksista huolehtiva ihminen, mutta tosiaan jälkimmäinen oli siis kaikella tapaa koiraihmisiä ja sen ensimmäisen näytönkin järkkäsi ja halusi kaikella tapaa auttaa sopivan asunnon löytymisessä.


1-10708157_10152347648921190_1033290995_n


Joka tapauksessa tällä kertaa oma aktiivisuus ja kahdenkympin riski maksoi takaisin. Ja parastahan tässä on se, ettei tuossa kämpässä tarvitse maksaa mitään muuta kuin yhden kuun takuuvuokra extrana ja sekin tulee takaisin sitten joskus, kun siitä pois muutan. Esim. tässä nykyisessä kämpässähän jouduin maksamaan sen 550e ylimääräistä välityspalkkiona, mutta kuten aikaisemmin todettu, se on enemmän kuin yleistä täällä. Oikeastaan on todella hankala edes yrittää asuntoa etsiä Suomesta käsin ilman välittäjää, koska noissa Kamernetin suorissa ilmoituksissa se asunnon katsominen ja paikallaolo on välttämätöntä. Tuskinpa olisin asuntoa saanut ilman sitä tarinointia ja vakuuttelua Tetén sisäsiisteydestä :D


Kaikella tapaa on kyllä tämä syksy tähän mennessä mennyt paremmin kuin hyvin, koska kaikki asiat on lopulta vaan loksahtaneet paikalleen juuri niinkuin pitikin. Maisterivuosi alkoi, sain Kelalta opintotuet ilman sen kummempaa vääntöä (...viime vuodellehan niitä ei herunut) ja nyt sain vielä tämän kämpänkin ihan täydelliseen aikaan! Ehdin juuri ennen syyslomaa muuttaa ja laittaa paikat kuntoon (mm. hankkia yläkerran puolelle portaikkoon turvaverkon ja kaiteen Tetéä varten) ennenkuin lähden Suomeen lasta hakemaan :) Lennot varasin tänään ja sain ne vielä ihan kohtuulliseen hintaankin. Lisäksi paluumatkalle ei ollut ongelmaa koiran suhteen ja sekin on nyt etukäteen sitten maksettu.


1-10708176_10152347648976190_20044782_n-001


Sitähän sanotaan, että...


"Everythin in life is temporary. So if things are going good, enjoy it because it won't last forever. And if things are going bad, don't worry. It can't last forever either."


Allekirjoitan tuon mietteen täysin. Viime syksy ei ollut millään muotoa helppo, kaikki se suru ja Vilin poismenon tuoma masentunut fiilis kesti kuukausia. Oikeastaan mikään ei kiinnostanut ja yleisti ottaen asioista iloitseminen oli todella pinnallista. Kevään tuomat tenttituskailut ja kaikki se epävarmuus tulevasta ruokki entisestään fiilistä siitä, että näinköhän tämä tästä mihinkään menee. No menihän se. Nyt tuntuu, että asiat tosiaan sujuu juuri niinkuin olin toivonutkin ja todella iloitsen siitä täysillä, niin kauan kuin sitä iloa vaan kestää :)


Niin ja tuo viimeinen kuva... Tänään kotiin pyöräillessä sain oikein kunnon sadekuuron niskaani, ettei meinannut eteensä nähdä, kun silmät oli niin täynnä vettä. Jostain syystä en kuitenkaan ollut lähellekään niin ärsyyntynyt asiasta mitä ehkä normaalisti olisin ollut (vaikka kuva ehkä muuta kertookin). Ehkä se on koiranomistajien juttu, mutta ette voi edes kuvitella kuinka onnellinen olen tietäessäni, että vajaan kolmen viikon päästä halailen jo pientä karvapalloa, ja kaiken lisäksi saan tuoda sen tullessani Hollantiin. Olisin viime vuonna antanut mitä vaan samasta tilanteesta Vilin kanssa, ei epäilystäkään.


Postaus venähti taas hurjan pitkäksi, mutta olipahan kerrottavaa. Että jos joku on kämppää täältä päin hakemassa erityisesti koiran kanssa, niin varautukaa, ei tule olemaan helppoa, edullisuudesta puhumattakaan. Itselläni kävi kyllä todella tuuri, sitä ei voi kylliksi hehkuttaa! :)

25 September 2014

Turrónia ja loppuviikkoa

Nämä kuvat sopii paremmin kuin hyvin tämän hetkiseen fiilikseen. En ole millään jaksanut raahautua kauppaan muutamaan päivään ja vaikka ruokaa kaapissa onkin ollut, mitään makeaa ei hyllyistä löydy. Ja sitten kun se pahin makeanhimo iskee, niin se iskee. Ja äsken se iski. Jääkaapin ovesta löytyi yksi omena, joka oli edelleen täysin moitteettomassa kunnossa, vaikka oli ostettu yli kuukausi takaperin, kuinka se on edes mahdollista? Ja joo, söin sen.


Joka tapauksessa kuvathan siis on oikein lähiotos ehdottomasta lemppari espanjalaisesta herkusta, nimittäin Turrónista. Sisko vietti reilu viikon Barcelonassa ja ehti tuoda tuliaisiksi muutaman levyn ennen kuin suuntasin takaisin Hollantiin. Jos ette koskaan ole maistaneet kyseistä "luonnontuotetta", suosittelen todellakin kokeilemaan. En tiedä saako noita Suomesta mistään, mutta jos Espanjassa vierailette, niin ehdoton tuliainen kotiin. Kyllähän tuota hunajaisempaa versiota syödessä lähtee viimeisetkin paikat hampaista, mutta on se sen arvoistakin! :) Ei epäilystäkään, ettenkö olisi niitä aika nopeasti tuhonnut siinä vaiheessa, kun viimeisen tentin sain alta pois.


Sääli sinäänsä. Tenttistressin aikaan sitä aina niin kivasti pudottaa muutaman kilon...


1-IMG_8616

1-IMG_8618

 Tänään meillä oli tunnit aamusta ja koko päivä oli kivasti vapaana. Kotiin päästyäni tosin olin ihan älyttömän väsynyt huonojen yöunien jälkeen ja otin pitkät päikkärit ennen kuin aloin taas vaihteeksi kirjoittamaan koulujuttuja. Sanoinkin jo vissiin aikaisemmin, että meillä on aivan tuhottoman monta raporttia ja kaikenmaailman artikkelia väännettävänä tän syksyn aikana lukemisesta puhumattakaan. Aiheet on kuitenkin kohtuu mielenkiintoisia, joten ehkä se siitä suttaantuu. Jotenkin.


Niin ja joo, huomenna meen katsomaan yhtä huonetta/yksiötä illalla, pitäkää peukut pystyssä, että a) se on kiva ja siisti b) siellä saa pitää koiraa (nykyisen asukkaan mukaan on kuulemma muillakin ollut, mutta pitää varmistaa omistajalta) ja että c) saan sen huoneen, jos kaksi ekaa kohtaa on ok. Hakijoitahan voi tosiaan olla enemmänkin...


1-IMG_8619 1-IMG_8620

Sellaista siis huomiselle. Aamulla on koulua ja illalla sitten tosiaan tuo kämpän katsastaminen. En ole uskaltanut edes lentolippuja varata Suomeen syyslomalle, kun en tiedä varaanko paluulennolle paikan myös yhdelle karvaiselle pienelle tytölle... Toivottavasti :)


Koska meillä ei ole perjantaisin koulua, viikonloppu alkaa jo huomenna ja oikeastaan sen täytteeksi on pelkkää koulujuttujen vääntämistä ja noh, lauantai-iltana ehkä jotain muutakin, jos hyvin käy. Se näkee sitten. Nyt nukkumaan, palataan taas!

22 September 2014

How to spell V-i-r-p-i / Starbucks-story of my life...

Viisi kirjainta. Vain viisi kirjainta, mutta jostain kumman syystä ne ei millään uppoa ulkomaalaisten suuhun... Ei sitten niin millään.  Ei pelkästään noilla Starbucksin työntekijöillä, mutta myös toisilla meidän opettajista on erittäin mielenkiintoisia versioita tuosta nimestäni. Ehkä kun Hollannissa lausutaan perus-V F:nä ja R taas on se sellainen kurkkuoksennusversio, niin joo, voihan se olla hankalaa toistaa suomalaisittain perässä. Mutta ei se nyt niin vaikeaa voi silti olla...


... Ihan tosissani odotan sitä päivää, että joku osuu kohdalleen! :D


10353169_10152645626621840_5622414566059355540_n

1-IMG_1647

1-IMG_6429

1-IMG_1695 1-IMG_5871

1-IMG_1551

1-10634214_10152318305381190_563096298_n 1-10668362_10152319184271190_2075583696_n

1-10704849_10152318305371190_309547345_n

1-IMG_8082

 En siis laittanut sitä nimikaulakorua tilaukseen pelkästään lähenevän kolmenkympin kriisin takia, vaan myös käytännön syistä. On tosin fakta, etten koskaan teininä ajatellut Sinkkuelämää sarjan koskettavan niin läheltä, koska minunhan piti olla vähintään kaksvitosena naimisissa ja mitä kaikkea? No kyllä te tiedätte. 12-vuotiaana, kun puhuttiin kymmenen vuoden päässä häämöttävästä luokkakokouksesta pohdittiin luokan tyttöjen kesken, että otetaanko sinne sitten lapset ja miehet mukaan vai ollaanko ihan vaan luokan kesken? No oltiin ihana vaan luokan kesken. Yllätys.


Anyhow, postauksen pointti ei ollut ikäkriisi, vaan nimikriisi. Ja syystäkin. Ei siinä mitään, oikeastaan tykkään nimestäni koko ajan enemmän, mitä vaikeampi se on muille. Olisi oikeastaan aika tylsä olla joku Anna, Emma, Maria, Sara ja mitä noita nyt on... Kansainvälisesti ehkä helppoa, mutta ei lähellekään niin jännittävää kuin tällaisen nimen kanssa. Koskaan ei tiedä mitä sen kahvin mukana tulee ;)

20 September 2014

Cafe-mocha-valium-vodka-latte

 Tilasin juuri parilla sadalla eurolla koulukirjoja. Viime vuonna selvisin pitkän listan kanssa ostamalla vain yhden, mutta nyt koska meillä on kolmesta kirjasta suullinen tentti ja lopuista pitää kirjoittaa usean tuhannen sanan raportit tai pari artikkelia, koin parhaimmaksi vaan tilata kaikki itselle. Yksi tosin jäi edelleen uupumaan (siihen suulliseen tenttiin), mutta sen ehkä sitten lainaan koulun kirjastosta jossain vaiheessa ja luen kerralla. Kirjaston kirjoissa on vaan se ärsyttävä puoli, että aina joku on niitä varaamassa, eikä sitä omaa laina-aikaa voikaan pidentää.


Yksi kirjoista taas oli saatavissa myös Lahden kirjastosta, Veblen - The theory of leisure class "Joutilas luokka", mutta tosiaan vain suomennettuna. Ensimmäistä kertaa mietin, pitäisikö lukea kirja sittenkin suomeksi lomalla (saattaisi mennä vähän "joutilaammin"), mutta koska suullinen tentti on ylläripylläri englanniksi, se saattaisi olla hieman hankalaa... Onko teillä henk.koht. kokemusta, pitäisikö vaan pysyä siinä englannissa? Olen tosin kyseistä kirjaa käyttänyt aikaisemmin lähdemateriaalina, ja koska kyse on klassikosta, periaatteessa tiedän jo kirjan punaisen langan noin kokonaisuudessaan, mutta siltikin.... Olen muutenkin todella hermona aina kaikissa suullisissa esitelmissä, joten en halua mitään blackoutteja :D


1-10685223_10152317657186190_1246248801_n

1-10682036_10152317659066190_168471895_n

Postauksen kuvat on taas vaihteeksi kuukauden takaisia siltä ensimmäiseltä viikolta, kun oli selvinnyt, että tentti on mennyt läpi ja maisterivuodella ollaan! Todellakin syy ottaa muutama lasi viiniä! Päätin tuolloin myös laittaa myyntiin toisen pyöräni, joka jossain välissä piti aika huikeaa ääntä pyöräillessä ja jonkun osan vaihtaminen olisi kustantanut useamman kympin. Vaihdoin (tai siis kuten kuvasta näkyy, naapurissa asuva koulukaveri vaihtoi) pyörästä etutarakan sekä lokarin tuohon ensimmäiseen pyörääni ja olen erittäin tyytyväinen. En pyörää hankkiessa tosiaan tajunnut, että niiden runkojen korkeuksissa voi olla niinkin paljon eroa, ja tuo matalampi on ehdottomasti parempi, kun pitää valoissa pysähdellä jne.


Olisin kyllä osannut tuon säätämisen tehdä itsekin, mutta siinä vaiheessa kun pyörät oli viimeksi paloina, homma tökkäsi siihen, etten saanut valkoisen pyörän tankoa irti, koska se oli niin tiukassa. Mutta nyt siis tuo vanha pyörä toimii erittäin hyvin ja valkoisenkin sain myytyä. Tosin välissähän kävi niin, että mustan pyörän ketjut päätti antaa periksi ja putoilivat vähän väliä, mikä aiheutti muutaman ei niin mukavan tilanteen kiireen keskellä. Pakko tosin sanoa, että hollantilaiset on tosi ystävällistä porukkaa ja etenkin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä pyörän ympärillähän tuli oikein ruuhkaa auttavaisista miehistä, kun ketjut putosi rattailta kotimatkan alussa keskustassa ja aloin niitä ensin itse asettelemaan :D Olisi pitänyt tajuta jo aikasemmin... aina söpön miehen vastaantullessa potkaisee vähän pyörän ketjuboxia ja sitten esittää avutonta. Toimii.


1-10695226_10152317658866190_949714030_n 1-10660536_10152317658851190_307501151_n-001

Postauksen otsikointihan on taas täysin sisältöään vastaava, mutta mielestäni noi mukit oli aivan mielettömän hauskoja :D Etenkin näin "opiskelijanäkökulmasta", vaikka tosin tuollainen olisi sopinut täydellisesti myös edellisen työpaikkani kahvipöytään, kun siellä joskus todettiin, että "täällähän ei absolutistit pärjää!" Itselleni en (vielä) kyseistä mukia ole hankkinut, koska en millään osaa päättää mikä olisi oikeasti se hauskin. Jos tuo vodka-muki olisi tekstillä "...this could be wine" ei epäilystäkään, etteikö se olisi se, mutta nyt joutuu ehkä tyytymään tuohon "Shhh..." versioon.


Tuo kyseinen krääsäkauppa on muuten ihan mahtava paikka vaan viettää aikaa, koska ne myy oikeasti ihan kaikkea, eikä edes pelkästään krääsää. Mietin tässä kovasti mikä sen nimi taas olikaan, Xenos ehkä? Tai joku vastaava. Paljon myös kaikkea ihanaa sisustustavaraa murto-osalla Suomen hinnoista. Yllätys.


1-10685267_10152317657161190_1439524301_n

 ...Ja tuli sitä Ikeassakin vierailtua alkukuusta. Halusin välttämättä uudet lakanat ja nehän minä sain. Tosin pienen kohtauksen jälkeen, kun juuri ne oikean väriset tyynyliinat oli loppuneet ja jouduin vaihtamaan visioni täysin toiseksi. Harvemmin tosin tulee Ikeassa pyörällä käytyä, joutuu huomattavasti tarkemmin miettimään mitä sieltä lopulta ostaa, kun kaiken joutuu periaatteessa käsissään kantamaan. Ikea-reissuhan ei ole Ikea-reissu ilman vähintään yhtä heräteostosta. Tällä kertaa se oli tiskiharja, sellainen imukupillinen (ja se muuten oikeasti pysyy pystyssä sillä imukupilla!)


Jes. Tää nyt oli taas tällanen blogipostaus, ei mitään sisältöä. Nyt pitäisi paneutua kouluhommien pariin hetkeksi. Tai toisaalta voisin tiskata ja pestä vedenkeittimen etikalla... (Hollannissa tuon joutuu muuten tekemään todella usein Suomeen verrattuna!) Joka tapauksessa, enköhän jotain keksi, ettei vaan tarvitse aloittaa artikkelipinon lukemista...

18 September 2014

Arkirutiinit

"Mulla olis postaustoive. Tahtoisin kuulla, miten sä oikein hoidat sun upeaa ihoa ja mitä tuotteita siihen käytät? Arkirutiinit siis :)"


Vajaa vuosi kolmekymppisiin. Vastahan sitä täytti 20!? Ja sekin tuntui niin paljolta. 18-vuotis synttäriaamuna kuvittelin löytäneeni otsastani ensimmäiset rypyt, ne juonteet, jotka on varmaan olleet siellä 12-vuotiaasta asti ainakin... No siellä ne on edelleenkin. Ensimmäisiin kunnon naurujuonteisiin havahduin 27-vuotiaana, jolloin aloitin oikeasti silmänympärysvoiteen käytön. Periaatteessahan kyseistä tuotetta ei edes tarvitse, jos koko kasvojen kosteustasapaino on samoissa, mutta itselläni alueen iho on osoittautunut huomattavasti muuta ihoa kuivemmaksi, joten omat kosteuttavat tuotteet on aika välttämättömät.


Itse en ole nähnyt omaa ihoani mitenkään mielettömän upeana, vaikka olenkin tiedostanut oman vähäisen tarpeen tehdä sille oikeastaan mitään. Vasta ehkä nyt juurikin lähennellessä tuota kriittistä kolmenkympin rajaa ja edelleen henkkareita joka paikassa mukana kantavana, on ehkä pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään, ettei se ole mikään itsestäänselvyys.


1-IMG_8345


Miten siis hoidan ihoani? Mielestäni todella tavallisesti ja erittäin perustuotteilla. Ensin mietin, että tähän ihonhoitoon kuuluu vain rasvat ja puhdistustuotteet, mutta toisaalta ehkä ne meikitkin tekee aika paljon. Jos käyttää paljon raskaita tuotteita, joutuu ihokin eri tavalla koetukselle. Itse olen tykästynyt ihonhoitotuotteissa The Body Shopin E-vitamiini-sarjaan, joka on erittäin normaalin ihon hoitosarja. Kyseisestä sarjasta päivittäisessä käytössä on ollut sekä päivä- että yövoide. Silmänympärysvoide on ehkä omaan makuuni hieman liian kevyt, koska tosiaan kaipaan sitä kosteutusta, mutta on toiminut hyvänä kakkosrasvana. Lisäksi olen kesäisin aurinkoa ottaessa tykännyt suojata kasvot kyseisen sarjan sk 15 sisältävällä päivävoiteella, mutta päivittäisessä käytössä se ei ole ollut paksuhkon koostumuksensa vuoksi. Kasvot ja perussilmämeikin pesen aamuin illoin sarjan puhdistusmaidolla, mutta vahvan silmämeikin puhdistan Lancomen öljyttömällä silmämeikinpoistoaineella.


E-vitamiinituotteiden lisäksi käytän kausittaisesti Tea Tree-sarjan tehopuhdistavia rasvoja ja puhdistustuotteita. Itselläni ihon rasvoittuminen ja kukkiminen oikein kunnolla on usein hetkellistä johtuen vuodenajan vaihtumisesta tai stressistä. Tuolloin käytän aamuin illoin kyseisen sarjan kasvovettä (joka sisältää "mattajauhetta") t-alueelle, tehopuhdistavaa öljyä (niille pahimmille finnirykelmille) sekä puhdistavaa kasvovoidetta koko kasvoille. Nämä tuotteet on ehdottomia rasvaisen ihon pelastajia, ja mm. sarjan peitevoide on kätevä yksittäisille näpyille, koska se sekä peittää että hoitaa.


1-IMG_8513

Pesen meikit aina ennen nukkumaan menoa, mikä on yksi todella ratkaiseva tekijä ihonhoidossa. En voisi kuvitellakaan nukkuvani meikit naamassa. Aamuisin usein vain huuhtelen kasvot vedellä ja laitan kasvorasvan sekä silmänympärysvoiteen. Meikkirutiinini on todella köykäiset mitä tulee ihoon. En käytä minkäänlaisia pohjustustuotteita tai meikkivoiteita, ainoastaan aurinkopuuteria ja peitevoidetta silmänalusille ympäri vuoden. Parhaimmiksi tuotteiksi olen ehdottomasti kokenut Yves Rocherin aurinkopuuterin sekä saman merkin peitevoiteen. Itseasiassa ostin viime keväänä kokeiluun Lancomen kolme kertaa kalliimman peitevoidepaletin, mutta käytössä olen kokenut YR:n peitevoiteen paljon paremmaksi. Se on tarpeeksi kosteaa, peittää ja leviää todella hyvin.


Koska ihoni on verrattaen hyvässä kunnossa, en ole koskaan kokenut tarvitsevani enempää meikkiä ja siksi pohja on jäänyt tuohon pelkkään aurinkopuuteriin. Ihon sävyn tykkään pitää kevyesti päivettyneenä ympäri vuoden, jonka vuoksi olen yrittänyt syödä noita beetakaroteenitabletteja päivittäin (nyt tosin unohdin ne Suomeen ja taukoa tulee useampi kuukausi). Beetakaroteeni tekee ihon omasta sävystä hieman ehkä oranssiin taittavan ja vähentää sitä talven kalpeutta. Etenkin jos noita syö pitkin kesää ja jatkaa syksyn läpi talveen, takaa sillä myös kesän rusketuksen pidemmän keston. Itse käyn silloin tällöin, ehkä kerran kuukauteen, solariumissa tehostamassa tablettien tehoa ja olen kokenut sen erittäin riittäväksi määräksi. Liika UV-säteily ei ole hyväksi ja olin tänä kesänä todella laiska auringonottaja, joten tuolla nyt pidän jonkinlaista sävyä yllä.


1-2014

Näiden lisäksi pyrin tietysti juomaan mahdollisimman paljon vettä ja kasvojen lisäksi rasvaan koko vartalon kahdesti päivässä. Toisille kuulostaa ehkä liialliselta, mutta toisaalta, ihoni on kyllä ihan älyttömän pehmeä :D Tehovoiteina käytän toisinaan kookosöljyä sekä jalkapohjissa ja muissa "kovissa" kohdissa niinkin erikoista tuotetta kuin tummelia. Toimii todella hyvin. TBS:n E-vitamiini kasvovoiteissa olen erityisesti tykästynyt niiden neutraaliin tuoksuun, ja se on myös vartalovoiteissa usein se kynnyskysymys. Esim. useat Nivean voiteet on ehdoton ei, koska ne yksinkertaisesti haisevat aivan liian voimakkaalle.


Viime kuukausina olen muutamasta Yves Rocherin myymälästä käynyt metsästämässä tuota kookosvartalorasvaa, mutta se on ollut joka paikasta loppu. Sarjassa on myös kevyempiä emulsioita, mutta tykkään enemmän tuollaisista tuhdeista voiteista ja siksi haluaisin ehdottomasti tuon saada kokeiluun. Rakastan kookoksen tuoksua ja siksi olisi ehkä jopa kiva kokeilla sarjan hajuvesi... joskin se voi olla jo liikaa, mutta noin niinkuin ajatuksena. Halusin itseasiassa suositella teille tuota Monoi de Tahiti sarjan- vartalosuihketta, jonka ostin Haagin reissulla, mutta sitä ei näköjään sitten Suomen nettikaupassa myydäkään. Olin itseasiassa miettinyt hankkivani juurikin tuon hajuveden, mutta päädyin käytännöllisyyden takia vartalosuihkeeseen. Sitä kun voi suihkia vaikka lakanoihinkin ja tuo tuoksu on ihan mieletön! :) Että niin, jos satutte jossain myymälässä suihkeeseen (linkki hollanniksi) törmäämään, kannattaa tutustua.


1-Näyttökuva 2014-9-18 kello 12.09.56


Yritin kovasti miettiä teenkö jotain kovin ihmeitä ihonhoitoni eteen näiden perusjuttujen lisäksi, mutta eipä tule kyllä mitään mieleen. Olen siinä suhteessa erittäin onnekas, että ihoni on todella helppohoitoinen ja selviän muutamia kriisejä lukuunottamatta sen hoidosta todella vähällä. Käyttämäni tuotteet on kohtuuhintaisia ja yleensä koitankin hankkia ne vielä erilaisten kampanjoiden aikaan.


Kuten huomasitte, linkitin osan noista tuotteista Body Shopin ja Yves Rocherin sivuille, joilla on molemmilla menossa tällä viikolla todella hyvät kampanjat, jos kosmetiikkavarastot kaipaa täydennystä. Kannattaa käydä katselemassa, sillä harvemmin nuo alennukset on noin hyviä ja vielä samaan aikaan :)


10695016_10152331290031190_1445079942_n


Body Shopilla saa kaikki kanta-asikkaat ja/tai verkkokauppaan rekisteröityneet -20% alennuksen kaikista tuotteista koodilla QBT5MNJ9


Yves Rocherilla puolestaan jatkuu 55-vuotis juhlat, joiden kunniaksi koko ostoskorista saa peräti -30% alennusta koodilla YR5530

Shopping Den Haag

 Hetkellinen turhautuminen, kuinka ärsyttävää onkaan Hollannin suoraveloitussysteemi kaikessa laskutuksessa!! Tämän päälle vielä se, että verkkopankki on tietenkin ainoastaan hollanniksi ja google translatorin tarjoama käännös on aina vähän niin ja näin. Ei muuten, mutta tajua aina hieman myöhässä, että pankkiin on tullut viesti jostain veloituksesta ja tilillä pitäisi olla tarpeeksi rahaa siinä vaiheessa, kun se vihdoin sieltä menee. No eipä ole, koska vaikka kuinka luulen siirtäväni rahan sinne ajoissa suomalaiselta pankkitililtäni, se ei koskaan siellä ole ja sitten niissä tilitiedoissa näkyy ihan liian monta punaista riviä epäonnistuneita suoraveloituksia. Ei tässä mitään, jos sen voisi jollain tapaa kätevästi vaan maksaa uudestaan, mutta en ole vielä keksinyt miten se onnistuu ja sitten sitä saa ihmetellä niitä pankin lähettämiä kirjeitä, kun tietenkin nekin kaikki on hollanniksi.


Tiedossa siis reissua pankkiin, koska en enää jaksa taas yhtään. Mietin, että ne ei ole hetkeen veloittanut kotivakuutustakaan, joten onkohan sekin nyt sitten lakkautettu tai jotain, kun muutaman kerran on ollut tuon veloituksen kanssa ongelmia. Rasittavaa.


1-IMG_8075

Joka tapauksessa tuo pankkijuttu ei nyt ollut postauksen pääpointti vaan ehkä ennemminkin viime perjantain shoppailureissu Den Haagiin. Sain alkuviikosta vihdoin opintotukipäätöksen tälle vuodelle (tällä kertaa positiivinen), joten kun kerta perjantaina ne rahat tilille kolahti, eikös se ollut vähän niinkuin täydellinen syy lähteä ostoksille hakemaan listan top-tuote? On mielestäni tosi hassua, että esim Rotterdamissa ei ole Massimo Duttia, vaikka se on toiseksi suurin kaupunki, mutta Haagista se kuitenkin löytyy. Enpä ollut kyseisessä kaupungissa ennen käynytkään, joten nyt oli hyvä syy siihenkin.


Suuntasin Haagin asemalta kartta-appsin kanssa MD:n liikkeeseen, ja pakko sanoa, että kaikki käynnissä olleet tietyöt sun muut ei mitenkään parantaneet kokemusta. Enpä ole koskaan eksynyt kartan kanssa, mutta myönnettäköön, että takaisin kävellessä meni ihan pikkuisen hutiin. Ja vaikka Helsingissä ratikat kuuluvatkin osana kaupunkikuvaan, enkä niitä sen enempää usein mieti, Haagissa ne lähinnä ärsyttivät. Ehkäpä siksi, ettei Hollannin kaupungit ole suunniteltu jalankulkijoille vaan pyöräilijöille, joten nyt sitä varottavaa oli entistä enemmän!


1-IMG_8076

1-IMG_8078
Blazer, skirt & blouse - Zara; scarf - Mulberry; bag - LV; shoes - Shoeline; sunnies - RayBan

Mutta sainpahan mitä halusin, saappaat löytyi ja istuivat todella hyvin. Oma kokokin oli hyllyssä, joten reissu oli erittäin onnistunut. Massimo Duttin lisäksi tuli käväistyä myös Hennesillä ja Yves Rocherilla ostamassa jotain pientä, mutta reissun tarkoitus oli saada nuo saappaat ja ne sain... eli kaikesta eksymisestä huolimatta erittäin onnistunut vierailu. Niin ja tosiaan kuten kuvistakin näkee, ehdimpä jo aikaisemmin hankkia nuo siniset RayBanitkin. Oikeastaan laitoin ne tilaukseen samantien kuullessani, että tentti meni läpi, koska jotenkin ajattelin kesän olevan pikkuhiljaa oli ja halusin lasit käyttöön mahdollisimman nopeasti.


Kuinka väärässä olinkaan. Tänne tullessa säät oli todella kehnot, sellaista 15 astetta, mutta nyt taas tällä viikolla on saanut nauttia 25 asteen keleistä. Tai no, nauttia on ehkä vähän väärä sana, koska olin jotenkin jo ajatuksen tasolla syksyssä ja sitten tulikin taas kesä. Hämmentävää. Parhauttahan olisi, jos vuodenajat olisi jotenkin tosi säännölliset säiden suhteen. Kesällä kesä ja syksyllä syksy. Ehkä liikaa toivottu. Päällä oli hame ja teeppari, joiden lisänä kulkenut bleiseri ja kaulaliina oli joinain hetkinä todellakin aivan liikaa...


1-IMG_8082

1-IMG_8087

Kaikin puolin erittäin onnistunut päiväreissu, joka saa vakavasti miettimään tuleviakin shoppailureissuja ihan vaan omassa viihdyttävässä seurassa. Tietenkin se ratkaisevan mielipiteen kuuleminen joltain kaverilta on aina oleellinen, mutta toisaalta saapahan keskittyä juuri niihin itselle mieleisiin kauppoihin ja käyttää aikaa sen yhden t-paidan vääntelyyn ja kääntelyyn pienen ikuisuuden jos siltä tuntuu ilman kenenkään silmien pyörittelyä! Ja sitten voi ostaa tosi ison latten, eikä kukaan ole jakamassa sitä väärin kirjoitetun nimen tuomaa epäuskoa hollantilaisten tavaustaitoon... Kyllä, kahvin ostaminen vähintääkin vaatii kaverin.


Niin ja kun vihdoin saapuu takaisin Bredaan, saa käyttää sen vajaa puoli tuntia oman pyöränsä etsimiseen. Muistatteko sen tunteen, kun ensimmäisen kerran näitte hollantilaisen pyöräparkkihallin, tai ihan vaan koulun pihan pyöräkatoksen? Se hetki, kun pohtii, että miten kukaan tuolta pyöräänsä löytää? No hyvin löytää, kun pitää mielessä mihin sen jätti. Mutta sitten on näitä tilanteita, kun koko asema ja sen pyöräparkki on laitettu uusiksi ja uusi käytäntö on, että pyörät laputetaan oransseilla uhkauslapuilla, jos ne ei ole asiallisesti telineisiin parkkeerattu. Ja vaikka itse sitten vaivalla paikan saat pyörällesi raivattua telineestä, joku itsekäs on päättänyt ottaa juurin sinun pyörän sieltä telineestä pois ja laittaa omansa tilalle siirtäen oman pyöräsi täysin eri riviin muutaman metrin päähän. Tiedättekö, mustan pyörän etsiminen pari metriä kauempaa alkuperäisestä paikastaan ei muuten ole ihan piece of cake tuollaisessa hallissa, sanonpa vaan :D Ja en ollut ainut, oli siellä muitakin haahuilijoita, jotka eivät pyöräänsä meinanneet löytää. "How does it look like?" - Well, it's black...


Ei siinä mennyt kuin reilu 20min etsiä sitä omaansa. Kävi kyllä mielessä josko se olisi jopa varastettu ja silloin tajusin, että olen oikeastaan aika kiintynyt tuohon omaan pyörääni. Ehdin jo pohtia millaisen uuden pyörän vakuutusrahoilla hommaisin, mutta samalla aloin tuskastua siitä vaivasta, jonka uuden hankkiminen toisi tullessaan... No onneksi oma löytyi. Ja jos ei olisi löytynyt, olin keksinyt illalle sovituille treffeille todella kivaa ohjelmaa pyörän etsinnän parissa, niitä kun on siellä ehkä yöaikaan edes kolmannes vähemmän parkkeerattuna... Ja joo, treffit oli erittäin positiivinen yllätys, jos joku sitä kuitenkin miettii... ;)

15 September 2014

On my list...

Koska viime vuosi meni tuettomien opiskeluiden myötä todella tiukalla budjetilla, vikoihin tentteihin lukeminen oli huomattavasti tehokkaampaa pienellä motivaattorilla. Tai itseasiassa useammallakin motivaattorilla, sillä lukemisten takkuillessa tai jonkun kivan jutun osuessa kohdalle, lisäsin sen listalle. Mitään ei osteta vasta kuin palkinnoksi maisterivuodelle pääsemisen kunniaksi!


Listan kärkipäässä oli uudet nahkasaappaat. Itseasiassa täydelliset yksilöt on olleet hakusessa jo parin vuoden ajan ja viime syksynä lähiten täydellistä osui Massimo Duttin yksilöt, jotka kuitenkin tuolloin tuntuivat liian kalliilta ja ajattelin, että varmaan löydän vastaavat ja vielä paremmat jostain jopa edullisemmin... tai sitten ostan sovittamani, kunhan alet alkavat. Noh, ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Mitkään saappaat eivät päässeet lähellekään MD:n saappaita, ja tietenkin lopulta alen alkaessa ne oli myyty samantien loppuun, ja se odottamani alekin oli lopulta ihan naurettavan pieni. Siispä päätin, että tänä vuonna olen ajoissa asian suhteen ja suuntaan suoraan Massimo Duttille syksyn kokoelman sinne rantauduttua.


Se mitä noissa saappaissa erityisesti rakastan (ja mikä tuntui mahdottomalta löytää muualta) oli tuo varren leikkaus. Omat raajani eivät ole sitä sirointa mallia ainakaan reisien ja pohkeiden osalta, joten olen pyrkinyt välttelemään liian tiukkoja saappaita ja liian suorasti katkeavaa vartta. Se, että saapas on hieman väljempi ja sen varren ulkoreuna on hieman sisäreunaa korkeampi, katkaisee jalan viistosti ja siten luo optisen harhan sirommista sääristä. Kireiden ja suorareunaisten saappaiden kirous taas on, että ne saa jalat näyttämään paksuilta ja pötköiltä, erityisesti jos varsi on yhtään lyhyempi. Massimo Duttin saappaat on tässä mielessä kaikkea sitä mitä etsin, tyylikkäitä, tarpeeksi väljiä ja varren muoto on täydellinen. Lisäksi laatu on todella kohdallaan, eikä 195e hyvistä nahkasaappaista loppujen lopuksi ole lainkaan liikaa.


1-2014-09-152

Toisena listalla oli Ray Banin siniharmaat aviatorit. Parin kesän verran on kovasti ollut pinnalla peilipintaiset ja värikkäät aurinkolasit ja jollain tapaa olen itsekin hautonut ajatusta hieman erikoisemman värisisistä yksilöistä. Kuitenkin uskon, että trendi on osittain ohimenevä, en halua tuhlata kovin paljoa laseihin, joiden käyttöaika jää mahdollisesti kovin lyhyeksi. Sen reilu vuoden verran ajatusta pyöritellessä ja erilaisia RayBaneja sovitellessa päädyin harmaansiniseen linssiin, joka tietyissä kulmissa katsottuna heijastaa jopa pikkuisen turkoosin. Sininen sopii vaalealle hyvin ja väri on neutraali. Omistan jo ennestään aurinkolasit ruskeilla ja mustilla linsseillä, joten nämä on vaaleudessaan hyvinkin erilaiset ja sopivat käyttää myös pilvisemmällä säällä.


Kyseiset lasit saa netistä tai lentokentältä siihen n. 120e hintaan, ja ehkä jollekin on hassua, että pohdin näinkin paljon lasien hankintaa, mutta kuluneen vuoden aikana (ja hollantilaisen pihiyden pikkuhiljaa tarttuessa) olen todella paljon tarkempi mihin rahani laitan. Siksipä siis erittäin pitkään haudottu ostos tämäkin, ja paikkansa listalla ansainnut.


1-2014-08-031

Kolmantena listalle päätyi ehkä se vähiten aikaa tosissaan pohdittu ostos, nimittäin omalla nimellä varustettu riipus. Omistan yhden omalla nimellä varustetun hopeisen korun, jonka olen joskus lapsena saanut, mutta kultaisten korujen suosijana se on aikoinaan jäänyt todella vähälle käytölle. Ja toisaalta, ehkä nimikorut oli enemmän sitä kultaista 90-lukua, mutta noh, Carrien piikkiin voi laittaa niiden jonkinlaisen suosion vielä tänäkin päivänä. Näitä korujahan saa kullattuna ihan kohtuu hintaan n. 50e pintaan, mutta itse haluan korun koko kultaisena, joka nostaakin sen hinnan sitten reippaasti yli sataseen. Joka tapauksessa uskon sen saavan paljon käyttöä, etenkin täällä Hollannissa, sillä olen nyt saanut aikalailla tarpeekseni nimeni tavaamisesta kaikille uusille tuttavuuksille.


Totuus tosin on, että kyllä noiden SATC-jaksojen viimeaikainen katselu on vakuuttanut tuollaisen korun hankkimiseen entisestään. Vielä lukioaikoina sarja oli vain hauska parodia millaista elämä reilu kolmekymppisenä sinkkuna voisi olla... ja noh, enää ei tarvita kuin muutama vuosi lisää ja tällä menolla siitä tulee omaa todellisuuttani :D Joskin tosin en ehkä päädy valitsemaan tuota perinteistä Carrie-korua viimeisen kirjaimen heitolla, koska se helposti ulkomailla voitaisiin käsittää O:ksi, vai mitä olette mieltä? En nimittäin millään jaksaisi enää yhtään vääntöä nimeni kirjoitusasusta...


1-2014-09-016

Listalla oli kyllä muutama muukin pienempi juttu, mutta nämä nyt ehkä ne kalleimmat ja pohdituimmat. Ja mikä hyöty listata ne tänne? No vielä kertaalleen voin miettiä tarvitsenko näitä kuitenkaan..? No tarvitsen. Ja haluan. Ja myönnettäköön, että osa on jo hankittu... :)

12 September 2014

Sporty spice

 Joka blogin perustäytettä, shoppailujen esittelyä! Eipä ole hetkeen tullut sitäkään tehtyä ihan hyvästä syystä. Enpä ole juuri shoppaillut. Paitsi kesällä, koska en voinut vastustaa muutamaa liian hyvää tarjousta, jotka kohdalle osuivat...


1-IMG_8604

Pitkähihaisessa treenaamisesta voidaan olla montaa mieltä, mutta itse suosin pitkähihaista paitaa tenniksen ja sulkiksen parissa etenkin talvisin. Jotenkin tuntuu, ettei ainakaan Hollannissa ole halleissa minkäänlaista lämmitystä, joten edellinen Niken pitkähihainen dri-fit oli todella kovassa käytössä. Kyseessä on itseasiassa juoksupaita, ja edellinen on kestänyt kulutusta ja pesua jo useamman vuoden. Olin tässä vaiheessa miettinyt värillistä versiota, mutta niitä sovitellessa tulin toisiin aatoksiin. Hameessa värit on jees, mutta paidoissa suosin kyllä mustaa, joten päädyin ostamaan pari kappaletta noita varastoon, kun Intersportissa kohdalle osuivat. Yleensä paidan hinta on hieman vajaa 40e, mutta nuo sattuivat olemaan tarjouksessa 29e ja lisäksi kyseisen viikonlopun aikana sai vielä kaikista tarjoustuotteistakin -25% pois. Melkeenpä siis puoleenhintaan lähtivät, joten ei tarvinnut kauaa miettiä noihin "sijoittamista" :)


1-IMG_8605

Sijoittaminen ei ehkä noissa paidoissa ole se oikea sana, kun hintaa jäi hieman reilu parikymppiä kappaleelle, mutta seuraavan ostoksen suhteen puhun todellakin sijoittamisesta. Erilaisia urheiluliivejä riittää joka lähtöön, mutta hyviin törmää aika harvoin, etenkin jos rintavarustusta on toivottua enemmän. Shock Absorbereita olen blogissa hehkuttanut ennenkin ja kyseisen merkin tukevien juoksuliivien (sopivat täydellisesti muihinkin liikkuviin lajeihin, kuten esim. tennikseen) hinnat liikkuvat 50-80e välillä kaupasta riippuen. Intersportissa nuo on ollut mielestäni melkeen aina sen about 55e ja Sokoksessa näytti olevan samaa luokkaa. Kokovalikoima tosin saattaa joskus olla puutteellinen, mutta esim. messujen SA:n ständillä olen tehnyt hyviä löytöjä samoihin hintoihin. Tällä kertaa tosin tuolla Intersportin extra-alella hinta tippui neljäänkymppiin, joka ei ole mitään noin hyvistä urheiluliiveistä! Suosittelen ehdottomasti hankkimaan, jos sellaiset kaapista puuttuu.


1-IMG_8603

Ja jos aletuotteista puhutaan, niin valkoiset kangaskengät oli todellakin sellaiset, viidellä eurolla irtosivat Anttilan alelaarista :p Alunperin ostin yhdet Hennesiltä, mutta niistä hajosi sisäpohjat päivässä, joten reklamoinniksi meni. Nämä on kestäneet erittäin kiitettävästi koko alkusyksyn, vaikka aika likaiset jo ovatkin. Tetén jättämän tassunjäljen olen tosin antanut olla toisessa ihan tarkoituksella, mutta kukapa noiden puhtaana olettaisikaan pysyvän...


1-IMG_8601

Niin ja tuli sitä pitkästä aikaa nettitilauskin tehtyä. Otin viime maaliskuussa Tukholmassa kuvan näistä kengistä, kun etsittiin Sannalle värikkäitä lenkkareita. Kierrettiin todella monta kauppaa ja tulin siihen tulokseen, että jos sellaiset joskus itselleni ostan, ne on nämä. Värikkäät, mutta mustat. Kirkkaat, mutta kuitenkin neutraalit. Tosin kesällä niitä netistä etsiessä en enää löytänyt kokoja mistään, kunnes lopulta Zalandolla tärppäsi. Ja siinä ne nyt on, Nike Free 5 fit 4. Ei juoksukengät vaan salitossut, tosin kai noilla nyt ulkonakin voi mennä tarvittaessa. Mietin tosin, että juoksukengät olisi kätevämmät, mutta toisaalta sellaiset mulla on ja ainut aukko on ollut nimenomaan tuollaisissa jumppakengissä. Mutta jotenkin kyllä houkuttaisi käyttää noita ihan arkenakin... ei kai se liian huono ole? Mikä se suurin ero edes on juoksukenkiin, pohjan tukevuus ja iskunvaimennus vai mikä?


1-IMG_8600

Noh näiden jälkeen voi varmaan todeta, ettei ainakaan tarvitse vältellä urheilua välinevajauksen takia. Itseasiassa nyt kun vihdoin opintotuet tulee, pääsen maksamaan tuon salikortinkin taas ensi vuodelle tenniksen ohessa :)


1-IMG_8606

Ainiin ja nyt on hyvä myöntää, että tein kesällä listaa jutuista, jotka saan itselleni hankkia, jos saan tentit läpi ja onnistun pääsemään maisterivuodelle :D Tässä vaiheessa on sanottava, että listasta tuli vähän turhan pitkä, sillä mitä enemmän lukiessa tuskailin, sitä mukaa lisäsin listalle materialistisia himotuksia. Yhden jutun jo hankinkin, yksi on tilauksessa ja yksi ostos pitäisi käydä tekemässä sovituksen kanssa, mutta sitä varten pitää liikkua johonkin kaupunkiin, jossa tarvittava kauppa sijaitsee. Ehkä voisin nämäkin turhakkeet ottaa täällä esittelyyn myöhemmin... :)

10 September 2014

Järjestelyitä

Tyhjensin kamerasta muutamia kuvia ja nämä tulivat vastaan. Kuvat on otettu Tetén ensimmäisinä päivinä ja kyllä näyttää tyttö pieneltä. Voi että. Tällä hetkellä lapsi on siskon huostassa Helsingissä ja kun noita kuvia tulee puhelimeen päivä jos toinenkin, onhan sitä pientä ikävä. Tosin tänä syksynä se ikävä on erilaista. Viliä ikävöidessä viime syksynä siinä mukana oli koko ajan pelko menetyksestä. Mitä jos en ehdikään ajoissa? Ensimmäisellä lomalla ehdin, toisella en.


Nyt se ikävä on onnellista ikävää. Sellaista, että tietää toisella asioiden olevan hyvin. Tietää, että kaiken mennessä kuten pitääkin, tytöllä on vuosia reippaasti moninkertaisesti edessä mitä takana, ja saadaan viettää ne yhdessä. Ja jos kaikki menee asioiden järjestelyiden kanssa hyvin, toivon hakevani pikkuisen tänne vielä reilun kuukauden sisään.


1-IMG_8547 1-IMG_8550

Olen tässä viimeisimpien päivien aikana meinannut lopullisesti turhautua koko asunnon hakuun, kun tuntuu, ettei missään sallita koiria. Lisäksi olen huomannut, että hollantilaisilla on joku hassu käsitys siitä, minkä kokoisessa asunnossa koiraa voi pitää. Sain mm. aamulla puhelun yhdestä firmasta, että ensinnäkään heidän yksiöissään ei ole lemmikit sallittuja, ja toiseksi, yksiö on muutenkin liian pieni koiralle. Että niin mitä on? Kyselin siis sellaisen 29 neliöisen studion perään...


Vilin kanssa asuttiin pari vuotta helposti alle 25 neliöisessä kämpässä ja jos nyt miettii, niin siinä missä Vili, nyt myös Teté viettää suurimman osan ajastaan vapaaehtoisesti äidin asunnon pienimmässä, ehkä about 6 neliön huoneessa. Eikö Hollannissa tunneta koirien lenkittämistä?! Siitähän se niiden liikunta koostuu, mistä lähtien se on ollut asunnon tai huoneen koosta kiinni?! Sisäkissojen kohdalla asian toisaalta ymmärtäisinkin, koska niiden ainut elinympäristö on se asunto, mutta koirat nyt on muutenkin kissoja enemmän ihmis- eikä ympäristösidonnaisia. Ja tosiaan kun en ole muuttamassa minkään hevosen kanssa, vaan painotin aika useaan kertaan Tetén olevan keskivertokissaa pienempi.


1-IMG_8555 1-IMG_8562

Tänään sain kuitenkin päivällä toiveikkaan viestin nykyiseltä vuokranantajaltani. Tänne takaisin tullessani hän tuli kovasti pahoittelemaan, ettei saanut tämän opiskelijakompleksin omistajan päätä käännettyä koirani suhteen, joten hän halusi ehdottomasti auttaa asunnonhaussa ja käyttää kontaktejaan. Noh, nyt se oli sitten vissiin maksanut vaivan, sillä jonkun välitysfirman edustaja oli tiedustellut tätä koira-asiaa vapaiden huoneiden tarjoajilta, ja sieltäpä löytyi yksi. Huone itsessään ei ole kymmentä neliötä isompi, mutta asunnossa on myös yhteiset tilat ja tosiaan tämä omistaja on valmis joustamaan koira-asiassa. Eli niin, ehkä siinä sitten tarvittiin vain ne oman vuokranantajan suositukset päälle, että oikeasti voi vakuuttaa ulkomaalaisena olevansa hyvä vuokralainen, paha mennä sanomaan.


Joka tapauksessa huomenna menen huonetta katsomaan, joten pitäkää sormet ristissä, että se on ihan ok. Sijainti on ainakin parempi nykyiseen verrattuna koulun ja tennishallin suhteen. Juna-asemakin on lähempänä, mutta keskustaan on aikalailla saman pituinen matka. Omasta kylppäristä joutuu luopumaan, mutta toisaalta vuokrassa säästäisi miltei 130e kuukaudessa ja saa pitää oman koiran kainalossa. Aika hyvä diili ainakin näin paperilla. Katsotaan mitä huominen tuo.


1-IMG_8559

Nyt kuitenkin nukkumaan, huomenna on aamulla parin tunnin sijaan tuplaluento aiheesta Leisure, Creativity & Space ja sitä ennen sovittiin, että napataan Ramonan kanssa aseman uudesta Starbucksista iiiiisot latet mukaan. Tännekin tuli vihdoinkin kyseinen kahvila, nyt voin vihdoin myöntää Bredan kaupungiksi ;)

3 September 2014

Random stuff

Voi ei, olin ihan kokonaan unohtanut tällaisen kasan epämääräisiä kuvia yhteen luonnokseen. Otsikointikin oli kohdallaan, koska sitä tämä nimenomaan on, iso kasa kuvia, joilla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Kuvaa toisaalta aika hyvin tuota kulunutta kesäkuuta, kun kaikki oli enemmän tai vähemmän hajallaan, eikä seuraavasta syksystä minkäänlaista varmuutta...


1-IMG_6775

Kahvia, sitä kului paljon silloin tenttien aikaan ja kuluu edelleenkin. Koska en omista kahvinkeitintä, olen joutunut turvautumaan murukahveihin ja pitkään kulutin Nescafen sitä perus kultaista versiota. Sitten ostin riskillä kokeiluun tämän Espresso-version, koska pulverimainen olemus kiehtoi kovasti, vaikka hinta oli lähes sama tuplasti isomman tavallisen murukahvin rinnalla. Enpä ole katunut, aivan mielettömän hyvää kahvia ollakseen purkista! Itsehän teen tuosta ihan reippaan 2/3 kupillisen, jonka jälkeen loput täytän maidolla. Erityisesti tykkään käyttää tässä kahvissa sitä kaupoissa lämpimässä säilytettävää pidempään säilyvää maitoa (miten se sitten eroaakaan jääkaapissa olevasta maidosta?) ja ihan oikeasti on hyvää! Suosittelen kokeilemaan, jos "maito kahvilla" maistuu, sillä tuosta saa todella kivat kotitekoiset latet väännettyä :)  Tuota myydään myös Suomessa, mutta täällä kun hinta on sen vajaa viisi euroa, Suomessa saa pulittaa tuplat :/


1-IMG_6803

Paikallinen korvapuustin korvike. Se on niinkuin meidän korvapuustit, paitsi että se sisuksen mömmö on erittäin epäkätevästi tuossa päällä ja syöminen on hemmetin tahmeaa. Ihan ok makuista, ehkä hieman limaista. Ei voita korvapuusteja, mutta toimii korvikkeena hetkellisesti ainakin.


1-IMG_6804

Mansikoita. Niitä tuli alkukesästä syötyä ja paljon.

1-IMG_6808

Chia-siemenet!! Tällaiselle kaiken maailman vatsaongelmien kanssa kamppailevalle aivan täydellinen löytö! Sisältää paljon proteiinia, hyviä rasvoja sekä kuitua. Siemenet kerää itseensä kymmenenkertaisesti nestettä, joten ihan pelkälteen noita ei kannata kovin suuria määriä vetää, mutta veteen hyytelöitettynä toimii kaikessa. Itse tosin heitän noita löysän smoothien sekaan ihan tuollaisenaankin ja toimii hyvin. Niin ja mikä parasta, nuo ei maistu miltään minkään ruuan joukossa :) Jälleen kerran nämäkin on Suomessa aika kovissa hinnoissa, mutta Hollannin Kruidvatista tuollainen isompi pussi irtosi about neljällä eurolla.


1-IMG_6838

Kesällä tuli näköjään kynttilöitäkin poltettua, vaikka mielestäni ne kuuluvatkin vahvasti syksyyn...


1-IMG_6862

Päikkärit tenttilukemisten välissä... Rakastan tuota unimaskia yli kaiken. Todella kätevä niin päiväunilla kuin yöaikaan katulampun paistaessa ikkunasta sisään.


1-IMG_6869

Jonkun tentin alkaminen... Olisikohan ollut 'leisure & urban development' istumapaikasta päätellen. Kolmen tunnin tentti ja eväänä kahvia ja vettä, hyvin riitti :)


1-IMG_6878

Kulmakarvojen värjäystä...


1-IMG_6885

Tilastotieteiden opiskelua. Nyt alkoi tekemään ihan hulluna mieli tuota jäätelöä... Täällä on muuten yleisesti ottaen esim. juuri AH:n omat tuotteet todella hyviä. Mm. nuo jäätelöt mielestäni peittoavat B&J:n vastaavat purkit heittämällä. Toisaalta en ole koskaan ollut liian makeiden jäätelöiden ystävä, joten sekin saattaa olla syynä.


1-IMG_6890

Keväällä tuli käytyä solkussakin muutaman kerran... En tiedä missä vika, mutta ekalla kerralla tuo kuvan voide toimi ihan ok, mutta toisella kerralla sain siitä ihan tuhottoman allergisen reaktion! Ja minä kun en ikinä saa allergisia reaktioita!!! Joka tapauksessa tuo muutti ihoni polttavan punaiseksi muutamassa sekunnissa joka puolelta mihin sitä ehdin levittää... hyi että.


1-IMG_6895

Tenttistressin lievitystä. Muutamaan kertaan tuli kyllä keväällä istuttua tuolla kaverin parvekkeella valkkaria siemaillen...


1-IMG_6913

Ja taas sitä tenttiin lukemista. Vaatetuskin sen mukainen, joku iso t-paita ja pitkät sukat, jalat kun tuppaa palelemaan aina! Täytyykin kaivaa nuo taas esille, toimii syksyllä muutenkin kuin kotona :) Niin ja nuo sukat taitaa olla Hennesin valikoimasta, sieltä saa parhaimmat.


1-IMG_6930

Ah voi ei, tämä kuva. Löysin vaatekaappeja siistiessä pinojen alta tämän mekon ja se oli ihan Vilin karvoissa! Itkuhan siinä tuli. Mekko on peräisin siskolta ja siinä on edelleen laput kiinni, koska tunnen itseni tuossa joka kerta ihan tuhannen turvonneeksi. Joka tapauksessa nyt en edes raaski mekkoa pukea, koska en halua ottaa noita karvoja pois! Vilissä oli se ihana puoli, että tiesi tasan tarkkaan omistavansa koiran, kun sitä aluskarvaa oli kaikkialla aina, suloinen pieni. Tetéllä tuo aluskarva puuttuu, joten sitä ei sitten samalla tavalla irtoakaan, joka on tavallaan ehkä myös ihan kätevää. Mielestäni tosin koiran omistamiseen kuuluu ne karvat... että onkin Viliä ikävä.


1-IMG_6971

Tenttien jälkeen tuli myös hengattua Marliesin uudella kämpällä seinien maalaushommissa. Vuokrakämppä, mutta edellisen asukas oli hollantilaiseen tyyliin vienyt lattiat mennessään... outo systeemi.


1-IMG_6975

Mmm... tämä taisi olla se ensimmäinen Hollanti-Espanja peli-ilta.

1-IMG_6976

Seurana Sanna.

1-IMG_6979

... ja ruokana vuohenjuustosalaattia. Olen niin tylsä ravintolaruokailija, kun tilaus on aina hyvin pitkälle sama.

1-IMG_6997-001

Tämän kuvan lähetin Marliesille, kun jouduin odottelemaan oven takana myöhässä olevaan neitiä... jälleen siis remppa-avuksi menossa.


1-IMG_7041

Ramonan ja sen kämppiksen luona joku niistä viimeisistä illoista, kun vaan hengattiin ja odoteltiin tenttituloksia.

1-IMG_7044

Tässä olen pyöräilemässä keskustaan ja oli vaan pakko ottaa kuva, niin hollantilaista kuin vain olla ja voi. Olikohan se muuttamassa?


1-IMG_7045

Niin ja olihan täällä tenniskisatkin!

1-IMG_7046

1-IMG_7047

1-IMG_7048-001

Ei mikään iso ruuhka karsinnoissa...

1-IMG_7111

Niin nämä huulirasvathan oli silloin alkukesästä isompikin hitti ja tuli niitä itsekin muutama ostettua. Ihan jees, mutta pakko kyllä sanoa, ettei ihan hypetyksen arvoisia.


1-IMG_7113

Poppareita.

1-IMG_7119

Ja tennispallo purkkaa!!! En ikinä syö sokeripurkkaa, mutta oli pakko ottaa kuva, kun näin noita siellä karkkilaarissa. Vähänkö näyttää kivoilta! :D


1-IMG_7240

Wine o'clock tennisturnauksen yhteydessä...

1-IMG_7242

Nyt oli jo pääsarjan matsi kyseessä, vieläpä välieriä, mutta hiljaista oli.

1-IMG_7243

Hup Holland Hamsters. Sain kerättyä ehkä 12 niistä 23:sta...

1-IMG_7280

Ja kerta kiellon päälle. Tämä oli kyllä ihan ruokailun yhteydessä nautittu lasillinen, joskin noista lasien kokoeroista voidaan aina keskustella...


--


Että sellainen otos viime kesäkuun tienoilta. Miten tuostakin tuntuu olevan niin pitkä aika? Jotenkin se aika vaan mateli sen koko kuukauden, kun tenttejä oli niin paljon ja se tulosten odottelu oli yhtä tuskaa. Noh, joka tapauksessa siitä selvittiin ja tässä sitä ollaan, maisteriopinnoissa. Voin vaan kertoa, että syksy näyttää ihan hemmetin kiireiseltä.


Mietin, että kiinnostaako teitä vielä lukea erillistä postausta tänne kouluun hakemisesta, lähinnä siis siitä prosessista ja koko premaster-vuodesta ylipäätään? Joskus jotain toivetta sain liittyen siihen, mitä kaikkea pitää muistaa ja ottaa huomioon, niin mietin, että ehkä näin vuoden verran viisastuneena osaisin ehkä jotain jo sanoakin :)