If it's meant to be, it will find its way - Room-hunting in Breda

Otsikon lause on oikeastaan jo muodostunut mantraksi itselleni. Viime keväästä asti koko ajan jokin asia on ollut epävarmaa, roikkuvat tentit toi stressiä, koulun jatkuminen oli epävarmaa ja sitä myöten asuntoasiat toivat myös oman hankaluuden. Tähän päälle päätös hankkia rescue-koira silläkin riskillä, ettei kaikki menekään ihan putkeen koiran sopeutumisen tai omien suunnitelmien kanssa, oli kyllä aikamoinen kasa asioita yhdellä kertaa mietittäväksi. Olen kuitenkin aina kuulunut niihin stressittömiin ihmisiin. En kuluta turhaa energiaa asioiden jatkuvaan murehtimiseen ja tulevaisuuden pelkäämiseen, koska yleensä asioilla on tapana järjestyä, ja uskon vahvasti, että kaikella on lopulta tarkoituksensa. Myönnän kyllä, että sen vikan tentin ollessa parin päivän päässä, aloin hetkellisesti tajuamaan kuinka hemmetin paljon ylimääräistä duunia epäonnistuminen tulee tuottamaan, ja silloin voin myöntää stressanneeni sen muutaman päivän. Tentti kuitenkin meni läpi ja maisterivuodelle päästiin.

Seuraava ongelma oli uuden asunnon hankkiminen, koska vanhaan ei kaikista yrityksistäni huolimatta herunut lupaa lemmikille. Ehkä tälläkin oli joku tarkoitus? Syyskuussa alakertaan on muuttanut hemmetin meluisia naapureita ja olen muutamaan kertaan kironnut oikein toden teolla, kun tuntuu, ettei edes omia ajatuksiaan kuule. Lisäksi sama jengi tupakoi ikkunani alla, ja jos ilta on yhtään rauhallisempi ilman näitä häiriötekijöitä, siitä osaa nauttia myös joku aasialainen jamppa treenaten laulutaitojaan samalla paikalla. Vaikka olenkin tykännyt periaatteessa asua nykyisessä huoneessa, on se aika pieni ja kokoonsa nähden vuokrakin on korkea. Lisäksi etelään päin olevat ikkunat tuovat sisään kaiken lämmön ja kesäisin tämä on todellinen sauna. Miettien näitä aspekteja, ei tämä ehkä muutenkaan olisi ollut se ideaalein vaihtoehto koiran kanssa. Kämpän etsiminen Bredassa ei kuitenkaan ole sieltä helpoimmasta päästä, kuten asiaa muutama postaus takaperin teille valotinkin. Kävin katsomassa sitä tarjottua huonetta tuolloin, ja koska se oli siihen mennessä ainut toivon pilkahdus koiramyönteisestä vuokranantajasta, meinasin todellakin masentua tilanteesta. Huone oli ihan kamala. Kymmenen neliötä asunnon aurinkoisella puolella ja muut todella ahtaat tilat jaettu neljän muun kämppiksen kanssa. Lisäksi kommentti "ikkunasta voi halutessaan kiivetä tuohon partsille" oli kyllä aika hämmentävä. Enpä ottanut huonetta vastaan, yllätys.

Kaiken lisäksihän Hollannissa on se ikävä puoli, että vuokralaiset maksavat täällä kaikki ylimääräiset kulut mitä vuokrasopimuksen yhteydessä tulee. Todella monet vuokranantajat käyttävät erilaisia välitysfirmoja, ja se ei todellakaan ole halpaa lystiä. Esimerkkinä juurikin tuon ehkä ainoan edes hieman lemmikkeihin myönteisesti suhtautuvan välittäjän kulut:

"If you have chosen your favourite appartment/studio and you definitely want to rent, you pay our agency a fee. The fee will be one month fully rent (excl.21% VAT). After we will make the rental-agreement, the costs will be € 125,00 (excl.21% VAT)."

Siitä voi sitten jokainen laskea mitä esim. 500e yksiön lisäkuluiksi tulee. Ja tuossa ei tosiaan ole kysymys mistään vuokravakuudesta vaan ihan vaan välityspalkkiosta, joka on siis täysin ilmaa. 500 euron vuokralla välityspalkkio + sopimuskulut olisi siis about sellaiset about 750e pyöristettynä verot mukaan lukien. Tähän vielä päälle ensimmäisen kuun vuokra ja takuuvuokra 1000e, niin siinä ei sitten tarvitsekaan hetkeen opiskelijan ruokaa miettiä :D

Erilaisten välitysfirmojen lisäksi on tietysti facebookissa muutamia sivuja, joilla opiskelijat voi ilmoittaa huoneitaan vuokralle. Facebookissa lysti on luonnollisesti edullisinta, koska siitä ei tule kuluja kummallekaan osapuolelle (riippuen tietenkin vuokrasopimuksesta), mutta siellä niitä asunnonetsijöitäkin riittää pilvin pimein. Etenkin Bredassa tilanne on todella inhottava, sillä kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa lainkaan, mikä antaa myös vuokranantajille mahdollisuuden ylläpitää kohtuuttomia vuokria, kun ottaa huomioon, että kyse ei ole mistään Amsterdamista ja silti pienestä huoneesta jaetussa kämpässä joutuu maksamaan helposti sen 400e.

Välitysfirmoja ja liiallista kysyntää kaihtaville on kuitenkin muitakin kanavia etsiä sitä huonetta, onneksi. Hollantilainen versio meidän Tori.fi:lle on Markplaats, jossa ihmiset myyvät kaikkea mahdollista kukkaruukuista asuntoihin. Sieltä löytyy siis myös välillä jopa vuokrattavia kohteita. Monet näistä ilmoituksista kuitenkin johtavat usein Kamernettiin, joka on maksullinen, mutta suhteessa välitysfirmoihin, kohtuuhintainen palvelu. Kyseinen sivusto on vuokranantajille ilmainen, mutta asunnon etsijöille maksullinen (ylläri). Palvelussa voi selailla asuntoja ilmaiseksi, mutta ilmoitusten kontaktointi vaatiikin sitten jo sen maksullisen tilin. Kahden viikon käyttöoikeus palveluun maksaa 19e. Jos käy hyvä tuuri, se maksaa itsensä takaisin, mutta mitään takeitahan ei asunnon löytämisestä ole.

Itse mietin todella pitään viitsinkö riskiä ottaa, mutta kuunvaihteen läheneminen painosti ratkaisun tekemiseen. Etsin liudan potentiaalisia ilmoituksia, ja kontaktoin tuon 19e maksamisen jälkeen noin viittätoista eri ilmoittajaa. Bredassa ei oikeastaan ollut yhtäkään huonetta suoranaisesti merkinnällä "pets: yes", mutta otin riskin noiden "not important"-ilmojen kanssa, ja se kannatti. Sain muistaakseeni yhteensä neljä vastausta. Kolme kieltävää, ja yhden kutsun näyttöön, joka sekin vielä vahvalla "i think it is possible. someone else also has a dog. But you have to ask the house boss. he will be there too!.. See you on thursday"-lisäyksellä.

Sormet ristissä parasta toivoen ja pahinta peläten pyöräilin torstai-iltana tuonne näyttöön, ja kuten epäilinkin, en ollut ainut. Olin ensimmäisenä paikalla ja omistaja esitteli paikat läpi - asunto oli ihan huippu! Periaatteessa diiliin kuului koko toinen kerros, jossa kahdesta huoneesta koostuu oma varsinainen asuintila ja lisäksi vain omassa käytössä on kerroksen kylppäri sekä alakerrassa sijaitseva vessa.  Yläkerran aula sekä keittiö on tavallaan jaettuja, mutta muut vuokralaiset niitä ei juurikaan käytä. Niin ja se vuokra on 15e tätä nykyistä kämppää kalliimpi, 495e sisältäen kaiken, sähkön, veden netin jne. Tietenkään en ollut näytössä yksin, vaan sinne oli kutsuttu myös pari muuta potentiaalisella profiililla varustettua vuokralaisehdokasta. Toisena paikalle tullut tyttö epäröi kuitenkin vuokran suuruutta ja päätti antaa asian olla. Kolmas tyttö oli asunnosta todella kiinnostunut, mutta ei kuitenkaan pystynyt päätöstä heti tekemään. Ja tämähän oli omalla kohdallani se onni, sillä omistaja oli valmis joustamaan koirassa, kunhan se on hiljainen eikä häiritse naapureita, ja niin, SAIN KÄMPÄN!!!

Vuokrasopparin kävin kirjoittamassa tänään ja avaimet haen huomenna. Muutto onkin sitten sunnuntaina! Ihan mieletön tuuri kyllä homman kanssa, ei voi muuta sanoa, sillä kun noita Kamernetin ilmoituksia on selaillut, se tarjonta koiran kanssa pientä asuntoa etsivällä on todella epätoivoinen. On siis sanottava, että olin todellakin aivan hemmetin onnekas! Lisäksi tämänhetkinen ihana vuokranantaja sanoi jo viime kuun lopulla, että voin muuttaa pois juuri silloin kun haluan ilman mitään irtisanomisaikaa, koska hän ymmärtää täysin tuon koiraongelman. Ongelmahan oli nimenomaan tämän opiskelijakompleksin omistaja, ei varsinainen vuokrasopimuksista huolehtiva ihminen, mutta tosiaan jälkimmäinen oli siis kaikella tapaa koiraihmisiä ja sen ensimmäisen näytönkin järkkäsi ja halusi kaikella tapaa auttaa sopivan asunnon löytymisessä.

Joka tapauksessa tällä kertaa oma aktiivisuus ja kahdenkympin riski maksoi takaisin. Ja parastahan tässä on se, ettei tuossa kämpässä tarvitse maksaa mitään muuta kuin yhden kuun takuuvuokra extrana ja sekin tulee takaisin sitten joskus, kun siitä pois muutan. Esim. tässä nykyisessä kämpässähän jouduin maksamaan sen 550e ylimääräistä välityspalkkiona, mutta kuten aikaisemmin todettu, se on enemmän kuin yleistä täällä. Oikeastaan on todella hankala edes yrittää asuntoa etsiä Suomesta käsin ilman välittäjää, koska noissa Kamernetin suorissa ilmoituksissa se asunnon katsominen ja paikallaolo on välttämätöntä. Tuskinpa olisin asuntoa saanut ilman sitä tarinointia ja vakuuttelua Tetén sisäsiisteydestä :D

Kaikella tapaa on kyllä tämä syksy tähän mennessä mennyt paremmin kuin hyvin, koska kaikki asiat on lopulta vaan loksahtaneet paikalleen juuri niinkuin pitikin. Maisterivuosi alkoi, sain Kelalta opintotuet ilman sen kummempaa vääntöä (...viime vuodellehan niitä ei herunut) ja nyt sain vielä tämän kämpänkin ihan täydelliseen aikaan! Ehdin juuri ennen syyslomaa muuttaa ja laittaa paikat kuntoon (mm. hankkia yläkerran puolelle portaikkoon turvaverkon ja kaiteen Tetéä varten) ennenkuin lähden Suomeen lasta hakemaan :) Lennot varasin tänään ja sain ne vielä ihan kohtuulliseen hintaankin. Lisäksi paluumatkalle ei ollut ongelmaa koiran suhteen ja sekin on nyt etukäteen sitten maksettu.

Sitähän sanotaan, että...

"Everythin in life is temporary. So if things are going good, enjoy it because it won't last forever. And if things are going bad, don't worry. It can't last forever either."

Allekirjoitan tuon mietteen täysin. Viime syksy ei ollut millään muotoa helppo, kaikki se suru ja Vilin poismenon tuoma masentunut fiilis kesti kuukausia. Oikeastaan mikään ei kiinnostanut ja yleisti ottaen asioista iloitseminen oli todella pinnallista. Kevään tuomat tenttituskailut ja kaikki se epävarmuus tulevasta ruokki entisestään fiilistä siitä, että näinköhän tämä tästä mihinkään menee. No menihän se. Nyt tuntuu, että asiat tosiaan sujuu juuri niinkuin olin toivonutkin ja todella iloitsen siitä täysillä, niin kauan kuin sitä iloa vaan kestää :)

Niin ja tuo viimeinen kuva... Tänään kotiin pyöräillessä sain oikein kunnon sadekuuron niskaani, ettei meinannut eteensä nähdä, kun silmät oli niin täynnä vettä. Jostain syystä en kuitenkaan ollut lähellekään niin ärsyyntynyt asiasta mitä ehkä normaalisti olisin ollut (vaikka kuva ehkä muuta kertookin). Ehkä se on koiranomistajien juttu, mutta ette voi edes kuvitella kuinka onnellinen olen tietäessäni, että vajaan kolmen viikon päästä halailen jo pientä karvapalloa, ja kaiken lisäksi saan tuoda sen tullessani Hollantiin. Olisin viime vuonna antanut mitä vaan samasta tilanteesta Vilin kanssa, ei epäilystäkään.

Postaus venähti taas hurjan pitkäksi, mutta olipahan kerrottavaa. Että jos joku on kämppää täältä päin hakemassa erityisesti koiran kanssa, niin varautukaa, ei tule olemaan helppoa, edullisuudesta puhumattakaan. Itselläni kävi kyllä todella tuuri, sitä ei voi kylliksi hehkuttaa! :)