On my list...

Koska viime vuosi meni tuettomien opiskeluiden myötä todella tiukalla budjetilla, vikoihin tentteihin lukeminen oli huomattavasti tehokkaampaa pienellä motivaattorilla. Tai itseasiassa useammallakin motivaattorilla, sillä lukemisten takkuillessa tai jonkun kivan jutun osuessa kohdalle, lisäsin sen listalle. Mitään ei osteta vasta kuin palkinnoksi maisterivuodelle pääsemisen kunniaksi!

Listan kärkipäässä oli uudet nahkasaappaat. Itseasiassa täydelliset yksilöt on olleet hakusessa jo parin vuoden ajan ja viime syksynä lähiten täydellistä osui Massimo Duttin yksilöt, jotka kuitenkin tuolloin tuntuivat liian kalliilta ja ajattelin, että varmaan löydän vastaavat ja vielä paremmat jostain jopa edullisemmin... tai sitten ostan sovittamani, kunhan alet alkavat. Noh, ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Mitkään saappaat eivät päässeet lähellekään MD:n saappaita, ja tietenkin lopulta alen alkaessa ne oli myyty samantien loppuun, ja se odottamani alekin oli lopulta ihan naurettavan pieni. Siispä päätin, että tänä vuonna olen ajoissa asian suhteen ja suuntaan suoraan Massimo Duttille syksyn kokoelman sinne rantauduttua.

Se mitä noissa saappaissa erityisesti rakastan (ja mikä tuntui mahdottomalta löytää muualta) oli tuo varren leikkaus. Omat raajani eivät ole sitä sirointa mallia ainakaan reisien ja pohkeiden osalta, joten olen pyrkinyt välttelemään liian tiukkoja saappaita ja liian suorasti katkeavaa vartta. Se, että saapas on hieman väljempi ja sen varren ulkoreuna on hieman sisäreunaa korkeampi, katkaisee jalan viistosti ja siten luo optisen harhan sirommista sääristä. Kireiden ja suorareunaisten saappaiden kirous taas on, että ne saa jalat näyttämään paksuilta ja pötköiltä, erityisesti jos varsi on yhtään lyhyempi. Massimo Duttin saappaat on tässä mielessä kaikkea sitä mitä etsin, tyylikkäitä, tarpeeksi väljiä ja varren muoto on täydellinen. Lisäksi laatu on todella kohdallaan, eikä 195e hyvistä nahkasaappaista loppujen lopuksi ole lainkaan liikaa.

Toisena listalla oli Ray Banin siniharmaat aviatorit. Parin kesän verran on kovasti ollut pinnalla peilipintaiset ja värikkäät aurinkolasit ja jollain tapaa olen itsekin hautonut ajatusta hieman erikoisemman värisisistä yksilöistä. Kuitenkin uskon, että trendi on osittain ohimenevä, en halua tuhlata kovin paljoa laseihin, joiden käyttöaika jää mahdollisesti kovin lyhyeksi. Sen reilu vuoden verran ajatusta pyöritellessä ja erilaisia RayBaneja sovitellessa päädyin harmaansiniseen linssiin, joka tietyissä kulmissa katsottuna heijastaa jopa pikkuisen turkoosin. Sininen sopii vaalealle hyvin ja väri on neutraali. Omistan jo ennestään aurinkolasit ruskeilla ja mustilla linsseillä, joten nämä on vaaleudessaan hyvinkin erilaiset ja sopivat käyttää myös pilvisemmällä säällä.

Kyseiset lasit saa netistä tai lentokentältä siihen n. 120e hintaan, ja ehkä jollekin on hassua, että pohdin näinkin paljon lasien hankintaa, mutta kuluneen vuoden aikana (ja hollantilaisen pihiyden pikkuhiljaa tarttuessa) olen todella paljon tarkempi mihin rahani laitan. Siksipä siis erittäin pitkään haudottu ostos tämäkin, ja paikkansa listalla ansainnut.

Kolmantena listalle päätyi ehkä se vähiten aikaa tosissaan pohdittu ostos, nimittäin omalla nimellä varustettu riipus. Omistan yhden omalla nimellä varustetun hopeisen korun, jonka olen joskus lapsena saanut, mutta kultaisten korujen suosijana se on aikoinaan jäänyt todella vähälle käytölle. Ja toisaalta, ehkä nimikorut oli enemmän sitä kultaista 90-lukua, mutta noh, Carrien piikkiin voi laittaa niiden jonkinlaisen suosion vielä tänäkin päivänä. Näitä korujahan saa kullattuna ihan kohtuu hintaan n. 50e pintaan, mutta itse haluan korun koko kultaisena, joka nostaakin sen hinnan sitten reippaasti yli sataseen. Joka tapauksessa uskon sen saavan paljon käyttöä, etenkin täällä Hollannissa, sillä olen nyt saanut aikalailla tarpeekseni nimeni tavaamisesta kaikille uusille tuttavuuksille.

Totuus tosin on, että kyllä noiden SATC-jaksojen viimeaikainen katselu on vakuuttanut tuollaisen korun hankkimiseen entisestään. Vielä lukioaikoina sarja oli vain hauska parodia millaista elämä reilu kolmekymppisenä sinkkuna voisi olla... ja noh, enää ei tarvita kuin muutama vuosi lisää ja tällä menolla siitä tulee omaa todellisuuttani :D Joskin tosin en ehkä päädy valitsemaan tuota perinteistä Carrie-korua viimeisen kirjaimen heitolla, koska se helposti ulkomailla voitaisiin käsittää O:ksi, vai mitä olette mieltä? En nimittäin millään jaksaisi enää yhtään vääntöä nimeni kirjoitusasusta...

Listalla oli kyllä muutama muukin pienempi juttu, mutta nämä nyt ehkä ne kalleimmat ja pohdituimmat. Ja mikä hyöty listata ne tänne? No vielä kertaalleen voin miettiä tarvitsenko näitä kuitenkaan..? No tarvitsen. Ja haluan. Ja myönnettäköön, että osa on jo hankittu... :)