Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

2015

Kuva
Viime vuonna tämä jäi välistä kokonaan ja aikaisimpina vuosina olen tehnyt kyseisen kyselyn englanniksi ja ilmeisesti osa kyssäreistäkin on ollut hieman erilaisia (tämän kopioin jostain netistä, kun en jaksanut kaikkea suomentaa ja kirjoittaa uusiksi... niin ja nyt haluan tehdä tämän suomeksi, ilman sen kummempia perusteluita :) Blogista löytyy myös vuosien 2012 ja 2013 vastaukset, jos jotain mahdollisesti kiinnostaa. 1. Mitä teit vuonna 2015 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin? Kirjoitin gradun ja valmistuin maisteriksi. Ja onhan niitä monia muitakin pikkujuttuja, mutta tuo nyt merkittävin :) 2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? En ainakaan niitä mitä tähän hätään tulee mieleen. Säälittävää. 3. Synnyttikö kukaan läheisesi? Voi kuulkaa ihan liian moni. En edes jaksa niitä tähän luetella, koska kuitenkin joku jäisi pois. 4. Kuoliko kukaan läheisesi? Jotenkin on sellainen kutina, että joku olisi kuollut, mutta ei vissiin sitten niin läheinen. Edellisenä vuonn

Lautapeli-iltamat

Kuva
Kun olin pieni, vierailin usein serkkujeni luona Jyväskylässä, ja muistan erittäin elävästi kuinka niihin vierailuihin kuului lähes poikkeuksetta lautapeli-illat koko porukalla. Siksi ei ole mitenkään epätavallista, että kun taas pitkästä aikaa näiden tyyppien kanssa nähtiin, tällä kertaa tosin Helsingissä serkun ja tämän avokin plus muutaman muun kanssa, jotenkin sinne ohjelmaan ujuttautui viihdykkeeksi lautapeli. Tässä tapauksessa ei tosin puhuta mistään lautapelien klassikosta tai muutenkaan aatelistosta, vaan kyseessä oli Seiskan julkkistietovisa vuodelta 2005. Oli kuulemma maksanut 2e kirppiksellä ja olihan se nyt kaikessa noloudessaan aivan mielettömän hauskaa :D Siinä missä ehkä nuorena oltiin oikein kunnon sääntönatseja, ei tällä kertaa oikein kukaan pysynyt kartalla koskiko ne samat uusintaheitot kaikkia ja muutenkin pelaaminen meni aika kaaokseksi kaiken sen säätämisen keskellä - mutta hauskaa oli! Ja vaikka tällä kertaa osallisena oli myös viiniä ja kotitekoista marjali

Sika säkissä - Sikamaista joulua?

Kuva
Joulu. Juhla, joka herättää fiiliksiä suuntaan jos toiseen. Hyvässä se tuo mieleen lapsuuden juhlapyhät ja isot sukujuhlat. Kuusen tuoksun ja lahjojen tunnustelun jo hyvissä ajoin ennen aattoa... iso oli helpotus, kun sieltä kuusen alta löytyi joka vuosi se oikea Barbie-laatikolta tuntuva paketti, se sellainen pahvinen, jossa oli kuitenkin yksi seinämä muovinen. Tämä paketti oli muistikuvieni mukaan se odotetuin lahja ihan sinne 14-vuotiaaksi saakka. Joulussa oli sitä jotain sellaista lapsuuden taikaa, ja uskon vahvasti, että jos joskus omia lapsia saan, se sama fiilis saattaa taas palata. Ehkä, en tiedä. Nykyään kuitenkin suurissa määrin joulu tuo lähinnä ahdistavan fiiliksen. Osiltaan tietenkin ärsyttää se "kulutusjuhlan" status, jonka nämä juhlapyhät on itselleen keränneet, mutta omassa etiikassani eniten vatsaani vääntää eläinoikeudelliset kysymykset. Joskus menneinä vuosina totesinkin, että joulu on kaikkea muuta kuin rauhan ja ilon juhla, tuotantoeläimille se on pelk

Joulun odotusta?

Kuva
Joulukuu. Ei muuten tunnu siltä yhtään. Vastahan sekin oli. Jotenkin viimeisin vuosi on tuntunut sellaiselta vuodelta, joka on vaan mennyt ohi sellaisessa sumussa. On kyllä tapahtunut asioita, mutta jotenkin tuntuu, että sitä on vaan ollut tekemättä sen enempää mitään. Voi ehkä johtua siitä, että kohta on vuosi siitä, kun maisteriopintojen se pahin vaihe oli paketissa ja alkoi gradun kirjoitus, joka taas oli sellainen itse aikataulutettu projekti. Olen siis kohta ollut vuoden verran periaatteessa täysin arjen aikatauluista vapaa, ja se on nimenomaan se, mikä saa fiiliksen tuntumaan niin sumuiselta. Ihmiset yleensä valittaa todella paljon sellaisesta arjen kahdeksasta neljään oravanpyörästä, enkä itse väitä olevani asiassa yhtään sen parempi. Sitä valitin itsekin silloin pari vuotta takaperin. Tuntui, ettei elämässä liiku mihinkään päin, kun jokainen päivä on sitä samaa ja tuntui, että tylsässä työssä sitä vain tuhlasi itseään ja aikaansa. Edelleen allekirjoitan tuon fiiliksen, mut

DIY Dreamcatcher / Unisieppari

Kuva
Ja siitä unisiepparista... Olen halunnut oman unisiepparin todella pitkään, ja aina kun niitä on jossain elokuvissa tai sarjoissa vilahdellut, tämä fiilis on vain vahvistunut. Kyseisiä kapistuksia on olemassa monenlaisia, ihan niinkuin niiden tekijöitäkin. Wikipedia sanoo esineestä seuraavaa: Unisieppari on pajurenkaasta, lankaverkosta ja höyhenistä tehty Pohjois-Amerikan intiaanien taikakalu, joita myydään matkamuistoiksi ja koriste-esineiksi. Se on alun perin ojibwa-intiaanien perinnettä, mutta 1960-luvun kansalaisuusliike nosti unisiepparin yleisen intiaanikulttuurin tunnukseksi. Nykyisin myös new age -ryhmät valmistavat ja myyvät unisieppareita. Unisiepparin alkuperäinen tarkoitus on suodattaa pahat unet ja ajatukset päästäen lävitseen hyvät unet ja ajatukset, mutta nykyisin se on usein koriste-esine. Ojibwa-taruston mukaan hämähäkki-isoäiti (maailmanluoja) kutoi unisiepparin karkottamaan ihmiskunnan pahat unet. Pahat unet tarttuvat siepparin verkkoon ja valuvat höyheniä p

Valmistujaisia.

Kuva
Voi kaukana on ne ajat, kun tänne blogiin tuli se yli 20 päivitystä kuukaudessa :'D Itseasiassa luulin niiden aikojen olevan hieman lähempänä kuin 2013 alkuvuodessa, mutta joo ei. Kymmeneen postaukseen olen tähdännyt, tämän vuoden maaliskuussa olen saanut aikaiseksi peräti 17, mutta tässä kuussa jäädään tähän neljään, mikä on kyllä aika heikko tulos. Joka tapauksessa marraskuu (jonka taas meinasin kirjoittaa isolla, hemmetin englanti (myös tuo meni ensin isolla)) oli erittäin vivahteikas ja ehdottomasti paras kuukausi tässä syksyssä toistaiseksi. Harvemmin näin on, koska marraskuut on synkkiä ja pimeitä eikä niistä kukaan tykkää. Jotenkin vain tähän mennessä sitä on jollain tapaa ollut sellaisessa omassa Hollanti-kuplassa, mutta tämän kuun aikana ekoja kertoja alkoi taas pikkuhiljaa rakentamaan sitä elämää täällä Helsingissä. Kuitenkin sen enempää muihin juttuihin vielä sukeltamatta, tämä kuukausi alkoi 1.11. sukulaisten kanssa vietetyillä valmistujaisjuhlilla. Ensimmäinen kuv

Virpi 12.11.

Kuva
Päivälleen vuosi sitten seisoin koulun kopiokoneella Ramonen kanssa viemässä läpi käsittämätöntä pinkkaa toinen toistaan pidempiä artikkeleita, jotka olivat pohjamateriaalia yhdelle 3000 sanan esseelle muutaman kirjan ohessa. Samaa kopiointia tuli jonottamaan myös yksi luokallamme ollut puolalainen tyttö, joka aloitti smaltalkin kysymällä onko meillä kotimaissamme tapana juhlia nimipäivä? Kaikissa maissahan ei ihmisillä ole edes tapana antaa toista nimeä, ja hän oli kuulemma todella hämmästynyt, ettei Hollannissa nimipäiviä juuri juhlita, vaikka ihmisillä useampi nimi usein onkin. Tämä oli todellista sattumaa, sillä tuo keskiviikko sattui olemaan 12.11. eli juurikin oma nimipäiväni, ihan kuten tänään. Mietin vastaustani hetken ja päädyin kertomaan nimipäivien olevan kyllä Suomen kalenterissa ja niitä juhlittavan aika neutraalisti, ehkä juomalla nimpparikahvit kotona tai muuta vastaavaa, mutta eihän ne nyt sinäällään ole iso juhla. Itse en edes muiden nimppareita muista, mutta laps

Lokakuun sekalaiset

Kuva
Aina silloin tällöin jaksaa tyhjentää myös puhelimen kuvat koneelle, joten tässä tulisi taas tällainen sekava katsaus lokakuuhun näin kuvien kautta. Joskus ainakin tuli ihan positiivista palautetta tällaisista postauksista... vähän niinkuin " päivä kuukausi V:n kanssa" tai jotain sinne päin :) Ja etenkin, kun on nämä postaukset jääneet taas vähän vähemmälle, köh köh. Tyttöjen ilta Lahdessa, josta löytyy myös Teerenpeli ja sen mustikkasiiderit. Neonpinkki ulkoilutakki on syksyn harmauteen mitä parhain ostos. Etenkin, kun se oli -60% alessa... Väsynyt lapsi. Kaksi vuotta sitten pakattujen vaatteiden läpikäyntiä. Vili <3 Eihän näitä enää voi edes miettiä putsaavansa. Mikä syksy! Töölönlahti. Töölönlahti. No kun kaveri, niin minäkin. Vadelma-Daim-chilirouhe. Tapasin baarissa pojan, jolle ehdin antaa numeroni, ennen kuin selvisi, että tyypin huumorintaju ei ihan kohdannut omaani. Kyllä sitä itse liikakiloistani jaksan heittää läppää vaikka