31 December 2015

2015

Viime vuonna tämä jäi välistä kokonaan ja aikaisimpina vuosina olen tehnyt kyseisen kyselyn englanniksi ja ilmeisesti osa kyssäreistäkin on ollut hieman erilaisia (tämän kopioin jostain netistä, kun en jaksanut kaikkea suomentaa ja kirjoittaa uusiksi... niin ja nyt haluan tehdä tämän suomeksi, ilman sen kummempia perusteluita :) Blogista löytyy myös vuosien 2012 ja 2013 vastaukset, jos jotain mahdollisesti kiinnostaa.

1. Mitä teit vuonna 2015 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?

Kirjoitin gradun ja valmistuin maisteriksi. Ja onhan niitä monia muitakin pikkujuttuja, mutta tuo nyt merkittävin :)

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?

En ainakaan niitä mitä tähän hätään tulee mieleen. Säälittävää.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Voi kuulkaa ihan liian moni. En edes jaksa niitä tähän luetella, koska kuitenkin joku jäisi pois.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?

Jotenkin on sellainen kutina, että joku olisi kuollut, mutta ei vissiin sitten niin läheinen. Edellisenä vuonna kyllä kuoli.

5. Missä maissa kävit?

Todella tylsästi ihan vaan Suomessa, Ruotsissa ja Hollannissa. Ehkä Belgiassa, en muista tarkalleen. Niin ja Unkarissa tietenkin! Meinasi unohtua :D

6. Mitä haluaisit vuodelta 2016 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2015?

Kivan työpaikan. Ja muutaman ylimääräisen kilon pois, että kaikki vanhat vaatteet mahtuisi mukavasti päälle. Ja joku sellainen normaali ulkomaanmatka olisi kiva, kun viimeiset pari vuotta kaikki ylimääräiset matkarahat on menneet Suomessa vierailuun.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2015?

18.6. Gradu meni ensiyrittämällä läpi, ja 24.9. valmistuin maisteriksi. Niin ja tietenkin 17.7., kun tuli se pelätty 30 täyteen :D

8. Vuoden suurin saavutuksesi?

No eiköhän se tuo valmistuminen ole.

9. ...ja suurin epäonnistuminen?

Vähän kaivelee, etten saanut itsestäni irti nostaa sitä gradun numeroa puolikkaalla ylöspäin. Sinäänsä asialla ei ole väliä, koska numero oli joka tapauksessa hyvä, mutta kun mahkut oli, niin olihan se vähän hölmöä olla laiska. Niin ja sitten se about 3-5 kilon lihominen oli ihan turhaa ja se, ettei tuollaista määrää muka osaa tiputtaa.

10. Kärsitkö vammoista?

En kyllä muistaakseni.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Jaa. Ostin aika vähän mitään erikoisempaa, lähinnä vaan kaikkia hyötyjuttuja. En osaa eritellä mitää 'parasta' asiaa.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

Äidin nyt aina. Sitten tietysti Anniinan! En tiedä miten olisin Hollannissa saanut kaikki asiat kasaan ilman sitä naista.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Miesten, aina. Joidenkin ystävien. Ja Tetén muutamaan otteeseen.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Varmaankin vuokraan ja ruokaan. Mutta muuten meni paljon rahaa mm. lentoihin, jotka tuntuu niin turhilta ostoksilta, kun ne on ollut pääosin Hollannin ja Suomen väliä.

15. Mistä innostuit eniten?

En muista mitään isompia 'innostuksen tunteita', paitsi ehkä sen, kun tajusin oikeasti osaavani käyttää SPSS:ää (ja olevani siinä vielä hyvä) ja tulkita niitä tilastollisia lukuja ja tehdä ihan oman oikean tutkimuksen graduun... järkyttävää, mikä tunnustus tämäkin on :D) Ei kukaan listaa vuoden aikana innostuneensa tilastotieteestä?! Ehkä se innostus oli sitä, että kun tajusi, että oli yksi niistä harvoista, jotka oli päässeet kaikki tentit ekalla läpi ja ka. oli noussut todella paljon, ja sitä oli kerrankin se 'hikari'. En ole ikinä elämässäni kokenut olevani koulussa jotenkin erityisen hyvä missään lukuaineissa ja sittenkun yht'äkkiä ne oikeasti muka fiksut tyypit ihmettelee, miten sain kaiken kasaan niin nopeasti ja hyvillä numeroilla. Innostuin koulusta ja fiksuna olemisesta. Olisimpa kokenut tämänkin joskus 20 vuotta sitten, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan tai jotain...

16. Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2015?

En osaa sanoa mitään yhtä. Jos jotain tähän vuoteen sidonnaista omalta soittolistalta hakee, niin ehkä Vain Elämää kappaleet (Antti Tuisku, Anssi Kela), Ellinooran Minä elän ja Carrie, Apulannan Valot pimeyksien reunoilla, ja ehkä joku One Direction. Ja omalla tavallaan myös Spaissarit, koska niitä jamitettiin karnevaalien yhteydessä paljon!

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Aika samoissa varmaan. Viime vuonna olin ahdistuneempi, koska olin edelleenkin ihan pihalla gradun aiheesta enkä ollut yhtään varma miten tentit on menneet.

18. Lihavampi vai laihempi?

Aika samassa varmaan. Ehkä kilon tai kaksi laihempi.

19. Rikkaampi vai köyhempi?

Köyhempi, joskaan en paljoa. Opiskelijat saa kuitenkin vähemmän rahaa kuin ansiosidonnaisella olevat työttömät.

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?

Liikuntaa.

21. ...entä vähemmän?

Syömistä.

22. Oletko muuttunut paljon viime vuodesta?

Väittäisin, että olen, mutta en lähellekään niin paljon mitä vaikka olen muuttunut sitä edeltävästä vuodesta. Voi sitä henkisen kasvun määrää näiden parin vuoden aikana.

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä?

Valmistujaiset. Olisin kihartanut hiukset ja jättänyt sen hemmetin huivin pois niistä kuvista.

24. Rakastuitko vuonna 2015?

Joo en.

25. Miten vietit joulun?

Kotona Lahdessa äidin ja Tetén kanssa.

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?

Katsoin vuonna 2015 aivan luvattoman paljon sarjoja, joten en edes kehtaa myöntää. Mutta eiköhän ne parhaimmat ole aina se perus Greyn Anatomia ja Once Upon a Time.

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?

Harvemmin käytän aikaa ihmisten vihaamiseen. Se on enemmänkin sellaista pettymistä ja voin kyllä sanoa, että olen muutamaan ihmiseen pettyneempi tänä vuonna mitä olin viime vuonna.

28. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Varmaan joku surkea Kinsellan pokkari. Ei vaan, ei ne ole surkeita. En muista, ei tullut mitään erityistä vastaan, luen koulukirjoten lisäksi niin vähän mitään. Tänä vuonna tuli luettua enemmänkin artikkeleita artikkeleiden perään.

29. ...entä musiikillinen löytö?

One Direction on yllättävän hyvä... ja onhan noita jotain yhden hitin kavereita enemmänkin, mutta ei kyllä mikään liiaksi sytyttänyt.

30. Mitä halusit ja sait?

Maisterin paperit.

31. Mitä halusit, muttet saanut?

Vuoden ilman ikääntymistä, bikinikropan ja poikaystävän. Mutta niinhän se on, pitäisi näissä toiveissakin olla hieman realisti.

32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?

Ei herännyt mitään suurempaa suosikkia.

33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Juhlin Helsingissä kavereiden kanssa. Syötiin sushia, juotiin cosmoja, käytiin hohtokeilaamassa ja Apollossa tanssimassa ysäreiden tahtiin.

34. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi äärettömän paljon tyydyttävämmän?

Se viisi kiloa vähemmän painoa. Olisi ollut niin paljon vaatteita mitä olisi halunnut käyttää, mutta ne tuntui epämukavilta. Ja raha, se varmaan aina!!

35. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2015?

Verkkarit. Olin todella paljon kotona, koska kirjoitin gradua eikä koulua juuri ollut.

36. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

Teté!!! :D En vaan tajua ihmisiä, jotka pärjäävät ilman koiraa ja saavat elämässään pidettyä rytmin, jos mitään muuta varsinaista rytmiä ei ole.

37. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?

Antero Vartia. Se on vaan niin symppis. Ja tietenkin Anssi Kela sai taas fiilikset puolelleen monen vuoden jälkeen (olin joskus 16-vuotiaana todella iso fani)

38. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?

Jos ei mietitä kaikkea mahdollista eläinsuojelulainsäädännöllistä, niin varmaankin ne pakolaiset. Se hetki, kun Budapestissa kotiin lähtiessä työnsin matkalaukkuani sen surullisen kuuluisan pakolaisten täyttämän Keletin aseman poikki taiteillen sinne levitettyjen vilttien ja telttojen välistä tietä metroportaille, pieni ehkä kaksi vuotias kiharatukkainen poika tuli vastaan hymyillen kädet levällään ja tarrasi laukkuuni ja kääntyi sen taakse auttaakseen työntämisessä - tuolloin meinasi itku tulla.  Miksi elämä on niin epäreilua? Itse en tehnyt valintaa syntyä Suomeen, eikä se Keletin aseman pieni poika tasan tarkkaan valinnut syntymäänsä sotaisaan kotimaahansa. Sattumaa, niin hyvässä kuin pahassa. Jotenkin vaan oman oikeudentajuni mukaan on yksistään kohtuullista auttaa sieltä sodan jaloista pakenevia. Koska faktahan on, nuo ihmiset ei todellakaan haluaisi mitään muuta enempää kuin olla kotonaan ilman jatkuvaa kuoleman pelkoa. Pakolaisuus on näille ainut keino selvitä elossa, eikä ole kovin pitkä aika siitä, kun suomalaiset on olleet about samanlaisessa tilanteessa meidän naapurimaiden kanssa ja siksi se nykyajan suomalaisten todella kärkäs asenne on ihan liiankin surullinen. Ymmärrän kyllä eron elintasopakolaisten ja oikeasti hädässä olevien välillä, mutta jotenkin äh, en tiedä. Se aihe kuitenkin säväytti. 

39. Ketä kaipasit?

Viliä. Aina ja ikuisesti.

40. Kuka oli paras uusi tuttavuus?

Useampikin uusi kaveri, mutta en nyt tässä jaksa kaikkia luetella :) 

41. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2015.

"If you focus on results, you'll never change. If you focus on change, you'll get results."

"You don't have to be great to start, but you have to start to be great."

"Never compare your beginning to someone else's middle - it prevents you from truly enjoying your own successes and achievements."


Ihanaa Uutta Vuotta 2016! :)

22 December 2015

Lautapeli-iltamat

Kun olin pieni, vierailin usein serkkujeni luona Jyväskylässä, ja muistan erittäin elävästi kuinka niihin vierailuihin kuului lähes poikkeuksetta lautapeli-illat koko porukalla. Siksi ei ole mitenkään epätavallista, että kun taas pitkästä aikaa näiden tyyppien kanssa nähtiin, tällä kertaa tosin Helsingissä serkun ja tämän avokin plus muutaman muun kanssa, jotenkin sinne ohjelmaan ujuttautui viihdykkeeksi lautapeli. Tässä tapauksessa ei tosin puhuta mistään lautapelien klassikosta tai muutenkaan aatelistosta, vaan kyseessä oli Seiskan julkkistietovisa vuodelta 2005. Oli kuulemma maksanut 2e kirppiksellä ja olihan se nyt kaikessa noloudessaan aivan mielettömän hauskaa :D

Siinä missä ehkä nuorena oltiin oikein kunnon sääntönatseja, ei tällä kertaa oikein kukaan pysynyt kartalla koskiko ne samat uusintaheitot kaikkia ja muutenkin pelaaminen meni aika kaaokseksi kaiken sen säätämisen keskellä - mutta hauskaa oli! Ja vaikka tällä kertaa osallisena oli myös viiniä ja kotitekoista marjalikööriä, tuli silti ihan ne lapsuusajat mieleen... lautapelit on vaan niin siistejä. 


Liekö sattumaa vai mitä, mutta ei mennyt kuin viikon verran ja huomasin sähköpostissani kutsun Lautapelit.fi pressiaamiaiselle joulukuun alussa. Enpä miettinyt hetkeäkään, kun tuonne ilmottauduin ja nappasin vielä kaverinkin mukaan. Ei ollut edes itselleni yllätys, että yleisesti ottaen lautapelien pelaaminen on yleistynyt huimasti viime vuosien aikana. Itse uskon, että viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tapahtunut digitalisoitumisähky on jollain tapaa saavuttanut siinä mielessä tappinsa, että erityisesti 'oma ikäluokkani', jolla lapsuus vielä kului leikkiessä eikä kotitietokoneesta löytynyt kuin korkeintaan mustavalkoinen paint tai pasianssi, kaipaa jollain tapaa sitä oikeaa sosiaalisuutta. En väitä, etteikö yhteiset SingStar-illat (onko tämäkin jo aika oldschool?) olisi mukavia, mutta on siinä aidon lautapelin äärellä joku ihan toisenlainen fiilis kuin jotain peliohjainta näpätessä. Ehkä SingStar oli hieman huono esimerkki, koska se on 'aitoudessaan' niitä ainoita konsolipelejä, mitä olen koskaan edes kokeillut, mutta ehkä se pointti sieltä kuitenkin tuli.

- Lautapelit elää renessanssikautta, jonka todistaa jo ihan tilastollinenkin kasvu. Ehkä ihmisillä se nykyajan kiireinen elämäntyyli on saanut miettimään vapaa-ajan sisällön merkityksellisyyttä ja siltä haetaan sellaista selkeää yhdessäoloa..? Ja jos nyt miettii sitä toista suurta kuluttajaryhmää, eli nuoria aikuisia, onhan se illanvietto lautapelin ääressä ihan mielettömän hauskaa, kuten tuossa ylempänä jo totesinkin... 




Itse en niinkään yllättynyt lautapelien nousukaudesta, mutta tietyllä tapaa niiden määrä ja erityisesti elinkaaren lyhykäisyys oli yllätys. Joka vuosi tulee kymmenittäin uusia pelejä, mutta vain murto-osa niistä pärjää markkinoilla pidempään kuin parisen vuotta. Eli jos olet mahdollisesti kuullut jostain mielenkiintoisesta uudesta pelistä, se kannattaa hankkia vielä niin kauan kuin sitä on saatavilla... Klassikoista tosin ei tarvitse huolta kantaa, ne löytyvät hyllyistä kyllä, mutta uutuudet todennäköisesti vain sen yhden kauden verran.

Aamiaisen ohessa tutustuimme Lautapelit.fi kaupan tarjontaan ja jollain tapaa jopa hävetti, kun en ollut koskaan kuullutkaan monesta "tämä on jo useamman vuoden ajan ollut iso suosikki"-pelistä. Kuitenkin siinä missä monet virtuaalipelit ovat tietyn ryhmän suosiossa, on myös lautapelien pelaajien joukossa sitä hard-core-porukkaa, jotka omistautuvat asialle ihan täysillä, eli ehkä sinäänsä se ei ole niin paha, jos ei kaikesta kaikkea tiedäkään. Itselleni riittää tieto siitä, että lautapelejä on ja paljon, ja niitä tulee joka vuosi uusia siinä missä vanhat katoavat. Tavallisesta marketista ei yleensä löydä kovinkaan kummoista valikoimaa, minkä vuoksi alan kaupat ja Internet on tässä tapauksessa niitä parhaita apajia lautapelien hankintaan. On kuitenkin myönnettävä, että netin sijaan esim. juurikin Lautapelit.fi Kampin liikkeessä oli se oma tunnelmansa, kun hyllyjen välissä kävi läpi pelejä toisensa jälkeen... Erityisesti innostuin kaupan erillisestä Partypelit-hyllystä, jossa oli jopa yksi kappale jäljellä sitä legendaarista NRJ:n aamujen "isäntä vs. emäntä"-lautapeliversiota!! :D En edes tiennyt, että sellainen on olemassa, ja edelleen hieman kaivelee, että jätin sen sinne hyllylle...

Nostalgiset fiilikset toi myös seuraavat pelit, jotka hyllystä bongasin:

Afrikan Tähti. Tätä pelattiin aina siskon kanssa lapsena kaakaon ääressä. Ei kai siinä enempää tarvitse selitellä: klassikko, joka löytyy varmaan joka kodista. Ja jos ei löydy, pitäisi löytyä.

Scotland Yard! En edes muistanut pelin nimeä, mutta aloin kuvailemaan tuota muistoja herättävää peliä jollekin vieressäni olleelle toimittajalle, joka samantien tiesi pelin nimen ja sanoi sen tuolla hyllysäkin nähneensä. Ja minä kun olin ihan varma, että tämä olisi kuulunut niihin kuolleisiin peleihin, mutta ei. Tätä pelattiin serkkujen kanssa lapsena ja oli maailman siisteintä sillä hetkellä saada olla se etsitty vakooja (tai mikälie), joka pelasi sillä näkymättömällä pelinappulalla aurinkolasit päässä ja lippa otsalla, ja aina välillä näyttäytyi muille pelilaudalla. Ihan huikea peli, jonka uskoisin saavan jopa nykynuoret innostumaan. Ehkä, en tiedä. Tai sitten aika vaan kultaa muistot, mutta ainakin lapsena oli kivaa. Ja kai siihen joku syy on, että peli on vielä parinkymmenen vuoden jälkeenkin pelikaupan hyllyssä?!

Joo ja sitten tietenkin Muuttuva Labyrintti. Tätäkin pelattiin serkkujen kanssa, mutta jotenkin itselläni on sellainen kutina, etten ollut siinä kovin hyvä ja hävisin usein. Kiva peli joka tapauksessa ja tästäkin oli tullut ties mitä teemaversioita, kuten vaikkapa Frozen, joka tuntuu olevan nykyään joka paikassa mitä tulee pikkutytöille suunnattuihin tuotteisiin. 

Ja olihan siellä vaikka mitä kaikkea. Itselleni sain aamiaiselta mukaan pienen kassillisen pelejä testattavaksi ja ehdottomasti on kyllä tarkoitus kerätä porukka kasaan, joiden kanssa noita läpi käydään. Erityisesti tuo Concept-peli kiinnostaa, koska se on yksi tämän vuoden partypeli-finalisteista ja vaatii vähintään neljä pelaajaa, mutta ilmeisesti paranee mitä useampi on mukana. Port Royal menee näillä näkymin joululahjaksi eteenpäin, mutta tuon kaikista lapsellisimman näköisen pelin Dobblen ajattelin pitää itse - siinä on viisi eri peliä samassa ja sen säännöt kuulostaa niin helpoilta, ettei ainakaan niiden lukemiseen mene aikaa :D Lisäksi se on nopeuspeli, jonka näen täydellisenä viihteenä viini-iltaan ;) Love Letter tuli vähän niinkuin extrana, kun jäätiin peleista porukalla keskustelemaan ja myymäläpäällikkö halusi vielä tuonkin antaa kokeiluun, koska on kuulemma todella koukuttava! 

Tämä blogiteksti ei ole millään tapaa maksettu, vaikka nuo muutamat pelit testiin itselleni sainkin. Innostuin vain koko lautapeliasiasta taas pitkästä aikaa, kun ehkä surkeinta sellaista tuona yhtenä iltana porukalla pelattiin ja se oli niin kivaa :D Kukaan ei vissiinkään voittanut ja peli jäi jossain vaiheessa kesken, mutta oli se silti erittäin hauskaa viihdettä. Täytyy ehkä noista omista uusista peleistä opiskella säännöt alle, niin ei niiden opiskeluun mene se aika sitten, kun asiaan joskus pääsee :)

Mikä on muuten teidän lempparipelinne kautta aikojen, mikä peli herättää parhaimmat muistot ja mitä suosittelisitte kaveriporukalla pelattavaksi vaikka viikonlopun etkoille? Olisi kiva kuulla suosituksia! :)

19 December 2015

Sika säkissä - Sikamaista joulua?

Joulu. Juhla, joka herättää fiiliksiä suuntaan jos toiseen. Hyvässä se tuo mieleen lapsuuden juhlapyhät ja isot sukujuhlat. Kuusen tuoksun ja lahjojen tunnustelun jo hyvissä ajoin ennen aattoa... iso oli helpotus, kun sieltä kuusen alta löytyi joka vuosi se oikea Barbie-laatikolta tuntuva paketti, se sellainen pahvinen, jossa oli kuitenkin yksi seinämä muovinen. Tämä paketti oli muistikuvieni mukaan se odotetuin lahja ihan sinne 14-vuotiaaksi saakka. Joulussa oli sitä jotain sellaista lapsuuden taikaa, ja uskon vahvasti, että jos joskus omia lapsia saan, se sama fiilis saattaa taas palata. Ehkä, en tiedä.

Nykyään kuitenkin suurissa määrin joulu tuo lähinnä ahdistavan fiiliksen. Osiltaan tietenkin ärsyttää se "kulutusjuhlan" status, jonka nämä juhlapyhät on itselleen keränneet, mutta omassa etiikassani eniten vatsaani vääntää eläinoikeudelliset kysymykset. Joskus menneinä vuosina totesinkin, että joulu on kaikkea muuta kuin rauhan ja ilon juhla, tuotantoeläimille se on pelkkä jokavuotuinen massamurha. Suomessa teurastetaan vuosittain 2,2 miljoonaa sikaa, mikä on ihan älytön määrä eläimiä, ja kyllähän joulu on tuossa kaupassa varmasti yksi piikki joulukinkkuineen. On kuitenkin fakta, että viime vuosina sianlihan kulutus on pikkuhiljaa ollut Suomessa laskussa, ja veikkaisin, että ainakin muutamalla suomalaisella on käynyt omaantuntoon mediassa muutama kuukausi takaperin esitetyt videot tehotuotannon karmeudesta. Ei ole enää mikään salaisuus, mitä niiden seinien sisällä tapahtuu. Kuten The Guardianin artikkelissakin jokunen aika sitten todettiin: "In consequence, domesticated animals are collectively the most successful animals in the world, and at the same time they are individually the most miserable animals that have ever existed."



Pointti tässä postauksessa ei nyt ehkä niinkään ollut esitellä noita lukuja ja kauhistella tehotuotantoa noin niinkuin yleensä, vaan kommentoida kahta asiaa 1) mainostajien kuollutta tilannetajua ja 2) vaihtoehtoja sille joulukinkulle. Yllä olevassa kuvassa näkyy parin Keskon/K-ryhmän (mikä ikinä onkaan) painotuotteiden sisältö, jotka sai omalla kohdallani veren kiehahtamaan oikein kunnolla. Ensimmäisenä muutama viikko sitten tullut Pirkka-lehti. Ehkä pieni juttu, mutta en vaan millään voi ymmärtää millä kaksinaismoralismilla enää nykypäivänä kuvataan missään joulukorteissa sun muissa hymyilevä possu tonttulakki päässä?!? Siis oikeasti :D Siinä missä rasismin nimeen on poistettu vaikka Runebergin suukoista se neekeri-sana, eikö tämä nyt mene vähän samaan sarjaan? Mikä muu eläin tahansa, mutta missä maailmassa siat nauttivat joulusta hymyillen tonttulakki päässä...??! Ja samaan sarjaan myös mielestäni todella huonoa arviointikykyä osoittaa K-marketin lehtinen, jossa kehotetaan ostamaan kaupasta joulukortteja tekstillä "Sikamaisen hauskaa joulua!", hashtag 'tuottajallekiitos' ja lupaus: "Ostaessasi 1e hintaisen joulukortin, K-ryhmä tilittää jokaisesta kortista 2e suomalaisille sikatilallisille." Tuetaan kotimaista ja sitä rataa, mutta mielestäni tässäkin on kaikki niin pielessä, kun nimenomaan on juuri uutisoitu kuinka paskasti niitä sikoja erityisesti niillä isoilla sikatiloilla kohdellaan... Miksi niitä tiloja pitää tukea? Miksei sitä tukea osoiteta niille pienille tiloille, jotka edes jossain määrin eläimistään huolehtii? Tämänkin kampanjan olisi voinut pelastaa ihan vain yhdellä pienellä muutoksella ja mainostaa tätä rahallista tukea vaikkapa piensikatilallisille?! Ja näitä nyt on miljoona muutakin vastaavaa, kuten vaikka HK:n tv-mainos "joulun tuoksusta" jne. 

 En tiedä, onhan nämä ehkä hieman kärjistettyjä esimerkkejä ja moni tuskin on asialle ajatustakaan uhrannut. Omalla kohdallani vain jotenkin erityisesti tuottaa aina todella paljon ahdistusta juhlat ja teemat, jotka jollain tapaa kärjistyvät jonkun tietyn lihankulutuksen ympärille. Mielestäni nykymaailmassa vetoaminen siihen, että jonkun tietyn lihan syöminen nyt vaan on 'perinne', on aika löyhä tekosyy sille, itseäni lainatakseni, massamurhalle, mitä kyseiset juhlat aiheuttavat. Ei ole montakaan kuukautta, kun ympäri maailmaa kampanjoitiin Yulinin dog meat -festareiden lakkauttamisen puolesta, koska onhan se nyt sairasta. No todellakin on, kaikella mahdollisella tapaa. Mutta mielestäni ihan minkä tahansa eläimen syöminen on sairasta ja epäreilua, juuri niin kauan kuin niiden elin- ja teurastusolosuhteet ovat ala-arvoisia. Ja tässä mielessä nuo tonttulakkipäiset possut lehdissä on aikalailla samaa kauraa, kuin olisi vaikka sen Yulinin festarin mainostaminen jollain hymyilevällä Ressulla. Just saying.



Itse olen joulukinkusta kieltäytynyt jo vuosia, eikä sitä meillä olekaan joulupöydässä enää näkynyt vuosiin. Muutamana vuonna olen ollut myös kalkkunarullia sun muita vastaan joulupöydässä, ihan vaan siksi, etten koe niiden tuovan joululle minkäänlaista lisäarvoa vaan koska "niin on aina tehty". Ne jouluperinteet ja -ilo löytyy ihan jostain muualta kuin siitä kinkkurullasta. Tämä on oma mielipiteeni, mutta toisaalta ymmärrän kyllä niitäkin ihmisiä, joille asia ei ole näin, ja se taistelu tuon 'kinkku kuuluu joulupöytään' -ajatuksen ja eläinten oikeuksien välillä on turhauttava. Ja tästä syystä päätin tänä vuonna tuoda joulupöytään kinkun vegaanisessa muodossa. Olen kuullut tuosta seitankinkusta jo vuosia takaperin, mutta sen valmistusohjeet on aina olleet kilometrin pituiset ja jollain tapaa ajatus 'jauhokinkusta' on ollut hieman hämmentävä. Lisäksi, kun itse kuulun niihin ihmisiin, jotka ei erityisemmin muutenkaan kinkusta ole koskaan (edes lapsena) erityisemmin perustanut, olen jättänyt vegekinkkujen väsäämisen niille, jotka sen (eläinystävällisen) kinkun haluavat. 

Tänä vuonna kuitenkin päätin tehdä spontaanin poikkeuksen, kun Ruohonjuuressa Tetén ruokaostoksilla näin hyllyssä tämän "Sika säkissä" -seitankinkkupaketin. "Lisää vain vesi ja öljy" kuulosti liiankin hyvältä ollakseen totta, ja vielä kun paketin hinta oli alle 6e, päätin, että nyt tai ei koskaan. Olisin mielelläni arvostellut tuon 'kinkun' maun teille jo hyvissä ennen joulua, mutta en yksinkertaisesti viitsi käyttää siihen tässä vaiheessa aikaa, vaan jätän leipomiset Lahteen. Joka tapauksessa halusin vinkata teillekin tuosta Ruohonjuuren tarjouksesta, jos vaikka joku muukin haluaa tätä eläinystävällistä vaihtoehtoa joulupöydässä tänä vuonna testata, vaikka jo ihan vaan kasvisvaihtoehtona muiden ruokien rinnalla. Koska hintakaan ei juurikaan päätä huimaa, ei ole varsinaista pelkoa rahojen hukkaan heittämisestä. Itsellä on kova usko tuotteen toimivuuteen ja niille, jotka eivät vielä tänä vuonna itse kasviskinkkua lähde kokeilemaan, lupaan arvostella sen teille myöhemmin. 

 Toivotan siis mahdollisimman vähäsikaista joulun odotusta kaikille. Ehkä jo ensi vuonna ollaan taas askeleen lähempänä eläinystävällisimpiä juhlapyhiä... Toivossa on hyvä elää :)

14 December 2015

Joulun odotusta?

Joulukuu. Ei muuten tunnu siltä yhtään. Vastahan sekin oli. Jotenkin viimeisin vuosi on tuntunut sellaiselta vuodelta, joka on vaan mennyt ohi sellaisessa sumussa. On kyllä tapahtunut asioita, mutta jotenkin tuntuu, että sitä on vaan ollut tekemättä sen enempää mitään. Voi ehkä johtua siitä, että kohta on vuosi siitä, kun maisteriopintojen se pahin vaihe oli paketissa ja alkoi gradun kirjoitus, joka taas oli sellainen itse aikataulutettu projekti. Olen siis kohta ollut vuoden verran periaatteessa täysin arjen aikatauluista vapaa, ja se on nimenomaan se, mikä saa fiiliksen tuntumaan niin sumuiselta.

Ihmiset yleensä valittaa todella paljon sellaisesta arjen kahdeksasta neljään oravanpyörästä, enkä itse väitä olevani asiassa yhtään sen parempi. Sitä valitin itsekin silloin pari vuotta takaperin. Tuntui, ettei elämässä liiku mihinkään päin, kun jokainen päivä on sitä samaa ja tuntui, että tylsässä työssä sitä vain tuhlasi itseään ja aikaansa. Edelleen allekirjoitan tuon fiiliksen, mutta kyllä todella paljon ajan tuhlaukselta tuntuu myös tämä nykyinen elämäntilanne. Mietin tuossa Tetén kanssa aamulla lenkillä, että tavallaan asiani on kuitenkin ihan hyvin, ainakin toistaiseksi. Olen ollut 'virallisesti' työtön vasta kolmisen kuukautta, ja siihenkin aikaan on mahtunut muita hoidettavia asioita, joten sitä 'joutoaikaa' niin sanotusti on takana Helsinkiin muuton jälkeen vasta kaksi kuukautta. Eli ei periaatteessa mitään, mutta silti alkaa pikkuhiljaa pää hajoamaan siihen, ettei ole sitä 'kahdeksasta neljään' aikataulua viikottain. Suomi on täynnä pitkäaikaistyöttömiä ja jo näin kahden kuukauden jälkeen en vain voi käsittää miten tällaiset ihmiset täyttävät päivänsä ja miten niiden pää kestää sitä 'toimettomuutta'?


Blogi on ollut ehkä senkin faktan takia hieman hiljainen viime aikoina, etten ole oikein keksinyt mistä sitä tänne kirjottelisi. En ehkä aikaisemminkaan kirjoitellut tänne mitään työasioita, mutta jos nyt puhutaan sellaisesta perusblogikamasta, kuten pukeutumisesta sun muusta, sillä saralla ei ole tällä hetkellä oikein mitään sanottavaa :D Olen kyllä täyttänyt päiväni vaikka minkälaisella tekemisellä, lähinnä liittyen tämän asunnon kunnostamiseen ja sellaisen oman omaisuuden läpikäymiseen (näkisitte meidän varaston!!!), mutta viimeisin projektini on Tetén koulutuksen aloittaminen. Tämä ideahan sai alkunsa (kuten jo jokunen postaus sitten kerroin), kun treffailin yhtä poikaa muutaman viikon verran (no worries, sekin on jo ohi), ja sitten yksi ilta tämän luona sohvalla istuskellessa Teté puri tyyppiä naamaan. Ei käynyt mitään sen vakavempaa, mutta siinä kohdassa sitä hieman heräsi, että ei hemmetti tuo pikkutyranni voi tuolla tavalla jatkossa käyttäytyä. Ja tästä asiasta edeten, eilen vihdoin istuin koko päivän koiraluennoilla oppien siitä miten eläin oppii ja miten koiran elekieltä luetaan. Mikään asia ei ollut täysin ennen kuulumatonta itselleni, mutta paljon tuli kyllä sellaisia käytännön vinkkejä, jotka olisi hyvä ottaa jatkossa huomioon. Ja huomenna tiistaina mennäänkin sitten Tetén kanssa kahdestaan tuonne koirakoululle ja katsotaan miten asioiden kanssa päästään etenemään noin niinkuin käytännön tasolla. Ehkä siitäkin pienestä vielä kunnon koira saadaan :)

Mitäs muuta. Niin joo joulu. Miten se taas lähestyykään niin vauhdilla. En edes tajunnut, että siihen on vain vajaa pari viikkoa aikaa. Viimeiset pari joulua on menneet ehkä tarkoituksellakin hieman ohi, enkä ole tainnut yhtäkään joululahjaa avata pariin vuoteen. Tämäkin joulu jää siinä mielessä hieman vajaaksi, että sisko viettää sen Budapestissa ja tulee Suomeen vasta tammikuussa. Ehkä sekin syynä siihen, miksi sitä itse keskittyy lähinnä siihen, mitä tekisi uv-aattona, kuin itse jouluna. Lahteen sitä jouluksi mennään, mutta yhtäkään lahjaa ei ole esim. tullut vielä hankittua :D Äitikin kovasti kyselee, milloin sinne menen ja mitä jouluruokia haluan ja ääh. En tiedä. En halua ajatella, että taas on joulu. ... Ja siitä tulikin mieleen, maistoin ensimmäistä kertaa yhdistelmää piparkakku ja homejuusto. En ymmärrä sitä mölyä kyseisen yhdistelmän ympärillä? En ole erityisemmin homejuuston ystävä (paitsi pizzassa) ja jossain piirakoissa tms. Olen kyllä viime vuosina tykästynyt enemmissä määrin vahvempiin juustoihin ja kuvittelin, että mahdollisesti sitten tähänkin yhdistelmaan ihastuisin. No en ihastunut. Enkä kyllä vihastunutkaan, koska mielestäni se ei maistunut miltään. Ei hyvältä, eikä pahalta. Lähinnä turhia kaloreita. Odotan edelleen, että joskus löydän itselleni sen "The" jouluherkun, jota aina odottaisi sen koko vuoden, että pääsee hyvällä omalla tunnolla syömään. Esim. Pandan suklaakonvehdeistakin ne parhaimmat on aina löytyneet makuunin hyllyistä, joten siitäkään ei mitään erikoisuutta saa. 


Mutta joo. Nyt voisin tästä kerätä itseni ja lähteä keskustaan hoitamaan asioita. Lähinnä hakemaan Tetélle ruokaa ja palkkionameja huomista varten, sekä noutamaan postista uuden untsikan, jonka Vilan sivuilta itselleni näppäilin ^^. Kolmas jo laatuaan, ensimmäinen musta jäi jossain vaiheessa Inkerille (ja on kuulemma ihan kamalassa kunnossa), edellinen beige alkaa olemaan täynnä kaikenmaailman tahroja, joita ei ole konepesukaan irroittanut (vaaleiden takkien kirous), joten jos nyt sitten seuraavat vuodet menisi tuolla tummansinisellä. Se beige voi sitten olla vaikka koirapuistotakki. Toivotaan vaan, että malli on tuossa uudessakin tasan sama, mitä edellisvuosina. Muuten menee pieleen.

Ainiin ja vielä yksi kysymys teille, joilla on Suomen Netflix (kyllä, sorruin siihen). Sarjoja selaillessa tuntuu, että siellä on sata ja yksi sellaista, joista en ole kuullut yhtään mitään, ja tähän mennessä olen vahingossa katsonut Drop Dead Divan kaikki tuottikset (luulin ensin, että se olisi ollut leffa ja sitten katsoin tylsyyksissäni ensimmäisen jakson ja jäin jostain syystä koukkuun...) ja nyt aloitin Roswellin :D :D Kyllä. En koskaan katsonut sitä teininä, joten pakkohan on tämäkin aukko sivistyksessä paikata. Eli niin, heikoilla mennään, joten suositelkaa sieltä teidän lemppareita! Kiitos jo etukäteen. Palataan taas.

7 December 2015

DIY Dreamcatcher / Unisieppari

Ja siitä unisiepparista... Olen halunnut oman unisiepparin todella pitkään, ja aina kun niitä on jossain elokuvissa tai sarjoissa vilahdellut, tämä fiilis on vain vahvistunut. Kyseisiä kapistuksia on olemassa monenlaisia, ihan niinkuin niiden tekijöitäkin. Wikipedia sanoo esineestä seuraavaa:

Unisieppari on pajurenkaasta, lankaverkosta ja höyhenistä tehty Pohjois-Amerikan intiaanien taikakalu, joita myydään matkamuistoiksi ja koriste-esineiksi. Se on alun perin ojibwa-intiaanien perinnettä, mutta 1960-luvun kansalaisuusliike nosti unisiepparin yleisen intiaanikulttuurin tunnukseksi. Nykyisin myös new age -ryhmät valmistavat ja myyvät unisieppareita. Unisiepparin alkuperäinen tarkoitus on suodattaa pahat unet ja ajatukset päästäen lävitseen hyvät unet ja ajatukset, mutta nykyisin se on usein koriste-esine.

Ojibwa-taruston mukaan hämähäkki-isoäiti (maailmanluoja) kutoi unisiepparin karkottamaan ihmiskunnan pahat unet. Pahat unet tarttuvat siepparin verkkoon ja valuvat höyheniä pitkin Äiti Maahan. Toisen tarinan mukaan pahat unet nousevat aamukasteen mukana tähtiin, josta ne eivät koskaan palaa. Unisieppari ripustetaan sängyn yläpuolelle ja sen väitetään karkottavan pahat unet, mutta houkuttelevan luokseen hyviä unia. 

Pajurenkaasta tehty unisieppari haurastuu ja hajoaa ajan myötä, ja se kuuluu asiaan, sillä myös lapsuus päättyy aikanaan. Jotkut suomalaiset ihmiset uskovat,että ensin pahat unet menevät sulkia pitkin renkaaseen josta se valuu verkkoon ja lopulta keskiosaan jossa ne muuttuvat hyviksi uniksi.

Itselle unisieppari edustaa lähinnä koriste-esinettä, mutta toisaalta tykkään tuollaisista tarinoista erilaisten juttujen takana, joten en yhtään laita pahakseni, jos tämän muutamat painajaisetkin pois veisi. Joskin oma siepparini ei ole tehty pajusta, vaan todella tympeästi rautalangasta, mutta ajatushan se oli tärkein. Ehkä sen pajurenkaankin aika jossain vaiheessa koittaa.


Mitä tuollaisen tekemiseen sitten tarvitaan? Ylemmässä kuvassa on aikalailla kasattuna kaikki enemmän tai vähemmän tarpeellinen. Unisieppareita noin niinkuin ulkonäöltään on ihan yhtä paljon kuin niiden tekijöitäkin, joten vain mielikuvitus on rajana millaisen kapistuksen itselleen haluaa rakentaa, ja siksi sen oman luonnostelu paperille on ihan hyvä ajatus jo ihan materiaalihankintojakin ajatellen. Tuollaisen neljän renkaan sieppariin menee yllättävän monta sulkaa ja helmeä, joten niitä ei voi koskaan olla liikaa. Hanki siis ainakin seuraavia materiaaleja
  • rautalankaa (+ jotain pyöreitä purkkeja, joiden ympärille muotoilla renkaat, ks. alempi kuva)
  • maalarinteippiä
  • paksua lankaa, nauhaa, nahkasuikaleita tms. renkaiden päällysteeksi
  • normaalia ompelulankaa mieluisessa värissä verkon tekemiseen
  • helmiä sekä verkon koristeluun, että sulkien kiinnityskohtiin
  • sulkia/höyheniä
  • helmenpujotusneula

Renkaiden koko ja muoto on helppo saada säännölliseksi kietomalla rautalanka pyöreiden purkkien ympärille.
Muutama kierros rautalankaa riittää.


Kierrä maalarinteippiä muutama kerros rautalangan päälle, jotta rengas saa paksumman ja paremman muodon.

Kierrä lankaa/kangastanauhaa tms. renkaan ympärille ja päättele hyvin.

Pujottele siepparin verkko ompelulangasta neulaa apunakäyttäen. Mitä tiehemmäksi ensimmäisen kierroksen solmut tekee, sitä tiheämpi verkostakin tulee. Jos verkkoon haluaa pujotella matkalle helmiä, kannattaa niiden pujottelu aloittaa jo heti ensimmäisillä kierroksilla, koska verkkoa kiristettäessä ne siirtyvät keskustaa kohti. Pujotteluvaiheessa verkkoa ei kannata liikaa kiristellä, vaan tehdä se vasta lopuksi.  - Tekemällä oppii, itse tein ensimmäisen renkaan verkon varmaan kolme-neljä kertaa, ennenkuin lopputulos miellytti.



Kiinnitä renkaat toisiinsa langalla, johon on pujotettu helmi(ä).
Solmi sopiva määrä sulkia langalla yhteen ja pujota niiden kantoihin helmi tai kaksi jaa sido höyhenniput renkaan alareunaan, sekä molemmilla sivuille hieman keskikohdasta alaviistoon. Höyhenten solmukohdassa helmen sisälle voi laittaa tarvittaessa pienen tipan liimaa, se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, jos solmukohta tuntuu tukevalta ilmankin.






Valmis. Unisieppari on helppo valmistaa, mutta kyllä siihen saa aikaa tuhrautumaan, etenkin jos tekee tuollaisen usemman renkaan siepparin. Ja tosiaan tämäkin kuuluu niihin 'harjoitus tekee mestarin'- näperryksiin, sillä ainakin itselläni meni tuon isoimman renkaan verkon ja sen helmien pujotukseen ihan tuhottoman monta kertaa, ennenkuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Mutta tosiaan hiljaa hyvä tulee ja sitten kun vauhtiin pääsee, ei se enää niin hankalalta tunnu :) Tähän mennessä olen väsännyt itselleni tuon ison siepparin ja sellaisen pienemmän lahjaksi ystäväni tyttövauvalle. Siitäkin tuli todella söpö, vaikka olikin vain yhdellä renkaalla toteutettu, laitan kuvia myöhemmin. 

Ja tosiaan jos edullisia omatekoisia joululahjoja miettii, mielestäni unisieppari on erittäin hyvä lahjaidea minkä ikäiselle tahansa, sukupuoleen katsomatta. Kertaalleen kun tarvikkeet hankkii, niistä väsää ajan kanssa yllättävän monta siepparia. Etenkin nykypäivän tavaraähkyssä ja kiireisessä elämänmenossa omatekoiset lahjat saa ihan oman arvonsa... Suosittelen kokeilemaan :)

30 November 2015

Valmistujaisia.

Voi kaukana on ne ajat, kun tänne blogiin tuli se yli 20 päivitystä kuukaudessa :'D Itseasiassa luulin niiden aikojen olevan hieman lähempänä kuin 2013 alkuvuodessa, mutta joo ei. Kymmeneen postaukseen olen tähdännyt, tämän vuoden maaliskuussa olen saanut aikaiseksi peräti 17, mutta tässä kuussa jäädään tähän neljään, mikä on kyllä aika heikko tulos. Joka tapauksessa marraskuu (jonka taas meinasin kirjoittaa isolla, hemmetin englanti (myös tuo meni ensin isolla)) oli erittäin vivahteikas ja ehdottomasti paras kuukausi tässä syksyssä toistaiseksi. Harvemmin näin on, koska marraskuut on synkkiä ja pimeitä eikä niistä kukaan tykkää. Jotenkin vain tähän mennessä sitä on jollain tapaa ollut sellaisessa omassa Hollanti-kuplassa, mutta tämän kuun aikana ekoja kertoja alkoi taas pikkuhiljaa rakentamaan sitä elämää täällä Helsingissä.

Kuitenkin sen enempää muihin juttuihin vielä sukeltamatta, tämä kuukausi alkoi 1.11. sukulaisten kanssa vietetyillä valmistujaisjuhlilla. Ensimmäinen kuva on pieni throwback syyskuuhun, jolloin tosiaan nuo maisterin paperit kävin Hollannista nappaamassa. Jälkeenpäin valmistujaiskuvia katsellessa tulee lähinnä ärsytys siitä, etten edes kihartimen verran voinut matkalaukkua tuolloin täyttää ja mukana ei ollut muita kuin maailman epäsopivimpia vaatteita, jotka ei tosiaan tehneet tilaisuudelle mitään kunniaa... enkä edes aloita tuosta huivista, jonka olisi voinut heittää hiiteen edes kuvien ajaksi. Puh.


No mutta, Suomessa päätin pitää pienet valmistujaiset etenkin isäni puolen sukulaisille ja näitä juhlia vietettiin sitten isäni luona Lahdessa. Kuvia on, mutta isukki antoi aika tiukan toiveen, ettei heidän kotoaan mitään kuvia sitten sosiaaliseen mediaan. Ok. Kyllä se blogikin vissiin aikalailla somesta menee, joten kunnioitetaan tätä toivetta nyt sitten. Otin kuitenkin muutaman kuvan omasta repertuaaristani, nimittäin jälkkäreistä, joiden valmistamisen otin mielelläni vastuulleni. Suolaiset tuli sitten muualta, mutta itse halusin hoitaa makeat, koska niiden kanssa leikkiminen on aina yhtä kivaa. Ei ehkä ne perinteisimmät valmistujaiskakut, vaikka kakkutaikinaa tulikin käytettyä...

Cakepops. Superhelppo, mutta kaikessa piperryksessään se eniten aikaa vievä leivonnainen. Ja voi tuska kuinka kauan taistelin, että sain tuon alusen toimimaan täydellisesti ja tikut pysymään oikeasti pystyssä! Mutta oli ihan superhyviä. Taikinapohjana toimi suklaa-appelsiini-makuyhdistelmä, joka sopi ihan jokaisen suklaankin kanssa yhteen. Oli hyvää, ja täytyy ehdottomasti tehdä joskus uusiksikin.

Muita herkkuja oli ihan perus mokkapalakuppikakut, stroopwafelit (s-marketista löytyy) sekä mansikka-valkosuklaalla kuorrutetut popparit (on hyviä!!). Nämä oli ehkä enemmän tällaisia tyttöjen herkkuillan tarjoiluja kuin mitä normaalisti valmistujaisissa voisi ajatella olevan, täytekakkua ja sen sellaista, mutta toisaalta olenko tähänkään mennessä mennyt odotusten mukaan minkään asian kanssa, joten aika sama. Ja kyllä ihmiset tykkäsi, sehän se tärkeintä oli :)


Niin ja tosiaan, tuli vihdoin koulultakin sähköpostina meidän valmistujaisjuhlan kuvat. Oma diplomin allekirjoituskuva oli aika kamala (koska ne hiukset ja se huivi), mutta ryhmäkuvasta en liikaa valita, hyvin hukkuu joukkoon :D Ja tosiaan tuijotin noita kahta kuvaa ties kuinka kauan miettien, miksi ihmeessä ne kaksi kuvaa lähetti, kun on ihan samanlaisia, ennekuin tajusin, että toisessahan oli tosiaan nuo meidän koordinaattorit mukana. Blond moments.




Että sellaista marraskuun alkuun, vaikka huomenna alkaakin jo joulukuu. Näin tämä menee. Voisin tässä vielä koostaa muutaman muunkin postauksen menneeltä kuulta kunhan kerkeän ja ainakin julkaista ne tuolla roikkuvat luonnokset jossain vaiheessa. Lupaus, jonka pitäminen on aivan liian vaikeaa, vaikka aikaa on kyllä ihan hyvin ollut tässä viime aikoina :D

Ps. Teté makoilee tuolla sohvalla jalat kohti kattoa maailman suloisimman näköisenä, eikä siitä ole kuin pari viikkoa, kun se treffeillä (kyllä, olen käynyt sellaisilla) puri sitä miestä naamaan. Jep. Story of my life. Tästä säikähtäneenä (ja silmät päästäni hävenneenä), pienen konsultoinnin jälkeen, eilen vihdoin varasin paikan kolmelle eri koirankoulutusluennolle: "Koiran ei-toivotun käytöksen ratkaiseminen", "Miten eläin oppii", sekä "Koiran elekieli" + noiden jälkeen yksityistunnin Tetén kanssa, koska joo. Ei hemmetti mikä tyyppi... Onhan se omassa seurassa maailman täydellisin ja lutuisin pieni karvapallo, mutta miesviha. Tavallaan ymmärrän tyttöä, mutta on sitä nyt vaan pakko alkaa asiasta pääsemään yli, vaikka sitten näin. Onneksi kohta tulee veronpalautukset ja itsellekin sentään pari satasta sieltä tilille kolahtamassa, joten saa tuonkin lystin maksettua. Jeejee.

Palataan taas näihin, kivaa viikkoa kaikille! :)

12 November 2015

Virpi 12.11.

Päivälleen vuosi sitten seisoin koulun kopiokoneella Ramonen kanssa viemässä läpi käsittämätöntä pinkkaa toinen toistaan pidempiä artikkeleita, jotka olivat pohjamateriaalia yhdelle 3000 sanan esseelle muutaman kirjan ohessa. Samaa kopiointia tuli jonottamaan myös yksi luokallamme ollut puolalainen tyttö, joka aloitti smaltalkin kysymällä onko meillä kotimaissamme tapana juhlia nimipäivä? Kaikissa maissahan ei ihmisillä ole edes tapana antaa toista nimeä, ja hän oli kuulemma todella hämmästynyt, ettei Hollannissa nimipäiviä juuri juhlita, vaikka ihmisillä useampi nimi usein onkin. Tämä oli todellista sattumaa, sillä tuo keskiviikko sattui olemaan 12.11. eli juurikin oma nimipäiväni, ihan kuten tänään.

Mietin vastaustani hetken ja päädyin kertomaan nimipäivien olevan kyllä Suomen kalenterissa ja niitä juhlittavan aika neutraalisti, ehkä juomalla nimpparikahvit kotona tai muuta vastaavaa, mutta eihän ne nyt sinäällään ole iso juhla. Itse en edes muiden nimppareita muista, mutta lapsena niiden vietto oli kyllä ihan yhtä iso juttu siinä missä synttäreidenkin. Oikeasti. Ja vielä tänäänkin heräsin aamulla sekä äidin, että isän soittamiin onnittelupuheluihin, joiden myötä itsekin muistin mikä päivä tänään on. Hämmentävää nyt kun aikuisena asiaa muiden kanssa vertailee, mutta kyllä. Nimipäivä on omassa lapsuudessani ollut ihan synttäreihin ja jouluun verrattava juhla lahjojen suhteen, ja lapsena yleinen kauhuskenaario olikin, jos joku olisi syntynyt jouluaattona ja sen nimi on Eeva tai Aadam - Siinähän ei saisi kuin yhdet lahjat vuoteen! 



...Mutta mites tuo oma nimi niinkuin yleisesti ottaen. No, itse en varsinaisesti ole koskaan pitänyt omaa nimeäni mitenkään ärsyttävänä, outona tai rumana, koska se on lyhyt ja kohtuu selkeä, eikä tarkoita oikeastaan mitään. Tai tarkoittaa jotain hentoa oksaa (Instagramia seuranneet muistaakin ehkä Fimbrethil-fiilistelyni Sormusten Herran tiimoilta), mutta siis noin niinkuin yleisesti. Päätin kuitenkin hieman selailla nettiä nimen tiimoilta ja mm. tällaista sieltä löytyi:

"Virpi vakiinnutti paikkansa suomalaisessa etunumistössä 1920-luvulta eteenpäin, vaikka ensimmäiset Virpit on kastettu jo 1900-luvun alkupuolella. Virpi nimen merkitys tulee siitä, että sana virpi tarkoittaa hoikkaa puuta, hentoa pensaanoksaa ja vitsaa. Nimen alkuperää etsiessä katse suuntautuu usein Kalevalaan, koska sieltä tunnetaan säe, jossa mainitaan ”Tuosta kasvoi kaunis taimi, yleni vihanta virpi” (2: 77, 78). Karjalasta puolestaan on tuttu tapa käydä palmusunnuntaisin virpomassa. Virpi oli suosionsa huipulla nimenä 1960-80-luvuilla, mutta 1990-luvun jälkeen Virpiä ei ole enää suosituimpien nimien listoilla näkynyt. (Lähde: Kustaa Vilkuna, Etunimet)

Virpi viettää nimipäivää 12.11. Silloin juodaan kahvia ja teetä ja syödään pullaa. Harmi sinänsä, koska Virpi tykkää käkättää ja pulla suussa se ei ota onnistuakseen. Ja nyt en puhu naurukäkätyksestä, vaan jatkuvasta puheesta, joka ei ole tarpeeksi kimeää, jotta voisi puhua kimityksestä, vaan Virpin äänen bassomaisen luonteen vuoksi voidaan puhua käkätyksestä tai kälätyksestä.

On olemassa myös Virpejä, jotka kimittävät. Heidät tunnistaa kuitenkin Virpiksi siitä, että ainakin kerran elämässään he värjäävät hiuksensa aivan päin piste piste pistettä. Siis katastrofituloksin. Todennäköisesti blondiksi tai punertaviksi. Virpi on elävä olento, joka ei jää paikalleen makaamaan. Elämä vie välillä vasemmalle ja välillä oikealle. Kaikkea aikansa, Virpi ajattelee. Tänään olen kokoomuslainen, mutta huomenna persu. Buffetista kun saa nauttia juuri haluamiaan nameja.

Jos satut osumaan Virpin nimipäiväkemuihin, niin vie ihmeessä hänelle pullo kuplivaa tai tarjoa lasillinen. Odota hetki ja kuuntele, kuinka sana on herkässä ja lauseet ikäänkuin pulppuavat hänen suustaan. Se ei ole humalaa, vaan se on Virpi. Elementissään." (Lähde.)

Ihan hyvä kuvaus muuten, mutta pakko kyllä sen verran korjata, että Vihreistä en ole kyllä suuntaan jos toiseenkaan seilannut sen jälkeen, kun äänioikeuden sain, mutta muuten tuo buffet-ajattelu on ihan hyvä :D 



Edeltävä teksti oli siis ihan hymyn arvoinen, mutta kuten aina tässä maailmassa, joku sen tikkarin vie kuitenkin jossain vaiheessa... Vauva.fi: keskustelussa "Rumimmat naisten nimet top 5" on turhankin monen listalla Virpi ja keskustelu Suomi24:ssä otsikolla "mielipiteitä?" kerää taas niitä syitä miksi näin on... tässä hieman karsittuja lainauksia:

Q: - Haluaisin kuulla mielipiteenne näistä nimistä. Kaikki mielipiteet on tervetulleita. (...) - virpi (...) Kiitos kaikille ketkä vastaavat! 
A: (...) Kaikki mainitsemasi nimet ovat kivoja ja kauniita, ärsyttäviä ei mahtunut joukkoon :) (...) Virpi on mukava retro-nimi. Tunnen ainoastaan yhden Virpin, 50v. 
A: (...) virpi = En ehkä heti osais kuvitella pientä tyttöä Virpinä, mutta varmasti johtuu taas mielikuvistani.. Yleistän Virpin vaaleatukkaiseksi, vanhaksi naiseksi :D Toisaalta aika veikee nimi.. 
A: (...) virpi = ei nykyajan lapselle 
A: - nimillä on merkitys. On loppujen lopuksi hirveän vähän nimiä joilla ei ole merkitystä. Tässä näiden nimien oikeita merkityksiä: ...) virpi = hoikka puu, oksa (...) 
A: (...) - virpi -"halvan oloinen", en todellakaan pidä. - pinja -vähän sama kuin tuo Virpi. Lähiölapsien nimiä (...) 
A: (...) Virpi nimi on ollut jo käytössä 1900-luvun alussa. Silloin ei vielä juuri lähiöitä ollut... Kaunis luontoaiheinen nimi. Siis minun mielestäni. 
A: (...) Virpi = tavallinen nimi, samaa mieltä kuin aikaisemmissa jutuissa...en oikein tykkää 3 (...) 
A: (...) virpi +++ (...) 
A: (...) virpi - Tunnen monta 70 luvulla syntynyttä, ei ole suosikki. (...) 
A: (...) Virpi *En tykkää, tulee semmonen tiukka täti mieleen ;) (...) 
A: (...) virpi ok nimi, jos vanhanaikasuudesta ei välitetä. (...) 

Että näin. Tiivistettynä Virpit ovat siis lähiölapsia, vanhoja tiukkapipoisia vaaleatukkaisia tätejä. Retro ja luonnonläheinen nimi kuitenkin. Kiitos ja anteeksi. :D 




Että mitä tästä opimme? Nauttikaa nimistänne ja älkää ikinä koskaan lukeko AV-palstoja. Niistä ei tule kuin paha mieli, ihan jokaiselle.

Ja nyt sitä skumppaa, Zen Cafen siivittämänä tietenkin...

8 November 2015

Lokakuun sekalaiset

Aina silloin tällöin jaksaa tyhjentää myös puhelimen kuvat koneelle, joten tässä tulisi taas tällainen sekava katsaus lokakuuhun näin kuvien kautta. Joskus ainakin tuli ihan positiivista palautetta tällaisista postauksista... vähän niinkuin "päivä kuukausi V:n kanssa" tai jotain sinne päin :) Ja etenkin, kun on nämä postaukset jääneet taas vähän vähemmälle, köh köh.

Tyttöjen ilta Lahdessa, josta löytyy myös Teerenpeli ja sen mustikkasiiderit.
Neonpinkki ulkoilutakki on syksyn harmauteen mitä parhain ostos. Etenkin, kun se oli -60% alessa...
Väsynyt lapsi.

Kaksi vuotta sitten pakattujen vaatteiden läpikäyntiä. Vili <3 Eihän näitä enää voi edes miettiä putsaavansa.
Mikä syksy! Töölönlahti.
Töölönlahti.
No kun kaveri, niin minäkin. Vadelma-Daim-chilirouhe.

Tapasin baarissa pojan, jolle ehdin antaa numeroni, ennen kuin selvisi, että tyypin huumorintaju ei ihan kohdannut omaani. Kyllä sitä itse liikakiloistani jaksan heittää läppää vaikka kuinka, mutta kun puheenaihe on makea vs. suolainen ja kundi kommentoi, että kuinka musta näkyykin, että makea maistuu ja jatkaa tätä "vitsiä" jenkkakahvoista löysiin vaatevalintoihin, kunnes en enää edes usko asian olevan vitsi, niin joo. Lähdin kotiin ja seuraavana päivänä saan puhelimeeni viestin, että olipa kiva tutustua ja blaablaablaa. Laitoin päivän jäljessä vastauksena vain tämän kyseisen kuvan. Eipä kuulunut pojasta enää mitään.
Joponi myynti-ilmoituksen yksi kuva. Kyllä, se meni eikä ole enää pinkkiä jopoa. Jotain fiksumpaa seuraavalle keväälle.
Tein bataattiranuja. Onnistui yli odotusten.

Niin joo ja unisieppari... pitääkin laittaa diy-ohjetta bloginkin puolelle.

Vaihteeksi taas Töölönlahtea.

Vanhoja käyntikortteja läpikäydessä tuli vastaan tällainen LV:n myyjältä saamani hintakoosti vuonna 2009. Niin ne on laukkujen hinnat lähes tuplaantuneet kuudessa vuodessa. Hyi että.
Oli tylsää, revin tapetit. On muuten koukuttava kone tuollainen tapettihöyrytin... en enää ikinä maailmassa koskaan lähde tuohon hommaan ilman sellaista. 
On se huone vaan raikkaampi vaaleilla seinillä :) Pitää ehkä vuokranantajallekin kertoa tästä pienestä operaatiosta jossain vaiheessa...
Eerikinkadun Puro ja niiden salaatit. On hyviä!!

Lounasseurana Vivve. Edellisestä kerrasta taitaakin olla se pari vuotta, kun nähtiin ihan ajan kanssa. Niin se aika lentää.
Rakkauspakkaus.

Bussissa matkalla Lahteen ja lapsi turvallisesti turvavöissä kuten kuuluukin.

Lahden HongKong ja edullinen mattolöytö. Laitoin kämppikselle viestiä, että no nyt löytyi eteiseen metrikaupalla mattoa. K-raudassa vastaava oli kympin metri, joten tämä puolet edullisempi versio oli erittäin mieluinen tarjous.
Kyllä. Näinkin mielenkiintoisissa merkeissä on lokakuuta vietelty. Mikäs siinä. Nyt painaa ihan järkyttävä sunnuntaiväsymys päälle, kun tuli kahtena iltana putkeen käytyä 'yksillä' ja palattua kotiin vasta kolmen aikoihin. En edelleenkään tajua miten vielä muutama vuosi sitten jaksettiin tätä settiä joka ikinen viikonloppu ja siinä välissä vielä täydet työpäivät. Nyt väitän, että kyllä se kolme vuosikymmentä jo jossain tuntuu... :D