"We are rich because they are poor."

Itse en ole koskaan omaa blogiani pitänyt millään tapaa muotiblogina, mutta onhan se totta, että silloin kun töissä kävi, tuli ostettua enemmän ja useampikin merkkilaukku, ja sitä materiaa täällä teidän lukijoiden kanssa ihmeteltyä. On asukuvia ja ostosesittelyjä, mutta etenkin nyt viime aikoina olen jotenkin entistä enemmän ollut kaiken tuon kulutuksen kanssa todella kaksijakoinen. Toisaalta pidän itseäni kohtuu "vihreänä" valintojeni suhteen, syön todella vähän mitään liharuokia, yritän valita luomua, välitän eläinten oikeuksista ja koen edelleen päivittäin lievää ahdistusta siitä, etten Hollannissa pysty kierrättämään jätteitä yhtä tehokkaasti mitä Suomessa. Mutta sitten taas toisaalta, tykkään myös ostella juttuja, silloin kun on rahaa, ja joskus jopa kun sitä ei oikeasti edes olisi.


Näiden kahden vuoden aikana kulutukseni on kuitenkin ihan olosuhteiden pakosta pudonnut about puoleen ja ihan jo pakosta harkitsen nykyään todella tarkkaan mitä ostan. Kyttään erilaisia käytettyjen merkkituotteiden myyntisivustoja ja FB:n kirppariryhmät on todella viihdyttäviä scrollailtavia. Osittain siksi, ettei opiskelijan talous kestä juuri nyt monia materiahaaveita uutena, mutta myös siksi, että ostan nykyään samalla rahalla mieluummin lennot vaikkapa ystävän tai perheen luo, kuin että halailen jotain uutta laukkua täällä keskenäni. Olen myös huomannut tämän muutoksen tietyllä tapaa siinä millaisia blogeja nykyään seurailen. Jos aikaisemmin oli kiva katsella kuvia juurikin niistä pintaliitobloggareiden uusimmista hankinnoista, tällä hetkellä se jokaisen käsivarrella keikkuva Chanel tuo lähinnä ärsytyksen. Ei siksi, etten itse sellaista pystyisi tällä hetkellä ostamaan (enkä tosin pystykään), vaan siksi, että on vaan niin surullista millaisessa maailmassa sitä nykyään eletään. Monelle bloggaajalle tuo kyseinen laukku on ollut "se pitkäaikainen toteutunut unelma", samalla, kun sen laukun tekijä ei tule koko elämänsä aikana tienaamaan valmistamansa asusteen summaa. Ja kyllä, onhan se edelleen niin, että jokainen tekee niillä tienaamillaan rahoilla juuri sitä mitä itse haluaa, enkä tässä ketään yksilöitä syyllistä heidän rahan käytöstään, vaan ihan vaan totean sen faktan, että kyllä on maailma ihan helvetin epäreilu. Se, että itse olen tässä viime aikoina 'kiristellyt kukkaron nyörejä' ja kokenut jotenkin eläväni tiukemmin, on loppujen lopuksi aika paskan jauhamista, kun katsotaan asiaa isommassa mittakaavassa. Kirjoittelen tässä tätä postausta edelleen Macbookilla, soittelen äitille iPhonella ja käyn ostamassa kaupasta juuri sitä ruokaa mitä haluan ja pakkaan sen siihen hemmetin LV:n kassiin. Oikeasti? Ja sitten vielä kehtaan itkeä, kun jossain vaiheessa ei kämpässä lämmitys ollutkaan sitä totuttua 20 astetta vaan muutaman alle. Buhuu.


Ja mikä se pointti oli? No tämä lyhyt Norjalainen dokkarisarja, jonka juuri tuossa ajankulukseni katselin. Nyt on osuttu asian kanssa ytimeen! Kolme norjalaista nuorta, joista ainakin yksi ilmeisesti erittäin suosittu muotibloggaaja, lähetetty kokeilemaan elämää shoppailemiensa rättien alkulähteille. Suosittelen ehdottomasti katsomaan. Kaikki 5 jaksoa löytyy tältä samalta sivulta allekkain, kestoltaan n.10min jokainen, ja tietenkin englanninkielisillä tekstityksillä.


https://www.youtube.com/watch?v=-SCHfV97D7I

"A young blonde woman weeps openly on camera, her manicured fingers perched wanly against her cheekbones. “I can’t take it any more,” she sobs in Norwegian. “What sort of life is this?” Her name is Anniken Jørgensen, one of three 17-year-old fashion bloggers who “star” in a five-part online reality series about the horrors of sweatshop labor in Cambodia. Tapped by Aftenposten, Norway’s largest newspaper, for the social experiment, Jørgensen, along with Frida Ottesen and Ludvig Hambro, flew to the Southeast Asian country’s capital of Phnom Penh, where they experienced a modicum of a Cambodian textile worker’s life for a month in 2014."

Kommentit

  1. Todella hyvä postaus, olet niin oikeassa! Mulla itsellä ei ole yhtään kallista merkkilaukkua ja asun pienessä opiskelijaboksissa, mutta silti oon kyllä etuoikeutettu. Asiat on niin hyvin, kun rupeaa miettimään vähän tarkemmin.

    VastaaPoista
  2. Journey Diary / Jenna25.1.2015 klo 13.15

    Pysäyttävä klippi, pitää kyllä alkaa kattomaan! Ite vältän nykyään shoppailua melkeen viimeseen asti, niin että vaatteet on oikeesti rikki ennen kuin ostan uudet.. Nuorempana tuli laitettua järjettömiä määriä rahaa renttuihin, joita tuli käytettyä kerran tai kaksi.. Onneksi tuli tää intohimo matkustamiseen, niin kaikki rahat menee siihen! :D

    VastaaPoista
  3. Katoin kaikki jaksot ja taas sai ahdistua tästä maailmasta. :( En oikeesti tiiä ees mitä tohon voi sanoa. Oikeesti maailma on niin epäreilu. Toikin tehdas missä noi oli niin varmasti parhaimmasta päästä, en pysty ees kuvitella miten kamalaa niissä muissa on.

    VastaaPoista
  4. Kiitos. Näinhän se on, ja oli se summa sitten laitettu siihen merkkilaukkuun tai vaikka uuteen puhelimeen, niin meillä kuitenkin on laittaa se summa tuollaisiin asioihin. Ja tosiaan mitä opiskelijaboxeihin tulee, ihan tohon videoon viitaten, niidenkin kylppärit on usein noiden asuntojen kokoisia... Että hyvin menee, loppujen lopuksi :)

    VastaaPoista
  5. Ehkä tässä 'aikuistuessa' on myös pikkuhiljaa oppinut tuntemaan sen oman tyylin, eikä sellaisia hutiostoksia enää juurikaan tule. Siinä vaiheessa sitä helpostikin käyttää ne ostamansa vaatteet puhki (tuttu tunne!) Ja totta tuon matkustamisen suhteen, itsekin nykyään useimmin haaveilen säästäväni ennemmin matkaan kuin johonkin vaatteeseen :D

    VastaaPoista
  6. Sama juttu. Ja siinä mielessä olen samaa mieltä, että nuo tehdasolot vaikutti vielä ihan "kohtuullisilta", koska itse nuorempana parillakin eri tehtaalla työskennelleenä (suklaa/elektroniikka), ei tosiaan ole mikään outo asia tehdä sitä 'samaa saumaa' montaa tuntia. Siellä pienellä erolla vaan, että sitä kävi tekemässä Suomessa sen päivän pari viikossa ajatuksella, ettei mistään opiskelijaduunista saanut niin hyvää rahaa :D Että joo, siinä mielessä ehkä hölmöä verrata.
    Joskus olen itselleni perustellut joidenkin halparättien ostamista sillä, että mieluummin ne niitä vaatteita ompelee kuin vaikka valmistaa ilotulitusraketteja (koska niihin en rahojani laita). Joskus kuullut aivan järkyttäviä tarinoita kuinka lapsityöntekijät on sokeutuneet ja menettäneet raajojaan jne. rakettien valmistusprosessissa... Jotenkin sitä puolustelee itselleen, että on ne vaatteet sitten parempi vaihtoehto.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

DIY: ikkunalautojen uudistus

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti