28 February 2015

Paranemaan päin

Olin niin hienosti päässyt taas tähän päivittämisen makuun, mutta tämä edelleenkin jatkuva flunssa laittoi kyllä ihan hyvin kirjoittelut jäihin. Olin maanantaina vielä todella lähellä alkaa selvittämään Hollannin lääkärikäytäntöjä lähemmin (tätä ennen en ole niitä toistaiseksi tarvinnut), kun kurkku oli niin kipeä, etten uskonut sen olevan enää tavallista flunssaa. Iltaa kohden kuitenkin alkoi räkää kerääntymään sen verran, että suljin pois angiinat sun muut ja päätin odottaa vielä päivän. Hyvä niin. Tiistaina kurkkukipu oli jo hieman hellittänyt ja tilalle tuli se nuhainen vaihe, joka onkin jatkunut ihan tänne asti, joskin ensimmäinen fyysisesti ei kipeä päivä oli vasta tänään. En edes muista milloin olisi flunssa viimeksi kestänyt muutamaa päivää pidempää ja nyt se otti 1,5 viikkoa. 

Keskiviikkona raahauduin kuitenkin kunnon lääkesatsin avustuksella koululle kuuntelemaan tuomion ITP:stani ja joo, kyllähän sitä tekemistä vielä riittää. Kiva oli kuitenkin kuulla, että kaikki kolme proffaa ovat erittäin innoissaan graduni aiheesta ja siten olen ihan hyvällä tiellä... joskin hiottavaa löytyy vielä aikalailla. Mm. saankin nyt sitten vaihtaa tutkimusmenetelmäni kvalitatiivisesta kvantitatiiviseen, koska aiheeni selkeästi vaatii sitä, mikä tarkoittaa siis lisää tilastotieteitä ja SPSS:ää. Luulin jo niin, että sen EM-kurssin myötä olisi tilastotieteet käsitelty, mutta ei näköjään sitten.. Tosin on jopa hämmentävä myöntää, että tunnen tällä hetkellä oloni varmemmaksi ja jotenkin tuon oman tutkimuksen etenemisen selkeämmäksi, kun tultiin siihen tulokseen, ettei haastatteluja tarvitsekaan tehdä. En ole kovin paljoa harjoitellut kvalitatiivisia menetelmiä ja toisaalta niiden SPSS:n numeroiden tulkinta on lopulta ihan kohtuu selkeää. Ja eipä tarvitse aikatauluttaa niitä haastatteluitakaan, kun voi vaan antaumuksella jakaa taas sitä kyselylinkkiä (ja tällä kertaa se ei ole edes sidottu mihinkään harrastamiseen)...


Mitäs muuta (kuulumiset kun on todella mielenkiintoisia tältä viikolta)... Unirytmit olen saanut niin sekaisin tässä sairastessa, mutta on aivan supersöpöä, että Teté on ollut koko viikon niin ihanasti tukena, nukkunut vieressä päivät pitkät. Nyt tyttö on ollut meillä jo hieman yli 7kk, enkä olisi kyllä Vilin jälkeen uskonut kenenkään koiran tulevan noinkin rakkaaksi. Jotenkin on ollut niin antoisaa seurata Tetén kehitystä ja kasvua siitä laihasta ja arasta kovia kokeneesta ressukasta reippaaksi ja eloisaksi pikkukoiraksi. Siinä missä painoakin on kertynyt, on Teté myös kasvattanut tosi paljon turkkiaan, ja ollaan äitin kanssa sitä naurettukin, että sehän alkaa muuttumaan Vilin näköiseksi! Mm. Tetén korviin on kasvaneet sellaiset kunnon pitkät karvat mitä Vililläkin oli, joskin nyt tietenkin Teté on paljon pienempi, ja tyttö, mutta kuitenkin ulkonäöllisesti moni on todennut meillä olevan selkeästi tietynlainen "tyyli" mitä koiriin tulee :)

Niin. Kai sitä niinkin voisi sanoa... 

Kun on viikon viettänyt käytännössä sängyssä, ei ihan kauheasti ole mitään kirjoitettavaa. Mutta ehkä se tästä taas lähtee...

21 February 2015

Cold. Flu. Finrex.

Flunssan määritelmä on ehkä epämääräisin mitä tulee sairastamiseen. Toisille flunssa on jo pelkkä kurkkukipu, toisille flunssa ei ole flunssa ilman kunnon räkätautia ja sitten on niitä flunssia, kun yskä jatkuu niin pitkään, että kylkiluiden kiinnikkeet tulehtuu tai kuume jatkuu reippaassa 38:ssa useamman päivän. Siksi se, että sanoi joskus pomolleen olevansa poissa, koska on flunssa (tai sai itse esimiehenä ollessaan saman selityksen) tuntui vaativan jotain lisäinformaatiota, koska flunssa on niin ärsyttävän epämääräinen tauti.

Kyllä, mulla on flunssa. Kuumeesta en osaa sanoa, ei ole mittaria, mutta olo on kuin olisi katujyrän alle jäänyt ja jokaista Tetén lenkitystä varten pitää vetää kohtalainen Finrex/särkylääkeannostus. Ironisinta on, että olen vähän turhankin paljon iloinnut tämän talven flunssattomuudesta, viimeisimmän kerran toissapäivänä Marliesin valitellessa vilustunutta fiilistä kysellen, etteikö mulla ole muka mitään? Joo ei ole ei. Meni puoli päivää ja flunssafiilikset alkoi... Noh, sen siitä saa kun juoksentelee helmikuussa pitkin Bredan baarikatuja pelkässä kesämekossa.


Katsoin äsken kaikki New Girlin jaksot loppuun (tai siihen asti mitä niitä on ilmestynyt), jonka lisäksi olen katsonut kaiken maailman sekalaista tarjontaa Suomen tv:n puolelta TVkaistan kautta... pitää taas palata niiden teidän suositteluiden pariin vanhasta blogista, tuo New Girlkin oli yksi niistä. Osui ja upposi :) Toivon muuten todella, että mahdollisimman moni vanha lukija on seurannut tänne uuden blogin puolelle seuraamaan näitä uusia päähän pistoja. Eihän siinä vanhassakaan blogissa vikaa ollut, periaatteessa, mutta jotenkin vaan kaipasi sitä alun fiilistä... ja siltikään en nyt mitenkään osaa vieläkään aloittaa tätä uuden kirjoittamista jotenkin alusta... pitäisi ehkä tehdä jonkinlainen kooste sieltä vanhan puolelta, missä mennään ja mihin on tultu. Terapiamielessä tai jotain :p

Ok, nyt alkaa taas finrex potkimaan, niin voi tuon Tetén käyttää yöpissalla. Tajusin tosin juuri, että tuo flunssajuoma sisältää myös kofeiinia, tosi hyvä yötä vasten. Tosin onpa nää rytmit nyt muutenkin ihan sekaisin, joten samapa tuo. Tavallaan jopa taas odotan sitä aikaa, kun pääsee työelämään kiinni ja saa jonkinlaisen rytmin takaisin. Tosin en millään jaksa enää sellaista perus kasista neljään duunia, jotain vähän epävakaampaa olisi kiva löytää. Vakailla tunneilla tosin... Ja vielä kun keksisi mistä niitä töitä hakee. Tällä hetkellä listalla on tietenkin ensimmäisenä ihan vaan tämä Hollanti, ja Amsterdam, ehkä jopa Rotterdam tai Den Haag. Sitten sellaisessa epämääräisessä järjestyksessä on pyörinyt päässä myös ihan vaan Helsinki, Tukholma, Barcelona ja jopa Lontoo, vaikken jälkimmäisessä ole koskaan edes käynyt... Toisia ahdistaa tällainen tulevaisuuden tiedottomuus, mutta itse jollain tapaa nautin siitä epätietoisuudesta. Eipähän käy elämä liian tylsäksi... :) Mihin kaupunkiin te muuttaisitte, jos olisi vapaus valita?

19 February 2015

Carnival part II & Spice Girls costumes


Vielä muutama kuva maanantain karnevaali-illalta. Päivällä olisi ollut keskustassa mitä ilmeisemminkin ne viralliset karnevaalikulkueet, mutta on pakko sanoa, etten ihan hirveästi pistä arvoa niille vaunukyhäelmille ja erityisesti sille järkyttävälle melulle. Vaikka 'hienojahan' ne on ja paljon on jengi vaivaa nähnyt, voitte vaikka googletella, mutta se paraatien melutaso on jo sitä luokkaa, ettei oma pää vain yksinkertaisesti kestä... Välillä joissain Bredan baareissakin miettii, onko sellaiset desibelit edes laillisia, millä se musiikki parhaimmillaan huutaa? Tai sitten vaan hollantilaisten kuulo on keskimääräistä huonompi...




Nyt kun mietin, en ole ihan varma mistä koko Spaissari-idea lähti, mutta yleisesti ottaen tykkään tällaisissa tilanteissa rakentaa kaikenlaiset asut osista, joille voi olla käyttöä vielä jatkossakin. 90's-teema noin yleisesti ei välttämättä sytytä ihan hirveästi, mutta Spice Girls ilmiönä on mielestäni kuolematon, ja hommahan luonnollisesti toimii parhaiten, kun homma on kollektiivista, tai hahmona, joku todella tunnistettava tapaus. Itse päädyin Emmaan, koska koin asun yleisesti ottaen helppona toteuttaa, mutta olisin jättänyt idean suosiolla hyllylle ilman noita kenkiä. Oikeastaan kaikki kolme valitsemaamme maustetyttöä vaatii onnistuakseen 'sen tietyn jutun', josta hahmon tunnistaa niin yksin kuin yhdessä. Jos Emmalla se on kengät, polvisukat ja saparot, Gerillä se on tuo Union Jack- mekko ja Mel B:llä nuo hiustötteröt. Luonnollisesti näitä tukee muut hahmoihin liitetyt jutut kuten Gerin punaiset hiukset ja Mel B:n eläinkuosit, mutta googletellessani erilaisia yrityksiä noista asuista, löytyi netistä paljon yrityksiä, jotka joo ehkä toimivat ryhmänä, mutta yksin ei sitten niin millään. Toisaalta esim. hahmoina Victoria ja Mel C on mielestäni todella haastavia yksinään toteutettavaksi, koska jotenkin niistä puuttuu ne vahvat elementit, mitä taas toisissa tytöissä yksinään on. Vai mitä olette mieltä?

Näin siis näkisin, että saatiin aika kivasti kasaan nuo hahmot ja sitä tuki myös vastaantulijoiden kommentit - hahmot oli selkeästi tunnistettavia, ja juurikin niiltä tärkeiltä osin. Mistä meidän asut sitten koostui? 
  • Mel B:n tukka saatiin aikaiseksi kahdesta afroperuukista ja pirun sarvista (pannasta). Isompi peruukki varsinaiseen käyttöön ja sitten sellainen pienempi sen pirupannan päälle ja kokonaisuus kasaan rautalangalla ja kultaisella lahjanarulla. Vaatteissa Anniina päätyi kireisiin kultaleggareihin, mustaan toppiin ja eläinkuosiseen huiviin sen päällä. Iho taas saatiin tummemmaksi meikkivoiteella ja ruskealla luomivärillä (toimi yllättävän hyvin!)
  • Gerin mekkoja löytyy netistä usealtakin sivustolta ja oikeastaan koko asu nojaa niin vahvasti siihen, ettei muut elementit ole niin justiinsa. Joka tapauksessa Marliesin hiukset värjättiin punaisella spray-värillä ja meikiksi valittiin vahva punainen huulipuna ja tumma silmämeikki.



Sitten se oma asu:
  • Emman kenkien metsästys oli hieman haasteellista, mutta lopulta tärppäsi Ebaysta. Kengät oli uudet, sillä käytettyjä en oikeanlaisia löytänyt sitten millään. Toinen ongelma oli tullimaksut, joita olisi jenkeistä tilattaessa saanut maksella, joten tuo Brittikauppa oli todella jees. Kaiken lisäksi tällä Ebay-myyjällä olisi ollut vielä ilmainen palautuskin, jos saamaani sähköpostia on uskominen, mutta siihen nyt ei ollut tarvetta. Yleensä käytän kokoa 38, joten riskillä otin jäljellä olevista 39, mikä ei lopulta ollut huono valinta, sillä tuo keinonahka ei tosiaan paljoa muotoudu ja kenkien sidonta mahdollistaa kireähkön lopputuloksen. Katsoin myös kyseisen merkin omilta sivuilta, että koko 6 vastaisi enemmänkin kokoa 38-39, mikä hieman antoi lisävarmuutta. Posteineen noille tuli yhteensä hintaa 53e (melkein puolet hinnasta postikuluja!!)
  • Vanhan Hennesin mekon (ihanalta lukijalta sain aikoinaan ostettua uuden valkoisen, joten tämä vanha kulahtanut olikin kaapissa odottanut uutta väriä) värjäsin Dylonin 'powder pink' pesukonevärillä, ja lopputulos oli tosi kiva ottaen huomioon, että kankaassa oli keinokuitujen lisäksi vain 30% puuvillaa!! Keinokuituihinhan väri ei tartu... Polvisukat nappasin Hennesin alehyllystä 3 eurolla, hiusnauhat löytyi jostain joululahjapaketointitarvikkeiden joukosta (säästän aina kaiken) ja karkkikaulakoru ihan vaan karkkikaupasta.
  • Hiukset on kerätty saparoille ihan oman tukan voimin, joskin joukossa on pari tuollaista vaaleanpunaista lisäkettä. Lisäksti totesin, että on todella tärkeää jättää ne otsahiukset siihen eteen (vaikkei ne varsinaisesti olisikaan otsahiuspituutta), koska Emmalla oli saparoiden kanssa aina otsis... ja itselläni on niin hemmetin korkea otsa, että ilman otsatukkaa nuo saparot näytti todella kamalalta :D



Kyllähän siis tuohonkin asuun rahaa upposi, mutta kohtuudella. Mekolle tulee aivan varmasti käyttöä ihan arjessa/juhlassa, koska värjäystulos oli sen verran hyvin onnistunut, ja sukat nyt on sukat. Karkkikoru menee varmaan kyllä roskiin (erehdyin yhden maistamaan ja ihan kivasti oli hajuveden sun muun paskan aromia siihen tarttunut, ettei ainakaan sitä alkuperäistä tarkoitusta tarvitse miettiä). Ja nuo kengät, voi vitsit. Emma taisi kyllä luonnossa olla jonkinmoinen hukkapätkä sillä itse huitelen noilla 180cm pituudessa, ehkä jopa vähän päälle. Hollannissa ei pituus eikä mikään, mutta onhan se nyt pitkä :D Tuntuu kyllä, että ainakin King's dayssa rakennan taas asun näiden ympärille ihan vaan, koska jollain tapaa olen tosi ihastunut näihin popoihin... ja ehkä sitä kesällä voi jo hyvillä mielin niiden todeta olevan ainakin melkein muotia, vai? 

Ainiin, ja olihan meillä kaikilla nuo euron puhallettavat mikit Hemasta!! :'D Ihan mieletön lisä asuun ja ainakin Irish pubissa saatiin vetää playbackinä ihan oma showkin :p Ja oliko se nyt lauantaina, kun joku itseään laulajaksi väittänyt veti Scary Spicelle jotain ballaadia tämän mikkiin... Hämmentävää, mutta hauskaa.


Ps. Enkä todellakaan oikeasti ole noin ruskea, jotenkin tuo valotus/salama ja varjot tekee omiaan... Kyseisessä kamerassa, kun ei edes ole sitä 'darker skin' efektiä (joka on kesäisin kyllä aikamoinen hitti pokkarilla kuvattaessa...) :D

16 February 2015

Karnevaalien fiiliksiä...


Juuri kun on ehtinyt kaikille kehua tämän nykyisen kämpän nettiä, niin tottakai se sitten alkaa pätkimään. Netti ei varsinaisesti ole katkennut missään vaiheessa, mutta aivan hemmetin hidas siitä on kuitenkin tullut. Noinkin pieni asia on tehnyt elämästä taas ihan liian hankalaa. 

Mutta enivei, huonosta netistä en kuitenkaan koko viikonloppua kärsinyt, sillä mentiin Tetén kanssa kaverin luo keskustaan perjantaista sunnuntaihin, jotta karnevaalimeiningit olisi mahdollisimman lähellä ja Tetén luo pääsisi helposti ja usein. Anniina asuu ihan Bredan baarikeskittymässä, joten ikkunastakin oli pitkin iltaa aika hyvät näkymät. Se mistä erityisesti näistä karnevaaleista viehätyn, on juurikin tuo ihmisten panostus. Kaikki, ihan kaikki vauvasta vaariin on pukeutuneet ja panostaneet juhlintaan. Oman 'asun' kanssa tuli toisinaan vähän alipukeutunut olo, ja ilman naamiaisasua tuolla kaduilla pyöriminen on lähinnä noloa... ei vaan kuulu joukkoon.








Karnevaalithan ihan alunperin pohjautuvat katolisen kirkon paastonajan aloittamiseen (Suomen laskiainen), ja niitä juhlitaan aina kuusi viikkoa ennen pääsiäistä. Ajatus jossain siellä taustalla on syödä ja juoda kaikki ruoka-/viinavarastot tyhjiksi, jotta paaston aikana ei sitten tule kiusauksia. Edelleen hämmentää paikallisten kunto, sillä monet juhlivat oikeasti kaikki karnevaalipäivät putkeen, aamusta iltaan. Periaatteessa ensimmäinen virallinen karnevaalipäivä on sunnuntai ja juhlinta kestää yötä päivää keskiviikkoaamuun asti, mutta jotenkin bileet alkaa kyllä on saatu hilattua alkamaan usein jo torstaista lähtien, eli useissa kaupungeissa juhlahumua kestää jopa kuutisen päivää. 

Viime vuonna en näitä bileitä juhlinut, kun äiti oli juuri sillä viikolla käymässä, mutta tänä vuonna sitten senkin edestä. Perjantaina käytiin tosin vain varovasti katselemassa meininkiä (tuolloin menin parin vuoden takaisella pikkujoulujen 20-luvun hengen flapper asulla), ja lauantaina otettiin varsinainen pääpäivä. Joskin tietysti sekään ei jää viimeiseksi...






Kohta olisi taas tarkoitus vetää mekko päälle ja tolpat jalkaan ja suunnata keskustaan vielä kertaalleen. Laskeskelin tosin, että myntit on aika vähissä, joten täytyy varmaan käydä niitä vielä vaihtamassa. 'Harry Potter -rahoja' :'D Jotenkin niin sympaattista, että jopa raha täytyy karnevaaleilla vaihtaa tuollaisiin erillisiin muovikolikoihin, joilla sitten baareissa asioidaan. On haluttu tehdä mahdollisimman liukuvaksi ja helpoksi juomien osto ja hinnoittelu, kun porukkaa on enemmän kuin mitä paikalliset baarit vetää.

Ja joo, nuo kengät on jynssätty tiskiharjan avulla taas juhlakuntoon :D Samoin kävi mekko ja sukatkin pesukoneessa, kun en sitten kaikesta yrityksestä huolimatta onnistunut pysymään pystyssä koko iltaa... Veikkasin tosin koko ajan, että se kaatuaminen tapahtuu mukulakivillä vieden nivelsiteet mennessään, mutta lopulta liukastuinkin märässä baarin eteisessä kauniisti takapuolelleni (nilkat kiittää), josta sitten avulias portsari nosti ylös... Tajusi vissiin sekin, ettei syynä tällä kertaa ollut se liiallinen alkoholi... En edes tajunnut kuinka liukkaat nuo kengät pahimmassa tapauksessa on!!! 

Joka tapauksessa nyt lähden valmistautumaan iltaan, kivaa maanantaita muillekin :p

14 February 2015

Spice up your life - Carnaval costume!

Näinköhän kukaan arvaa millaisella asulla tänään mennään...? :p Pakko tosin myöntää, että vähän on alipukeutunut olo, kun kattelee ikkunasta tuolle baarikadulle ja näkee ihmisten panostuksen. Ihan käsittämätöntä!

Itse sitä sitten kuitenkin on jollain tapaa niin suomalainen ja 'käytännönläheinen', että haluaa jokaisella ostamallaan jutulla olevan edes jonkinlainen mahdollinen tulevaisuuden käyttötarve. Kyllä, myös noilla kengillä. Sanotaan, että vuodessa kahdessa noi on taas kovinta huutoa, olen todella varma asiasta! :D







... Joo, ostin myös nuo Spaissari-barbit/nuket tässä ihan muutama viikko takaperin, käytännönläheisyyttä parhaimmillaan ;)

13 February 2015

Follow me via...

Nyt löytyy blogi sekä Bloglovin'ista että Blogilistalta.


<- Sivupalkissa nuo suorat 'follow'-namikat :)


... Ja nyt painelen juhlimaan karnevaaleja. Tästä enemmän myöhemmin, kivaa viikonloppua kaikille!

12 February 2015

So Long...

Welcome, Tervetuloa, Velkommen, Bienvenido!

Kirjoitin tän tekstin alkuun englanniksi. Mitä paneutumista! Mutta sitten, kun luin sen läpi tuli sellainen fiilis, ettei tää suomalainen melankolinen sarkasmi (joka luonnollisesti yleensä on huipussaan) mene millään sen kielimuurin läpi. Lisäksi, kun viime aikoina on lähinnä hionut gradua siihen täydellisen akateemiseen englantiin, tuntui blogiteksti jotenkin väkinäiseltä. Ja koska englanniksi saa yleensäkin aina kaikki parhaimmat jutut ja möläytykset selittää aivan liian pitkän kaavan kautta, viitaten juurikin siihen suomalaiseen huumoriin, ei vaan nyt jaksa. Pidetään siis blogi edelleen ihan suomenkielisenä. Onko riittävästi perusteluja?

Ja postauksen pointtihan oli luonnollisesti perustella uusi blogi ja uusi nimi. Ei vissiin ole liian vaikea arvailla syytä, ihan vaan uusi alku. Days Of V oli vaan niin loppu. Koska täällä vanhoja lukijoita varmaan on, ehkä se jo teille näkyikin. Päivitystahti oli todella surkea ja jotenkin se fiilis puuttui. Rantapallolla ei lopettamisen kanssa ollut mitään tekemistä, blogi vain tuli tiensä päähän. Nautin kuitenkin kirjoittamisesta ja rakastan lukea niitä omia vanhoja postauksiani ihan samalla tapaa kuin rakastan lukea vanhoja päiväkirjoja (joskaan myötähäpeä ei ihan niin suurta ole), mutta haluan tehdä sen ainakin nyt toistaiseksi ihan vaan itselleni. En halua, että kirjoittaminen tuntuu velvoitteelta, ja haluan, että blogi näyttää 100% itseltäni. En jaksa blogin ympärillä jatkuvasti vilkkuvia mainoksia aiheesta kuin aiheesta, vaan haluan itse valita mitä tällä sivulla näkyy. Haluan, että tämä blogi on taas ihan vaan oma blogi, ilman mitään sen kummempia ihmeellisyyksiä.

Ja sitten se nimi. So Long. Urbaani Sanakirja (Urban Dictionary) antaa tuolle sanaparille hyvästien merkityksen. Nimi olisi ollut mitä parhain, kun Hollantiin muutin 1,5 vuotta takaperin, mutta toimii se vieläkin. Elämähän on hyvästejä täynnä, ja toisaalta tuollaisessa "so long suckers"-merkityksessä sen voisi ehkä nähdä enemmänkin sellaisena eteenpäin menemisenä (erittäin kauniisti muotoiltuna), miksi jäädä jumittamaan johonkin, mikä ei anna yhtään mitään? Ja se on ehkä jollain tapaa se omakin elämänasenteeni. Ei pitäisi käyttää liikaa aikaa asioihin ja ihmisiin, jotka eivät tee onnellisiksi, vaan siirtyä eteenpäin. So Long!
"so long"
So Long comes from the ghettoes of New York where irish,italian Jewish and Arab immigrants mixed together. Jews and Arabs always greet and say goodbye to each other by saying Shalom,Shalom, or Salaam,Salaam. These words were corrupted into solong, solong. Ultimately folks believed that it meant that it had been so long since you had seen someone. Not so. 
So long Bobby. See you tomorra.

... ja vaikka tuon nimen noinkin tarkkaan itselleni perustelin, loppujen lopuksi voin myöntää etsineeni "sitä oikeaa" ihan vaan Abban (ja Beatlesin) biisejä ja lyriikoita selaillen. Sen piti olla lyhyt ja ytimekäs, ja lyriikoiden piti olla hauskat. Ja onhan ne!



...Myönnettäköön, että alkuun olisin ihan hirveästi halunnut antaa blogin nimeksi 'Reet Petite' (Overtonesien biisistä inspiroituneena), koska se ei ihan heti sano monelle mitään ja kuulostaa niin söpöltä, mutta siinä vaiheessa, kun myönsin vihdoin itselleni olevani kaikkea muuta kuin 'petite' jäi se sitten ihan vaan ajatuksen tasolle. Ja hyvä niin. Onhan noi Abban musiikkivideon tanssimuuvitkin jo sen verran vetäviä, että sillä mennään ja pitkälle!