Tuesday, 31 March 2015

31/3

Tässä postauksessa nyt on kuvituksena muutama 'ei mihinkään liittyvä kuva', jotka olen kuitenkin syystä jos toisesta ottanut. Päivä on mennyt muuten hieman ärsyyntyneissä fiiliksissä, kun ensinnäkin olen eilen jossain vaiheessa onnistunut puraisemaan itseäni alahuuleen niin kovaa, että edelleenkin huuli on turvoksissa ja arka, jonka lisäksi leikkasin aamulla itseäni leipäveitsellä sormeen, mikä sattui muuten aivan hemmetin paljon! Oiken sellaisella sahalaitaisella pienellä pirulaisella kunnon vekin sain aikaan, enkä edes uskalla kurkata tuonne laastarin alle, koska on muuten kipeä. Se siitä illan hiustenpesuideasta, enpä taida edes yrittää. Näitä isoja ongelmia taas, mutta tällaiset todella turhat, itseaiheutetut, kiputilat kaivelee, joten olipa pakko purkaa tännekin sitten.

Kuva 1. Aamiainen. Siis a-a-m-i-a-i-n-e-n. En yleensä syö aamiaista, joten olihan tällaisesta ihmeestä otettava kuva. Äiti toi viime(kin) reissulla mukanaan noita yksittäispakattuja puuroja (tällä kertaa muumi-versioina), ja noissa näyttäisi alkukesästä menevän päiväys, joten on pakko saada ne alta pois. En oikeastaan edes tykkää puurosta (paitsi se valkosuklaa versio menee joskus), joten välillä jätän kauppaan menon tarkoituksella niin pitkäksi aikaa välistä, ettei kotona ole enää muuta syötävää jäljellä kuin nuo puurot. Tämä oli vissiinkin yksi niistä päivistä. Lisänä mango-kookosvettä ja toistaiseksi parhaimmaksi todettu instant-kahvi, nescafen espresso-jauheesta jatkettu americano maidolla. Hyvää ja kohtuu edullista, koska Hollannissa tuo espresso-jauhepurkki maksaa vajaa vitosen, Suomesta ostin viime kesänä saman kahdeksalla eurolla.


Ja kyllä, kuva 2. Sekin aamiaisesta! Tai voi olla kyllä iltapäivällinenkin ottaen huomioon, että heräilen yleensä siinä pikkuisen ennen puoltapäivää. Tällä kertaa olen jopa vaahdottanut maidon (ikeasta saatavalla euron maksaneella vaahdottimella) ja tehnyt ihan kunnon laten. Lisänä activian mango-kaurajogurtti (on hyvää, vaikken jogurteista yleensä perusta), ja leipää. En omista paahdinta, joten leivät täytyy yleensä kasailla tuollaisina tuoreina, jos siis joskus harvoin satun leipää ostamaan, ja olen huomannut, että jostain kumman syystä tuollainen sandwich-tyyppinen ratkaisu maistuu paljon paremmalta, kun se on leikattu osiin...


Kuva 3. Kevät. Ja Teté poseeraa. Tämäkin kuva on jo parin viikon takainen, kun lämpötilat nousivat hetkellisesti lähemmäksi pariakymmentä. Nyt ne on taas laskeneet sinne kympin tienoille ja tuo sää on muutenkin ollut ihan kamala viime päivinä. Tänään ei edes sada, mutta puhelimen appsin mukaan tuulta on se 14m/s ja täytyy myöntää, että hieman tuolla välillä arveluttaa koiran kanssa lenkkiä tehdä, kun koko ajan pelkää, että kohta lentää jostain joku oksa tai muu asia päin naamaa. Ja sitten on vielä ne päivät, kun kaverina on se vesisade... Tosin on tässä sen huomannut, ettei ole paljoa tarvinnut huonetta tuuletella, koska ikkunat on sen verran huonosti tiivistetyt, että tuo myrskytuuli pääsee niistä läpi ja sisäilma tuulettuu ihan itsestäänkin. Öisin on välillä tosin aika suloista, kun Teté säikkyy ikkunoihin hakkaavaa tuulta ja sadetta niin paljon, ettei omassa sängyssään uskalla nukkua, pikkuinen.


Kuva 4. Kevät ja kukkivat puut.


Kuva 5. Niinkin tärkeä asia kuin kaakaojauhe! Tuo kyseinen paketti oli hetken loppunut kaupoista ja olin jo ihan huolissani, että miten voi olla juuri kun löysin sen oikean... Koska kaakaon koostumuksella on merkitystä ja tässä se toimii. En tiedä muistaako joku lapsuudesta sen Vesseli-kaakaojauheen? Se oli jollain tapaa sellaista hieman isorakeisempaa maitoon sekoitettavaa kaakaojauhetta ja mielestäni parasta ikinä. Tietenkään sitä ei ole Suomessa ikuisuuksiin enää myyty, mutta tämä AH:n kaakaojauhe on hyvin vastaavaa koostumukseltaan. Tietenkin vertaan jauhetta siihen parinkymmenen vuoden takaiseen muistikuvaan, mutta silti. Hyvää on, ja oli pakko ottaa kuva, kun kerta sitä taas kauppaan oli tullut :)


Kuva 6. Mansikat. Ja oli muuten -35% ale tuossa rasiassa. Hyvältä maistui silti ja jääkaapissa odottaa toinenkin rasia tuhoajaansa...


Kuva 7. Ja muita marjoja... En edelleenkään voi liikaa ylistää tätä 'snack'-tarjontaa täällä, mitä hedelmiin ja marjoihin tulee. Ikävähän näitä tulee, jos Suomeen joutuu lopullisesti palaamaan.

Että tallaista tänne. Noiden ruokakuvien julkaisuun oli ehkä sekin syy, että olen tavallaan jollain asteella yrittänyt syödä viime viikkojen aikana hieman kevyemmin ja jopa hetkittäin kirjoitella ylös päivän syömisiäni, koska kuulemma sillä tavalla huomaa ne omat paheensa sieltä joukosta helpommin (ja niin muuten huomaakin, hyh). Olen yleensä aikaisemmin ollut enemmän sellainen 'kaikki mulle heti'- laihduttaja, ja tämän kuluneen kolmen viikon tuloksena pudotettu kaksi kiloa tuntuu todella surkealta tulokselta, ottaen huomioon sen tuskan, mitä herkkujen jättäminen aina tuo tullessaan... Jotenkin ne tenttiviikkojen stressillä huomaamatta kulutetut kilot tuntuu aina niin paljon paremmilta, kun vähän niinkuin tekemättä mitään paino putoaa :D Joskin ne kilot kyllä tulee myös takaisin helposti, mutta silti. Ei vaan pitäisi antaa itsensä repsahtaa, niin ei sitten tarvitsisi tällaisia 'hups, mistäs toi viis kiloa on tullut'- palautuksia edes tehdä. 

Miksi juuri minä en voi kuulua niihin harvoihin superaineenvaihdunnalla varustettuihin ihmisiin, joilla nyt vaan ei kalorit kroppaan kerry, vaikka mitä söisi... On se elämä epäreilua.

Saturday, 28 March 2015

Say yes to a dress!

Yksi asia, joka toimii pukeutumisessa vuodesta toiseen on kyllä mekot. Muutama vuosi takaperin olin tilanteessa, ettei omalle kropalle tuntunut istuvan mitkään mallit ja mekkoja tuli käytettyä todella harvoin. Muistan aikoinaan, kun viime tinkaan ylppäreihinkin hankittu mekko Haloselta kulki anelujen kera muutenkin ylityöllistetyn ompelijan kautta, kun yksinkertaisesti mistään ei löytynyt sitä omaa mallia. Nyt kuitenkin asiat on paremmin ja mekotkin istuu. Lisäksi sen oman vartalomallin on oppinut tuntemaan sen verran hyvin, että osaa sieltä kaupasta poimia juuri ne itselle parhaiten sopivat kappaleet.

Ajatus postaukseen tuli oikeastaan siitä, kun olen tässä parin kuukauden sisään ostanut peräti kolme uutta mekkoa, ja perustellut tietenkin jokaisen hankinnan sillä, ettei mekkoja vaan yksinkertaisesti voi olla liikaa. Lisäksi kesältä on odotettavissa parit häät, ristiäiset, omat pyöreät synttärit ja ehkäpä jopa syksyllä ne valmistujaiset, joten on ihan hyvä, että edes jotain valinnanvaraa löytyy. Ja toisinaan sitä huomaa myös sen, että kyllähän ne mekotkin käytössä kuluu, mm. tuo Zaran vuoden takainen raidallinen hankinta on jo näyttänyt aikamoista haalistumista noiden raitojen osalta, mikä harmittaa todella paljon, sillä tuo mekko on oikeasti täydellinen... 




Toinen ikuisuuslempparimekko on tuo kollaasissa näkyvä valkoinen olkaimeton versio, jonka ehdinkin jo kertaalleen tuplata ostamalla yhdeltä lukijalta ylimääräisen kappaleen. Ja nythän tuo vanha (joka oli jo hieman kulahtanut) on sitten värjätty vaaleanpunaiseksi ja sitä myöten herätetty henkiin ihan uudella tavalla. Kollaasin vasemmalla ylhäällä on tosiaan tuo seilorimekko, josta jo puhuinkin, ja uusin mustavalkoinen tulokas löytyy kollaasin oikeasta alakulmasta. Molemmat mekot on itseasiassa bongattu äidin kanssa vietetyllä shoppailureissulla ja hyväksyntäkin on tuolta suunnalta mekoille tullut (koska äidin mielipide nyt vaan sattuu olemaan tärkeä). Hennesin nettikaupassa tuo musta mekko löytyi myös 'samanlaisena' keltaisena, vaikka oikeasti mekoissa on samaa vain tuo helman malli ja materiaali. Joka tapauksessa tuli myös tuo keltainen tilattua (ja kerran viallisena palautettua ja tilattua taas), joten onpahan kesäksi ainakin yksi oikeasti värikäs yksilökin. Alakulman tummansininen kotelomekko taas oli tuollainen 'toimistomekko'-hankinta, jonka tein todella spontaanisti, mutta tykkään kovasti väristä. Tilasin kokeiluun saman myös harmaana, mutta totesin, ettei se ole oma väri, joten palautukseen lähti. Sininen tosin on jo päässyt käyttöönkin, joskin ei missään toimistomaisemissa.

Viimeisimpänä, muttei missään tapauksessa vähäisimpänä, keskellä ylhäällä on kuvattuna musta pitsisellä yläosalla varustettu luottomekko Mangosta. Kyseinen musta mekko tarttui mukaan puolivahingossa -50% alesta olisiko ollut syksyllä 2012 ja sille jäi hintaa vain parikymppiä. Myyjä totesi sen olevan toisille hieman haastava malliltaan, koska pitsi tulee aika alas, mutta itselle tuo vaatekappale istui ihan täydellisesti ja käyttökertoja mekolle on todellakin kertynyt. Kyseinen mekko kuuluu myös niihin vaatekappaleisiin, jotka istuvat painonvaihteluistakin huolimatta helposti sellaiseen viiden kilon haitariin. Uskon vahvasti, että jokainen nainen tarvitsee vaatekaappiinsa ainakin yhden pikkumustan, johon voi luottaa aina. Silloinkin, kun olo on todella tukala ja jokainen vaatekappale puristaa jostain, on aina se yksi mekko joka pelastaa fiiliksen, koska se nyt vaan sattuu sopimaan aina. Tuo Mangon mekko on juuri sellainen.



Ja mikä noita omia mekkoja sitten kaikkia yhdistää? No se malli. Mekot on ylhäältä tiukkoja, alhaalta leveitä ja mekon vyötärön leikkaus on sijoitettu sopivan reilusti navan yläpuolelle. Itse olen periaatteessa vartalomalliltani hyvinkin tiimalasi, mutta kerään ne ylimääräiset rasvavarastot hyvinkin tasaisesti siihen alavatsaan ja lantiolle... ja rintoihin (ne ahdistaa aina muutaman lisäkilon jälkeen). Vastapainona taas tuo ns. rinnanympärys ja vyötärö, eli se ylävatsan alue, pysyy kohtuu kiitollisesti siinä kapeassa ympärysmitassa, joka luo hyvän pohjan omille vaatevalinnoille. Korosta hyvää ja häivytä huonoa, niinhän se perussääntö aikalailla menee :) Oikeanlaisella mekkovalinnalla saa luotua todella tehokkaita optisia harhoja ja häivytettyä omasta varresta useitakin kiloja noin niinkuin silmämääräisesti. Ja samahan toimii myös muissa ongelmakohdissa, oli ne sitten liian isot tai pienet rinnat, vääränpituiset jalat tai olematon vyötärö, you name it. Oman vartalomallin tunteminen ja sen oikein pukeminen on kyllä opettelemisen arvoinen juttu.

Kolikon kääntöpuolena on tietenkin pakko todeta, että niitä kiloja on myös helppo huijata lisää, jos vaatteet valitsee hutiin... ja välillä sitä nyt vaan sattuu ihastumaan juuri niihin itselle todella epäsopiviin vaatteisiin. Ja sitten sitä ei enää välitä, koska se vaatteen ihanuus ajaa sen täydellisen istuvuuden ohi. Eikä siinä vaiheessa tarvitsekaan välittää, kunhan itsellä on hyvä fiilis, vaatteessa kuin vaatteessa. 

On se naisen elämä hankalaa.



Ja vielä loppuun vähän asian vierestä: Ostin tuon lipaston 1,5 vuotta sitten lisätilaksi vaatteille, jotka eivät henkareissa roiku, ja vasta nyt tajusin miten vaatteet pitää tuollaiseen lipastoon viikata, että sieltä jotain löytää... Voi kuinka monelta laatikon tonkimiselta ja jonkun vaatekappaleen olemassaolon unohtamiselta sitä olisikaan välttynyt, jos olisi aiemmin keksinyt ne vaatteet viikata näin, eikä niin miten ne normaalisti on vaatekaapissa!! Ja se tilan säästö - Sain tuonne aikaisemmin täpötäynnä olevaan ylempään laatikkoon mahdutettua tuolla tyylillä vielä kaksi jättisuurta villapaitaakin, jotka ei todellakaan sinne aikasemmin olisi mahtuneet. Ja nyt ne on kaikki siellä, ja lisääkin mahtuisi, jos haluaisi. En tajua, miten se tila voi muka olla tuossa suunnassa noin käsittämättömän paljon tehokkaampaa, mutta niinpä vaan on.

Että jos siis lukijoissakin on joku samanlaisessa pimennossa elänyt, niin hei nyt mene ja kokeile. Ja hämmästy! :D

Thursday, 26 March 2015

#happyfatkid

Mietin hieman, että mikä pointti on tehdä ravintolapostaus Bredasta, koska kukaan ei kuitenkaan tähän kaupunkiin koskaan eksy, ja jos eksyykin, niin millä todennäköisyydellä se henkilö eksyy ensin tähän blogiin lukemaan tämänkin suosituksen..? No, katselkaa nyt vaikka kuvia, kun niitä kerrankin otin.

Päätettiin lauantaina käydä Anniinan kanssa jossain ulkona syömässä ja paikaksi valikoitui itselleni toistaiseksi tuntematon Mr. Wok. Tai luulin, etten paikkaa tiennyt, mutta olinkin käynyt siellä yhden ahneen Tinder-deitin kanssa hakemassa sille boxin nuudeleita take-awayna, joskus tyyliin viime kesänä (ei muuten koskaan tullut toisia treffejä). No joka tapauksessa, itselläni paikka oli periaatteessa uusi, koska mentiin sinne tällä kertaa all you can eat- buffetin perässä. Hommaan kuului alkukeitto, kylmä sushi-pöytä, wokkisetit ja grilliruoka. Kaksi jälkimmäisistä toimi niin, että itse kerättiin lautaselle ainesosat, jotka sitten paikan kokki valmisti valinnaisen kastikkeen kanssa. Grillipuoli tosin jäi kokematta, koska olin aikalailla täynnä keiton, sushien (söin kuvan susheista ehkä kuusi...) ja kesken jääneen wokinkin jälkeen. Niin ja sitten hommaan kuului myös jälkiruokapöytä. Omalle lautaselleni sain tuossa vaiheessa mahdutettua melkein kaikkea paitsi jäätelöä maistettavaksi, ja olin ehkä hieman pettynyt itseeni, kun noistakin söin kokonaan loppuun vain hedelmät...










Kaiken kaikkiaan ihan hyvä kokemus, mutta kuvasta huolimatta jälkkäripöytä oli hieman pettymys, kun ei nuo kovia odotuksia herättäneen kuppileivokset sitten olleetkaan minkään makuisia. Kuitenkin tuo systeemi, että pääruuat valmistettiin odotellessa, oli tosi jees ja ruoka maistui tuoreelta, eikä sellaiselta monta tuntia padoissa seisoneelta toisen kattauksen laivabuffalta. Myös sushi toimi alkupaloina ihan hyvin, mutta itseäni hieman ärsytti, että myös ihan perus kurkku-makeihin oli työnnetty jotain majoneesia väliin.

Joka tapauksessa voisin mennä uudelleenkin, sillä muutamista miinuksista huolimatta hinta-laatusuhde oli ihan kohdallaan. Yksinään tuo koko buffa maksaa 18e, mutta kahden tunnin rajattomien juomien kanssa (tarjoillaan pöytiin siinä tahdissa, kun lasit tyhjenee) setti on 25e. Viinin ja virvoitusjuomien ohella on tietysti myös olutta, joka mahdollisesti yhdessä tuon grilliruuan kanssa selittää paikan suosion miesten keskuudessa (nyt selvisi siis sekin, mistä ne kaikki Bredan salskeat kolmekymppiset miehet löytyy - Mr. Wokista!!). En tiedä oliko syynä lauantain ajankohta vai mikä, mutta tuon meidän ruokailun aikana ravintolassa oli yhteensä kolme vähintään kymmenen miehen porukkaa syömässä, yhdessäkin kaveriporukassa laskettiin olevan yli 20 miestä reippaasti (ei sillä, että oltaisiin mitenkään liikaa niitä tarkkailtu)... Mutta jälkkäripöydässä iskin kyllä varuilta puolet omista keräilyistäni Anniinan lautaselle, että "kanna sä hei nää, niin en näytä liian ahneelta, kun mennään noiden ohi..."

Joo, että selleiset lauantaisyömingit. Vähän kärsi tää mun niin hienosti alkanut kevätdieettini (terkut vaan sille äsken vedetylle donitsillekin), mutta jos sitä nyt sitten taas vähän paremmin jaksaisi tsempata. On niin monta kivaa kesämekkoakin hankittuna...


Wednesday, 25 March 2015

Procrastination

kuva.

Olen eilisen illan ja tämän päivän aikana tehnyt erittäin syväluotaavan tutustumisen tämän hetken asunto- ja työtarjontaan sekä Helsingissä, että Amsterdamissa, sopinut nykyisen vuokranantajani kanssa tämän kämpän ennenaikaisesta uudelleenvuokrauksesta ja sen ehdoista sekä tehnyt useampaan eri paikkaan ilmoitukset siitä, trimmaillut Tetén naamakarvat, tiskannut, tehnyt ruokaa, tehnyt pari nettitilausta, katsonut lennot kesälle ja mitä vielä... No en ole siivonnut, koska ei nyt jaksa. Mutta pyykit voisi pestä.

Joka tapauksessa, tuntuu aivan käsittämättömän ylitsepääsemättömän vaikealta istuutua tuon gradun ääreen, kun tuntuu, ettei enää vaan jaksa vääntää noita samoja ongelmakohtia yhtään. On jotenkin tosi raivostuttavaa, että nyt saa palautetta jostain, mistä ei ekalla kierroksella saanut palautetta, ja sitten kun totean opettajalle jotain, että en ymmärrä mikä tässä on ongelma, kun kerta tämä ja tämä on todistettavasti näin, niin silloin tulee: That's exactly the way you need to think! We challenge you, but there is no problem, you see? - Että niin mitä, siis miksi sitten piti sanoa, että siinä on ongelma, jos sitä ei ole?! Oikeasti, mitä enemmän noita samoja asioita vääntelee ja kääntelee, sitä enemmän pää sekoaa. Ja vielä jossain vaiheessa ihan tosissaan pohdittiin Ramonan kanssa, että se PhD voisi olla ihan kiva tavoite jossain vaiheessa, mutta voi olla, että jää tosiaan pohdinnan tasolle :D

Että pitipä tämäkin postaus tulla tekemään, jotta ei varmasti tarvitsisi avata tuota itp-tiedostoa. Ja kohtahan alkaa Temptation Islandkin... Laatuviihdettä.

Niin ja tänään Facebookissa pohdittua:

"En kovin usein jaksa täällä asioita sen kummemmin pohtia, mutta tiedättekö niitä ihmisiä, joilla on täällä fb:ssa laitettu profiilin koulutuksen kohdalle 'Elämänkoulu'? Ei muuten, mutta jotenkin aina, kun uteliaisuuttaan klikkailee jonkun maailman typerimmän kommentin perässä jonkun satunnaisen henkilön profiiliin, niin tosi moni tuntuu tulevan tuosta samasta koulusta. Ei vissiin kyseinen koulutus kuulu yhteishaun piiriin..."

... Oletteko huomanneet saman?

Tuesday, 24 March 2015

bff

Howard: You’re gonna brush your teeth on my couch?

Raj: No, I’m gonna brush Cinnamon’s teeth.

Howard: Why bother? She spends half the time licking her butt.

Raj: And the other half licking my face. That’s why I’m brushing her teeth.

(The Big Bang Theory s7e10)

Siitä on jo ties kuinka pitkä aika, kun tuon kyseisen jakson katsoin, mutta kylläpä osui ja upposi omalle kohdalle :D Ja nyt viimeisimmällä kaudella, kun Howard keksii pelin, jossa pitää arvata onko joku Rajin sanoma lausahdus kohdistettu tyttöystävälle vai Cinnamonille (sellainen pieni silkkiterrieri siis kyseessä), olen erittäin iloinen, ettei meidän naisten keskuudessa tuo naljailu ole samalla tasolla kuin miesten. Veikkaisin, että saattaisin saada itsekin hieman palautetta oman koirani inhimmillistämisestä vähintäänkin pienen lapsen tasolle...

Mutta sitä se oli Vilinkin kanssa. Ja oli hauska, kun viikonloppuna kaveri totesi, että te olette kyllä Tetén kanssa varsinainen match, koska Teté on aivan superhellyydenkipeä ja itse taas olen jatkuvasti sitä halailemassa, joten ei olisi paremmin voinut käydä tässä adoptiossa :)

On se sellainen. Ja kyllä, myös Tetéltä löytyy oma hammasharja ja -tahna, joskin pitäisi itse vielä tsempata tuon tytön hampaidenpesun tiheydessä jonkun verran.

Friday, 20 March 2015

LV vachetta-nahan käsittely

Olisi pitänyt tämäkin postaus kirjoitella jo viime viikolla, kun olin ihan fiiliksissä juuri hankkimastani Keepall 45:sta, mutta koska naisella on lupa muuttaa mieltään viikon välein (vähintään), laitoin tämänkin ihanuuden jo myyntiin :p Ai miksi? No kun ei tuo Monogram ole se oma kuosi, olisi pitänyt luottaa siihen omaan fiilikseen eikä antaa silmän tottua mihinkään muuhun... Kun ruskeasta puhutaan, Damier Ebene on vaan omaan silmään niin paljon kauniimpi ja jollain tapaa terävämpi kuosi sävyltään, joten jos siis joskus vielä tämän kyseisen laukun hankin, niin hankin sen siinä omassa värissä. Harmi vaan, ettei tuota de-kuosia juuri käytettynä myydä...

Siksipä siis Monogrammin ystävät ovat paremmassa asemassa, jos käytettyä laukkua metsästävät, ja tosiaan itse sain tämän oman yksilöni todella kivaan hintaan, mutta kyllähän se vähän hoitoa vaati. Kahvat ja nahkaosat oli todella kuivat, minkä huomasin jo ilmoituksen kuvista. Tosin mikään kohta ei varsinaisesti ollut rikki, joten mietin, että nuohan saa hyvin tuollaisella hunajanahkarasvalla hoidettua kuntoon. 

Alempi, tummempi kahva käsitelty vahalla, ylempi käsittelemättä.

Vasen puoli käsitelty, oikea käsittelemättä.

Kuten kuvista näkyy, siinä missä tämä käsittely suojaa ja hoitaa tuota nahkaa, se tietysti myös tekee siitä heti tummemman ja patinoituneemman näköisen. Itse olisin periaatteessa tykännyt nahasta ehkä enemmän tuollaisena hieman vaaleampana, mutta erityisesti olkahihnassa se kuivuminen aiheutti jo sen näköisiä halkeamien alkuja, että elvytys oli paikallaan. Tosin pitää kyllä huomauttaa, että nyt näin viikon käytön jälkeen on tuo nahka tuosta hieman palautunut vaaleammaksi, kun hoitoaine on kunnolla imeytynyt ja kuivunut.

Tuo vachetta-nahkahan on siis alunperin periaatteessa täysin käsittelemätöntä nahkaa, eli siihen helposti tarttuu lika- ja vesitahrat, eikä tummumista oikeastaan voi estää ajan myötä millään. Katselin jotain vanhoja kuvia ajalta, kun sen ison vaalean Neverfullin olin juuri hankkinut, eikä sitä ole edes päivittäisessä käytössä tajunnut, kuin laukun ulkonäkö on noiden nahkaosien osalta täysin muuttunut. 



Tuo nahkahan on siis uutuuttaan täysin vaalea, ja toiset yrittävätkin laukkulleen antaa ties mitä valohoitoja ja pitää sitä kesäisin mahdollisimman paljon auringonpaisteessa, että nahkaosat saisivat pintaansa nopeammin kauniin patinan, joka taas omalta osaltaan tietysti suojaa nahkaa. Tuolla rasvalla saa vaaleaa nahkaa kyllä tummemmaksi (kuten kuvista näkyy), mutta ihan uudelle laukulle sitä ei suositella, koska nahka on uutuuttaan vielä omasta takaa kostea, eikä ole takeita, että hoitoaine siihen imeytyisi. Että aikaahan se vaatii, tämänkin kyseisen laukun patina on ottanut sen 27 vuotta... :)

Ja tosiaan noiden nahkaosien hoitoon käytettyä hunaja pohjaista rasvaa saa ihan päivittäistavarakaupoista, kyseisen purkin äiti kävi hakemassa jostain Tokmannilta (Robinhoodista ehkä?) n. 4 eurolla. Toimii siis myös kaikkiin muihin käsittelemättömiin nahkatuotteisiin, joita aika on päässyt kuivattamaan.

Wednesday, 18 March 2015

Päivän asua ja muuta sekalaista

Tänään meillä oli koululla paneelikeskustelu, joka lähinnä siis koostui palautteesta kursseja sekä koko maisterivuotta kohtaan. Koska tämä on ensimmäinen vuosi kun tuo ohjelma on Tilburgin yliopiston sijaan NHTV:lla, paljon on vielä hiottavaa ja muokattavaa, joten opiskelijoiden palaute on ensisijaisen tärkeää. Huomaa monessakin asiassa kuinka monet Tilburgin proffat on edelleen ihan pihalla NHTV:n systeemeistä ja monet tosi yksinkertaiset käytännön asiat ei toimi sitten niin millään, kun on totuttu vuosia tekemään jollain tietyllä tavalla ja nyt sitten pitääkin tehdä jollain toisella. Lisäksi monet noista proffista edelleen opettaa myös Tilburgin yliopistolla, joten ei ihmekään, jos on pakka vielä hieman sekaisin. Mutta kyllä se siitä, ensi vuonna on taas monella paljon helpompaa.

Viimeiset viikot on olleet ihan supertylsiä ja oli taas vaihteeksi niin kiva yksinkertaisesti vaan saada normaalisti aikataulutettu päivä. Se, että saa herätä herätyskelloon silloin kahdeksan jälkeen, keittää aamukahvin, meikata, pukeutua ja viedä Tetén ulos niiden entisten rutiinien mukaan oli jotenkin todella virkistävää. Nautin suunnattomasti vapaapäivistä, mutta ei niitä loputtomiin jaksa, kun kukaan muu ei ole vapaalla. Luulen, että jatkossa sellainen neljän päivän työviikko voisi toimia itsellä todella kivasti. Neljä arkipäivää, yksi päivä itselle ja kaksi normaalia viikonloppupäivää kavereiden näkemiseen ja muuhun viikonlopputouhuun. Tuollaisella systeemillä sitä saisi sen yhden extrapäivän ihan vain itselle palautumiseen, ja sitten sen pari vapaapäivää siihen muuhun vapaa-aikaan. Pidennetyt viikonloppureissutkin toimisi tuolla kaavalla todella kätevästi useammin. Pitääkin alkaa katselemaan jotain 30h soppareita sillä silmällä... joskin niitä tuskin ihan liikaa on.



Joka tapauksessa päivästä teki kivemman myös se, että sai vaihteeksi pukea myös jotain muuta kuin ne kauhtuneet verkkarit ja t-paidan. Ei siinä, onhan verkkareissa paljon mukavampi olla, mutta on se välillä ihan kiva pukea normaalitkin vaatteet, joskin selkeästi olen alkanut taipumaan todella mukavuudenhaluiselle linjalle noidenkin valintojen kanssa. Trikoohame on yksi erinomainen esimerkki tästä, voiko mukavempaa vaatetta olla? Jotenkin se sukkahousujen kiristävä fiilis on jo yksinään ihan tarpeeksi, joten tuollainen vaatekappale kyllä tuo mukavuutta aikalailla. (Alan kuulostamaan ihan meidän äidiltä näiden perusteluiden kanssa: mukavuus ja käytännöllisyys, missä vaiheessa ne ajoi muodikkuuden ohi?!)

Muodikasta tai ei, niin silti sain aikaiseksi asukuvat, kerrankin. Kotiin tullessa olin jo vaihtamassa samantein kotivaatteisiin, kun näin kameran nurkassa ja muistin, että hemmetti onhan mulla se blogi, että nyt tai ei koskaan, kun kerran valoisaakin on. Teté on niin ihana, kun se omalla tavallaan muistuttaa niin Viliä silloin, kun ottaa kameran esille. Vilikin oli aina jokaisessa kuvassa mukana, joskin Teté on vielä vähän ujompi, kun ei ole ihan varma mitä tapahtuu. Parissa kuvassa tosin tyttö kiipesi jalkaa vasten sen oloisena, että hei olen tässä. On se niin suloinen. 



On hassua ajatella, että vielä vuosi takaperin Teté oli jossain ihan muualla, ehkä jossain toisessa perheessä tai jo kadulle hylättynä. Teté oli tarhalle poimittu vasta kesäkuussa, joten mitä sitten pienen elämässä onkaan tapahtunut, on kyllä vuodessa tullut iso muutos siihen. Olen edelleen niin onnellinen päätöksestä adoptoida tuollainen pieni rescue-tapaus. Olin tosin päätöksestä varma jo Vilin aikoihin, että jos koskaan uutta koiraa otan, sen on oltava todella kodin tarpeessa. Halusin nuorehkon, mutta kuitenkin ehdottomasti aikuisen koiran, koska niille on yleensä vähemmän ottajia kuin pennuille, ja toisaalta en mitenkään erityisesti kaipaa sitä pentuvaihetta. Kyllähän noiden aikuistenkin kanssa esiintyy paljon eroahdistusta sun muita sisäsiisteysongelmia usein alkuun, mutta jotenkin halusin minimoida tällaiset 'riskit', koska pentujen kanssa siltä ei voi välttyä. Ja nappiin meni.

En vain voi tarpeeksi hehkuttaa sitä onnea mikä meillä Tetén kanssa kävi. Tyttö oli alusta alkaen sisäsiisti ja todella ihana luonne, jäi kiltisti kotiin yksin, eikä ole tuhonnut tavaran tavaraa koko aikana. Lisäksi tytön kehityksen seuraaminen ujosta ja aliravitusta, onnelliseksi ja elämää täynnä olevaksi pikkukoiraksi, on kyllä ollut ihan korvaamaton kokemus. Edelleenkään tosin en väitä tuntevani tätä pikkutyttöä lähellekään samalla tavalla mitä Vilin tunsin (yllätys, 17v. vs. 8kk) ja toisinaan tulee käytöksessa yllätyksiä, kun huomaa, että jaahas, sinä otatkin asian näin, kun Vilin kanssa oli tottunut muuhun. Kuitenkin, on ihana huomata se yhteisen suhteen ja luottamuksen kehitys päivä päivältä molemmin puolin, ja luulen, että vuoden parin päästä aletaan olemaan jo todella hyvissä uomissa tuon kaiken suhteen.



Että niin, onnellinen koiranomistaja ilmoittautuu. Ikävä Viliä on edelleen, ja toisinaan se iskee todella kovaa. Kuulun myös niihin ihmisiin, jotka höpöttelee koiralleen päivät pitkät ja joskus kerron Tetéllenkin tarinoita Vilistä. Erityisesti silloin, jos tyttö hölmöilee jotain, niin jollain levelillä uskon asian menevän paremmin perille, kun sanon, että Vilikin osasi käyttäytyä näissä tilanteissa... :p Toisaalta kyllä myös kehun tytön aivan äärimmäistä kiltteyttä monissa tilanteissa. Selkeästi huomaa Vilin syntyneen tavallaan 'kultalusikka suussa' kuten sanotaan, koska poika oli paljon itsepäisempi ja osasi kyllä vaatia asioita, jotka koki itselleen kuuluvan - Tetéstä taas jollain tapaa huokuu se kiitollisuus ja nöyryys useissa tilanteissa ja tuntuu joskus jopa hämmentävältä, että eihän sun lapsirakas tarvitse tuolla lailla nöyristellä... En tiedä miten asiaa paremmin kuvailla, mutta ehkä joku samassa tilanteessa ollut tietää suunnilleen mitä tarkoitan. Joka tapauksessa, ehkä se pointti oli, että kaiken tämän jälkeen en vain ymmärrä niitä ihmisiä, jotka kehtaa väittää, etteikö koirat olisi tuntevia ja älykkäitä, yksilöllisiä persoonia... Sillä sitä ne todella on.

Tällainen koira-painotteinen postaus siis, vaikka idea oli lähinnä puhua jotain vaatteista, mutta se vähän meni jo :D Joka tapauksessa, ihanaa on kevät! Odotan niin, että tässä tämä elämä taas vähän aktivoituu ja pääsee niiden verkkareiden ja tennishameiden sijaa tosiaan taas nauttimaan myös keväisen vaatekaapin sisällöstä. Erityisen kiva on tänä vuonna käydä siellä Tukholmassakin keväiseen aikaan, tuo ihan eri fiiliksen jo matkalaukunkin pakkaamiseen :p

Pusero - Primark // hame- H&M // sukkahousut (50den) - Primark // huivi - Mulberry // trenssi - VeroModa // saappaat  - Massimo Dutti // laukku - Louis Vuitton

Tuesday, 17 March 2015

My Starfish

Seuraan Facebookissa useita eläinsuojelujärjestöjä, ja erityisesti kodittomien eläinten adoptioita järjestävät yhdistykset postaavat usein kuvia uusista kotia etsivistä karvakorvista. Tällaisesta ilmoituksesta oman Teténkin viime kesänä löysin.

Muutama päivä sitten yhdessä, Romaniasta koiria Suomeen kotiuttavan yhdistyksen, ilmoituksessa oli kuvailtu juuri löytyneitä pentuja meritähdiksi. Postauksessa oli viitattu 'monelle tuttuun tarinaan' pojasta ja meritähdestä, mutta itse en tätä tarinaa tuntenut. Vaikka hieman saatoin taustoja arvaillakin, googlettelin silti alkuperäisen tarinan samointein ja nyt haluan sen täälläkin jakaa. Miksi? ...Koska mielestäni tarinan pojan maailmankatsomus on todella kohdillaan.

Kuva.

-- Once upon a time, there was an old man who used to go to the ocean to do his writing. He had a habit of walking on the beach every morning before he began his work. Early one morning, he was walking along the shore after a big storm had passed and found the vast beach littered with starfish as far as the eye could see, stretching in both directions. 

Off in the distance, the old man noticed a small boy approaching.  As the boy walked, he paused every so often and as he grew closer, the man could see that he was occasionally bending down to pick up an object and throw it into the sea.  The boy came closer still and the man called out, “Good morning!  May I ask what it is that you are doing?"

The young boy paused, looked up, and replied “Throwing starfish into the ocean. The tide has washed them up onto the beach and they can’t return to the sea by themselves,” the youth replied. “When the sun gets high, they will die, unless I throw them back into the water.”

The old man replied, “But there must be tens of thousands of starfish on this beach. I’m afraid you won’t really be able to make much of a difference.”

The boy bent down, picked up yet another starfish and threw it as far as he could into the ocean. Then he turned, smiled and said, “It made a difference to that one!” --

- Author unknown -



Saturday, 14 March 2015

Second-hand luxury - LV Keepall 45

Viimeisimmän postauksen kuvissa sekä Instagramissa ehtikin jo vilahtaa tuorein laukkuhankintani. Edellisestä laukkuostoksesta onkin aikaa vuoden verran, jolloin tosin en juurikaan ylimääräistä hankintoihini sijoittanut, sillä myin alta pois ensin yhden kalliimman laukun ja ostin sitten tilalle yhden käytetyn ja yhden uuden. Tällä kertaa hankinta vaati hieman sijoitusta, mutta kyseessä on kuitenkin toisen käden tuote, ja pitkään pohdittu sellainen.

Louis Vuitton Keepall 45. Ensimmäisen kerran tätä kyseistä laukkumallia pohdin syksyllä 2013, kun olin aloittanut koulun. Kaipasin crossbody-mallista laukkua, ja lokakuulta löysinkin jotain sähköpostikeskusteluja yhden Huuto.netin ilmoituksen tienoilta. Kuitenkin, tuolloin reilun 500e hintapyyntö ei millään sopinut budjettiin ja ajatus jäi taka-alalle.




Asiaa on kuitenkin tullut pikkuhiljaa kypsyteltyä ja laukkujen kokojakin vertailtua. Ihan ehdoton unelma olisi ollut tuo samainen koko siinä tummanruskeassa Damier-kuosissa, mutta niitä ei juurikaan käytettynä, etenkään vintagena, löydy ja uuden hinta on kohtuullisen suolainen, ainakin opiskelijabudjettiin. Olen aikaisemmin hieman vierastanut tuota mongramin huutamaa logokuosia ja vaalean nahan kontrastia, mutta tarpeeksi kauan erilaisia asukuvia katseltuani ja noita ajan patinoimia yksilöitä nähtyäni aloin oikeastaan tykkäämään noista vanhemmista yksilöistä.

Äidin ollessa Hollannissa helmikuussa, vierailtiin yhdessä Amsterdamin LV-liikkeessä, jotta sain vielä ihan kunnollisen kosketuksen ja fiiliksen laukun oikeasta koosta. Olin jonkun aikaa pohtinut, josko sittenkin koko 50 olisi sopivampi, koska olen pitkä ja ihan oikeasti raahaan puolta elämää mukanani laukussa päivittäin, oli se sitten koulu- tai työpäivä, urheiluvarusteista puhumattakaan. Kuitenkin tuolla liikkeessä sekä äiti, että myyjä puolsivat tuota pienempää, koska isompi näytti jo niin paljon enemmän kunnon matkakassilta. Päätös oli siis tehty, 45 se on. Sitten vain haku päälle ja silmät auki erinäisillä nettisivuilla, josko se oma kohdalle osuisi.









Kuten moni tietääkin, käytettyjen merkkilaukkujen hankinnassa pitää ottaa huomioon miljoona eri asiaa, jotta kohdalle osuva yksilö on sitä mitä pitääkin. Luonnollisesti aitous on se ensimmäinen kysymys, koska valitettavasti feikkejä ja todella hyviä sellaisia, on liikenteessä aivan tuhottoman paljon. Aina ei edes käytetyn tuotteen myyjä tiedä myyvänsä epäaitoa tuotetta, kun on sellaisen 'aitona' joltain toiselta ostanut. Erilaisia aitouden takaavia myyntisivustoja on olemassa useampiakin, joista ostaminen on ehkä asteen verran riskittömämpää kuin esim. suoraan ebaysta ilman minkäänlaista kontrollia olevien ilmoitusten kautta. Oman Keepallini hankin Designer-Vintage -sivuston kautta hollantilaiselta myyjältä, josta olin etukäteen suomalaisella foorumilla lukenut paljon hyvää palautetta ja kokemuksia varmasti aidoksi todetuista tuotteista sekä toimivista kaupoista. Yleensä suosin kaikissa nettitilauksissa (etenkin ulkomailla) PayPalia, joten tarvitsin todella vahvan luoton, että uskalsin täysin tuntemattomalle yksityishenkilölle maksaa laukun tilisiirrolla etukäteen. Hyvin kävi, myyjä oli erittäin asiallinen ja laukku sitä mitä luvattiin.

Toinen hyväksi kokemani ostopaikka on Vestiaire Collective- nettisivusto, jossa kaupan olevat tuotteet kulkevat sivuston laaduntarkastajien kautta ennen ostajalle postitusta. Kuulostaa hyvältä, ja usein onkin, mutta tuollakin sivustolla on ollut feikkejä myynnissä ja koska ne laatutarkastajatkin ovat vain ihmisiä, virheitä sattuu ja feikkejä on päässyt läpi. Tästä syystä kannattaa olla itse todella tarkkana kaikilla sivustoilla kauppoja tehdessä, pyytää mahdollisia lisäkuvia, kysellä yksityiskohdista ja tutustua etukäteen ostamansa merkin ja tuotteen 'laatuvaatimuksiin'. Tällä välttyy jo paljolta, kun osaa omalla järjellä sulkea pois epäilyttävät tuotteet ja pettymyksiä ei pääse syntymään. Itse olen VC-sivustolta ostanut yhden Guccin laukun, joka osoittautui lopulta liian pieneksi (myyjä oli ilmoittanut mitat vähän hassusti), joten myin sen lopulta eteenpäin. Toinen ostokseni oli (edelleenkin pohdinnassa oleva) LV:n Noe, mutta tilaamani kappale sai VC:n laatutarkastuksessa huomautuksen 'hajusta' ja sain sitä myöten ehdotuksen hinnanalennuksesta tai vaihtoehtoisesti mahdollisuuden peruuttaa kaupan. Olen aivan yliherkkä kaikille hajuille (mielestäni se Guccikin itseasiassa tuoksui hieman liikaa jollekin parfyymille), mutta jos jo VC:n mielestä tämä tuoksu oli melkein 80 euron alennuksen arvoinen, peruin koko kaupat ja sain rahat takaisin tililleni päivässä.




Eli tosiaan siinä missä kaupat voi sujua todella hyvin, voi myös moni asia mennä todella pieleen. Tuosta VC:n Noe-tapauksesta viisastuneena osasin tätä laukkua ostaessa kysellä myös mahdollisesta haju-puolesta, koska luonnollisesti vuoden -88 laukku ei välttämättä sieltä fresseimmästä päästä ole. Myyjä kuitenkin vakuutti laukun läpi nuuhkittuaan, ettei siinä ole tupakan, parfyymin tai muuten vaan 'vanhan tuotteen' hajua. Eikä ollutkaan, laukku oli ikäisekseen yllättävänkin hajuton (trust me, olen todella nirppanokka kaiken tällaisen suhteen) ja kaikin puolin todella hyvässä kunnossa.

Postauksen tarkoitus oli siis tosiaan esitellä tämä vain vajaa kolme vuotta itseäni nuorempi tulokas ja samalla hieman antaa jonkinlaisia vinkkejä, jos jollekin toiselle herää myöskin ajatus merkkilaukun hankkimisesta käytettynä. Kyllähän siinä säästää, postikuluineen pienen tinkimisen jälkeen maksoin tästä yksilöstä alle kolmanneksen uuden hinnasta. En valita :)

Thursday, 12 March 2015

I'd rather be a unicorn

Kyllä nää päivät taas kuluu ihan mielettömällä vauhdilla! Vastahan juuri oli torstai ja nyt on taas torstai. Sen tietää aina siitä, kun kaikki blogit ja erityisesti instagram on täynnä throwbackthursday-tageja. Olen tosi lähellä, etten itsekin aloita samaa, mutta toistaiseksi vielä pysyttelen näissä tämän hetken jutuissa. Tosin voisihan aina silloin tällöin kaivaa esiin jonkun tosi vanhan ja hölmön postauksen tai vaikka jonkun kuvan jostain menneiltä vuosilta... ehkä. Pitää miettiä.

Tulin pari tuntia takaperin tennistunnilta ja vielä en edes suihkuun ole jaksanut raahautua. Mietin, josko ensin katselisi tuon Temptation Islandin pois alta, vai vasta sen jälkeen... isot on ongelmat. En muuten ymmärrä miksi silloin aikoinaan se jenkkiversio sarjasta oli käännetty suomeksi 'Viettelysten Saari', mutta nyt tämä oikeasti kotimainen versio onkin sitten nimeltään 'Temptation Island Suomi'?! Miksei se voi olla Viettelysten Saari Suomi (koska tässä tapauksessa käännös olisi ihan toimiva), tai olisi nyt ainakin 'Temptation Island Finland', jos kerta se englanninkielinen nimi sinne halutaan jättää (en vain ymmärrä miksi, kun aikaisemmin sama formaatti on jo kertaalleen käännetty)... Välillä olisi oikeasti kiva saada ne kootut selitykset ja syyt erinäisten suomennosten takaa. Varmaan tossakin on joku juttu ollut, mutta itselleni se ei aukea sitten niin millään.

Muutenkin on taas vaihteeksi TVkaistan 'omat sarjat' täynnä sellaista laatuviihdettä, ettei tosikaan:
V***n puhelinmyyjät - Ihan hirveä sarja, älkää katsoko. En edelleenkään edes ymmärrä miksi tällainen sarja on tehty?! Tai, että miksi kyseinen firma on lähtenyt tuohon sarjaan mukaan, koska lähinnähän tuosta vain ruokkii myötähäpeää ja miten se voi edistää kenenkään liiketoimintaa? Toisaalta paikan toimarina on 28-vuotias jamppa, jonka käsityksen mukaan paras myyntikannustin on hän itse munasillaan juoksemassa toimistoa ympäri ja paikan kakkosmiehen titteli on annettu umpilaiskalle 19-vuotiaalle kakaralle, jolle kävelymatka roskiksellekin on ylivoimainen ponnistus. Ja silti tuota kuraa katsoo tylsyyksissään :D

Temptation Island Suomi - No joo, juuri se. Tykkäsin aikoinaan omalla tavallaan siitä ensimmäisestä versiosta, jolloin tosi-tv ei vielä ollut niin pinnalla, mitä se nykyään on. Ja ainahan noita suomalaisversioita on katsottava, ihan vaan jos joskus kerrankin kävisi säkä, että joku tuttu tai puolituttu olisi mukana. Vaikka toisaalta pitäisi varmaan olla enemmänkin iloinen, että se oma ystäväpiiri on valikoitunut ihmisistä, jotka eivät tuollaiseen hae edes vitsillään...

Ensitreffit alttarilla - Täytyy sanoa, että positiivinen yllätys, mitä alkuun olisi uskonut! Toisin sanoen tasokkaampi 'deittiohjelma' mitä useat muut ja porukka on oikeasti ollut täysillä tossa mukana. Pakko myöntää, että kurkkasin ihan mielenkiinnosta sen toisen kauden hakulomakkeen... olisihan se tosi mielenkiintoista, että joku selvittäisi 'tieteen avulla' itselle mukamas sopivan puoliskon, mutta toisaalta itselleni avioliitto on jotenkin sen verran 'pyhä' asia, etten ikinä koskaan voisi sitä ensimmäistä kertaa tuollaiseen tuhlata. Ehkä jos olisi jo ollut naimisissa tai jotain, niin sitten, mutta senkin jälkeen jää vielä ne tv-kamerat, että joo ei. Mutta odotan seuraavaakin kautta mielenkiinnolla.

Prinssi Harrylle morsian - Prinssille todellakin. Että mitäs sitten, kun sille valitulle naiselle selviääkin, ettei kyseessä ollutkaan oikeasti prinssi Harry vaan joku look-alike köyhä opiskelijapoika? Että viekö pinnallisuus vai voittaako rakkaus? Ihan viihdyttävää katsottavaa, mutta onhan tuo jo sen luokan kusetus, ettei voi enää pinnallisuuteen tai rahanahneuteen vedota, jos nainen lopussa pettyy. Siinä miljonääri-feikkausjutussa aikoinaan vielä joten kuten idean ymmärrän, koska mies on kuitenkin oma itsensä periaatteessa, mutta tässä tuo tyyppi esittää tunnettua henkilöä eikä mikään ole aitoa. Eihän homma vaan voi millään tavalla toimia. Miten se tyyppi edes miettii, että jospa se rakkaus sieltä löytyy? :D

Hinnalla millä hyvänsä - Ei ole tosi-tv-ohjelma!! Vaan vastikään alkanut uusi kotimainen sarja. Todella hämmentävän outo, mutta siinä on Armi. Ja on ihan hauska, jollain tapaa.
Tuubi - No se nyt alkoi taas. Ennen inhosin Janne Katajaa, mutta nykyään se on ihan hauska. Ja Sami nyt on Sami, joskin edelleen olen sitä mieltä, että tämä kokovartalomies tarvitsee sen koko lavan itselleen. Noissa joukko-ohjelmissa se huumori ei vaan samalla tavalla pääse esille.

Näiden lisäksi tietysti viikkoa tahdittaa mm. Greyn Anatomia ja Hart of Dixie loppuviikosta. Ja on kyllä tavallaan aika tylsä todeta, että viikot rytmittyy tv-ohjelmien ympärille, mutta niiden perusteella sentään pysyn viikonpäivissä mukana :D Sitten on maanantain ja torstain tennis. Nuo on pysyviä juttuja, kaikki muu onkin sitten muuttuvia tekijöitä tai muuten vaan satunnaisempia juttuja, kuten deadlinet jne. Odotan vaan, että kesä tulisi, niin pääsee oikein kunnolla nauttimaan auringosta ja viettämään Tetén kanssa lenkkeilyjen välit jossain rannalla tai puistossa makoillen. 

Se tietynlainen pistos, mikä tästä joutilaisuudesta omalla tavallaan toisaalta tulee, tuo heijastuksen siihen faktaan, että nykypäivänä useasti pidetään kiireisen aikaa arvokkaampana kuin sellaisen, jolla on aikaa. Työnarkkareita katsotaan ylöspäin ja mitä kiireisempi ihminen on, sitä enemmän se statuskin nousee (näitä oman alani julkaisujen tukemia faktoja). Ehkä näin on, ja toisaalta mikäs siinä, jos siitä superkiireisestä ajastaan nauttii ja työ tuottaa hyvää fiilistä. Harvemmin kuitenkaan näin lopulta on, sillä monet kiireiset ihmiset on myös todella stressaantuneita. Omasta mielestäni tärkeintä lopulta on, että se oma tapa elää on tasapainossa ja tuntuu hyvältä. Siksi siis nautin nyt täysillä tästä vapaudesta, ja muiden silmissä hyödyttömästä ajasta, katselen tyhmiä tv-ohjelmia ja hengailen kavereiden kanssa. Tuskin sitä enää tulevaisuudessa kovin monena tiistaiyönä pelaa koulukavereiden kanssa juomapelejä kolmeen asti ja parantaa maailmaa viinilasi kerrallaan. Pitää nyt vaan osata nauttia - kyllä niihin työpäivien rytmittäviin viikkoihinkin taas jossain vaiheessa kiinni pääsee. Ei tässä kiire ole mihinkään :) 

Tuesday, 10 March 2015

25 faktaa

Näitä faktapostauksia on pyörinyt blogeissa aika ajoin ja olen itse ollut edellisen blogin kanssa aika huono vastailemaan näihin. Vaikka kyseessä onkin 'satunnaiset faktat', koen aina suurta ongelmaa priorisoida mitään faktoja. On sitä ihmisellä ongelmat, mutta kokeillaan... 25 satunnaista asiaa, faktaa, tapaa tai tavoitettasi. 

 1. Aloitin bloggaamisen 8. toukokuuta 2010 tradenomiksi valmistumisen kynnyksellä vajaa viisi vuotta sitten. Tästä syystä koin uuden blogin aloituksen näin samoihin aikoihin jotenkin todella sopivaksi. Kesän päätteeksi olisi tarkoitus valmistua maisteriksi, joten uuden blogin aloitus tähän saumaan tuntui jotenkin todella hyvältä. Jollain tapaa uusi alku, mutta kuitenkin vielä raapaisua sieltä 'vanhasta'. 

 2. 'Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty'. En suunnittele paperille, mutta mietin usein juttuja etukäteen ja punnitsen erilaiset vaihtoehdot ja mietin valmiiksi niin B- kuin C- suunnitelmatkin. Tosin en koskaan suunnittele paperille mitään, vaan pyörittelen asioita mielessäni ja lopulta suoritan useat asiat viime hetkellä kohtuullisen paineen alla, oli kyse sitten vaikka pakkaamisesta tai koulutehtävistä. En osaa olla, jos aikaa on liikaa. 

 3. Opiskelen todella mielenkiintoista alaa, mutta en edelleenkään oikein osaa kääntää suoraan Suomeksi mitä opiskelen. Valmistumisen jälkeen nimike on 'Master of Science in Leisure Studies', mutta edelleen tuo sana 'leisure' on kyllä yksi ärsytys, kun sille ei löydy vastiketta oikeastaan mistään kielestä... 

 4. Ärsyynnyn TV-sarjoja katsellessa epäolennaisuuksista. Tällä hetkellä katselen lukijoiden suosittelemaa Pretty Little Liarsia ja kyseinen sarja on täynnä tällaisia kohtia. En ymmärrä esim. miten niillä ei koskaan ole puhelimet äänellisellä, kun joku yrittää paniikissa soittaa, mutta sitten kuitenkin tekstarien ääni tulee aina täysillä ja väärään aikaan. Enkä edes lähde siihen, miten ne panikoidessaan juoksee aina mitä typerimpään suuntaan jne. Mutta se mistä en edelleenkään en ole päässyt yli, on se, ettei tennissyötöstä kuulu sitä pallon ääntä, kun maila siihen osuu. Etenkin, kun kohtaus oli vielä olennainen "Wow, you have a killer serve" tai jotain vastaavaa, eikä se edes osu palloon :D Itse peliin oli kyllä lisätty ne osumaäänet, mutta ei syöttöön... Ei edes voi ärsyttää näin paljon, mutta ärsyttää silti. 

 5. Luulen, että omalla kohdallani parin vuoden takainen 27-kriisi oli paljon pahempi kuin tämä paljon puhuttu 30-kriisi. Jotenkin silloin 2012 kesällä vuoden takainen ero, kyllästyminen sen hetkiseen työhön ja tunne, ettei elä elämää täysillä kärjistyi jotenkin siihen vanhenemisen pelkoon. Samalla Vilin ensimmäiset sydänongelmat iskivät tajuntaan elämän rajallisuuden ja sen, että mitä jos ei ehdikään tehdä kaikkea mitä haluaa, vaan jumittaa vaan asioissa, jotka eivät itselle anna mitään - ja se, että ne tympeät asiat joutuu vielä joskus kohtaamaan ilman sitä parasta ystävää. 2013 nuo pelot sitten saivat päätöksensä, ja sitä myöten se kriisi on toistaiseksi rauhoittunut... ehkä jokin aikakausi sai tavallaan päätöksensä, eikä se henkinen rajapyykki ollutkaan se 30 ikävuotta vaan jokin ihan muu.  
6. Olen viime aikoina haaveillut salaa takaisin Helsinkiin muutosta. En mitenkään jatkuvasti, mutta huomaan selailevani niin työpaikkoja kuin asuntojakin siltä suunnalta vähän turhan paljon... 

 7. Kuitenkin nämä tällaiset maaliskuun alun 15 asteen päivät saa aina ajatukset uusiksi. Miksen vaan voi tuoda tätä ilmastoa ja aurinkoa Helsinkiin?! Olisi kaikki niin paljon helpompaa... 

 8. Hollannissa asuminen on muuttanut tosi paljon kulutustottumuksiani ja se, että aikaisemmin tuhlaili todella huolettomasti vaikka mihin turhaan, nykyään mietin todella tarkkaan mihin rahani laitan. Myös käytettyjen tavaroiden ostaminen ja erilaisten tarjousten vertailu on tullut tavaksi. Hollannissa muutenkin sellaista silmiinpistävää tuhlailua tunnutaan katsovan huonolla, kun taas silmiinpistävä piheys on todella normaalia. Niinkuin joku totesi, älä ihmettele, jos hollantilaisessa kodissa saat jakaa teepussinkin kahvipöydässä vieruskaverin kanssa. 

 9. Edelliseen liittyen, olen viime aikoina viettänyt vaarallisen paljon aikaa second-hand nettikaupoissa vertailemassa ja tutkimassa erityisesti erilaisten design-tuotteiden hinta-laatusuhteita ja tehnytkin muutaman tilauksen, erilaisin lopputuloksin. Niistä ehkä lisää myöhemmin. 

10. Rakastan 'ikkunashoppailua' nettikaupoissa. Saatan lisätä ostoskoriin kymmeniä tuotteita roikottaen niitä siellä päiviä (kunnes ne loppuu tai sivuhistoria tyhjenee), kuitenkaan koskaan mitään tilaamatta. Yleensä tilaan tuotteen vasta siinä vaiheessa, kun tuota ostoskoriin ja takaisin vatkaamista on tarpeeksi kauan tullut tehtyä, mutta todella usein ehdin jo kyllästyä moniin juttuihin niitä tarpeeksi kauan kuvissa kateltuna. 

 11. Olen tavaan todella 'herkkä' arvostelulle, mutta saan kehuista ja onnistumisista pakkopaineen suorittaa. Muistan mm. kun lukiossa sain 'vahingossa' ensimmäisestä historian kokeesta 9, mutta yläasteella (täysin eri koulu ja opettaja) historian numeroni oli ollut 6. En siis odottanut kyseiseltä aineelta kummoisia tuloksia tai halunnut siihen sen enempää panostaa, mutta tuurilla ja tärppilukemisella osui hyvä esseekysymys kohdalle ja sitä myöten myös kiitettävä tulos. Olin arvosanasta osittain turhautunut, koska sen jälkeen koin jollain tavalla pakoksi lukea kaikkiin historian kokeisiin kunnolla, koska pelkäsin, että se opettaja pettyy, etten olekaan niin hyvä, kuin mitä ensimmäinen koe näytti. Sama jatkuu edelleen. Koska ensimmäiset arvosanat meni tänä vuonna yli seiskan, tuli pakkofiilis saada kaikesta yli seiska. Viime vuonna sitä fiilistä ei ollut. 

 12. Ylläolevasta syystä en siedä esimerkiksi esimiehiä, jotka eivät tajua positiivisen palautteen merkitystä työelämässä, vaan jaksavat aina vaan muistuttaa siitä mitä pitäisi parantaa ja luulevat yleisen 'tosi hyvä' -palautteen olevan tarpeeksi. Voi että olisi monella työntekijällä parempi fiilis, jos esimiehet tajuaisivat yksilöllisen ja yksityiskohtaisen positiivisen palautteen merkityksen! Jotenkin vaan tuntuu, että etenkin Suomessa se kehujen antaminen toiselle on aina niin hemmetin vaikeaa ja koetaan olevan jotenkin itseltä pois. Ulkonäöstä kyllä varmaan jokainen kuulee vähän väliä jotain, oli se sitten kiva mekko tai nätti hymy, mutta kuinka usein tulee kuultua kyvyistä/persoonasta/käytöksestä positiivista palautetta? Aika harvoin. 

 13. Viitaten edelliseen, olen tietoisesti yrittänyt sanoa ihmisille niitä positiivisia asioita ääneen, joita vain usein itsekseni ajattelen. Itsellä tuollaiset kommentit on pelastaneet monta muuten ikävää päivää, eihän sitä tiedä jos se toimii muillekin. 

14. Ihastun usein tv-sarjojen henkilöihin monistakin eri syistä ja sitten totean kavereille, että no jos tollainen mies olisikin, niin kai sitä nyt seurustelisi (eikä millään voi ymmärtää niiden päähenkilöiden valitessa joku muu tai olla valitsematta ketään). Sitten pohdin itse tapaamiani miehiä ja usein tajuan, että itsellä on jossain vaiheessa ollut ihan samanlainen 'kala koukussa' ja jostain kumman syystä niistäkin on tosielämässä löytänyt jotain vikaa.  

15. Edellisestä syystä en enää voi oikein katsoa Disneyn vanhoja leffoja, koska olen muuttunut niin kyyniseksi niitä erinäisiä rakkaustarinoita kohtaan. Muistan, kun 7-vuotiaana toivoin, että luokallani ollut kiva poika olisi tullut ikkunan taakse taikamaton kanssa hakemaan minut lennolle niinkuin Aladdin haki Jasminen. No ei tullut. Mutta olihan se poika tavallaan oman elämänsä Aladdin sitten myöhempinä vuosina, kun jäi kiinni kaikenmaailman näpistyksistä, tupakoi koulun ruokalassa ja lensi lopulta tarkkikselle. Ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa. 

16. Olen rekisteröitynyt Couchsurfing-sivustolle, mutta lukuisista majoituspyynnöistä huolimatta en ole vielä kertaakaan uskaltanut ketään majoittaa. Olen kyllä Suomessa ja ulkomailla käynyt eventeissä ja tavannut surffaajia, mutta jotenkin täysin vieraan ihmisen ottaminen kotiin tuntuu edelleenkin hieman vaikealta. Enkä itse ole toistaiseksi edes miettinyt vaihtoehtoa majoittua ulkomailla jonkun vieraan kotona. Idea on mielestäni todella kiva ja toimiva, mutta silti. En tiedä miksi. 

 17. Värjäsin pari kuukautta takaperin hiukseni takaisin vaaleiksi, tai sellaisiksi tummanvaaleiksi, ja nyt jotenkin mietin, että olisi kiva, jos ne olisi vieläkin vaaleammat. Vielä jonkin ajan takainen ajatus täysin oman värin kasvattamisesta takaisin on siis mennyt ihan päälaelleen. Mutta ehkä nyt vielä hauduttelen asiaa, niinkuin hauduttelen ostoksia. 

 18. Nautin päteä ja olla oikeassa, ja yleensä jos en tiedä asiasta tarpeeksi, en halua edes keskustella asiasta, koska en jotenkin voi sietää tyhjää argumentointia. Saatan sanoa, että olen tätä mieltä, mutta en halua keskustella asiasta, koska en tiedä onko asia näin enkä tiedä tarpeeksi. Tästä syystä myös inhoan niitä ihmisiä, ketkä on laukomassa mielipiteitään faktoina asioista, joista ei tiedä yhtään mitään. Erityisesti eläinoikeusasioissa nämä tilanteet saa sappeni kiehumaan oikein kunnolla. Nykyisten opintojen myötä, kun tuota 'akateemisuutta' nyt on pitänyt harjoitella kaikkien tuotoksien suhteen, omalla tavalla nautin siitä, että jokaikinen argumentti pitää tukea jollain lähteellä ja ne lähteetkin pitää olla tietyn tasoisia julkaisuja. Voin vain kuvitella kuinka paljon ärsyttävämmäksi keskustelukumppaniksi muutun jatkossa... 

 19. Olen sokerinarkkari. Syön makeaa lähes päivittäin, enkä osaa kuvitella ruokailua ilman jonkinlaista jälkkäriä. Jos päätän ottaa jokusen päivän tai viikon kevyemmin ilman herkuttelua, korvaa karkit/suklaan/jäätelön/leivokset esim. 'iltakaakao', koska se makea vaan on saatava jostain. Aikoisemmin kulutin myös todella paljon sokerittomia limppareita, mutta siinä vaiheessa, kun tajusin koukuttumisen olevan enemmän niihin hiilihappoihin, vaihdoin limpparit soodaveteen - ei varmaan tarvitse sanoa kuinka hyvää teki ihan jo yleiselle hyvinvoinnille! 

 20. Viitaten edelliseen, en kuitenkaan ole millään tapaa koukussa muuten epäterveelliseen ruokaan. Syön todella harvoin ns. roskaruokaa ja suosin todella paljon salaatteja, keittoja ja muutenkin kasvispainotteista ruokaa. Suomesta kaipaan eniten 'ruissipsejä', koska tykkään dippailla vihanneksia, mutta kaipaan niiden seuraan myös jotain rapeaa. En kuitenkaan erityisemmin välitä onko se rapea niitä ruissipsejä vai tavallisia, ja siksi tuntuu tosi turhalta syödä niitä tavallisia, kun ei oikeasti edes olisi mitään tarvetta/halua sille. Joka tapauksessa, tässä siis ehkä syy, etten ole vielä toistaiseksi ole levinnyt ihan luonnottomaksi mitoiltani, kun se ruokavalio on rempallaan vain puoliksi. 

 21. Rakastan Harry Pottereita, niin kirjoina kuin myös leffoina ja myös Taru Sormusten Herrasta trilogiat iskee todella kovaa. Näiden myötä nautin todella paljon myös käyttää kielikuvia, viittauksia ja vertauksia liittyen fantasiamaailmaan, erityisesti juuri Pottereihin ihan arkipäiväisissä asioissa. Mielestäni tavallinen arki vain kaipaa pienen lisän fantasiaa ja 'taikuutta' aina silloin tällöin. 

 22. Vessani seinällä, pöntön yläpuolella, on taulu, jossa lukee: "Ministry of Magic, this way" (ja perässä luonnollisesti nuoli, joka osoittaa alaspäin). 

 23. Nimesin aikaisemmin treffailemiani miehiä fantasiahahmojen mukaan, mutta sitten aloin näkemään heissä liikaa kyseisten henkilöiden piirteitä, joten lopetin. Osittain voi tosin johtua siitäkin, että tavallaan lopetin myös treffailun, mutta kuitenkin. 

 24. Nautin suunnattomasti lukea omia vanhoja blogitekstejäni ja saatan toisinaan käyttää useamman tunnin kerralla tähän huviin. Ihmismieli toimii siinä mielessä hassusti, että väite 'aika kultaa muistot' pitää liiankin hyvin paikkansa. Monet asiat ja tapahtumat muuttaa ajan kuluessa muotoaan miten ne muistaa tai jopa miten ne haluaa muistaa, ja suurimman osan niistä arjen pienistä jutuista ajan kuluessa unohtaa. Tästä syystä kirjoitan blogiin paljon muitakin fiiliksiä kuin vain mietteitä sen päivän paidan väristä. On todella mielenkiintoista ja tavallaan myös 'kasvattavaa' lukea, miten ajatukset ja mielipiteet on muuttuneet vuosien saatossa. Viidessä vuodessakin on tapahtunut todella paljon... 

 25. Siinä missä nautin lukea niitä omia tekstejä, luen aina myös tekstien vanhat kommentit. Tulee todella hyvä fiilis, kun välillä tajuaa, että tämä ja tämäkin lukija on ollut mukana näin kauan! Ja vaikka se välillä tuntuu tyhjän jauhannalta, niin kyllä sitä bloggaajana arvostaa jokaista kommenttia todella paljon. Tuo jotenkin eri fiiliksen, kun saa omiin mietteisiinsä tukea tai uutta näkökulmaa :)

Sunday, 8 March 2015

08/03

Hyvää naistenpäivää! Lähdin Tetén kanssa lenkille kahden aikaan ja tulin saman tien takaisin sisälle laittamaan vaatekertani uusiksi. Olin varustautunut auringonpaistetta ajatellen kohtuu kevyellä takilla ja kaulaliinalla, mutta asteita olikin peräti 17 ja auringossa varmasti jopa enemmän, joten ongelmahan siinä iski. Aina kauhean vaikea kesken talven muuttaa pukeutuminen kesään... eilen illalla kuitenkin tein lenkin villakangastakissa.

Hollannin keväässä ja syksyssä on jotenkin niin ihanaa se, että ne on hyvin samanlaisia kuin Suomessakin, mutta ensimmäistä saa odotella pitkälle marraskuuhun ja jälkimmäinen alkaa jo helmikuussa. Nautin vuodenajoista, koska kesästä tekee kesän juuri se, että siinä välissä on se talvi. Mutta sen talven ei vaan tarvitsisi olla niin pitkä. Tämä Hollannin versio on juurikin sopiva, ja silti silloin talvellakin voi liikkua pyörällä








Olen tosi monta kertaa avautunut myös Hollannin snack-kulttuurista ja siitä kuinka suurin osa elintarvikkeista löytyy kaupasta yksittäispakattuina. Varmasti suurin syy on siihen yleinen lounaskulttuuri (lämmin ruoka ei kuulu lounaalle) ja kouluruuan puuttuminen, mutta on siinä puolensakin. Katsokaa nyt noita hedelmä- ja mansikkaboxeja!! Olen vielä erikseen joskus laskenut, ettei juurikaan hinnassa häviä, vaikka ostaa nuo siemenet paketissa kokonaisten granaattiomenien sijaan (n.1e/kpl) ja muiden hedelmien suhteen annan helppoudelle myös oman arvon. En mitenkään suuresti nauti ison ananaksen pilkkomistesta, kookospähkinästä puhumattakaan (joskaan en ole koskaan edes kokeillut). Mutta joo, olisihan nuo kivoja Suomessakin, jos samaan hintaluokkaan saisi.

Ja sitten nuo kaupanpäälliset, joita aina toisinaan jaellaan... Tälläkertaa vissiinkin jonkinlainen tee-se-itse mansikkataimen kasvatusboxi. Täytyy pyytää jotain kaveria kääntämään tuon laatikon ohjeet, ei millään jaksa googleen naputella.

Mitäs muuta... Sain postia. Säikähdän aina noita virallisia kirjeitä ja ensimmäinen ajatus on yleensä, että mitä nyt taas pitää selvittää?! Ja sitten jos nuo vaan ohittaa sillä perusteella, ettei ymmärrä sanaakaan, on tuloksena yleensä jonkinnäköinen lasku tai uhkaus parin kuukauden päästä. Esim. viimeksi oli itseltäni mennyt täysin ohi, että pyysivät selvitystä sairasvakuutuksesta ja seuraava kirje olikin 300e lasku, että he ottavat sen minulle. No siihen reagoin, ja sitten piti ties minne lähetellä kaavakkeita, joissa toteaa, että on Hollannissa vain opiskelujen takia, eikä tee töitä. Ja mielestäni on edelleen täysin käsittämätöntä, että ulkomaalaisille lähetetään kaikki kirjeet hollanniksi, vaikka tiedetään, että kyseessä ei ole hollantilainen vastaanottaja. Sentään tuon edellisen selvityksen jälkeen sain vastauskirjeen sekä hollanniksi että englanniksi, mutta pääasiassa tyyli on tuo. Niin joo ja sitten jos soittaa niihin virastonumeroihin, niin yleensä vastaus on, että sori, en saa antaa neuvoja englanniksi... Ja kaikesta tästä huolimatta Hollannissa on korkea taso englannin kielen suhteen. En edes halua miettiä mikä tilanne on esim. Espanjassa. Siellä kyllä varmaan saisi sen kielen haltuun aika nopeasti...

Niin ja tuo kirje. Google translatorin mukaan se oli kutsu kohdunkaulasyövän seulontaan ikäni perusteella (enkä edes ole vielä 30!)... Täytyy tosin antaa tuokin kaverin käännettäväksi, että jos tämäkin on joku pakko-juttu, kuten kaikki täällä tuntuu olevan. En vain ymmärrä minkä ihmeen takia edes saan tuollasen kutsun, kun olen edelleen kuitenkin vain tilapäisesti täällä oleskeleva ja kuulun mm. kaikilta osin Suomen sosiaaliturvankin piirin (pieni taistelu siitäkin aikanaan). 

















Että tällaisia arkipäivän ongelmia tähän väliin taas. En ole saanut mitään meiliä liittyen graduuni ja tiistaina on sen tutkimussuunnitelman palautuspäivä. Se opettaja lupasi viikonloppuna laittaa palautetta, mutta eipä ole kuulunut mitään. Todella ärsyttävää. Ilmeisesti menee sitten se maanantai-tiistai-välinen yö kyseisen työn hiomisessa ja sitten sitä taas odotellaan tuloksia...

Alkuviikosta odotan myös paria pakettia postista saapuvaksi. On kyllä niin kiva, kun täällä ei tarvitse mitään paketteja noutaa itse, vaan kaikki tuodaan suoraan kotiovelle ilman erinäisiä maksuja. Toisaalta ne toimitukset on aina keskellä päivää, eli jos ei kukaan ole kotona, niin siinä sitä saakin sitten säätää jälkeenpäin. Mutta periaatteessa, etenkin kun itse tällä hetkellä kotona sen verran paljon aikaa viettää.

Mutta joo, olipas taas asiantäyteinen postaus tämäkin. Täytyy alkaa googlemapsittelemaan lähistön puistoja missä olisi mukavinta ottaa aurinkoa. Jos säät tällaisina jatkuvat, niin ei ole montaa viikkoa, kun tuonne puistoihin pääsee jo pötköttelemään. Voi kun vaan olisi joku oma terassi/parveke, niin välttyisi niiltä ihmisten katseilta... tiedättehän, mitä etelämmäksi mennään, sitä myöhemmin se virallinen kesä alkaa. Suomalaiselle kun tämä 17 astettakin on astetta parempi juhannussää...

Friday, 6 March 2015

Back to sports

Kyllä harmittaa. Tilasin Hennesiltä kivan keltaisen mekon (jonka olin aikaisemmin ostanut mustana) ja nyt kun se postissa tuli, oli kyseinen kappale sellainen ihan kieroon ommeltu maanantaikappale, jossa oli vielä reikä saumassa... Ja Hennesin mekoksi 39e on jo ihan kohtuu paljon, joten ärsyttää suuresti. Etenkin, kun netistä on vielä kaikki koot loppuneet, niin Suomen kuin Hollanninkin nettikaupasta. Hollannissa on lisäksi Hennesillä sellainen hassu systeemi, että jos postimyynnin kautta tilatun tuotteen palauttaa postitse, tulee kuluja euron verran, mutta jos tuotteet vie lähinpään liikkeeseen, saa rahat takaisin kassalta ja sitten vaan maksaa sen mukana tulleen laskun erikseen. Todella hämmentävä systeemi, kun ainakin Suomessa ne liikkeet ja postimyynti on todella eroteltuja.

No joo, ehkä marssin sinne liikkeeseen huomenna ja katson, josko sieltä löytyisi tosi hyvällä tuurilla sama mekko samaa kokoa ilman kieroon ommeltuja saumoja. En edes tajua, miten tuollaiset pääsee tuotannosta läpi, kun ne virheet näkee jo ihan henkarissakin. 



Tänään on ollut jotenkin ihan hakattu olo, kun eilen menin neljän viikon tauon jälkeen tennikseen. Pyöräilin ennen tuntia toiselle puolella kaupunkia Bressille maksamaan tämän vikan kurssin, joskin sain kuulla, ettei kertoja ole jäljellä kuin viisi ja silti maksoin seitsemästä. Kyllä ne meinasi jostain selvittää hinnan vähemmälle, mutta sanoin korvaavani kerrat maanantain tunneilla, niin että menee sitten tasan (ja tuleepahan pelattua enemmän, ei tee yhtään pahaa). Pyöräilyä kertyi mennessä reilu 10km ja paluumatkalla kotiin reipas 7km, ja tietenkin vastatuuleen. 

Flunssasta edelleen toipuvana kieltämättä oli vähän voimat piipussa ja Bressillä sorruin ostamaan ennen tennistuntia tankattavaksi tuollaisen protskupatukan. Yleensä tuollaiset on kaikki poikkeuksetta ihan karmean makuisia, mutta nyt oli kyllä todella positiivinen yllätys. Aivan mielettömän hyvän makuinen oli tuo!! Jos siis kohdalle jossain osuu, niin kannattaa testata. Periaatteessa kyseinen snacksi oli tarkoitettu nimenomaan urheilun jälkeen nautittavaksi (okei, olin pyöräillyt) eikä niinkään ennen, mutta kuitenkin. Iso peukku siis, hyvää oli.


Vaihdoin mailan kahvaankin ihanan kirkkaan pinkin gripin, kun edellinen oli ihan tummunut ja menettänyt kaiken pidon. En edes yleensä jaksaisi tällaisesta kirjoitella, mutta tuolla pukkarissa oli nyt muutama kymmenen minuuttia ylimääräistä aikaa, joten tulipa tuostakin kuva napattua. Tosin pinkki grippi ei niin hyvin mennyt sävy-sävyyn kenkien tai minkään vaatteen kanssa, mutta onhan se silti kivan värinen. Olen vanhan blogin puolella maininnutkin taipumuksestani välineurheiluun, tärkeintä on luonnollisesti urheiluvaatteiden toimivuus ja tuki, mutta kyllä se esteettisyys tulee siinä rinnalla aika vahvana. 

Kengät on kohta pari vuotta olleet käytössä ja pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että uusia voisi katella. Nuo on jo aika kulahtaneessa kunnossa ja pikkuisen rikkikin tuosta varresta (yläreunan sauman kangas kulunut), mutta koska pohjat on edelleen kunnossa ja kengät istuu ihan ok hyvin, en jotenkin näe kovin hyvää syytä niiden uusimiselle. En nyt jaksa googletella, mutta onko olemassa joku suositus urheilukenkien käyttömäärälle? Vuosina sitä nyt ei ehkä voi mitata, kun jokaisen urheilumäärä on yksilöllistä, mutta noin niinkuin kerrallaisesti? Kuinka monta kertaa esim. tenniskengät kestää käyttöä ennenkuin niiden varsinainen tuki ja se muoto kärsivät, vaikkei sitä ulkoa päin varsinaisesti huomaisikaan? 


Ja joo, en pelaa hiukset auki, viimeinen kuva on otettu ihan vaan kotisohvalta sinne vihdoin päästyäni. Anniina tuli melkein heti käymään ja tuomaan jotain ylimääräisiä astioita kaapeistaan (nyt mullakin on isot syvät lautaset!) ja tuli sitten yllättävän kauan hengattua noissa kuteissa ennen suihkua. Tiedättekö sen tunteen, kun avaa treenien jälkeen hiukset ponnarilta ja nee jää siihen paskaisuuden syvintä olemusta kuvaavaan tilaan? Juuri siihen. Kuva on siis ihan tarkoituksella leikattu tuollein keskeltä otsaa... :D

Että näin. Kivaa viikonloppua kaikille, muistakaa pitää hiukset puhtaana!