Say yes to a dress!

Yksi asia, joka toimii pukeutumisessa vuodesta toiseen on kyllä mekot. Muutama vuosi takaperin olin tilanteessa, ettei omalle kropalle tuntunut istuvan mitkään mallit ja mekkoja tuli käytettyä todella harvoin. Muistan aikoinaan, kun viime tinkaan ylppäreihinkin hankittu mekko Haloselta kulki anelujen kera muutenkin ylityöllistetyn ompelijan kautta, kun yksinkertaisesti mistään ei löytynyt sitä omaa mallia. Nyt kuitenkin asiat on paremmin ja mekotkin istuu. Lisäksi sen oman vartalomallin on oppinut tuntemaan sen verran hyvin, että osaa sieltä kaupasta poimia juuri ne itselle parhaiten sopivat kappaleet.

Ajatus postaukseen tuli oikeastaan siitä, kun olen tässä parin kuukauden sisään ostanut peräti kolme uutta mekkoa, ja perustellut tietenkin jokaisen hankinnan sillä, ettei mekkoja vaan yksinkertaisesti voi olla liikaa. Lisäksi kesältä on odotettavissa parit häät, ristiäiset, omat pyöreät synttärit ja ehkäpä jopa syksyllä ne valmistujaiset, joten on ihan hyvä, että edes jotain valinnanvaraa löytyy. Ja toisinaan sitä huomaa myös sen, että kyllähän ne mekotkin käytössä kuluu, mm. tuo Zaran vuoden takainen raidallinen hankinta on jo näyttänyt aikamoista haalistumista noiden raitojen osalta, mikä harmittaa todella paljon, sillä tuo mekko on oikeasti täydellinen... 

Toinen ikuisuuslempparimekko on tuo kollaasissa näkyvä valkoinen olkaimeton versio, jonka ehdinkin jo kertaalleen tuplata ostamalla yhdeltä lukijalta ylimääräisen kappaleen. Ja nythän tuo vanha (joka oli jo hieman kulahtanut) on sitten värjätty vaaleanpunaiseksi ja sitä myöten herätetty henkiin ihan uudella tavalla. Kollaasin vasemmalla ylhäällä on tosiaan tuo seilorimekko, josta jo puhuinkin, ja uusin mustavalkoinen tulokas löytyy kollaasin oikeasta alakulmasta. Molemmat mekot on itseasiassa bongattu äidin kanssa vietetyllä shoppailureissulla ja hyväksyntäkin on tuolta suunnalta mekoille tullut (koska äidin mielipide nyt vaan sattuu olemaan tärkeä). Hennesin nettikaupassa tuo musta mekko löytyi myös 'samanlaisena' keltaisena, vaikka oikeasti mekoissa on samaa vain tuo helman malli ja materiaali. Joka tapauksessa tuli myös tuo keltainen tilattua (ja kerran viallisena palautettua ja tilattua taas), joten onpahan kesäksi ainakin yksi oikeasti värikäs yksilökin. Alakulman tummansininen kotelomekko taas oli tuollainen 'toimistomekko'-hankinta, jonka tein todella spontaanisti, mutta tykkään kovasti väristä. Tilasin kokeiluun saman myös harmaana, mutta totesin, ettei se ole oma väri, joten palautukseen lähti. Sininen tosin on jo päässyt käyttöönkin, joskin ei missään toimistomaisemissa.

Viimeisimpänä, muttei missään tapauksessa vähäisimpänä, keskellä ylhäällä on kuvattuna musta pitsisellä yläosalla varustettu luottomekko Mangosta. Kyseinen musta mekko tarttui mukaan puolivahingossa -50% alesta olisiko ollut syksyllä 2012 ja sille jäi hintaa vain parikymppiä. Myyjä totesi sen olevan toisille hieman haastava malliltaan, koska pitsi tulee aika alas, mutta itselle tuo vaatekappale istui ihan täydellisesti ja käyttökertoja mekolle on todellakin kertynyt. Kyseinen mekko kuuluu myös niihin vaatekappaleisiin, jotka istuvat painonvaihteluistakin huolimatta helposti sellaiseen viiden kilon haitariin. Uskon vahvasti, että jokainen nainen tarvitsee vaatekaappiinsa ainakin yhden pikkumustan, johon voi luottaa aina. Silloinkin, kun olo on todella tukala ja jokainen vaatekappale puristaa jostain, on aina se yksi mekko joka pelastaa fiiliksen, koska se nyt vaan sattuu sopimaan aina. Tuo Mangon mekko on juuri sellainen.

Ja mikä noita omia mekkoja sitten kaikkia yhdistää? No se malli. Mekot on ylhäältä tiukkoja, alhaalta leveitä ja mekon vyötärön leikkaus on sijoitettu sopivan reilusti navan yläpuolelle. Itse olen periaatteessa vartalomalliltani hyvinkin tiimalasi, mutta kerään ne ylimääräiset rasvavarastot hyvinkin tasaisesti siihen alavatsaan ja lantiolle... ja rintoihin (ne ahdistaa aina muutaman lisäkilon jälkeen). Vastapainona taas tuo ns. rinnanympärys ja vyötärö, eli se ylävatsan alue, pysyy kohtuu kiitollisesti siinä kapeassa ympärysmitassa, joka luo hyvän pohjan omille vaatevalinnoille. Korosta hyvää ja häivytä huonoa, niinhän se perussääntö aikalailla menee :) Oikeanlaisella mekkovalinnalla saa luotua todella tehokkaita optisia harhoja ja häivytettyä omasta varresta useitakin kiloja noin niinkuin silmämääräisesti. Ja samahan toimii myös muissa ongelmakohdissa, oli ne sitten liian isot tai pienet rinnat, vääränpituiset jalat tai olematon vyötärö, you name it. Oman vartalomallin tunteminen ja sen oikein pukeminen on kyllä opettelemisen arvoinen juttu.

Kolikon kääntöpuolena on tietenkin pakko todeta, että niitä kiloja on myös helppo huijata lisää, jos vaatteet valitsee hutiin... ja välillä sitä nyt vaan sattuu ihastumaan juuri niihin itselle todella epäsopiviin vaatteisiin. Ja sitten sitä ei enää välitä, koska se vaatteen ihanuus ajaa sen täydellisen istuvuuden ohi. Eikä siinä vaiheessa tarvitsekaan välittää, kunhan itsellä on hyvä fiilis, vaatteessa kuin vaatteessa. 

On se naisen elämä hankalaa.

Ja vielä loppuun vähän asian vierestä: Ostin tuon lipaston 1,5 vuotta sitten lisätilaksi vaatteille, jotka eivät henkareissa roiku, ja vasta nyt tajusin miten vaatteet pitää tuollaiseen lipastoon viikata, että sieltä jotain löytää... Voi kuinka monelta laatikon tonkimiselta ja jonkun vaatekappaleen olemassaolon unohtamiselta sitä olisikaan välttynyt, jos olisi aiemmin keksinyt ne vaatteet viikata näin, eikä niin miten ne normaalisti on vaatekaapissa!! Ja se tilan säästö - Sain tuonne aikaisemmin täpötäynnä olevaan ylempään laatikkoon mahdutettua tuolla tyylillä vielä kaksi jättisuurta villapaitaakin, jotka ei todellakaan sinne aikasemmin olisi mahtuneet. Ja nyt ne on kaikki siellä, ja lisääkin mahtuisi, jos haluaisi. En tajua, miten se tila voi muka olla tuossa suunnassa noin käsittämättömän paljon tehokkaampaa, mutta niinpä vaan on.

Että jos siis lukijoissakin on joku samanlaisessa pimennossa elänyt, niin hei nyt mene ja kokeile. Ja hämmästy! :D