30 April 2015

Huhtikuun viimeinen

Takaisin täälläkin. Viimeiset pari viikkoa hujahti todella nopeasti kivassa seurassa, ja nyt on taas sitten aika palata näihin arjen juttuihin. Blogia en nyt ihan kokonaan unohtanut, sillä kuvia siirrellessäni kamerasta koneelle, huomasin huhtikuun kansion saldon nousseen melkeen 500 kuvaan (yleensä kuvia kertyy per kuukausi n. 100-200). Eli postauksia on luvassa, kunhan niitä kerkeän tänne tuottamaan :)

Tukholmassa tuli käytyä Abba Museossa, joka oli kyllä reissun parhautta. Ei museo sinäällään niin ihmeellinen ollut, mutta joku siinä musiikissa vaan on, että hyvälle mielelle tulee väkisinkin. Hollannissa taas tuli käytyä viikonlopun junakortilla Den Haagissa ja sielä Leidenin kauta Keukenhofissa, joka on aivan mieletön (ja turisteja täynnä oleva) tulppaani/kukka/kevät-puisto. Voisin väittää, että puolet kameran täytteestä oli kuvia tulppaaneista. Niin ja olihan meillä täällä King's Daykin. Sää ei suosinut viime vuoden tapaan, vaan muuttui todella kylmän kalseaksi viikonlopun jälkeen. Ilmeisemminkin jopa Suomessa oli nautittu viikonloppuna paremmista säistä. Joka tapauksessa ihan hauskaa oli ja pääsi taas pukeutumaan oranssiin ihan luvan kanssa.

Ja mitäs vielä... Niin tosiaan tuota otsikkoa kirjoittaessa mietin, että jokin tässä päivässä on erikoista ja meni hetki ennenkuin heräsin siihen faktaan, että nythän on tosiaan vappuaatto. Totta. King's Nightin kaltaiset hulinat onkin Suomessa käynnissä tänään, ehkä ensi vuonna on taas itsekin mukana. Eilen lähti Suomea kohti yhden suomalaisen tytön kyydissä ensimmäiset pari laatikkoa tavaraa ja nyt sitä täällä pohtii, että missäs järjestyksessä mitäkin lähtisi myymään. Maksoin juuri viimeisimmän vuokran tähän asuntoon ja kesäkuun alusta pitäisi kehitellä sitten jotain muuta. Viikoksi mennään varmaan kaverin luo täällä ja sitten suuntaankin kohti Suomea kesäksi. Elokuussa tulen hoitamaan juttuja koululle ja hakemaan loppuja tavaroita, ellen nyt jollain ihmeellä keksi täältä jotain kivoja töitä. Todella hankala miettiä minkäänlaisia järjestelyjä, kun ei osaa yhtään arvioida mitä esim. syksyllä tapahtuu. No mutta. Nyt palaan takaisin tuon gradukyselyni pariin, jotta sen kohta vihdoin saisin aloitettua sen jakamisen... Palaillaan pian!


16 April 2015

Pikainen.

Yleensä tuon otsikon alle kertyy vähintään viiden kappaleen pituinen kilometriteksti, vaikka tarkoitus olikin vain laittaa pikaiset kuulumiset. Yritetään mennä lyhyesti.

Tukholmassa siis ollaan turvallisesti perillä. Pariin päivään ei ole vielä ihmeitä ehtinyt tapahtua, mitä nyt keskustaan lähdettiin muutamia juttuja metsästämään eikä mitään lopulta löydetty (jos joku tietää mistä Tukholman urheilukaupasta löydän sellaiset mustan Niken lipan (ei siis lippis vaan sellainen tenniksessa naisten suosima pelkkä lippa) ja mikä liike myisi Joe Blascon huulipunia (mm. Kicksin myyjät ei tunnistaneet edes koko merkkiä, käsittämätöntä), niin saa vinkata!!). Tarkoitus olisi reissun aikana kokea ainakin Abba-museo, kirsikkapuut ja hieman yöelämää. Hyvä setti siis tulossa.

Tetélläkin on mennyt Belgiassa todella mukavasti ja olen saanut Ramonalta kuvapäivityksiä pikkuisesta söpöläisestä. Erityistä hymyä on aiheuttanut tuo ulkona otettu kuva Tetén ja talon kissan yhteiselosta (Tetéhän ei siis yleisesti ottaen voi sietää kissoja ja nyt pikkutermiitti saa asua sellaisen kanssa) :D Voi että, on ne karvaiset lapset vaan niin suloisia.





 ...ja lapsista puheenollen, hyvä ystäväni synnytti eilen kakspojat. Niin se elämä vie. 

Nyt lähden nykimään tuota Sannaa hihasta, ruokakauppa voisi olla aika jees ohjelmanumero. Palaillaan taas!

14 April 2015

Off to Sthlm

Noniin, kentällä ollaan ja boardingia odotellaan. Hyvissä ajoin, kuten yleensäkin. Tietenkään ei pitäisi jinxata asiaa, mutta siinä missä olen aina myöhässä, kun on kyse koulusta tai jostain juhlista, en ole kyllä kertaakaan elämässäni meinannut myöhästyä lennolta. Joskus olen tullut kentälle niin, ettei ihan hirveästi ole ollut aikaa kauppoja sun muita kierrellä pitkien checkaus-jonojen takia tms., mutta käytännössä siis aina todella hyvissä ajoin. Ehkä se on siinä, että jos koneesta myöhästyy, niin tietää, ettei siinä nyt ihan hirveästi perään itketä. Juhliin ja luokkaan, kun kuitenkin aina yleensä pääsee sen vartinkin myöhässä. Paitsi tentteihin, ja niissäkin olen aina ajoissa. Samoin muistan, etten kolmivuotisen 'Fazer-urani' aikana myöhästynyt kertaakaan, ihan vaan siksi, että siellä oli ne sellaiset leimaus/kellokortit... miten sitä saisi itsensä täsmälliseksi noin niinkuin muutenkin elämässä? Vaikeaa.

Nää photobooth-kuvat ei kyllä muuten onnistu koskaan, mutta olkoon. Onpahan joku kuvat, kun blogitekstit ilman kuvia on aina niin tylsiä. 


Ramona haki eilen illalla Tetén hoitoon ja ei voi olla totta kuinka ikävä sitä pikkuista karpalloa tuli jo tässä ajassa. Tai siis heti, kun auto pihasta lähti. Noh, ehkä sen viikon kestää ja nyt jo on tullut kuulumisia, että hyvin oli yö mennyt eikä pikkuisella ole mitään hätää. En uskonutkaan, mutta huolestunut äiti nyt on aina huolestunut äiti. Pesin myös illalla viimeiset pyykit, joiden mukana myös mun kangaskengät. Huomaa, että on kyllä niin markettilaatua, kun heti liimat petti ja on oikeasti ajan kysymys, kun pohjat irtoo kokonaan... pitää käydä ruotsin päässä ostamassa jotain pikaliimaa noihin.

No joo, tällaista. Nyt voisin siirtyä tuonne portille päin ja etsiä jostian matkan varrelta vessan. Sen tuskin pitäisi liian hankalaa kentällä olla... Palaillaan! :)

12 April 2015

Jump, jump, jumpsuit!

Joskus muutama vuosi takaperin en ymmärtänyt lainkaan, miksi bloggaajat valittavat asukuvissa jatkuvaa päivänvalon puutetta. Voihan ne kuvat ottaa salamankin kanssa, eikös? No ei voi. Tai voi, mutta onhan ne nyt aika kamalia, ei pelkästään tuon naaman epämääräisen valottumisen suhteen, mutta myös ärsyttävien varjojen ja erityisesti tummissa asuissa kaikkien pientenkin yksityiskohtien katoamisen tuollaiseen yhtenäiseen massaan. Ja sitten jos ilta-aikaan kokeilee niitä kuvia ilman salamaa, on tulos todella epätarkkaa mössöä ja jokainen pienikin liike kuvan aikana muuttaa kuvan täysin heilahtaneeksi. Siitä siis se valon puuttumisen valitus, nykyään ymmärrän täysin. Ja siltikin julkaisen nämä kuvat, koska nyt kerran satuin muistamaan, että hei olen pukeissa ja kello on siinä puolenyön paikkeilla.

Torstaina oli tosiaan tennisvuoro, jonka jälkeen kiidin suoraan Suomi-tyttöjen kanssa illalliselle. Olin hiukan myöhässä, koska tunti loppui pikkuisen vaille seitsemän ja tasalta oli treffit keskustassa. Pikainen siistiytyminen pukkarissa kosteuspyyhkeiden kanssa (koska niihin yleisiin suihkuihinhan en mene, jäänyt kammo jostain lapsuuden tarinoista), meikin ehostus ja vaatteiden vaihto. Koska Bredassa on ollut muutama hieman lämpimämpi päivä kuluneella viikolla, päätin ottaa vihdoinkin tuon uuden Benettonin haalarin testiin. Se on ihana, ja supermukava päällä, kuten nyt trikoohaalarista kuvitella saattaa.



Haalari tarttui itseasiassa mukaan V&D:ltä, kun oltiin helmikuussa äitin kanssa kyseisessä tavaratalossa pyörimässä (vertaisin paikkaa Suomen Sokokseen, siinä missä taas esim. Bijenkorf on merkkivalikoimaltaan enemmän Stockan tyyppiä). Itsehän en noilta reissuilta koskaan mitään löydä, mutta äiti tuon bongasi sieltä rekistä ja totesi, että tämähän on ihan sun näköinen. Kyllä äiti lapsensa tuntee, haalari pääsi sovituskopin kautta suoraan kassalle ja nyt sitten vihdoinkin oikeasti käyttöön. En ole tähän mennessä oikein osannut yhdistää tuota mihinkään talvisaappaisiin vaan odottelin kiltisti kesäkenkäkelejä... ja nuo valkoiset tennarit meni muuten tänään pesuun, ovat kuvissa aika hurjan näköiset.

Kokonaisuudessaan päällä oli siis seuraavaa:

* Haalari / Benetton
* Kaulakoru / Forever21
* Tennarit / Anttila
* Laukku (vaalea) / Louis Vuitton



Koska asusta ei oikeastaan muuta sanottavaa ole, voisin antaa hieman mielipiteitäni tämän hetken tv-tarjonnasta... Huomasitteko, että kuluvalla viikolla alkoi taas telkkarista Hyvät ja Huonot Uutiset?! En nyt taaskaan seiso ihan tuon uuden panelistin valinnan takana, koska mielestäni tyyppi oli jo ekalla vierailullaan todella hämmentävän outo huumorinsa kanssa (ja oikeasti, oma huumorini venyy useimmissa tilanteissa yllättävän pitkälle), ja tietenkin suuren pettymyksen tuotti uutinen siitä, ettei Miika Nousiainen ole ollenkaan koko kaudella. Pettymys ei tosin ole lähellekään sitä luokkaa, mitä aikoinaan Pirjon jättäytyminen pois tuotti (onneksi sentään tuli takaisin), enkä itseasiassa jakson aikana edes tajunnut Miikan puuttumista, kun ne panelistit nyt tuppaa muutenkin aina vaihtumaan, mutta on se nyt harmillista, ettei sitä jatkossa näy ollenkaan. Miikassa nyt vaan on jotain sitä tiettyä charmia... kyllä te tiedätte.

HHU oli siis tällainen viikon varma viihdyttäjä, jonka lisäksi tsekkasin TVkaistan kautta myös mediaa yllättävän paljon puhuttaneen Tuulitunnelin sekä Aatami etsii Eevaa realitydeittisarjan. Ensimmäisestä en nyt oikein osaa sanoa mitään, enkä edes tiedä pitäisikö sitä ihmetellä vai ei, miten nuo 'vakiopanelistit' ja vieraat on edes suostuneet tuohon ohjelmaan osallistumaan, kun tosiaan ajatus on heidän tyhmyydellään mälläillä, mutta ehkä siinä se pointti piileekin. Ja kyllä on aika huolestua, jos ainut elämässä tienattu titteli on 'tosi-tv ammattilainen' vain sillä omalla osallistumismäärällä :D Mutta joo. Ja sitten tuo toinen, Aatami & Eeva. Kuulin muuten, että formaatti on alunperin hollantilainen, siinä missä myös BB ja Vain Elämää-sarjatkin. Hollantilaiset selkeästi on tosi-tv kansaa, mutta tuo sarja oli jollain tapaa aivan kamala. En tiedä oliko se sitten se alastomuus vai mikä, mutta jotenkin tuo pilottijakso oli aivan kamala. Muuta en osaa sanoa. 

Niin joo ja kolmantena Koomikot, pitihän siitäkin mainita. Vain Elämää -sarjan teemalla, mutta sarjassa vietellään tunnettujen koomikkojen päiviä. Ihan jees, vähän ehkä odotettua latteampi, mutta ajattelin kuitenkin jaksot katsella. Toinen viime aikainen pettymys on ollut 'Luojan kiitos'-ohjelma, joka on jostain syystä mielestäni aivan käsittämättömän tylsä... Siis en tiedä mikä siinä eniten mättää, mutta luulen, että sarja on enimmäkseen hauska niille osallistujille, eikä sinäänsä katsojille.

Vai mitäs te mietitte noista sarjoista, iskeekö mikään vai alkaako tässä tulla jo sellainen ähky liiallisesta yrityksestä?



Tällaista tällä kertaa. Huomenna pitää tsempata ja korjailla ne vikat pikkujutut siitä ITP:sta ja lähettää se ohjaajalle, jotta pääsee vihdoin sen gradun kyselyn väsäämisen pariin. Ajattelin sen saada Ruotsin reissulla valmiiksi, kun Sannallakin kuitenkin niitä koulupäiviä on, niin siinä sitten itselläkin on aikaa noiden parissa aikaa käyttää.

Niin ja asiasta viidenteen, mitä olette mieltä, jos saa kutsun ristiäisiin, mutta on yksi niistä harvoista, jotka tietävät, että ristiäisten lisäksi kyseessä on myös vihkiäiset, tosin yllätys-sellaiset, onko todella asiatonta laittaa valkoinen mekko, jos sen on asustanut jollain tummilla jutuilla? Niin ja mekko olisi periaatteessa aika pitkä? ...tai no, aika turhaa edes kysyä, koska onhan se nyt tosi väärin - valkoinen on häissä morsiamen väri ja koska nyt satun tietämään, että ne tosiaan on niiden ristiäisten lisäksi muutakin niin no joo. Se siitä kysymyksestä, en voi pukea sitä mekkoa. Vaikka se onkin niin ihana. Noh, täytyy juhlia niitä omia 3-kymppisiä sitten valkoisissa... tai vaikka valmistujaisiakin sitten syksyllä, miksipä ei. Puetaan muihin bileisiin jotain muuta.

10 April 2015

Shirataki dieettinuudelit - low calorie shirataki diet noodles


Nyt on sitten nämäkin testattu. Dieettinuudelit, joissa on vain 7,5kcal/100g!! Ei siinä mennyt kuin vuosi, kun ensimmäisen kerran tuotteesta luin siihen, että oikeasti niitä onnistuin tänne Hollantiin tilaamaan. Päätin myös mennä riskillä ja tilata suoraan 16kpl laatikon, joka toi nuudeleille huomattavasti huokeamman hinnan (vajaa pari euroa paketti). Yhdessä paketissa on 250g valmiita nuudeleita jossain aivan karmean hajuisessa nesteessä, ja nuudelit valmistetaan yksinkertaisesti huuhtelemalla ne vedessä, jonka jälkeen ne voi lämmittää, keittää tai syödä sellaisenaan, riippuen mitä ruokaa on valmistamassa. Itse olen tähän asti huuhdellut ne ensin kylmässä vedessä ja sitten kaatanut päälle kiehuvaa vettä, jolla pasta on myös lämmennyt.

Niin ja se haju. No se onneksi lähtee tuossa huuhtelussa pois, eikä myöskään maistu ruuan läpi, mutta kyllä nuo nuudelit on parhaimmillaan maustetun ruuan seassa. Itse olen todella nirppis hajujen suhteen, ja pakko sanoa, että olen todella onnellinen luettuani tuotearvostelut myyntisivulta vasta tilauksen jälkeen, koska niiden perusteella tuskin olisin uskaltanut tilata, ainakaan tuota isoa satsia. Itse luotin lähinnä blogeista lukemiini kokeiluihin ja sillä perusteella myös pidin huolen, etten noita ihan pelkälteen lähde kokeilemaan.


Testasin nuudeleita kolmessa erilaisessa ruuassa, joissa yleensä pastaa käytän. Tämä nyt vähän kumoaa aikaisemmat väitteeni, etten juurikaan pastaa syö, mikä on kyllä totta, mutta silloin kun syön, syön sitä pääasiassa vihannesten kaverina. Mutta joka tapauksessa, ensimmäisessä versiossa pastan kanssa on tomaatteja ja vihanneksia (jotka ei näy kuvassa...) ja koko setti on maistettu sellaisella valkosipulikastikkeella/majoneesilla. Kuulostaa ällöttävältä, mutta on oikeasti yllättävän hyvää. Toimi hyvin, ja valkosipulin maineen tietäen sen alta ei juuri muut maut pääse yllättämään. Toinen kokeilu oli taas tuollaisen curry-kanakeiton seassa koostumusta tuomaan. Normaalisti syön tuollaisen keittopussin kerralla, mutta jatkettuna tuolla paketilla nuudeleita ruokaa riitti kolmeksi päiväksi. Valkoinen mössö päällä on raejuustoa, jolla ei ole mitään tekemistä suomalaisen oikeasti hyvän raejuuston kanssa...

Parhaimman ja ehdottomasti toimivimman setin jätin viimeiseksi, ja tuo on resepti, jolla noita nuudeleita on tullut enemmänkin tuhottua, eli perinteinen pestopasta. Paketti nuudeleita kihuvan veden kautta, puoli purkkia pestoa, mozzarellaa ja tomaattia. Ja on hyvää!! Peston maku peittää nuudeleista kaiken outouden, koska onhan ne koostumukseltaankin hieman tavallista pastaa kumimaisempia, ja korvaa normaalin pastan täydellisesti. Eihän tuo pesto ja mozzarellakaan nyt niitä kevyinpiä tuotteita ole, mutta jää tuosta annoksesta kuitenkin useampi sata kaloria saamatta ilman sitä perinteistä pastaa...


Näin postauksen teemaan sopivana ajattelin nyt samalla laittaa kuvan myös nuudelisatsin mukana tilaamistani protskusuklaapalleroista. Nämä otin kokeiluun ajatuksella jollain tapaa terveellisemmästä naposteltavasta, mutta njaah... Ei mitenkään säväyttänyt. Maistuu todella paljon soijalle (josta se proteiini noissa nimenomaan tulee) ja jatkossa kyllä otan nuokin kalorit ihan oikeasta suklaasta. Ei sinäänsä pahoja, mutta todella mitäänsanomattoman makuisia. 

Periaatteessa nuo soijapallerot nyt ei edes mitään dieettiruokaa olleet, mutta näistä kahdesta, jos jotain pitää suositella, niin ehdottomasti nuudeleita. Ei niitäkään nyt ihan viikkotolkulla jaksa syödä, mutta sanotaanko, että jos hiilarittomalla dieetillä on ja tulee ihan mieletön pastanhimo, niin kyllä noilla sen yli pääsee. Etenkin jos on koukussa pestopastaan, toimii täydellisesti :)

Onko joku muukin jo kokeillut?

9 April 2015

TBT & sweets

Vuodet vierii, mutta makeanhimo on ikuinen. Postauksen työnimi (nimi, jolla tunnistan sen muiden luonnosten joukosta, jotka siis yleensä on vaan kuvaläjäyksiä jollain yhdistävällä tekijällä, ja niistä sitten jossain vaiheessa muotoutuu todella asiasisältöisiä postauksia) oli alunperin ihan vaan 'herkkuja', koska kuvissa oli ruokaa. Tämä blogi on kaikkea muuta kuin ruokablogi, koska en ikinä oikeasti kokkaa, mutta tykkään todella paljon ruuasta ja siksi niitä omia helpoksi ja hyviksi todettuja juttuja tulee sitten kuvailtuakin. Vähän samaan malliin, kun jälkeenpäin katselee omia asukuvia inspiraatiota saadakseen, voi samaa tehdä myös ruokajuttujen kanssa. 

Niin ja se Throwback Thursday idea tuli siitä, että yritin löytää itsestäni ahneuskuvan ja sellainen löytyi sitten niinkin tuoreena kuin kesältä 2012 Ruotsin risteilyn buffassa kuvattuna. Ei sillä, etten enää olisi ahne, olen vain yksinkertaisesti osannut yllättävänkin hyvin välttää tuollaiset kuvaustilanteet...



Ja sitten niihin pääsiäisviikonlopun syöminkeihin (niinkuin se olisi jäänyt vain siihen), ensimmäisessa kuvassa pikkuiset hollantilaiset pannukakut nutellalla, banaanilla ja kookosrouheella. Ehdoton syntini on kyllä Nutella. Suomessa kyseinen herkku on aivan liian kallista, ja meinasi leuka pudota maahan, kun Jumbossa käydessäni Nutella-hylly oli tyhä ja selitys siihen oli, että kauppa boikotoi tuotetta tällä hetkellä, koska tukkuri on nostanut hintojaan ja he joutuisi nostamaan tuotteen hintaa siten kaupassa 0,15e, mikä ei kuulemma käy päinsä. SIIS 15 SENTTIÄ!!?! Pidin siinä sellaisen pienen 'you gotta be kidding me, tietäisitte mitä tuo mössö maksaa Suomessa' -puheen, mutta eipä se nyt ihan kauheasti tilanteeseen vaikuttanut... 

Jouduin siis ostamaan testiin kolme eri purkkia jumbon omia suklaa- ja maapähkinäpastoja, koska pelkäsin, että vain yhdellä tuotteella menee kuitenkin metsään. Muistan pari kuukautta takaperin, kun sekä jumbossa että ah:ssa oli Nespresson espressojauhe loppu ja jouduin ottamaan jotain 'vastaavaa' tilalle - se purkki on edelleen yhtä testikertaa lukuunottamatta koskemattomana kaapissa. Oli pahaa. Noh, sama tuomio myös jumbon omalle maapähkinänutellaversiolle, mutta plussat annan kyllä ketjun maito- ja valkosuklaatahnoille - ne toimi todella hyvin lettujen kanssa. Joskin vannon palaavani Nutellaan, kunhan seuraavan kerran kauppaan menen. Toivottavasti muiden kauppojen johtoportaat ei ole yhtä 'hollantilaisia' tuon hinnoittelun kanssa.

Vaikka en vartalomalliltani ole koskaan ollut missään mallinmitoissa, olen kuitenkin ihan kohtuudella pysynyt siellä normaalipainon puolella, jos ei niitä toisinaan koettuja pieniä shokkeja vaa'alla käydessä lasketa nyt tähän mukaan. Joka tapauksessa, näillä sokerimäärillä sitä kyllä helposti luulisi keräävänsä vähän enemmänkin tuohon vyötärölle, mutta onneksi olen ainakin tähän mennessä osannut tasoittaa nämä runsaammanpuoleiset jälkkärimieltymykset mahdollisimman terveellisillä ja kevyillä pääruuilla, mistä olenkin blogissa aikasemmin kirjoitellut. 

...Tämä siis pohjustuksena tuolle alla olevalle kuvalle, joka ei varsinaisesti nyt tähän otsikkoon sopinut, mutta kuvastaa erittäin hyvin ruokatottumuksiani sitten noin muuten. Hiilarit kerään kaikki melkeinpä sieltä jälkiruuan puolelta, koska muu ruokailu noudattaa erittäin yksinkertaista ja kevyttä kaavaa. Alla olevassa salaatissa mukana rukolasekoitusta, kurkkua, kanaa, hunajaista vuohenjuustoa ja kastikkeena oliiviöljyä. Joskus tosin olen tosin jotain pastojakin kokeillut syödä, mutta pitkällä juoksulla ne on juuri niitä kilojen kerääjäruokia ja muutenkin vatsa ei jostain syystä kauheasta vaalean viljan hiilaripommista tykkää. Siksi siis tulee yleensä myös nuo letutkin nautittua banaani-kanamuna-versioina, jotka ei samalla tavalla turvota. Pastaan olen tosin löytänyt aika hyvän korvikkeen, josta kirjoittelen teille myöhemmin lisää.


Ja tämä seuraava kuva... Äh. Näyttää niin paljon paremmalta kuin mitä maistui. Jotenkin vain nappasin tuon kahden palan paketin, kun niitä siinä kaupan kylmähyllyssä muutamalla eurolla oli ja lopulta yli puolet meni roskiin tai Tetén suuhun. En edes tykkää tuollaisesta liiallisesta kermasta kakussa, ja nuo valmiskakut ei vaan maistu miltään. Ne on kuivia ja niissä ei ole muuta kuin sitä kermaa. Note to self: älä enää ikinä osta kaupan valmiskakkupaloja, vaikka kuinka hyvältä näyttäisivät.

Ja kyllä, kuulun niihin 'vastuuttomiin' ihmisiin, jotka syöttävät koiralle melkeinpä kaikkea mitä itsekin syövät. Paitsi tummaa suklaata ja muita tappolista tuotteita, kuten xylitolia ja macademiapähkinöitä, mutta muuten olen kyllä aika vapaamielinen, mitä kaikkea Teténkin kanssa lautaselta jaan. Kohtuu kaikessa ja hyvä tulee. Sillä periaatteella menin pikku-Vilinkin kanssa ja hyvin porskutti poika yli 17-vuotiaaksi :)


Niin ja mitä tulee muuten Ruotsiin, aasinsiltana ensimmäisestä kuvasta, enää vajaa viikko ja lennän Tukholmaan Sannan luo viettämään pientä minilomaa arjesta. Ja sitähän lomaa seuraa toinen miniloma, kun Sanna tulee tänne King's Dayn yli toiseksi viikoksi. Niin kivaa! Ja tuntuu ihan käsittämättömältä, että vastahan siellä Tukholmassa olin käymässä ja siitäkin on jo yli vuosi!! Mihin tää aika oikein katoaa? Kysymys, jonka olen esittänyt täällä bloginkin puolella ehkä sata ja yksi kertaa. Joku joskus totesikin, että aika kulkee normaalia vauhtia kaksikymppiseen asti, jonka jälkeen sen vauhti tuplaantuu, kunnes kolmekymppisenä se vauhti on jo kolminkertainen ja nelikymppisenä nelinkertainen jne. En muuten epäile tuota teoriaa yhtään.

Tällaista. Palaillaan taas. 

Ps. Unohdin hehkuttaa, että tänään on ohjelmassa ulkotennistä! Saatiin kuin saatiinkin kesäkurssi kasaan ja tennistä on tiedossa vielä seitsemän viikkoa eteenpäin (harmi vaan, että ensi viikolla jää väliin), mutta niin kiva, että se onnistui. Joskin kurssi ei tule Bressin kautta, vaan valmentaja järjesti sen oman klubinsa kautta (mikä näkyy kyllä hinnassakin), mutta silti. Jei!

8 April 2015

Pääsiäisviikonlopun juttuja

Miten se sanonta meneekään, kun joku kehuu jostain ja sitten se homma hajoaakin käsiin heti kehumisen jälkeen? Ei kestä kehuja...? Joka tapauksessa, oli virhe. Todellinen VIRHE mainostaa ääneen, kun tajusi, että hei tää meiän kotinettihän on tosi hyvä, kun ei ole koskaan pätkinyt. Eipä. Nyt tää hidastelu on viikottaista, ja etenkin huomasin heti maanantai-iltana todella ison eron edeltäviin pääsiäispäiviin, kun todennäköisesti kodeissaan lomailevat kämppikset palasivat takaisin. Että jatkossa on ehkä parempi vaan olla tyytyväinen ja pitää se toimivan netin ilo itsellään, kuten sen toinen suomalainen sananparsi käskeekin; kel onni on, se onnen kätkeköön. Turha sitä on muille fiilistellä.

Että positiivista alkuviikkoa vaan tännekin. Ei vaan, on oikeasti ihan positiivinen viikko, koska kävin tänään koululla ja sain nyt sitten vihdoinkin virallisen ja lopullisen hyväksynnän tutkimussuunnitelmalleni, ja pääsen vihdoin kasaamaan sitä itse kyselyä. Turhan moni ilmeisemminkin sai 'no go'n tuosta, joten saa vissiin olla ihan iloinen, että tässä vaiheessa ollaan. Jotenkin olen koko tämän ajan ollut alusta alkaenkin hieman hukassa, että mitäköhän tästä nyt tulee, mutta kivasti kuitenkin pikkuhiljaa tässä tämän prosessin aikana on avautunut useampikin juttu, että ahaa, tätä tälläkin siis tarkoitettiin. En ole koskaan ollut kovinkaan stressaavaa ihmistyyppiä, uskon aina asioiden järjestyvän tavalla jos toisella, ehkä siksikin, että kohdallani näin on aina käynyt. Lopulta. Siitä varmaan tämä yllättävän tyyni fiilis koko gradunkin suhteen... pakko tosin myöntää, että muutaman palautteen kohdalla on tullut sellainen 'en enää tiedä mitä ne multa haluaa', mutta sitten on vaan hengitellyt syvään, pitänyt pari päivää taukoa ja lukenut palautteen uusiksi, ja sitten se on taas lähtenyt käyntiin. Kyllä se tästä :)



Viime vuonna oli pääsiäisenä ihan kesäkelit (oli tosin vissiin pääsiäinenkin hieman myöhemmin keväällä?) ja muistan, kun Thomaksen kanssa pyöräiltiin ympäri Rotterdamia aivan ihanassa säässä. No kyllä tänäkin viikonloppuna on aurinko paistanut, mutta ilmaa se ei ole juurikaan lämmittänyt. Tetén lenkkien ohessa tosin on tullut ulkoilmasta nautittua, mutta muuten on lähinnä tullut tehtyä kaikkea mahdollista, mitä muuten on vältellyt.. Testailin mm. jonkun näytenaamion ja jälleen tuli todettua, että ne on kivoja juuri niin kauan kunnes se savi kuivuu. Lisäksi siinä odotellessa korjailin Tetén ötökän korvan, jonka se oli saanut revittyä irti (ja kyllä jaksoi tyttö vahtia sitä leluaan koko tuon ajan, suloista). 

Kävin myös läpi meikkilaatikon, joka oli ihan hyvin kerännyt pölyä kaikkien lokeroiden pohjalle. Pitää hommata seuraavaan asuntoon, joku laatikostosysteemi, mihin tuon saa piiloon. Heitin roskiin kaikki turhat vuosia lojuneet vajaat luomivärit ja muut jämätuotteet, joita on jostain tunnesyistä säästellyt. Eikä siinä, tuollaiset kuivat tuotteet nyt säilyykin ihan ok useamman vuoden, mutta joku kuultovoiteen jämä kesältä 2012 oli jo aika heittää menemään... säästelin sen käyttöä aikoinaan, koska tuotteen valmistus lopetettiin ja sitten opin elämään ilman sitä, joten ne säästellyt jämät meni nyt sitten roskiin. Ei näin. Toinen juttu oli samalla kaikkien huulipunien läpikäyminen (ja testailu) ja niistäkin turhien ja vanhojen heitto pois. Huulituotteet: huulirasvat ja huulipunat ovat kyllä pahimpia ansoja kauppojen meikkihyllyillä. Aina sieltä löytyy joku niin muka täydellisen värinen sävy, joka loppujen lopuksi on ihan sitä samaa, mitä ne vanhatkin. Itsellä tuntuu, että niitä korallisen sävyjä ei ole koskaan liikaa. Toiseksi sitä kuvittelee, että jokainen nainen tarvitsee ainakin yhden nudepunan, yhden täydellisen tummanpunaisen ja yhden hyvän pinkin, vaikkei näistä koskaan edes mitään käyttäisi (sen nuden tosin aikoinaan heitin pois, enkä ole uutta ostanut). Tummanpunaisessa (joka sekin itsellä vivahtaa vähän oranssihtavaan) sekä ihan pinkissä punassa, olen sentään onnistunut pysymään vain siinä yhdessä kappaleessa, koska tiedän, että niiden käyttö on todella harvassa, ja on niitä joskus ehkä kerran vuoteen tilanteita, jolloin punaista punaa oikeasti tarvitsee. Sitten taas voidaan miettiä, mikä noidenkin säilyvyys on...

Ylävasemmalta: Lumene (14 Wild rose), Joe Blasco (Coral Extacy velvet, ihan lopussa ja oikeasti aika kivan kirkas sävy...), Yves Rocher (13 Rose Somptueux, se pinkki), Yves Rocher (41 Corail Etincelant), Yves Rocher (43 Corail Incandescent, se punainen) & vihreä 'taikahuulipuna' eli pinkki Lifesta

Ja sitten jotain Lancomen ja Avonin näytteitä. Avonin pikkuiset näytteet poimin kaverin kaapista, Lancome tullut tilaajalahjana eikä sovi itselleni ollenkaan (ja niitä on kaiken lisäksi kaksi, mutta kun ei vaan pois raaski heittää...)

Nyt kun noita tuossa nimesin/numeroin, mietin, että joukosta puuttuu se yksi Body Shopin jämäpuna, jonka valmistus on myöskin lopetettu aikoja sitten.. Pitää oikeasti mennä hamstraamaan tuota Joe Blascoa, jos sitä vielä jostain löytyy, koska se on hyvä sävy ja ihan lopussa. Tietääkö muuten joku, mistä kyseistä merkkiä voisi netistä tilata tänne Hollantiinkin? Täällä en ole kaupoissa nähnyt ja joku Sokos/Anttila ei tosiaan tänne toimita :p Yritin jossain vaiheessa googlailla, mutta pelkkiä jenkkisivuja tuppasi hakuun.

Mutta joo, tällaista siis pääsiäiseen. Piti vissiin jotain kehittävääkin sanoa, mutta tulipa sitten jauhettua huulipunista. Huulirasvoista en edes aloita. Miten muuten huulirasvojen shoppailuaddikstiosta pääsee eroon? Se on oikeasti tuote, jota luulee tarvitsevansa aina ja niitä vasta milljoonia onkin.

4 April 2015

Sinfully black forever after... Kestävä rusketus.

Kesän lähestyessä ja ensimmäisten aurinkoisten päivien lämmittäessä alkaa luonnollisesti vaatekerroksetkin vähetä, jolloin useilla talven karusti kohtelema kalpea iho ei tunnu kestävän päivänvaloa. Talven kuivattaman ihon hoitoon on tietenkin ensimmäinen askel sen huolellinen kuorinta ja kosteutus. Toisilla ei välttämättä myöskään jalkojen sheivaus ole talvikuukausina ensimmäisenä mielessä (itse tosin olen pakkomielteinen asian suhteen ympäri vuoden), mutta kesän tullen tulee siitäkin tulee taas arkirutiini. 

Kaikkien näiden huoltotoimenpiteiden jälkeen ei sitten puutukaan enää muuta kuin se pieni päivetys, jotta ne värikkäimmätkin kesämekot näyttäisi mahdollisimman kivalta kesäistä hipiää vasten. Jos ei rantalomaa ole ennen kesää tiedossa, kevyen kevätrusketuksen saa onneksi myös muillakin keinoilla ennen kotimaan rantakelien alkamista.


Aikaisemmin suosin erilaisten itseruskettavien ja päivettävien voiteiden käyttöä, oikeastaan ympäri talvikauden, mutta jossain vaiheessa niiden käyttö jäi kokonaan, kun huomasin, että beetakaroteenilisillä sai kivasti pidettyä kesällä kerättyä rusketusta yllä myös pitkälle talveen. Viimeisemmät keväät olen päätynyt hakemaan muutamalla käynnillä pientä päivitystä pintaan solariumista, koska jollain tapaa se 'oikea rusketus' tuntuu niin paljon enemmän kesältä. Joskin nuo käynnit on todella jääneet vaan muutamaan ihan jo kyseisen lystin hintavuuden vuoksi, mutta oikeilla tuotteilla ja omalle iholle sopivaksi mitatuilla laitteilla tuloksia saa, vaikka kertoja ei tulisi kuukauteen kahta enempää.

Kyllähän niitä edullisiakin paikkoja varmaan jostain kuntosalien yhteydestä löytyisi, mutta itse suosin solariumstudioita monestakin syystä. Ensinnäkin, niiden laitteen on parempia ja henkilökunta osaavampaa. Tämän lisäksi usein ensimmäisellä kerralla asiakkaan ihotyyppi ja auringonsietokyky mitataan kyselyllä, jotta osataan suositella jokaisen iholle sopiva solariumlaite ja -aika. Toisissa studioissa on olemassa myös ns. älysolariumeja, jotka säätelevät uv-säteilyn määrän erillisellä laitteella iholta mitattujen arvojen mukaan. Tietenkin tuon yksilöllisesti mitatun kokemuksen lisäksi studioissa on usein samaan hintaan tarjolla myös pyyhkeet, meikinpoistoaineet, kosteus/kuorintapyyhkeet ja aftersunit. Että vaikka se viiden euron kuntosalisolkku houkuttaisi, joskus hinta- ja laatusuhde kulkee käsikädessä.


Solkkurusketus ei kuitenkaan ole lähellekään yhtä tehokas ilman oikenlaisia voiteita, jonka vuoksi usein kassalla aina kysytäänkin, että tarvitsetko rasvaa? Yksittäispakkaukset tulevat kuitenkin usein kalliiksi pitkällä juoksulla (n. 4e/kpl), joten oman solariumrasvan ostaminen ei ole yhtään hullumpi idea. Itse valikoin rasvaksi paljon kavereilta kehuja saaneen Sinfullu Blackin ja parin käyttökerran voin kyllä suositella. Olen joskus kokeillut solkkua myös ilman solariumrasvaa ja ero on huomattava. Rusketus tarttuu rasvan kanssa huomattavasti paremmin ja kestää myös pidempään. Nuo vartalorasvat on kuitenkin kohtuu voimakkaita tuoksultaan, joten hommasin kasvoille erikseen tarkoitetun oman hajuttoman version. 

Ja jos nyt jotain suosituksia pitää antaa, niin nuo Australian Goldin perustuotteet on todella myytyjä, ja tuollaisen ison pullon (250ml) saa parilla kympilla netistä (suomalaisiakin nettikauppoja on lukuisia, esim. Tanstore ja Tanshop pari mainitakseni), omani olen tilannut hollantilaisesta Tanningwebshopista. Niin ja kuten moni varmaan tietääkin, solariumrasvathan ei sisällä minkäänlaista suojakerrointa, joten niiden käyttäminen kesällä rannalla ei ole kovinkaan suositeltavaa. Ja sama myös toisinpäin, älä koskaan laita solariumiin suojakertoimellista aurinkorasvaa, jos oikeasti haluat rahoillesi vastinetta :)



Muita saamiani käytännön vinkkejä solariumrusketuksen tehostamiseksi on suihkun välttely ainakin pari tuntia käynnin jälkeen, eikä aftersuniakaan pitäisi ihan heti iholle levittää. Itse usein viivyttelen käynnin jälkeen ainakin sen kaksi tuntia ennen suihkuun menoa ja levittelen aftersunin sitten suihkun jälkeen. Ja kun nyt noihin Australian Gold -tuotteisiin päästiin, kyseisen merkin Forever After - voide on valehtelematta yksi parhaimmista koskaan käyttämistäni kosteusvoiteista ihan noin muutenkin. Tuoksu on huumaava ja koostumus todella kermaisen kosteuttava. Hintaa tuolla isolla (600ml) pullolla on siinä parinkympin tienoilla ja on oikeasti jokaisen sentin arvoinen. Aivan ihana tuote.

Tuota Forever Afteria en ole oikeastaan tähän mennessä mieltänyt varsinaisesti after suniksi, koska käytän sitä muutenkin kosteusvoiteena ja koska sen koostumus on todella paksu. Yleensä olen after sunina suosinut Yves Rocherin kohtuu edullista 3 in 1 -tuotetta, joka hoitaa ihoa, mutta myös tehostaa rusketuksen kestoa ja tuntuu iholla kivan viileältä. Kuvassa on myös muutama muu tuote, jolla on nyt viime aikoina tullut läträttyä näin kesän lähestyessä: kiinteyttävä geeli kaikille selluliittialueille, kiinteyttävä rasva rinnoille ja dekolteelle, sekä kookoksen tuoksuinen vartalovoide yleiseen kosteutukseen. Niin joo ja ne paljon hehkuttamani Karovit- beetakaroteenitabletit (apteekista). Noiden syönti kannattaa aloittaa ennen kesää, mutta ehdottomasti myös jatkaa kesän jälkeen, sillä ne todella tehostavat rusketuksen pysymistä pitkälle syksyyn ja pitävät ihon sävyn terveenpänä koko talven. Syy siihen, miksi aikoinaan se jokatalvinen itseruskettavilla läträily tuli turhaksi...

Ja tosiaan loppuun vielä pieni mainostus YR:n viikonlopun pääsiäiskamppiksesta, joka on oikeasti todella käyttämisen arvoinen. Ajattelin itse tilalla Suomeen kesäksi odottamaan ainakin uuden aurinkopuuterin ja muutaman pullon detox-juomaa... :p