29 May 2015

From White to Sunflower Yellow

Lapsena oma haaveammatti oli eläinlääkäri, kuten varmaan monella muullakin samanikäisellä. Kuitenkin itseltä puuttui se intohimo kemiaan ja fysiikkaan, joten ajatus jäi sitten myöhemmin johonkin muiden juttujen jalkoihin. Oikeastaan en ollut koulussa koskaan mitenkään 'superhyvä' missään aineessa, vaan vedin lukuaineissa aika keskivertoa linjaa. Lukiossa omiksi vahvuuksiksi muodostui kuvataide, äidinkielen kielioppi (ei ainekirjoitus, vaan nimenomaan se pilkun viilaus), uskonto ja lakitieto. Opinto-ohjaaja halusi tapaamisissa tietää selkeät jatkosuunnitelmat, joten päätin, että haen lukemaan lakia. No hain, enkä oikeastaan tajunnut sitä lukemisen määrää valmennuskursseista huolimatta, joten siinä ylioppilasjuhliin sun muihin valmistautuessa sekin haave sitten vain jäi. Sääli, mutta elämä on. Myöhempinä vuosina päätin parina vuonna hakea opiskelemaan mm. graafista suunnittelua (jäi parista pisteestä kiinni), teologiaa, jotain yhteiskuntatieteisiin ja lakiin liittyvää Tampereelle (?) sekä sitten amk-pakkohaussa liiketaloutta... ja viimeisimpään päädyin johdon assarikoulutuksen muodossa. Ei ehkä ollut se omin juttu, mutta ihan ok pohja jatkaa muualle, ja nyt ollaan täällä Hollannissa täysin eri opintojen parissa.

Kuitenkin, kaikesta haahuilusta huolimatta nuo visuaaliset jutut on aina kouluajoista asti säilyneet elämässä mukana, ja harrastusmielessä löytyy kaapeista useampikin luonnosvihko erityisesti täynnä erilaisia sarjakuvamaisella viballa tehtyjä vaateluonnoksia. Jokainenhan tietää sen ainasen ongelman, kun haluaisi jonkun täydellisen mekon, jonka on visioinut mielessään, mutta sitten niitä ei koskaan missään vastaavia myydä. Itsehän uskoisin olevani todella täydellinen suunnittelija johonkin Forresterin muotitaloon, jossa ne suunnittelijat vaan piirtää ja muut toteuttaa... Harmi vaan, että tosielämässä kukaan ei tule sitä hienoa mielikuvaa valmiiksi kasaamaan, vaan jokainen kankaanpala pitää itse toisiinsa ommella, tai sitten odottaa tuurilla jotain sinnepäin kaupasta löytävänsä. Tosin pakko antaa tässä välissä kiitosta omalle ihanalle äidille, joka on muutamaan kertaan toteuttanut omat visioni paperilta valmiiksi vaatekappaleiksi, mutta noin niinkuin ylipäätään. (Pitäisi ehkä osallistua jollekin perusompelukurssille, onkohan niitä hyviä..?)

Noniin, mutta se asia. Tämän piti vaan pohjata siihen, että voikun osaisi itse tehdä, kun on usein niin hyvät näkemykset, mutta kaupat on täynnä mitä tylsempiä vaatekappaleita. Lähinnä ehkä sillä, että toisinaan yritetään liikaa, eikä sellaisia yksinkertaisen kauniita vaatteita enää tehdä. Tai jos niitä tehdään, niin todella vähän ja sitten ne on aina heti loppu. Joka tapauksessa, tässä keväällä pari kuukautta takaperin osui Hennesillä silmään aivan mielettömän ihanan yksinkertainen mekko, joka oli pakko saada. Ensisilmäyksellä mekossa ei ole mitään ihmeellistä, hyvin perus, olkaimeton mekko, joka on viimekausien tyyliin edestä hieman lyhyempi kuin takaa. Mutta jotenkin tuossa on vaan kaikki. Materiaali on ihanan tukevaa ja se on saatu siten leikkauksilla nostettua tuollaiseksi kuohkeaksi vyötäröstä alaspäin. Jotenkin mekko päällä tulee sellainen arkinen prinsessa -fiilis. Tiesin heti mekon nähdessäni, että tuo on saatava. Hennesin mekoksi sillä tosin oli hieman hintaa, 80e, mutta se oli saatava.


Ja sehän oli täydellinen. Juuri sellainen, kuin olin ajatellut. Ainut vaan, että mekko on (tai oli) valkoinen. Melkein maximekoksi tunnustettava, pitkä ja pitsisen fiiliksen omaava vaatekappale tosiaan ehkä tuo sellaisen kesämorsian vaikutelman, ja en usko olevani kovinkaan väärässä, etteikö joku tuon ole itselleen low-cost -häihin mekoksi tilannutkin. Itsellä ei kuitenkaan ole häät ihan hetkeen mielessä lukuunottamatta niitä, joissa tulee kesällä kutsuttuna vierailtua, ja häihinhän ei vieraiden pitäisi valkoista koskaan ikinä milloinkaan pukea. Etenkään tällaisissa mittakaavoissa.. :D Ja koska en sitten oikein mitään muitakaan juhlia keksinyt mekkoa käyttää (lukuunottamatta omia 3-kymppisiä - joskaan en silloinkaan halua vaikuttaa kirkosta karanneelta), päätin ottaa riskin ja kokeilla pesukonevärjäystä jälleen kerran, useasti siinä onnistuneena. 

Enkä onneksi tälläkään kertaa joutunut pettymään, ja aikaisemmista kerroista viisastuneena sitä osasi jo miettiä etukäteen millaisen värin valitsee, jottei mekon valkoiseksi jäävät kohdat häiritse käytössä (keinokuituihinhan väri ei koskaan tartu). Halusin myös kesäisen ja pirteän värin, johon en ole yleisesti ottaen vielä tähän mennessä kyllästynyt, joten päädyin keltaiseen. Jos jotain näin jälkikäteen miettii, niin pesukoneeseen olisi ehkä voinut heittää mekon ja muutaman paidan lisäksi vielä esim. jonkun lakanan imemään väriä ja tekemään tuloksesta hieman vaaleamman. Kuitenkin, luonnossa mekko ei liian kirkkaalta näytä, koska vaalea alusmekko paistaa osasta kangasta läpi ja tuo siten yleisilmeeseen vaaleutta. 


Jotakuinkin olen siis eritäin tyytyväinen tähän ratkaisuun ja nyt on ainakin muutaman kesäjuhlan osalta asukriiseilyt ratkaistu :) 

Noiden mainitsemieni omien 'juhlien' osalta on tosin suunnitelmat vielä vähän hakusessa... Tein facebookiin sellaisen 'save the date'-tyyppisen eventin, johon kutsuin näin alkuun vain läheisimmät ystävät ja tarkoitus olisi siis jotain kehitellä noin vajaa kymmenen hengen tyttöporukalla. Olin todella positiivisesti yllättynyt ja iloinen, että jo heti ensimmäisen päivän aikana yhtä vaille kaikki kutsutut ilmoittivat tulevansa paikalle! Jopa Marlies varasi lennot Hollannista Suomeen tuolle viikonlopulle (allekirjoittaa kyllä vahvasti väitteen siitä, että hollantilaisille synttärit on kohtuu iso juhla)! 

Joka tapauksessa nyt siis on vaan se päivän ohjelma hieman hukassa... Itsellänihän ei siis edes näillä näkymin ole asuntoa Helsingissä tuolloin, joten saa todellakin kaiken vääntää ihan alusta alkaen. Päivä osuu perjantaille, mikä takaa sen, että myöhemmin yöllä riittää keskustassakin jonkinlaista menoa. Mutta mitäs muuten? Mitä te tekisitte (tai teitte) 3-kymppisillänne tuon kokoisen tyttöporukan kanssa? Vähän sellaista 'tähän on päädytty -sex and the city'-teemaa mietiskelin, sillä näin lyhyellä matikalla porukasta on vissiin kaikki kahta vaille sinkkuja. Kyseistä sarjaahan katseltiin joskus teininä (ok, katson edelleen), ihan jo siksikin, että olihan se nyt hauska naureskella yli kolmekymppisten mieshuolille, koska - daa - itsellänihän on tuossa vaiheessa tietenkin jo mies ja ainakin yksi lapsi. No eipä ole. Enää ei sarjan katsominen ole siis pelkkää viihdettä, vaan riipaisevaa todellisuutta. Joskin ainakin toistaiseksi kohtuu mukavaa sellaista. Mutta niin... jotain pitää kehitellä, ihan sen cosmo-boolin lisäksi. Tietenkin siis synttäreillä pitää juoda cosmoja ihan jo kaikissa maneereissaan, mutta koska todennäköisesti kukaan ei niitä jaksa parin lasillisen jälkeen enää yksi kerrallaan sheikata, päätin testata netistä löytyneen juoman booliversion. Kuulostaa juuri niin järkyttävältä, että voi jopa olla hyvää. Saa nähdä.

Mutta nyt palailen SPSS:n pariin. Kuluvan illan aikana on tuhat ja yksi asiaa tehtävänä, kun huomenna pitäisi saada kämppä tyhjäksi. Pyykinpesua ja pakkailua siis ilta täynnä. Palataan taas myöhemmin :)

27 May 2015

27/5

Kun kerran lopettaa, on todella vaikea taas aloittaa. Pätee ihan kaikkeen, myös näihin 1,5 viikon mittaisiin blogitaukoihin. Kun ei ole oikein mitään erikoisempaa asiaa, tuntuu tosi hyödyttömältä kirjoittaa... ja vaikka kävijäliikennettä näkyy blogissa ihan kivasti olevankin, viimeaikainen kommenttien vähyys erityisesti omasta mielestäni 'kivoissa' postauksissa tuo vähän sellaisen 'ai eikö muka kukaan tykännyt?'-fiiliksen. Typerää, tiedän, mutta tiedättekö, kun itse on omassa päässään fiilistellyt jotain juttua tosi paljon ja sitten kukaan ei siihen mitään vastaa, niin tulee sellainen hölmö olo. Vähän, kun kertoo jollekin jonkun aivan hulvattoman hauskan itselle tapahtuneen jutun ja ne ei lainkaan tajua sitä hauskuutta siinä. Story of my life, hyvin pitkälti.

No joo, eli jokaisen bloggaajan ehkä tuhat ja yksi kertaa toteama fakta - kommentit on bloggaamisen suola. Ne vaan on. Ne tuo sen vuorovaikutuksen siihen ja itsehän tykkään ihan noin blogin ulkopuolellakin jauhaa puolituttujen ja tuntemattomien kanssa asiasta kuin asiasta. Koska se nyt vaan on kivaa, vuorovaikutus. Mutta mitäs muuta, viime viikon vuorovaikutukset on lähinnä tapahtuneet viikonloppujen muodossa kavereita nähden ja viimeisiä fiiliksiä Bredan yöelämästä ottaen. Nyt se vasta kolahtaakin, että tämä osio elämästä onkin kohta sitten ohi. Kaksi vuotta. Ja vastahan sitä fiilisteli, että hei kohta muutan Hollantiin. Hullua.


Tämä kämppä pitäisi olla tyhjennettynä sunnuntaihin mennessä (tavoite on siis lauantaissa) ja maanantaina on tapaaminen graduohjaajan kanssa. Pitäisi olla jo hyvä kasa tuloksia kasassa, mutta arvaatte varmaan, etten ihan hirveän pitkällä ole noiden analyysien kanssa. Olen tosin kyllä siistinyt sitä SPSS-dataa jonkin verran, mutta siihen se on sitten jäänytkin. Tää kevät ja viimeiset viikot on vaan omalla kohdalla menneet niin tylsyydessä, kun ei mitään uusintojakaan ole ollut. Muutaman luokkakaverin kanssa juteltua tosin ei käy heitäkään kateeksi, kun on ties kuinka monta tenttiä ja työtä palautettavana, että mitäköhän taas sitä tässä valitan. Viime keväänä olisin antanut mitä tahansa tästä olotilasta. Miksi ne työmäärät muuten aina jakaantuukin juuri näin? Koskaan ei ole sellaista tasaista...

Veikkaan kyllä, että ehtii tässä vielä se kiirekin tulemaan, kun ensimmäisen version palautus on jo 18. päivä ensi kuuta ja siiheksi pitäisi sitten olla koko homma aika hyvin kasassa. Saa nähdä millaisella draivilla sitä sitten Suomesta käsin saa kirjoitelua, hyvällä toivottavasti. Lentohan on varattu 1,5 viikon päähän ja tässä kaiken tavaramäärän keskellä olen todella herännyt siihen, etten tule millään näitä muutamassa matkalaukussa sitten elokuussa Suomeen saamaan. Tällä kertaa, kun tosiaan laukkuja on mukana vain yksi... Tetén kanssa matkustaessa on hieman karsittava jostain ja en yksinkertaisesti saa kahta matkalaukkua ja koiraa samalla kertaa kulkemaan. En edes yritä. Toisaalta samalla myös pelaan hieman aikaa päätösten suhteen, että mitä sitten syksyllä tekee. Jos käy säkä ja töitä löytyy Hollannista, on tosi kätevää, että iso osa tavaroista odottelee täällä. Jos taas ei, sitten ei. Asioilla on tapana järjestyä juuri niin kuin niiden on tarkoituskin. Itseasiassa ensi viikon tiistaina meillä on myös 'Career Day' järjestettynä koulun puolesta, ehkä jollain tapaa ajatuksena selvittää opiskelijoiden ajatuksia tulevaisuuden mahdollisuuksista. Saa nähdä mitä siitä saa irti, toivottavasti mahdollisimman paljon. 


Niin ja tosiaan postauksen kuvat on yllättäen nuokin huhtikuulta (tää toukokuu on niin kadonnut johonkin), mutta eipä noissa säissä ole juuri muutosta tapahtunut, että se olisi esim. pukeutumiseen jollain tapaa vaikuttanut. Tosin jos tästä nyt jonkinlaista 'päivän asua' haetaan, niin olisin kyllä jälkeenpäin vaihtanut huivin johonkin toiseen, vaikka harmaaseen, kun jotenkin tuo kyseinen kokonaisuus on liian sellainen väkinäinen. Isot on ongelmat.

Neule/H&M, housut/Seppälä, kengät/Converse, huivi/Mulberry, laukku/LV, blehat/RayBan

Ainiin ja kun sitä aikaa on ollut, olen löytänyt niinkin ajankohtaisen ja tuoreen sarjan kuin Ally McBeal. Seriously? Seriously. Nyt ymmärrän, miksi ala-asteella luokkakaverit sitä katsoivat! Koska sehän on siis jotenkin niin kaikkea muuta, kuin 'aikuisten sarja', vaikka lakiteemalla on ehkä jotain muuta haettu, en tiedä. En tosin tykkää, että ne muka aina voittaa jokaisen casen, ja toiseksi (näin kolmannen kauden kohdalla) olen jo todella täynnä sitä Allyn hahmoa, niin rasittava. Mutta katsompa silti, kun on tylsää. Ja on siinä sarjassa jotain koukuttavaakin, nimittäin tämä tanssi...

18 May 2015

ABBA The Museum - Walk in, Dance out.


Meinasi melkein unohtua yksi parhaimmista Tukholma-postauksista tuonne luonnoksiin. Abba-museossa vierailu, joka oli ehdottomasti reissun kohokohta, ja jonne heti ensimmäisinä päivinä Sannan kanssa sunnattiin, molemmat ensimmäistä kertaa. En ole oikeastaan koskaan kunnolla fanittanut mitään bändiä (lukuunottamatta ehkä Bäkkäreitä tai Antti Tuiskua, koska niihin jollain tasolla kuuluu pieni fanitus), joten en lukisi itseäni myöskään Abba-faniksi. Museossa itse asiassa havahtui ensimmäistä kertaa siihen, etten oikeastaan tiedä bandistä yhtään mitään. Tiedän kyllä heidän musiikkinsa, osaan monesta biisistä lyriikat lähes ulkoa - jopa niistä vähemmän tunnetuista - ja aikoinaan SingStaria paljon 'pelatessa' Abba-versio oli se parhain, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa uhrasi ajatuksen esim. sille mistä bändin nimi tulee tai että ne jäsenethän on olleet naimisissa keskenään! Perusjuttuja, mutta jotenkin ehkä Abba lukeutuu omassa musiikkimaailmassa niihin bändeihin, joiden musiikki on itsessään niin vahvaa, ettei se bändin muu tarina oikeastaan ole kiinnostanut lainkaan. Eli voisi ehkä sanoa, että kerrankin asiat on siinä oikeassa tärkeysjärjestyksessä!

Museosta voi lukea enemmän tietoa täältä, mutta noin tiivistettynä voisi todeta, että kyseessä ei ole mikään ihan tavallinen museo, vaan enemmänkin pieni Abba-teemainen elämys. Vaikka museo ei itsessään ole kovin suuri, tekemistä löytyy silti paljon ja aikaa saa helposti kulumaan parinkin tunnin verran. Esim. audiokierroksella osa tarinoista oli tooooodella pitkiä ja mielenkiintoisuudestaan huolimatta meinasi välillä keskittyminen hieman herpaantua. Lisäksi museossa on useita interaktiivisia osioita, joihin vierailija pääsee osalliseksi, mutta isomman ruuhkan osuessa paikalle saa varautua jonottelemaan pidemmänkin aikaa, jos haluaa vaikkapa kiivetä Abban kanssa lavalle tulkitsemaan Mamma Miaa tai Dancing Queenia (itse valitsin ensimmäisen). Niin ja tosiaan kaikki nuo omat esitykset saa myös nauhoitettua ja katseltua sitten jäkikäteen netistä lipusta löytyvällä tunnuksella! :) Harmiksi tosin itselle tuo juttu selvisi vasta jälkikäteen eikä sitä sitten osannut kaiken innostuksen keskellä valita sieltä niitä tallennusvaihtoehtoja (erityisesti siinä lavaesiintymisen kohdalla meni jotenkin koko mahdollisuus ihan ohi). Olisihan se ollut hauska niitä omia versiointejaan myöhemminkin katsella, kun omalla kameralla tallennettuna kaikki kuvat ei aina sitä priimaa ole.


Joka tapauksessa kierros oli todella viihdyttävä ja suosittelen vierailua museoon ihan jokaiselle, joka edes hieman bändiä on joskus fiilistellyt! :)











Olen joskus verrannut henkilökohtaisen spotify-listan selaamista alusvaatelaatikon tutkimiseen, koska mielestäni musiikkimaku on jollain tapaa todella henkilökohtainen asia. Ehkä erityisesti siksi, että ihmisillä on outo tapa tuomita muita sillä perusteella mikä heidän korvaansa on miellyttävää musiikkia, enkä ole ikinä ymmärtänyt miksi. Erityisesti konemusiikkiin mieltyneiden hollantilaisten kanssa koen aina todella turhauttavaksi kysymyksen millaisesta musiikista pidän, koska jos se ei ole hollantilaisten festareiden täyttämää dj-ränkytystä, se ei ole musiikkia lainkaan. Yleensä siis jo siinä vaiheessa, kun joku hollantilainen kertoo rakastavansa festareilla käymistä tiedän, että se musiikkikeskustelu on jälleen kerran edessä, ja vaikka itse en ole koskaan ketään musiikkimaun perusteella vaivautunut tuomitsemaan, täällä se tuntuu olevan monelle iso juttu.

Joka tapauksessa aasinsiltana takaisin Abbaan, kyseinen bändi tiivistää erityisen hyvin millaisesta musiikista pidän. Pidän musiikista, jonka mukana voi ja haluaa laulaa!! Ei sen enempää. Pidän hyvänmielen musiikista, musiikista, joka tekee iloiseksi ja jossa on tarttuvat lyriikat. Siksi pidän Abbasta. Yllä oleva kuva on valitettavasti lavastettu, koska juuri tuossa kopissa ei nuo äänitysvehkeet toimineet ja Sanna ei ollut liian halukas muihin jonottamaan, koska kopeista raikasi se laulu kohtuu kuuluvasti myös muille museovieraille. Itse en asiasta olisi juuri välittänyt, koska hauskaahan tuonne oli tultu pitämään, eikä muiden lauluääntä tuomitsemaan, ja tästä syystä olinkin yksi niistä harvoista, jotka täysillä vetivät myös tuolla interaktiivisella lavalla oman biisinsä :p Ehkä ihan hyvä vaan, ettei se nauhalle lopulta päätynyt, mutta olipa ainakin hauskaa. Ja sehän on tärkeintä.












Unohtui vielä mainita, että Abba-museo ei ole sisäänpääsymaksultaan sieltä huokeimmasta päästä, vaan elämyksestä saa pulittaa päälle parikymmentä euroa per naama eikä opiskelija-alennuksia tunneta (myöskään Tukholma-kortilla ei tee tuolla mitään, jos jollain sellainen on käytössä). Audio-kierros tuo lisähintaa muutaman euron, ja tietenkin itseni kaltaisille 'joku Abba-juttu on saatava muistoksi' -vierailijoille myös museon putiikki saattaa tuoda pienen loven lompakkoon. Itse tosin shoppailin suurimmaksi osaksi silmillä ja pelkkä tuotteiden katselu ja hipelöinti toi suurta nautintoa, niin hullua kuin se onkin. Lopulta rahaa meni yhteensä ehkä saman verran kuin sisäänpääsyynkin, ja tuolla rahalla sain mustan kangaskassin (joka on ollut todella ahkerassa käytössä), pienen heijastimen (näytti enemmänkin laukkukorulta, oli pakko saada), magneetin (sellainen kiva mustavalkoinen), postikortin (tuo puistopenkki-kuva) ja pienen vesipullon. 

...Olihan tuossakin jo muutama muisto, mutta kassajonossa itseäni edeltävä asiakas käytti ostoksiinsa parisen sataa euroa, joten väittäisin päässeeni aika vähällä.


Löytyykö muita museossa vierailleita, mitä tykkäsitte? :)

14 May 2015

Kesäkenkäkelit!

Voi eih, tää luonnos kyseisellä otsikolla ja kuvilla on peräti kuukauden takaa, mutta siltikin aika ajankohtainen. Joskin ne kesäkenkäkelit on nyt jo olleet tässä valloillaan useamman viikon, postausta tehdessä se oli sitä ensimmäisten lämpimien ilmojen fiiliestelyä :) On kyllä hieman ärsyttänyt, että tämä kevät on täällä Hollannissakin ollut hieman nihkeä ja käynnistyminen jollain tapaa hidasta. Eilen oli reipas 25 astetta lämmintä, mutta tänään taas kymmenisen astetta vähemmän ja tällaista heittelyä se on ollut viimeisen kuukauden verran, enemmän tietenkin noita kylmempiä ilmoja. Pukeutumisen kannalta aina yhtä ärsyttävää, kun saa joka aamu tarkistaa säätiedotuksen, että laittaakos päälle kesämekon vai pukee suosiolla sukkikset ja kevyttoppatakin. 

No, nuo lämpimät päivät onneksi tuo luottamuksen siihen, että kesä lähestyy ja sehän se on tärkeintä. Kevätkuukaudet on menneet vauhdilla ja tosiaan ei kovin kauaa, kun saa suunnata sinne Suomeen kesäksi. Ilmoittauduin itseasiassa Lahdessa jopa kesäkursseille tennikseen, vaikka yritänkin mahdollisimman paljon Helsingissä käydä, ainakin viikonloppuisin, mutta näin 'asunnottomana' on helpointa olla tuo aika äidin nurkissa. Täällä Hollannin päässä olen tosi kivasti saanut huonekalujen myynnin sovittua ja ensi viikonloppuna itseasiassa yksi tyttö tuleekin melkein kaiken noutamaan. Siinä sitten ollaan pari viikkoa miltei tyhjässä kämpässä :D Onneksi se tähän muuttava tyttö ostaa sängyn ja ruokapöydän, joten ainakin jotain jää itsellekin käyttöön. ... tosin menin noissa 'hintaneuvotteluissa' lupaamaan sille muiden huonekalujen ostajalle myös lähes kaikki astiat kaupanpäällisiksi, eli täytyy nyt kehitellä jotain väliaikaista sitten loppuajaksi. Tosin en valita, hyvä vaan, että pääsee kaikesta eroon eikä tarvitse mitään ainakaan roskiin heittää :)


Ja sitten gradun etenemisestä, tutkimusmateriaalin keräys on lähtenyt ihan hyvin käyntiin ja vastauksiakin on tullut jo kasaan ihan kiitettävästi. Tapasin graduohjaajan maanantaina ja hän oli oikein positiivisesti yllättynyt tahdista, jolla olin vastauksia saanut kasaan :) Oikeastaan isoin puute tällä hetkellä on hollantilaisten ja miesten vastausprosentit. Hollantilaisia on tällä hetkellä kokonaismäärästä vain 27% ja miehiä 31%... Nuokin prosentit onneksi koko aika tasaantuu, ja oikeastaan mitä miesten vastauksiin tulee, en muista ikinä tehneeni mitään tutkimusta tai kyselyä, jossa vastanneista naisia ei olisi ollut reilusti isompi määrä :D Nykypäivänä muutenkin, kun kyselyitä ja tutkimuksia tulee joka tuutista, ei ihmisten mielenkiinto enää riitä, ja vastausprosentit on yleisesti ottaen todella minimaalisia. Itse en oikeastaan edes tässä tapauksessa voi sanoa, mikä oma vastausprosentti on, koska kyselyä on jakaneet sen verran useat tahot. Kuitenkin, ihan jo tilastollisesti voidaan todeta, että jos esim. 30% edes kaikista kontaktoiduista siihen reagoi, niin ollaan jo tosi hyvissä lukemissa.



Että tällaista siis tänne. Äsken purin noita huonekaluja pienempiin osiin, ja on oikeastaan kerrankin kiva pakkailla tällein useamman viikon aikataululla, kun voi rauhassa miettiä mitä antaa/heittää pois, mitä pakkaa elokuulle odottamaan ja mitä vie mukanaan Suomeen. Sain myös varattua meille Tetén kanssa lennot kesäkuun alkuun, joten sekin on hoidossa. Ja paluulento on sitten elokuun lopussa viimeisille koulupäiville. Mutta nautitaan nyt näistä viimeisistä kevätviikoista täällä ennen Suomen kesään suuntaamista :)

Ja nyt kauppaa kohti ostamaan jotain ruokaa... helatorstaina näyttää sulkevan jo viideltä.

10 May 2015

Äitienpäivää.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! Etenkin sille omalle, vaikka ei nyt useampana vuonna olla tätä kyseistä päivää yhdessä päästykään viettämään. Posti kuitenkin kuljetti kortit ja lahjat perille, ja onneksi nykypäivänä se useamman tuhannen kilometrin välimatka ei silti yhteydenpitoa estä :)

Ja mitä niihin muihin äiteihin tulee, niin tosiaan alkaa omassakin lähipiirissä jo jokunen ystäväkin äiti olemaan, joten tietenkin isot äitienpäiväonnittelut myös sinne. Hassua jotenkin edes ajatella, että kyseinen juhla joskus voisi koskea myös itseä... tai no olenhan ollut karvaisten pikkulasten 'äiti' jo vuosia, mutta sillein oikeasti. Eihän sitä koskaan tiedä. Mutta juhlitaan nyt niitä oikeita äitejä, erityisesti jokainen sitä omaansa! <3


8 May 2015

Sateinen Den Haag

Rantalomailusta voi kesäaikaan nauttia myös Hollannissa, ja jos sen haluaa yhdistää kaupunkilomailuun, on Den Haag (The Hague) siihen erittäin hyvä vaihtoehto. Olin itse kyllä täysin tietoinen, että kaupungissa tuo ranta on, mutta en jotenkin sitten osannut sille juuri laittaa painoarvoa. Lisäksi tämä ensimmäinen vierailu juurikin tuonne rannalle osui mitä kurjempaan saumaan säiden suhteen, mutta silti väittäisin näkymän olleen ihan vakuuttava. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka asioiden suhteen yleensä näkee sen potentiaalin, oli se sitten loppuun kulutettu sohvapöytä, joka kaipaa pientä kunnostusta tai todella kurjassa säässä nähty rantamaisema tyhjyyttä ammottavine ravintoloineen. Joka tapauksessa, voin vain kuvitella kuinka ihana paikka tuo Haagin ranta on kulkea ja nauttia oikein aurinkoisena ja lämpimänä kesäpäivänä.

Haagissa tosiaan pistäydyttiin matkalla Keukenhofiin King's Daytä edeltävän lauantaina, kun junienkin vaihto sattui kyseiseen kaupunkiin sopivasti. Tässä siis taas näitä päivänä kertyneitä kuvia teillekin katseltavaksi...














Kivalta kieltämättä näyttää, vaikka tuollaisella säällä voi fiiliksen sanoa olevan melkein aavemainen, kun niin tyhjältä joka puolella näytti. Tuonne on kyllä päästävä joskus oikein kesäisellä säällä nauttimaan päivästä ihan pidemmällä kaavalla... tai toisaalta ei ajatus tuolla rannan tuntumassa asumisestakaan turhan pahalta kuulosta. Ehkä täytyykin alkaa katselemaan niitä työpaikkoja Haagin ympäristöstä :p

Muuten, asiasta kymmenenteen. Havaitsin tuossa muita blogeja lueskellessa yhden teihinkin, tai ainakin osaan teistä, vaikuttavaa asian. Blogilista, tuo vanha ja ikuisuuden palvellut blogilistaussivusto lopettaa toimintansa kesäkuun alussa. Kyynel. Itse en ole palvelua paljoa varsinaiseen blogien lukemiseen käyttänyt, mutta erilaisten listausten myötä sitä kautta on kyllä tehnyt monia blogilöytöjä. Kuitenkin jokunen teistä sitä kautta tätäkin blogia seuraa ihan vakituisesti, ja yllättävän monta sataa käyntiä kyseiseltä sivulta näyttää blogiini muutenkin eksyvän. Että niin, nyt sitten on monella edessä jonkin toisen kanavan löytäminen tilalle. Itse seurailen blogeja edelleen tosi vanhanaikaisesti Bloggerin kautta siinä samalla, kun tätä omaanikin kirjoittelen. Kuitenkin blogini on myös listattu kansainväliseen Bloglovin-palveluun, että myös nyt uuteen, ehkä jollain tapaa Blogilistan paikkaa korvaavaan, suomalaisia blogeja listaavaan Blogipolkuun. Itseäni kieltämättä hieman harmittaa Blogilistan lopettaminen, mutta toisaalta onneksi noita korvaavia palveluita on paljon tarjolla muitakin. Toivottavasti siis Blogilistan kautta täällä vakkaristi vierailevat lukijat löytävät sen vaihtoehtoisen, itselle mukavimmalta tuntuvan, kanavan tulla tänne jatkossakin uusien postausten pariin :)

Mikä teidän mielestä on se paras reitti seurailla blogeja?