From White to Sunflower Yellow

Lapsena oma haaveammatti oli eläinlääkäri, kuten varmaan monella muullakin samanikäisellä. Kuitenkin itseltä puuttui se intohimo kemiaan ja fysiikkaan, joten ajatus jäi sitten myöhemmin johonkin muiden juttujen jalkoihin. Oikeastaan en ollut koulussa koskaan mitenkään 'superhyvä' missään aineessa, vaan vedin lukuaineissa aika keskivertoa linjaa. Lukiossa omiksi vahvuuksiksi muodostui kuvataide, äidinkielen kielioppi (ei ainekirjoitus, vaan nimenomaan se pilkun viilaus), uskonto ja lakitieto. Opinto-ohjaaja halusi tapaamisissa tietää selkeät jatkosuunnitelmat, joten päätin, että haen lukemaan lakia. No hain, enkä oikeastaan tajunnut sitä lukemisen määrää valmennuskursseista huolimatta, joten siinä ylioppilasjuhliin sun muihin valmistautuessa sekin haave sitten vain jäi. Sääli, mutta elämä on. Myöhempinä vuosina päätin parina vuonna hakea opiskelemaan mm. graafista suunnittelua (jäi parista pisteestä kiinni), teologiaa, jotain yhteiskuntatieteisiin ja lakiin liittyvää Tampereelle (?) sekä sitten amk-pakkohaussa liiketaloutta... ja viimeisimpään päädyin johdon assarikoulutuksen muodossa. Ei ehkä ollut se omin juttu, mutta ihan ok pohja jatkaa muualle, ja nyt ollaan täällä Hollannissa täysin eri opintojen parissa.

Kuitenkin, kaikesta haahuilusta huolimatta nuo visuaaliset jutut on aina kouluajoista asti säilyneet elämässä mukana, ja harrastusmielessä löytyy kaapeista useampikin luonnosvihko erityisesti täynnä erilaisia sarjakuvamaisella viballa tehtyjä vaateluonnoksia. Jokainenhan tietää sen ainasen ongelman, kun haluaisi jonkun täydellisen mekon, jonka on visioinut mielessään, mutta sitten niitä ei koskaan missään vastaavia myydä. Itsehän uskoisin olevani todella täydellinen suunnittelija johonkin Forresterin muotitaloon, jossa ne suunnittelijat vaan piirtää ja muut toteuttaa... Harmi vaan, että tosielämässä kukaan ei tule sitä hienoa mielikuvaa valmiiksi kasaamaan, vaan jokainen kankaanpala pitää itse toisiinsa ommella, tai sitten odottaa tuurilla jotain sinnepäin kaupasta löytävänsä. Tosin pakko antaa tässä välissä kiitosta omalle ihanalle äidille, joka on muutamaan kertaan toteuttanut omat visioni paperilta valmiiksi vaatekappaleiksi, mutta noin niinkuin ylipäätään. (Pitäisi ehkä osallistua jollekin perusompelukurssille, onkohan niitä hyviä..?)

Noniin, mutta se asia. Tämän piti vaan pohjata siihen, että voikun osaisi itse tehdä, kun on usein niin hyvät näkemykset, mutta kaupat on täynnä mitä tylsempiä vaatekappaleita. Lähinnä ehkä sillä, että toisinaan yritetään liikaa, eikä sellaisia yksinkertaisen kauniita vaatteita enää tehdä. Tai jos niitä tehdään, niin todella vähän ja sitten ne on aina heti loppu. Joka tapauksessa, tässä keväällä pari kuukautta takaperin osui Hennesillä silmään aivan mielettömän ihanan yksinkertainen mekko, joka oli pakko saada. Ensisilmäyksellä mekossa ei ole mitään ihmeellistä, hyvin perus, olkaimeton mekko, joka on viimekausien tyyliin edestä hieman lyhyempi kuin takaa. Mutta jotenkin tuossa on vaan kaikki. Materiaali on ihanan tukevaa ja se on saatu siten leikkauksilla nostettua tuollaiseksi kuohkeaksi vyötäröstä alaspäin. Jotenkin mekko päällä tulee sellainen arkinen prinsessa -fiilis. Tiesin heti mekon nähdessäni, että tuo on saatava. Hennesin mekoksi sillä tosin oli hieman hintaa, 80e, mutta se oli saatava.

Ja sehän oli täydellinen. Juuri sellainen, kuin olin ajatellut. Ainut vaan, että mekko on (tai oli) valkoinen. Melkein maximekoksi tunnustettava, pitkä ja pitsisen fiiliksen omaava vaatekappale tosiaan ehkä tuo sellaisen kesämorsian vaikutelman, ja en usko olevani kovinkaan väärässä, etteikö joku tuon ole itselleen low-cost -häihin mekoksi tilannutkin. Itsellä ei kuitenkaan ole häät ihan hetkeen mielessä lukuunottamatta niitä, joissa tulee kesällä kutsuttuna vierailtua, ja häihinhän ei vieraiden pitäisi valkoista koskaan ikinä milloinkaan pukea. Etenkään tällaisissa mittakaavoissa.. :D Ja koska en sitten oikein mitään muitakaan juhlia keksinyt mekkoa käyttää (lukuunottamatta omia 3-kymppisiä - joskaan en silloinkaan halua vaikuttaa kirkosta karanneelta), päätin ottaa riskin ja kokeilla pesukonevärjäystä jälleen kerran, useasti siinä onnistuneena. 

Enkä onneksi tälläkään kertaa joutunut pettymään, ja aikaisemmista kerroista viisastuneena sitä osasi jo miettiä etukäteen millaisen värin valitsee, jottei mekon valkoiseksi jäävät kohdat häiritse käytössä (keinokuituihinhan väri ei koskaan tartu). Halusin myös kesäisen ja pirteän värin, johon en ole yleisesti ottaen vielä tähän mennessä kyllästynyt, joten päädyin keltaiseen. Jos jotain näin jälkikäteen miettii, niin pesukoneeseen olisi ehkä voinut heittää mekon ja muutaman paidan lisäksi vielä esim. jonkun lakanan imemään väriä ja tekemään tuloksesta hieman vaaleamman. Kuitenkin, luonnossa mekko ei liian kirkkaalta näytä, koska vaalea alusmekko paistaa osasta kangasta läpi ja tuo siten yleisilmeeseen vaaleutta. 

Jotakuinkin olen siis eritäin tyytyväinen tähän ratkaisuun ja nyt on ainakin muutaman kesäjuhlan osalta asukriiseilyt ratkaistu :) 

Noiden mainitsemieni omien 'juhlien' osalta on tosin suunnitelmat vielä vähän hakusessa... Tein facebookiin sellaisen 'save the date'-tyyppisen eventin, johon kutsuin näin alkuun vain läheisimmät ystävät ja tarkoitus olisi siis jotain kehitellä noin vajaa kymmenen hengen tyttöporukalla. Olin todella positiivisesti yllättynyt ja iloinen, että jo heti ensimmäisen päivän aikana yhtä vaille kaikki kutsutut ilmoittivat tulevansa paikalle! Jopa Marlies varasi lennot Hollannista Suomeen tuolle viikonlopulle (allekirjoittaa kyllä vahvasti väitteen siitä, että hollantilaisille synttärit on kohtuu iso juhla)! 

Joka tapauksessa nyt siis on vaan se päivän ohjelma hieman hukassa... Itsellänihän ei siis edes näillä näkymin ole asuntoa Helsingissä tuolloin, joten saa todellakin kaiken vääntää ihan alusta alkaen. Päivä osuu perjantaille, mikä takaa sen, että myöhemmin yöllä riittää keskustassakin jonkinlaista menoa. Mutta mitäs muuten? Mitä te tekisitte (tai teitte) 3-kymppisillänne tuon kokoisen tyttöporukan kanssa? Vähän sellaista 'tähän on päädytty -sex and the city'-teemaa mietiskelin, sillä näin lyhyellä matikalla porukasta on vissiin kaikki kahta vaille sinkkuja. Kyseistä sarjaahan katseltiin joskus teininä (ok, katson edelleen), ihan jo siksikin, että olihan se nyt hauska naureskella yli kolmekymppisten mieshuolille, koska - daa - itsellänihän on tuossa vaiheessa tietenkin jo mies ja ainakin yksi lapsi. No eipä ole. Enää ei sarjan katsominen ole siis pelkkää viihdettä, vaan riipaisevaa todellisuutta. Joskin ainakin toistaiseksi kohtuu mukavaa sellaista. Mutta niin... jotain pitää kehitellä, ihan sen cosmo-boolin lisäksi. Tietenkin siis synttäreillä pitää juoda cosmoja ihan jo kaikissa maneereissaan, mutta koska todennäköisesti kukaan ei niitä jaksa parin lasillisen jälkeen enää yksi kerrallaan sheikata, päätin testata netistä löytyneen juoman booliversion. Kuulostaa juuri niin järkyttävältä, että voi jopa olla hyvää. Saa nähdä.

Mutta nyt palailen SPSS:n pariin. Kuluvan illan aikana on tuhat ja yksi asiaa tehtävänä, kun huomenna pitäisi saada kämppä tyhjäksi. Pyykinpesua ja pakkailua siis ilta täynnä. Palataan taas myöhemmin :)