Tukholman keikka ja Kungsträdgårdenin kirsikkapuut

Koin entisen blogin kanssa aina jonkinlaista morkkista, jos en hetkeen sitä päivitellyt ja silloin ne vahingossa syntyneet blogitauot vain venyivät entisestään kaikessa ahdistuksessa. Olen nyt toisinaan miettinyt tämän uuden blogin kanssa, että olikohan se sittenkään fiksuin ratkaisu aloittaa ihan alusta, kun tavallaan haluaisi sulkea vanhan blogin kokonaan, mutta toisaalta sieltä tulee edelleen tosi paljon liikennettä tänne ja taas vaikka siellä niitä noloja postauksia onkin vaikka millä mitalla, enemmän löytyy kuitenkin niitä hyviä ja ne ehkä pitäisi pikkuhiljaa voisi osata kopioida tänne tai jotain... äh, en tiedä. No joka tapauksessa, pointti oli, että nyt tämän viimeisimmän parin viikon aikana en kyllä miettinyt blogia oikeastaan ollenkaan. Koska enää se ei tunnu sellaiselta riippakiven kaltaiselta velvollisuudelta, jota on jollain tapaa pakko tehdä, vaan enemmänkin vain kivalta paikalta, jonne saa tulla sitten lomailujen jälkeen kertomaan kuulumisia ja tuomaan kivoja kuvia.

Kuten vaikka nyt näistä Tukholman kirsikkapuista. Jos joltain Tukholmassa keväisellä reissulla käyneeltä on nämä jäänyt välistä, niin voi itku, koska oli muuten ihan mielettömän näköistä keväisessä auringonpaisteessa näitä ihastella sen tuhannen muun turistin kanssa (ja tuollakin näki muuten niitä selfiekeppejä, en kestä!)

Ja tehtiinhän me Tukholmassa muutakin kuin katseltiin maisemia. Vaikkakin tämä on ehkä ensimmäin kevät sitten koskaan, kun ihan oikeasti on tajunnut mikä keväässä vuodenaikana voi viehättää todella paljon. Itse olen aina ollut henkeen ja vereen kesäihmisiä, mutta tänä vuonna on kyllä jo tästäkin vuodenajasta saanut tosi paljon irti. Erityisesti, kun ei ole ainakaan tarvinnut mitään räntäsateen siivittämiä takatalvia kokea, vaikka säät välillä hieman ovatkin viilenneet. 

Joka tapauksessa, Tukholmassa tuli käytyä myös ulkoilemassa, sanan kaikissa merkityksissä, luonnossa kuin sitten yöelämässäkin. Sannalla tosin paloi jossain vaiheessa hermo ihan lopullisesti, kun jaksoin joka välissä valittaa kallista hintatasoa (vaikka tiedän, ettei se Suomesta juuri eroa), mutta siinä vaihessa, kun viinilasi maksaa parhaimmillaan sen 13e, niin kyllä se aika paljon opiskelijabudjetista kirpaisee. Tietyllä tapaa taas odottaa sitä aikaa, että jossain vaiheessa pääsee kiinni työelämään ja siten edes jollain tapaa vakaisiin tuloihin. Sitten voi vähän huolettomammin juhlia myös Tukholman yössä eikä tarvitse jokaista euroa (tai kruunua) laskea niin tarkasti.

Selailin näitä yöllisiä otoksia läpi ja tuli naureskeltua, kun joukossa oli jopa muutama videokin.. oli näin " lähellä, etten ladannut jotain niistä tänne, mutta sitten joku itsesuojeluvaisto voitti ja jätin lataamatta. Miten se oma ääni ja jutut kuulostaakin niin ihanalta noin jälkikäteen katseltuna ja kuunneltuna?

Niin joo ja kuvista näkyykin, ostin elämäni ensimmäiset Converset!! Kyllä. Viime kesänä viidellä eurolla Anttilasta hankitut kangaskengät sanoivat itsensä irti (liimat petti pesukonepesun jälkeen) jo menomatkalla, joten jotain oli tehtävä. Vanseja en jotenkin saanut omaan jalkaan istumaan, vaikka ne ehkä olisivat enemmän omaa silmää miellyttäneet, joten päädyin sitten noihin jokaisen kenkäkaapin peruspilareihin eli konsseihin (vai consseihin?). Eikä ne lainkaan huonot ole, vaikka hiertääkin sitä kohtaa jalassa, missä toisille kehittyy vaivasenluu. Itselläni ei sitä epämuodostumaa jalassa ainakaan vielä ole, kun en korkokenkiä oikeastaan ikinä käytä, mutta jollain tapaa joku kova sauma siinä kengässää painaa jalkaa hieman ikävästi. Ongelma voi tietysti olla myös siinä, etten oikeastaan koskaan käytä sukkia, mutta sitä tapaa on liian vaikea muuttaa.. kärsitäänpähän sitten vaan.

Ja ettei se näiden kahden viikon piilotettu teema pääse unohtumaan, vaikka kuvissa vilahtaakin, niin mainitaan vielä erikseen: syöminen. Sen kaikissa mahdollisissa herkullisimmissa ja toisinaan myös epäterveellisissä muodoissa. En saanut King's Nightina yhden vaihtoehtoisen mekkoni vetoketjua kiinni. Tai sain, mutta henki ei kunnolla kulkenut. Veikkasin Sannalle, että on nyt blinit, churrot, Fazerin suklaat ja Starbucksin frappuccinot tuoneet ainakin pari-kolme kiloa, mutta järkytyksekseni määrä oli peräti neljä kiloa, kun vaa'alla pari päivää sitten kävin. Nyt ei enää kyseessä ole sellainen 'haluan pois pari kiloa'-dieetti, vaan ihan yksinkertaisesti 'pakko saada pois ne hemmetin neljä kiloa'-dieetti, jotta mahdun taas vaatteisiini :D No mutta kyllä sitä tulikin syötyä todella normaalista poiketen, joten eiköhän ne tässä pienellä tarkkailulla ja pidemmillä lenkeillä muutamassa viikossa sula pois. Parasta olisi. Miksei juuri minua voitu siunata sellaisella supertehokkaalla aineenvaihdunnalla, että voi vaan syödä mitä tykkää sen ihmeempiä miettimättä. Se tulisi todella tarpeeseen.

Että sellaista siis Tukholmassa. Oli todella mukava keväinen viikko ja tuli tutustuttua myös uusiin kivoihin ihmisiin, mikä nyt on aina positiivista. 

Ja vielä näin loppuun, vihdoin voin heittää tänne bloginkin puolelle linkin mun graduni kyselyyn, joka löytyy TÄÄLTÄ. 

Kertauksena niille, joilta on mennyt ohi: Opiskelen siis maisteritutkintoa Hollannissa yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden parissa, ja kirjoittelen tällä hetkellä lopputyötäni villieläinturismista ja ihmisten asenteista eläinkohteita ja -nähtävyyksiä kohtaan. Olisin siis todella kiitollinen, jos kävisit antamassa mielipiteesi aiheesta ja mahdollisesti jakaisit vielä linkkiä eteenpäin kavereillesi :) Kysely vie n. 5-10min ja sen voi tehdä valitsemallaan kielellä englanniksi, suomeksi tai hollanniksi.

Kiitos jo näin etukäteen kaikille kyselyyn vastanneille, sillä kuten jokainen tällaisia koulujuttuja tehnyt tietääkin, jokainen yksittäin vastaus on superarvokas ja vie aina askeleen eteenpäin kohti parempia tutkimustuloksia. Kiitos siis kaikille, jotka viitsitte aikaanne tähän hetken uhrata!