Friday, 31 July 2015

Babyshowerit.


Kesään on mahtunut jos jonkinlaista ohjelmaa, on ollut synttäreitä, häitä, ristiäisiä (häitä ja ristiäisiä) ja sitten oli myös babyshowerit. Lukioaikojen paras ystäväni synnyttää elokuun alkupuolella ensimmäisen lapsensa, joten kutsu yllärishowereiden järkkäilyihin tuli tämän siskolta kesäkuun puolella. Ja niin ne yllärit sitten järkättiin, heinäkuun 12.päivä Tampereella. Ja kyllähän se tuleva äiti olikin yllättynyt :)

Luonnollisesti tässä iässä facebook on jo useamman vuoden ajan täyttynyt jos jonkinlaisista hää- ja vauvauutisista, mutta oikeastaan niistä läheisimmistä ystävistä vasta ihan muutama on tähän 'tilaan' itsensä saattanut. Toisaalta, nyt nämä pari vauvallista (tai tulevaa sellaista) kuuluu kyllä niihin tyttöihin, jotka jo silloin lukioikäisinäkin olivat ehdottoman varmoja, että lapsia haluavat. Tällä näiden juhlien päätähdellä oli jo lukiossa jonkinasteen vauvakuume, ja ruotsalaisista tennispelaajia fanittaneena kulki tämä toivelapsi nimellä 'Daniel Bo Gabriel'. Itse en edes asiaa muistanut, mutta olin kuulemma joskus noina vuosina joululahjana ostanut tälle mielikuvituslapselle jopa sellaisen Kummien potkupuvun lahjaksi :'D Voi teinit. No, nyt tulee käyttöä - on kuulemma vieläkin tallessa :D 








Ja kuten kuvista näkyy, ei lapsen sukupuolta ole vielä paljastettu kenellekään, joten osana erilaisia leikkejä toimi myös erilaisten syntymälukujen sun muiden arvailu, sen sukupuolen ohessa. Itse tietenkin veikkasin sitä poikaa, jos se kerta jo lukiossa oli jo 'Daniel'. Saa nähdä kuinka käy. Päivämäärän taisin heittää parilla päivällä eteenpäin (tai taakse, en nyt muista) ja mitoiksi laitoin jotain, mitä olen joskus kuullut vastasyntyneiden olevan. Olen ihan kamalan huono tällaisissa jutuissa, kun en vaan tiedä vauvoista mitään. Olen ihan hyvä lasten kanssa siinä vaiheessa, kun ne osaavat omatoimisesti käydä vessassa. Sitä ennen ei mitään. Sama melkein pätee koiriinkin. Aikuisista koirista tiedän paljon ja osaan omani hoitaa hyvin, mutta Vilin pentuaikoina olin niin pieni, että se vastuu kuului lähinnä niistä asioista äidille. Teté taas tuli aikuisena ja sisäsiistinä, joten se sellainen 'pentukoulutus' on jäänyt ihan kokonaan väliin...

Mutta joo, vauvakutsut siis. Miten sitä aina kääntyykin omat jutut koiriin, kun on puhe vauvoista? Joka tapauksessa showerit oli onnistuneet ja tuleva äiti todella innoissaan ja yllättynyt juhlista. Vaikka itsellä ei minkäänlaista vauvakuumetta ole toistaiseksi ilmennyt, olen enemmän kuin onnellinen omien ystävieni tulevista (ja jo toisille tulleesta) perheenlisäyksestä, koska tiedän heidän siitä jo vuosia haaveilleen. Ja vaikka tuo Heidikin on aina sellainen oman elämänsä sekopää ollut, en voisi kyllä lapselle parempaa äitiä kuvitella. Toivottavasti kaikki menee odotuksen kanssa hyvin loppuun asti ja itse pääsee sitten iloitsemaan ja ihailemaan tuota tuotosta siinä vaiheessa, kun se on maailmaan saatettu. Lapsethan on aivan ihania, niin kauan kun ne ei ole omia ;)


Tuesday, 28 July 2015

Suomen Chicago & Bus Burger

"Brändäyksessä on tärkeintä tunnejäljen jättäminen", kuten Pirjo Heikkilä joskus menneellä kaudella HHU:ssa totesi, samalla avautuen Lahdelta saamastaan kutsusta kaupungin kasvoksi kampanjaan, jolla rakennetaan Lahdelle mainetta kivana matkailukaupunkina: "Ymmärrättekste, että mä vihaan sitä paikkaa?! Mä en halua, että kukaan ihminen menee sinne!" (Lähde/video: Nelonen HHU)

Lahti - Suomen Chicago*. Olen itse asunut Lahdessa ensimmäiset 20 vuotta elämästäni, kunnes lukion jälkeisen välivuoden päätytyttyä pakkasin kamat ja muutin Helsinkiin. Sinne jäin, kunnes ulkomailla opiskelujen takia piti kirjat laittaa Suomessa johonkin ihan jo sosiaaliturvan takia, joten päätin ne sitten siirtää äidin luo Lahteen, sama kai se missä on kirjoilla. Sain tuon toimenpiteen myötä postissa 'Tervetuloa Lahteen'-kirjeen, joka tarjosi mm. ilmaisen kiertoajelun ympäri 'uuden kotikaupunkini'. Jätin kuitenkin väliin.


*"Lahti on Suomen Chicago" - 1960-luvulla suuren muuttoliikkeen aikana muodostunut hokema, mikä perustui Lahden suuriin henkirikostilastoihin tuona aikana. Alun perin kyseinen sanonta tuli kuitenkin saksalaisen lehden tekemästä vertailusta Chicagon ja Lahden kasvunopeuksista. eikä tällä ollut mitään tekemistä rikostilastojen kanssa. Käytössä varsinkin nuorten suussa." (Lähde: UrbaaniSanakirja.com)

Lapsuus Lahdessa meni kivasti, ja lukioaika oli elämäni parasta. Jotenkin en yhdistä lapsuuden Lahtea siihen Lahteen mitä se nykyään itselleni on. Se ei ole enää sama. Johtuu ehkä siitä, että tuossa iässä kaikki on vielä samalla viivalla, lukiolaisia, ja kaikilla on mahdollisuus sen jälkeen tehdä valintoja tulevaisuuden suhteen. Toiset lähtevät, toiset jäävät. Itse en tuolloin kokenut Lahtea jäämisen arvoiseksi, ja jollain tapaa on kaupunki myöhemmin muuttunut siitä lapsuuden versiosta jo ihan rakenteiltaankin niin erilaiseksi, ettei se ole enää sama.

Kuitenkin, vaikka Lahtea aina jaksankin dissata, ärsyynnyn todella, jos joku ei-lahtelainen näin tekee. "Nyt hiljaa, Lahti on ihan hyvä kaupunki! Niin kauan kuin ette ole siellä asuneet, ette tiedä mistä puhutte." on yleisin statementtini asiaan. Lahdesta paskan puhuminen on vain lahtelaisten, Lahdessa asuvien tai siellä joskus asuneiden oikeus. Lahden (tai Lahen, kuten se oikeaoppisesti sanonaan) dissaus tehdään tietynlaisella kotiseuturakkaudella, sitä ei voi tehdä kokematta täydellä sydämellä. Lahti kasvattaa. Erityisesti ihmiset, jotka ilmaisevat negatiivisen mielipiteensä kaupungista koskaan siellä edes vierailematta, ovat todella raskaita. Vähän kuten parisuhteessa miehen puutteiden ilmaiseminen on vain sen paremman puoliskon oikeus, ei kenenkään muun. Minä voin haukkua omaa kaupunkiani, sinä et.

Sitä paitsi on siellä Lahdessa niitä hyviäkin juttuja (nyt alkaa se postauksen varsinainen aihe...). Jostain syystä tykkään tosi paljon Lahden siluetin hyppyrimäistä ja radiotorneista (kuten Instagramissa jo viikkoja takaperin totesin). Pidän kaupungin vihreydestä ja luonnon läheisyydestä. Lahden satama on todella viihtyisä ja kaupungissa on melkein kaikki kävelyetäisyydellä. Lahdessa on myös pari ihan hyvää ravintolaa. Ennen tiesin vain yhden, italialainen Mamma Maria torin reunassa (todella hyvä hinta-laatusuhde ja ihan mielettömät jäätelöt), mutta nyt tuli listaan toinen, joka tosin ei oikeastaan ole ihan kävelyetäisyydellä, vaan vaatii auton alle...









Oikeastaan omistin ihan koko postauksen iphone-kuvituksen vaan tälle todella Amerikkaa henkivälle, entisen huoltoaseman tiloihin kyhätylle hampurilaisravintolalle. Se on Lahdessa ja se on vierailun arvoinen. Käytiin täällä pari viikkoa takaperin isän ja siskon kanssa syömässä. Idea tuli iskältä, koska Inkerin kanssa ei paikasta edes tiedetty... vasta, kun paikalle päästiin. Ravintola on pari vuotta vanha, mutta jokin siinä vaikutti tutulta, olen vähintään jonkun lehtijutun paikasta lukenut, se on varma. Annokset ovat suuria ja todella herkullisia! Tällä kertaa arvoin kana- ja kasvis-vuohenjuusto-hamppareiden välillä, mutta päädyin ensimmäiseen. Ensi kerralla kokeilen jälkimmäisen. Ruoka on mainonnan mukaan lähellä tuotettua ja kastikkeet sun muut tehdään itse.

Eikä jäätelötkään hullummilta maistuneet. Hamppariateriasta vein tosin puolet dogibägissä kotiin, koska en yksinkertaisesti jaksanut koko annosta yhdeltä istumalta. Mutta suosittelen, jos Lahden suunnalle osutte. Jos ette uskalla keskustaan asti, menkää ainakin tänne. On hyvää. Jostain blogista luin, että talvisin paikka on usein täynnä ja aika kolea, koska koulubussin asiakaspaikat ei ole lämmitettyjä. No en epäile. Kesällä ei käy valittaminen, sillä kohtuu aurinkoisella kelillä terassilla istuu mielellään ja tilaa on. Paikka sijaitsee vanhan Heinolantien varrella (se tie, joka vie Vierumäelle) ja on todellakin vierailun arvoinen. 

Noissa puitteissa tuntee melkein olevansa Amerikassa - missäs muuallakaan? Ollaanhan kuitenkin Suomen Chicagossa.

Friday, 24 July 2015

Landella.

Vajaa pari viikkoa sitten suunnattiin pariksi viikoksi meidän 'mökille', eli edesmenneen papan vanhalle lapsuudenkodille, joka sittemmin on lähinnä toiminut sellaisena kesäkohteena. Paikka, joka lapsuudesta tuo mieleen serkkujen kanssa vietetyt kesät ja muutamat juhannukset ja ulkovessan. Talossa on kyllä ihan toimiva oikea sisävessa, mutta lapsena muistan, että käytiin aina siellä ulkona, kun kerta niitä pönttöjäkin oli kaksi...vähän niinkuin joskus Onnelan naisten puolella oli yksi koppi kahdella pöntöllä. Melkein ainakin sama.

Kyseessä ei siis ole mikään luksuslomapaikka luonnon keskellä, vaan oikeasti sellainen paluu useampi kymmentä vuotta taaksepäin keskelle korpea, josta on sittemmin kadonnut kaikki palvelut ja elämää on lähinnä kesäisin. Tai siltä se ainakin tuntuu. On sinne talolle kyllä viety telkka ja vissiin vhs-videotkin (?), mutta periaatteessa paikka huokuu todella vanhaa aikaa. Talo lämmitetään kamiinoilla ja suihkuakaan ei ole - peseytyminen hoidetaan saunan yhteydessä lämmitetyllä vedellä pesuvatien avulla. Lapsena viihdykettä tuoneet Aku Ankatkin on jostain 60-70-luvuilta. Pihlajavesi on Keuruun kyljessä oleva pieni about 500 asukkaan paikkakunta, joka ilmeisemminkin tuplaa väkilukunsa kesäisin. Luin tämän faktan kyläkaupan seinässä olevasta tiedotteesta. Paikallisesta kylälehdestä löysin puhelinluettelonkin, siinä oli neljä sivua, sisältäen myös isäni yhteystiedot, joka käy tuon sukupolven sisarista paikalla eniten, ehkä kerran pariin kuukauteen ympäri vuoden.







En ole mökkiläinen, en ole koskaan ollut sitä. Rakastan kyllä tietyllä tapaa maaseudun rauhaa ja annan suurta arvoa Suomen upealle luonnolle ja loputtomille järville, mutta inhoan kylmää ja hyttysiä, jotka valitettavasti ovat iso osa Suomen kesää, etenkin isompien kaupunkien ulkopuolella. Kävisin myös useammin uimassa, jos säät olisi paremmat ja vesi niin kirkasta, että pohjaan näkyy (koko lapsuuteni mutapohjaisessa järvessä uinut ja silti kehittänyt jonkun oudon kammon pimeitä vesiä kohtaan...). Sitä harvoin tapahtuu. Tälläkin kertaa jätin uimisen väliin, joskin vain sään takia. Harmi, sillä tuo läheinen ranta on aivan ihana lämpimillä keleillä.

Mutta niin... Koska siellä kaupungin ulkopuolella (Lahden nyt melkeen laskee kaupungiksi :p) on loppujen lopuksi vietetty ihan liian vähän aikaa, ei sinne oikein enää totu. Ainakaan jos on liikaa hyttysiä. Oikeastaan jo pelkästään Lahteen tullessa (vaikka keskustassa äiti asuukin), tulee sellainen olo, että nyt voi olla verkkareissa ja meikittä ihan 24/7, onhan tämä nyt kuitenkin Lahti. Eli eipä ne tämän kesän vaatteet juuri tuosta ylläolevasta ole poikenneet... Naurattaa kyllä itseäkin tuo todellisuuspako, Batman-pöksyt & 'I'd rather be a unicorn'-collari. Master in Leisure indeed.

Wednesday, 22 July 2015

Synttärileivonnaisia.

Edellisessä postauksessa vilahtelikin jonkun verran synttäreilleni väsäämiä pieniä ruokajuttuja, ja koska olen maailman laiskin leipoja, menen yleensä sieltä mistä aita on matalin sen tylsimmän vaiheen kanssa. Kaikista kivoin vaihe on tietenkin se koristelu, mikä ehkä onkin syy, ettei se tavallinen ruuanlaitto ole koskaan kuulunut omiin lempparihommiin... jos suolaisiin ruokiin lähdetään, väsäillään sitten vaikka niitä coctailpaloja. Tai ruismacaroneja.

Ajattelin siis jakaa tännekin nämä 'reseptit', jos niitä nyt sellaisiksi voi edes kutsua - sen verran helppoja on kaikki toteuttaa...

Mokkapala-cupcakes n. 20kpl
  • Sunnuntain suklaanmakuinen kakku- ja muffinssimix + rypsiöljyä (ohjeiden mukaan muffinit, josta vuokiin täytetään taikinaa vain max. 1/3)
  • Päälle mokkapalojen kuorrute: tomusokeria 1/2 pakettia, vahvaa kahvia about 3 rkl (instant-kahvi toimii hyvin), tummaa kaakaota n. 3 rkl, voita sulatettuna n. 75g (ohjeet todella viitteellisiä, itsellä täyte näyttää joka kerta hieman erilaiselta riippuen käyttötarkoituksesta... paksumpaa täytettä saa lisäämällä tomusokeria ja löysempää enemmällä määrällä kahvia ja/tai voita)
  • Koristeeksi nomparelleja ja Haribon minivaahtokarkkeja


(Sokerittomat) mansikkakakkuset
  • Peruskääretorttupohja, sama määrä kaikkia aineita: munia, sokeria (tai steviaa 1/2 sokerin vastaavasta määrästä) ja jauhoja. Munat ja sokeri/stevia vaahdoksi, jauhot perään. Uunissa ylätasolla 250 astetta 5-10min - Sokeriton versio luotu korvaamalla sokeri Hermesetas Stevialla, jolloin kyseinen määrä on vain puolet sokerin määrästä. Tällöin on hyvä lisätä hieman leivinjauhetta jauhojen sekaan, jotta pohja edes jollain tapaa kohoaa, stevia ei juurikaan munien kanssa vaahdonnut.
  • Pohjasta leikellään pieniä ympyröitä, jotka kasataan kerroksittain muffinssivuokiin (2kpl/vuoka), väliin esim. kermaa ja ananasta - päälle mansikkalohkoja ja mintunlehtiä - oman maun mukaan.
  • ps. Kannattaa käyttää kovia muffinivuokia noiden krepattujen sijaan, jos antaa täytteen muhia yön yli. Itse sain vaihtaa seuraavana päivänä uudet...


RuisMacarons (alkuperäiset reseptit täältä)

1-2 pussia Sour Cream Ruissipsejä

Tuorejuusto-tomaattitäyte
  • 200 g maustamatonta tuorejuustoa
  • aurinkokuivattuja tomaatteja (helpoimmalla pääsee, jos ne on valmiiksi pieninä paloina)
  • basilikaa (silppuna sekaan ja kokonaisia lehtiä koristeiksi)
  • suolaa, mustapippuria mausteeksi
Kalatäyte (laiskan versio...)
  • 1 paketti Chipsters savukalasalaatti 200g
  • tilliä hienonnettuna salaatin sekaan, sekä isompina osioina koristeeksi


Cosmopolitanit
  • 2.5 cl Vodka (Sitruuna)
  • 1.5 cl Triple Sec Cointreau
  • 3 cl Karpalomehu
  • 1 cl Limemehu (makeutettu esim. sokeri tai Stevia)
Laita ravistimeen jäitä ja ainesosat, ravista lujaa ja siivilöi juoma cocktail-lasiin. Koristele lisäämällä lasin reunaan limelohko.


Mustikkashotit

  • De Kuiper mustikkalikööriä (15%) - Huom! Ei saa kaikista Alkoista ja Kampin lippulaivamyymälästäkin toisinaan loppu. Muutkin mustikkaliköörit käy, mutta jos haluaa kerroksittaisen ilmeen, on tuo DK se oikea. Jos kaipaa tujumpia shotteja, voi kokeilla myös kirkasta mustikkakossua (ei kokemusta, mutta luulisi senkin toimivan...)
  • Mustikkakeittoa
  • Kermaa
Kaada shottilasiin likööriä vajaa puolet, jonka päälle valuta varovasti mustikkakeittoa. Koristele kermalla, joko kevyesti sheikatulla tai spraylla - fiiliksen mukaan :)



*Stevia-tuotteet saatu testiin Buzzador Hermesetas Stevia- kampanjasta

17/07/2015 - 30

Kun aloitin tämän blogin uudelleen puhtaalta pöydältä, päätin silloin, etten enää stressaa blogitauoista tai siitä tuleeko blogia päivitettyä säännöllisesti. Siltikin, tämä kymmenen päivän tauko sai taas sellaisen fiiliksen itselle, että olisi jotenkin jäänyt 'töitä' rästiin, vaikkei blogi olekaan ollut millään tapaa 'työ' enää useampaan kuukauteen. Ehkä sitä on jollain tapaa itselleen velvollinen kirjoittamaan tärkeistä asioista, jottei ne vaan unohtuisi.

Ja vaikkei tämä päivä nyt ihan heti unohdu muutenkaan, tässä sitä olisi karsittua kuvasaldoa viime perjantailta, jolloin tuli täyteen tuo niin pitkään pelätty 30. Itse olen kyllä nyt yllättävänkin zen tämän iän kanssa. Vuosikymmenen aloittaminen on selkeästi kivempaa kuin sen lopettaminen. Parinkympinkin täyttyessä lähinnä ahdisti teinivuosien päättyminen, mutta se ensimmäinen puolikas olla twenty-something oli todella kivaa. 25-29 taas ahdisti, koska silloin kuvitteli, että pitäisi jotenkin saada iso määrä asioita kasaan ennen sitä vuosikymmenen vaihtumista. No ei edes tarvitse. Nyt on aika jees, taas aikaa vaan hengittää sinne 35:een asti - sitten voi alkaa panikoida neljääkymppiä :p

Ja juhlia vietettiin vanhassa Töölön residenssissä asiaankuuluvien herkkujen ja juomien parissa, aikuisten sinkkunaisten tyyliin (ainakin suurimmaksi osaksi). Lounas tosin nautittiin Tokyo 55:n sushibuffan parissa ja Apollon ysäribileisiin siirryttiin hohtokeilauksen kautta, teemaa mukaillen. Olipa kiva ilta!















*Itse asiassa eipäs menekään aikuisuus miinukselle kuin viiden pisteen verran! Ostin juuri sellaiset tukisukkisshortsit mekon alle hennesistä, ja muistin omistavani valkoisen muovisen pöytäjoulukuusen! Eli ei niin paha, vaikka vähiten aikuinen olinkin... mutta äidillä asuminen nyt pudottaa kenen tahansa pisteitä :D Katsotaan mikä on tulos ensi vuonna...