Sunday, 23 August 2015

Bose - ja kaikkea muuta sekavaa.

Kylläpä sitä onkin ikävä Helsinkiä. Sen huomasi taas viime viikon perjantaina, kun siellä kävi pyörähtämässä päivän verran. Edeltävänä torstaina olin palauttanut vihdoin gradun, jota täälläkin iloitsin, joten muutama lasillinen skumppaakaan ei tehnyt yhtään huonoa. Kahden aikaan tapasin ystäväni Sannan keskustassa ja suunnattiin siitä Bosen pressieventiin Haviksen terassille... Ja saatiin sitä skumppaa. Sekä todella yksinkertaisia, mutta hyviä cocktailpaloja. Ruoka on yleensä tuollaisissa tilaisuuksissa se paras asia. Ihan jo siksi, että noista pikkujutuista saa aina itsekin kivoja ideoita kokkailuihin, kuten vaikkapa omiin tuleviin valmistujaisiinin, jos sellaiset järjestän.

Tilaisuuden jälkeen matkattiin paperikassien kera Stockan ja Alkon kautta Sannalle (pääsin näkemään näiden uuden ihanan kodin) ja illalla päädyttiin vielä yksille Apollon uudelle Terassille. En ihan oikeasti turhaan fiilistele tuota paikkaa vuodesta toiseen, koska siellä on kaikki, nyt jopa se kauan kaivattu kesäterassi. Ihan tyylikkäästi toteutettu ja istumapaikkojakin on runsaasti.







Ja jos siihen paperikassin sisältöön palataan, fakta on, että tässä tilaisuudessa meni kyllä se kotiinvieminen niiden ruokien ohi. Oikeastaan jo pressikutsun saadessani olin ihan fiiliksissä, että jes, nyt vihdoin saan itselleni sellaisen matkakokoisen kaiuttimen, jota olen pienen ikuisuuden halunnut, mutten koskaan raaskinut ostaa (terkut vaan nille vessapaperikartonki-versioille, joita Hollannissa toisinaan harrastettiin)! Paljonhan noita on markkinoilla, mutta hyvällä äänenlaadulla varustetut kyllä sitten maksaakin. Niin tämäkin (SoundLink Mini II), mutta nyt kun laitetta on useamman päivän käyttänyt, on se varmasti sen arvoinen. Toimii bluetoothilla useamman metrin päähän, ja mikä itselle se tärkein, latautuu verkkovirralla, akun kuitenkin kestäessä kymmenenkin tuntia kerrallaan. Ja se ääni on ihan törkeän hyvä!! Sannakin sai oman mukaan ja kun heidän luona kaiutinta testailtiin, avopuoliso totesi samantein, että isot kajarithan voisi nyt sitten myydä pois... Se on jo mieheltä aikamoiden krediitti :D 

Enivei, ainakin itselle täydellisen kokoinen pikkukajari tulevaan pikkukotiin (kunhan sinne asti päästään).

Ja tosiaan kun asiaa on aina toisinaan kyselty, että mitä nyt sen asumisen kanssa teen, jäänkö Hollantiin vai tulenko Suomeen, niin pakko kyllä myöntää, että jollain tapaa en ole enää edes vaivautunut liikaa niitä Hollannin työpaikkoja katselemaan. Ehkä siksikin, että olen aika turhautunut siihen, että vaikka ilmoitukset olisikin englanniksi, aina siellä lopussa on jonkinlainen vaatimus hollannille. Ja rehellisesti itselläni ei ole mitään suurempaa motivaatiota kieltä opetella, koska en näe itseäni kyseisessä maassa noin niinkuin for good. En siis ole koskaan ollut mikään kielipää ja itselläni ottaa ihan hyvän ajan oppia uusia sanoja ym. joten en vain yksinkertaisesti jaksa tuollaisen yhden maan kielen takia vaivautua. Jos kyseessä olisi vaikka espanja, jota jo jonkin verran osaan, olisi asia ihan eri. Sitä jopa viitsisi opiskella lisää, koska se on kieli, jolle on varmasti tulevaisuudessa tarvetta - asui maassa tai ei. Tosin nyt kun on katsellut Suomen työpaikkailmoituksia uusin silmin, voin vaan kuvitella kuinka kamalaa on jonkun ulkomaalaisen täälläkään etsiä töitä ilman kielitaitoa :/ Etenkin kun työtilanne on mitä on. 

Paitsi, että sainhan yhden työtarjouksen Linkedinin kautta (en siis tosiaan ollut paikkaa hakenut), Damista, online-matkatoimistosta, web editor -harjoittelijaksi: Täydet päivät, palkka 300e/kk. Kiitos, mutta ei kiitos. Tuntuu muutenkin, että joka toinen yritys palkkaa pelkkiä harjoittelijoita harjoittelijoiden perään. Sisko on amk:n työharjoittelussa Budapestissa ja niidenkin firmassa kuulemma 2/3 työntekijöistä on palkattomia harjoittelijoita. On se aika kovaa nykyään. Jollain tavalla ymmärrän, että harjoittelu on palkaton, kun se on osa opintoja, mutta se, että oikeasti 'oikeassa' työelämässä jo olleella ja tutkinnot tehneenä tämä on tilanne. Ja sitten jos puhutaan niistä ei-harjoittelupaikoista, kaikki tarjolla olevat tehtävät on jotain esimiespaikkoja, joihin vaaditaan se 5-8 vuoden työkokemus vastaavista tehtävistä tulosnäytöllä. Hienoa. Firmat heittää porukkaa pihalle ja ottaa tilalle palkattomia harjoittelijoita, eihän se lainvastaista ole, mutta aika epäreilua silti. Eikä sinäänsä, jos yritys on todella mielenkiintoinen, kyllähän sitä voi harjoittelulla hommansa aloittaa, siitähän tie on vain ylöspäin, mutta kyllä noita korvauksia pitäisi jonkun verran miettiä uusiksi... 

Ja näin taas päästiin Apollon terassilta Bosen kaiuttimien kautta työmarkkinoiden kurjuuteen. Osaan pysyä aiheessa, paremmin kuin kukaan. Sori :)

Wednesday, 19 August 2015

Serkukset.

Jos näin voisi sanoa koirista. Meidän täti, äidin sisko, osti tuollaisen Pomeranian-palleron viime kesänä samaan aikaan, kun Teté tuli meille. Cleo-poika kasvoi hieman (ainakin omaan silmään) peruspomerania isommaksi, mutta tuollainen koko toimii Tetén rinnalla paremmin kuin hyvin. Tyypit ovat luonteeltaan kuin yö ja päivä. Teté on yli-innokas adhd-tapaus, joka on koko ajan hakemassa huomiota ja leikkikaveria. Cleo on taas selkeästi paljon rauhallisempi koira, eikä mitenkään erityisemmin hae jatkuvaa huomiota ympärillä olevilta ihmisiltä. Oli jotenkin tosi suloista, kun meidän eno toi Cleon vierailulle ja Teté ei tiennyt miten päin olisi ollut. Cleosta ei kuitenkaan kovin innokasta leikkikaveria ollut, ja lopulta Teté kantoi Cleolle lelujakin näytille, ei antaakseen niitä, vaan ihan vaan näyttääkseen, että kato mitä mulla on... Niin suloisia. Edelleen väitän vahvasti, että koirat on kuin pieniä lapsia. Ja ne pysyy tuollaisina höpsöinä koko elämänsä :)














Ja kuvista puheenollen, nuo on otettu vanhalla järkkärillä, jonka ehdin jo siskolle myydä. Ja mitä siihen uuteen tulee, räyhääminen puhelimessa auttoi - sain eilen Verkkokaupalta kuittauksen, että uusi kamera on postissa, ja äsken tuli postilta saapumisilmoitus! Hyvä hyvä. Edelleen täysin saamatonta toimintaa, kun kolme viikkoa kesti, mutta toimipahan nyt viimeinkin... Se vaan on välillä oikeasti menetettävä hermonsa ihan kunnolla saadakseen oikeaa palvelua.

Nyt siis postiin... palataan taas! :)

Monday, 17 August 2015

Turhautunut kuluttaja.

Argh!!! (by Urban Dictionary: 1. An exclamation of annoyance, exasperation, or other negative factor. 2. The sound a made by a stereotypical pirate.) Ja nyt mennään ykkösellä, vaikkei tästä fiiliksestä enää merirosvokaan ole kaukana... Ostin 16.7. itselleni syntymäpäivälahjaksi Verkkokaupasta Olympuksen kameran, joka maksoi pikkuisen auki 600e. Objektiivi jumitteli heti ensimmäisistä kuvista alkaen, joten laitoin kameran postissa palautukseen/vaihtoon 27.päivä ja 4.8. sain kuittauksen kameran saapumisesesta huoltoon. Paino sanalla huolto, vaikka kyseessä on viallisena ostettu tuote, koska tämä nyt vaan on käytäntö Olympuksen laitteiden kanssa. Olen nyt Verkkokaupalle laittanut meiliä niin sinne huolto-osastolle kuin reklamaatioon ja soitellut samoihin paikkoihin kolmesti. Viimeisimmän kerran tänään ja todella vihaisena. Olen yleensä yllättävänkin zen tällaisissa tilanteissa, koska olen itsekin tehnyt asiakaspalvelua, mutta nyt todella katkesi se kamelin selkä homman kanssa... Ostat uuden kameran valmiiksi paskana ja siitä kiitoksena olet kuukauden ilman, koska se nyt vaan sattuu olemaan Olympuksen "käytäntö". Mitä paskaa!?

Olen tässä asiassa todella pettynyt ensinnäkin Verkkokaupan toimintaan (koska heillä on joku vastuu jälleenmyyjänä), mutta siinä samalla tietenkin kyseiseen kameramerkkiin, jos hommat hoidetaan tuolla tavalla. Viimeisenä ehdottivat Verkkokaupan asiakaspalvelussa ostamaan uuden kameran ja hakemaan tuosta toisesta sitten korvausta myöhemmin!!? :D :D Siis mitä, joo on kyllä varmaan opiskelijana tuollainen summa laittaa kameraan parin kuukauden sisään kahdesti, no problem. Mitä helvettiä, oikeasti?!? En todellakaan osta uutta kameraa, vaan haluan sen ostamani version ehjänä, kiitos. Eli toisin sanoen, jos koskaan päädytte ostamaan Olympuksen tuotteita, varautukaa saamaan paketissa paskaa ja odottamaan uutta vähintään sen kuukauden. Voi mennä pidempäänkin, katsotaan kuinka käy. 



Postauksen kuvituksena oli ensin muutama kuva perjantailta, mutta tuntui tyhmältä valittaa pettymyksestä tekniikkaan ja asiakaspalveluun ja kuvittaa postaus kuvilla, joissa esiintyvään tuotteeseen on tosi tyytyväinen. Ei hyvä. Siispä tässä kaksi täysin irrelevattia kuvaa jostain kevään tennistreeneistä Bredassa ja kentän automaattisista sadettajista, jotka meni päälle aina kesken tunnin. Piti joskus kuukausia takaperin kirjoittaa jotain tennikseen liittyvää, mutta nämä kaksi todella surkeaa otosta jäi sitten vain roikkumaan tonne luonnoksiin. Eli jos joku googlettaa kuvahaulla asiakaspalvelu+verkkokauppa+olympus, niin saa kuvia tenniskentästä. Tarpeeksi lähellä aihetta. 

Kuvat liittyy päivään korkeintaan sillä, että tänään on kyllä tennis, mutta täällä Lahdessa. Varasin äskeittäin muuten pari lennot, ensi tiistana lähden viikoksi sinne Budapestiin ja sitten syyskuussa Hollantiin valmistujaisiin. Ja koska piti ottaa Hollannin lentoon paluukin, otin sen taas vaihteeksi meno-paluuna ja tuo paluu Hki-Adam menee helmikuun karnevaaleihin, hehe :D Mutta koska Finnairilla lisämatkatavarat maksaa vain sen 15e/laukku, koin huomattavasti edullisemmaksi ja mukavemmaksi lentää sillä. Vältää tylsät vaihdotkin samalla. Ja koska äitikin tulee mukaan, tykkää se mennä samoilla lennoilla molempiin suuntiin. 

Että sellaista. Ja jos jollain on hyviä vinkkejä Budapestin reissulle, niin saa antaa, en tiedä Unkarista oikein mitään. Ja saa valittaa myös huonoista aspakokemuksista, tulee ehkä itellenikin hieman parempi mieli... 

Nyt aurinkoon! Palataan taas.

Friday, 14 August 2015

It's done.


No niin. Se oli sitten siinä, viimeinen puristus tehty ja gradu jätetty sisään viimeisellä mahdollisella hetkellä, 00.58. Kiitos aikavyöhykkeiden, 23.58 Hollannin aikaa. Todella tarvitsin tuon viimeisen tunnin, tuli sen verran "diippiä shittiä" siihen esipuheeseen.... Inhoan tuota ilmaisua, mutta olipahan käytettävä. Luulen, että erityisesti meidän tilastotieteiden proffa arvostaa kiitoksiaan, koska sillä ei ollut mitään tekemistä graduni kanssa muuten, paitsi että oli niin ihana opettaja edellisenä vuonna. Pääsi sinne samaan osioon, jossa kiitin myös koiriani. Kyllä, vain minä. Mutta sopii teemaan, tavallaan.

Mitäs nyt sitten? Ihan tylsää, taas pitää palata aikuisuuteen kahden vuoden Neverland pakoilun jälkeen. Miksei vaan voisi aina opiskella? Nytkin olisi mielessä vaikka kuinka monta kiinnostavaa alaa, joita voisi lähteä kokeilemaan ihan vaan, koska ei millään jaksaisi kasvaa aikuiseksi. No joo. Ehkä nyt luen unen saavuttamiseksi pari riviä taas Carrien teiniseikkailuja ja huomenna lähden nautiskelemaan Helsingistä päiväksi. Hyvää seuraa ja skumppaa. Ja lauantaina ystävän aikuishääjuhlia ja kolmekymppisiä grillailujen merkeissä. Sopii hyvin. Ja sitten voisi varata ne Budapestin lennot... Kyllä tätä lomaa vielä hetkinen riittää :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Thursday, 13 August 2015

SO busy.

Niin totta. Tätä tää on ollut äidin kanssa viimeiset pari viikkoa. "Ei nyt ehdi, kun on tää gradu... kauhee kiire."
Sarjakuva täältä.


Wednesday, 12 August 2015

Lomagraduväsy.

Meidän päivä on ollut tätä. Suunnittelin todella ahkeran ja graduntäyteisen päivän, mutta nukuin valehtelematta puoli kahteen. Tuosta voi tosin vähentää Tetén aamupäivä lenkin ja kahvin teon, mutta kun se kahvikin jäi kirjahyllyn reunalle kylmenemään, kun sammuin uudestaan sänkyyn. Välissä taas nousin lämmittämään ruokaa, kunnes syömisen jälkeen nukahdin uusiksi. Pääsin koneen ääreen vasta kahdelta, ja siinä viiden pintaan oli kirjoitus tehokkaimmillaan. Sain valmiiksi puuttuvat liitteet ja kattavamman johdannon (jouduin taas vaihteeksi googlettamaan mikä introduction on suomeksi :D), huomiseksi jäi vielä se viimeisen kappaleen hiominen. Ja ehkä esipuhe, jos jaksan sellaisen väsätä. Se ei vissiin ole tosin pakollinen...

Perjantaina suuntaan aamupäivästä Helsinkiin näkemään kaveria ja käymään yhdessä blogipressieventissä. Illalla voikin nauttia skumpat gradun palautuksen johdosta, tämä tosiaan kun on viimeinen palautus tuonne koululle ikinä. Siis mihin ihmeeseen nää pari vuotta vain katosi kuin tuhka tuuleen?! Olen jonkun verran silmäillyt myös Helsingin asuntotarjontaa, mutta jostain syystä niiden hakeminen ei tässä opiskelijamäärässä ole ehkä se fiksuin ratkaisu. Huomenna olisi ollut näyttö yhteen todella potentiaaliseen vaihtoehtoon, mutta en usko olevani se houkuttavin vuokralainen juuri nyt, viittä vaille valmistuva ja todennäköisesti kohta työtön koiranomistaja. Sen ei-lemmikkejä kohdan saa kyllä toisinaan puhuttua ympäri, mutta tuo toinen paha pitää pian taklata jollain. Vaikka työpaikalla?

En edes muista joko täällä kirjoitin, mutta tosiaan päätin jättää tämän elokuun Hollannin vierailun välistä ja mennä vasta sinne omiin valmistujaisiini 24.9. ja silloin tuoda ne loputkin kamat takaisin Suomeen. Jotenkin nyt kun olen juttuja tässä viime aikoina punninnut, en kyllä tiedä tekeekö enää edes hirveästi mieli takaisin sinne Hollantiin. Tavallaan joo, mutta toisaalta taas ei... jotenkin sitä kaipaa sellaista oman kodin ja omien tavaroiden ympäröimää fiilistä. Se fiilis varmaan muuttuu taas toiseksi heti ensi rännän laskeutuessa, mutta sitä voidaan itkeä sitten :p



Nyt nukkumaan (tai ehkä luen pari sivua Carrien päiväkirjoja) ja huomenna viimeiset ponnistukset tutkintoni eteen. Ja lupaan, että jossain vaiheessa laitan muitakin kuin näitä laiskoja meikittömiä kuvia... Katselin noita kyllä oikeasti kauhistellen sitä faktaa, ettei todellakaan enää näytä miltään parikymppiseltä - järkyttävät noi silmävekit oikeasti. Mikä olisi jotain tosi hyvää silmänympärysvoidetta, jolla nuo parhaiten taklaisi?! Onko suosituksia...?

Tuesday, 11 August 2015

Disney princes... for real.

Netin käyttäjiä on paljon erilaisia. Itse kuulun niihin nettisurffailijoihin, joilla on aina vähintään kaksi ikkunaa auki ja siihen päälle toisessa ainakin kymmenen välilehteä käytössä. Toinen netti-ikkuna on se, jossa teen kaikkea 'tärkeää', sisältäen välilehdet Facebookille, Google-translatorille (kirjoitan englanniksi päivittäin ja tarkastan erilaisia sanamuotoja ja synonyymeja jatkuvalla syötöllä), Gmaileille (kolme eri: virallinen, blogin ja mainosposti) sekä bloggerille. Nuo on vakioita. Yleensä lisänä on ollut myös koulun sivut ja Linkedin sekä joku mol.fi (työnhaku on raastavaa touhua), ja sitten on vielä sellainen plus miinus viisi jotain random sivua auki. Niin ja lisäksi se toinen ikkuna, se on auki tuossa sivussa ja pyörittää usein jotain järkevää sitcomia, kuten sinkkuelämää, vaikka usein keskittyminen onkin ihan jossain muualla kuin siinä itse sarjassa.

Joka tapauksessa niihin avonaisiin välilehtiin palaten, nyt pitkän aikaa tuossa on roikkuneet auki suomalaisen graafikon Jirka Vincen kotisivut sekä Boredpandan artikkeli vertaiskuvineen tuon artistin omaan projektiin, joka on saanut varmasti useammankin Disney-fanin silmät putoamaan päästä jo useampaan otteeseen. Joskus aikoja sitten netissä/facebookissa pyöri juttu "Real life Disney princesses" kuvista ja myönnän, että itsekin niitä pitkät tovit tuijottelin. Meni jonkin aikaa, ja nyt on tämä suomalainen artisti tarttunut myös prinsseihin ja tehnyt heistä 'ihan oikeita'.

Enkä voi lakata tuijottamasta...
Prince Phillip (Sleeping Beauty)
John Smith (Pocahontas)
Prince Eric (The Little Mermaid)
Tarzan
Prince Adam (Beauty and the Beast)
Prince Charming (Cinderella)
Aladdin
Hercules
En vain pääse yli noista. Käytiin jo siskonkin kanssa se perus 'kenet ottaisit' -keskustelu, ihan kuin kyseessä olisi jotenkin oikeasti varteenotettavat ja treffailtavat miehet. Enää ei olla ala-asteikäisiä pikkutyttöjä, jolloin Disney-piirrettyjen prinssit oli ne ainoat oikeat miehenkuvat, mutta jotenkin nämä real life -versiot sai ne vanhat haaveet heräämään... Että mitä jos. Disney-prinssi. Aku Ankassa oli joskus vuosia ja vuosia takaperin sellainen 'Mister Disney'-kisa ja itsehän taisin äänestää tuolloin Aladdinia kuumimmaksi kolliksi... haaveilin myös salaa, että kouluihastukseni joskus tulisi lentävällä matolla hakemaan ikkunan takaa. No ei tullut. Ainut mihin kyseinen poika lensi oli tarkkis muutama vuosi myöhemmin. Aladdin sai jäädä. 

Ja tässä postauksessahan on nuo miehet nyt laitettu siihen omaan mieleiseen järjestykseen miellyttävimmästä alkaen, joskin kärkikahinoiden kanssa hieman taistelinkin... Philip on niin kaunispoika, mutta Johnissa on jotain karismaattista... ja onhan toi Eric nyt jotenkin todella sympaattisen oloinen tuolla hymyllä ja tummilla piirteillä. On ne vaan niin komeita kaikki. Vai mitä? Kuka näistä tosielämän prinsseistä teihin iskee eniten?! ;D

Sekalaisia kuulumisia.

Miten se onkin aina niin, että kun jättää gradun viimeistelyn sille viimeiselle mahdolliselle viikolle (palautus ensi torstaina), niin juuri silloin alkaa ne kesän ainoat oikeasti hyvät ja aurinkoiset ilmat?! Olen epätoivoisesti yrittänyt saada keskittymistäni tuohon kirjoittamiseen (hiottavana tällä hetkellä pääosin 'introduction' ja 'recommendations' osiot eli koko hoidon aloitus- ja lopetuskappaleet), mutta on todella vaikeaa, kun houkuttaisi vaan maata tuolla ulkona auringossa. Olen parina päivänä raahannut aurinkotuolin tuonne takapihalle pariksi tunniksi kerrallaan ja saanut jo sillä aikaan ihan kivat rusketusraidat, hieman ehkä myöhässä näin kesää ajatellen, mutta kuitenkin... joka tapauksessa, en tiedä johtuuko se siitä, että tulee vanhaksi vai mitä, mutta tuo auringossa makoilu saa todella väsyneeksi ja veltoksi, eikä sen jälkeen oikein enää aivot pelaa mihinkään suuntaan.

Eli kuulumiset on siis oikeasti ihan supertylsiä, kun ei ole oikein mitään sen kummempaa tapahtunut koko kesänä. Toisaalta en tiedä pitäisikö niiden kuulumisten aina niin ihmeellisiä ollakaan. Kaivelin taas puhelimeen/kameraan kertyneitä kuvia muutamat ja heittelin ne tähän säännöllisen epäsäännölliseen järjestykseen. Tätä siis kesääni viime viikoilta...

Siskolta saamat synttäriruusut. Leikkaamalla varret pois hieman nuukahtaneista ruusuista ja laittamalla ne matalaan vaasiin kellumaan, saa niille yleensä vielä useamman päivän lisää elinaikaa... Nämä taisi killua terassilla peräti viikon verran....

Sokoksen alesta bongatut Marlies Dekkersin liivit alle puoleen hintaan! Ihan mielttömän hyvät päällä, joskin ympärystä joutuu kyllä näillä näkymin ottamaan hieman sisään...
Vuittonin Neverfull GM:n on keikkunut vakkarikassina jo neljä vuotta, mutta vasta nyt ostin siihen tuollaisen tukevan huovasta valmistetun pohjashaperin/sisäkassin, joka antaa laukulle ihan uuden elämän. Enää se ei ole puolityhjänä rumasti lytyssä, ja vihdoin sieltä oikeasti löytääkin jotain!
Ensimmäinen napapaita-hame-yhdistelmäni koskaan. Tunnen oloni edelleen tuossa hieman pönäkäksi, mutta ehkä siihen tottuu. Kädessä myös uusi vastahankkimani 600 euron Olympuksen kamera, joka meni heti ensimmäisen viikon jälkeen huoltoon/vaihtoon jumittaneen objektiivin takia, eikä ole vieläkään tullut takaisin. Ketuttaa jonkun verran.
Entisten duunikavereiden kanssa käytiin afterworkeillä ja bongasin nämä Apollon ihastuttavat servietit. Odotan sitä päivää, että joskus paikassa vieraillessani oikeasti muistaisin käyttää noita... :D
Kävin myös pari viikkoa takaperin nauttimassa Stand Up Finlandian viimeisestä keikasta tuolla kokoonpanolla ainakin hetkeen (ensi kesänä on muutoksia luvassa) ja olihan se taas ihan mielettömän hauskaa.
...ja pääsin pitkästä aikaa vaihtamaan kunnolla kuulumisia näiden (lavan ulkopuolellakin) hauskojen tyyppien kanssa. Ihan mielettömän hauska ilta taas vaihteeksi, vaikka päädyttiinkin kotiin jo kahden aikaan... Nykyään sitä hyytyy aikaisin!
Tehtiin kiireessä mustikkashotteja vaahdottamattomalla vaniljakastikkeella. Ei kannata.
Törmäsin Töölönlahdella lenkkeillessäni tähän. Enpä ole ennen huomannut... kenenköhän toimesta tuo on pystytetty, tietääkö joku? Totta sinäänsä, harmi vaan, että on niin piilossa siellä puiden keskellä.

Väsähtänyt lapsi bussissa matkalla kohti Lahtea.

Karirannan joutsenet... vähän turha kuva, mutta onhan ne nyt hienoja lintuja! Ja nuo poikaset niin rumia ankanpoikia vielä... :)
Jonkun minkäliepäivän 'haluan jotain hyvää'-kakku. Valmistorttupohja + vaniljakastiketta (vaahdotettua) + valkosuklaa-lime-rahkaa + mansikoita. Liian helppoa, ja silti todella hyvää...

Leipäjuusto ja hillotesti. Lakkahillo maksaa sen kuusi kertaa tavallista vadelmahilloa enemmän, enkä nyt vieläkään sanoisi sen niin ihmeellistä olevan, vaikka virallisesti tuon juuston kanssa kuuluukin. Taidan jatkossa pysyä ihan vaan tuossa vadelmahillossa.
Sisko lähti Budapestiin työharjoitteluun... ajattelin vaihtaa toisen Hollannin reissuni Unkarissa vierailuun.
Ja tätä hehkutin jo instagramissakin. Suomi-karkit, parhainta ikinä! Ostin varmaan joku 500g ja söin kaiken samana iltana. Järkyttävää, mutta olipa hyvää.


Ja se tärkein... Teté on ollut meillä nyt jo kohta kuukauden yli vuoden! Ostin lapselle tuon ketun synttärilahjaksi, äidilta se on saanut nuo edelliset vinkuötökät. Niitä tyttö sitten kuljettelee ympäri asuntoa kuin kalleinta aarrettaan koskaan. En olisi uskonut vuodessa tuohon pikkuiseen näin paljon kiintyväni. On se vaan ihan superrakas.

Kiitos ja anteeksi. Näin isoilla kuvioilla mennään taas vaihteeksi... nyt on vähän tällainen elämänvaihe menossa. Pitäisi ehkä opetella sellaiseksi päivänasu-bloggaajaksi, jolla on jokainen postaus vaan joku asu ja sitten koko postaus sen ihmettelyä. En kyllä vieläkään ole ymmärtänyt, miten sellaisessa blogissa pysyy mielenkiinto, siis sekä kirjoittajalla, että lukijalla... Kai niissä jokin on.