Friday, 18 September 2015

Budapest Gellért Spa

Ja sitten kokemuksia siitä toisesta eli Gellértin kylpylästä. Széchenyin kylpylässä käytiin lomaviikolla perjantaina ja maanantaina, ja koska hyvät ilmat vain jatkuivat, päätettiin vielä iskeä Gellértin kylpylään tiistaipäiväksi. Lento takaisin Suomeen oli itselläni saman päivän iltana, joten tuohan oli mitä täydellisin lopetus lomalle. Gellértin kylpylä löytyy Budan puolelta samannimisen hotellin yhteydestä. Molempiin kylpylöihin pääsee kätevästi metrolla, ja etenkin Gellértille kulkeva uutuuttaan hohtava neloslinja antaa kyllä täysin erilaisen kuvan Budapestin metroverkostosta, kun vertaa vaikkapa lentokentän suuntaan menevä kolmoslinja, joka taas on vissiinkin kaikista vanhin kulkeva linja junineen.

Perustoiminnot kylpylöissä oli suunnilleen samanlaiset, hintakin aika samoissa (Gellértissä ehkä pari euroa kalliimpi). Jotenkin ehkä Gellértissä ehkä tuntui se hotellin läsnäolo ja mielestäni asiakaskunta oli ehkä pikkuisen vanhempaa. Széchenyin kylpylässähän tunnetusti järjestetään viikonloppuisin myös niitä kuuluisia 'allasbileitä', jotka on erityisesti ulkomaalaisen nuorison suosiossa. Itsellä lähinnä tuli mieleen kaikki ällöt kauhutarinat Serenan talvisista allasbileistä, joten en edes miettinyt vaihtoehtoa kylpylään tutustumisesta yöaikaan. Joten ehkä päätelmänä ihan jo päiväsaikaan, sanoisin Széchenyin olevan ulkoallasalueeltaan enemmän sellainen 'näyttäytymispaikka', siinä missä Gellértin ulkoaltaista tuli enemmän hotellien allasalue mieleen.









Kumpi sitten iski itseeni enemmän? Todella vaikea sanoa. Molemmissa kylpylöissä oli ulkona isot altaat, joissa se viileämpi 26 asteen vesi. Széchenyin kylpylässä oli paremmat mahdollisuudet nauttia auringosta altaan reunalla osittain vedessä lokoilleen, koska altaat oli isommat ja tilaa reunoilla enemmän. Gellértin isolla altaalle ei ollut kuin nuo yhdet portaat joihin ei aurinko samalla tavalla paistanut, joten siellä se auringonotto hoitui sitten ihan aurinkotuoleilla maaten. Gellértin lämmin ulkoallas oli aika pieni ja ihan tukossa, siinä missä Széchenyissä lämpimät altaat oli todella isot ja pelvelevat varmasti paremmin pitkälle syksyyn. Joskin talvea ajatellen Gellértistä löytyi myös tuo iso sisäallas, jonka yllä olevaa kattoa pidettiin auki ainakin näin kesäaikaan. Pienempiä, niitä varsinaisia 'thermal spa'-altaita oli Gellértissä kuitenkin huomattavasti vähemmän, mikä nyt ei itseäni vaivannut, kuten jo edellisessä postauksessa totesin. Niin ja ehkä omalla kohdallani isoin plussa Gellértin isolle ulkoaltaalle oli sen aaltokone, jonka myötä altaan täytti lapsuudestakin tutut isot aallot, joista jaksoinkin kyllä nauttia ihan koko päivän :D Rakastan aaltokoneita ja siellä syvässä päässä kelluessa tuli oikeastaan jollain tapaa ikävä lapsuuden uintiharrastusta... Miksei sitä enää aikuisena ole käynyt uimassa samalla lailla, uiminenhan on ihanaa!

Joka tapauksessa, kumpaan kylpylään ikinä suuntaattekaan, varmasti on vierailun arvoinen. Käytännöt ja hinnat on molemmissa aikalailla samat, joten sen suhteen ei ihmettelemistä. Paitsi, että yksi juttu: Gellértin ulkoaltaalla ei vaadittu uimahattua!! Siitä iso plussa! Onko muita molemmissa (tai muissa) Budapestin kylpylöissä käyneitä? Mistä tykkäsitte eniten?



Wednesday, 16 September 2015

Budapest Széchenyi Spa

Heräsin tänään ensimmäisen kerran Tetén suukkoihin kahdeksan aikaan, mutta superväsyneenä vedin peiton vielä korville ja jatkoin unia kymppiin asti. Tuossa vaiheessa kurkkasin kännykästä säätiedotteen ja kauhistuin 11 aikaan näkyvää tummaa sadepilveä, joka jatkuisi pitkälle iltaan. Ulkona ei vielä satanut, joten hirveällä kiireellä vaatteet päälle ja koiran kanssa ulos. Ja sittenhän se sade alkoikin siinä lenkillä pikkuhiljaa... ja nyt ulkona tulee vettä ihan täysillä. Se on syksy, ei epäilystäkään.

Bredassa näyttäisi olevan hyvin samanlaiset säät tällä hetkellä kuin Suomessakin, joten ehkä ihan hyvä, että sieltä löytyvät vaatteet on ihan vaan sitä syys-talvisesonkia. Sinnepäin mennessä en muutenkaan pakkaa mukaan oikeastaan mitään, koska kaikki matkalaukuissa oleva tila on kullan arvoista takaisin tullessa. Majoitutaan Bredassa Anniinan luona, joka tosin matkaa jo sunnuntaina itse Suomeen, joten meillä ei juuri yhteistä aikaa ehdi Hollannissa olla. Nyt vielä Finnair laittelee pelottavia viestejä lipunvaihtomahdollisuuksista liittyen perjantain lakkoon, joita en kyllä millään halua käyttää. Haluan lentää lauantaina, ja vielä enemmän haluan sen lennon olevan ajoissa! Onneksi tuo nyt on vasta iltapäivälento, mutta tällä menolla ei senkään kanssa ajoissa olla. En nyt tykkää yhtään. Saa nähdä kuinka käy. 

Kuitenkin tähän syksyiseen päivään/iltaan ajattelin tuoda jotain aurinkoista, eli hieman kylpyläkuvia Unkarista parin viikon takaa. Ja voi että tuo altaiden äärellä kerätty rusketus on jo pelkkä muisto vain...






Ja kyllä, tämäkin blogi on nyt sitten varustettu bloggaajan bikinikuvilla, jotka tosin ei ehkä vastaa sitä perusstandardia mitä siihen bikinikuntoon tulee... Mutta olkoon. Saa kai sitä jokainen auringosta bikineissään nauttia oli se kroppa kuinka michelin tahansa. Itselläni oli Unkarissa tavoite käydä ainakin yhdessä kylpylässä, koska se ilmeisesti kuuluu asiaan siellä vieraillessa. En ihmettele, se oli niin kivaa, että lopulta lilluttiin siellä kolmena päivänä yhteensä. Tämä Széchenyin kylpylä on vissiinkin Budapestin suurin, siinä missä Gellért on vanhin. Kylpylöitä on lukuisia muitakin, mutta itselleni tärkein kriteeri näin loppukesästä oli ehdottomasti ulkoaltaat ja auringosta nauttimisen mahdollisuus. Ulkoaltaissa oli kolmen lämpöistä vettä, joista isoimmassa viihdyttiin eniten, koska se oli viilein, 26 astetta. Kun sää itsessään meni auringossa sinne neljäänkymppiin, ei saman lämpöinen allas houkuttanut sitten niin yhtään. Silti kun kuvia katselee, näytti kuitenkin nuo lämpimät altaat olevan suositumpia. Voi tosin johtua siitäkin, että tässä isossa altaassa oikeasti uimiseen vaadittiin jonkinlainen päähine. Itse ei viitsitty uimalakkiin kolmea euroa tuhlata, vaan ostettiin parinkymmenen sentin suihkumyssyt :D No olihan ne idiootin näköiset, mutta jos hetkellisesti halusi kunnolla pulahtaa tuon pelkän portailla lillumisen sijaan, se lakki oli hyvä olla... muuten oli samantein uimavahti puhaltelemassa pilliinsä. Ja kyllä meitä idootin näköisiä oli siellä paljon muitakin...

Sisäänpääsy kylpylään maksoi n. 15e ja parin euron erolla sai ottaa joku peruslokeron yhteisestä pukuhuoneesta tai kokonaan oman pukukopin. Maksettiin Inkerin kanssa yksi pukukopillinen maksu ja käytettiin sitä sitten yhdessä. Suosittelen ehdottomasti ottamaan tuon kopin! Se on paljon lähempänä altaita ja kaikinpuolin mukava käyttää. Pukukopin lukitus toimi tuollaisella leikkikellon näköisellä rannekkeella, josta pystyi käytävän laitteessa tarkistaa oman kopin numeron, ja kylpylästä lähtiessä rannekkeen pudotus palautusboxiin avasi ulos johtavan pyöröportin. Ihan kätevä systeemi. Kylpylästä saa tarpeentullen ostettua tai vuokrattua ihan kaiken uimapuvuista pyyhkeisiin ja varvasläpsykkäisiin, mutta melkeinpä se kannattaa omat viedä mukana, jos mahdollisuus on. Aurinkoisella säällä arkenakin aurinkotuolit on loppu ja varattu täyteen pyyhkeillä jo puolenpäivän aikaan, joten kannattaa olla ajoissa. Itse missattiin ensimmäisellä kerralla tuolit kokonaan, mutta mentiin sitten kylpylän katolla olevalle auringonottoterassille hetkeksi pötköttelemään, jossa tuoleja oli ihan kivasti vapaana. Ainut vaan jos on sekalaisessa seurueessa liikenteessä, ei tuo ole ehkä vaihtoehto sillä tuo kyseinen kattoterde oli vain naisille ja sehän näkyi. Oltiin Inkerin kanssa selkeästi hieman ylipukeutuneita omissa bikineissämme, kun kaikki muut naiset makasi siellä alasti... (syy miksi kattoterassista ei valitettavasti ole kuvia).













Kuten kuvista näkyy, sisäaltailla emme juurikaan viihtyneet. Käveltiin kyllä kaikki allasosastot läpi, mutta jotenkin ei tuollaisella säällä tehnyt mieli lillua sisätilan tupaten täynnä olevissa altaissa, vaikka ilmeisesti juurikin nuo mineraali- 'thermal bath' -altaat on se juttu. Ehkä joskus talvella sitten... ehkä. Jotenkin itseäni vain ahdisti se ajatus istua myrkynvihreässä vedessä vieraiden ihmisten välissä ihokosketuksella. Ne altaat oli oikeasti juuri niin täyteen ahdettuja! En myöskään pidä saunomisesta ja se höyryinen sisäilma loi lähinnä ahdistavan kuin virkistävän fiiliksen. Että niin, en ehkä saanut kylpylästä irti sitä mitä ihmiset sinne noin keskimäärin lähtevät hakemaan, mutta kyllä sen 15 euroa maksoi jo ihan tuosta fiiliksestä upeiden rakennusten ympäröimänä ja perusuima-altaassa auringon palvomisestä. Voin sanoa käyneeni Budapestin kylpylässä, mutta en nyt ole ihan varma olenko oikeasti saanut kosketusta siihen 'parantavaan mineraaliveteen'. Ehkä pitää uskoa, että sitä oli ulkoaltaissakin, sitten kyllä.

Summa summarum, suosittelen ehdottomasti vierailemaan, jos Budapestiin matkaatte. Kesällä tuo antaa pienen helpotuksen rantaloman kaipuuseen, ja talvella varmasti lämmittää kylmyyden keskellä. Viikonloppuna hinnat on muutaman euron arkea kalliimmat ja varmasti altaat myös ruuhkaisemmat. Joka tapauksessa homma pelittää ja henkilökunta osaa työnsä, eli sellaista etelä-eurooppalaista turhaa säätämistä ei juuri näkynyt. Suosittelen :)

Tuesday, 15 September 2015

"Hello Lover!" vol. 2

3. joulukuuta 2011 olin saanut postin mukana pitkään ihaillut ja harkitut kengät, Vagabondin Florence nilkkurit, joista kirjoitin tuolloin vanhan blogin puolelle sanasta sanaan tällaisen postauksen...

Tilasin noin viikko sitten Heppo.fi:stä Vagabondin nilkkurit, ja eilen sain hakea ne vihdoinkin postista. Olin alunperin katsonut näitä mokkanahkaisina, mutta jostain syystä päädyin lopulta ottamaan ne ihan tuollaisella tavallisella nahalla. Vaikka ne mokkaiset olisi varmaan olleet ihan huippusöpöt jalkojen jatkeet sukkisten kanssa, petyin viime talvena niin kovasti Vagabondin mokkanahan laatuun (ylipolven saappaistani lähti sisävuorin mokkanahka palasina irti), etten enää uskalla sitä ostaa. Toisekseksi tavallinen nahka on huomattavasti helpompi pitää puhtaana eikä se ime kaikkea kuraa itseensä niin helposti.

Ja sen enempää perustelematta, tässä ne nyt ovat.


Ja siis voiko enää olla paremmat jalassa!! En kyllä enää osta mitään muita kuin platokorkkareita, sillä tuo paksu pohja pehmentää iskuja päkiälle niin paljon, ettei jalat kipeydy läheskään niin nopeasti kuin normaaleissa ohutpohjaisissa koroissa aina käy. Platon lisäksi tuollainen kiilakorko on todella helppo kävellä, koska on niin paljon "astuma-alaa" eikä tartte pelätä koron jäävän mihinkään jumiin. Tykkään myös kumisesta pohjasta, joka ei kopise ja on pitävä. Niin ja kyllähän tuo platopohja huijaa lisää korkoakin kenkään. Periaatteessa tuossa kengässä on 9cm korko, mutta koska plato vie sen 2-3cm, ei varsinainen jalassa tuntuva korko ole kuin 6-7cm. Aika jees :)

Kyseiset ihanuudet pääsivät heti käyttöön eilen illalla, kun kävin tapaamassa jälleen sitä yhtä, eikä jalat kipeytyneet yhtään, vaikka kävelin ties kuinka paljon! Puin kaveriksi farkkuleggarit ja jopa mun paksut koivet näytti yllättävän kivoilta tuollaisilla jatkoilla. Vitsit olen niin rakastunut. Viime viikolla mulle selvisi, että tiedätte kyllä kuka ei muuten edes tiennyt, mistä nimi "hän joka jääköön nimeämättä" tulee. Herra ei siis ole nähnyt yhtä ainutta HP leffaa saati lukenut kirjoja. No laitoin sitten Wiki-linkin Voldemortista, ja seuraava kysymys oli "Miksen saanu olla Pimeyden Lordi?" ...


Rakkautta kesti pitkään ja kyseiset nilkkurit kulkivat mukana koko kyseisen talven pitkälle myös seuraavaan syksyyn, kunnes joku niissä alkoi hieman kaivelemaan. Elin tuolloin jonkinlaista korkokenkäbuumia ja olin opetellut käyttämään koko ajan korkeampia korkoja, ja jossain vaiheessa tuo 9cm - plato tuntui ihan kitten heelsiltä. En ihmettele, sillä juurikin tuona 2012/2013 talvena taisi baarissa ne lemppareimmat korkkarit olla luokkaa 14cm - plato. Tuona talvena myös jollain tapaa entistä enemmän mietin, että se pinta tuollaisissa nilkkureissa olisi kyllä saanut olla mieluummin se mokka, tai jopa kaikista mieluiten kyseisissä kengissä uutena versiona tullut nupukki, joka on ehkä vähän perusnahan ja mokan välimuoto. Jossain tällaisessa mielentilassa päädyin sitten luovuttamaan kengät siskolleni, ja vaikka kuinka yritinkin kyseistä 'kauppaa' myöhemmin perua, en niitä enää takaisin saanut - nilkkureista oli tullut myös siskoni lempparit.

Katumus kenkien luovuttamisesta iski erityisesti siinä vaiheessa, kun tajusin, että ne aiemmin silmäilemäni nupukkiset versiot tuosta Florencesta oli myyty kaikkialla loppuun. Niitä ei ollut enää missään. Vagabondilla ainut vastaava malli oli Valencia, josta korko oli kyseisenä kautena vain puolet siitä Florencen korosta, mikä ei tietenkään silmää miellyttänyt sitten lainkaan. Viime talvena laitoin jopa jonkun Facebook-kirppariryhmän 'ostetaan'-kansioon toiveen kengistä, mutta turhaan. Olisin ollut tuossa vaiheessa valmis ostamaan vaikka ne täysin samat vanhat nahkaiset joltain toiselta käytettynä, kunhan vain olisin saanut kengät. Luovutin toistaiseksi ja googlettelin muiden valmistajien vastaavia nilkkureita, josko vaikka jossain vaiheessa samantyyppiset vastaan tulisivat, ja tietenkin elättelin toivoa, että Vagabond taas toisi sen Florencen markkinoille. Ensimmäisten Vagabondin syys-talvikenkien ilmestyttyä kenkäkauppojen hyllyille nielin jälleen pettymykseni, sillä eihän niitä siellä ollut. Ei ollut ei, ei ennen paria viime viikkoa...

Ne ei ole Florencet, vaan ne on nämä Valenciat, mutta tämän vuoden mallistossa tuolla vanhalla kunnon Florencen mallilla ja korolla!! Rahaa ei ollut yhtään ylimääräistä, mutta en epäillyt hetkeäkään, kun nämä jalkaani vedin ja peilin eteen kävelin. Siinä ne nyt oli, nupukkisena ja juuri sillä oikean korkuisella korolla, jolla jaksoi juosta pitkät päivät Amsterdamin katuja uuden vuoden alla vuonna 2011. Niillä kävely oli jaloille jopa kevyempää kuin tavallisilla nahkaisilla talvisaappailla... en ole vielä tähän mennessä ikinä sovittanut vastaavaa kiilakorollista nilkkuria, joilla kävely olisi yhtä mukavaa kuin näillä Vagabondin versioilla. Merkin muista kengistä on mielestäni vuosien saatossa kadonnut se menneiden vuosien hohto, ainakin omalta osaltani, mutta nämä kyseiset versiot ovat vain yksinkertaisesti täydellisen mukavat ja samalla kuitenkin ihan kohtuu tyylikkäät talvinilkkurit.



Yleisesti ottaen olen tarkoituksellakin jättänyt turhan materian hehkuttamisen blogista pois, koska en oikeastaan ole viime aikoina mitään niin mielettömiä löytöjä tehnyt. Tämä nyt oli kuitenkin pakko jakaa, koska varmaan siellä ruudun toisellakin puolella on paljon naisia samalla ongelmalla: haluaisi korolliset talvikengät, muttei ole korkojen käyttäjä, koska jalka aina sellaisissa väsyy... No ei väsy näissä. Ja huomasin näitä ostaessa, että esim. Zalandolta löytyy myös matalavartinen malli samasta nilkkurista täältä. Ja tosiaan nämä omat ihanuuteni on samasta nettikaupasta tilattavissa täällä.

Noissa tuotekuvauksissa sanotaan koron olevan koossa 36 7cm ja koossa 37 8cm.  Oma jalkani on 38 ja varmistaakseni koron olevan juuri sitä mitä se oli Florenceissa aikoinaan, mittasin sen ihan omin kätösin ja 9cm oli tulos. Plato on 2cm, joten käveltävää korkoa jää sen 7cm...  Toistaiseksi näyttää molemmat mallit saaneen vain yhden arvostelun tuolla Zalandon sivuilla, mutta nekin kummatkin viisi tähteä. Ei siinä, saman antaisin itsekin. Täydelliset.

Siinä siis tälle illalle täysin puhdasta hehkutusta omilla senteillä maksetuista kengistä näinkin pitkän pätkän verran. Ja voin vakuuttaa, etten olisi tämän mittaista tekstiä yksistä nilkkureista kirjoittanut, jos ne ei oikeasti olisi joka euron arvoiset :D

Monday, 14 September 2015

Heroes' Square (Hősök tére)

Tämä näytti tältä. Ensimmäinen pakollinen turistikohde, jonne suunnattiin muistaakseni torstaina. Ja oli kuuma. Tuollaisella kivisellä aukiolla se kuumuus oikein korostuu, se reilu 35 muuttuu hetkessä neljäksikympiksi... Olen kyllä todella huono tällaisten nähtävyyksien kanssa, kun en oikein tiedä niiden historiasta mitään, eikä varsinaisesti sellaista erityistä kiinnostusta ole juuri Unkarin tapahtumiin koskaan ollut. Voisin kuvitella olevani paljon aktiivisempi faktojen suhteen esim. juurikin jossain Ateenassa tai Roomassa, kummatkin edelleen käymättä. Samoin Pariisi ja Lontoo. Pitäisi vähän tsempata noiden kaupunkilomien kanssa :D

"To the memory of the heroes who gave their lives for the freedom of our people and our national independence."





Sunday, 13 September 2015

Sunnuntain kuulumisia

Kylläpä voi sunnuntaiaamuna väsyttää, vaikka varsinaisesti ei eilen mitään älyttömän väsyttävää tullutkaan tehtyä. Aamulla lähdettiin Tetén kanssa kyydillä Helsinkiin ja käytiin kaverin chihuja moikkailemassa. Koirat on kyllä niin hassuja keskenään, ei siitä mihinkään pääse. Etenkin kun toinen näistä chihu-pojista on nimetty Urhoksi (toinen on Jari) ja tyyppi vietti milteinpä koko ajan sohvan nurkassa muristen ja ensimmäisen puolituntia koko kroppa pelosta täristen :´D Voi että. Ei se Teté niin pelottava ole, vaikka aikamoinen luonne tytölle onkin kehittynyt.

Lisäksi etsin Tetélle uutta lentokoppaa (koska lapsi tuleekin Hollantiin mukaan) ja löysin aivan iiiihanat kiilakorkonilkkurit talveksi, joita en tosin vielä ostanut, mutta jäin todella haaveilemaan... Annoin jossain tyhmässä mielentilassa edelliset siskolle, enkä ole mitään materialistista luopumista niin paljon sen jälkeen katunut. Edelliset oli normaalit nahkaiset ja kuvittelin löytäväni samat kengät heti nupukissa (eli hieman mattpintaisempina), mutta kuinkas kävikään. Eipä löytynyt ja nyt on jo pari vuotta itketty noiden vanhojen perään. Ehkä siis ihan sallittua jollain tapaa nämä budjetoida, eikö? ...Niin joo ja sitä koppaa ei löytynyt, ainakaan vielä.

Aamu-uniset.
Out of topic, macbook airini näppäimistöstä irtosi juuri 'U'. Se on krenkkuillut jo pidempään ja aina olen jonkun nousevan renan painanut takaisin kiinni, ja nyt se on irti. Mitäs nyt? Laitoin sen takaisin kiinni, mutta koko aika se tuolta nousee. Käytän ehkä näppäimistöä tavallista kovemmilla otteilla, ehkä, mutta ei kai sen nyt tollein vain pitäisi tuolta irrota? Miten sen tuonne uskaltaa takaisin kiinnittää vai antaako vain olla? Ärsyttävää. Kone toimii muuten täysin moitteita ilman minkäänlaista ongelmaa, mutta alkaa tällein ulkoisesti hajota pikkuhiljaa hyvää tahtia. Mikki on rikki, näyttöpaneeli on hajalla ja nyt sitten näppäimistökin alkaa sanomaan itseään irti. Inhottavaa, koska koneessa ei muuten ole mitään huomautettavaa näin niinkuin toimivuudeltaan. Ei millään jaksaisi taas reilua tonnia uudesta maksaa, kun periaatteessa ei tarvitse... Tyhmää.

HSL ja 3 euron sisäinen matka, kun bussikortti unohtui kotiin. Note to self: älä unohda sitä korttia!!
Tällaista siis tänne. Viikon päästä ollaankin taas Hollannissa, tällä kertaa tosin vaan sen vajaan viikon verran. Valmistutaan ja haetaan loput kamat takaisin Suomeen ja aletaan miettiä tulevaisuutta. Onpa tylsää. Mitäs sitä seuraavaksi keksisi?

Thursday, 10 September 2015

Hieman Budapestia...

Ajattelin käydä läpi nuo isoimmat turistinähtävyydet ihan omissa postauksissaan ja ottaa tähän väliin muutaman sekalaisen kuvan Budapestin viikolta. Vietin Unkarissa aikalailla tasan viikon, sillä lento oli perillä tiistai-iltana kymmenen aikaan, ja lähti takaisin seuraavan viikon tiistaina ilta yhdeksältä. Norwegianilla ruumalaukkuineen lennoille tuli hintaa about 130e, ei liian paha, etenkään kun majoituksesta ei tarvinnut maksaa mitään.

Siskoni on siis kyseisessä kaupungissa tekemässä työharjoitteluaan, ensin vietettyään kevään Etelä-Unkarissa Pecsissä (kirjoitetaankohan se noin?) vaihdossa, ja nyt jakaa Budapestissa kämpän parin muun tytön kanssa. Ensimmäisen päivän vietin keskenäni odotellessani siskoa töistä, mutta muut lomapäivät neiti ottikin sitten vapaata ja päästiin katselemaan enemmänkin kaupunkia.

Näkymät parvekkeelta aamukahvin kera. Tämä siis Pecsin puolella, korttelin päässä päärautatieasemasta.
Takapihalla auringosta nauttien ekana päivänä... kestin tunnin, oli turhankin tukahduttavaa.
Outfittia läheiselle kauppakeskukselle matkatessa. Shortsit tekonahkaisella vyötärönauhalla ei muuten ole se parhain valinta helteeseen... Yksi sana: saunavyö.
Keletin rautatie-/metoasema.
Joku raitsikka...

Buda Castle Funicular
Chain Bridge

Parliament
Kuvasta ei kovin selvää saa, mutta tuolla taustalla on menossa myös toinenkin hääkuvaussessio. Suosittua touhua vissiin tuolla sillalla...

St. Stephen's Basilica. Googleteltiin tätä kirkkoa paikan päällä ja ehkä tärkein tieto oli seuraava: Kirkko on nimetty Tapani I:n, Unkarin ensimmäisen kuninkaan mukaan, ja siellä säilytetään pyhäinjäännöstä, jonka uskotaan olevan Tapani I:n oikea käsi.  - Kaikkea ne säilyttääkin, just saying.
Corvinus Café. Häijyn punaiset seinät, mutta halvat drinkit.

2 drinkkia 890 paikallista eli about 3e. Siis kaksi valinnaista mitätahansadrinkkiä kolmella eurolla. Ei ehkä elämäni laadukkaimmat drinkit, mutta tuolla hinnalla kyllä kelpasi :) Mainio paikka siis alotteluille, vink vink!
Szimpla Kert. Vissiinkin tunnetuin paikallisista ruin pubeista, eli raunioihin rakennetuista bareista, joita Budapestissa riittää. Aivan sikamakea tunnelma, ja siitä kertoo myös kuvien vähäinen määrä - kun on kivaa, kamera unohtuu. Oli melkoinen ilta, ja tavallaan harmi, ettei tullut ulkona lopulta käytyä kuin perjantaina. Kehiteltiin aikamoinen jomotus lauantaille, joten mehut oli ihan poissa ja kaupungin katselu yli 35 asteen kuumuudessa oli muina päivinä jo itsessään ihan tarpeeksi haastetta ilman ylimääräistä dagenefteriä. Ensi kerralla sitten.

Että sellaista. Kysykää, jos on jotain kysyttävää. Olen tosi huono kirjoittamaan sen suurempia matkakertomuksia :D Kylpylöistä, Budan linnasta ja sieltä joltain vapauden patsaalta on tulossa omat postauksensa, mutta tässä nyt oli hieman raapaisua lomasta yleisesti. Olen maailman surkein bloggaaja lomaillessa, koska kun lomailen, lomailen. Ja sitten kun se loma on ohi, sitä ei jotenkin osaa enää kovin syvällisesti päästä niihin asioihin käsiksi. Tiedätte ehkä tunteen :)

Joka tapauksessa, katsellaan noita muita juttuja myöhemmin, nyt öitä!