30 October 2015

Budapest Buda Castle

Ja vielä löytyi yksi Budapest-kuvasarja... lupaan, ne päättyy tähän :D Olisi ehkä voinut skarpata näiden kanssa silloin syyskuun puolella, mutta noh, tällaista tää on. Joka tapauksessa, väitän, että nämä on ehdottomasti kuvat sieltä parhaimmasta päästä. Lähdettiin kiipeämään tuonne Budan linnaan auringon laskiessa ja ylhäälle päästyämme se pimeys sitten ehtikin laskeutua. Hauskasti näkee noissa kuvissa, kuinka se valon määrä vaan romahti alle tunnin sisään. Mielestäni hienoja kuvia kuitenkin. Auringonlasku on vaan yksi parhaimpia aikoja kuvata, mutta harvemmin sitä osaa oikeasti siihen ajoittaa.
















Budapest on kyllä omalla tavallaan todella kaunis kaupunki, ainakin mitä noihin turistina kokemiin juttuihin tulee. Joskin ainakin kuumaan kesäaikaan kaupunki on todella pölyinen ja likainen, mutta se nyt taitaa olla ihan jokaisen suuremman kaupungin ongelma. Jos jotain Suomessa osaa arvostaa, niin puhdasta ilmaa. Sitä harvemmin osaa sen enempää miettiä, mutta ero on suuri. Joka tapauksessa suosittelen ehdottomasti Budapestissä vierailemaan, jos mahdollisuus tulee. Kaupungissa on paljon nähtävää, mutta uskon, että tiiviillä tahdilla myös pitkän viikonlopun aikana saa kivasti ainakin ne suurimmat nähtävyydet koluttua. Pidemmällä ajalla tietenkin vielä enemmän...ja erityisesti kesällä suosittelen kyllä todella paljon edes yhtä kylpyläpäivää kokeilemaan. On niissä oma fiiliksensä.

Ja kuten totesin, tämä oli viimeinen laatuaan tämän reissun kuvia. Olin vaan tallentanut tuonne luonnoksiin aina toisiinsa jollain tapaa liittyvät kuvat ja yrittänyt niiden ympärille jotain kirjoitella aina silloin tällöin, mutta näin se sitten menee, kun ei oikein ole mitään rytmiä tän blogin kanssa. Mutta menköön. Nyt on kaikki kasassa ja toivon, että edes jotakuta kiinnosti :D Palataan taas!

25 October 2015

Paluukulttuurishokki. Ehkä?

Helsinkiin palattuani olen havahtunut jo näin parin ensimmäisen viikon jälkeen olen todennut todeksi asian, jota hieman jo etukäteen pelkäsin, mutta joka on juuri niin totta kuin sen kuvittelinkin olevan. Olo on aika tyhjä, ja toisinaan hieman yksinäinen. Yksinäinen siinä mielessä, ettei oikein kukaan ole samassa tilanteessa mitä itse on ja jonkinlainen aukko sellaisissa saman fiiliksen jakavista Bridget Jones -sinkkukavereissa on tällä hetkellä todella iso. Yksinäinen myös siinä mielessä, että ulkomailta palatessa on jollain tapaa takaisin siinä mistä lähti, mutta ne muut ihmiset ei. Se ystävä, joka lähtiessä oli vasta aloittanut uuden suhteen on nyt naimisissa ja kahden pojan äti. Se, jonka kanssa vietettiin jos jonkinmoista apollo-iltaa pari vuotta takaperin lähti samalla heitolla Ruotsiin mitä itse Hollantiin, mutta ei ole vielä tullut takaisin... jos tuleekaan. Kyllähän sen tiesi, että Sannan opinnot kestää pidempään, mutta jotenkin sitä ei miettinyt sen enempää, kun kaksi vuottakin tuntui niin pitkältä ajalta. Hölmöä. Sitten on se yksi tyttö, joka muutti miehen perässä toiselle puolelle maapalloa, vaikka niin vannoi ikisinkkuutta ja tietenkin on ne lukuisat muut auvoisissa parisuhteissa eläjät, jotka on kyllä siellä olemassa satunnaisia kahvi/viinihetkiä varten, mutta siinä missä parisuhteessa eläjät jotenkin bondautuvat paremmin niiden toisten parisuhteilijoiden kanssa, yksineläjät tarvitsevat niitä muita sinkkuja ympärille. Viinilasillinen tai kaksi lauantai-iltana baarissa maistuu ihan erilaiselle, kun sen jakaa jonkun 'kohtalotoverin' kanssa. Kyllä te sinkut tiedätte. ... ja kuin tilauksesta sain Sannalta videota niiden etkoiltamien tanssimuuveista Antti Tuiskun Pedon tahtiin. Epäreilua. Tosin kuulemma UV on neidillä vapaa ja Helsinkiin käy tie. Hyvä näin :D 

Anyhow, elämä on. Itse en ole enää ihan yhtä kovatahtinen bilettäjä mitä sinne muutaman vuoden taakse vertaa (lähellekään), mutta kyllä sitä nyt kuitenkin jonkin verran kaipaa sitä ihmisten joukossa istuskelua aina silloin tällöin. En ole koskaan myöskään käyttänyt sanontaa, että lähtisin 'dokaamaan', vaan huomaan yhä enemmän ja enemmän ihannoivani sitä Hollannissakin tutuksi tullutta kulttuuria, että niillä terasseilla voi istua ihan arki-iltoinakin yhdellä. Tuntuu vaan, että tällaiseen hommaan ne seuralaiset on kyllä nykyään vähissä. Ne on siellä Hollannissa. Tai sitten muualla maailmalla, ja Suomessa ollaan jotenkin liian kiireisiä arkenakin näkemiseen. Etenkin ne ei-sinkut. Että joo, kohtalotoverit saa laittaa viestiä, lähden mielelläni etelä-eurooppalaisittain yksille milloin vain!! :'D

Mutta niin, nää on näitä. Jotenkin vaan, kun nyt jäsentelee näitä 'paluufiiliksiä', tällaiset asiat tulee väkisinkin mieleen. Tavallaan puolet (sosiaalisesta)elämästä jäi kertaheitolla toiseen maahan ja se fiilis on ihan erilainen kuin sinne tuntemattomaan muuttaessa. Suomeen takaisin tullessa jotenkin olettaa, että no siellähän ne vanhat kuviot odottaa ja asiat on niinkuin ne aina on olleet, eikä pari vuotta ole voinut missään näkyä. Ja kyllä se vaan näkyy. Kaikessa. Jotenkin itsellä Hollantiin muutto oli sellainen 'irtiotto' ja parin vuoden lisäaika omaan elämään, mutta nyt se vasta iskee, ettei se ole ollut mitään lisäaikaa muille... Aika on jotenkin kulkenut eri suuntiin eri maissa ja nyt ei oikein tiedä missä sitä on ja mistä pitäisi taas lähteä liikkeelle.

Että joo, tällaisia fiiliksiä täällä.  Tein muuten unisiepparin itselleni, kun innostuin näin parin vuoden jälkeen löydetyistä askartelutarvikkeista! Meni siinä useampi tunti, mutta yllättävän yksinkertaisesti se valmistui. Ohjettakin voin jossain vaiheessa laittaa, jos joku vaikka samasta innostuisi... :)


21 October 2015

Budapest Liberty Statue

Nyt alkaa jo pikkuhiljaa nolottomaan tämä postaustahti... Joka ilta tulee laitettua läppäri sivuun ja siinä vaiheessa muistettua, että ainiin se blogi. Kyllä se siellä odottaa, vaikka nyt hieman muihin juttuihin keskittyisi. Toisaalta eihän täällä Helsingissä ole oltu kuin vasta viikon verran, mutta aika on hujahtanut ihan käsittämättömän nopeasti. Suurin osa siitä on mennyt tavaroiden järjestelyyn, varaston tonkimiseen ja yleiseen siivoamiseen. Äsken käytin hetkisen myös itsepalvelupesuloiden selaamiseen, koska tytöt on ehtineet saada entisen pesukoneen toimimattomaksi, eikä uutta ole vieläkään vakuutuksesta kuulunut, joten kohta alkaa olemaan sen puolesta hieman tunkkaiset fiilikset. Nyrkkipyykillä ehkä sitten ainakin urheiluvaatteiden osalta, kun tuntuu niin hölmöltä jossain pesulassa maksaa täydestä koneesta useampi euro ja lopulta niitä pestäviä tietyn värin vaatteita onkin vain ihan muutama. Tulisipa se uusi kone vaan pikaseen...

Joka tapauksessa Helsinkiin on sopeuduttu nyt ainakin hetkellisesti ja katsellaan miten sitä tästä sitten eteenpäin. Eniten raivona olen ehkä ollut siitä faktasta, ettei täällä oikeasti ole mitään järkeä pyöräilyliikeenteessä. Pyöräilijät ei osaa ajaa oikein (en ihmettele, koska pyöräteitä ei ole) ja jalankulkijoilla ei ole mitään kunnioitusta (saati sitten autoilijoilla) pyöräkaistoja kohtaan, jos niitä jossain sattuu olemaan. Ja mites sitten, kun jalankulkijat itkee, että pyöräilijät ei saa ajaa jalkakäytävällä ja autot tööttäilee tiellä...? Wtf, miten joskus aikaisemmin täällä on oikeasti pärjännyt pyörän kanssa, ei ymmärrä. Tai muista. Nyt se on jotenkin mennyt ihan liian vaikeaksi.







Ja postauksen kuvat... Hehe. Ne on sieltä elo-syyskuun vaihteen Budapestin matkalta. Olipa unohtunut luonnoksiin, eikä muuten ole edes viimeiset. Budapestin 'vapaudenpatsas' Gellert-vuorella, eli tuonnehan lähdettiin kapuamaan siitä Gellert hotellin kupeesta ja kuten naamasta näkyy, oli ihan hemmetin tuskaista siinä miltei 40 asteen kuumuudessa. Ei paljoa hymyilyttänyt, vaikka näkymät olikin ihan hienot :D

Ja eipä noista kuvista juuri muuta sanottavaa tulekaan mieleen. Tai no, jumpata voisi ehkä muutenkin kuin vain kuvissa esittää, että kyllä sitä venyy. Ei edes veny.



Että sellaista. Äsken kävin keskustassa askartelukaupassa tuhlailemassa parikymppiä kaikenlaisiin helmiin sun muihin hölmöihin juttuihin. Kaivoin eilen varastosta ison kasan pari vuotta sitten pakkaamiani askartelu ja maalaustarvikkeita ja iski pitkästä aikaa sellainen luovuusmomentti. Iski se kyllä Hollanninkin askartelukaupoissa moneen kertaan, mutta siellä sitä kielsi itseään hankkimasta mitään ylimääräistä ja turhaa nurkkiin, kun sitä samaa löytyy laatikkokaupalla Suomesta. Ja nyt ollaan täällä ja vihdoin pääsee taas pipertämään. On se rentouttavaa... Siinä missä ne aikuisten värityskirjatkin. Jotenkin vaan itse tykkää aloittaa ihan sieltä piirustustasolta asti, eikä väritellä valmiita kuvia :)

Palataan.

10 October 2015

Pikaiset kuulumiset... (Bye bye Princenhage)

Välillä tän blogin kanssa toivoo mahdollisuutta hypätä ajassa taaksepäin ainakin mitä tulee näihin tallennettuihin postauksiin (tai lähinnä kuvakoosteisiin). Eli siis tämän postauksen kuvat ovat kesäkuulta, kun muutin pois toisesta Hollannin kämpästäni, Bredan Princenhagesta. Fiilistelyä oli tuolloin tarkoitus kirjoitella naapurustosta ja lisänä muutama kouluhommiin liittyvä kuva. Vastahan tuokin oli, mutta näin sitä vaan on kesä mennyt ja kohta jo talvi kolkuttelee oven takana.. ainakin lämpötiloista päätellen.

Että näinkin ajankohtaista kuvitusta, mutta olkoon :D

Kotikatuja...

Paikallisen suklaakaupan liikkuvat 'maskotit'... Teté jaksoi ihmetellä :D

Naapurin olutmainosmuseo. Oli virallisesti auki kait kerran viikossa, ei tullut käytyä...

Tässä portissa oli vain jotain tosi söpöä.

Kaupasta saadut ilmaiset ylijäämäkukat, jotka pysyi täydellisessä kunnossa reippaasti yli viikon verran...
Bloggailua gradun ohessa... ja tuossa vaiheessa sekin oli vasta niiiiin alussa. Ja nyt sekin on ohi.
Nää laput oli pakko nappasta talteen. Niitä tuli peilin reunoilla katseltua pitkään... ja veikkaan, että ne vielä jossain vaiheessa seinälle uudelleenkin kiinnitän. Sen verran hyvin tuli menneen vuoden aikana tsempattua! ;)
Tetén kanssa koululla.
Ja tosiaan sitten piti jotain kuulumisiakin olla... Öh. Viime viikkoon ei ole juuri ihmeitä kuulunut, kuten ei nyt hetkeen yleisesti ottaen muutenkaan. Kamoja olen tosin laittanut kasaan, sillä huomenna suuntaan vihdoinkin kohti Helsinkiä ja pääsee jonkinlaiseen normaaliin arkeen kiinni. Lahdessa kesä on jollain tapaa mennyt sellaisessa lomakuplassa, kun ei ole oikein tehnyt mitään erikoista. Nyt sitä tosin vasta oikeasti realisoituu tää tavaran määrä, kun on äidin nurkkiin kaikki kamat Hollannista kuskannut + tuonut muutaman muunkin laatikon ennen Hollantiin muuttoa, ja nyt sitten nämä kaikki laatikot on tarkoitus kuskata Helsinkiin yhdellä kertaa. Paljon on materiaa.

Että niin, palaillaan seuraavan kerran Helsingistä käsin :) Nyt nukkumaan, että jaksaa oikeasti aamulla herätäkin.

3 October 2015

Master of Science... and other stuff.

Viikko sitten lennettiin Hollannista takaisin Suomeen neljän matkalaukun ja koiran kanssa. Takana oli viikko Bredassa, johon kuului paljon hoidettavia asioita, kavereiden näkemistä, työhaastattelua Amsterdamissa ja sitten vielä se itse valmistujaisjuhla. Kahteen viikkoon ei ole blogissa tullut käytyä, mutta josko nyt palaisi takaisin ruotuun :) Kahteen viikkoon on taas mahtunut asiaa ja mietettä jos jonkin verran, eniten ehkä oman pään sisällä mutta kuitenkin.

Tässä taas hieman kuvia, lähinnä Hollannin reissulta siis...









Eli mitäs tänne nyt kuuluu... Noh, ihan alkuun tietenkin se hieno fakta, että maisterin paperit on nyt vihdoinkin taskussa ja koulu on siis kunnialla paketissa. Kulunut viikko on mennyt ehkä hieman jäsenneltyä asioita ja mietittyä seuraavia liikkeitä tulevaisuuden suhteen. Joku saattoikin tarttua tuohon ensimmäisen kappaleen työhaastatteluun, joka tosiaan oli Damissa yhteen periaatteessa oman alani paikkaan, mutta keskustellessa rekrytoijan kanssa molemmat huomattiin, että olin paikkaan ihan liian ylikoulutettu (ja kokenut) ja muutenkin odotukseni työnkuvan suhteen oli potenssiin jotain vs. mitä se työ oikeasti olisi ollut. Haastattelun jälkeen laitoinkin rekrytoijalle viestiä, että kiitos, mutta ei kiitos. Ja hyvä näin. Vaikka epäilinkin juttua alusta alkaen ihan jo huonon palkankin takia, halusin silti käydä katsastamassa jutun ja toteamassa asian face-to-face, koska olisihan se muuten jäänyt kaivelemaan.

Tavallaan edelleen jossain määrin mietin, kuinka kiva olisi esim. juurikin Damista työpaikka löytää, mutta se halu ei todellakaan ole niissä mitoissa, että mitä tahansa kuraa vastaanottaisin, vaan tässä vaiheessa työn on oltava oikeasti sellaista, josta todella sitten varmasti tykkää ja joka edes jollain tasolla vastaa koulutusta ja kokemusta. Ja ihan pakko on myöntää, että olen oikeastaan ihan helpottunut, ettei nyt tähän väliin tarvinnut alkaa Damista asuntoa (tai realistisesti: huonetta) etsimään, se ei meinaan ole mikään stressittömin homma, ainakaan koiran kanssa. Reilu viikon päästä muutto takaisin Helsinkiin ja siellä vedetään henkeä ainakin tammikuulle asti ja katsellaan mitä tulevaisuus tuo. Jos ei aikaisemmin, niin ainakin jo helmikuulle on varattu lennot taas Hollantiin... eipä ehdi liian ikävä tulla :)












Että sellaista. Ja tosiaan äitikin oli tuolla reissussa mukana (en olisi ikinä ilman apua noiden laukkujen kanssa pärjännyt kotiin asti :D ), mutta toiveita kunnioittaen ei nyt blogissa äiti-tytär-kuvia julkaista. Ihan liikaa en tuossakaan ajassa ehtinyt kavereita nähdä ja monet tuli lähinnä moikattua pikaisesti läpi. Vajaa viikko menee kyllä ihan tuhottoman nopeasti etenkin, kun on samalla miljoona asiaa hoidettavana. Varsinkin nyt, kun on taas kotona eikä ole oikeasti mitään deadlinea odottamassa, ja kaikki gradu-esitelmätkin on pidetty ja jännitetty läpi, on olo jotenkin hassun tyhjä. Eli vaikka kesä menikin pitkälti rennoissa merkeissä, nyt se olo on oikeasti viimeinkin rento. Maisterin paperit on virallisesti taskussa ja fiilis on hyvä.

Tässä on siis työnhaun ohessa myös ollut aikaa tutustua viime aikojen tv-tarjontaan ja unohdettuihin leffoihin. Telkkaristahan ihan ehdoton suosikki on tietenkin Vain Elämää, sillä mukana on kaksi artstia, joita voin väittää fanittaneeni ihan oikeasti. Anssi Kela ja Antti Tuisku. Ensimmäinen kuului vahvasti teinivuosiini yläasteen lopussa, lukion alussa, kun vietin kesiä isosena ja soitettiin Kelan Nummela levyä niin iltahartauksissa kuin mökkijatkoillakin. Siinä missä lukion loppupuolella Anssin tuotantoa ei enää hetkeen kuulunut, ilmestyi Idolsin kautta Tuisku kuvioihin ja sitähän on sitten kuunneltu ihan sielä alkuajoista lähtien... On ne hyviä :)

Muita ohjelmia ja leffoja en nyt sen enempää jaksa tässä sen enempää käydä läpi, mutta äsken vihdoin katsoessani sen Magic Mike II:n (tiedän, myöhässä tullaan), en vain voinut olla repeilemättä tälle kohtaukselle ihan liikaa... :D Siis ihan jo siksi, että Joe Manganiellosta tulee aina mieleen True Bloodin kuuma 'susi' ja jotenin tuo Bäkkärit yhdistettynä siihen... en kestä. Mutta siis tässä miehessä nyt vaan on sitä jotain. Ja se on yli 190cm pitkä. Joe siis.

Hyvää yötä, nauttikaa.

ll