30 November 2015

Valmistujaisia.

Voi kaukana on ne ajat, kun tänne blogiin tuli se yli 20 päivitystä kuukaudessa :'D Itseasiassa luulin niiden aikojen olevan hieman lähempänä kuin 2013 alkuvuodessa, mutta joo ei. Kymmeneen postaukseen olen tähdännyt, tämän vuoden maaliskuussa olen saanut aikaiseksi peräti 17, mutta tässä kuussa jäädään tähän neljään, mikä on kyllä aika heikko tulos. Joka tapauksessa marraskuu (jonka taas meinasin kirjoittaa isolla, hemmetin englanti (myös tuo meni ensin isolla)) oli erittäin vivahteikas ja ehdottomasti paras kuukausi tässä syksyssä toistaiseksi. Harvemmin näin on, koska marraskuut on synkkiä ja pimeitä eikä niistä kukaan tykkää. Jotenkin vain tähän mennessä sitä on jollain tapaa ollut sellaisessa omassa Hollanti-kuplassa, mutta tämän kuun aikana ekoja kertoja alkoi taas pikkuhiljaa rakentamaan sitä elämää täällä Helsingissä.

Kuitenkin sen enempää muihin juttuihin vielä sukeltamatta, tämä kuukausi alkoi 1.11. sukulaisten kanssa vietetyillä valmistujaisjuhlilla. Ensimmäinen kuva on pieni throwback syyskuuhun, jolloin tosiaan nuo maisterin paperit kävin Hollannista nappaamassa. Jälkeenpäin valmistujaiskuvia katsellessa tulee lähinnä ärsytys siitä, etten edes kihartimen verran voinut matkalaukkua tuolloin täyttää ja mukana ei ollut muita kuin maailman epäsopivimpia vaatteita, jotka ei tosiaan tehneet tilaisuudelle mitään kunniaa... enkä edes aloita tuosta huivista, jonka olisi voinut heittää hiiteen edes kuvien ajaksi. Puh.


No mutta, Suomessa päätin pitää pienet valmistujaiset etenkin isäni puolen sukulaisille ja näitä juhlia vietettiin sitten isäni luona Lahdessa. Kuvia on, mutta isukki antoi aika tiukan toiveen, ettei heidän kotoaan mitään kuvia sitten sosiaaliseen mediaan. Ok. Kyllä se blogikin vissiin aikalailla somesta menee, joten kunnioitetaan tätä toivetta nyt sitten. Otin kuitenkin muutaman kuvan omasta repertuaaristani, nimittäin jälkkäreistä, joiden valmistamisen otin mielelläni vastuulleni. Suolaiset tuli sitten muualta, mutta itse halusin hoitaa makeat, koska niiden kanssa leikkiminen on aina yhtä kivaa. Ei ehkä ne perinteisimmät valmistujaiskakut, vaikka kakkutaikinaa tulikin käytettyä...

Cakepops. Superhelppo, mutta kaikessa piperryksessään se eniten aikaa vievä leivonnainen. Ja voi tuska kuinka kauan taistelin, että sain tuon alusen toimimaan täydellisesti ja tikut pysymään oikeasti pystyssä! Mutta oli ihan superhyviä. Taikinapohjana toimi suklaa-appelsiini-makuyhdistelmä, joka sopi ihan jokaisen suklaankin kanssa yhteen. Oli hyvää, ja täytyy ehdottomasti tehdä joskus uusiksikin.

Muita herkkuja oli ihan perus mokkapalakuppikakut, stroopwafelit (s-marketista löytyy) sekä mansikka-valkosuklaalla kuorrutetut popparit (on hyviä!!). Nämä oli ehkä enemmän tällaisia tyttöjen herkkuillan tarjoiluja kuin mitä normaalisti valmistujaisissa voisi ajatella olevan, täytekakkua ja sen sellaista, mutta toisaalta olenko tähänkään mennessä mennyt odotusten mukaan minkään asian kanssa, joten aika sama. Ja kyllä ihmiset tykkäsi, sehän se tärkeintä oli :)


Niin ja tosiaan, tuli vihdoin koulultakin sähköpostina meidän valmistujaisjuhlan kuvat. Oma diplomin allekirjoituskuva oli aika kamala (koska ne hiukset ja se huivi), mutta ryhmäkuvasta en liikaa valita, hyvin hukkuu joukkoon :D Ja tosiaan tuijotin noita kahta kuvaa ties kuinka kauan miettien, miksi ihmeessä ne kaksi kuvaa lähetti, kun on ihan samanlaisia, ennekuin tajusin, että toisessahan oli tosiaan nuo meidän koordinaattorit mukana. Blond moments.




Että sellaista marraskuun alkuun, vaikka huomenna alkaakin jo joulukuu. Näin tämä menee. Voisin tässä vielä koostaa muutaman muunkin postauksen menneeltä kuulta kunhan kerkeän ja ainakin julkaista ne tuolla roikkuvat luonnokset jossain vaiheessa. Lupaus, jonka pitäminen on aivan liian vaikeaa, vaikka aikaa on kyllä ihan hyvin ollut tässä viime aikoina :D

Ps. Teté makoilee tuolla sohvalla jalat kohti kattoa maailman suloisimman näköisenä, eikä siitä ole kuin pari viikkoa, kun se treffeillä (kyllä, olen käynyt sellaisilla) puri sitä miestä naamaan. Jep. Story of my life. Tästä säikähtäneenä (ja silmät päästäni hävenneenä), pienen konsultoinnin jälkeen, eilen vihdoin varasin paikan kolmelle eri koirankoulutusluennolle: "Koiran ei-toivotun käytöksen ratkaiseminen", "Miten eläin oppii", sekä "Koiran elekieli" + noiden jälkeen yksityistunnin Tetén kanssa, koska joo. Ei hemmetti mikä tyyppi... Onhan se omassa seurassa maailman täydellisin ja lutuisin pieni karvapallo, mutta miesviha. Tavallaan ymmärrän tyttöä, mutta on sitä nyt vaan pakko alkaa asiasta pääsemään yli, vaikka sitten näin. Onneksi kohta tulee veronpalautukset ja itsellekin sentään pari satasta sieltä tilille kolahtamassa, joten saa tuonkin lystin maksettua. Jeejee.

Palataan taas näihin, kivaa viikkoa kaikille! :)

12 November 2015

Virpi 12.11.

Päivälleen vuosi sitten seisoin koulun kopiokoneella Ramonen kanssa viemässä läpi käsittämätöntä pinkkaa toinen toistaan pidempiä artikkeleita, jotka olivat pohjamateriaalia yhdelle 3000 sanan esseelle muutaman kirjan ohessa. Samaa kopiointia tuli jonottamaan myös yksi luokallamme ollut puolalainen tyttö, joka aloitti smaltalkin kysymällä onko meillä kotimaissamme tapana juhlia nimipäivä? Kaikissa maissahan ei ihmisillä ole edes tapana antaa toista nimeä, ja hän oli kuulemma todella hämmästynyt, ettei Hollannissa nimipäiviä juuri juhlita, vaikka ihmisillä useampi nimi usein onkin. Tämä oli todellista sattumaa, sillä tuo keskiviikko sattui olemaan 12.11. eli juurikin oma nimipäiväni, ihan kuten tänään.

Mietin vastaustani hetken ja päädyin kertomaan nimipäivien olevan kyllä Suomen kalenterissa ja niitä juhlittavan aika neutraalisti, ehkä juomalla nimpparikahvit kotona tai muuta vastaavaa, mutta eihän ne nyt sinäällään ole iso juhla. Itse en edes muiden nimppareita muista, mutta lapsena niiden vietto oli kyllä ihan yhtä iso juttu siinä missä synttäreidenkin. Oikeasti. Ja vielä tänäänkin heräsin aamulla sekä äidin, että isän soittamiin onnittelupuheluihin, joiden myötä itsekin muistin mikä päivä tänään on. Hämmentävää nyt kun aikuisena asiaa muiden kanssa vertailee, mutta kyllä. Nimipäivä on omassa lapsuudessani ollut ihan synttäreihin ja jouluun verrattava juhla lahjojen suhteen, ja lapsena yleinen kauhuskenaario olikin, jos joku olisi syntynyt jouluaattona ja sen nimi on Eeva tai Aadam - Siinähän ei saisi kuin yhdet lahjat vuoteen! 



...Mutta mites tuo oma nimi niinkuin yleisesti ottaen. No, itse en varsinaisesti ole koskaan pitänyt omaa nimeäni mitenkään ärsyttävänä, outona tai rumana, koska se on lyhyt ja kohtuu selkeä, eikä tarkoita oikeastaan mitään. Tai tarkoittaa jotain hentoa oksaa (Instagramia seuranneet muistaakin ehkä Fimbrethil-fiilistelyni Sormusten Herran tiimoilta), mutta siis noin niinkuin yleisesti. Päätin kuitenkin hieman selailla nettiä nimen tiimoilta ja mm. tällaista sieltä löytyi:

"Virpi vakiinnutti paikkansa suomalaisessa etunumistössä 1920-luvulta eteenpäin, vaikka ensimmäiset Virpit on kastettu jo 1900-luvun alkupuolella. Virpi nimen merkitys tulee siitä, että sana virpi tarkoittaa hoikkaa puuta, hentoa pensaanoksaa ja vitsaa. Nimen alkuperää etsiessä katse suuntautuu usein Kalevalaan, koska sieltä tunnetaan säe, jossa mainitaan ”Tuosta kasvoi kaunis taimi, yleni vihanta virpi” (2: 77, 78). Karjalasta puolestaan on tuttu tapa käydä palmusunnuntaisin virpomassa. Virpi oli suosionsa huipulla nimenä 1960-80-luvuilla, mutta 1990-luvun jälkeen Virpiä ei ole enää suosituimpien nimien listoilla näkynyt. (Lähde: Kustaa Vilkuna, Etunimet)

Virpi viettää nimipäivää 12.11. Silloin juodaan kahvia ja teetä ja syödään pullaa. Harmi sinänsä, koska Virpi tykkää käkättää ja pulla suussa se ei ota onnistuakseen. Ja nyt en puhu naurukäkätyksestä, vaan jatkuvasta puheesta, joka ei ole tarpeeksi kimeää, jotta voisi puhua kimityksestä, vaan Virpin äänen bassomaisen luonteen vuoksi voidaan puhua käkätyksestä tai kälätyksestä.

On olemassa myös Virpejä, jotka kimittävät. Heidät tunnistaa kuitenkin Virpiksi siitä, että ainakin kerran elämässään he värjäävät hiuksensa aivan päin piste piste pistettä. Siis katastrofituloksin. Todennäköisesti blondiksi tai punertaviksi. Virpi on elävä olento, joka ei jää paikalleen makaamaan. Elämä vie välillä vasemmalle ja välillä oikealle. Kaikkea aikansa, Virpi ajattelee. Tänään olen kokoomuslainen, mutta huomenna persu. Buffetista kun saa nauttia juuri haluamiaan nameja.

Jos satut osumaan Virpin nimipäiväkemuihin, niin vie ihmeessä hänelle pullo kuplivaa tai tarjoa lasillinen. Odota hetki ja kuuntele, kuinka sana on herkässä ja lauseet ikäänkuin pulppuavat hänen suustaan. Se ei ole humalaa, vaan se on Virpi. Elementissään." (Lähde.)

Ihan hyvä kuvaus muuten, mutta pakko kyllä sen verran korjata, että Vihreistä en ole kyllä suuntaan jos toiseenkaan seilannut sen jälkeen, kun äänioikeuden sain, mutta muuten tuo buffet-ajattelu on ihan hyvä :D 



Edeltävä teksti oli siis ihan hymyn arvoinen, mutta kuten aina tässä maailmassa, joku sen tikkarin vie kuitenkin jossain vaiheessa... Vauva.fi: keskustelussa "Rumimmat naisten nimet top 5" on turhankin monen listalla Virpi ja keskustelu Suomi24:ssä otsikolla "mielipiteitä?" kerää taas niitä syitä miksi näin on... tässä hieman karsittuja lainauksia:

Q: - Haluaisin kuulla mielipiteenne näistä nimistä. Kaikki mielipiteet on tervetulleita. (...) - virpi (...) Kiitos kaikille ketkä vastaavat! 
A: (...) Kaikki mainitsemasi nimet ovat kivoja ja kauniita, ärsyttäviä ei mahtunut joukkoon :) (...) Virpi on mukava retro-nimi. Tunnen ainoastaan yhden Virpin, 50v. 
A: (...) virpi = En ehkä heti osais kuvitella pientä tyttöä Virpinä, mutta varmasti johtuu taas mielikuvistani.. Yleistän Virpin vaaleatukkaiseksi, vanhaksi naiseksi :D Toisaalta aika veikee nimi.. 
A: (...) virpi = ei nykyajan lapselle 
A: - nimillä on merkitys. On loppujen lopuksi hirveän vähän nimiä joilla ei ole merkitystä. Tässä näiden nimien oikeita merkityksiä: ...) virpi = hoikka puu, oksa (...) 
A: (...) - virpi -"halvan oloinen", en todellakaan pidä. - pinja -vähän sama kuin tuo Virpi. Lähiölapsien nimiä (...) 
A: (...) Virpi nimi on ollut jo käytössä 1900-luvun alussa. Silloin ei vielä juuri lähiöitä ollut... Kaunis luontoaiheinen nimi. Siis minun mielestäni. 
A: (...) Virpi = tavallinen nimi, samaa mieltä kuin aikaisemmissa jutuissa...en oikein tykkää 3 (...) 
A: (...) virpi +++ (...) 
A: (...) virpi - Tunnen monta 70 luvulla syntynyttä, ei ole suosikki. (...) 
A: (...) Virpi *En tykkää, tulee semmonen tiukka täti mieleen ;) (...) 
A: (...) virpi ok nimi, jos vanhanaikasuudesta ei välitetä. (...) 

Että näin. Tiivistettynä Virpit ovat siis lähiölapsia, vanhoja tiukkapipoisia vaaleatukkaisia tätejä. Retro ja luonnonläheinen nimi kuitenkin. Kiitos ja anteeksi. :D 




Että mitä tästä opimme? Nauttikaa nimistänne ja älkää ikinä koskaan lukeko AV-palstoja. Niistä ei tule kuin paha mieli, ihan jokaiselle.

Ja nyt sitä skumppaa, Zen Cafen siivittämänä tietenkin...

8 November 2015

Lokakuun sekalaiset

Aina silloin tällöin jaksaa tyhjentää myös puhelimen kuvat koneelle, joten tässä tulisi taas tällainen sekava katsaus lokakuuhun näin kuvien kautta. Joskus ainakin tuli ihan positiivista palautetta tällaisista postauksista... vähän niinkuin "päivä kuukausi V:n kanssa" tai jotain sinne päin :) Ja etenkin, kun on nämä postaukset jääneet taas vähän vähemmälle, köh köh.

Tyttöjen ilta Lahdessa, josta löytyy myös Teerenpeli ja sen mustikkasiiderit.
Neonpinkki ulkoilutakki on syksyn harmauteen mitä parhain ostos. Etenkin, kun se oli -60% alessa...
Väsynyt lapsi.

Kaksi vuotta sitten pakattujen vaatteiden läpikäyntiä. Vili <3 Eihän näitä enää voi edes miettiä putsaavansa.
Mikä syksy! Töölönlahti.
Töölönlahti.
No kun kaveri, niin minäkin. Vadelma-Daim-chilirouhe.

Tapasin baarissa pojan, jolle ehdin antaa numeroni, ennen kuin selvisi, että tyypin huumorintaju ei ihan kohdannut omaani. Kyllä sitä itse liikakiloistani jaksan heittää läppää vaikka kuinka, mutta kun puheenaihe on makea vs. suolainen ja kundi kommentoi, että kuinka musta näkyykin, että makea maistuu ja jatkaa tätä "vitsiä" jenkkakahvoista löysiin vaatevalintoihin, kunnes en enää edes usko asian olevan vitsi, niin joo. Lähdin kotiin ja seuraavana päivänä saan puhelimeeni viestin, että olipa kiva tutustua ja blaablaablaa. Laitoin päivän jäljessä vastauksena vain tämän kyseisen kuvan. Eipä kuulunut pojasta enää mitään.
Joponi myynti-ilmoituksen yksi kuva. Kyllä, se meni eikä ole enää pinkkiä jopoa. Jotain fiksumpaa seuraavalle keväälle.
Tein bataattiranuja. Onnistui yli odotusten.

Niin joo ja unisieppari... pitääkin laittaa diy-ohjetta bloginkin puolelle.

Vaihteeksi taas Töölönlahtea.

Vanhoja käyntikortteja läpikäydessä tuli vastaan tällainen LV:n myyjältä saamani hintakoosti vuonna 2009. Niin ne on laukkujen hinnat lähes tuplaantuneet kuudessa vuodessa. Hyi että.
Oli tylsää, revin tapetit. On muuten koukuttava kone tuollainen tapettihöyrytin... en enää ikinä maailmassa koskaan lähde tuohon hommaan ilman sellaista. 
On se huone vaan raikkaampi vaaleilla seinillä :) Pitää ehkä vuokranantajallekin kertoa tästä pienestä operaatiosta jossain vaiheessa...
Eerikinkadun Puro ja niiden salaatit. On hyviä!!

Lounasseurana Vivve. Edellisestä kerrasta taitaakin olla se pari vuotta, kun nähtiin ihan ajan kanssa. Niin se aika lentää.
Rakkauspakkaus.

Bussissa matkalla Lahteen ja lapsi turvallisesti turvavöissä kuten kuuluukin.

Lahden HongKong ja edullinen mattolöytö. Laitoin kämppikselle viestiä, että no nyt löytyi eteiseen metrikaupalla mattoa. K-raudassa vastaava oli kympin metri, joten tämä puolet edullisempi versio oli erittäin mieluinen tarjous.
Kyllä. Näinkin mielenkiintoisissa merkeissä on lokakuuta vietelty. Mikäs siinä. Nyt painaa ihan järkyttävä sunnuntaiväsymys päälle, kun tuli kahtena iltana putkeen käytyä 'yksillä' ja palattua kotiin vasta kolmen aikoihin. En edelleenkään tajua miten vielä muutama vuosi sitten jaksettiin tätä settiä joka ikinen viikonloppu ja siinä välissä vielä täydet työpäivät. Nyt väitän, että kyllä se kolme vuosikymmentä jo jossain tuntuu... :D