SO LONG | Days of V 2.0

Viime vuonna tämä jäi välistä kokonaan ja aikaisimpina vuosina olen tehnyt kyseisen kyselyn englanniksi ja ilmeisesti osa kyssäreistäkin on ollut hieman erilaisia (tämän kopioin jostain netistä, kun en jaksanut kaikkea suomentaa ja kirjoittaa uusiksi... niin ja nyt haluan tehdä tämän suomeksi, ilman sen kummempia perusteluita :) Blogista löytyy myös vuosien 2012 ja 2013 vastaukset, jos jotain mahdollisesti kiinnostaa. 1. Mitä teit vuonna 2015 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin? Kirjoitin gradun ja valmistuin maisteriksi. Ja onhan niitä monia muitakin pikkujuttuja, mutta tuo nyt merkittävin :) 2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? En ainakaan niitä mitä tähän hätään tulee mieleen. Säälittävää. 3. Synnyttikö kukaan läheisesi? Voi kuulkaa ihan liian moni. En edes jaksa niitä tähän luetella, koska kuitenkin joku jäisi pois. 4. Kuoliko kukaan läheisesi? Jotenkin on sellainen kutina, että joku olisi kuollut, mutta ei vissiin sitten niin läheinen. Edellisenä vuonn

Kun olin pieni, vierailin usein serkkujeni luona Jyväskylässä, ja muistan erittäin elävästi kuinka niihin vierailuihin kuului lähes poikkeuksetta lautapeli-illat koko porukalla. Siksi ei ole mitenkään epätavallista, että kun taas pitkästä aikaa näiden tyyppien kanssa nähtiin, tällä kertaa tosin Helsingissä serkun ja tämän avokin plus muutaman muun kanssa, jotenkin sinne ohjelmaan ujuttautui viihdykkeeksi lautapeli. Tässä tapauksessa ei tosin puhuta mistään lautapelien klassikosta tai muutenkaan aatelistosta, vaan kyseessä oli Seiskan julkkistietovisa vuodelta 2005. Oli kuulemma maksanut 2e kirppiksellä ja olihan se nyt kaikessa noloudessaan aivan mielettömän hauskaa :D Siinä missä ehkä nuorena oltiin oikein kunnon sääntönatseja, ei tällä kertaa oikein kukaan pysynyt kartalla koskiko ne samat uusintaheitot kaikkia ja muutenkin pelaaminen meni aika kaaokseksi kaiken sen säätämisen keskellä - mutta hauskaa oli! Ja vaikka tällä kertaa osallisena oli myös viiniä ja kotitekoista marjali

Joulu. Juhla, joka herättää fiiliksiä suuntaan jos toiseen. Hyvässä se tuo mieleen lapsuuden juhlapyhät ja isot sukujuhlat. Kuusen tuoksun ja lahjojen tunnustelun jo hyvissä ajoin ennen aattoa... iso oli helpotus, kun sieltä kuusen alta löytyi joka vuosi se oikea Barbie-laatikolta tuntuva paketti, se sellainen pahvinen, jossa oli kuitenkin yksi seinämä muovinen. Tämä paketti oli muistikuvieni mukaan se odotetuin lahja ihan sinne 14-vuotiaaksi saakka. Joulussa oli sitä jotain sellaista lapsuuden taikaa, ja uskon vahvasti, että jos joskus omia lapsia saan, se sama fiilis saattaa taas palata. Ehkä, en tiedä. Nykyään kuitenkin suurissa määrin joulu tuo lähinnä ahdistavan fiiliksen. Osiltaan tietenkin ärsyttää se "kulutusjuhlan" status, jonka nämä juhlapyhät on itselleen keränneet, mutta omassa etiikassani eniten vatsaani vääntää eläinoikeudelliset kysymykset. Joskus menneinä vuosina totesinkin, että joulu on kaikkea muuta kuin rauhan ja ilon juhla, tuotantoeläimille se on pelk

Joulukuu. Ei muuten tunnu siltä yhtään. Vastahan sekin oli. Jotenkin viimeisin vuosi on tuntunut sellaiselta vuodelta, joka on vaan mennyt ohi sellaisessa sumussa. On kyllä tapahtunut asioita, mutta jotenkin tuntuu, että sitä on vaan ollut tekemättä sen enempää mitään. Voi ehkä johtua siitä, että kohta on vuosi siitä, kun maisteriopintojen se pahin vaihe oli paketissa ja alkoi gradun kirjoitus, joka taas oli sellainen itse aikataulutettu projekti. Olen siis kohta ollut vuoden verran periaatteessa täysin arjen aikatauluista vapaa, ja se on nimenomaan se, mikä saa fiiliksen tuntumaan niin sumuiselta. Ihmiset yleensä valittaa todella paljon sellaisesta arjen kahdeksasta neljään oravanpyörästä, enkä itse väitä olevani asiassa yhtään sen parempi. Sitä valitin itsekin silloin pari vuotta takaperin. Tuntui, ettei elämässä liiku mihinkään päin, kun jokainen päivä on sitä samaa ja tuntui, että tylsässä työssä sitä vain tuhlasi itseään ja aikaansa. Edelleen allekirjoitan tuon fiiliksen, mut

Ja siitä unisiepparista... Olen halunnut oman unisiepparin todella pitkään, ja aina kun niitä on jossain elokuvissa tai sarjoissa vilahdellut, tämä fiilis on vain vahvistunut. Kyseisiä kapistuksia on olemassa monenlaisia, ihan niinkuin niiden tekijöitäkin. Wikipedia sanoo esineestä seuraavaa: Unisieppari on pajurenkaasta, lankaverkosta ja höyhenistä tehty Pohjois-Amerikan intiaanien taikakalu, joita myydään matkamuistoiksi ja koriste-esineiksi. Se on alun perin ojibwa-intiaanien perinnettä, mutta 1960-luvun kansalaisuusliike nosti unisiepparin yleisen intiaanikulttuurin tunnukseksi. Nykyisin myös new age -ryhmät valmistavat ja myyvät unisieppareita. Unisiepparin alkuperäinen tarkoitus on suodattaa pahat unet ja ajatukset päästäen lävitseen hyvät unet ja ajatukset, mutta nykyisin se on usein koriste-esine. Ojibwa-taruston mukaan hämähäkki-isoäiti (maailmanluoja) kutoi unisiepparin karkottamaan ihmiskunnan pahat unet. Pahat unet tarttuvat siepparin verkkoon ja valuvat höyheniä p