Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Joulunodotusta...

Kuva
Huh, kun on taas aika mennyt vauhdilla, kai se on tämä aika vaan vuodesta, kun on miljoona eri juttua koko aika meneillään ja päivät vaan katoaa. Joka tapauksessa, joulumoodissahan sitä on täälläkin omalta osaltaan tavallaan oltu. Pidettiin mm. tyttöporukan kesken pikkujouluja, ja oli niinkin kivaa, ettei muistettu kameraa kaivaa koko illan aikana esille. Paitsi sitten ihan viimeisillä hetkillä, kun jo baarissa oltiin. Parina iltana  nyt tässä pikkujoulukautena ollaan sattumalta testattu Kamppiin tullutta uutta Steam Hellsinki nimistä baaria (tai no uutta ja uutta, minulle uutta), ihan mielenkiintoinen paikka, suosittelen kurkkaamaan. Tämä kuva on sieltä Anniinan kanssa, joka tosiaan on itsekin nyt sitten viimein muuttanut Bredasta takaisin Suomeen. On kyllä hassu olo, kun nyt ei enää siinäkään kaupungissa ole sellaista "toista kotia" mihin palata. Jopa Marlies on muuttamassa sieltä pois. Höh. Mitäs muuta jouluista... Noh tietenkin joulukalenterit. Sellaiset tu

Black Fridayn siivellä takkipohdintoja

Kuva
Black Friday! Kyllä, se on nyt. Päätin ensin, etten edes laita tähän postaukseen yhtä ainutta vaatekauppalinkkiä, koska en jaksa ja toiseksi mielestäni kulutus pelkän kulutuksen ilosta on maailman turhinta, etenkin, kun monilla kaupoilla ne tarjoustuotteet on vain jämiä, ja lopulta jollain normaalilla jatkuvalla alekoodilla saa niitä oikeasti tarvitsemiaan juttuja. Odottelin itseasiassa koko viikon toiveikkaina, josko zalando olisi laittanut yhden katselemani takin alennukseen, mutta koska näin ei käynyt eikä mitään erillistä alekoodia tullut, turhauduin ja mietin, että antaa olla koko kaupallinen kakka. Toiveikkaana käännyin kuitenkin toisen nettikaupan puoleen ja siellä takkeja selaillessani pari ihan kivaa osui kohdalle peräti puoleen hintaan! Ja miksi edes tarvitsen takkia? Periaatteessa en, koska omistan yhden lämpimän untuvatakin ja yhden miedoimmille talvikeleille soveltuvan villakangastakin... mutta kun tuota elopainoa on tässä viimeisten parin vuoden ajan kertynyt lisää

No choice should be made in desperation, or it wasn't a choice at all.

Kuva
Facebook on viime päivinä muistutellut ahkerasti viiden vuoden takaisista "muistoista". Se oli niitä aikoja, kun olin aikalailla ensimmäisiä kertoja oikeasti takaisin jaloillani kesäisen eron jälkeen. Olin alkanut taas uudestaan käymään ulkona ja jopa hieman fiilistelemään sitä sinkkuutta. Mietin, ettei siinä vaiheessa ollut kiire uuteen suhteeseen, vaan oli hyvä hieman hengähtää ja opetella elämään taas yksin. Noh, nyt on tosiaan hengähdetty ja opeteltu elämään yksin, viiden vuoden verran. Ehkä vähän liiankin hyvin. Ja onhan tässä viidessä vuodessa taas ehtinytkin tapahtua vaikka ja mitä, mutta pakko myöntää, etten ehkä tuolloin kuvitellut olevani tässä vaiheessa näiden vuosien jälkeen. Yli-itsenäinen ja kaikin puolin miehiin ja omiin valintoihin pettynyt 'ikisinkku', vai miten meitä kolmenkympin ylittäneitä yksineläjiä nyt sitten tässä vaiheessa kuvaillaankaan.  Ei mutta olihan se yksi termi, jonka itsestäni joskus luin: vela-bloggaaja . En itseasiassa e

Marraskuu

Kuva
...ja ulkona ainakin 10cm lunta maassa ja lisää tulee vaakatasossa sitä mukaa, että voisi väittää olevan sydäntalvi. Onko tämä nyt jokin samanlainen ennakointi talveen mitä viime toukokuun lämpötilat toivat samaa kesästä?! Joskin se kesä miltei taisi jäädä siihen toukokuuhon... kävisikö talven kanssa samalla lailla? Väitän tosin vahvasti kasvaneeni henkisesti siitä ainaisesta sään kiroamisesta. Jotenkin aikaisempina vuosina nuo surkeat kelit on ottanut paljon suuremmalla tunteella mitä nyt. Tietenkin vaikutusta voi olla silläkin, ettei nyt ole kahteen vuoteen ollut niin aktiivisesti töissä, että olisi tarvinnut joka arkiaamu herätä pimeän aikaan ja tarpoa siinä samassa masennuksessa tuolla ulkona. Tällä hetkellä työstän yhtä projektia pitkälti etänä, minkä vuoksi voin tyytyväisenä nousta sängystä aamulla vasta juuri silloin, kun ajattelen päiväni aloittaa, eikä ulkona tarvitse koiran käyttämistä enempää aikaa viettää. Kesällä se päivästä päivään töissä käyminen ei tuntunut lähelle

Trick or treat?

Kuva
Halloween! Se on niinkuin juuri tällä hetkellä juurikin käynnissä - kerrankin blogipostaus juuri eikä melkein ajankohtainen :D Ja huomenna on jo 1.11. Hyi, että on syksy hujahtanut ohi vauhdilla... En yleensä juurikaan halloweenia ole juhlinut, mutta pikkuhiljaa vuosi vuodelta se näyttää täällä Suomessakin nostavan suosiotaan kaikkien muiden kissan ristiäisten joukossa. Silti en millään usko, että näin ihan oikeana Halloween-päivänä kuitenkaan kovin moni on kyseistä juhlaa viettämässä, vaan monella ne juhlinnat osuivat vahvasti kuluneelle viikonlopulle. Kuten meilläkin.  Tänä vuonna päätettiin siskon kanssa järjestää pienimuotoiset etkoilut meillä, ja mitä tarjoiluihin tuli, tietysti piti niissäkin sitä teemaa saada esille, joskin pientä lisähaastetta toi yksi vegaaniksi ilmoittautunut vieras (joka lopulta kuitenkin skippasikin itse bileet), mutta ihan kivasti sitä noita herkkuja väsäsi ilman mitään eläinperäisiä aineitakin - ja toisaalta tosi hyvä itsekin oppia enemmän ja enemmän

Kirjasuositus: Suruton kaupunki

Kuva
Olin yläasteella historiassa todella huono. Keskimäärin arvosanani taisi olla 6, kerran opettaja uhkaili jopa vitosella. Yhteiskuntaopista taisin saada peräti kasin, mutta jotenkin ei vain tuo historian opiskelu uponnut sitten niin yhtään. Lukiossa sain vahingossa täydellä tärppilukemisella ensimmäisen kurssin tentistä yhdeksikön, jonka jälkeen koin kokeisiin lukemisen jotenkin "velvollisuutena", koska en halunnut näyttää olevani yhtään huonompi, kuin mitä olin ensimmäisessä tentissä ollut - niinpä historian numeroni nousivat sinne tasaiseen kasiin lukiossa. Joka tapauksessa uskon, että kaiken oppimisen pohjana on oikeasti aito kiinnostus asiaan, ja se kiinnostus ei todella tule pakottamalla. Siksi ehkä syy, miksi vedin kouluaikoina myös kielissä aika kehnoja numeroita, mutta kuitenkin myöhemmin päädyin sekä aktiiviseksi vaihtareiden tutoriksi, että vielä ulkomaille opiskelemaan.. Kaikelle tulee se aikansa. Niin sille historiallekin. Vanhan blogin puolella hehkutin i

Coffee moment

Kuva
Suomi on kahvinkulutuksen luvattu maa. Noin joka sadas kahvipapu päätyy Suomeen - siis kaikista maailman kahvipavuista. Aamu ei ala ilman kahvia, työpäivän alkuun on saatava kahvia, lounas päätetään kahviin, ja iltapäiväkin vaatii kuppinsa. Kakkua ei syödä ilman kahvia, juhlia ei ole ilman kahvia, eikä ole sellaista kyläilyä, etteikö vieraille tarjottaisi mahdollisuutta kahviin. Kahvi on vastaus moneen ongelmaan: oli sitten nälkä, jano, väsy, kylmä, kuuma, jumitus, päänsärky tai muuten vaan tylsää, kahvi korjaa kaikki fiilikset parempaan. Suurin osa treffikutsuistakin sisältää ehdotuksen kahvihetkestä, vaikka ne treffit päätyisivätkin olemaan jotain ihan muuta kuin kahvittelua. Kahvi käy kaikkeen. Ja kyllä, se maistuu myös minulle. Oma kahvin kulutus heräsi ehkä hieman myöhään, sillä enpä muista teiniaikoinakaan vielä kovin mielelläni sitä juoda. YO-kirjoituksiin luin kofeiinitablettien voimalla, enkä kyllä muista edes Haaga-Helia aikoina ihan hirveästi kahviossa ravanneeni... vai

Ivana Helsinki - "Animal Rights" SS17

Kuva
Tätäkin aihetta olen jossain vaiheessa sivunnut, mutta varmaankin eniten hehkuttanut tuolla Instagramin puolella joskus elokuun alkupuolella. Kuten monet tietävätkin, meidän Teté on pieni rescue-koira Espanjasta, ja sitä myöten tulee itsekin seurattua paljon erilaisia rescue-ryhmiä facebookissa, ja sieltä sitten juurikin kesän lopulla bongasin, kun eräs toinen rescuen omistaja mainitsi Paola Suhosen hakevan sopivia rescueita uuden mallistonsa kuvauksiin! No eipä mennyt montaa hetkeä, kun jo meiliä Ivana Helsingille kirjoittelin kera Tetén kuvien ja muutaman päivän päästä koittikin sitten itse kuvaukset... Itsekin joskus kymmenisen vuotta takaperin olen oman mallikansion kuvauttanut, joten tulihan tässä naurettua muutamaankin otteeseen, että näin se äiti toteuttaa omia "menetettyjä unelmiaan" oman lapsensa kautta :'D Olen aina kauhuissani katsonut niitä kaikenmaailman lapsimallimissiohjelmia ja miettinyt mitä hemmettiä niiden äitien mielessä pyörii, kun

Finlaysonin tehtaalla.

Kuva
Voi häpeä mitä kaikkea tuonne luonnoksiin onkaan jäänyt. Tämän postauksen kuvat on karkeasti noin about vuoden vanhoja, mutta juurikin niiden syksyisyyden takia ei postaus millään sopinut enää kevättalvelle, saati sitten kesälle, joten hei jos vaikka nyt! Ja toisaalta, eipä tämänkään postauksen aihetta ole aika syönyt. Tehdas on edelleen paikallaan ja tuskinpa näyttelynkään sisältö on juuri muuttunut. "Finlaysonin puuvillatehtaan perusti James Finlayson 1820. Tehdas oli pitkään suomalaisen teollisuustoiminnan esikuva ja merkittävin työllistäjä. 1870-luvulla Suomen teollisuustyöntekijöistä joka neljäs kävi Finlaysonilla töissä. Finlayson oli 1920-luvulle saakka Pohjoismaiden suurin teollinen toimipaikka. Finlaysonin alue kasvoi 1800-luvun lopussa pienoisvaltioksi kaupungin sisällä. Tehtaan työntekijöiden oli helppo samaistaa itsensä finlaysonilaisiksi. Tehtaalla oli oma koulu, sairaala, poliisi ja kauppa sekä raha. Ensimmäinen täysmetallinen vesipyörä ja sähkövalo otet