20 February 2016

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

Näitä tee-se-itse-keittiöremppoja on ollut netti täynnä ja pakkohan se oli sitten itsekin kokeilla. Tietenkin kun kyseessä on vuokra-asunto, piti asiaa kysyä myös vuokranantajalta ja tarpeeksi monen blogilinkin sekä omien taitojen vakuuttelun jälkeen sain vuokranantajan suostumuksen lisäksi myös tarvikekulut tuohon projektiin. Tähän kämppään muuttaessa tuolloin joskus ikuisuus sitten (eli 2013 alussa miinus välissä pari Hollanti-vuotta), tuli ensimmäisenä vastaan pienemmän huoneen tapettien poistaminen ja eteisen maalaaminen, josta kirjoittelinkin muutama vuosi takaperin täällä. Tuolloin vain haaveilin vaaleasta keittiöstä, mutta nyt tänne takaisin muuttaessa päätin asian toteuttaa. Samassa innostuksessa lähti myös omasta huoneesta vanhat tapetit ja itseasiassa vihdoin tällä viikolla sain seiniin aikaiseksi uuden maalikerroksen (harmaalla tehosteseinällä!!), joten on tässä kaikkea tullut touhuttua ajan kuluksi. Mutta siihen keittiöön...

Tästä siis lähdettiin. Vihreät ovet, kyllä. Not my cup of tea, ja muutenkin pienessä kämpässä toivat vielä lisää ahtautta tuohon eteisen ja keittiön yhdistettyyn tilaan. Jonkun aikaa asiaa kestin, enkä edes kuvitellut, että vuokranantaja suostuisi koko keittiötä remppaamaan, mutta nyt sitten tässä kotona paljon aikaa viettäessä sain yliannostuksen tuosta kamalasta väristä ja päätin asialle tehdä jotain. Niistä piti saada valkoiset, ja sellaisethan niistä sitten tehtiin.





Ovien maalauksen lisäksi värjäsin myös laattojen saumat harmaalla (ne oli mintunvihreät) ja mietin kyllä tuon mintunvihreän seinänkin maalaamista, mutta tulin siihen tulokseen, että tuon kaiken muun tehdyn jälkeen ei se enää siellä taustalla niin pahalta näyttänytkään. Alunperinhän siis koko eteinen oli mintunvihreä kaikkine seinineen ja siihen päälle nuo vihreät ovet, joten joo... Mutta siis lopputulos on mielestäni todella hyvä, kun kyseessä on kuitenkin alle 150 eurolla tehty remppa. Ihan hyvä siihen nähden :)
Ja jos joku muukin innostuu keittiökaappejaan tuunailemaan, tuohon kokonaisuuteen hankin seuraavia tarvikkeita ajatuksella, että kokonaisuudessaan maalattavaa pinta-alaa oli n. 7,5m2 (ovet molemmin puolin):
  • Pohjamaali Otex Akva: 0,9l 
  • Futura Aqua Teknos (20 puolihimmeä): 2,7l (tuotetta jäi reippaasti yli, mutta tämä oli edullisempi kuin kaksi purkkia pienempää purkkikokoa... ja kalustemaalia nyt tarttee aina johonkin)
  • Saumafix, harmaa
  • maalipesuaine
  • pieni vaahtomuovitela
  • uudet vetimet (jos tarpeelliset)
Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan... ensin ovet irti saranoistaan ja vetimien irrotus. Sitten ovet maalipesuaineella puhtaaksi (ei tarvitse huuhdella) ja kuivumaan. Tämän jälkeen ovien molemmin puolin kerros pohjamaalilla pinta (ehdoton, koska tuollaisiin 'laminaattipintoihin' ei pelkkä kalustemaali pysyvästi tartu ilman käsittelyä). Ennen pohjamaalia voi myös tarvittaessa pintaa hioa, mutta jos tuolla maalipesulla ja karhealla sienellä oikein kunnolla jynssää, ei se ole tarpeen. Sitten odotellaan se 5h pohjamaalin kuivumista, jonka jälkeen voi laittaa varsinaisen maalin pintaan. Kalustemaalissa voi uuden kerroksen laittaa jo tunnin kuivumisen jälkeen, joten maalausprosessi ei niin kauaa vie, ja ovien sisäpuolet itseasiassa maalasinkin vain kertaalleen. Se lopullinen kuivuminen sitten ottaa oman aikansa ja vaikka ovet voi kosketuskuivina laittaa paikalleen jo yhden odotellun yön jälkeen, kannattaa pinnan kanssa olla vielä useamman päivän ajan varovainen, ettei tule kolhuja tms. Itse mm. tein sen mokan, että kiinnitin vanhat kahvat hetkeksi paikalleen, kun uusia ei ollut vielä hankittu, ja sitten siinä uusien vetimien vaihtovaiheessa ne vanhat nappasivat pienen kerroksen pintamaalia mukaansa. Auts. Ei onneksi pahasti käynyt, mutta pitäisi nuo pienet kauneusvirheet jossain vaiheessa jaksaa korjata...

Anyhow summa summarum: mielestäni erittäin onnistunut projekti ja ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen. Monet blogitekstit maalailevat kauhukuvia kuinka kauan ovien maalaaminen vie, mutta siinä ehkä onkin tuollaisen pienen keittiön etu :D Itsellä ei ehtineet hermot liian pahasti palaa hommaan, vaikken nyt ihan heti uudestaan siihen lähtisikään. Ehkä joskus sitten... Joka tapauksessa nyt se aamukahvikin maistuu niin paljon paremmalta, kun ympäristö on valoisampi ja jotenkin tuntuu jopa tilavammalta. Paljon se valkoinen sai tässä tapauksessa aikaan :) Vai mitä olette mieltä?


15 February 2016

Treat myself.

Ja nyt ihan oikeasti puran nää luonnokset täältä pois ja pian. En edes halua miettiä kuinka kauan näistäkin kuvista on, mutta sanotaanko, että kyllä se sinne loka-marraskuulle taitaa mennä. En ole ikuisuuksiin blogissa sen suuremmin mitään ostoksia esitellyt, kun jotenkin se tuntuu niin sellaiselta, noh, jotenkin hölmöltä. Sinäänsä huvittavaa, että kuusi vuotta takaperin aloin suunnitella oman blogin aloittamista juuri siksi, että voisin fiilistellä kaikkia mahdollisia hankintoja useiden kuvien kanssa - koska niin ne kaikki muutkin bloggaajat teki :D Ja asukuvat, ne oli se toinen juttu... hiljaista on, mutta ehkä taas joskus. 

Kuitenkin tänään tehdään tällainen pieni poikkeus ja tässä esittelyssä viime vuoden puolella tehdyt pienet hankinnat, jotka on olleet ihan jokapäiväisessä käytössä siitä lähtien. Päätin syksyllä myydä useampi vuosi takaperin ostamani ensimmäisen Louis Vuittonin laukkuni, mikä itsessään oli tavallaan hieman kirpaiseva päätös, kun kyseessä oli tosiaan se eka laukku. Mutta sitten toisaalta, jos laukkua oikeasti käyttää ehkä sen pari kolme kertaa vuodessa, mikä järki sitä on kaapissa seisottaa? Sama koskee mustaa Tory Burchin clutchiani, joskaan sitä en ole saanut aikaiseksi myyntiin laittaa, mutta varmaan pitäisi. Anyhow, takaisin siihen Speedyyn... Sain laukusta siis ihan hyvän diilin tehtyä; ostajalle se oli useamman satasen edullisempi kuin sama laukku uutena, mutta itse kuitenkin pääsin muutaman kympin maksamaani hintaa voitolle (koska LV-inflaatio). Ostaja luonnollisesti toivoi laukusta mukaan ostokuittia, joten vierailin Helsingin Vuittonille sellaista hakemaan (alkuperäisen olinpaikasta ei mitään tietoa). Siinä sitten päätin samalla katsastaa tuon pienen avainpussukan (key pouch vai mikä tuon oikea nimi onkaan?), jota olen pitkään miettinyt sellaiseksi iltalaukkuun/kauppaan/lenkille sopivaksi lompakoksi. Hintansa puolesta tuo oli about neljäsosa siitä, millä vanhan laukkuni myin, joten koin oikeutetuksi ostaa jotain tällaista pientä ja käytännöllisempää tilalle. Sitä Speedyä en ollut käyttänyt pitkään aikaan juuri ollenkaan ja pikkuinen key pouch on taas kulkenut viimeiset kuukaudet mukana koko ajan eli ihan hyvä ostos sanoisin. Tykkään :) 


Sitten, vihdoin ja viimein se oma nimikoru. Harvemmin on näissä asioissa menty aallonharjalla ja yleensä olen muutenkin tällaisten juttujen kanssa joko todella muita edellä tai sitten todella jäljessä, tällä kertaa jälkimmäistä. Tilasin tuollaisen jo kerran Hollannissa ollessani jostain ulkomaisesta nettikaupasta kokokultaisena, mutta se oli jotenkin todella huonosti ja epätasaisesti tehty, joten palautin korun ja sain rahat takaisin. Vierähti siis reipas vuosi, ennenkuin sain aikaiseksi tilata korun nyt muualta uusiksi. Tavallaanhan tuollainen koru olisi ollut tosi kiva saada joltain lahjaksi, mutta nyt se on sitten itse ostettu. 

Joskin on pakko sanoa, etten ole edelleenkään tuohon ihan 100% tyytyväinen, sillä koru voisi olla hieman isompi ja kirjaimet jotenkin selvempiä. Tuo kyseinen kappale on tilattu Grouponin kautta (vielä kun kyseinen systeemi oli olemassa) ja hintaa oli huimat 15e, vaikka tuossa oli ihan kunnon 18k kultaukset ja kaikki, eli sinäänsä ihan kyllä hintansa arvoinen. Siskon koruun vaan vertaillessa huomasin, että toisella toimittajalla ne korut on isompia ja jotenkin tekstikin selvempää... Ehkä joskus sitten sellainen. 


Nämä pari pientä juttua olin tuonne postausluonnoksiin kuvaillut, koska ne nyt on olleet sellaisia jokapäiväisessä käytössä olleita hankintoja. Hollannista tuli muutamia kivoja juttuja myös hankittua pitkästä aikaa, myös kodin puolella, joten täytyy vaikka niistäkin jossain vaiheessa kirjoitella. Ja kunhan saan taas tän kodinkin näyttämään kodilta, niin ehkä siitäkin voisi jotain postausta vääntää. Saa nähdä josko tämän kohta vuoden kestäneen writer's blockin saisi vihdoin pois päältä... :p

12 February 2016

Home safe.

Kotona. Elossa, ja todella väsyneenä. Perjantaista keskiviikkoon tuli tosiaan katseltua entisen opiskelukaupungin Bredan karnevaalimenoja ja hauskaa oli! Kuvia löytyy kamerasta useampikin, mutta laitetaan tähän nyt pari puhelinkuvaa, joiden tunnelma useimmiten korvaa sen laadun :)

Hollanti. Tuntuipa tietyllä tapaa hassulta matkustaa sinne ns. turistina. Joskaan turistilla harvemmin on valmiina jokaisen kaupan kantiskortteja ja kuvallisia junalippuja, mutta kuitenkin. Se ei enää ole asuinmaani (miten se kaksi vuotta menikin niin nopeasti?!), mutta yllättävän vähän asiaa mitenkään kaipuulla fiilistelin. Kahmin kyllä matkalaukun täyteen mitä kummallisimpia ostoksia ihan vaan, koska ne on Hollannissa halvempia tai Suomesta ei jotain saa, mutta silti jotenkin tällä hetkellä taas tunnen kuuluvani huomattavasti vahvemmin Helsinkiin. On ihanaa, kun asiat hoituu, asunnossa pelaa lämmitys ja muutenkin tietyt asiat ja elämän osa-alueet ei ole jotenkin niin raskaita. "Pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle" on sanonta, joka pitää paikkansa ihan liiankin hyvin.

Joka tapauksessa oli todella kivaa ja jos jotain suomalaiset voisivat oppia hollantilaisilta, niin juhlimisen taidon! Siis voi ziisus sitä heittäytymistä ja karnevaalipukujen monipuolisuutta sekä panostusta niihin ikään ja sukupuoleen katsomatta... ja tosiaan sen reilut neljä päivää putkeen :)







 Ehkä täytyy tänä vappuna ottaa pukeutuminen vastaavalla tavalla haltuun myös Helsingissä... ;) Mutta joo, palataan näihin tunnelmiin vielä paremmilla kuvilla myöhemmin. Nyt öitä!