17 March 2016

Komiikkaa ja kuulumisia.

Pitkästä aikaa kirjoitan koneella jossain muualla kuin sohvan nurkassa tai sängyllä. Tuleepa heti paljon aktiivisempi olo, joskin kaipaan sitä Hollannin kämpän isoa pehmeää toimistotuolia, jossa oli niin hyvä istua jalat sylissä... Ei tässä fanettissakaan sinäänsä mitään vikaa ole, mutta noh, osaatte ehkä kuvitella eron. 

Postauksen kuvat on viime lauantailta (jee, alle viikon viive), kun oltiin Apollossa Hedbergin synttärikemuissa. Ilmeisesti tapahtuma oli jälkeenpäin saanut vähän lokaa järjestelyistään, kun itse synttärisankarin osuus oli tullut heti alkuun ja eventistä 'myöhästyneet' jäivät sitten vähän itkemään sitä ohjelman vähyyttä. Niin, no sellaista se välillä on. Kieltämättä oli ehkä vähän ylibuukattu homma noin niinkuin ihmismäärältään suhteutettuna tilan riittävyyteen, mutta muuten oli ihan kivaa. Joskin ymmärrän täysin niiden ihmisten harmistuksen, jotka eivät takariveistä mitään edes kuulleet... Mutta kuten sanottu, elämä on. Ensi kerralla paremmin.





Ja mitäs muuta kuuluu. No eipä juuri mitään ihmeellistä. Jotenkin huomaa, ettei tätä blogiakaan tule kovin paljoa päiviteltyä, kun sitä vaan odottaa jotain. Siis, että olisi joku projekti tai joku sellainen selkeä suunnitelma taas eteenpäin. Varmasti vaikuttaa myös sen kokopäiväduuniin uupuminen edelleen, mutta esim. Hollantiin lähtiessä oli sellainen fiilis, että nyt on ainakin pari vuotta taas lisäaikaa miettiä mitä sitä sitten elämällään tekisi. Niin se vaan meni se pari vuotta ja tässä ollaan ihan yhtä ihmeissään asiasta. 

Kaverit saa vauvoja ja perustaa perheitä ja itsellä tuntuu olevan tuo asia edelleen ihan yhtä kaukana ajatuksissa kuin mitä joskus kymmenen vuotta sitten. Onneksi omissa läheisissä ystävissä on vielä näitä sinkkuja, ja tosiaan ainakin sen verran ollaan siitä syksyn hukkuneesta fiiliksestä tultu eteenpäin, että nyt on taas se sellainen tietynlainen kaveriporukka taas kasassa ja on niitä tyttöjä useampi, jotka jakaa tän saman elämäntilanteen :D Jossain vaiheessa oli vaan niin itkun partaalla asian kanssa, että jotain positiivista sentään.



Mutta joo, tällaisia kuulumisia tähän väliin. Nyt vauhdilla taas laittamaan pari työhakemusta eteenpäin ja sitten keskustaan irkkujuhlaa viettämään... vai mikä se St. Patrick's Day nyt onkaan :p

8 March 2016

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti

Siitä onkin jo useampi vuosi aikaa, kun ensimmäistä kertaa metsästin nettikirppareilta paria pinnatuolia pieneen yksiööni. Haaveena oli tuolloinkin aidot Ilmari Tapiovaaran Fanett-tuolit, mutta hintansa puolesta ei sopivia yksilöitä tullut vastaan, joten tuolloin päädyin johonkin Iskun kopioversioihin samoilta vuosikymmenilta. Muuton yhteydessä tuli myöhemmin nekin myytyä, mutta nyt taas uudelleen huoneen sisustusta miettiessä tarve meikkipöydän tuolille oli kova ja etsintä alkoi. Pohdin pitkään vaihtoehtona myös Kartellin läpinäkyvää Ghost-tuolia tai sen edullisempaa Etolan kopiota... Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei aitoon ole tällä hetkellä laittaa niin montaa satasta, ja koska käytettynä niitä ei löytynyt hautasin koko ajatuksen, sillä "kopioiden" arvo ei koskaan säily ja ajatus vain alkaisi ärsyttämään ajan kanssa.

Syksyllä hankin huoneeseeni Ikean kulahtaneiden Lack-pöytien tilalle uuden sohvapöydän ja tätä tarkoitusta pääsi palvelemaan second-handina hankittu Artekin ritiläpenkki. Tässä linjassa pysyen päätin sitten tällä kertaa metsästää itselleni sen aidon ja alkuperäisen Ilmari Tapiovaaran Fanett-tuolin, kunhan vain hinta olisi kohdallaan. 1950-luvullahan kyseessä oli edullisuutensa ja yksinkertaisuutensa puolesta ns. "joka kodin tuoli", ja vaikka niitä vielä 2000-luvullakin on pyörinyt suomalaisissa kodeissa miljoonan kappaleen paikkeilla, on kyseessä silti haluttu huonekalu sillä nettikirppareilla yksikköhinnat pyörivät satasen molemmin puolin hieman kunnosta riippuen.

Lähtötilanne (myyntikuvat)
Sotien jälkeisessä Suomessa tarvittiin edullisia yleiskalusteita. Säännöstelytalouden aikana huonekalut oli tehtävä puusta, sillä metalleja tai ruuveja ei ollut saatavilla. Puun työstäminen myös taidettiin Suomessa parhaiten, ja koivumetsää riitti. Materiaalipula pakotti suunnittelemaan tarkoituksenmukaisia, yksinkertaisia ja selkeitä esineitä. Keskeistä muotoilijan työssä oli pikemminkin ongelmanratkaisu kuin tuotteen ulkonäkö. Tapiovaaran mukaan tuoli on avain sisustamiseen ja hän keskittyikin niiden kehittelyyn koko ikänsä. Fanett (1949) oli alunperin jokaiseen kotiin sopiva moderni versio talonpoikaisesta pinnatuolista. Tapiovaara piti esikuvanaan Alvar Aaltoa, joka oli tuonut modernismin ja funktionalismin Suomeen 1930-luvulla. Funktionalismin periaatteena on, että tuotteen tulee palvella mahdollisimman hyvin sen tarkoitusta. Tämä vaikutti muotokieleen pelkistävästi, joten aiempien tyylisuuntien suosimat koristelut karsittiin pois. Tapiovaara koki funktionalismiin kuuluvan sosiaalisen tasa-arvon tärkeäksi. Jokaisella tuli olla mahdollisuus hankkia Tapiovaaran tuoleja varallisuudesta riippumatta. Sarjatuotannon avulla huonekaluja pystyttiin tarjoamaan myös vähävaraisille. (Lähde + videot)

Kuten todettu, tänä päivänä tuon Tapiovaaran klassikon hankkiminen on sitten jo hieman enemmän varallisuudesta kiinni... tai tuurista. Nimittäin kyllä noilla nettikirppiksillä on myös niitä myyjiä, jotka eivät tiedä myyvänsä klassikkoa, mutta niin, sitä se vintagen metsästys on; tuuria ja taitoa tasaisissa määrin :) Koska itsellä ei ole paljoa mahdollisuuksia maakuntamatkailuun huonekalujen perässä, metsästin omani ihan Uudenmaan alueelta ja lopulta löysin itselleni sopivaan hintaan hieman elämää nähneen kappaleen. Sain tingittyä hinnasta neljäsosan pois vedoten pinnan halkeamaan ja kuljetuksen kotiovelle.

Tuolin pinta pohjamaalin jälkeen.

Olihan se ihan hirveässä kunnossa, mutta kuten ehkä olette huomanneet, nautin suunnattomasti kaikenlaisesta näpertelystä ja vuosien saatossa on tullut myös hankittua kaikenlaisia materiaaleja ja välineitä tällaisiin projekteihin. Ensin tuoli pääsi kunnon maalipesulle, jonka jälkeen käytin hetken jos toisenkin noiden maalitahrojen raaputteluun ja pintojen hiomiseen. Yksittäisen pinnan halkeaman korjasin alkuun kuumaliimalla (kuivuu supernopeaan, joten sain pidettyä sitä pihdeillä puristuksissa sen aikaa), sekä lopuksi vielä täytin tarkemmin halkeaman kaikki kolot toisenlaisella pikaliimalla. Alkuun levitin tuoliin kerroksen tartuntapohjamaalia, jonka annoin kuivua rauhassa muutaman tunnin. Tämän jälkeen hioin taas pinnat kertaalleen ja rapsuttelin niitä jo kertaalleen hiottuja vanhojen maaliläiskien aiheuttamia kohoumia kunnolla pois. Tuo yksi kerros alusmaalia toi todella hyvin esille kaikki tuolin kauneusvirheet, joten niitä oli helppo käsitellä vielä ennen varsinaista maalikerrosta.

Ja tosiaan kaiken sen hiomisen ja siistimisen jälkeen oli sitten vuorossa varsinaisen maalikerroksen sutiminen. Loppujen lopuksi tuoli tuli maalattua sillä varsinaisella kalustemaalilla n. 2-3 kertaa: pohjapuolelle riitti kaksikin kerrosta, mutta ne kaikista eniten kulutusta vaativat osiot (kuten istuinosa) veivät kolme kerrosta maalia. Käytin kunnostamiseen keittiörempasta jääneitä maaleja eli Tikkurilan Otexin tartuntapohjamaalia sekä Teknoksen puolihimmeää Futura Aquaa. Jos noita maaleja ei olisi kaapissa valmiiksi ollut, olisin ehkä valinnut tuoliin mieluummin puolikiiltävän pinnan, mutta tällä budjetilla olen joka tapauksessa erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Tuoli on erittäin tukeva ja lopputulos on mielestäni noin niinkuin esteettisessäkin mielessä erittäin kaunis. 



Onneksi jaksoin kytätä useamman viikon noita nettikirppareita, että tällainen hiomaton timantti sieltä sitten löytyi... väittäisin tuolin kolminkertaistaneen tuon ostohintansa tässä projektissa eli ei siis lainkaan paha. Tietenkään se nyt ei ihan ole yksi yhteen työmäärän kanssa, mutta tämä nyt menee jo ihan harrastuksestakin ;)

Eli sellainen siitä siis tuli, mitäs tykkäätte? Loppuun tietenkin vielä tuollainen perus "ennen-jälkeen" ihmettely... Kylläpä onkin hyvä fiilis näin jälkikäteen, etenkin kun pientä huolta aiheutti etukäteen sen haljeneen pinnan korjauksen onnistuminen. Mutta hyvin meni ja lopputulosta arvioidessa saa kyllä ottaa ihan suurennuslasin käteen, jos meinaa kyseisen kohdan tuolta selkänojasta silmämääräisesti etsiä, sen verran kätevästi se sinne piiloutui.

Mitähän sitä sitten seuraavaksi remppaisi? :D

2 March 2016

"Why is a raven like a writing desk?" - The Mad Hatter

Vielä pikainen paluu helmikuun karnevaalifiiliksiin, kun vihdoin sain kamerasta siirrettyä nuo kuvat koneellekin asti... Eli tosiaan tämän vuoden asuvalinta: The Mad Hatter, Hullu Hatuntekijä tai ihan vaan Hatter / Hatuntekijä. Mitä versiota sitten ikinä seurataankaan, itse tykkäsin kovasti tuosta kuvaavasta etuliitteestä ja tosiaan noita Alice in Wonderland- versioitahan nimenomaan noin niinkuin kuvitettuina on piirretyistä valkokangasversioihin, joten enpä sitten tiedä onko siellä olemassa sitä ainoaa oikeaa. Yleensä olen tykännyt naamiaisasuissa siitä tunnistettavuudesta (kuten esim. viime vuonna meillä oli spaissarit ja oma Emma-asuni meni kyllä sen puolesta ihan nappiin), joten tänä vuonna saikin sitten todella repiä niitä hiuksia, kun ei sitten niin millään meinattu porukan kanssa päästä yksimielisyyteen teemasta. Lopulta porukka hieman jakautuikin asian suhteen ja mietittiin, että jos ensi vuoden juhlintoja tulee, sitten mennään kaikki samalla asulla (sekin voisi olla yllättävän hauskaa).

Itse pyörittelin mielessä sekä jonkinlaista prinsessa/keiju/carrie-outfittia ebaysta tilaamani tyllihameen puolesta ja ostinkin siihen ties mitä bodyja yhdistettäväksi, mutta jotenkin se kaivattu fiilis jäi puuttumaan. Viikolla ennen lähtöä oli tarkoitus mennä Helsingissä etsimään ja sovittelemaan Sinille jotain asuja ja siinä samassa sitten ajattelin itsekin selailla netistä, mitä nuo kaupat kohtuuhinnalla tarjoaisi. Jos jotain olen oppinut naamiaisasuista, niin sen, että ne ei ikinä koskaan missään maailmassa vastaa sitä kolttua, joka paketin kuvassa näkyy... Eli jos photoshopista valitetaan jatkuvasti, niin pahinta huijausta näkee juurikin näissä edullisissa naamiaisasuissa :D Kaikesta huolimatta mielenkiintoni kohdistui Buttericksin sivuille kahteen kostyymiin, "Hatuntekijään" sekä "Sydänten kuningattareen" - materiaalikuvauksien perusteella jollain tasolla toivoin näiden asujen olevan sovituksen arvoiset ja noh, olihan ne tavallaan.

No joo, se kuningattaren asu oli todella kamala. Ei istunut päälle lainkaan ja jotenkin tunsin itseni enemmänkin joulukuuseksi kuin millään tavalla "Red Queeniksi", joten se hylättiin samantein. Ja sitten tämä hatuntekijä. Asu oli yllättävän jämäkkä materiaaliltaan ja hieman sai kikkailla sovituksessa, että sai jäykän vetoketjun ja naftin yläosan kiinni asti. Loppujen lopuksi päällä tuo koko puku tuntui jopa hieman väljäjköltä, mutta tosiaan kuten sanottu, noissa asuissa mitotukset on aina vähän sinne päin, joten yleensä ne ei aina kertaheittämällä istu. Buttericksin sivuilla sanotaan puvun mitoista, että "vyötärönympärys 88 cm, rinnanympärys noin 74 + kuminauharypytys, joka antaa lisää joustoa."...Hehe, kieltämättä mielenkiintoiset mitotukset, jos paikkaansa pitää :D

Mutta siis joo... Olihan tuokin puku nyt kaikkea muuta kuin mitä itse kuva väittää. Hattu oli tuplasti isompi ja hameenhelman pituus yli polvien. Lisäksi nuo eturöyhelöiden napit oli ommeltu miten sattuu vinoon ja puvun kaikki muutkin napit roikkui vain muutaman langan varassa. Lopulta siis päädyin lyhentämään helmasta sen reilu 15cm, irroittamaan ja ompelemaan etuosan napit suoraan, kiristämään puvun muut napit sekä täyttämään hatun tyllillä, ettei se näyttäisi niin surkealta. Loppujen lopuksi mielestäni asu oli ihan tuon hintansa arvoinen ja kyllä sillä hyvin juhlittiin pari iltaa. Ja kiitos pitkien hihojen, tällä kertaa en myöskään saanut itselleni karnevaalien perinteistä räkätautia, vaikka juoksenneltiinkin ympäri keskustaa ilman päällystakkeja.





Toisin kuin spaissariasuissa, tällä kertaa ei kyllä kukaan tiennyt mitä esitän, mutta eipä se lopulta juuri menoa haitannut :) Ehkä noiden karnevaalien perusideakin on pukeutua mitä hullumpiin asuihin ja aika harva siellä oikeasti mitään järkevää esittää. Jengi todella panostaa asuihinsa ja kantaa mukanaan mitä kummallisempaa rekvisiittaa, joka todella saa kyllä fiiliksen nousemaan. Tänä vuonna yksi hittiasu näytti olevan puku, jossa kulki mukana suihkuverho tankoineen (tähän tyyliin). Tuonne oli sitten verhon taakse hyvä kutsua jengiä privabileisiin... itse olin tylsä ja kieltäydyin näistä kutsuista, mutta ideana ihan mielenkiintoinen. Ja tosiaan ei voi kyllä hollantilaisia mielikuvituksen puutteesta sättiä, suosittelen kaikille karnevaaleissa vierailua ihan jo pelkästään asujen takia... niitä riittää :D 

Ja tottakai vastaan tuli myös se ihan oikea leffasta kopioitu Hatuntekijä :´D Oli kyllä ihan mieletön panostus, pakko antaa creditit siitä... mutta kuten sanottu, versioita on monia ja hyvä niin :D Ja sitten tuli vastaan pari sankaria, jotka piti myös ikuistaa. Vessapaperirulla ja kilpikonna, joka oli taitavasti ottanut lasten ammeen kilvekseen... Oi voi. Priceless.












Että sellaiset karnevaalibileet tänä vuonna. Katukuvat otettu Anniinan ikkunasta, siitä oli helppo hypätä ovesta suoraan parhaimpaan bilevilinään, niin päivä- kuin yöaikaankin. Ja tuota menoahan tosiaan jatkui torstaista tiistai-iltaan, joskin itse katseltiin touhua läheltä vain sen kolmen illan verran. Saa nähdä vieläkö ensi vuonna on noin hyvä lokaatio, jos Hollannissa päättää siihen aikaan vierailla. Olisihan se tosin kiva, on ne sen verran kivat karkelot :)