25 April 2016

Jotain sentään.

Maanantaita! Aloitin päivän syömällä "aamiaiseksi" pizzan... eikös se niin mennyt, että syö aamulla kuin kuningas ja illalla kuin kerjäläinen tai jotain vastaavaa? Itsellä usein tuppaa menemään tuo juuri päinvastoin. Ärsytti vaan, kun kaupassa ei ollut mitään mitä lähdin sieltä hakemaan, joten lopulta nappasin pakastepizzan ja kotona päätin tehdä sen heti. Kahvia ja pizzaa, nam nam. 

Joskin erilaisia kahvi-ruoka-yhdistelmiä tuli maisteltua myös Moccamasterin pressitilaisuudessa Kaapelin kahvifestareilla, enkä nyt esim heti olisi osannut yhdistää limaista kalaa ja kylmää kahvia... mutta kyllä se ihan toimi. Tosin mitä tuollaisiin 'näyteannoksiin' tulee, ainahan ne toimii paremmin kuin hyvin, mutta jos nyt kotona alkaisin kokkailla jotain semiraakaa kuhaa jollain majoneeseilla ja tarjoisin sitä kylmän kahvin kanssa, voisi vatsanväänteet olla ihan omaa luokkaansa. Jätetään nuo yhdistelmät siis ammattilaisille.





Muita ammattilaisille jätettäviä hommia on ehdottomasti myös se hiustenleikkuu, josta jo pari postausta takaperin puhuin. Päädyin lopulta varaamaan ajan timman kautta yhteen Töölöläiseen kampaamoon ja hyvin kulutetun 35 euron jälkeen saan taas nauttia kerroksittaisen kevyistä kutreista. Ajan puitteissa kampaaja vielä väänteli latvat suoristusraudan kanssa laineille ja ehkä maailman eniten ärsyttää se, etten itse osaa edelleenkään tehdä itselleni suoristusraudalla minkäänlaisia kiharoita, vaikka hyvän raudankin omistan. Joku siinä tökkii. 

Värjäykset jätin tällä kertaa ja ajattelin elellä vielä hetken tällä ylikasvaneella juurikasvulla, ei se niin paha kai ole, mitä voisi ajatella. Täytyy jossain vaiheessa investoida kunnon kampaajakäynti, mutta kyllä tuo leikkauskin jo ihmeitä teki. 



Viime viikolla meni reilu satanen sitten myös pyörän huoltokeikkaan, kun päädyin vaihdattamaan siihen kokonaan uuden takavanteen, ja koska kyseessä oli tuollainen hollantilainen malli, se ei ollutkaan niin yksinkertaista, mikä sitten näkyi hinnassa. 20 euron pyörästä tulikin lopulta 129 euron pyörä, mutta nyt se on toisaalta hyvässä kunnossa ja varmasti hintansa arvoinen :D Niin ja kyseinen kuva tuossa alla ei ole omasta pyörästäni, vaan tuossa Töölön pyörähuollossa sattui olemaan myynnissä ihan uusi aito hollantilainen omafiets hintaan 399e! Jos en olisi omaani hankkinut, en olisi tuohonkaan törmännyt, mutta nyt ainakin tietää, että noitakin voi jopa Suomesta saada. Kyseessä on kuulemma ainut kappale ja sekin tullut myymälään vähän niinkuin sattumalta myyntiin, mutta siis joo - jos joku haluaa aidon hollantipyörän, niin tuolta niitä löytyisi yksi priima kappale :)




Ensi viikonloppuna onkin jo vappu, jota ei olekaan tullut juhlittua pariin vuoteen. Nyt tuli vihdoin syy avata vappuna myös synttäreistä asti hyllyssä odottanut 'Nicolas Feuillatte', sillä kävi hyvin sen viime tingassa laittamani työhakemuksen kanssa - sain kesäksi töitä!! Kyseessä tosiaan vain lyhyt muutaman kuukauden sijaisuus, mutta omaa alaa ja juuri sellaisia hommia, joita haluan jatkossakin tehdä, eli voisi huonomminkin mennä :) Jostain se on aloitettava ja eihän sitä koskaan tiedä, mikä se tilanne on sitten syksyllä...

Että sellaista. Nyt lähden keskustaan metsästämään puhelimen suojakuoria, sillä uusi puhelin on postissa matkalla (vihdoin raaskin sellaisenkin laittaa tilaukseen). Palataan taas :)

19 April 2016

Longchampin tuunaus

Kävin viikonloppuna la-su pikavisiitillä Lahdessa ja otin perjantaina pitkästä aikaa mustan Longchampin Roseaun käyttöön. Oikeastaan syksyllä käytin sitä todella paljon, kun asioilla liikkui, mutta nyt on viime aikoina ollut käyttölaukkuina joko LV:n Neverfull (sinne mahtuu kaikki mahdollinen ja vähän päälle - paras mm. uimareissuilla) tai Eva (iltalaukku niillä lukuisilla baarireissuilla). Talvella jotenkin tietoisesti välttelee sellaista ylimääräistä kaupungilla hengailua, mutta näin taas kevään tultua se on yllättävän kivaa ja tämän kokoiselle laukulle on tarvetta.

Kuten aikanaan tässä postauksessa asiaa selvensin, ihastuin laukun yksinkertaisuudessa myös tuohon kultaiseen kiinnitykseen, mutta pidemmällä juoksulla noiden kantokahvojen pituus on maailman turhauttavin. Etsinnässä olikin vuosi takaperin jokin toisenlaisen musta laukku, jonka saisi pidemmällä hihnalla myös olalle tai crossbodyksi, mutta budjetin ollessa tiukka päätin sitten yrittää jotain hieman luovempaa ratkaisua ja tilasin ebaysta nahkaisen olkahihnan parilla kympillä...

Ennen:


... ja kiikutin tämän jo olemassa olevan laukun suutarille. Ensin ajatuksena oli, jos nuo nepparit olisi voinut korvata jonkinlaisilla 'purjerenkailla', mutta Hollannin lähisuutarilla eivät sitten ymmärtäneet visiotani eikä osanneet tarjota muutakaan ratkaisua. Lisäksi heillä oli pelko, että laukulle käy jotain ja kehottivat ottamaan yhteyttä valmistajaan... joo, sehän olisikin se ratkaisu. 

Noh, odotin, että pääsen takaisin Suomeen, sillä Helsingistä nyt löytyy jos jonkinlaista suutaria. Päädyin lopulta laukkuni kanssa Museokadun erikoislaukkukorjaamolle ja ongelmaan tarjottiin samantein ratkaisu - vielä parempi kuin se oma alkuperäinen. Suutari ompeli laukkuu erilliset hihnapidikkeet (jotka tarpeen tullen voi ratkoa pois), mikä kustansi yhteensä 25e viikon odottelulla. Toinen pidikkeistä tosin petti ensimmäisellä käyttöviikolla, mutta viedessäni laukun takaisin, korjasivat sen samantein odotellessa ('takuun' piikkiin luonnollisesti), jonka jälkeen ei ole ongelmia kestävyyden kanssa ollut. Itse kun tuppaan kantamaan laukussa aina liikaa ja vähän päälle, niin pitää olla kyllä astetta kestävämmät kahvat :D

Jälkeen:







Joka tapauksessa nyt on ollut laukulla huomattavasti enemmän käyttöä kuin aikaisemmin. Ostamani hihna oli kyllä hieman liian pitkä, mutta leikkasin siitä pätkän pois (viimeistelin leikatun kohdan kynsilakalla ja tinnerillä) ja lisäsin hihnaan reikiä nahkapaskalla. Lisäksi pujotin hihnaan pienen mustan hiuskumpparin pitämään loppupätkää paikallaan silloin, kun olkahihna on käytössä lyhyemmillään. 

Summa summarum, jälleen kannatti tuunailla, saipahan taas yksi laukku kaapissa enemmän käyttöaikaa ja palvelee tarkoitustaan enemmän kuin hyvin :) Suosittelen muillekin katsastamaan ne vanhat aarteet kaappien kätköistä ihan uudella silmällä, monissa saattaa piillä vaikka millä mitalla potentiaalia! Voi tosin olla, että isommalla budjetilla sitä olisi silloin vuosi takaperin jo hankkinut suosiolla uuden laukun ja tämä seisoisi edelleen kaapissa käyttämättömänä, mutta köyhän on oltava luova :D Näin se menee. Kivaa viikkoa kaikille! 

12 April 2016

Living on the edge

Postauksen otsikko viittää äsken 23.57 lähteneeseen työhakemukseen, jonka viimeinen hakupäivä oli tänään (huomasin ilmoituksen pari päivää sitten, eli ehkä saan anteeksi), ja muistuttaa vahvasti niistä kymmenistä samoilla kellonlyönneillä palautetuista koulutehtävistä viimeisten vuosien aikana. Paineen alla sitä vaan tekee parhaiten, joskin tuollaiset nettijärjestelmät ovat aina hieman riski kaatuessaan, mutta tämä nyt ainakin lähti kiitettävästi eteenpäin. Sen viime viikolla käymäni työhaastattelun 'paikan' olisin itseasiassa tavallaan saanut, mutta koska kyseessä on ehkä hieman liian yrittäjähenkinen projekti (eli ei mikään suora kk-palkkainen työ), tuntuu vahvasti siltä, että sanon sille ei kiitos. Jonkun verran kuitenkin lohduttaa, että niitä töitä näyttää taas pikkuhiljaa olevan enemmän markkinoilla, joten ehkä tää tästä jossain vaiheessa riemuksi muuttuu. Sitä odotellessa :D

Ja sillä aikaa tehdään sitten kaikkea muuta. Kuten nautitaan keväästä ja vietetään kavereiden synttäreitä. Alla 'hieno' itseaskarreltu kortti kaverin kolmekymppisille... Tuo mieskortti on jostain vuodelta 2001 (keräsin aikanaan kaikenlaisia mainoskortteja talteen), ja tosiaan tarkoitus oli saada tuohon kortin pintaan vain sellainen kaunis kultaspraykosketus, mutta pullo veteli niin viimeisiään, että lopputulos oli hieman roiskitumpi. Samalla tekniikalla vedettiin sitten myös tuo kehys matchy-matchyksi (johon tuli lopuksi meidän yhteinen kuva). Jokaisessa lahjassa pitää aina olla jotain itsetehtyä!



Ja aina, kun vain on mahdollisuus, pitää keinua. Omassa lapsuudessa ne siisteimmät isot keinut oli aina niitä traktorin renkaita, joihin sateella jäi ikävästi sinne kouruun vettä ja se sitten keinuessa aina yllätti inhottavasti. Nämä nykyajan punoskeinut taas imevät sen veden ihan kokonaisuudessaan. Silti tykkäsin tuosta keinumallista kovasti, harmi ettei tässä kotinurkilla juuri tuollaisia ole tarjolla.

Kolmekymppisten juhlinta osui siis lauantaille ja koska ne alkoivat Espoon puolella jo alkuillasta, äiti tuli Helsinkiin yökylään Tetén kaveriksi. Käytiin äidin kanssa myös lauantaina aamupäivällä kiertelemässä Stockan hulluilla, ja mukaan tarttui muutamien hyötyjuttujen lisäksi Finlaysonin muumilakanat, jollaisia olen katsellut jo pitkään. Olen siis ihaillut juurikin tuollaista sarjakuvaprinttiä lakanoihin ja jotenkin tuo kyseinen 'sankarimuumi' on aika hämmentävä :D En ihan saa päähäni mikä siitä tekee "sankarin", kun joku 'domina' sopisi huomattavasti paremmin kuvaamaan tuota varsin seksististä strippiä, mutta joo, olkoon sankari. On se niin hauska näin vanhempana vasta ymmärtää tuo alkuperäsiten muumien hauskuus ihan kunnolla :D 




Lauantain juhlinnat ei itsellä venyneet kovinkaan myöhään, joten sunnuntaina suunnattiin sitten iltapäivästä Kevätmessuille. Paljon oli kukkia ja muuta keväistä, mutta messujen mainostama "sisustus" sekä "luomu- ja lähiruoka" -alueet olivat kyllä todella kehnot. Messut on varmasti mitä mainioimmat sellaisille omaa mökkiä, pihaa tai taloaan remppaaville tyypeille, mutta itselle sieltä nyt ei ihan hirveästi irronnut. Joskin sellainen kyltin kanssa tulppaaneja mainostava hollantia solkottava helppoheikki kyllä huvitti jonkun verran... Ja itselle tarttui mukaan muutamat parhaat hetkensä nähneet vadelmat (no oli kyllä edullisia), pari juustopakettia sekä Mariela Sarkiman "Hair bible" joltain diy-kirjaosastolta. Selailin kyseistä kirjaa odotellessani äitiä jostain ja siinä oli yllättävän hyviäkin juttuja, joten oli ihan kympin arvoinen. Samat vinkit varmaan löytää netistäkin, mutta jotenkin olen noissa hieman vanhanaikainen :p

Ja siitä tulikin mieleeni... Kampaajalla olisi hyvä käydä, mutta se on niin hemmetin kallista lystiä, että mites te lukijat, onko suositella jotain kohtuuhintaista, mutta ok-tasoista kampaajaa tässä keskustan tietämillä? Lähinnä sellaista, joka on todella hyvä paksujen hiusten ja raidoitusten kanssa ja osaa leikata todella mahtavat kerrostukset? Katselin sellaisen aleaika-appsin kautta kampaamoja, mutta sitten tarkemmin googleteltuani tekijöitä, ne oli aina jotain 'erikoistuneita räväköihin malleihin' tms. ja itse nyt kaipaisin sellaista klassisen lookin tekijää. Viimeksi kävin jollain harjoittelijalla leikkauttamassa latvat suoriksi, ja noh, ne nyt ei lopulta olleetkaan niin suorat ja toisaalta tajusin myös, ettei omalle hiustyypilleni sovi ne suoraksi leikatut latvat - liian paksut hiukset sellaiseen. Että niin, ehdotuksia saa laittaa! :) Toisaalta voisin myös varata ajan vain leikkaukseen ja värjätä hiukset itse, mutta niin... onhan ne aina paljon kivemmat kampaajalta tullessa. Miksi kaikki kiva on aina niin kallista..?! Sitä miettiessä.

6 April 2016

Miniunisieppari

Viikonloppuna on kaverin kolmekymppiset, joten lahjan pohtiminen on taas ollut tapetilla. Siitä tuli mieleeni viime vuoden puolella 30 vuotta nuoremmalle tapaukselle hankkimani, tai ennemminkin, tekemäni lahja, joka periaatteessa toimisi ihan minkä ikäiselle synttärisankarille tahansa. Unisieppari - ja tässä tapauksessa tuollainen miniversio, koska lahjan saajakin oli vain muutaman kuukauden ikäinen. Tuollaisen väsääminen on todella helppoa (ohjeet isompaan versioon löydät tästä postauksesta) ja käytettävissä väreissä ja materiaaleissa vain taivas on rajana. 

Tämän unisiepparin saaja oli siis pieni tyttö, ja koska äidin lemppariväri sattuu olemaan turkoosi, oli myös suurin osa kaikista vauvan tarvikkeista vaunuja myöten valittu tätä väriä myötäillen. Mielestäni unisiepparissa tuollainen vaalea väri on jotenkin kaikista rauhoittavin, mutta persoonallisuutta toin siihen turkoosilla verkolla ja tyttömäisyyttä vaaleanpunaisilla helmillä. Ystäväni kesäisillä vauvakutsuilla tulevalle äidille koottiin rannekoru, johon jokainen vieras toi helmen ja sitä pujottaessa kertoi äidille ja tulevalle vauvalle terveisensä. Halusin oman helmeni olevan hieman erikoisempi, joten päädyin tuollaiseen 'timanttiseen' versioon ja koska niitä sattui olemaan pakkauksessa kaksi, nyt sille toiselle tuli sitten erittäin onnistunutta käyttöä. Samainen blingi löytyy nyt sitten sekä äidille kootusta rannekorusta, että vauvan unisiepparista.






Ja kuten kuvista näkyy, siepparin paketoin vaaleanturkoosiin rasiaan vaaleanpunaisen silkkipaperin kera, ja laatikon kanteen koristelin kohokuvioinnilla lapsen nimen sekä (epämääräisen näköiset) vauvan jalanjäljet... ja loppusilaus tietenkin vaaleanpunaisella lahjanauhalla, olihan kyseessä kuitenkin tyttövauva.

Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin olen edelleen ehdottomasti sitä mieltä, että omatekemä on aina omatekemä :) Kivoja lahjoja on kyllä varmasti kaupat täynnä, mutta jos mennään pienellä budjetilla, on tällainen askartelu aina kannattavaa. Itseltä löytyi kaikki tarvikkeet kotoa lahjalaatikkoa myöten, sillä olen jo liiankin kuuluisa tavastani pitää tallessa kaikki mahdollinen tulevaisuuden askarteluun sopiva... silkkipaperit taisi olla jostain VS:n ostoskasseista ja laatikko tullut jonkun blogilahjuksen mukana. Ja loput asiat on kaivettu jostain askartelulaatikkojen uumenista. Mutta niin, sellainen lahja se. Nyt sitten takaisin miettimään sitä lahjaa tällaiselle 30 vuotta vanhemmalle... aina yhtä vaikeaa.

Palataan! :)

5 April 2016

Incomplete.

Kello on puoli kaksi ja katson Netflixiin ilmaantunutta Backstreet Boys dokkaria, jota pojat viimeisimmällä kiertueella kovasti mainostivat. Itse keikat kävin katsomassa sekä Helsingissä, että Damissa. Anyhow, kuvittelin dokkarin olevan huomattavasti enemmän musiikkipainotteinen, mutta jotenkin leffa on oikeasti aika karu kuvaus noista kahdestakymmenestä vuodesta... Tai että ihan katsomisen arvoinen ehdottomasti jokaiselle yhtäänkään bändistä kiinnostuneelle, mutta ei tosiaan kyseessä mikään liian iloinen pätkä. Niin sitä fanit on saaneet sen pumpulisen kuvan vuosista median pehmittämänä ja todellisuus on lopulta ihan jotain muuta. Mutta kyllä leffan mukana silti laulaa saa, ettei sen suhteen tarvitse pelätä :D

Mutta mitäs muuta kuin Netflixiä... Vaikka kotia. Siinä missä tällä hetkellä mennään aika pienellä budjetilla, olen pikkuhiljaa koittanut kasata tuosta huoneesta itselleni mieluista, ja vaikka nykyisen kämppiksen kanssa ihan ok toimeen tulen, en malta odottaa sitä aikaa, että joskus saan ihan oman kämpän ja aloittaa sen laittamisen. Ja siis tällä tarkoitan oikeasti omaa kämppää, ei mitään vuokraluukkua enää. Mutta tosiaan siihen menee vielä hetki ja ensin työn alla on sen vakkarin ja kokoaikaisen duunin löytäminen. Tässä nykyisessä huoneessa olen nyt syksyn jälkeen repinyt tapetteja ja maalannut seiniä, ja päätin sitten hieman omin luvin sävyttää seinän verran maalista harmaaksi. Ostin hollannista pienen purkin mustaa maalia (joka osoittautui itseasiassa liitutaulumaaliksi, hehe) ja sitä sotkin pari lusikallista valkoiseen seinämaaliin - hyvä tuli. Edes jotain erilaista, vaikka onhan tuollainen harmaa seinä nyt aika kulunut sisustuselementti, mutta uskon vuokranantajan olevan sen kanssa enemmän ok kuin vaikka vaaleanpunaisen (mikä sekin kävi mielessä). Ja toisaalta tuo nyt on aina helppo maalata piiloon, jos siltä tuntuu.

Muita sisustusjuttuja, kuten tyynyjä ja tauluja on tullut haettua ikeasta, ja tuon kattolampun ostin Clas Ohlsonilta. Ensin ostin pelkän roikan ja lampun eteiseen, sitten samanlaisen omaan huoneeseen, jonka jälkeen hain tähän oman huoneen lamppuun vielä tuon ritilänkin, jottei se näyttäisi liian orvolta. Nyt tosin pohdin pitäisikö eteisenkin lampussa olla tuollainen ritilä, mutta ehkä se pärjää ilmankin. Ja kun tosiaan edelleen tässä asunnossa on kaapit ja varastot täynnä myös siskon tavaroita ja omistakin kamoista suurin osa on edelleen pakattuna pahvilaatikoihin varastoon, niin joo. Jotenkin sitä elää vaan sellaisessa puolittaisessa kotiutumisfiiliksessä, kun ei kuitenkaan tunne olevansa ihan 100% kotona, vaan on vaan jossain odotustilassa. Enkä edes tiedä mitä odotan. Ehkä jotain selkeää suunnitelmaa, sillä tämä talvi valmistumisen jälkeen on ainakin mennyt ihan jossain sumussa.

Mutta jos jotain todella positiivista, niin katsokaapa tuota Instagramissakin esittelemääni pyörää!! :D Kyllä, aito hollantilainen ruosteineen ja venkuttavine takarenkaineen. 20e Torista - myyjän vaimo oli kuulemma hollantilainen ja siten heille on noita aikanaan muutama Suomeen mukana tullut. Satula lähti vaihtoon, jalka puuttui ja etulokari piti kiinnittää uusiksi, mutta siinäpä ne akuuteimmat. Lisäksi irrotettiin takavanne ja poistettiin rikkinäiset pinnat, ja koska kotikonstein ei uusien kiinnittäminen onnistunut, olisi jossain vaiheessa tuon takapyörän korvaaminen uudella edessä. Kävin yhdessä pyöräliikkeessä asiaa kyselemässäkin, niin kuulemma on sen verran vino vanne, että uuden vaatii kokonaan - ja koska kyseessä on kromiteräsvanne, sitä ei suoraan varastosta löydy vaan tuollaiset pitää tilata jostain muualta. Mutta joo, täytyy hoitaa asia jossain vaiheessa kuntoon. Myin alta pois myös hienon vanhan Crescentini, joskin sain siitä ihan ok hinnan. Ei niin hienoa pyörää tarvitse kaupunkiajoihin, tuo hollantilainen kelpaa mainiosti. Etutarakan toin mukanani Bredasta, samoin kuin sen ison mustan korin, joka myöskin on nyt kiinni pyörässä. Ihan paras kauppakassi ikinä :)

Sellaista. Keskiviikkona taas vaihteeksi työhaastattelua, toivottavasti pikkuhiljaa alkaisi se oma juttu löytymään. Samanmoisilla fiiliksillä otettu tuo raitapaitakuva toissaviikolta. Pikkuhiljaa sitä voisi trikoiden ja verkkareiden sijaan kaivatakin työpukeutumista. Jotenkin niistä lökäpöksyistäkin menee se laiskottelun luksus, kun niissä viettää suurimman osan ajasta... ja laiskuudessaan sitä myös kaupungille lähtiessä valitsee ne urheiluleggarit asiallisten vaatteiden sijaan. Vain viikonloppujen iltamenot vie tuosta kuviosta sitten sinne toiseen ääripäähän - ja tätä tuntuu kestäneen jo ainakin reilu vuoden, koska sitähän se gradunkin kirjoittaminen oli, pieruverkkareissa päivät pitkät :D Voi voi. Ehkä se tästä, katsellaan.