31 May 2016

This and that. Kesää!

Kylläpä aika taas rientää! Tänään loppui uudessa työpaikassa ns. 'perehdytys' ja huomisesta eteenpäin ollaan hommassa omillaan. On ollut vauhdikas kaksiviikkoinen ja kesäkin näyttää erittäin kivalta, oman alan duunit ja iso sydän. Kiitos kyllä.


Kuvat on taas tällainen sekamelska kaikesta mitä ympärillä on toukokuussa tapahtunut, ja kuten näkyy, aikalailla kesästä nauttien ollaan menty. Töölönlahella lenkkeillään päivittäin ja Teté kyttäilee lintuja ihan vedestä käsin... välillä se unohtaa seisovansa järvessä ja vasta istuutuessaan havahtuu siihen veteen. Hölmö tyttö.

Ja note yläkulman kuva: Vilshult Amsterdam! Vihdoin se löytyi jostain fb:n kirppariryhmästä. Taas yksi pala hollantia lisää kotiini :)


Lenkkeilyä Sibeliuspuistossa, treffejä seurasaaressa, Anssi Kelaa ja hyvää ruokaa Kampin aukiolla sekä vähän lisää aurinkoa Hesperian puistossa. Voikun nää ilmat jatkuisi ikuisesti...

Lisää iltaista Töölönlahtea ja Tetén lintukyttäystä. Löysin myös Tigerista aitoja hollantilaisia siirappivohveleita 'stroopwafels' - ja oli hyviä! Näistä on jos jonkinlaista wannabe-versiota ollut niin Lidlissä kuin S-marketissa, mutta tämä oli oikeasti todella maukas ja sellainen aidolta maistuva tapaus! Ja valikoimassa oli kaikenlisäksi noita ihan parhaita miniversioita. Hintaa pussilla 3e, kalorit ja nautinto mittavia. 

Sanna on käymässä stokiksesta ja sen kunniaksi avattiin vihdoin tuo hyllyssä viime kesän 3-kymppisistä asti seissyt Samppanja. Olihan se ihan hyvää, mutten edelleenkään ehkä huvin vuoksi maksaisi pullosta nelinkertaista hintaa, kun hyvää saa halvemmallakin. Mutta kuten tuo coasterinikin sanoo, 'Life is too short to drink cheap wine' eli kyllä jatkossakin ne kaikista halvimmat pullot saa hyllyyn jäädä... ;)

Ja mitä vielä, sunnuntaista jalkapallopeliä vähän niinkuin töiden siivellä ja pääsin (eli jouduin) jakamaan parhaimman pelaajan palkinnonkin lopuksi... elämäni hetkellisesti ahdistavimpia hetkiä, kun oma nimi pärähtää niistä kajareista titteleineen ja sitten marssitaan astetta enemmän aikuisena edustaen viemään palkinto voittajalle. Sellaista se.

Tätä tänne, ja nyt nukkumaan, että jaksaa taas huomenna. Ottaa taas hetken tottua tähänkin rytmiin, mutta on niin kiva, että on taas jotain elämää kodin ulkopuolellakin :D Palataan.

12 May 2016

"Dutch houses / Sinterklaas huizen" -pattern obsession

No nyt tämäkin luonnos vihdoin kasaan ja ulos, (vaikkakin itse asia onkin tullut instagramin puolella sekä blogin muussa kuvituksessa esille), mutta tarina sen takana oli niin turhauttava, että pakkohan se on jakaa. Menee siis sarjassamme taas näihin"If the mountain won't come to Muhammad then Muhammad must go to the mountain" - tyyppisiin ratkaisuihin, joita elämä tuntuu olevan jatkuvasti täynnä

Jokainen varmaan tietää sen tunteen, kun on joku juttu mitä ensin näkyy ja tulee vastaan joka ikisessä paikassa, ja sitten kun siihen vihdoin itse ihastuu, se on joka kaikkialta loppu. Tällainen juttu oli itselleni (siinä vaiheessa, kun Hollantia olin jättämässä) nämä erityisesti Sinterklaasin aikaan hollantilaisissa ikkunoissakin näkyvät talokuvioinnit ja niiden ympärille tuotetut sisustustekstiilit. Mm. Xenos, sellainen sekatavarasisustuskrääsäkauppa oli liike, jossa tätä kuviota esiintyi yhdessä vaiheessa jokaikisessä mahdollisessa sisustustuotteessa, mutta kummasti ne tuotteet katosi siinä vaiheessa, kun itse aiheesta kiinnostui.


Anyhow, idean pointtihan oli siinä, että vaikken paljoa sisustukseen opiskelujeni aikana rahaa laittanutkaan, Hollannissa asuessani tykkäsin pitää esillä paljon erilaisia Suomesta muistuttavia juttua ja nyt taas Suomeen palattuani kaipaan sisustukseen jonkinlaisen palan Hollantia. Ei siinä, tykkään muumeista edelleen todella paljon ja tälläkin hetkellä huoneeni seinältä löytyy muumilaakson kartta, sängyssä on muumikuvioidut sarjakuvalakanat ja muista suomalaisista jutuista kertoo mm. Artekin penkki sohvapöytänä, Vallilan verho oven tilalla ja Tapiovaaran tuoli meikkipöydän ääressä. Ja onhan se fakta, että myös Hollantilaisessa kodissa (vaikka sen kuinka Ikealla täyttäisikin), hollantilaisuus näkyy ja nyt kun on Suomessa - on Suomessa.

Olin kuitenkin helmikuisella Bredan reissulla päättänyt korjata tämän puuttuvan aukon mitä sisustukseen tulee, ja etsiä itselleni jotain kivaa hollantilaista kotiin. Anniinan luona olin tosiaan bongannut muutamia talokuvioisia sohvatyynyjä ja ajattelin vastaavia löytyvän kaupasta kuin kaupasta, jos vähän tarkemmin ympärilleen katselee. No ei löytynyt. Ei sitten niin mistään. Olin päättänyt, että nimenomaan koristetyynyliinat on se juttu, jonka kotiini haluan - ja kun jonkun pakkomielteen saan, voi luoja siitä ei niin vaan eroon päästäkään. Googlettelin ties millä kielillä kaiken maaiman nettikaupatkin läpi ja tuntui, ettei niitä myyty missään. Pienen lohdun toi lopulta Zeeman niminen halpaputiikki, josta Anniina oli jokin viikko aikaisemmin ostanut talokuvioisia keittiöpyyhkeitä, mutta sielläkin kaikki tuotteet jäi lähinnä mitä epäkäytännöllisimpiin keittiötarvikkeisiin, joissa oli tuo englanninkielinen "home sweet home"-klisee painettuna. Jonkin aikaa mietin jo luovuttamista asian suhteen, kun siellä seisoin keittiökrääsähyllin edessä lohtutarjotin ja -patalaput kädessä tuijottaen halvimman näköisiä keittiöessuja ikinä... keittiöessut - kuka niitä edes käyttää?! Ja sitten se diy-idea iskikin - minähän ostan noita hemmetin halpisessuja ja ompelen ne tyynyt itse!! Ja niin tein.






Malttamattomana halusin kotiin päästyäni tyynyt valmiiksi mahdollisimman nopeasti, joten päätin tehdä tyynyliinat ilman minkäänlaisia vetoketjuja. Pakko tosin myöntää, etten edes osaa ommella vetoketjua ja jälkikäteen on ehkä vähän laiska olo, etten sitä noihin tehnyt, mutta ehkä sen vielä joskus voisi. Joka tapauksessa, tyynyjen teko oli yllättävän nopeaa ja päädyin lopulta väsäämään kaksi erikokoista tyynyä, kun essuja olin ostanut kolme. Vissiinkin siellä Zeemanissa mietin, että olisin hommannut noihin tyynyihin taustakankaat ja sitä saanut aikaan jopa kolme isoa tyynyä, mutta kotona muutin mielen tästä. Ja toisaalta, aina tuon isomman voi ratkoa ja tehdä siitä ne kaksi tyynyä myöhemminkin. Isommassa on siis käytetty kahden esiliinan helma päällekäin, ja pienemmässä yhden, niin että takana kulkee myös pystysuora sauma. Koristetyynyt täytin hätäpäissäni vanhojen tavistyynyjen täytteillä, vaikka ehkä järkevintä olisi ollut ostaa ihan kunnon sisätyynyt niihin. 

Joka tapauksessa, postauksen pointti oli siinä, että sainpahan viimenkin ne tyynyt, vaikka hieman vaikean kautta mentiinkin :D Ja voi tosiaan olla, että jossain vaiheessa päätän noita vielä fiksailla ja tehdä hieman laadukkaampaa jälkeä ompeluiden sun muiden kanssa ja päätyä muuttamaan isomman tyynyn kahdeksi isoksi lisäämällä taakse ihan vaan vaaleat kankaanpalat. Mutta sen näkee ajan kanssa sitten. Nyt minulla kuitenkin on ihanat omat Hollanti-tyynyt juuri tuolla haluamallani mustavalkoisella taloprintillä :) ...ja kyllä sitä tuli se tarjotinkin ostettua kahtena kappaleena. Ja oli siellä sellaiset patalaputkin täynnä talojen kuvia, joten oli nekin pakko napata mukaan, kun hintaa oli joku puolitoista euroa. Että tällainen projekti sitten tämä.  




Tällaista. Palataan taas :)

10 May 2016

Vappuja

Toukokuu - ja mitkä kelit! Työt alkaa reilun viikon päästä, joten on kyllä todella tuuria, että tähän juuri ennen sai tällaisen ihanan minikesän (mitä ilmeisemminkin se on jo huomenna ohi...) Mutta tosiaan taas jäänyt tässä kirjoittelussa pari viikkoa väliin, syystä jos toisesta.

Vappukin meni, ja vappuaaton aattona saatiin hieman inhottavaa ohjelmaa, kun Teté provosoi isompaa koiraa koirapuistossa ja sai sitten oikein kunnolla köniinsä. Tietenkin. On se jännä kuinka noilla pikkukoirilla on aina kymmenenkertainen ego vähintään, jonka voimalla ne sitten uhoavat kaikille, joille ei missään nimessä pitäisi uhota. Onneksi selvittiin kuitenkin vain säihkähdyksellä ja yölisellä lääkärireissulla. Koirapuistossahan en edes vahinkoa ensin huomannut, mutta kotona hassua ääntä pitävä niskanahka sitä nostaessa herätti epäilyt ja sieltähän se reikä korvan takaa löytyi. Lääkäri ei lopulta edes tikkejä laittanut, kun olisi kuulemma vain kerännyt nestettä. Viikko mentiin sitten vaan haavaa huuhdellen ja antibioottikuurin voimin. Kaikkea sitä sattuukin :(




Vappuaattona oli aika hyytynyt olo tuon lääkärireissun takia (istuttiin Viikin aseman odotushuoneessa melkein viisi tuntia muiden kiireellisempien tapausten mennessä edeltä). Aamulla juoksin kolme apteekkia läpi niiden antibioottien perässä ja jotenkin tuntui, että kaikki mahdollinen meni pieleen sillä reissulla, joten siinä ei paljoa vappufiiliksestä nautittu... Tytöt kuitenkin saapuivat tähän meille skumppapulloineen neljän pintaan, jonka jälkeen sitten pikkuhiljaa päästiin siihen vappufiilikseenkin ja kuudeksi suunnattiin nipinnapin mantalle - ensimmäistä kertaa ikinä näin edes osan siitä lakituksesta :'D

Ja kun nyt miettii, edellisestä vapusta olikin jo aikaa, 2013 kirjoittelin vappukuulumisia tähän malliin. Eniten kyllä huvittaa tuo kommentti: "Ensi vuonna tosin mietin, että voisi jopa suunnata Hollantiin kokeilemaan heidän King's dayn. Tänä vuonna oli viimeinen Queen's day ja ensi vuonna juhlitaan sitten kuningasta. Tosin se juhla aikaistuu pari päivää, eli periaatteessa ehtisi juhlimaan sekä Hollannissa että Suomessa. Voisi toimia :D Saa nähdä. Siihen on vielä aikaa se vuosi... vaikkakin sekin menee aivan liian nopeasti nykyään."

Tuossa vaiheessa todella toivoin, ettei kyseessä tarvitsisi olla pelkkä reissu Hollantiin, vaan että siinä vaiheessa vetelisin premaster-vuoden viimeisiä - ja niinhän siinä sitten kävikin, mutta suomalaisena pessimistinä ei vielä voinut näitä haaveita blogissa kirjoitella, kun ei ollut hakuprosessi vielä päättynyt, eikä oikein voinut kenellekään noista suunnitelmista oikeasti kertoa... Tuntuu vaan niin käsittämättömältä, että tuonkin tekstin kirjoittamisesta on jo kolme vuotta!!! Mihin ihmeeseen se aika on juossut... huh huh.



No mutta tämä vuosi katseltiin taas Suomen touhuja ja kyllä tuli omalla tavallaan ikävä sitä Hollannin King's dayta, koska jopa Bredassa juhlinta oli jollain tapaa isompaa kuin tämä meidän vappu. Ehkä se on se puuttuva musiikki ja lavat ja muu festivaalifiilis. Täällä oli ensimmäistä kertaa jonkinlaista menoa kehitelty rautatientorille, mutta sekin maksullista - ja lopulta järjestäjät jakelivat niitä rannekkeita ilmaiseksi ympäri Espaa... reilukerho lipuista maksaneille. No joo, ehkä ensi vuonna sekin on hoidettu jotenkin paremmin. 

Illaksi päätteeksi olin voittanut jostain facebookin arvonnasta Maxineen "vip-paketin" (joka tosin lopulta oli aika nihkeä luvattuun nähden), mutta kaiken tuon Teté-episodin sun muun jälkeen oli kyllä jotenkin olo niin väsähtänyt, ettei sellaista kunnon bilefiilistä missään vaiheessa ehtinyt syntymään. Tai sitten se vaan on tämä ikä, ettei sitä enää oikein meinaa millään saada käyntiin :D 

No joo, mutta tällaista vappuun. Meinasin laittaa tähän joku parikymmentä kuvaa lisää viime viikoilta, mutta jätetään ne seuraavaan kertaan, niin ompahan jotain näytettävää :)