22 July 2016

Kiireisen viikon kuulumisia...

Perjantai. Taas on viikko hujahtanut ihan silmissä, kun joka päivä on ollut muka niin kiireinen ja illat on vaan hukkuneet kaikkeen tekemiseen. Viime viikon perjantaina palasin illalla myöhään Jyväskylästä ja heti lauantaiaamuna suuntasin Suomenlinnaan ystävän häihin. Sunnuntaina fiilistelin omia synttäreitä ja maanantai tulikin sitten jo ihan liian nopeasti.

Suomi Popissa olin työreissulla ja junamatkat sujui mukavasti KonMaria lueskellessa. Ja kyllä, nyt se tarttui minuunkin. Oikeastaan olin jo aika hyvällä mallilla muutenkin tuon siivouksen kanssa (ainakin ajatuksen tasolla), mutta kirja antoi kyllä tosi paljon ajattelun aihetta ja apua siihen, miten ratkaista kohtalo monen ristiriitaisia tunteita aiheuttavan esineen tai tavaran kohdalla. Samassa innostuksessa hävitin (eli myin pilkkahintaan) viikolla myös ison kirjahyllyni - ja eilen ostin tilalle pienemmän, joskin siltikin kohtuu ison, lipaston, jotta kaiken sen jäljelle jäävän tarpeellisen saisi hyvin piiloon. Vähän plus miinus nolla tilanne, mutta jotain sentään :D

Suomi Pop -fiiliksiä... 
Teté hyödyntämässä vaatekasan antimia...
Anyhow, edelleen on kuitenkin huone kuin pommin jäljiltä, kaikki vaatteet odottaa sohvalla sitä kuuluisaa "läpikäymistä" ja uusi lipasto on puoliksi koottuna keskellä huonetta. Kovasti yritin sen viime yönä saada kasaan ja vaikka vielä reippaasti kymmenen jälkeen hakkasin kymmenkunta naulaa lipaston takalevyyn, en enää kehdannut samaa jatkaa laatikoiden kanssa, vaikka naapureitani vihaankin. Tai no ehkä viha on hieman vahva sana, mutta kieltämättä rummut kerrostalossa ja niiden hakkaaminen joka sunnuntai on aika verenpainetta nostavaa kuunneltavaa joka viikonloppu.. niin ja tämä naapuri on myös poistattanut ovestaan ovikellon, joten eipä ole paljoa auttanut asiasta valittaakaan (ovea olen kyllä nyrkillä pariin otteeseen hakannut, mutta tuloksetta), eli joo, siksi en ole ollut liian varovainen tuon metelöinnin suhteen.

Huomenna olisi tarkoitus kavereiden kanssa juhlia synttäreitä ja tosiaan tuntuu, että on taas sata ja yksi asiaa tehtävänä ennenkuin voi oikeasti huokaista. Periaatteessa ei ole tarkoitus bileitä meillä järjestää, mutta tiedän kokemuksesta, että jossain vaiheessa sitä kuitenkin puistoetkoilta siirrytään helppouden (ja vessan) perässä sisälle, että niin - se vaatekasa on selvitettävä siitä sohvalta. Tarkoitus olisi käydä kaikki mahdolliset tavarat huolella läpi ja antaa pois kaikki mikä "ei tuota iloa" (vai miten se KonMari-statement nyt menikään), mitä varten olenkin jo taas kontaktoinut rescueyhdistys Kulkureiden kirpparivastaavaa, että parin viikon päästä saa tulla hakemaan kuorman täydennystä heidän pöytäänsä :) On ihan parasta, että tällainen systeemi heillä on, koska ainahan sitä itsellä tuntuu raha olevan tiukassa, mutta tavaraa taas liikaakin, joten todellinen win-win kaikkien puolesta.

Romeo <3
Romeon panda. Ja jotain muuta shoppailua.
Ja rescueista puheenollen... lupauduinpa sitten tällaisen pienen karvapallon kotihoitajaksi, kun Auringonkoirilta tarvetta huutelivat. Idea on siis, että tämä poika tulee meille asumaan ja elelemään kuin oma koira, mutta vain siksi ajaksi, että oma koti löytyy... "Vaaranahan" on tietenkin, että kiinnytään tyyppiin ihan liikaa, eikä enää raaskita antaa pois, mutta kai sekin riski on otettava :D Ja jotenkin sitä eilen jo Ikea-reissulla automaattisesti käveli pehmolelujen luo, että pitää ostaa Romeolle jokin lelu... ostin pandan.

"Romeo on pieni uros, jonka tähänastinen elämä on ollut kovaa. Se eli pentuna perheessä, joka ruokki sitä tuttipullolla ja näki vaivaa että pentu selviää. Myöhemmin perhe ei kuitenkaan epäröinyt hylätä Romeota, ja eräs sukulainen vei sen maalle tontille, missä se eli puolen metrin ketjulla aidassa kiinni. Useat ihmiset heittivät sille aidan yli ruokaa ja huopia nukkumista varten. Kun Romeo haettiin pois, sillä oli pannan ja turkin rastojen aiheuttamia haavoja ihossaan. Romeo on nyt ollut vähän aikaa sijaiskodissa. Se on kotona superrauhallinen, mutta kadulla vilkas ja energinen. Tähän mennessä se ei ole haukkunut ollenkaan. Se pitää ihmisistä ja on hyvin hellyydenkipeä, köllöttelee mielellään selällään rapsuteltavana. Miehiin Romeo ei oikein luota, tarvitsee aikaa hyväksyäkseen. Tyttökoirista Romeo pitää kovasti, uroksista ei niinkään. Arvioitu syntymävuosi 2008, korkeus n. 30 cm."

Että tallaista tänne. Palaillaan taas, nyt siivouksen pariin... :)

17 July 2016

How it's like in your 30's...

Tänään tuli ensimmäinen vuosi kolmekymppisenä täyteen, eikä nyt tämä luku 31 niin kovin kummoiselta tunnu viime vuoden jälkeen. Varsinaisia juhlia tosin vietetään vasta ensi viikonloppuna yhdessä ystävän kanssa (meillä on tätä ikäeroa se tasan neljä päivää) ja tultiin siihen tulokseen, että samassa ne menee kahdet synttärit kätevästi - ja jos jotain tässä iässä (ja hollantilaisilta) on oppinut, niin sen, että aina kannattaa juhlia, jos siihen vaan on mahdollisuus :D

Mitä tähän ikääntymiseen tulee, viime vuonna tuon kolmenkymmenen tienoilla tuli luettua netistä ties mitä "before turning 30"-listaa, joista tuli lähinnä vain paha mieli (koska en todellakaan ole vielä tässä vaiheessa elämääni saavuttanut kaikkia niistä kohdista), MUTTA, sitten tuli vastaan tällainen toisenlainen lista, joka ei ollut lähellekään niin masentava, ainoastaan niin täydellisen totta... Sen myötä, ihanaa sunnuntaita kaikille! :)

25 things no one tells you about growing up...

1. Life will be full of disappointments. No matter what age you are.

2. And moments of pure bliss. The moments where your face will hurt from smiling so much.

3. You will fall in love, and it will be terrifying. But it will also be exciting and wonderful.

4. You’ll fall out of love. Or someone will fall out of love with you.

5. You’ll date someone who doesn’t treat you like they should. And it will take you longer than it should for you to realize you deserve better.


6. And you may not love the person that loves you. No matter how hard you try.

7. You’ll spend most of your twenties trying to figure out who you are. And maybe even your thirties or forties…

8. You’ll lose your way. And it might take you a while to find your way back.

9. You’ll experience a broken heart, and it will hurt more than you could ever imagine. But one day, you WILL be able to move on.


10. You’ll have to work really hard to love yourself. And it will be something you have to work on for the rest of your life.

11. It may take a while, but you’ll learn that this body is the only one you get. So you have to take care of it.

12. And others won’t always recognize your greatness. It’s one of life’s greatest shocks to enter the real world and realize that you’re one of millions. Which is all the more reason why you have to recognize the greatness within you, first.

13. Bad things will happen, and you won’t be given a reason for them. No matter how many times you ask.

14. People will dislike you…for no reason at all. And you will have to learn to accept that.


15. You’ll learn who your true friends are, and it will be incredibly painful at times. But also necessary.

16. And people you once considered your best friends will become strangers to you. And there’s nothing you can do about it.

17. You will make mistakes. And never stop making them.

18. You will have regrets. No matter how hard you try to live a life without them.

19. Sometimes, you’ll feel like giving up. And you shouldn’t.

20. And sometimes, you will admit defeat, and that’s OK. Have a drink, and don’t be so hard on yourself.


21. You’ll go through ups and downs with your parents and realize how incredible they are much later than you should. And you’ll make every second with them count.

22. People will break your trust. More than once.

23. Standing on your own two feet — once you’re finally able to — will be a reward you would have never even imagined when you were younger. Relish it.

24. You’ll realize that every second you waste wishing you were someone else is a second you waste being the extraordinary person that you already are. And who you are is perfect.

25. The world will try to harden you, and you have to allow your smile to change the world. Instead of allowing the world to change your smile. Because as tough as life can be, it’s yours, and it’s the only one you get. So you have to make the best of it.



(Lähde: Buzzfeed.com)

8 July 2016

Löyly.

Tiedättekö, kun välillä (itselläni tämä käy kyllä todella usein) ottaa puhelimeen sellaisia kuvia, jotka on ihan mielettömän hienoja, mutta sitten niitä ei kuitenkaan oikein osaa julkaista missään. Vähän samaa painin näiden Löyly-kuvienkin kanssa, mutta nyt päätin sitten vaan laittaa ne tänne tällaisenaan. Koska ne nyt on. Vierailin Löylyssä noin kuukausi takaperin eräänä aurinkoisena kesäaamuna, ja vaikka kuvissa fiilis näyttääkin todella lämpimältä, oikeasti kello oli noin kymmenen aamulla kesäkuun alkupuolella, eikä asteitakaan tainnut olla viittätoista enempää. Kyseessä oli Visit Helsingin yhteistyöfoorumi, jossa vierailin töiden puolesta kuuntelemassa Helsingin kaupunkimarkkinoinnin uusia tuulia ja syömässä normaalia parempaa aamiaista. Osallistujia oli paljon ja vähän päälle, ja väittäisin vahvasti, etten ollut ainut, jonka sivuagendana oli tekosyy myös päästä katsastamaan tämä paljon hehkutettu Löyly kaikessa loistossaan.

Ja onhan se nyt hieno. Pitäisi vielä kokea paikka silloin, kun siellä on ihan sitä normaalia asiakaskuntaa ja ehkä sellaisena oikeasti lämpimänä kesäiltana. Ihan mieletöntä työtä tehty ainakin noin niinkuin omalla silmällä arvioituna mitä tuohon ulkoiseen olemukseen voi sanoa. Eli vaikka facebookissa näyttää asiakkaat mollanneet ravintolapalvelut ihan maanrakoon, oli Löyly kuitenkin jo arkkitehtuurisesti kokemisen arvoinen noin niinkuin paikan päällä. Ehkä noista kuvista jotain irtoaa... :)





4 July 2016

Heinäkuun eka. Toivottavasti ei vika :'D

Viime viikolla tuli töiden myötä tutkittua hetki blogia jos toistakin, minkä myötä kynnykseni kirjoitella tänne taas hieman matali. En ole selkeästi ainut, jolla tällaisia pidempiä katkoksia kirjoittelussa tulee. Viimeisin postaus käsitteli kesäisiä fiiliksiä ja tämä nyt voisi olla aikalailla sitä samaa, joskaan mitään maata mullistavaa ei edelleenkään ole tapahtunut.


Juhannuskin meni ja valtavirrasta poiketen päätin olla postaamatta yhtä ainutta fiilistelykuvaa, koska varsinaisesti ei juuri tullut juhannusta sen kummemmin fiilisteltyä. Jälleen kerran vietin kyseisen viikonlopun Helsingissä siskon ja kaverin seurassa sen kummempaa juhannusta miettimättä. Nautittiin perjantaina skumppaa ja suunnattiin jo melkein perinteisesti Mollyyn – joskin tänä vuona muiden baarien skarpatessa aukiolollaan ei ihan viime vuosien väkimäärään päästy. Ihan kivaa oli kuitenkin ja livebändi oli poikkeuksellisen hyvä! Lauantaina lähinnä loikoiltiin auringossa ja illalla lenkkeiltiin ympäri Töölöä ja Hakaniemeä. Sunnuntaina suunnattiin auringon toivossa heti aamupäivästä stadikalle, mutta se reissu ei kyllä aurinkoa sitten kovin kummoisesti nähnytkään. Tuli sitä kuitenkin uitua puolentoista kilsaa ja kulutettua edes muutama viikonloppuna kerätyistä herkuttelukaloreista. …En edes tiedä onko kyseessä uutuudet vai tulenko vain tosi jäljessä, mutta siis Fazerin Omar-munkki sekä Dumle-vohvelit – ei terve tuollaisia paholaisen välipaloja saisi edes valmistaa!! :D Ihan tuhottoman koukuttavia herkkuja. 

Mitäs muuta. Arkipäivät on todella tehokkaasti täyttyneet töistä eikä sitä sitten ole paljoa muita juttuja mielessä pyörinyt. Tietenkin sipsikaljavegaanien innoittamana olen itsekin kunnostautunut entistä vahvemmin vegaanisten tuotteiden kokeilussa ja jopa innostunut kokkailemaan kotona kohtuullisen paljon – mikä sinäänsä on harvinaista, sillä Hollannissa vietetty aika kyllä tappoi sen homman ihan kokonaan. On kyllä tosi hienoa huomata, että kaupat tarjoaa nykyään yhä enemmän vaihtoehtoja lihalle eikä oikeastaan enää juuri kelpaa syyksi, ettei tuotteita olisi saatavilla… odottelen mielenkiinnolla sen vegaanisen lippakioskinkin avautumista, ihan kotikulmilla nimittäin on kyseinen tönö :)
No sitä nyhtistä!! 
Friends & Brgrs vegaaniateria - oli hyvää!
Itsellä ei juurikaan kesälomia tänä vuonna ole, kun koko kesä menee töiden parissa. Olen kuitenkin kovasti miettinyt, josko sinne syyskuun lopulle jonkun kivan ja edullisen kohteen keksisi. Olisi tavallaan kiva käydä jossain ihan uudessa kohteessa, mutta jos joku on ehtona, niin aurinko ja rannat… mutta olisi kyllä kiva, että kaupungissa olisi myös jotain näkemisen arvoistakin. Ja en haluaisi juuri neljää tuntia enempää koneessa viettää, lentäminen on todella turhauttavaa touhua. Että siinä onkin sitten sitä miettimistä. Ja matkaseurakin on ihan täysi arvoitus, saa nähdä.

Duunissa. Suomen kesä.

Duunissa. Himomammaa...
Ja niin joo, tulipa piiitkästä aikaan taas käytyä kampaajalla muutakin kuin hiuksia leikkauttamassa. Lopputulos on tietenkin se perus, eli kukaan ei huomaa mitään eroa (paitsi yksi meidän duunin promotytöistä, jonka olin aiemmin peräti kahdesti tavannut!!), mutta siis juurta laitettiin tummemmaksi ja muuta päätä kylmempään suuntaan kellastunutta kuontaloa häivyttäen. Ja jossain vaiheessa toiveena olisi saada vielä joukkoon lisää tummempia raitoja, mutta sitä sitten syksyllä. Miten joku kampaajakäyntikin voi vaan saada fiiliksen niin paljon paremmaksi? Niin ja tietenkin ne kampaajalta vielä mukaan ostetut uudet hiustuotteet (sain kovaa palautetta, kun en aikaisemmin ole hopeahoitoaineeseen tutustunut, shampoosta puhumattakaan). No mutta kuitenkin, hyvä fiilis itsellä – sehän se tärkeintä on :)
Oikeasti menin paikalle hieman tuoreemman Anistonin kuvan kanssa. Että sellaiset vaaleat raidoitetut olisi tosi jees. Harmi, ettei naama tule kaupanpäälle, vaikka hiuksiin ihan tyytyväinen olinkin...


Tällaista siis tänne. Katsellaan, josko tässä bloggaamisessa taas pääsisi hieman kunnostautumaan. Ainakin ajatuksen tasolla :p