Coffee moment

Suomi on kahvinkulutuksen luvattu maa. Noin joka sadas kahvipapu päätyy Suomeen - siis kaikista maailman kahvipavuista. Aamu ei ala ilman kahvia, työpäivän alkuun on saatava kahvia, lounas päätetään kahviin, ja iltapäiväkin vaatii kuppinsa. Kakkua ei syödä ilman kahvia, juhlia ei ole ilman kahvia, eikä ole sellaista kyläilyä, etteikö vieraille tarjottaisi mahdollisuutta kahviin. Kahvi on vastaus moneen ongelmaan: oli sitten nälkä, jano, väsy, kylmä, kuuma, jumitus, päänsärky tai muuten vaan tylsää, kahvi korjaa kaikki fiilikset parempaan. Suurin osa treffikutsuistakin sisältää ehdotuksen kahvihetkestä, vaikka ne treffit päätyisivätkin olemaan jotain ihan muuta kuin kahvittelua. Kahvi käy kaikkeen. Ja kyllä, se maistuu myös minulle.

Oma kahvin kulutus heräsi ehkä hieman myöhään, sillä enpä muista teiniaikoinakaan vielä kovin mielelläni sitä juoda. YO-kirjoituksiin luin kofeiinitablettien voimalla, enkä kyllä muista edes Haaga-Helia aikoina ihan hirveästi kahviossa ravanneeni... vaikkakin väittäisin niiden olevan vuosia, jolloin se pikkuhiljaa alkoikin maistua. Ja nykyään, sitä menee ja paljon! Joskin en edelleenkään osaa juoda kahviani mustana, ihan jo siksi että se on mustana aina aivan liian kuumaa, ja toiseksi aika pahaa... Hollannissa Starbucks-kulutukseni oli huipussaan ja kotonakin kahvit olivat lähinnä omia latteluomuksia. Eikä se ole Suomessakaan oikeastaan muuttunut. Edelleen maitokahvi maistuu, ja nyt noiden soija- ja kauramaitojen "for professionals"-versioiden laskeuduttua kauppoihin, olen enemmän kuin onnessani. Parempia maitokahveja saa hakea - eikä tarvitse edes vatsavaivoista kärsiä.

Oma latte-lempparini on ehdottomasti "salted caramel"-versio, ja itse väsäilen maailman helpoimman kotitekoisen latten seuraavilla ainesosilla...

Eli kasvimaito lämpimäksi mikrossa, vedenkeittimellä vesi kiehuvaksi  ja espressojauhe mukin pohjalle odottelemaan. Vesi ylläripylläri kaadetaan espressojauheen päälle, minkä selaan laitetaan loraus 'salted caramel'-makusiirappia sekä ripaus suolaa maun mukaan (siinä siirapissa se ei mielestäni maistu tarpeeksi). Tämän jälkeen erillisessä kipossa vaahdotettu lämmin maito kaadetaan espresson päälle... ja sitten nautitaan. On hyvää! Tuollainen instant espresso -jauhe maksaa kaupassa n. 5-6e/purkki, soijamaito n. 2,5e/purkki, iso pullo siirappia about 10-12e, ja tuollaisen patterilla toimivan maidonvaahdottimen saa Ikeasta about eurolla. Halpaa kuin saippua, pitkällä juoksulla :D

Tietenkään tuollaisia makeita maitopläjäyksiä ei ihan joka päivä jaksa juoda, ja välillä tuonkin verran duunia yhden kahvin eteen tuntuu ihan liialta (etenkin aamuisin)... Joten, onhan se normaalikin kahvinkeitin kotona oltava. Ja onhan meillä ollutkin, Moccamaster, sellainen kultaisen värinen ruskeilla muoviosilla. Suoraan 70-luvulta. Oikeasti, minäkään en ole niin vanha kuin se kahvinkeitin!! Siksi koin vahvasti, että tässä vaiheessa olen oikeutettu ostamaan uuden laitteen, kun se kerta Hulluilla Päivillä oli niin kivasti tarjouksessa 119e. ...Voin sitten tällä samalla koneella keitellä kahvit, kun joskus jään eläkkeelle, jos tuon vanhan koneen elinkaareen on uskominen... 

Ja tosiaan toimiihan se vanhakin kone edelleen, mutta jotenkin kaipasin mallia, jossa suodatinsuppilolla (tippalukollisella sellaisella) on oma telineensä ja pannussa olisi se aromikansi (se meidän entinen oli sellainen kaikista yksinkertaisin malli, joten siihen ei saanut edes varaosina noita ominaisuuksia). Tietenkin sitten tätä keitintä ostaessa selvisi, että tämäkin malli oli sitten siitä normaalista riisutumpi versio, eikä noista ominaisuuksista siinä ollut kuin se hemmetin suppiloteline. Prkl. Mutta... tämä oli kuitenkin malli, johon sellaisen saisi ostettua, joten eikun ja Krunikan Cremaan ostoksille ja reilu parikymppiä lisää siihen suppiloon ja kanteen. Nyt minulla on Moccamaster, jossa on sekä tippalukollinen suodatinsuppilo, että se hemmetin aromikansi. Ja nyt jos tähän tarjouskeittimen ja varaosien yhteishintaan olisi laittanut vielä reilu parikymppiä lisää, olisi saanut jo sen perjantain hullaritarjouksessa olleen paremman mallin... mutta siinä olisi ollut automaattinen tippalukko ja niihin en luota sitten yhtään. Eli hyvä näin. Joskin tämä minun versio kaikilla noilla haluamillani ominaisuuksilla olisi ollut kuulemma tarjouksessa myös Sokoksella hintaan 129e. Että niin. Osta sitten muka Hullujen Päivien edullinen keitin ja maksa siihen varaosat, vaikka olisit voinut vaan hakea omasi Sokokselta paljon vähemmällä vaivalla ja rahalla. Kaikkea sitä.

No mutta toisaalta, jotenkin haluan uskoa, että kaikki tällaiset jutut tuppaa aina tasoittuvan ennemmin tai myöhemmin, välillä tulee takkiin ja välillä jää voitolle... tänään esimerkiksi myin vanhan Acnen kaulahuivini 30e kalliimmalla, mitä siitä joskus aikanaan itse maksoin (koska sen arvo on uutena noussut niin paljon), vaikka ostaja taasen sai sen vain 2/3 uuden hinnalla. Eli keittimessä jäi vähän niinkuin miinukselle, mutta huivista tuli takaisin. :D Näin se menee.

Että täällä tällainen perusbloggari nillittää puolen postauksen verran muutaman euron tappiota jonkun kahvinkeittimen kanssa. Väitän vahvasti, että ennen Hollannissa asumista tämä saituus ei todellakaan ollut näin avointa. Anteeksi siitä. Vielä muutama vuosi takaperin sitä esitteli täälläkin vasta shoppailtuja merkkilaukkuja ja muita asusteita, jotka nekin oli varmaan suurin osa laitettu luottokortin kautta menemään. Koska olihan se kuluttaminen niin "bloggaajaa". Piti olla merkkilaukkua ja huivia ja vaikka mitä, että kuului joukkoon. No en enää kuulu. Sori. Tai kyllä niitä laukkuja taitaa vielä pari löytyä, mutta moni on jo lähtenyt muussa rahantarpeessa kiertoon. Muutenkin tuntuu, että nykyään ostelee kaiken ajatuksella "miten tässä kestää arvo, jos sitä vaikka kyllästyykin...?". Tästä syystä esim. huonekalujen kohdalla yritän bongailla torista aina hieman elämää nähnyttä designia, jota voi sitten itse tuunailla ja nostaa kalusteen arvoa jonkin verran.. Surullista(ko?) :D 

No mutta anyhow. Postauksen piti kertoa miten tykkään kahvini juoda, mutta se muuttuikin tällaiseksi saiturin kahvikikkailutekstiksi ihan jo sieltä alkumetreiltä lähtien... Mitä sitä kahvilan kahviin euroja tuhlata, kun miltein samanlaisen saa tehtyä kotona. Ja tosiaan hyvään kahvinkeittimeen kannattaa satsata, ne kestää, kuten voi tuosta meidän vanhasta moccamasterista todeta :) 

Tällaista. Anteeksi. Palataan taas.