25 November 2016

Black Fridayn siivellä takkipohdintoja

Black Friday! Kyllä, se on nyt. Päätin ensin, etten edes laita tähän postaukseen yhtä ainutta vaatekauppalinkkiä, koska en jaksa ja toiseksi mielestäni kulutus pelkän kulutuksen ilosta on maailman turhinta, etenkin, kun monilla kaupoilla ne tarjoustuotteet on vain jämiä, ja lopulta jollain normaalilla jatkuvalla alekoodilla saa niitä oikeasti tarvitsemiaan juttuja. Odottelin itseasiassa koko viikon toiveikkaina, josko zalando olisi laittanut yhden katselemani takin alennukseen, mutta koska näin ei käynyt eikä mitään erillistä alekoodia tullut, turhauduin ja mietin, että antaa olla koko kaupallinen kakka.

Toiveikkaana käännyin kuitenkin toisen nettikaupan puoleen ja siellä takkeja selaillessani pari ihan kivaa osui kohdalle peräti puoleen hintaan! Ja miksi edes tarvitsen takkia? Periaatteessa en, koska omistan yhden lämpimän untuvatakin ja yhden miedoimmille talvikeleille soveltuvan villakangastakin... mutta kun tuota elopainoa on tässä viimeisten parin vuoden ajan kertynyt lisää useamman kilon verran, etenkin tuon villakangastakin pitäminen ahdistaa suunnattomasti. Se on ihan ok, jos alla on vain t-paita (mikä toimii syksymmällä hyvin), mutta olisi kiva, jos takin alle mahtuisi myös edes joku pitkähihainen. Siksi. Tietenkin ultimaattinen toive on, että sen vanhankin takin alle saan vielä useamman kerroksen jonain lähikuukautena mahutettua, mutta koska se nyt on aina hieman hataraa laskea jonkun toiveikkaan dieetin varaan, on ihan hyvä hankkia joku takki, johon varmasti mahtuu. Siksi klikkasin ostoskoriin tämän Vilan takin. :D :D Kyllä, jos tuonne ei mahdu alle paria pitkähihaista, niin ei sitten mihinkään!

Uutta syystakkia en varsinaisesti edes olisi tänäkään vuonna tarvinnut, mutta syyskuussa siskoni työpaikalla vieraillessa ihastuin suunnattomasti tuohon kuvassa näkyvään versioon. Se oli niin kiva, ja vielä kultaisilla detaljeilla. Lisäksi takissa oli superkivat nuo nahkaiset olkapääkoristukset. Takista sain jopa kehuja miespuoliselta pomolta, mutta lähinnä siksi, että hänkin on ettinyt vastaavaa (?!) :´D Ehkä ei nyt ihan samanlaista tarkoittanut, mutta onhan nuo tekonahkakoristukset kivat... myös miesten vaatteissa. Joka tapauksessa siitä syystakista, nyt kun -50% huumaan pääsin, laitoin tilaukseen myös Peak Performancen tuuli/syys/hupparitakin, jonka näin kätevänä ohuemman ulkoilutakin alla. Jos se on siis sellainen mitä kuvittelen sen olevan. En halua ostaa talvitakkia pelkkään koiranlenkkeilyttämiseen erikseen, mutta välillä tuolla koirapuistossa tuntuu olevan vähän liiankin fiinit vaatteet päällä... tuo voisi siis mennä sellaisen ohuemman urheilutakin (jonka peräti omistan) alla lisälämmikkeenä ja sopia siten myös tähän säähän... ja pituus oli jees, lämmittäisi myös takapuolta, kun se omistamani urheilutakki on himppasen lyhyempi.


Joskin sen verran haluan puolustella omaa kulutustani, että se pieneksikin jäänyt villakangastakki on jo viidettä talvea käytössä, ja toisaalta tuon ostamani mustan syystakin alta myin edellisen vuoden vastaavan eteenpäin siskolle, eli sinäänsä ei nurkat täyty takeilla. Joskin tietenkin noita kevät/kesätakkeja tuntuu olevan nurkissa paljon tarvittavaa enemmän... mutta aina sitä osaa selittää jokaiselle niistä sen oman tarkoituksensa ja silti käyttää jotain yhtä ja samaa ihan kaikkialla. Mutta joo, katsotaan nyt miten käy noiden booztin versioiden kanssa. Toivottavasti hyvin.

Ja netistä on aina hyvä tilata tuollein varalle, jos ei varsinaiselta shoppailukierrokselta mitään löydy. Kaveri pyysi tänään seuraksi kiertelemään Kampin valikoimat, joten eiköhän sitä voisi yrittää, vaikkei tuo kaupoissa kiertely mitään herkkua olekaan. Joskaan en varsinaisesti tarvitse tuon takin lisäksi muuta kuin talvikengät, mutta ne on niin masentavia ostettavia. Jos ei olisi koiraa, en edes miettisi jotain "timberlandien" hankintaa (tai vastaavien kolossien, jotka kestää sään kuin sään), mutta hemmetti, kun täällä Suomessa nyt vaan on talvet mitä on. Ärsyttää vaan laittaa rahaa johonkin rumiin kenkiin, kun sellaisia ei oikeasti edes haluaisi, mutta kun tarve. Miksei vaan voi olla lumeton ja loskaton talvi, niin kelpaisi peruslenkkarit hyvin, kun ei tarvitsisi missään hangessa tarpoa? Joskus monta vuotta sitten laitoin rahaa ostaakseni uggit, mutta mitä niilläkin oikeasti Suomen talvessa tekee? Hemmetin liukkaat, eikä tosiaan sovellu yhtään märempään keliin. Kesäkengät, nehän ne virallisestikin on.

No mutta, tällaisilla ongelmilla eteenpäin. Lisäksi täytyy toivoa hyviä ruokakauppa-alennuksia, kun huomenna vietetään tyttöjen kanssa pienimuotoisia pikkujouluja, joissa tietenkin pitäisi jotain pientä kivaa syömistäkin olla... ja k-marketit mainosta ben&jerry's jäätelöitä 3kpl/10e. Ei ne edes ole niin hyviä, mutta silti tulee fiilis, että pakko varmaan ostaa. Juuri tätä meinasin tuossa aloituksessa, kulutusta kulutuksen takia. 

Kivaa viikonloppua, koittakaa kestää :)

23 November 2016

No choice should be made in desperation, or it wasn't a choice at all.

Facebook on viime päivinä muistutellut ahkerasti viiden vuoden takaisista "muistoista". Se oli niitä aikoja, kun olin aikalailla ensimmäisiä kertoja oikeasti takaisin jaloillani kesäisen eron jälkeen. Olin alkanut taas uudestaan käymään ulkona ja jopa hieman fiilistelemään sitä sinkkuutta. Mietin, ettei siinä vaiheessa ollut kiire uuteen suhteeseen, vaan oli hyvä hieman hengähtää ja opetella elämään taas yksin.

Noh, nyt on tosiaan hengähdetty ja opeteltu elämään yksin, viiden vuoden verran. Ehkä vähän liiankin hyvin. Ja onhan tässä viidessä vuodessa taas ehtinytkin tapahtua vaikka ja mitä, mutta pakko myöntää, etten ehkä tuolloin kuvitellut olevani tässä vaiheessa näiden vuosien jälkeen. Yli-itsenäinen ja kaikin puolin miehiin ja omiin valintoihin pettynyt 'ikisinkku', vai miten meitä kolmenkympin ylittäneitä yksineläjiä nyt sitten tässä vaiheessa kuvaillaankaan. 


Ei mutta olihan se yksi termi, jonka itsestäni joskus luin: vela-bloggaaja. En itseasiassa edes muista olenko koskaan asiasta minkään postauksen yhteydessä edes maininnut, mutta tosiaan kuten meistä kaikki, itsekin tykkään itseäni toisinaan googletella. Erityisesti sellaisissa tilanteissa, kun tähän verrattaen pieneen blogiin tulee yllättäen isoja kävijäpiikkejä, tai kun 'academia.edu'-sivusto ilmoittaa, että joku juuri googletti sinut ja päätyi profiiliisi (tämä on siis sivusto, jolla voi seurata ja jakaa erilaisia akateemisia julkaisuja itselle mielenkiintoisista aiheista, eikä mikään muu sivusto kyllä tällaisia ilmoituksia sähköpostiini tuo). Joka tapauksessa, näissä tilanteissa sitä usein näpyttelee googlen kenttään oman tai blogin nimen ja katsoo mitä tulokset antavat... noh, ei paljoa yleensä. En ole bloggaajana koskaan ollut mitenkään erityisen kärkkäitä mielipiteitä herättävä muutenkaan, mutta tosiaan vedin pari vuotta takaperin kyllä kahvit väärään kurkkuun, kun huomasin jonkun listanneen minut vauva.fi-palstalla mahdolliseksi "vela-bloggaajaksi". Jouduin tuolloin googlettamaan kyseisen termin tarkoituksen, ja kyllä, asia jäi vaivaamaan. 

Vela = vapaaehtoisesti lapseton. Jep. Enkä edelleen ymmärrä mitä tuo oikeasti tarkoittaa. Ymmärtäisin, jos olisin vaikkapa pitkässä parisuhteessa, ehkä jopa naimisissa, ja tässä tilassa myös todistetusti täysin lisääntymiskykyinen, mutta vapaaehtoisesti päättänyt olla hankkimatta niitä lapsia, vaikka edellytykset siihen olisivatkin. Mutta siis niin, miten kolmekymppinen sinkku on kenenkään ulkopuolisen pääteltävissä vapaaehtoisesti lapseton? Tai että olenko samalla myös vapaaehtoisesti parisuhteeton? Jotenkin tuo koko termi tukee mielestäni täysin absurdia ajatusta siitä, että tämä "vapaaehtoinen tila" olisi minä hetkenä hyvänsä muutettavissa, jos siltä vain tuntuu? Että enpä enää haluakaan olla sinkku tai lapseton, nyt vaan äkkiä mies ja eikun kerran kautta paksuksi. Wtf... 

Luulin pitkään myöhäisinä teinivuosinani olevani ikuisesti sinkku, koska en ikinä teinivuosinani kenenkään kanssa oikeasti seurustellut. Olihan niitä muutaman kuukauden mittaisia tapailuja ja epämääräisiä ihmettelyjä, mutta tasan yhden oikean suhteen olen läpikäynyt ja siinä viettänyt kuusi vuotta - kolme oikeasti onnellista, loput jotain sinne päin. Suhteen aikana kuitenkin muistan pyörtäneeni puheet ikisinkkuudesta ja todennut olevani ehdottomasti enemmän parisuhdeihminen, jos tällaista jakoa edes voi tehdä. Nykyään en enää edes halua sanoa mitään, uskon olevani hemmetin hyvin molempia, mikä on aika ideaali tilanne, mutta väitän olevani todella nihkeä siinä siirtymävaiheessa. Oli se kumpaan suuntaan tahansa, sitä tuttua ja turvallista on todella vaikea vaihtaa täysin päinvastaiseen.

Mutta todettakoon siis mitä? Ei, en ole vapaaehtoisesti lapseton. En ole sitä myöskään pakotetusti. Olen sitä mitä olen, koska tämä nyt vain sattuu olemaan elämäntilanteeni. Haluanko parisuhteen? Kyllä, jos hyvä kohdalle osuu, semi-kivaa seurustelua en missään nimessä. Haluanko lapsia? Kyllä, jos se parisuhdepuoli on kunnossa, muussa tapauksessa saa koira riittää. Selvensikö yhtään? En edes oikeastaan tiedä miksi näitä asioita täällä sen enempää availen, mutta kyllä se nyt on viime aikoina alkanut jo tuntua, kun kaikki ympärillä saa lapsia ja itselle kohdistuu lähinnä vain kysymyksiä, että eikö se ole aika ikävä olla yksin tuossa iässä, kohta tulee kiire..? No mitä helvettiä... asia ei ole ihan noin mustavalkoinen. Ja on mielestäni todella käsittämätöntä, että nämä kysymykset tulevat pääosin niiltä vanhemmilta ihmisiltä, joiden pitäisi elämänkokemuksella olla hemmetin paljon viisaampia asioiden suhteen.


Ei ole helppoa olla nainen nykyaikanakaan. Ehkä se oli ennen jopa helpompaa, kun ei tasa-arvosta ollut tietoakaan ja avioliitot oli lähinnä järjestettyjä. Tietyllä tapaa on hieman epäreilua, ettei biologia kehity samaa tahtia yhteiskunnan kanssa, vaan naisilla on edelleen turhankin tiukka deadline lisääntymisen suhteen, vaikka elinvuosia olisikin entistä enemmän loppupäässä jäljellä noin niinkuin elinikäindeksejä katsoen. Yhtä suomenruotsalaista miespuolista tuttuani lainaten "mies vanhenee kuin viini, nainen kuin maito". Niin kai se menee. Ja mitä parisuhteisiin tulee, ei tässä vaiheessa ole tuon asian suhteen enää kovin montaa mokaa varaa tehdä, jos minkäänlaisia haaveita jonkinlaisesta unelmien ydinperheestä on.

Että niin. Olen enemmän kuin onnellinen kaikkien lapsia saaneiden tai odottavien ystävieni ja sukulaisteni puolesta. On ihanaa, että ihmiset on löytäneet sen oman onnensa ja nauttivat elämäntilanteestaan täysillä. En vain aina ymmärrä, miksi tuo elämäntapa on yhtään sen parempi kuin se mitä itse elän? Välillä tuntuu, että ympäristön paine on se mikä pakottaa miettimään sitä oman onnellisuutensa pohjaa, vaikka olisikin yleisesti ottaen ihan tyytyväinen elämäänsä. Mielestäni se on kaikella tapaa todella väärin, etenkin kun kyse ei tosiaan aina ole vapaaehtoisuudesta. En ole ainut sinkku ystäväpiirissäni, enkä todella ainut, joka näiden samojen tuntemuksien kanssa painii. Ei meistä varmaan kukaan miettinyt parikymmentä vuotta takaperin elämäänsä juuri tällaiseksi kolmenkympin kynnyksellä, mutta onhan se tavallaan surullista olla yhteiskunnan näkökulmasta jollain tapaa epäonnistunut. Etenkään, kun näin ei ole.

Loppuun siis todettakoon, että olen täysin onnellinen elämäntilanteeseeni tällaisenaan juuri niin kauan kuin mitään parempaa ei ole tarjolla. Jos vapaaehtoinen sinkkuus ja lapsettomuus on vastakohta väkisin väännetylle parisuhteelle ja perheelle jonkun semi-kivan tyypin kanssa, olkoon sitten näin. Mieluummin katselen sitä oikeaa (jos sellaista edes on) nyt tässä vaiheessa rauhassa, kuin riitelen huoltajuudesta muutaman kymmenen vuoden päästä täysin epäsopivan kumppanin kanssa. 

(Tekstikuvat kirjasta 'It's not me, It's you' by Mhairi McFarlane.)

8 November 2016

Marraskuu

...ja ulkona ainakin 10cm lunta maassa ja lisää tulee vaakatasossa sitä mukaa, että voisi väittää olevan sydäntalvi. Onko tämä nyt jokin samanlainen ennakointi talveen mitä viime toukokuun lämpötilat toivat samaa kesästä?! Joskin se kesä miltei taisi jäädä siihen toukokuuhon... kävisikö talven kanssa samalla lailla?

Väitän tosin vahvasti kasvaneeni henkisesti siitä ainaisesta sään kiroamisesta. Jotenkin aikaisempina vuosina nuo surkeat kelit on ottanut paljon suuremmalla tunteella mitä nyt. Tietenkin vaikutusta voi olla silläkin, ettei nyt ole kahteen vuoteen ollut niin aktiivisesti töissä, että olisi tarvinnut joka arkiaamu herätä pimeän aikaan ja tarpoa siinä samassa masennuksessa tuolla ulkona. Tällä hetkellä työstän yhtä projektia pitkälti etänä, minkä vuoksi voin tyytyväisenä nousta sängystä aamulla vasta juuri silloin, kun ajattelen päiväni aloittaa, eikä ulkona tarvitse koiran käyttämistä enempää aikaa viettää. Kesällä se päivästä päivään töissä käyminen ei tuntunut lähellekään niin raskaalta, kun valoa riitti jatkuvalla syötöllä.




Mutta tosiaan vaikka sen polkupyöränkin joutui pakkaamaan ihan liian aikaisin varastoon, olen silti yllättävän positiivisella tuulella tuon sään suhteen. Olkoon. Turha masentua asioista, joihin ei vaan voi yksinkertaisesti vaikuttaa sitten niin millään. Ja kuten nyt jokainen ehkä jo huomasikin, postauksen kuvat ei ole ihan eiliseltä. Taitaapa olla peräti reilun kuukauden takaa... niitä hetkiä, kun pääsee koiran kanssa lenkille uimarannalle ilman kaikenmaailman kieltojen tulvaa. Väittäisin mm. noiden lintujen sotkevan rantoja huomattavasti enemmän mitä koirat ikinä tekisivät, etenkin kun koirien jätökset mitä useimmiten kuitenkin pyritään omistajien toimesta keräilemään pois.

Joka tapauksessa, voi että Teté niin nauttii tuosta rannalla kävelystä ja lintujen perässä veteen kahlailusta. On se suloinen. Ja kyllä sitä itsekin tuolla syysauringon paisteessa mielellään useamman hetken tykkäsi viettää. Nyt ei ehkä enää niinkään. Kevättä odotellessa.




Mitäpä muuta, ei oikein mitään. Halloween juhlat tosiaan meni ja viimeisin viikko viikonloppu mukaan lukien on mennyt todella rauhassa, lähinnä taas arkisia asioita järkkäillen. Kaivelin varastosta muutaman vuoden takaiset joulukoristeet esiin ja kyllä sitä taas tuli haikea olo, kun käsiin sattui Vilin vanha tonttukauluri. Viimeistään koirien kokoeron huomasi, kun Teté hukkui kyseiseen vaatekappaleeseen. Harmi, olisi ollut suloista käyttää sitä Tetéllä, pitää ehkä ebaysta tilata joku pienen koiran tonttupuku Tetélle :'D 

Sellaista kunnon joulukuusta ei ole tullut koristeltua nyt useampaan vuoteen, mutta ikkunalle löytyi varastosta ainakin sellainen pieni valkoinen joulukuusi, ei kai sitä sen ihmeempiä lopulta tarvita. Ja saa nyt sitten nähdä hankitaanko myös äidin luokse joku kuusi jouluksi, onhan siinä aina oma fiiliksensä.



Joo, tulipa taas turhaa ainakin kuukauden liian aikaista lätinää, mutta jotenkin tuo ulkona oleva sää tuo väkisin tällaisen joulufiiliksen. Ja tietenkin kaikki kauppojen krääsät mitä taas on myynnissä joka paikassa. Kohta se joulu on. Pikkujoulut laitettiin kavereiden kanssa kalenteriin joulukuun viimeiselle viikonlopulle ja ebaysta lähti tilaus mistelinoksista - enkä edes tiedä mitä niillä teen, mutta ideana se on jotenkin hauska.

Astetta turhempi blogiteksti, palataan jollain järkevällä myöhemmin, ja nyt yritän käydä nukkumaan... venäytin eilen jotenkin oudosti niskan ja laitoin siihen äsken tiikeribalsamia (kun en omista mitään kipugeeliä), ettei se ihan jumiin menisi. Omalla tuurilla tuntuu se balsami polttelevan jo naamassa asti, kai tuli käsillä lähmittyä taas miten sattuu, kuinka sitä aina onnistuukin?