12 November 2017

Ensikosketukseni Romaniaan

Kaksi viikkoa Kulkurien sterkkareissusta. Lähdettiin 26.10. aamulennolla ja palattiin lauantaina 28.10. takaisin. Myöskin aamulennolla, joskin jatkolento viipyi hieman, kun Damin päässä oli joku häikkä koirien lastaamisen kanssa... eli toisin sanoen, kone seisoi paikallaan tunnin ihan vain meidän kullanarvoisen lastin takia. Anyhow, eli sterilointireissu oli kyseessä, vaikka tottakai aina jokaisella reissulla Romaniaan tuodaan myös adoptiokoiria mukana takaisin Suomeen. 

Varsinaisilla Kulkurien yhteistyökoiratarhoillahan en sitten lopulta päässyt lainkaan tällä matkalla käymään, vaan vietimme tuon perjantain Center of Hope -klinikalla, joka toimii käytännössä lahjoitusvaroin. RAR (Romania Animal Rescue) on perustettu alunperin Romanian kulkukoiraongelmasta järkyttyneen amerikkalaisen turistin toimesta, ja nykyään klinikalla autetaan pääsääntöisesti vähävaraisten ihmisten lemmikkejä ja pyritään viestimään sterilointien tärkeydestä. Tuon kyseisen perjantain koira- ja kissalasti tuli läheisestä kylästä, josta ne aamulla haettiin ja illalla palautettiin omistajilleen steriloituna.

Siinä missä Suomessa koiran sterilointi on huomattavasti isompi operaatio, Romaniassa toiminta on todella tehokasta ja leikkauksessa menee yhden koiran kohdalla maksimissaan se 15min. RAR:in eläinlääkärit ovat kouluttautuneet nimenomaan massasterilointeihin, minkä vuoksi yhden työpäivän aikana steriloitiin helposti 24 eläintä. 10 kissaa, 14 koiraa. Lisää steriloinneista voitte lukea täältä.

Eläimet odottamassa sterilointipäivän alkaessa. Haju oli melkoinen,
sillä moni koira on jännityksen vuoksi tehnyt tarpeensa tai oksentanut kuljetuskoppiin. 


Eläimet tunnistetaan juoksevilla numeroilla, joita vastaavat tiedot kirjataan paperille
ja annetaan myöhemmin omistajille.




Tämä koira oli viimeisillään tiinenä - siinä myös syy, miksi omistaja on lähettänyt koiran steriloitavaksi.
Kolikon kääntöpuoli, kuten leikkaava eläinlääkäri totesi. Pennut abortoitiin.

Tämä oli aivan hurjan sosiaalinen ja iloinen tyttö. Ihan kakara vielä ja oli heti herättyäänkin valmis leikkimään.
Suloinen.



Lucky number seven.




Narttukoiran vatsaan tehdään pieni n. 1cm viilto, jonka kautta munasarjat ja kohtu vedetään ulos ja poistetaan. 





Koiria heräämössä.


Kissat leikattiin heti ensimmäisenä, koska ne jostain syystä nukkuvat aina ihan hurjan pitkään nukutuksen jälkeen.
Mikäs siinä on lämpimän peiton alla mukavasti köllötellä.



Kopit on siivottu ja pesty kotimatkaa varten.


Päivä pulkassa ja eläimet lähdössä pikkuhiljaa kotejaan kohti.
Mitkä fiilikset reissusta sitten jäi? Moni kysyy ensimmäisenä, että mitä tykkäsin Romaniasta. No, varsinaisesti en kovin paljoa Romaniaa nähnyt. Bukarestiin tutustuin lähinnä sen verran mitä kaupungin läpi tuli taksilla ajettua. Ja otinpa tuolla myös Uberin ensimmäistä kertaa käyttöön, aiemmin ei ole vielä tarvetta tullut. Mutta niin, kaupungista tuli ehkä vähän Unkari ja Kroatiamaiset vibat, mutta paljon köyhemmät. Paljon oli kauniita taloja päästetty ihan kamalaan kuntoon ja jotenkin fiilis oli ränsistynyt. Haluaisin nähdä enemmän, koska tällä kosketuksella en oikeastaan saanut mitään irti. 

Ihmiset ainakin tuolla klinikalla olivat ystävällisiä ja kovasti yritti yksi hoitajistakin kommunikoida ja auttaa, kun koiria kuvasin, vaikkei sanaakaan englantia puhunut. Taksikuskit tosin kusettivat aika huolella, kun kentältä taksin tullessa nappasimme, joten mitä ilmeisemminkin tuo Uber on tuolla huomattavasti luotettavampi tapa liikkua. Ruokakaupassa valikoimat olivat kohtuullisen surkeat kasvissyöjänä, mutta kyllä siitä parin päivän verran selvisi. Ehkä sitä on Suomessa jo niin tuudittautunut erityisesti hyvään kasvimaitotuotevalikoimaan, joten menee ihan hämilleen tuollaisissa tilanteissa.

Mutta niin, koirien takia tuonne mentiin ja sehän se tärkeintä oli. Ensi kerralla sitten pidemmällä kaavalla ja jos silloin pääsisi jo sinne tarhoillekin käymään. Tosin en tiedä miten sydän kestää, kun olin jo noiden omistettujenkin koirien kanssa ihan myyty. Siinä vaiheessa, kun tuo kuvien vaalea pentu likaisine turkkeineen parkkeerasi syliin, en olisi voinut sanoa ei, jos se olisi ollut koditon... 

Loppuun vielä kuva meidän parvekkeen näkymistä. Ihan noin hurja sää siellä ei ollut, kuvassa käytetty kamerasta löytyvää hieman dramaattisemman fiiliksen tuomaa filtteriä. Taustalla näkyy mm. Bukarestin about ainoa nähtävyys, järkyttävän suuri parlamenttitalo. Kyseisen rakennuksen tieltä on  80-luvulla aikanaan tuhottu kymmenien tuhansien ihmisten kodit sekä Bukarestin historiallinen keskusta, silti se nimettiin "kansan palatsiksi". Jotenkin surullista. Lisäksi rakennus jäi aikanaan kesken, kun sen rakennuttaja, sen hetkinen maan diktaattori, syrjäytettiin. Rakennuksessa on yli tuhat huonetta, mutta vain murto-osa on niistä oikeasti käytössä.


Sellaista. Eiköhän tuonne koirien takia vielä palata... 

26 October 2017

#spayone

Tämä teksti ilmestyy ajastettuna, sillä tällä kyseisessä hetkellä olen lennossa välimaastolla Hki -Amsterdam - Bukarest (Romania).

Ja tähän syynä Romanian kulkukoirat. Olen jo useamman vuoden miettinyt sitä omaa tapaa päästä tekemään jotain konkreettista eläinten hyväksi, ja viime keväänä tähän tuli mahdollisuus. Rescueyhdistys kulkurit hakivat aktiiviriveihinsä vahvistusta koiravaraajien muodossa, mutta koska työkokemukseni ylipäätään oli sen verran monipuolista, toivottiin minun ottavan koiravarausten sijaan vastuulleni osa Kulkureiden isointa työsarkaa, nimittäin Romaniassa järjestettävät sterilointikampanjat. Ja näitä kampanjoitahan tosiaan tehdään yksinkertaisesti sekä kulkukoirakannan vähentämiseksi, että vähäosaisten ihmisten auttamiseksi, jotta he eivät niin herkästi lemmikkejään hylkäisi siinä vaiheessa, kun epätoivottuja pentueita syntyy.

Ja niin minusta tuli osa kulkureiden 'sterkkatiimiä', sen enempää tietämättä mitä se oikeastaan tarkoittaa. Tämä puolisen vuotta on mennyt tässä hommassa aika hiljaiseen, enemmän katsellessä ja seuratessa, mutta nyt olisi loppuvuodesta tarkoitus ottaa hieman isompaa roolia asian kanssa ja mikä tähän onkaan parempi aloitus kuin reissu itse pelipaikoille.

En ole koskaan käynyt Romaniassa, eikä minulla ole oikein mitään odotuksia kyseisestä maasta. En ole lähdössä sinne lomareissulle, joten mitään en ole myöskään Bukarestista etukäteen selvittänyt. Tiedän, että valuutta on eri kuin euro, ja tiedän, että maa on mitä ilmeisemminkin aika köyhä... ja niin, nuo eläinsuojeluasiat ei ole niin kovin hyvällä tolalla. Tietenkin niitä ikävimpiä tarinoita kuulleena olen myös jollain tasolla henkisesti valmistautunut siihen, että vastaan voi tulla mitä vain, mutta toisaalta moni on myös sanonut, että usein niiden pahimpien pelkojen lisäksi siellä jotenkin myös havahtuu niihin pieniin hyviin asioihin, jotka saa entistä enemmän voimia jatkaa näiden asioiden parissa.

Jää nähtäväksi mitkä on fiilikset itsellä tämän reissun jälkeen. Seuraavan kuvan valitsin tähän, koska se on kuva, joka Kulkureiden esittelytekstissäkin on itsellä käytössä. Ja itseni olen tuolloin esitellyt seuraavasti...


"Olen Virpi ja toimin Kulkureissa Romanian sterilointiprojektien koordinaattorina.

Asun Helsingissä ja olen koulutukseltani yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden maisteri. Päivätyökseni vastaan erilaisten yritys- ja vapaa-ajan tapahtumien kehittämisestä ja tuottamisesta, mikä tukee hyvin rooliani myös sterilointiprojektien koordinoinnissa.

Kotona minulla on oma pieni rescue-koira Teté, joka tuli elämääni 2014 kesällä. Edellinen koirani Vili nukkui pois loppuvuodesta 2013, minkä jälkeen huomasin hyvinkin nopeasti, etten osaa elää arkea ilman koiraa – kulkihan Vili mukanani aina lapsuudesta aikuisuuteen, yli 17 vuoden ajan. Vili oli tullut meille aikoinaan ihan suomalaisesta “vahinkopentueesta”, mutta uutta koiraa harkitessa en edes miettinyt muita vaihtoehtoja rescue-koiran lisäksi. Otin Tetén, koska tarvitsin elämääni jonkun, joka aidosti tarvitsee minua. Tietyllä tavalla myös koen koiran “ostamisen” jotenkin todella epäeettisenä valintana, minkä vuoksi tällainen win-win -ratkaisu toi itselleni paljon paremman fiiliksen. Yksi koditon taas maailmassa vähemmän.

Olen aina ollut erittäin kiinnostunut eläinsuojelusta, mutta aktiivisia valintoja asian puolesta aloin tekemään vajaa parikymppisenä. Tuolloin jätin ruokavaliostani lihan, liityin useampaan eläin- sekä luonnonsuojeluyhdistykseen, keräsin ahkerasti koulussa nimiä erilaisiin vetoomuksiin ja osallistuin WWF:n järjestämille öljyyntyneiden eläinten hoito-kursseille. Tradenomiopintojen lopputyön kirjoitin yritysten yhteiskuntavastuusta ja tuoreessa gradussani keskityin tutkimaan kuluttajien asenteita eläinten viihdekäyttöön ja villieläinturismiin. Tetén myötä olen hankkinut itselleni myös lisäosaamista erilaisilla eläinten käyttäytymistä käsittelevillä luennoilla ja osallistunut Tetén kanssa koirakoulun käytännön kursseille.

Kiinnostus rescue-toimintaan on luonnollisesti herännyt kiinnostuksesta pitkäjänteiseen eläinsuojelutyöhön. Maailman koirakannasta arvioidaan noin 75 % olevan kodittomia koiria ja kun tähän lukuun lisätään laiminlyödyt ja huonosti pidetyt lemmikit, voidaan vain ihmetellä kuinka mitätön osa maailman koirista saa oikeasti elää elämisen arvoista elämää. Lyhyelläkin matematiikalla voi laskea, ettei kodittomien koirien adoptointi ongelmaa juuri ratkaise, mutta se on osa tärkeää työtä tiedon välityksessä ja ihmisten asenteisiin vaikuttamisessa. Ja se mikä ne ongelmat pitkällä juoksulla ratkaisee, on nimenomaan tiedon ja ymmärryksen mukanaan tuoma muutos ihmisten asenteissa. Tästä päästäänkin sterilointeihin ja niiden tärkeyteen kodittomien koirien määrän hitaassa, mutta varmassa laskussa.

Loputtomalta tuntuva urakka, mutta uskon vahvasti muutokseen ja siksi haluan olla sitä toteuttamassa. Jos miettii viimeisen sadan vuoden aikana tapahtunutta kehitystä vaikkapa naisten- ja vähemmistöryhmien oikeuksissa, mitä kaikkea voidaankaan saada aikaan seuraavan sadan vuoden aikana eläinoikeuksien parissa? – Näinpä."
- - -

Ja vielä loppuun ehdottomasti oma lempparini näin visuaalisista tavoista ilmaista se, mitä tuo yhdenkin eläimen sterilointi pidemmällä mittakaavalla tarkoittaa...


Jos kiinnostaa lukea tiivistetty paketti steriloinneista, ja lähinnä siitä, miksi niitä tehdään, suosittelen kurkkaamaan Kulkureiden nettisivuilta sterilointien faktoja. Palataan reissun jälkeisiin fiiliksiin ensi viikolla :)

24 October 2017

Madurodam, Den Haag

Mietin ensin läväytänkö kaikki Haagin reissun kuvat vain yhteen postaukseen, mutta ehkä se on ihan jees hieman näitä jakaa edes muutamaan osaan. Ainakin tämän Madurodamin koin ansaitsevat täysin oman postauksensa.

Pyysin alkukesästä Marliesin miettimään mitä kaikkea Haagissa kannattaa "turistin" nähdä, jotta saa kaupungin tarjonnasta jonkinlaisen käsityksen. Tällöin kuulin ensimmäisen kerran Madurodamista (enkä edelleenkään osaa kirjoittaa tuota sanaa ensimmäisellä kerralla oikein). Olin alkuun hieman epäileväinen, koska se kuulosti lähinnä joltain lasten leikkipuistolta... vähän niinkuin joku Tanskan Legoland. Joskin Legolandiassa olen vieraillut tyyliin 12-vuotiaana, mutta silti. 

Madurodam on siis yksinkertaisesti Hollanti miniatyyrikoossa. Ihan jokaista kaupunkia ei luonnollisesti ole tuolla edustettuna, mutta kaikki tärkeimmät nähtävyydet ja turistikohteet on aika kivasti saatu mahdutettua. Kuvia kertyi puhelimen muistiin ihan liikaa, mutta tässä nyt muutama poiminta...























Lisätietoja Madurodamista löytyy paikan omilta nettisivuilta, jos mahdollisesti tarkempia faktoja mm. lippuhinnoista ja aukioloajoista sekä muista nähtävyyksistä haluaa. Itse keskityin lähinnä tutustumaan puiston pääasiaan eli noihin miniatyyrirakennuksiin, mutta tuollahan tosiaan löytyy jos minkälaista tekemistä etenkin perheen pienimmille. Mutta tosiaan ei ole missään nimessä hukkaan heitettyä rahaa myös ihan aikuisena tuolla vieraille. Itse olen aina muutenkin rakastanut hollantilaista arkkitehtuuria ja sympaattisia kanavanvarren rakennelmia, joten ne näyttivät kyllä ihan yhtä sympaattisilta noin pienoiskoossa.

Ja puiston matkamuistomyymälästä tarttui mukaan mitä ihanin avainperä itselle... ;)