Friday, 20 October 2017

High tea at the 'Haagse Toren', Den Haag

"Welcome to The Penthouse on the top floors of The Hague Tower: a truly unique setting. Inspired by the famous New York City flat iron building. Our venue, at 135 meters, is higher than the restaurant at the Eiffel Tower, offering a truly international and cosmopolitan atmosphere and an amazing view of up to 45 kilometers. 

 Holland’s Highest Tea…. enjoy this luxury experience!"

Ja näin tehtiin. Kuten jo aiemmin mainitsin, vietin myös synttäreitäni tällä kesäisellä Haagin reissulla. Maanantaipäivä on viikon tylsin päivä, ja synttäripäiväksi vieläkin tylsempi, mutta hyvällä tuurilla reissun aurinkoisin päivä osui juuri tähän. Ja kun aamupäivä nautittiin rannalla, iltapäiväksi olikin hyvä suunnata iltapäiväteelle "Haagse Toreniin", joka on kuulemma paikallisten keskuudessa paremmin tunnettu nimellä "Het Strijkijzer" (silitysrauta). Mitä ilmeisemminkin nimi johtaa tuosta katon muodosta... ja jos jotain reissun aikana opin taas hollannista lisää, paikalliset todella tykkäävät antaa lempinimiä erinäisille rakennuksille.












Ja tämä iltapäiväteekokemus oli tosiaan syntymäpäivälahja Marliesilta. Jos jotain on näin vuosien saatossa oppinut, tällaiset lahjat on aina niitä parhaita! Korkeanpaikankammoisena en niin tuollaisista tuulisista yli sadan metrin korkeudessa olevista näköalapaikoista perusta, mutta olihan ne maisemat tosi hienot. Enemmän kyllä fiilistelin tuota ruokapuolta... olin tuon jälkeen niin ähky, ettei mitään rajaa... :D

Mutta suositukset tällekin, jos Haagissa vierailette. Tarkemmat detaljit löytyy paikan nettisivuilta.

...ja onpa muuten ihana palata näihin kesäisiin fiiliksiin tällein lokakuussa, eikö? :)

Tuesday, 17 October 2017

Kesäinen Den Haag

Viimeisten viikkojen aikana en varmasti ole ainut, joka on valittanut säästä. Hetkittäin tuntui, ettei ollut käynyt koiran kanssa päiväkausiin normaaleilla kävelylenkeillä, kun tuntuu, että koko ajan vain sataa. Mietin, että kyllähän sitä Hollannissakin silloin aikanaan satoi, mutta miten se ei tuntunut jotenkaan niin kamalaltai kuin sade Helsingissä?

Ja tänään huomasin sen eron. Aamulla Tetén kanssa puistossa tuli jotenkin todella 'hollantilainen' tuntuma sään suhteen... sää oli kostea, maa märkä ja tuuli todella navakka - mutta oli 'lämmin'. Ei mikään kesäinen lämpö, mutta se n. 14 astetta lokakuisessa tuulessa tuntui lämpimältä. Sellaiselta millainen syksy oli Hollannissa.


De Passage.

Haagin China Town





Long time no see. Get-together with friends.

Ei vuotta ilman visiittiä tässä rakkaassa puukenkämaassa. Tämä perinne alkoi 2011 joulun jälkeen, jolloin vietettiin kaverin kanssa vajaa viikko uuden vuoden yli Groningenissa ja juhlittiin 2012 vaihtumista. Seuraavan kerran reissu Hollantiin kohdistui Utrechtiin tammikuussa 2013, ja syksyllä 2013 olikin edessä muutto Bredaan. 2015 syksyllä koitti lopullinen paluu Suomeen, ja seuraava reissu osuikin jo heti talvelle 2016 karnevaaleihin...

Ja siitä seuraava 2017 kesällä, kun nappasin lennot ja lähdin viettämään pitkää viikonloppua Haagiin. Jos nyt tässä vaiheessa pitäisi valita kaupunki, jossa Hollannissa asuisin, se olisi ehdottomasti Den Haag. Hollannin hallinnollinen 'pääkaupunki' ja maan kolmanneksi suurin kaupunki heti Amsterdamin ja Rotterdamin jälkeen. Ja ei siinä, että kyseessä on muutenkin iso kaupunki Bredaan verrattuna, mutta jos jotain, niin siellä on aivan ihana pitkä hiekkaranta... Voitte vaan arvata, mikä oli synttäreideni pääaktiviteetti...

Scheveningen







Kyllä. Päiväkännit Scheveningen rantaklubeilla. No ei vaan. Sää oli kyllä kaunis ja päivä alkoi aivan liian vahvoilla kookoksen makuisilla drinkeillä, joista omani tarjoilija koristeli synttäreiden kunniaksi tuollaisella "tähtisadetikulla" (vähän eri luokkaa mitä yleensä tottunut, mutta niin on hollantilaisten ilotulituksetkin, joten eipä siinä), joten kyllä sitä ihan mielellään maanantaiaamuna synttäreiden kunniaksi vähän kuplivaa otti. Ja aurinkoa. Huomaa, ettei iho ole enää entisensä, kun onnistuin tuolla muutaman tunnin makoilulla saamaan sen iltaa kohden kohtuu punakaksi - onneksi pieni puna oli seuraavan päivän bruna, mutta silti. 

Niin ja tosiaan Haagissa olin vierailemassa Marliesin luona, joka itsenäisenä naisena osti ensimmäisen oman asuntonsa kyseisestä kaupungista. Kyseinen tyttö oli aikanaan ensimmäinen hollantilainen tyyppi kenen kanssa juttelin ensimmäisenä koulupäivänä, ja vaikka hän ei itse tuota premaster-vuotta jaksanut viikkoa enempää, lähti meidän ystävyys vähän paremmalla jaksamispohjalla liikenteeseen. Seuraavan kerran yhteistä reissua tiedossa Lontooseen uutena vuotena - can't wait!

De Passage


Noordeinde Palace

Binnenhof


Binnenhof




En noita ytimekkäitä kuvatekstejä enempää jaksa mitään turistilätinöitä, vaikkakin kaikki tärkeimmät kohteet paikanpäällä kierrettiinkin (pari postausta vielä luonnoksissa odottelemassa), kuvat kertokoot tärkeimmän. Onhan se nyt ihana kaupunki - ensi kesänä uusiksi. 

Mutta kyllä, vaikka joskus pohdinkin vakavissani Amsterdamiin muuttoa, näkisin kyllä, ettei tuo junamatka noiden kahden kaupungin välillä ole kovinkaan paha... Ehdottomasti näistä kahdesta kaupungista valitsisin tämän. Olen vain niin kesäihminen, etten pääse tuon Scheveningenin rannan yli. Heinäkuussa, olkoonkin maanantai, 23 astetta lämmintä, eikä about meidän lisäksi ketään missään. Täydellinen rantalomakohde muillekin suomalaisille :´D

Monday, 11 September 2017

Koska syksy.

... niin kesäisiä kuvia. Niinkin kaukaa kuin kesäkuulta. Kesä meni itsellä pitkälti töissä, joten mitään sen kummempia lomia ei juuri tullut vietettyä. Nämäkin kuvat itseasiassa työpaikan tilaisuudesta, jossa olin markkinoinnin puolesta kuvaamassa. Skumppalasin kera tietenkin ;) Kesän alussa tuli tosiaan reissattua sinne Kroatiaan viikoksi ja seuraavat lomapäivät osuivat sitten heinäkuulle pitkän Hollannin viikonlopun myötä. Ja siinä se olikin tämä kesä tiiviissä paketissa. En kyllä edes muista milloin viimeksi olisi ollut näin surkeat ilmat Suomessa, jotenkin tuntui koko kyseinen vuodenaika jääneen välistä, kun ei saanut minkäänlaisista helteistä kiinni. Siinä vaiheessa ei siis juuri haitannut toimistolla istua. Joskin on niitä kesiä ollut aikaisemminkin, kun on ei lomaa ole juuri ollut... sitähän se viime kesäkin ole, mutta jotain tästä kesästä puuttui. En tiedä onko se lopulta se sää vai sitten vain jokin mielentila. 

Lapsena kesät tuntuivat aina ihan käsittämättömän pitkiltä. Vaikka kyseessä oli vain reilu parin kuukauden loma, se tuntui lähes yhtä pitkältä kuin lukuvuosi koulussa. Sitähän sanotaan, että parikymppisenä aika tuntuu juoksevan tuplanopeudella, kolmikymmpisenä kolminkertaisella vauhdilla ja nelikymppisenä... no saitte ideasta kiinni. Uskon, että se on omalla tavallaan totta, mutta ehkä suurin syy on sellainen elämän tasaantuminen. Lapsena aikaa laski aina kouluvuosissa ja erilaisissa saavutuksissa. Oli ala-aste, sitten yläaste, jonka jälkeen lukio ja sitä rataa. Aina oli jokin projekti, jota määritti aika. Jos minulta kysytään jonkun menneen vuoden tapahtumia, osaan aika hyvin asetella ne aikajanalle tiettyjen kohdennettujen muistojen kanssa. Silti, Hollannista takaisin Suomeen muutettuani ei ole elämässä tapahtunut mitään tiettyä ihmeellistä.... jotenkin se aikajana on hämärtynyt.

2010 oli vuosi, jolloin valmistuin Haaga-Heliasta. 2011 on vuosi, jolloin erosin pitkästä seurustelusuhteesta. 2012 oli selkeä sinkkuvuosi pelkkää hauskanpitoa (ja samalla edellisen blogin kulta-aikaa kaikkine "sinkkuelämää"-teemaisine postauksineen). 2013 oli vuosi, kun turhauduin elämääni ja muutin Hollantiin - ja Vili nukkui pois. 2014 oli täyttä taistelua opintojen kanssa ja ainut täysi vuosi Hollannissa. Ja 2015 tulee aina olemaan vuosi, jolloin sain maisterin paperit. Mutta mites vuosi 2016? No olin takaisin Suomessa, etsin kuumeisesti oman alan töitä ja kärsin paluukulttuurishokista ja jotenkin hain itseäni uudelleen. Tuntuu ihan kauhealta sanoa, mutta vuodesta 2016 en jotenkin saa ainakaan vielä tässä vaiheessa mitenkään kiinni. Se vaan oli ja meni. 2017 on taas ollut täysi vuosi oman alan tehtävissä ja jotenkin elämä on normalisoitunut. On "oma" kämppä, päiväduuni... ja jotenkin elämä on tasaisempaa. 


Toisaalta tämä tasainen elämä on hetkellisesti tehnyt ihan hyvää. Jotenkin on taas löytänyt paikkansa Helsingistä. Ystäväpiiri on tasaantunut ja jotenkin tuntuu taas sulautuneen joukkoon. Tietää mitä kaupungissa tapahtuu, enää ei tule liikaa "onko tämäkin paikka lopettanut"-shokkeja ja muutenkin jotenkin löytänyt ne omat jutut. Kuten aiemmin olen jo maininnut, pääsin viime keväänä säännölliseen tennisryhmään, josta olen ollut todella iloinen, ja tänä syksynä ilmoittauduin mukaan myös useampiin seuran peli-iltoihin, mikä harrastuskokonaisuutena tuo taas omalta osaltaan sellaista kivaa säännöllisyyttä elämään. 

Tietenkään tähän ei voi liikaa tuudittautua, sillä ensi vuoden alussa oma määräaikaisuuteni nykyisessä duunissa päättyy, mikä tietää taas muutoksia, mutta toisaalta ehkä myös jaksottaa tätä kaikkea. En tiedä olenko aiemmin sanonut, mutta olen aina ollut projekti-ihminen. Tämä tapahtumien parissa työskentely on siinäkin mielessä oma juttu, että jokainen tapahtuma on itsessään aina pieni projekti. Niissä on alku ja loppu. Rakastan projekteja, koska jokainen projekti on aina mahdollisuus arvioida omaa suoritustaan ja parantaa seuraavaa varten. Ehkä Hollantiinkin muutto oli omansalainen projekti. Pääsi katkaisemaan hetkellisesti syntymässä olevan oravanpyörän ja miettimään tavoitetta parin vuoden päähän. Ja nyt työelämässä nautin siitä, että saan jaksottaa omaa elämääni erilaisten tapahtumatoteutusten myötä. 

Omassa ikäluokassani on paljon jo tuoreita vanhempia, jotka aloittelevat ns. ruuhkavuosia. Voin täysin ymmärtää tuon termin. Vuodet, jotka ovat niin saatanan kiireisiä, ettei ehdi miettiä mitään muuta kuin asioiden suorittamista ja sitten ne ovatkin jo menneet. Ne vuodet. Siksi ehkä se ajantahdin kiihtyminen tuntuu koko ajan kovemmalta, ehkä. En tiedä. Kyllä sitä itsekin pysähtyy miettimään, että miten ihmeessä siitä Hollantiinkin muutosta on jo neljä vuotta, vastahan se oli. Mutta toisaalta, kun miettii mitä kaikkea on neljän vuoden aikana ehtinyt tapahtua, niin ei sitä enää ihmettele. Toivon kyllä, ettei elämässä tulisi liian montaa vuotta, joiden sisältöä ei osaa jälkeenpäin hahmottaa niin selkeästi mitä tähän asti on osannut. Se olisi jotenkin surullista.


Joskin tämä kesä oli ehkä vähän sellainen. Tapahtui ja teki kyllä paljon kivoja juttuja, mutta jotenkin sillein tasaisesti. On kesiä, jotka muistaa jostain tietystä jutusta, mutta tätä kesää ei kyllä niinkään. Tänä kesänä ei ollut edes yksiäkään häitä. Tai no, syyshäät on tulossa, kun parikymppinen serkku menee naimisiin tämän kuun lopulla. Taas hetken saa kelailla tätä omaa statustaan ja antaa sitten asian olla. Että mitähän hittoa. Mutta mikäs siinä.

Joka tapauksessa, kesä meni ja se vaivalla Kroatiassa hankittu rusketuskin katosi ennen heinäkuun loppua. Niin surkeaa. Ehkä siis se tämän kesän ongelma on juurikin puuttuvat kesämuistot nimenomaan Suomen kesän osalta - koska sitä ei ollut! Muistellaan siis lämmöllä Kroatiaa ja parin päivän lämpöjä Den Haagissa. 

Ja sitten kohti syksyä. Se muuten räjähti töiden puolesta ihan käsiin, en edes muista milloin olisin viettänyt töissä kellonympäripäiviä näin montaa kuin mitä viimeisen kuluneen kuukauden aikana. Ja nähnyt siihen päälle stressipainajaisia muka unohtuneista velvotteista. No mutta, kyllä se taas tästä lähtee, kohtahan on jo joulu :)

Friday, 7 July 2017

DIY: ikkunalautojen uudistus

Sarjassamme "otanpa tästäkin kuvan, niin voin sitten blogiin kirjoittaa miten kivat tuli". Ja sitten menee se 3kk ja joskus muistaa, että ainiin ne hemmetin ikkunalaudat. No tässä ne nyt olisi.

Eli tosiaan muutin tähän nykyiseen asuntooni huhtikuun alussa. Kyseessä on n. 30 neliön yksiö Töölössä (haluaisin sanoa Etu-Töölössä, mutta olen sen parikymmentä metriä liian pohjoisessa, että jouduin luopumaan 00100 postinumerosta. Kyynel. Joka tapauksessa ihan kohtuullinen säkä kävi asunnon kanssa, että vuokranantajan ainut ehto oli luottotietojen puhtaus. Ei rajoituksia lemmikkien suhteen, vuokra on Helsingin keskustan markkinoilla ihan kohtuullinen, asunnon ikkunat on pohjoiseen (eli ei ole liian kuuma koiran kanssa asumiseen), kylppäriin mahtuu pesukone, asunto on kohtuu siisti, keittiö uusittu ja sitä rataa.

Asunnon ensimmäisen kerran nähdessä oikeastaan huomioni kiinnitty pariin muutosta vaativaan asiaan. Ensimmäinen oli eteisen tummankeltaiset seinät ja toinen tummansinisillä laatoilla päällystetyt ikkunalaudat. Eteiseen löytyi vaaleampi maali vuokranantajalta varastosta, joten minulle jäi väin maalaaminen. Ikkunalaudoista en kehdannut kysyä, kun pelkäsin loukkaavani jonkun henkilökohtaista makua (vaikka lopulta selvisikin, että kyseessä oli jonkun edeltävää edeltävän vuokralaisen oma projekti, eikä vuokranantajalla ollut juuri mielipidettä asiaan), joten päätin kustomoida ne mahdollisimman väliaikaisella ratkaisulla. Jos olisin tiennyt vuokranantajan asenteen paremmin, olisin varmaan ostanut kaakelimaalia ja maalannut laatat, mutta tällä kertaa näin. Ja hyvähän siitä tuli :)



DC-fix sisustusmuovi siis kyseessä, ja tarjouksessa tuollainen rulla kustansi huimat 5e, jolla päällysti helposti molemmat ikkunalaudat. Jos olisin päätynyt tekemään tämän diy-projektin maalaten, olisin värissä päätynyt varmasti valkoiseen. Muovin valinnassa vaikutti ihan liikaa tuo edullinen hinta, joten päätin kokeilla tuollaista sekavaa harmaata, joka tuo mieleeni lähinnä jotkut keittiötasot :D Mutta siis joo, ihan hyvältä ne tähän hätään näyttävät. Eihän tuo sininenkään laatta sinäällään ruma ole, mutta ei vain istu omaan tyyliin sitten ollenkaan.

Edellisessä kämpässä tuli jotenkin enemmän tehtyä kaikkea pientä remppaa ja projektia koko ajan, mutta nyt kun on ollut kevään täysipäiväisesti töissä, kaikki tuollainen on jotenkin vaan jäänyt. Kyllä asunto ihan asuttavassa kunnossa on ja varmaan yleisellä mittarilla ihan valmiin oloinen, mutta itsellä nyt vaan vielä ole sellaista fiilistä, joka pitäisi omasta kodista olla. Se on jotenkin keskeneräinen. Tietyllä tapaa ongelmana on myös asunnon hieman hankala pohja, joka jättää huonekaluille aika vähän "liikkumavaraa", joten liikaa ei pääse luovuutta käyttämään niiden suhteen. Mutta pitää nyt vielä miettiä, ehkä se tästä pikkuhiljaa :)



Että tällaista. Katsotaan, josko saisi jotain muutakin postausta aikaan, kunhan tuon asunnon kanssa pääsee johonkin suuntaan liikkumaan. Vaikka tosiaan kyse onkin vuokrakämpästä, itsellä on aina kova tarve fiksailla kotia oman näköiseksi niissä rajoissa kuin se on mahdollista. Parhauttahan olisi vihdoin jossain vaiheessa saada se ihan ikioma koti, mutta sitä saa vielä hetken odotella. Säästötoimenpiteet on olleet kyllä käynnissä jo jonkin aikaa, mutta vielä pitäisi se vakkariduuni jostain jossain vaiheessa saada. Nyt siis toistaiseksi näin :) Onneksi kuitenkin osui kohdalle kiva kämppä ja kaikki asiat toimii kohtuudella, niin saa olla tyytyväinen. 

Tuesday, 4 July 2017

Pikainen Dubrovnik

Kaukana ovat ne vuodet, kun Kroatia oli jotenkin "eksoottinen" lomakohde. Tai eksottinen on ehkä hieman väärä sana, mutta vielä muutama vuosi taaksepäin Kroatia lomakohteena oli suurimmalla osalla matkatoimistoja se erikoinen uutuus, Adrianmeren helmi. Ja eikai se kohde itsessään siitä suosiosta kärsi, mutta populaa on kyllä kuin pipoa. Ainakin tuolla Dubrovnikissa. Enkä edes valehtele, mutta jos olisin ajoittanut lomani tähän kesä-heinäkuun vaihteeseen, olisi reissussa voinut törmätä ainakin viiteen eri tuttuun samalla viikolla... sen verran tahtiin on instagramin feedi täyttynyt Kroatian matkakuvista jos miltä taholta.

Kuten aikasemmin kirjoittelin, meidän loma keskittyi kuitenkin pitkälti sinne Bracin saarelle, mutta otettiin sitten yhden päivän retki Dubrovnikiin. Ihan vaan, koska pitihän sekin nähdä. Ja tässä olisi näitä kuvia....








Itse reissuhan oli ihan p***a, ihan vaan koska ei ole mitään järkeä lähteä Splitistä Dubrovnikiin yhdeksi päiväksi järjestetylle retkelle ja kuvitella, että siinä jotain ehtisi nähdäkin. Ei nimittäin ehdi. Tosin olen kyllä monesta suunnasta kuullut, että Dubrovnikin se suurin nähtävyys on ehdottomasti tuo vanha kaupunki ja mahdollisesti näkymät tuolta kaupunkia ympäröivältä muurilta. Tuo osahan kaupungista joutui sodassa 90-luvun alussa pommitusten kohteeksi ja rakennuksia on viime vuosikymmenien aikana korjailtu hyvää tahtia. Olisin kyllä kovasti halunnut muurille kiipeillä, mutta korkeanpaikankammoinen äitini matkaseurana vähän sitten vei tämän mahdollisuuden ja aikaa oli muutenkin ihan liian rajatusti. Käytettiin se muutama tunti ihan vaan kietelyyn muurien sisäpuolella ja lounastamiseen. 

Ja jos jo toukokuussa tuolla oli läpötila reippaasti 30 asteen tienoilla, en edes halua tietää miten tuskallista noiden muurien sisäpuolella on heinä-elokuun pahimmilla helteillä kauden vilkkaimmassa turistiryysiksessä. Varmaan tosi kivaa. Mutta siis olihan tuolla ihan hienon näköistä... ja nuo kapeat jyrkät portaat sivukujilla oli todella sympaattiset. Hämmentävää, että onnistui siellä ottamaan kuvia ilman yhtäkään toista turrea taustalla :D Ei siinä, että itsellä olisi mitään turisteja vastaan, mutta jotenkin koen sellaiset tukalat tilanteet isojen ihmismassojen keskellä todella ahdistaviksi... ehkä en siksi ole koskaan ollut liian innostunut mistään festareista tai jostain telttakylistä niiden ohessa. Ei ei... eli älkää tulkitko tätä postausta Dubrovnik-vastaiseksi - kaupunki on todella hieno ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Iso suositus sinäällään... mutta yksin ei ainakaan tarvitse tämän kohteen nähtäviä katsella :D







Game of Thrones -sarjan fanit ovat myös varmasti tietoisia Dubrovnikin ympäristön osallisuudesta sarjan kuvauksissa..? Itse en ole sarjaa katsonut kuin puolikkaan jakson verran, mutta kävi tuon reissun aikana hyvin selville, että mikä sarja on kyseessä. Paikallinen turismi on todella haistanut tässä täydellisen markkinaraon, sillä jokaisen mutkan takana tarjoillaan jos minkälaisia eri tavoin räätälöityjä retkiä sarjan kuvauspaikoille. Lisäksi ihan vaan vanhaa kaupunkia kierrellessä tuli vastaan kaksi sarjan lisenssituotteita kauppaavaa myymälää. 

Mikäs siinä. Jos kyseessä olisi joku Harry Potter tai Taru Sormusten Herrasta -kierros, niin enpä olisi hetkeäkään miettinyt... voidaan vaan muistella kuinka tämän tädin Madridin reissun kohokohta oli vierailu Serranon perheen talolle :D Eli ymmärrän kyllä hyvin, että tällaiset elämykset tekevät kauppansa oikealle kohderyhmälle. Serranon perheen kuvauspaikat sai kyllä silloin aikanaan käydä ihan omin avuin etsimässä... mistä lienee johtuu.







Mutta niin, sellainen kohde se. Ihan jees. Vaikka tosiaan itse päiväreissu toteutuksena ei ollut se paras mahdollinen, tulipahan ainakin kaupunki nähtyä. Ja viimeiset kaksi kuvaahan ei tosiaan ole Dubrovnikista, ei edes Kroatiasta, vaan siltä 10km matkalta Bosnia-Hertsegovinan sisällä. Tätä reissua ei tosiaan tehty ilman passeja, vaan päästiin tulliin odottelemaan neljästi reissun aikana. Kaikkea sitä.

Eli melkein oli kahden maan reissu tämä. Melkein :)