SO LONG | Days of V 2.0

01:43 lauantaiyö ja täällä ollaan. Kierreltiin tänään päivällä äidin kanssa kaikki mahdolliset huonekaluliikkeet Vantaalla eikä käteen jäänyt muuta kuin väsymys ja orastava kurkkukipu. Siksi tyrmäsin jo alkuun siskon maanittelut baari-illasta, noudin kasan sushia umeshusta ja katselin putousta napa pinkeänä. Sänkyyn kävin jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä, mutta jumituin katsomaan netflixistä Hairsprayn, enkä vieläkään pääse sen ihmettelyn yli, olenko nähnyt kyseisen musikaalin joskus jopa teatterissa Helsingissä... ehkä? Viime postauksessa pohdiskelin teille asunnon etsimisen vaikeutta, mutta nyt melkeen tekisi mieli jo tännekin todeta, että se huoli on ehkä jo ohi. Vuokrasopparia ei tosin ole vielä allekirjoitettu, joten en halua hihkua mitään liian aikaisin, mutta noin niinkuin suullisesti minulle vähän yhtä asuntoa lupailtiin. Vain koska satuin soittamaan about minuutti ilmoituksen julkaisun jälkeen ja olin niistä 17 puolen tunnin sisään yhteyttä ottaneista ensimmäinen... ja

Kyllä. Olen miettinyt useaan otteeseen tässä kuluneen 1,5kk aikana, että ehkä pitäisi jotain kirjoittaa, mutta sitten se on muiden kiireiden tieltä aina vain lykkäytynyt ja lykkäytynyt. Ja sitten tulee kommenttiboxiin kysymys, että mitäs sitä nyt kuuluu? No hyvää kuuluu, vastataan nyt ihan näin postauksen muodossa. Edellinen juttu käsittelikin joulunodotusta, niin tässä hyvä jatkaa seuraaviin kuulumisiin näin helmikuun puolella. Kiitos ja anteeksi. Niin, mihin sitä viimeksi jäätiinkään... aivan, meillä oli Apollossa Speakeasy-bileet (jotka meni hyvin, kiitos kysymästä). Sitten tuli joulu ja uusi vuosi, jonka jälkeen aloitin uuden kokopäiväduunin ja sitä myöten onkin sitten jotenkin vapaa-aika jotenkin kärsinyt aika lailla. Menen yleensä toimistolle vasta 9 jälkeen aamulla, joten samalla ne työpäivätkin venähtää sinne kuuden hujakoille. Siitä kotiin ja illat katoaa silmissä. Ja viikot. En edes tajua, miten ne voikin mennä niin nopeasti. Minä ja Sami. Bileet käynnissä, välihuik