Monday, 12 June 2017

Kroatia, Brac

Viikon loma menee aina niin nopeasti. Nyt on jo reilu viikko oltu töissäkin, joskin työviikko kyllä meni lomaviikkoakin nopeammin - harvemmin näin päin. Kuten viimeksi mainitsin, varattiin tosiaan äidin kanssa loma Kroatiaan ja reissussa oltiin 26.5.-2.6. "Reissu" kuulostaa jo itsessään sanana jotenkin tosi aktiiviselta, mutta kyse oli tosiaan kaikkea muuta kuin aktiivisesta lomasta. Me vaan oltiin ja nautittiin auringosta.

About kuukausi takaperin lomaviikkoa miettiessä ja kalenteria tuijottaessa pysähdyin pelkkiin duunimerkintöihin ja totesin tuon ajankohdan olevan se paras. Halusin reissuun ehdottomasti ennen sen pahimman turistikauden alkamista, koska haluan lomalla lomaa myös ihmisistä. Enkä kaipaa lomalta mitään yli 30 asteen helteitä, vaan ihan joku reilu 20 astetta riittää mitä parhaiten, kunhan aurinko paistaa. Siksi siis tuo toukokuun viimeinen viikko oli tosi jees. Ja se osui töidenkin osalta hyvään rakoon. Jokin pieni kutina oli kyllä takaraivossa, että ihan kuin olisin aikaisemmin miettinyt tuon viikonlopun olevan jotenkin hankala, mutta koska mitään ei tullut mieleen, niin annoin kutinan olla ja maksettiin reissu.

Ja miten se sanonta nyt meneekään; suutarin lapsella ei ole kenkiä ja sitä rataa...? Itsehän olen siis työni puolesta ns. tapahtumakoordinoinnin ammattilainen, ainakin noin niinkuin melkein. Siis töissä. Mutta ei kai se mitään, että lyöt kalenterista päivän omille tupareille 27.5., kutsut kaikki kaverit ulkomailta lähtien juhlimaan ja varaat edelliselle päivälle lennot ulkomaille. Ihan hyvin. Noh, tuparit siirtyivät kohtuu kivuttomasti helatorstain aatolle keskiviikkoiltaan, joskin meno hieman kärsi työpäivän tuomasta väsymyksestä ja toisaalta myös harmitti, ettei Anu Lahdesta päässyt sitten ollenkaan mukaan (oli jo lauantaille ostanut bussiliputkin ja kaikki), mutta joo... näitä sattuu. Eikö satukin? Yleensä olen viimeinen joka tällaisella tavalla omat kuviot säätää, mutta joo, kerta se on ensimmäinenkin. Ehkä sitä vaan oli niin väsynyt kaikista duunikuvioista sillä hetkellä, ettei vaan osannut ajatella yhtään mitään. 

Mutta Splitiä kohti suunnattiin tosiaan silloin perjantaina ja kohteena oli tarkemmin ottaen Bracin saari siinä Splitin edustalla. Splitistä pääsee kätevimmin lautalla Supetariin, mutta meidän kohde oli saaren eteläpuolella Bolin pieni kylä, jonka vierustalla sijaitsee myös jossain määrin Kroatian kauneimmaksikin rannaksi kehuttu Zlatnirat.

Ja olihan se paikka tosi kaunis. Ja jos kuvittelin lämpötilan olevan parhaimmillaan sen 20 astetta, saatiin se jatkuva 26-29 c' täyttä aurinkoa koko viikon, joten ihan jees.











Oikeastaan tähän postaukseen ei muuta tarvittaisi kuin nuo kuvat, koska se oli päällisin puolin asia, joka Kroatiasta jäi mieleen. Siellä on vaan niin mielettömän kaunista!! Siis tuo vesi. Joka päivä jaksoin ääneen siellä rannalla miettiä, että miten se vesi vaan voi olla niin kirkasta. Harvassa paikassa rannat on sellaiset, että uimaan olisi voinut oikeasti mennä ihan mistä tahansa poukamasta, koska se vesi ja ne rannat oli vaan joka paikassa niin ihanat. 

Bolin kaupunki oli todella pieni, eikä siellä itsessään ollut mitenkään ihan kauheasti mitään suurempaa nähtävää. Oikeastaan noiden Kroatian saarten juttu onkin juuri se luonto ja rantojen kauneus. Eli jos matkustat Kroatiaan vaikkapa juuri Splitiin kaupunkilomalle, käy kurkkaamassa myös joku saari, et pety. Itse ei Splitissä juurikaan vierailtu sitä lautalla siirtymistä enempää, valittiin sen sijaan Dubrovnik päiväreissukohteeksi (josta erillinen postaus). Olisihan se Split ollut siinä vieressä, mutta jotenkin ei sitten jaksanut. Oli paljon kivempi vain relata tuolla kaikessa hiljaisuudessa, ottaa aurinkoa ja uida.

Mutta ne rannat...










Kuvia selatessa havaitsin, etteipä sitten tullut noiden allas- ja aamiaiskuvien lisäksi yhtään kuvaa meidän hotellista. Yövyttiin sellaisessa neljän tähden Bluesun Hotel Elaphusassa. Noita Bluesun-ketjun hotelleja tuntui olevan joka nurkan takana ja ihan jo tuossa meidän hotellin yhteydessä oli kaksi muutakin, erona vissiinkin vain luokitus. 

Tuo meidän oli joku 'wellness'-tyyppinen ratkaisu, joten olihan sitä pakko sitten ainakin kerran hieronnassa käydä. En kyllä vieläkään vakuuttunut. Joka kerta, kun olen hierontaan eksynyt, yritän tehdä hyvin selväksi, että saa ihan suosiolla ajaa jollain katujyrällä niiden mun niskojen päältä, mutta joo ei. Tällä kertaa omalle kohdalleni osunut hieroja oli mies ja tietenkin odotin toiveikkaasti, että sieltä tulee oikein sellainen kunnon muskeliäijä, joka runttaa viimeisetkin jumit kehosta, mutta ei... se oli sellainen 40+ pygmi, joka ei kyllä tajunnut yhtään tuota katujyrävertausta. Ihme lääppimistä siis jälleen kerran koko homma (paitsi siinä vaiheessa meinasin itkeä, kun se veti ne ulkoreisien kalvot auki, sattuu joka ikinen kerta niin paljon, ettei turhempaa kipua ihan heti tule mieleen).

Hotellin vieressä oli myös ihan huikea tenniskeskus kymmenillä massakentillä, joiden tyhjyys oikein raastoi mieltä. Äiti ei pelaa tennistä, enkä sitten itsekään viitsinyt mitään kamoja mukaan raahata, kun ei sitä ihan heti miettinyt, että sieltä olisi voinut ottaa myös valmennetun tunnin... mutta joo. Joskus olisi kiva kyllä reissata jonkun about samantasoisen tennistaitoisen kanssa, että voisi käydä myös pelaamassa. Ja sitten mennä sellaisen moottoriveneen perässä sellaisella patjalla tenniksen jälkeen (myös aktiviteetti, jota olisin halunnut tehdä, mutta äiti ei). Ihan tuollainen noin täysi "tekemättömyys" tai lähinnä vain oleminen ja rentoutuminen ei sitten kuitenkaan tunnu olevan se oma juttu, kun mietin hieronnassakin vain työjuttuja. Luin reissun aikana pari kirjaa alusta loppuun ja tosi usein tuli hetkiä, että pitäisi olla jotenkin "tehokkaampi". Lomalla, miksi? :D











Mutta joo, kaiken kaikkiaan kuitenkin erittäin onnistunut viikko, ja välillä varmaan tuollainen ihan täysi aivot narikkaan hetki tekee ihan hyvää. Ja siis en vain voi enempää hehkuttaa tuota turkoosia vettä ja noita rantoja!! Tuolla oli vain niin kaunista. Ja noita samanlaisia kuvia oli puhelin täynnä, en vain päässyt sen asian yli. En edes tykkää merivedessä uimisesta niin paljon, mutta tuolla sitä teki mieli lillua siellä koko aika, kun kerrankin näki missä lillui. Eikä kalojakaan ollut paljon, sellaisia ihan pieniä vain... En ikinä unohda, kun Thaimaassa sellainen värikäs kala puraisi kerran pakarasta, niin että veri vaan valui. Tai no ei sitä verta oikeasti niin paljon tullut, mutta vähän kuitenkin ja isointa oli se järkytys, että ne kauniit kalat voi oikeasti purra. Siksi on ollut hieman nihkeää tuo meressä uiminen omilla etelänreissuilla, mutta nyt oli ihan ok, kun kaloja ei juuri ollut.

Että niin, suosittelen kyllä ehdottomasti. Äidin kanssa kun reissussa oltiin, otettiin reissu helpoimmalla mahdollisella kaavalla eli suoraan TUI:n kautta. Yleisesti ottaen homma pelasi ihan jees, ja oli tosi kiva, että kuljetukset Splitin kentältä oli järjestetty pientä maksua vastaan perille asti, koska julkisilla tuo ei ilta-aikaan ihan kaikista helpoin homma olisi ollut (lue: julkiset ei mene sinne perille asti ihan joka aikaan vuorokaudesta). Lentokoneruoka oli ihan karmeaa kuraa, mutta muuten ihan jees. En ole yleisesti ottaen kovin innokas valmismatkailija, mutta pahimman sesongin ulkopuolella se menettelee. Myöskään tuonne saarelle kuskatussa jengissä ei mitään kovin isoja urpoja ollut joukossa, vaan ihan täyspäisen oloista porukkaa. Mistä tulikin mieleen, että meidän paluulento oli muuten pari tuntia myöhässä, koska ne oli joutuneet heittämään jonkun sekoilijan pois koneesta ihan viime hetkellä... ehkä siinä syy - ei niitä urpoja enää edes oteta mukaan.

Mutta hei joo. Bol, Brac - rantakohteena antaisin kiitettävän. Ja aurinkoa riitti! Palataan Dubrovnikiin pian.

2 comments:

  1. Kauniin näköistä, täytyy joskus käydä. Matkoja sinne joskus katsellut. Elokuussa päädyin mennä Turkkiin, sai niin edullisesti matkan (395€ täyshoidolla)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tällä hetkellä on etelänmatkat muutenkin sen verran hinnoissaan, että ymmärrän täysin tuon valinnan :)

      Delete